Roy Keane sen todistaa: jalkapalloilijat eivät ole robotteja! - Valioliiga - Ilta-Sanomat

Jalkapalloilijat eivät ole robotteja!

Roy Keanen nimitys Paul Lambertin avuksi on vapauttanut Villa Parkin ilmapiiriä. ”Iloitsen pelottavan parrakkaan miehen ilmestymisestä verryttelypusakassaan sivurajalle”, kirjoittaa Saku-Pekka Sundelin kolumnissaan. Brian Cloughin perintö ei ole sittenkään vielä kuollut.

28.9.2014 12:00

Uskon todennäköisyyksiin, data-analyysiin, Optaan, Sapiin, big dataan, mittareihin, suoritustasoliiveihin, mikrosiruihin ja kaikenlaisiin härpäkkeisiin. Uskon moderneihin valmennusmetodeihin, oivaltaviin taktiikoihin, niiden millintarkkaan toteuttamiseen, nyansseihin ja prosentteihin.

Silti on jollain tapaa hienoa, että Brian Cloughin kuoleman kymmenvuotispäivänä hänen jälkeläisensä nostavat päätään ääriakateemiseksi muuttuneessa jalkapallomaailmassa. Ennen kaikkea iloitsen pelottavan parrakkaan miehen ilmestymisestä verryttelypusakassaan sivurajalle. Aston Villan tuore apulaismanageri Roy Keane on hyvä muistutus kaikille, että jalkapalloa pelaavat ja valmentavat sittenkin lopulta ihmiset. Helpot, vaikeat, fiksut, tyhmät ja siltä väliltä.

Keane on takuulla pudonnut modernin valmennuksen kelkasta, mikäli hän on siellä ollutkaan. Hän ja Paul Lambert eivät ole miehiä, jotka perustavat oppinsa tieteeseen, kaavoihin tai siihen, miten pallo ja ihminen käyttäytyvät laboratorio-olosuhteissa. Molemmat ovat olleet juuri Cloughin opissa. Samaisen Cloughin, jonka mukaan pelaajat – ei taktiikka – häviävät otteluita.

KEANE JA LAMBERT edustavat mennyttä aikaa, vaikka ovat vasta päälle nelikymppisiä. Yhteensä yli 1300 ammattilaisottelua pelanneen ja 28 pokaalia voittaneen kaksikon metodeita lienee kaikesta huolimatta syytä pohtia. Mestaruuksia haalineiden joukkueidensa kapteeneina yli sadassa pelissä toimineet Lambert ja Keane saattavat tietää jotain ihmisjohtamisesta.

Koska pelaajista ei ikinä onneksi saa tehtyä robotteja, ihmiskäsittely on aina yksi määräävimmistä seikoista joukkueurheilussa. Jalkapalloa ei pelata hallituissa olosuhteissa. Otteluun vaikuttavat erilaiset ulkoiset tai pelaajan mielen olosuhteet. Tyttöystävän kanssa on vaikeaa tai isä kuolemassa. Lemmikki kuolee. Valmentaja ei voi koskaan tietää, mikä pelaajien mielissä myllertää. Siksi vallalla oleva hyvin kliininen suhtautuminen peliin häiritsee. Ihmiset eivät ole numeroita.

Roy Keanen (vas.) nimitys Paul Lambertin avuksi on vapauttanut Villa Parkin ilmapiiriä.­

Roy Keane on tyrannin maineessa. Sanotaan, että parran pituus kuvasti Sunderlandissa ja Ipswichissä hänen mielentilaansa. Ajamaton parta tarkoitti pahantuulisuutta. Nyt parta on valloillaan.

Kuitenkin juuri hänen nimityksensä Lambertin avuksi on vapauttanut Villa Parkin ilmapiiriä. Keanella on kuulemma aikaa pelaajille, hän käy henkilökohtaisia keskusteluja jokaisen yksilön kanssa. Tieto hieman yllättää, sillä Keanesta on maalailtu kuva ihmisenä, joka on elämänsä aikana aidosti välittänyt vain Triggs-koirastaan. Toisaalta se, minkä verran hän aina vaati joukkuekavereiltaan, kertoo sekin välittämisestä.

Välittäminen unohtuu, kun pelaajat muuttuvat keskusteluissa yhä enemmän mittayksiköiksi sekä bulvaaneiksi eli näennäisesti itsenäisiksi valmentajan välikappaleiksi.

JALKAPALLO ON JOUKKUEPELI. Se on reaktiopeli, jossa yksilöt yrittävät ymmärtää kentällä toisiaan ja harhauttaa vastustajaansa. Valmennuksen tavoitteena on antaa pelaajille kehykset ja valmiita toimintamalleja muuttuvissa tilanteissa. Toimintamalleilla voitetaan aikaa. Reaktioita tekevät yksilöt, ihmiset. Toiset tarvitsevat opetusta enemmän kuin toiset. Kaikesta koulutuksesta huolimatta pelaajat ratkaisevat ongelmatilanteita kentällä eri tavoin.

Keane osasi pelaajana ratkaista tilanteet keskimääräistä paremmin. Hän tiesi, milloin pelata palloa yhdellä kosketuksella eteenpäin tai odottaa, että muut ehtivät tehdä itsensä pelattavaksi. Tuskin hän tänä päivänäkään tunnistaa sanaa pausa. Enkä usko, että kukaan opetti hänelle sitä corkilaisessa Rockmount A.F.C:ssä.

Keane olikin malliesimerkki pelaajasta, jota taktiikkasulkeisia enemmän auttoi se, että valmentaja huomioi hänen mielensä liikkeitä. Sillä tavalla Keane saatiin auttamaan joukkuettaan. Jokaisessa joukkueessa on omat roykeanensa.

Uusi sukupolvi kuvittelee aina tekevänsä kaiken edeltävää paremmin. Monia asioita se tekeekin, koska muuttuvassa maailmassa ei pärjää muuten. Silti ei pidä kuvitella, että on olemassa vain yksi oikea tapa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?