Kun suunnistuksen maailmanmestari ja lajilegenda Pasi Ikonen, 42, ehdottaa tapaamispaikaksi Turun Puutarhakadulla sijaitsevaa Tähtibaaria, toimittaja ei voi olla miettimättä, mitä miehellä on mielessä.
Tähtibaari paljastuu kuitenkin siistiksi, vanhan liiton lounaspaikaksi, jonka kanta-asiakkaisiin lähistöllä Port Arthurin puutaloalueella asuva Ikonen kuuluu.
Urheilulehti
Lisää laatujournalismia
TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehden F1-numerossa. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.
Tilausohjeet ovat täällä.
Raahelaisen Sinkki-Seppojen kasvatti tunnettiin Suomessa aluksi kovista suunnistusmeriiteistään, kuten vuoden 2001 Tampereella saavutetusta MM-kullasta. Ilman 2000-luvun puolivälissä iskeneitä, ylikuormituksen aiheuttamia selkävaivoja Ikosen MM-mitalimäärä olisi rutkasi isompi kuin neljä.
Hyvin kulkeneen uran ohella julkisuutta toi parisuhde toisen suurmestarin, peräti 9-kertaisen maailmanmestarin Minna Kaupin kanssa. Kauppi oli ja on suomalaisen urheilun supertähti ja Vuoden urheilija 2010. Näyttävä pariskunta herätti ihastusta.
Kulissien takana kuitenkin myllersi. Parisuhteen päätyttyä 2012 Ikonen avautui Keskisuomalainen-lehdessä. Hän oli kärsinyt pitkään masennuksesta, ahdistuksesta ja alkoholismista.
Kaupin 2020 ilmestynyt elämäkerta Suunta/Vaisto läväytti sitten Ikosen kujanjuoksun yksityiskohdat täysin paljaina kansakunnan luettaviksi.
Pasi Ikonen ja Minna Kauppi Linnan juhlissa vuonna 2010.
Kauppi kertoi kisamatkoillakin juovasta, alkoholiostoksiaan piilottelevasta avomiehestään, joka pahimmillaan kärsi deliriumharhoista ja näki konekiväärillä ampuvia olentoja.
Raittiita jaksoja seurasi retkahduksia. Pahimmillaan Kauppi jopa varjosti Ikosta, jotta löytäisi tämän alkoholirasteille.
Miehen peruskunnosta ja lajilahjakkuudesta kertoo, ettei Ikosen tarvinnut pitkään sinnitellä kuivilla, kun hän oli taas treenannut itsensä vähintään kansalliselle ja usein jopa kansainväliselle huipulle.
– Minnan kirja kuvaa tapahtumat hyvin rehellisesti. Tiesin, mitä siellä tulee lukemaan ja olin sen kanssa sinut. Annoin myös kirjaan oman haastatteluni ja olen ylipäätään Minnan kanssa hyvissä väleissä, kertoo Ikonen, jolla on avovaimonsa kanssa vuonna 2021 syntynyt tytär.
Vaikka Ikosta karheine elämäntarinoineen on usein verrattu itseensä Mika Myllylään, vuonna 2011 vaikeasti päihdesairaana menehtyneeseen hiihtolegendaan, Ikonen muistaa raitistumisensa aivan toisesta hiihtäjästä.
Tälle eli Iivo Niskaselle Myllylä taas oli suuri esikuva.
Samaan aikaan, kun Niskanen sujutteli Pyeongchangin olympialaduilla 24. helmikuuta 2018 kohti 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailun voittoa, Ikonen kiersi korkkia myötäpäivään. Ja tällä kertaa ilmeisen lopullisesti.
– Täysraittiutta on siis nyt kestänyt viisi vuotta. Minnesota-hoidoilla oli raitistumiselleni aivan ratkaiseva merkitys. Metodi painottaa keskustelemisen merkitystä, ja pystyin siellä todella kaivamaan esiin alkoholismini juurisyitä, erittäin ”addiktoituvaksi” eli riippuvuusherkäksi ihmiseksi tunnustautuva Ikonen kertoo.
Pasi Ikonen vauhdissa keskimatkan SM-kisoissa Korpilahdella 2020. Kolme vuotta aiemmin hän oli saanut tiedon aivokasvaimestaan.
Hän suunnisti aikanaan peräti yhdeksän vuotta käyttämättä lainkaan kompassia, pelkällä kartanlukutaidolla ja suuntavaistolla.
Ikonen ei napannut kompassia mukaan edes yösuunnistuskilpailuihin, mikä maallikosta tuntuu aivan käsittämättömältä, koska pilkkopimeässä metsässä suunnistaja ei löydä silmillään edes maastosta erilaisia kiintopisteitä, joita kohti juosta.
– Jotenkin symbolista, että siviilielämässä oli samaan aikaan kompassisuunta enemmän tai vähemmän hukassa, yleensä enemmän, nuorukaisena karttoja intohimoisesti tutkinut, hankkinut ja sittemmin piirtänytkin perheenisä sanoo.
Vielä vuonna 2019 Ikonen saavutti Paimion Rastin seitsikossa Jukolan viestissä Kangasalla loistavan 8. sijan ja sen jälkeenkin sijoituksia 20:n joukkoon.
Suunnistusliiton ranking-tilastoissa hän sijoittui yleisen sarjan 39:nneksi vuonna 2022. Esimerkiksi muutaman vuoden takainen MM-mitalisti Aleksi Niemi löytyy vain neljä sijaa ylempää, vaikkei Niemi sinänsä ranking-pisteiden haalimiseen ole keskittynytkään.
Pasi Ikonen pitkän matkan MM-hopeansa kanssa vuonna 2011.
Ikosen kaltainen poikkeuslahjakkuus voi toki olla vielä yli nelikymppisenäkin todella kova rastihai. Mutta kun huomioidaan tietyt muuttujat, veteraanin veto alkaa näyttää suorastaan huikealta, uskomattomalta.
Ikosen päälaen halkaisee rujonnäköinen leikkausarpi. Hän on juuri tullut sairaalasta, tällä kertaa kuuden päivän hoitojaksolta. Päällä on kova lääkitys.
Vuonna 2017 Ikosen elämään nimittäin asteli vielä jos mahdollista viheliäisempi riesa kuin alkoholismi: parantumaton ja helposti uusiutuva aivokasvain, astrosytooma.
Kaikkisyövästä-verkkosivuston mukaan astrosytoomaa ei tyypillisesti saada leikattua potilaasta kokonaan pois.
– Olin Paimiossa tekemässä suunnistuskartan pohjia ja polkupyörällä liikkeellä. Kaaduin aika pahasti ja löin pääni. Sairaalassa se kuvattiin, ja ikävä kyllä sieltä löytyi sitten vähän muutakin kuin kaatumisen seurauksia. Kasvain havaittiin siis koko lailla sattumalta.
Kun ihminen kuulee 37-vuotiaana, että päänkuoren sisällä pesii potentiaalisesti tappava aivokasvain, seuraus on looginen. Ikonen kertookin reaktioistaan umpirehellisesti.
– Menin tietysti aivan hirveään paniikkiin, ja suoraan sanoen join silloin vielä aika rankasti. Pääsin siitä kriisistä kuitenkin aika hyvin yli, kertoo maailmanmestari, joka tapasi nauttia miestä väkevämpää uteliaiden katseiden ulottumattomissa, omissa oloissaan tai lähituttujen porukassa.
”Kyse on lopulta minun elämästäni. Jos minä kestän sen elämän, niin kyllä muut saavat kestää sen, että kerron siitä mitä haluan.
Ensimmäisessä leikkauksessa kasvainta saatiin selvästi pienennettyä. Helpotus olikin suuri, kun myös Turussa annettu syöpähoito puraisi kasvaimeen. Solusalpaajalääkitys toimi, eikä kasvain ollut niin kutsutulla gradus-asteikolla pahinta laatua.
– Hoidot menivät muutenkin aika helposti, koska olin silloin huippukunnossa.
Vuonna 2022 tutkimukset paljastivat, että kasvain oli alkanut suurentua ja edessä olisi taas aivokirurginen toimenpide.
– Sillä kertaa solusalpaajahoito ei sitten toiminutkaan, vaan jo kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta kasvain oli taas alkanut suurentua. Oli aika karua kuulla viime kesänä, että kolmas leikkaus odottaa.
Ikonen myöntää, ettei hänen tapansa kertoa julkisesti vaikeuksistaan ja varsinkaan alkoholismistaan ole aina miellyttänyt lähiomaisia.
– Ymmärrän sen, mutta kyse on lopulta minun elämästäni. Jos minä kestän sen elämän, niin kyllä muut saavat kestää sen, että kerron siitä mitä haluan, perhekeskeinen metsämies toteaa.
Haastatteluhetkellä kolmannesta leikkauksesta ei ole kulunut pitkä aika. Osa kalloluuta puuttuu kokonaan, ja haavanhoito on ollut haasteellista.
Pasi Päiviö Ikonen on elänyt valoisampiakin aikoja.
Ikosen kalloluusta puuttuu toistaiseksi osa.
– Syksyllä kalloon asennetaan titaanilevy siihen, missä ei nyt ole luuta. Ensi kesänä suunnistan kypärä päässä, Ikonen nauraa.
Tällä kertaa patologi totesi kasvaimen muuttuneen aggressiivisemmaksi, gradus3-luokitelluksi, kun vakavin aste on gradus4.
Puolitoistavuotiaan, ihanan pikkutytön isä varautuu kaikkeen mahdolliseen.
– Minulla on avovaimon kanssa aika varattuna palliatiiviseen keskukseen konsultointikäynnille.
Palliatiivista hoitoa annetaan potilaalle elämän lopussa, kun tämän sairautta ei enää voida lääketieteellisin keinoin hoitaa.
Tässäkin tilanteessa Ikonen pyöräilee Turun alueella ”joka paikkaan” ja huokaisee treeniaddiktina, miten tuskaista on, kun ei pääse toipilaana liikkumaan ja hikoilemaan mielensä mukaan.
– Persoonani on sairauden aikana läheisten mukaan jonkin verran muuttunut. Kuluneen vuoden aikana olen muuttunut hiljaisemmaksi. Itse koen muuttuneeni välinpitämättömäksi.
Ikonen on työskennellyt Kaarinan kaupungilla liikuntapaikkojen hoitajana, vaikka on työhön liikuntatieteiden kandidaattina ja lisenssivalmentajana selvästi ylikoulutettu.
– Olen pitänyt siitä työstä paljon. Nyt en voi sitä tehdä, koska en saa ajaa mitään moottorivehkeitä. Sairastumisen jälkeen en ole halunnut tehdä sellaista työtä, joka aina seuraa töistä kotiin, kuten vaikka valmentamista. On ollut pakko vähän tyhjentää lautasta.
”Persoonani on sairauden aikana läheisten mukaan jonkin verran muuttunut. Kuluneen vuoden aikana olen muuttunut hiljaisemmaksi. Itse koen muuttuneeni välinpitämättömäksi.
Varusmiespalveluksen Lahden Urheilukoulussa muun muassa Kimi Räikkösen hyvänä sählykaverina suorittanut Ikonen hymyilee seuraavalle kysymykselle: ”Eikö yhden miehen osaksi mikään riitä?”
– Olen miettinyt tätä paljon. En ole keksinyt muuta vastausta kuin että ehkä joidenkin osa on, että heille tapahtuu kaikki mahdollinen. Minä olen sitten vain syntynyt siihen porukkaan.
Urheilu oli pitkään Ikoselle huonon olon pakopaikka, ja sen rinnalle toiseksi pakopaikaksi tuli alkoholiturrutus. Metsä tai pullo vei pahan olon hetkeksi pois, ja uskomatonta kyllä Ikonen pystyi jopa yhdistämään nämä kaksi asiaa. Se kolkutti rajusti omaatuntoa.
– Kunnes tuli se hetki, ettei enää päässyt mitään pakoon minnekään. Joskus 24-vuotiaana soitinkin yöllä valmentajalleni Eino Havakselle, kun kävelin Jyväskylässä kotiin. Kysyin häneltä, miksi saan olla näin menestyvä, vaikka olen heikko ihminen.
Nyt Ikosella on hyvä parisuhde, rakas lapsi, mukava koti, välit kunnossa joka suuntaan, ammattimaista arvostusta vaikka muille jakaa.
– Jos olisin vielä terve, voisin vihdoin sanoa, että kaikki elämässäni on kunnossa.
Vuoden 2007 MM-kisoissa Suomen naiset Paula Haapakoski (vas.), Heli Jukkola ja Minna Kauppi juhlivat viestikultaa ja miehet Mats Haldin (vas.), Pasi Ikonen ja Tero Föhr viestipronssia.
Minne katosi menestys?
Pikamatkan maailmanmestarina ja yhteensä neljän eri suunnistuksen kilpailumuodon MM-mitalistina Pasi Ikonen on taatusti oikea henkilö arvioimaan lajinsa nykytilaa Suomessa.
Ikonen otti kolme neljästä MM-mitalistaan aikahaarukassa 2001–2007. Siinä välissä Suomen joukkueet haravoivat metsistä yhteensä huikeat 28 mitalia. Tämän jälkeen Suomi on saavuttanut vuosien 2008–2022 MM-kisoista yhteensä 24 mitalia.
Kaksista edellisistä kisoista – 2021 ja 2022 – saalis on ollut pyöreä nolla. Kuluvan vuoden kisoista MM-maratontaulukossa neljäntenä Ruotsin, Norjan ja Sveitsin takana oleva Suomi tavoittelee kaikkien aikojen 100. MM-mitaliaan.
Suomen tasoa Ikosen A-maajoukkueuran alkuaikoina kuvaa hyvin, että kun nuorukainen voitti 2001 Tampereella pikamatkan MM-kultaa ja sprintin -hopeaa, hän ei silti mahtunut Suomen viestijoukkueeseen – joka voitti kultaa.
– Hiukan pitkin hampain aikanaan sen päätöksen otin vastaan, Ikonen muistelee huvittuneena.
Vaikka Suomen maajoukkue on ainakin MM-menestyksen näkökulmasta suorastaan romahtanut kansainväliseltä suorituskyvyltään, Ikonen antaa urheilijoille synninpäästöä.
– Itse puhuisin mieluummin kansainvälisen yleistason selvästä noususta ja kilpailun kiristymisestä kuin Suomen romahduksesta. Suomessa on edelleen erittäin hyviä suunnistajia ja heillä erittäin hyviä valmentajia.
”Ennen sairastumista ammatillinen tavoitteeni oli ilman muuta tulla jossain vaiheessa Suunnistusliiton päävalmentajaksi.
Maajoukkueen päävalmentaja on nykyään ranskalainen Thierry Gueorgiou, Kalevan Rastia edustanut 14-kertainen maailmanmestari.
– Hän on aivan varmasti pätevin mahdollinen päävalmentaja. Mutta koska Suomella ei ole samanlaisia resursseja kuin vaikkapa Norjalla, hän joutuu tekemään paljon sellaista, mikä on pois varsinaisesta valmennuksesta ja urheilijoille silmäkkäin annettavasta palautteesta, tavoitteellisen kilpailu-uransa lopullisesti 2019 lopettanut Ikonen kertoo.
Raahen Vihannista kotoisin oleva kestävyyslahjakkuus muutti aikanaan Jyväskylästä Varsinais-Suomeen nimenomaan valmentajaksi. Hänestä tuli turkulaisen Kerttulin urheilulukion olympiavalmentaja. Lisäksi Ikonen on tehnyt seuravalmennusta ja kirjoittanut ohjelmia myös henkilökohtaisille valmennettaville. Nyt valmennustyö on sairauden takia tauolla.
– Ennen sairastumista ammatillinen tavoitteeni oli ilman muuta tulla jossain vaiheessa Suunnistusliiton päävalmentajaksi.
Ikonen on ollut aktiivisesti mukana Jatkuva liike -nimisessä osakeyhtiössä, jonka perusti kahden suunnistusystävänsä kanssa vuonna 2021. Yhtiö järjestää erilaisia suunnistustapahtumia, kuten Suomessa vielä harvinaisia sisäsprinttejä. Ikonen on ollut mukana vointinsa mukaan laatimassa karttoja – mikä on hänen leipälajinsa.
– Ajatus on ollut, että suunnistuskin voi olla sisälaji. Sisätiloihin, kuten urheiluareenoihin tai kouluihin, saa mielikuvitusta käyttämällä todella haastavia ratoja.
Kevään aikana yhtiö järjestää sisäsuunnistustapahtumat Turun areenassa sekä Hansan kauppakorttelissa.