Anna Perho: Voiko joku todella ymmärtää, mistä sotessa on kysymys? - Vaalit 2015 - Ilta-Sanomat

Temptation Island Eduskunta

Tv-sarjassa House of Cards on kohtaus, jossa presidentin puolisolta kysytään, vihaako hän kampanjointia. ”Tietysti”, Claire Underwood vastaa, ”kaikkihan sitä vihaavat.”

16.4.2015 8:37

Ymmärrän Clairea erinomaisesti, ja hän on sentään fiktiivinen henkilö. Reaalimaailmassa tunnen yhtä aikaa kiusaantuneisuutta ja myötätuntoa virolaisia rintanappeja tyrkyttäviä ehdokkaita kohtaan, jotka pyytävät ihmisiä rakastamaan itseään. Edes hetken, kunnantalon aulaan viritetyn lautasermin varjossa.

Jotain ihmisarvoa haurastuttavaa siinä on, vaikka tietääkin, että ehdokas on siellä sermin nurkassa vapaasta tahdostaan.

Erityisesti koen empatiaa ensikertalaisia kohtaan. Ihailen heidän rohkeuttaan väittää, että juuri heidän avullaan Suomi muuttuu ___________ (täytä itse), aivan kuin poliittinen todellisuus muuttuisi toisenlaiseksi yhdessä yössä.

Ihailen heidän kärsivällisyyttään, kun he keskustelevat kansalaisten kanssa sellaisista kysymyksistä kuin ”miksi on työttömyyttä” ja ”voidaanko ottaa selfie”.

Ihailen heidän lujaa uskoaan siihen, että joku voi todella ymmärtää, mistä sotessa on kysymys.

Ensikertalaisissa on samaa hyväuskoisuutta kuin deittirealityjen osallistujissa: kun matkustamme yhdessä ihanalle paratiisisaarelle, jossa olemme kännissä ja alasti, suhteemme lujittuu.

Draaman kaari on usein sama. Sarjoihin ja eduskuntaan haetaan usein elämäntilanteessa, jossa kaivataan muutosta. Siitähän vaaleissakin on kysymys. Mikään ei ole koskaan hyvin juuri nyt. Mutta juuri tämä matka – realityissa ja vaalipuheissa mainitaan aina matka – muuttaa kaiken. (Joskin todellisuudessa, kuten Tommi Uschanov on kirjoittanut, radikaaleinkaan hallitus ei kykene muuttamaan esimerkiksi valtion rahanjakoa muutamaa prosenttiyksikköä enempää.)

Alkujakso on hempeä. Ehdokas on tohkeissaan saamastaan huomiosta. Hän vannoo olevansa vahva luonne, joka ei pienistä hätkähdä. Hän näkee itsensä ihailtuna voittajana.

 Kun matkustamme yhdessä ihanalle paratiisisaarelle, jossa olemme kännissä ja alasti, suhteemme lujittuu.

Kun kausi sitten kunnolla alkaa ja ensimmäinen ikävämpi otsikko ilmestyy lehteen, päähenkilö alkaa havahtua todellisuuteen. Katsojien ja äänestäjien verenhimo lisääntyy kauden edetessä. Nettipalstat täyttyvät. Suosikeista tulee inhokkeja. Lopulta kysytään, miksi tällaista edes tehdään.

Mediapsykologien mukaan realityihin hakeutuvat ihmiset pettyvät lähes aina. Ohjelmilta toivotaan sosiaalista nousua, mahdollista rikastumista tai arvostusta, mutta käytäntö tarjoaa usein vain taskurahoja ja halpapersoonan leiman.

Olen puolellasi, ehdokas. Mutta takaraivossani kaikuvat silti Claire Underwoodin sanat: naiiviutesi on nolostuttavaa.

Kirjoittaja on toimittaja ja tuottaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?