Saara Kankaanrinnan kolumni: Teot syntyvät tekemällä

Yhteisymmärrys paperilla on elintärkeää mutta merkityksetöntä, jos se ei taivu teoiksi, kirjoittaa kolumnisti Saara Kankaanrinta.

9.8.2021 9:03

”Ei se kyllä helposti onnistu”, on lause johon törmään usein. Vallitsevan tavan muuttamisen sanotaan olevan mahdotonta tai kannattamatonta – siis ennen toimintaa. Tekojen jälkeen asia näyttäytyy toisin.

Olemme perustamassa Gullkronan kalastuskunnan kanssa Saaristomeren suurinta yksityistä suojelualuetta. 4 800 hehtaaria ei ole uhraus eikä ylellisyys, vaan elonkirjo on talletus tulevaisuudelle.

Maataloudessa taas parannamme maaperän kuntoa ja hiilivarastoa, ja samalla vähennämme päästöjä. Työssä on mukana satoja viljelijöitä. Nämä toimet pellolla ovat sekä viljelijän että luonnon etu.

Selvää on, että urakoimme BSAG-säätiön ja kumppaneiden kanssa ketterästi, koska kompromissien hitaus puuttuu. Ketju tavoitteesta tekijään on lyhyt, ja tahto kova.

Näilläkin konkreettisilla esimerkeillä toivomme muutoskynnyksen madaltuvan. Tekeminen tuo uskoa ja toivoa.

Ja ne lukuisat strategiat, kartoitukset, ohjelmat, suunnitelmat ja tiekartat: yhteisymmärrys paperilla on elintärkeää mutta merkityksetöntä, jos se ei taivu teoiksi.

Politiikka ohjaa kaikkea. Hallitusohjelma herätti syntyessään toivoa: ”Suomi on sitoutunut omalta osaltaan pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen. Tämä edellyttää nopeita ja kattavia toimia.”

Melkoinen pettymys tuli, kun hallituksen ministerit aktiivisesti ja omin käsin vesittivät EU:n metsäpolitiikan luonnosta. Kokoaan suurempi vaikuttaja, mutta väärään suuntaan.

Pääministeripuolueen tiivistys EU:n metsälinjauksesta oli veret seisauttava: ”siinä korostuu perusteettoman paljon ekologinen ulottuvuus, hiilinielut ja biodiversiteettitavoitteet”.

Toivoisi, että punamulta ei tulisi elintärkeän ympäristötyön jarruksi. Hartaasti toivon myös, että politiikan jakolinjoja ei piirretä uudelleen luonnontuhoajien ja -suojelijoiden välille, oppositiossa tai hallituksessa.

Hartaasti toivon, että politiikan jakolinjoja ei piirretä uudelleen luonnontuhoajien ja -suojelijoiden välille.

Seuraava vastuullisuuden mittari on syksyn budjettiriihi. Seisokaa hallituspuolueet yhteisen ohjelmanne takana. Seisokaa, vaikka polvet tutisisivat lobbauksen ristitulituksessa. Ottakaa ekologit puimaan, jos lisäviisautta tarvitaan.

Ympäristökriisien ratkominen on jo ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa: selviämmekö ilman silmittömiä inhimillisiä kärsimyksiä ja sotia. Se on sisä- ja maahanmuuttopolitiikkaa: montako miljoonaa pakolaista liikkuu kohti elinkelpoisia maita. Se on talouspolitiikkaa: mitä nopeammin teemme kaiken mahdollisen, sitä halvempi hintalappu on. Kalleinta on olla tekemättä mitään. Elinkeinot palavat alta.

Riihen jälkeen nähdään jääkö joku historiaan siitä, että seisoi paloauton jarrupolkimen päällä - ja kutsui sitä jonkin sortin kestävyydeksi. Vai pannaako paukut vastustamisen sijaan hyvään muutokseen. Jaksan toivoa, että meillä Suomessa sanat muuttuvat teoiksi.

Kirjoittaja on Baltic Sea Action Group -säätiön perustaja ja ympäristövaikuttaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?