Mika Aaltolan kolumni: Koronasyksy saapuu kello kaulassa - Uutiset - Ilta-Sanomat

Mika Aaltolan kolumni: Koronasyksy saapuu kello kaulassa

Koronan pahimmat vaiheet ovat vielä edessä, kirjoittaa Mika Aaltola.

22.8.2020 8:08

Ihmiset kaipaavat poikkeusaikana johtajaa, jossa kansa voi ihailla omia vahvoja piirteitään: yhtenäisyyttä, tasa-arvoisuutta, kuuliaisuutta ja muita perushyveitä. Pandemiat eivät ole tässä suhteessa poikkeuksellisia. Ne paljastavat tarpeemme johtajuuteen, mutta samalla ne vääristävät ja jopa kääntävät nurin päin kansalaishyveitämme, arvojamme.

Pandemiahistoriat Ateenan ja Justinianuksen rutoista mustaan surmaan ovat kertomusta siitä, että pandemia ei koskaan iske optimaaliseen aikaan. Taudit syntyvät, leviävät ja kukoistavat saranakohdissa, tilanteissa, joissa ympäröivä todellisuus on jännittynyt ja epäjärjestyksessä. Kilpailu, kuppikuntaisuus ja salamyhkäisyys ovat peittäneet alleen edes häivähdyksen yhteisestä edusta, jota ponnahduslautana käyttäen joku olisi voinut kyetä tekemään jotain kaikkia hyödyttävää, jos aika vain olisi ollut toinen.

Ruttojen kuvauksissa toistuvat samat havainnot ihmisluonteesta. Ihmiset, jotka olivat nähneet vaivaa kätkeäkseen ajatuksiaan ja epäluulojaan, tulevat julkeammiksi. Vaarallinen tartuntatauti paljastaa meidät sellaisena, kuin olemme, kun läheisten väistämätön läsnäolo saattaa sairastuttaa tai jopa tappaa. Kuvauksissa korostuvat moraalisen selkärangan taipuminen ja poliittisen vastuun nurin kääntyminen.

Aika, jota ei enää ehkä ole paljoa jäljellä, korostuu. Tiimalasin viimeisten hiekanjyvien ennakoiminen on kaikkein myllertävimpiä hetkiä elämässä. Jos olet jotain varonut, älä varo sitä nyt. Jos olet jotain himoinnut, nyt on sen aika. Teoissa tai ajatuksissa pahimmat pandemiat ovat epävakauttavimpia yleisen tolkun kannalta.

Tartuntatauteja myös kestetään paremmin yleisen luottamuksen ollessa korkealla. Covid-19 on tauti, joka jossakin toisessa tilanteessa olisi tulpattu alkuunsa. Epäjärjestyksessä olevan maailman mieli korostaa lyhytaikaista salailun tilannesidonnaisia mahdollisuuksia. Kun Kiinan viranomaiset päättivät viivyttää tietojen välittämistä Wuhanin epidemiasta, he tekivät sen, koska kokivat Kiinan mahdollisesti menettävän jotain, sillä hetkellä.

Eurooppa on vieläkin koronapandemian synkin maanosa. Koronan pahimmat vaiheet ovat vielä edessä.

Yhdysvalloissa on samalla käynnissä täydellinen myrsky. Mutta maan jakautuminen ja eripuraisuus katalysoivat taudin kauhistelua, ja päinvastoin. Taudista tehdään merkkiä Yhdysvaltojen syvimmistä ongelmista, sen sijaan että Yhdysvaltojen syvimpiä vahvuuksia valjastettiin haasteen selättämiseen. Poliittisesti Yhdysvaltoja on stressitestattu jo vuosia. Se on yhä syvemmällä sisäisen eripuran syövereissä. Korona-rutto saapui vahvaan maahan, vapaudenpatsaan juurelle, maan yhtenä huonoimpana hetkenä.

Presidentti Trump on itserakkauden kehollistuma, hyvässä ja pahassa. Hänen kultaiset käsityksensä oman kosketuksen parantavasta voimasta ovat ”Amerikka ensin” -ajattelun ydintä, menestyksen poliittista uskonto-oppia. Kansan halu rakastaa itseään yhdistyy Trumpin mahtipontiseen itsekorostukseen. Osa maasta kuuntelee Trumpia, samalla rakastaen omaa kannattaja-statustaan, Trumpin ”mystistä” kosketusta itsessään.

Mutta pandemia ei kunnioita myöskään Trumpin vastustajia. Se runtelee liberaaliin saumattomaan taivaaseen ja globaaliin rajattomaan maailmaan uskovia niin USAssa kuin Euroopassa.

Uusille vastauksille on siis kysyntää. Toivoa sopii, että korona ei tee meistä pelkästään holtittomia, vaan tolkullistaa. Nyt, kuulemma, tarvitaan nopealiikkeistä hätiköitiä monien vaikeiden globaalien ongelmien samanaikaiseksi nujertamiseksi, vaikka lainarahalla. Hyvä, jos selvitään ilman perikatoa.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin johtaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?