Manageri kommentoi naispelaajien rintoja ja pakaroita toistuvasti – vyyhdin taustalta paljastui yhden lajin mätäpaise

Naisten lentopallossa on häirintää selvästi enemmän kuin mitä on tiedetty.


12.3. 7:30

Lentopalloyhteisö koki kovan kolauksen hiljattain, kun Hämeen Sanomat ja STT paljastivat, mitä yhdessä lajin menestysseurassa oli tapahtunut kulissien takana.

Kymmenen Suomen mestaruutta voittaneen Hämeenlinnan Lentopallokerhon entinen manageri Ville Kalliomäki oli käyttäytynyt pitkään asiattomasti pelaajia kohtaan. Hän jätti tehtävänsä seurassa viime kuussa.

Urheilulehti

Lisää laatujournalismia

TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 10/2023. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

Kalliomäen uhreja olivat esimerkiksi Elina Salomäki ja Emilia Joensalo, jotka ovat puhuneet kokemuksistaan julkisuudessa.

Salomäki kertoi, että Kalliomäki esimerkiksi tarttui häntä ajoittain takapuolesta. Managerin kerrottiin myös kommentoineen toistuvasti pelaajien rintoja ja pakaroita.

Ville Kalliomäen epäasiallinen käytös tuli julkisuuteen helmikuussa.

Silti tapaus on selvästi vain neulanen keossa. Lento­palloili­joiden mukaan häirintää on tapahtunut useissa eri seuroissa – eikä pelkästään Hämeen­linnassa.

Lajikulttuurissa piilee siis yhtä manageria suurempia ongelmia.

Urheilijoiden mukaan jotkut valmentajat, toimi­henkilöt ja kannattajat häiritsevät systemaat­tisesti nais­pelaajia. Häirintää esiintyy niin harjoituksissa, otteluissa kuin vapaa-ajalla.

Urheilu­lehti haastatteli yli kymmentä nais­pelaajaa, joista lähes jokainen oli joko kokenut tai nähnyt seksuaalista häirintää lajissa.

Havaintoa tukee myös Suomen urheilun eettisen keskuksen (Suekin) vuonna 2020 julkaistu tutkimus, jonka mukaan arviolta 20–38 prosenttia lentopalloilijoista on kokenut seksuaalista häirintää.

Lajiin pesiytyneestä kulttuurista kertoo paljon se, että Urheilulehti valitsi tätä juttua tehdessään täysin sattumanvaraisesti pelaajia, joille soitettiin. Heti ensimmäinen kertoi joutuneensa seksuaalisen häirinnän uhriksi.

Osa haastatelluista halusi esiintyä nimettömänä, osa nimellään.

Yksi nimetön lähde piti pitkän hiljaisuuden ennen kuin avasi suunsa.

– Seksuaalista häirintää esiintyy lentopallossa. Hämeenlinna ei ole ainut joukkue, anonyymi toteaa varovaisesti.

Hänen äänestään välittyy ahdistus, kun hän puhuu katkonaisesti ikävistä muistoistaan.

– Olen kokenut sitä useammassa kuin yhdessä lentopallojoukkueessa.

Haastateltavat tahtovat lajikulttuuriin muutosta. He toivovat, ettei yksikään pelaaja joutuisi kärsimään enää samoista traumaattisista kokemuksista kuin he itse.

Siksi he ovat nyt valmiita puhumaan.

Lain mukaan seksuaalinen häirintä on sanallista tai sanatonta, seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta.

Häirinnäksi lasketaan esimerkiksi loukkaavat kaksimieliset vitsit, härskit puheet ja asiattomat vartaloon tai seksuaalisuuteen liittyvät huomautukset.

Yleensä häirintä on nimenomaan sanallista ja tapahtuu ilman fyysistä kontaktia.

Fyysistäkin ahdistelua on tapahtunut.

– Meille on ehdotettu kynttilähierontoja ja fyysistä koskemattomuuttamme on rikottu. Esimerkiksi meidän olkapäitämme on hierottu ja pyllyjä taputeltu ilman lupaa, nimetön lähde kertoo.

– Näitä samoja tarinoita on ollut lentopallopiireissä jo vuosia. Kaikki eivät ole edes tulleet ilmi.

Haastattelu toisensa jälkeen vahvistuu vaikutelma, että naisten lentopallossa on syvään rakentuneita ongelmallisia normeja.

Kaikki haastateltavat ovat sitä mieltä, ettei nollatoleranssi toteudu häirinnän suhteen Mestaruusliigassa eikä muillakaan sarjatasoilla. Lisäksi epäasiallista käytöstä on esiintynyt jo junioritasoilla.

Käräjäoikeus tuomitsi erään lentopallovalmentajan vankeuteen pelaajan seksuaalisesta hyväksikäytöstä vuonna 2020.

Hän oli kosketellut alaikäisen tytön sukuelintä ja saanut tytön tekemään itselleen seksuaalisia tekoja.

Tuomittu valitti tapauksesta ensin hovioikeuteen, mutta veti myöhemmin valituksen pois.

Emilia Joensalo

Yksi seksuaalisen häirinnän uhreista on nykyään Liiga­plokissa pelaava Emilia Joen­salo, 27. Joen­salo vaihtoi seuraa asiattoman kohtelun takia.

– Seuran manageri kutsui minua esi­merkiksi herkku­perseeksi, lento­palloilija muistelee kammot­tavia koke­muksiaan Hämeen­linnan Lento­pallo­kerhossa.

Manageri ehdotti Joen­salolle, että voisi hieroa tämän pakaroita. Lisäksi manageri saattoi näyttää valmentajille Joen­salon Instagram-videoita sanoen:

– Katsokaapas, kuinka hyvä taka­puoli meidän pelaajallamme on.

Joen­salo on kirjoittanut kokemuk­sistaan avoimelle Instagram-tililleen. Valtaosa palautteesta on ollut myönteistä ja kannustavaa, mutta joukkoon on mahtunut myös ilkeitä kommentteja.

Nuori urheilija on saanut jopa tappouhkauksia ulostulonsa takia.

– Minulle on sanottu esimerkiksi, että varo puheitasi tai tulen tappamaan sinut ja sinut pitäisi laittaa mielisairaalaan, Joensalo kertoo ja jatkaa.

– Minulle on myös sanottu, etten ole ansainnut häirintää, koska minulla ei ole riittävän hyvä takapuoli.

Häirintä voi olla myös ei-seksuaalista. Se on yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä syrjintää, jolla loukataan ihmisarvoa. Ei-seksuaalinen häirintä on järjestelmällistä ja jatkuvaa kielteistä toimintaa tai käyttäytymistä. Häirinnäksi lasketaan esimerkiksi toistuva uhkailu, pelottelu, ilkeät viestit sekä väheksyvät ja pilkkaavat puheet.

Hanna Hietikko.

Entinen lento­palloilija Hanna Hietikko, 29, on kohdannut sekä seksuaalista että ei-seksuaalista häirintää lajissa. Hän lopetti pelaamisen kokonaan, koska koki häirintää jokaisessa pelaa­massaan joukkueessa.

– Kokemani häirintä oli enimmäkseen sanallista nälvimistä, vittuilua ja tosi ilkeää kommen­tointia. Valmentajat myös kommentoivat toistuvasti peli­kavereideni perseitä, Hietikko kertaa.

Ikävät muistot ovat jättäneet nuoreen aikuiseen syvän jäljen.

– Minun kohdallani lento­pallossa ei ole ollut sellaista aikuisten tason joukkuetta, jossa ei olisi ollut häirintää.

Haastattelujen perusteella vaikuttaa olevan erittäin yleistä, että nais­lento­palloilijoiden muotoja vertaillaan sekä arvostellaan.

