Vancouver
Kaksi Stanley Cupin voittoa. Olympiapronssia. Tienattuna tähän mennessä liki 30 miljoonaa dollaria. Taskussa tuore kaksivuotinen sopimus, joka tietää kuuden miljoonan dollarin lisäansioita.
Olli Määttä, 28, on parhaassa peli-iässä oleva jääkiekkoilija, mutta jo nyt voidaan puhua upeasta urasta. Suomalaisittain poikkeuksellisestakin: muita vähintään kaksi Cupia voittaneita pelaajia on kolme: Jari Kurri, Esa Tikkanen ja Reijo Ruotsalainen.
Urheilulehti
Lisää laatujournalismia
TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehden numerossa 9/23. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.
Tilausohjeet ovat täällä.
Jos mitään yllättävää ei tapahdu, maaliskuussa menee rikki myös 600 pelatun NHL:n runkosarjaottelun rajapyykki.
– Ennen kautta mietin, että se voi tällä kaudella tulla täyteen. On se aika paljon. Nyt kun miettii, niin nopeasti on kaikki mennyt. Kymmenes vuosi jo, ja oikeastaan kaikki on mennyt ihan silmänräpäyksessä, Määttä sanoo.
Tuttu tunne varmaankin lähes jokaiselle ihmiselle: aika menee siivillä.
– Ei sitä ole kerennyt tai halunnutkaan miettiä tai ajatella vanhoja aikoja. Niin kova tahti tässä muutenkin on. Vanhan sanonnan mukaan peli kerrallaan mennään.
Tässä jutussa Määttä kuitenkin pysähtyy hetkeksi katsomaan taaksepäin ja muistelemaan, miten hänen matkansa tähän pisteeseen on kulkenut.
Pelkkää juhlaa se ei ole ollut.
Olli Määttä joulukuussa 2010.
Keväällä 2011 Määttä oli 16-vuotias häkkipää JYPin A-juniorijoukkueessa, joka sai keväällä nostaa kädet kattoon Matinkylän legendaarisessa jäähallissa Espoossa. Blues kaatui A-nuorten finaaleissa voitoin 3–2.
Saman kauden aikana hän pelasi Mestistä JYPin farmijoukkueessa D Teamissa ja pelasi myös kahdet arvokisat: alle 18-vuotiaiden ja alle 20-vuotiaiden.
Puhuttiin Suomi-kiekon suurlupauksesta ja poikkeuslahjakkuudesta. Viimein Suomesta olivat tulossa Määttä ja Rasmus Ristolainen, kaksi puolustajaa, joilla olisi oikeasti potentiaalia maailman huipulle.
– Sinä vuonna tuli aika iso hyppäys kehityksessä. Edeltävällä kaudella pelasin vielä C-junnujen kanssa, Määttä muistelee.
– Kun miettii taaksepäin pelikavereita ja joukkuetta, niin siitä ryhmästä tuli älyttömän hyviä pelaajia. Se on varmasti iso asia, miksi itsekin kehityin niin paljon. Jätkät halusivat oikeasti tehdä hommia ja kehittyä vähintään liigapelaajiksi.
Marko Virtasen valmentamassa U20-mestarijoukkueessa pelasivat Määtän lisäksi kauden aikana muun muassa Oula Palve, Miika Roine, Mikko Salmio, Markus Nenonen, Pekka Jormakka, Ossi Ikonen ja Valtteri Kemiläinen. Maalivahdit Samu Perhonen, Eetu Laurikainen ja Sami Rajaniemi ovat myös kaikille jääkiekkoa seuraaville tuttuja.
Kesällä Määttä oli OHL:n tuontipelaajien, käytännössä siis eurooppalaisten, varaustilaisuuden ykkösnimi, ja hän teki ison päätöksen lähteä 16-vuotiaana Kanadaan.
Olli Määttä viihtyi erinomaisesti London Knightsissa.
Joukkue oli maineikas London Knights, jonka riveissä Määttä otti ison roolin – ja pelasi lukuisten tulevien NHL-pelaajien kuten Bo Horvatin, Max Domin, Chris Tierneyn, Nikita Zadorovin ja Josh Andersonin kanssa.
– Olin kuullut hyviä juttuja siitä. Älyttömän hieno paikka, jossa halli on täynnä jokaisessa pelissä ja fanit tykkäävät valtavasti jääkiekosta. Pääsin kokemaan niin sanotusti pienen NHL:n meininkiä.
Niin, jääkiekko on Kanadassa liki uskonnon asemassa ja teinipojat ovat jo kattojärjestö CHL:n junioriliigoissa isoja tähtiä.
Määttä nautti asetelmasta.
– Oli se aika siistiä. Aika erilainen meno se oli, kun vertaa A-junnuihin tai Mestikseen. Siihen kesti tottua, että on 9 000 katsojaa ja hirveä meno joka pelissä viikonpäivästä riippumatta.
Hän viihtyi Londonissa niin hyvin, että vuoden mittaiseksi suunniteltu stintti kesti kaksi kautta. Aikaa Määttä on viettänyt Ontariossa kesäisin sen jälkeenkin.
