Uutiset

Lasse Lehtisen kolumni: Kolkkoa naurua historian tunkiolta

Julkaistu:

Kolumni
Elokuvateattereissa pyörii paraikaa brittiläis-ranskalainen draamakomedia, joka kertoo Neuvostoliiton diktaattorin Josif Stalinin kuolemasta vuonna 1953 ja sitä seuranneesta valtataistelusta. Tosiasioihin pohjaava filmi ei vapautunutta naurua juurikaan laukaise, kirjoittaa Lasse Lehtinen.
Vainaja oli mies, joka kommunistirunoilija Armas Äikiän sanoin oli ”maailman muiltakin ääriltä surmaava kapitalistisen hirviön, riiston, ja sorron ilmestyskirjanpedon, johtava kaikki kansat pääoman herruuden synkästä yöstä sosialististen neuvostovaltojen aurinkokuntaan”.

Maailmanvalloitus jäi Isä Aurinkoiselta tekemättä, mutta kuolemaa hän ehti omassa maassaan kylvää ympärilleen enemmän kuin yksikään diktaattori ikinä. Stalin oli vainoharhainen psykopaatti, joka teloitutti surutta ihmisiä ympäriltään. Tshingis-kaani oli häneen verrattuna harrastelija.

Neuvostoliiton johtajat oppi-isä Leninistä lähtien olivat kaikki nykyisen mittapuun mukaan vähintäänkin laskelmoivia rikollisia ja pahimmillaan murhamiehiä. ”Terrorin pitää olla summittaista, muutenhan viattomat ihmiset nukkuvat yönsä rauhassa”, Lenin neuvoi.

Ensin Stalin halvaantui. Hän oli syönyt päivällistä muiden neuvostojohtajien kanssa aamuviiteen saakka. Neljän päivän tajuttomuuden jälkeen diktaattori pääsi maallisista vaivoistaan. Ulkoministeri Vjatsheslav Molotov kertoi muistelmissaan salaisen poliisin päällikön Lavrenti Berijan estäneen lääkärinavun ”nukkuvalle” Stalinille. Muutkin satraapit pysyivät sivussa ja antoivat miehen kuolla ulosteisiinsa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Berija oli hänkin murhamies pahimmasta päästä. ”Ampukaa nainen ensin, mutta pitäkää huoli, että mies näkee sen”, hän sanoo elokuvassa. Berijalla oli mapit muiden tovereiden rötöksistä, niinpä hänet yhteisellä päätöksellä raivattiin tieltä. Tehtävä annettiin kenraali Georgi Žukoville, joka teki sotilaan työn.

Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan Stalin on tämän päivän venäläisten mielestä maailmanhistorian merkittävin ihminen. Venäläiset pitävät myös Žukovia suuressa arvossa, hänhän oli toisen maailmansodan, suuren isänmaallisen sodan, sankari.

Elokuvaa ei saa esittää Venäjällä. Kulttuuriministeriön mielestä se sisältää ääriajattelua eikä kunnioita isänmaan historiaa ja edellisiä sukupolvia. ”Sillä on tarkoitus saada venäläiset tuntemaan vain halveksuntaa entistä Neuvostoliittoa kohtaan”.

Suomessa pääministeri Urho Kekkonen piti 1953 radiossa puheen, jossa ylisti vainajan saavutuksia. ”Suomen kansa ja Suomen hallitus tekevät kunniaa generalissimus Stalinin paarien ääressä.”

Myös puhemies K.-A. Fagerholm puhui eduskunnassa:”Josif Stalinissa sammui erään historian suurmiehen elämä, uuden yhteiskuntajärjestelmän määrätietoinen luoja, eräs aikamme suurimmista valtiomiehistä, mahtavan suurvallan kiistaton johtaja halki vuosikymmenien on päättänyt työnsä.”

Stalinin ikätoveri Väinö Tanner ei yhtynyt ylistyksiin, vaan oli sitä mieltä, ettei Stalin voinut olla mikään Suomen ystävä, kun oli hyökännyt Suomen kimppuun.

”Meille suomalaisille neuvottelijoille hän viimeksi erotessamme [1939] toivotti ’kaikkea hyvää’. Kahden viikon kuluttua siitä Neuvostoliitto aloitti hyökkäyksensä Suomea vastaan.”

Kirjoittaja on kirjailija ja entinen EU-parlamentin jäsen

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt