Kommentti: Huvivenee kippariksi kelpaa kuka tahansa – säännöt ovat löperöt ja epämääräiset - Uutiset - Ilta-Sanomat

Kommentti: Huviveneen kippariksi kelpaa kuka tahansa – säännöt ovat löperöt ja epämääräiset

Oli hevosvoimia sitten 21 tai 2000, Suomen vesillä miltei kuka tahansa voi leikkiä kipparia, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Lakiuudistuksen tarkennuksista huolimatta huviveneen kipparin pätevyysvaatimukset ovat meillä edelleen löperöt ja epämääräiset.­

11.8. 7:00

Vasta uudistettu vesiliikennelaki täsmensi huviveneen päällikön roolia ja vastuita sekä tarkensi kipparin pätevyysvaatimuksia.

Pätevyysvaatimusten ja vastuiden tarkennukset voivat paperilla vaikuttaa kiristyksiltä aiempaan, mutta tämä johtuu siitä, että vaatimukset olivat aiemmin vielä lepsumpia – tai niitä ei ollut nimeksikään.

Lakiuudistuksen tarkennuksista huolimatta huviveneen kipparin pätevyysvaatimukset ovat meillä edelleen löperöt ja epämääräiset.

Käytännössä miltei kuka tahansa voi ajaa kuinka tehokasta ja kuinka nopeaa venettä tahansa; kunhan ylettyy veneen ohjaimiin, kaasukahvoihin ja muihin hallintalaitteisiin ilman, että joutuu kurottelemaan varpaillaan seisten.

Samoin kuka tahansa saa aiempaan veneilykokemukseen – tai kokemuksen puutteeseen – katsomatta tarttua juuri niin suuren ja nopean veneen ruoriin kuin varat ja kantti kestävät hankkia.

Valitettavasti tämä näkyy Suomen veneväylillä ja -satamissa, joilla tuntuu liikkuvan vuosi vuodelta runsaammin ja isompia huviveneitä kokemattomien ja/tai piittaamattomien kippareiden komennossa.

Kaikki suurten ja kalliiden veneiden kipparit eivät tietenkään ole piittaamattomia tunareita, mutta mitä suuremmista massoista ja nopeuksista on kyse, sitä vaarallisemmiksi jokaisen tunarin virheet muuttuvat.

Toki soutuveneelläkin hölmöilevä voi olla vaaraksi, mutta veneonnettomuustilastojen perusteella useimmiten lähinnä itselleen. Kun vesillä hölmöillään jopa useiden tonnien painoisilla ja useiden kymmenien solmujen nopeudella kiitävillä veneillä, joutuu sivullistenkin henkiä vaaraan.

Tätä vaarallisen hölmöilyn riskiä uuden vesiliikennelain oli kai tarkoitus pienentää, mutta teoriassa tiukentuneet kipparin pätevyysvaatimukset ovat käytännössä edelleen löperöt ja epämääräiset.

Erityisesti suurten voimaveneiden kuljettajavaatimuksia olisi lakiuudistuksen yhteydessä sietänyt kiristää, mutta näin ei jostakin syystä käynyt.

Uuden lain mukaan kullakin vesikulkuneuvolla on päällikkö, joka vastaa paitsi kulkuneuvon kulusta, kunnosta ja varusteista myös siitä, että kulkuneuvoa kuljettavat ja ohjailevat henkilöt ovat tehtäviinsä päteviä.

Kuka kulkuneuvon ohjaimissa onkaan, päällikkö vastaa siitä, että vesikulkuneuvoa käytetään kulloistenkin olosuhteiden ja tilanteiden edellyttämällä tavalla ja että muille vesillä liikkujille ei koidu häiriötä, vaaraa tai vahinkoa.

Laki vielä erikseen kieltää luovuttamasta tai vuokraamasta vesikulkuneuvoa sellaisen henkilön kipparoitavaksi, joka ei täytä lain pätevyysvaatimuksia.

Mutta se jää epäselväksi, mitä nuo pätevyysvaatimukset oikeasti ovat.

Ei-ammattimaisessa huvikäytössä olevia purjeveneitä (kokoon katsomatta) ja pieniä moottoriveneitä (pituus alle 5,5 metriä ja moottoriteho korkeintaan 20 hevosvoimaa) saa uudenkin lain mukaan ”kuljettaa, ohjailla tai hallita vain henkilö, jolla on olosuhteisiin nähden tarvittava ikä, kyky ja taito vesikulkuneuvon hallitsemiseksi.”

Tosin ”olosuhteisiin nähden tarvittava ikä” on määrittelemätön ja senkin jokainen arvioikoon itse, minkälaisia kykyjä ja taitoja mikäkin vene missäkin olosuhteissa edellyttää.

Rekisteröitävää eli yli 5,5-metristä ja yli 20-hevosvoimaista moottorivenettä kipparoivalta henkilöltä vaaditaan ”olosuhteisiin nähden tarvittavan kyvyn ja taidon” lisäksi vain se, että ikää on yli 15 vuotta.

Tätä kireämmiksi ja täsmällisemmiksi pätevyysvaatimukset muuttuvat vasta sitten, kun vesillä lähdetään yli 24-metrisellä huvialuksella.

Vesillämme liikkuu kesä kesältä runsaammin vähän alle ja vähän päälle kymmenmetrisiä moottoriveneitä, joiden peräpeilissä on yksi tai yhä useammin kaksikin jopa 400-hevosvoimaista perämoottoria. Lisäksi on vielä isompia, mutta silti alle 24-metrisiä veneitä, joiden kannen alla voi olla tuhannenkin hevosvoiman sisäperämoottori tai kaksi.

Tällaisten veneiden massa mitataan tonneissa ja hirmuiset moottoritehot nostavat huippunopeuden helposti 50–60 solmuun ja sitäkin korkeammaksi eli sadan tuntikilometrin tuntumaan tai tuolle puolen.

Silti uusikin vesiliikennelaki asettaa kipparille tasan samat vaatimukset, onpa tällä komennossaan vähän yli 20:n tai 2000 hevosvoiman moottoriteho.

Ja pätevyysvaatimuksista vain kaksi on täysin yksiselitteisiä. Ensimmäinen selkeä vaatimus on, että kippari on henkilö, ja toinen, että hän on täyttänyt 15 vuotta.

Tuota täsmällisemmät pätevyysvaatimukset esimerkiksi veneenkäsittely- ja merenkulkutaidoista jäävät epämääräisinä itse kunkin veneen päällikön omien tulkintojen varaan.

Käytännössä tämä valitettavasti tarkoittaa, että edelleen liian usein kipparin todellisen pätevyyden joutuvat arvioimaan syyttään vaaraan joutuvat sivulliset – tai pahimmassa tapauksessa onnettomuustukijat.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?