Lisäksi jotkut toimihenkilöt ja lajia seuraavat ihmiset ovat todenneet pelaajille päin naamaa, että läpinäkyvämmät, tiukemmat ja paljastavammat pelivaatteet toisivat otteluihin enemmän yleisöä.

Ronja Heikkiniemi

Kommentit ovat saaneet pelaajat tuntemaan itsensä esineiksi, joita kokoonnutaan katsele­maan kentällä.

Noiden heittojen perusteella urheilu tuntuu olevan osalle lento­palloa seuraavista tois­sijainen seikka.

Ronja Heikki­niemi, 24, kertoo myös kannat­tajien syyllisty­neen seksuaali­seen häirintään.

Hän edusti syksyllä sveitsiläistä Geneve Volleytä, mutta hänen kautensa päättyi loukkaan­tumiseen. Nyt hän toipuu marras­kuisesta polvi­leikkauksesta.

Heikkiniemi sai faneilta epä­asiallisia viestejä sosiaalisessa mediassa Suomessa pelatessaan.

– Eräs itseäni huomattavasti vanhempi mies pyysi tilinumeroani, jotta voisi lähettää minulle rahaa pelivideoita ja käytettyjä pelisortseja vastaan.

Heikkiniemi oli silloin vasta 19-vuotias eikä ymmärtänyt, ettei lähestymistapa ollut oikea.

– Olin vain tosi hämilläni ja oletin, että se nyt kuuluu tähän.

Eveliina Rautiainen puolestaan joutui jopa pelkäämään fanien viestipommitusten takia.

Eveliina Rautiainen

– Jossain seurassa fanit etsivät minut somesta ja alkoivat tykittää vies­teillä. He eivät jättä­neet minua rauhaan, Rauti­ainen kertoo.

– Pelkäsin, etten uskalla enää liikkua missään, jos he tunnistavat minut.

Haasta­teltavat epäilevät, että nais­pelaajien monia lajeja niukempi vaatetus voi altistaa seksuaali­selle häirinnälle. Peli­asuun lento­pallossa kuuluvat lyhyet sortsit ja tiukka paita.

Joen­salo korostaa, ettei asu ole hänestä seksuaalinen, vaan seksualisointi tapahtuu katsojan päässä.

– Totta kai vaatetus varmasti vaikuttaa siihen, että tulee helposti seksuaalisia kommentteja. Meidät saatetaan nähdä vain objekteina, Joensalo pohtii.

– Vaatetus ei kuitenkaan koskaan oikeuta ahdisteleviin kommentteihin.

Hietikko on Joensalon kanssa samoilla linjoilla.

– Monet pitävät lentopalloa pornogenrenä. Moni katsoo naisten urheilua vain kireiden vaatteiden takia.

Hietikko kertoo, että eräs urheilutoimittaja totesi Suomen mestaruuden jälkeen:

– Pelaatteko te jo hameet päällä vai onko teillä vielä sortsit? Minun lempiurheilijani on Virpi Kuitunen, koska hänellä on niin kireät trikoot.

Karri Virtanen

Lento­pallo­liiton toimitus­johtaja Karri Virtanen yllättyy kuullessaan pelaajien näkemyk­sistä siitä, että tiukka vaatetus altistaisi häirinnälle.

Virtasta kummeksuttaa peli­asuihin viittaaminen.

– En ole tullut ajatelleeksi, että jotain vaatetusta pidettäisiin ongelmal­lisena, Virtanen sanoo.

– Lento­palloon ei sovi ilmavat vaatteet. Peli­vaatetus lähtee kansain­välisistä säännöistä.

Pelaajat saavat kuulla epä­asiallisia kommentteja kireistä vaatteista ja vartaloistaan myös sosiaalisessa mediassa.

Esimerkiksi Hietikko kertoo kohdanneensa internetissä ”huorittelua” lentopallotaustansa takia.

– Tuntuu, että lentopalloilijoita pidetään jotenkin helppoina tai kiertopalkintoina. Ehkä se liittyy siihen pelivaatetukseen.

Virtanen ei kuitenkaan usko, että lentopallossa olisi mitään ominaispiirteitä, jotka voisivat aiheuttaa häirintää.

– Olen pöyristynyt, jos toimittajille kerrotaan asioita, jotka eivät ole olleet missään esillä. Tämä on erittäin vakava asia.

Virtanen on harmissaan, ettei ole kuullut kaikista häirintätapauksista. Hän toivoo, että pelaajat uskaltaisivat kertoa kokemistaan vääryyksistä, jotta niitä voisi tutkia.

– Pidän huolen siitä, että jokainen mätä omena kerätään korista pois.

Virtanen on toiminut lentopalloliiton toimitusjohtajana alle puoli vuotta. Sen aikana liitolle on tullut Suekilta kaksi ilmoitusta seksuaalisesta häirinnästä.

Toimitusjohtaja ei osaa sanoa, minkä verran ilmoituksia on tullut ennen sitä.

Ronja Heikkiniemi uskoo häirintäkulttuurin ydinongelman olevan se, ettei epäasiallisesta kohtelusta uskalleta kertoa ääneen. Häirinnästä ilmoittaminen esimerkiksi valmentajille tai Suekille ei ole helppoa.

Lentopalloilijat epäröivät puhua, koska eivät halua leimautua ”vaikeiksi tapauksiksi”. He pelkäävät, että häirinnän nostaminen esiin vaikuttaisi heidän asemaansa tai peliaikaansa joukkueessa.

– Kukaan ei halua hankalan tyypin mainetta. Se on myös ehkä ollut toimihenkilöiden keino pitää asioita pinnan alla, koska lajipiirit ovat pienet ja jutut leviävät helposti, Heikkiniemi pohtii.

Itse häirintätilanteet puolestaan voivat olla niin pysäyttäviä, ettei pelaaja osaa toimia siinä hetkessä. Joensalon selviytymismekanismi tilanteissa oli piiloutua huumorin taakse.

– Tilanteet olivat todella ahdistavia ja oloni meni vaikeaksi. Silloin oli helppo vain piilottaa todelliset tunteet ja nauraa mukana, vaikka se oli älyttömän ahdistavaa.

Joensalon mitta tuli täyteen, kun manageri kommentoi tämän nännejä Instagramissa. Hän esti sen jälkeen managerin ja kertoi, ettei arvostanut tämän kommentteja.

Lentopalloilijalle kävi juuri niin kuin hän oli pelännyt.

– Kokemustani vähäteltiin ja koin, että minua kohdeltiin sen jälkeen eri tavalla, hän kertoo.

– Manageri ei esimerkiksi enää puhunut minulle eikä ollut vastata viesteihini.

Monet eivät kerro häirinnästä senkään takia, etteivät usko asioiden etenevän virallisissa portaissa. Monelle on käynyt juuri niin. Hietikko on yksi niistä.

– Yritin kannella Suekille ja Väestöliitolle, mutta minulle vain naurettiin puhelimessa. He sanoivat, että tästä on enemmän harmia minulle kuin minua häirinneille ihmisille, koska järjestelmä on niin hankala ja tehoton.

Yksikään Hietikon kanteluyrityksistä ei edennyt.

Suekin pääsihteeri Teemu Japisson on pahoillaan kuullessaan Hietikon tapauksesta. Hänen on vaikea uskoa, että kukaan järjestössä olisi tietoisesti vähätellyt urheilijan kokemusta.

– Olen hirveän pahoillani, kun meihin yhteydessä ollut ihminen on kokenut tulleensa vähätellyksi, Japisson sanoo puhelimessa.

– Otamme jokaisen yhteydenoton erittäin tosissamme.

Japisson toteaa, että urheilun kurinpitojärjestelmä eettisissä rikkomuksissa oli vielä muutama vuosi sitten hyvin hajanainen.

Järjestelmä on muuttunut merkittävästi sen jälkeen. Urheiluun on hyväksytty yhteiset säännöt. Samalla vakavien eettisten rikkomusten tutkinta on keskitetty Suekille, mikä on parantanut urheilijoiden asemaa.

– Voi olla, että puheluun vastannut henkilö on todennut järjestelmän olevan monimutkainen, Japisson sanoo.

Teemu Japisson

– Ymmärrän hyvin, että urheilija on voinut kokea puhelimen välityksellä kommentin vähättelynä, vaikka se ei ole ollut tarkoitus.

Kaikki haastatel­tavat ovat yhtä mieltä siitä, että kulttuurin muuttaminen naisten lento­pallossa vaatisi yhteis­työtä. Jokaisen vastuulla on puuttua häirintään – tapahtuu sitä itselle tai joukkue­kaverille.

Häirinnästä ilmoitta­minen ei kuitenkaan vaadi julkista ulos­tuloa, joten yhdenkään urheilijan ei tarvitse pelätä tulevansa leimatuksi.

– Esimerkiksi Väestö­liiton ”Et ole yksin” -palvelun kautta voi hakea anonyymisti apua, Joen­salo kertoo.

Pelaajat toivovat, että jokainen lajin parissa toimiva kantaisi vastuuta muutoksen rakentamisessa.

Joukkueet ja seurat eivät pyöri, jos niissä ei ole hyvin voivia pelaajia.

– Luotan siihen, että pelaajat ovat fiksuja, tietävät oman arvonsa ja lähtevät etsimään turvallisempaa ympäristöä, jos sen hetkinen joukkue ei sellainen ole, Heikkiniemi sanoo.

»Hurja muutos kulttuurissa»

Urheilulehti tavoitti Joukkueurheilijat ry:n puheenjohtajan Lasse Riitesuon kommentoimaan häirintäasiaa.

Joukkueurheilijat ry on koripallon, lentopallon, pesäpallon ja salibandyn yhteinen pelaajayhdistys, joka ajaa urheilijoiden etuja.

Pelaajayhdistys suhtautuu vakavasti kaikenlaiseen häirintään urheilussa.

– Emme missään nimessä hyväksy häirintää, Riitesuo toteaa.

– Me olemme pelaajien asialla. Varmistamme, että pelaaja saa tarvitsemansa avun ja tuen kohdatessaan vääryyttä.

Vanhan ajan valmentajat saattavat yhä käyttäytyä tavalla, joka ei enää ole hyväksyttävää, mutta johon ei vielä kymmenen vuotta sitten puututtu.

Yhdistys on verrattain uusi. Järjestön toiminta käynnistyi kunnolla vasta vuoden 2021 tienoilla.

Monet pelaajat eivät edes tiedä yhdistyksen olemassaolosta.

– Olisi todella tärkeää saada mahdollisimman moni pelaaja mukaan yhdistykseen. Mitä enemmän pelaajia saamme mukaan, sitä enemmän voimme auttaa, Riitesuo sanoo.

Puheenjohtaja tunnistaa, että urheilussa on tapahtunut viime vuosina suuri kulttuurinmuutos: urheilijat puhuvat entistä enemmän epäkohdista julkisuudessa.

Valmentajien epäasiallista käytöstä ei enää hyväksytä hiljaisesti.

– Olen ollut vuosikymmeniä mukana urheilussa ja huomannut hurjan kulttuurinmuutoksen. Vanhan ajan valmentajat saattavat yhä käyttäytyä tavalla, joka ei enää ole hyväksyttävää, mutta johon ei vielä kymmenen vuotta sitten puututtu.

– Kun asioista puhutaan enemmän, me voimme auttaa paremmin. Yksikin häirintätapaus on liikaa.

Tarkennus 14.3. klo 9.00: Hanna Hietikko on kokenut häirintää jokaisessa aikuisjoukkueessa, ei juniorijoukkueessa.

Lisää parhaita