Vaikeaa oli lähinnä aluksi, ensi kuukausien ajan, englannin puhuminen, vaikka Määttä olikin ollut kielessä hyvä koulussa.
OHL-kausien välissä, kesällä 2012, Pittsburgh Penguins varasi Määtän 1. kierroksen 22. pelaajana. NHL-sopimuskin syntyi jo syksyllä, vaikka hän jatkoikin vielä Londonissa.
Peruspuolustajana urallaan profiloitunut Määttä teki myös kiekon kanssa tulosta: 115 OHL:n runkosarjaottelussa 70 (13+57) pistettä ja 40 pudotuspeliottelussa peräti 37 (10+27) pinnaa.
”Tarkoitus oli tulla takaisin JYPiin, mutta tykkäsin siitä niin paljon, että halusin jäädä. Se auttoi omaa peliänikin, kun sain pelata isoja minuutteja ja erilaista jääkiekkoa.
– Tarkoitus oli tulla takaisin JYPiin, mutta tykkäsin siitä niin paljon, että halusin jäädä. Se auttoi omaa peliänikin, kun sain pelata isoja minuutteja ja erilaista jääkiekkoa. Tähtäsin jo NHL:ään, ja hyppy sinne ei ollut niin iso, kun pelasin jo pienessä kaukalossa.
London voitti OHL:n mestaruuden molempina kausina, mutta klassisessa junioriliigojen välisessä lopputurnauksessa Memorial Cupissa se jäi nuolemaan näppejään.
Kesällä 2013 tuskin kovin moni osasi vielä odottaa, että 19-vuotias Määttä olisi heti tärkeä runkopalanen Pittsburghin puolustuksessa.
Ei hän itsekään.
– En kesällä itse asiassa ollenkaan ajatellut, että pääsisin edes pelaamaan NHL:ssä. Harjoitusleiri ja -pelit menivät todella hyvin. Joka pelin jälkeen odottelin, että milloin tipun joukkueesta, mutta ne menivät vain paremmin ja paremmin. Tuli hyvä flow, Määttä muistaa.
Kris Letang oli kauden alussa pois Pittsburghin joukkueesta. Kun loukkaantumiset runtelivat puolustusta lisää, Määttä pelasi joulukuussa isoja minuutteja - parhaimmillaan yli 28 illassa. Tehojakin syntyi.
NHL:n tapaan myös Leijonat ja olympialaiset olivat kaukana mielestä kesällä.
– Ei ollut mitään hajua sellaisesta, Määttä naurahtaa.
– Pari kuukautta ennen tuli puhelu, että olen päässyt olympiajoukkueeseen. Se oli ihan uskomatonta.
Määttä luuti isossa roolissa Sami Salon pakkiparina, teki kuuteen otteluun viisi (3+2) pistettä ja laukoi Leijonien turnauksen viimeisen maalin, 5–0-osuman pronssiottelussa Yhdysvaltoja vastaan.
Olli Määttä pelasi komeasti Sotshin olympiakisoissa 2014. Tässä syntyy maali pronssiottelussa Yhdysvaltoja vastaan.
Suomi-kiekon legendat Salo, Teemu Selänne, Kimmo Timonen, Olli Jokinen ja Jussi Jokinen pelasivat viimeiset olympiakisansa.
– Olin koko ikäni katsonut heitä pelaamassa. Siellä oli kaikki omat idolit, ja tulin 19-vuotiaana pikkupoikana koppiin. Siinä sai silmät pyöreänä katsoa, että mihin olen oikein tullut.
– Suomen joukkueessa on aina epäitsekkäitä pelaajia, jotka ottavat haltuun roolin kuin roolin. Olimme varmasti tosi vaikea vastustaja.
Leijonakopissa oli helppo olla.
Niin myös Pittsburghissa, jonka seurakulttuurin kivijalka oli silloin – ja on yhä Sidney Crosby, joka on Kris Letangin ja Jevgeni Malkinin kanssa ollut seuran ydin jo lähes kaksi vuosikymmentä.
– Oli uskomattoman helppoa mennä sinne. Sain keskittyä vain peliin. Veikkaan, että senkin takia NHL-urani lähti niin hyvin käyntiin. Ei tarvinnut pelätä mitään.
Crosby vetää kelkkaa harjoituksissa esimerkillään ja ylläpitämällään vauhdilla.
– Jätkä tekee kaikkein kovimmin töitä joka päivä. Se pakottaa muutkin samaan.
Määttä itse on tosin ilmankin, ennen ja jälkeen Crosbyn kanssa pelaamisen, tunnettu tinkimättömästä työmoraalistaan ja kovasta harjoittelustaan.
Pittsburghin entinen apuvalmentaja, nyt Vancouver Canucksia luotsaava Rick Tocchet sanoo Urheilulehdelle, että kyseessä on yksi kovimmista harjoittelijoista, jonka hän on koskaan nähnyt.
”Se, missä haluaa muutaman vuoden päästä olla, lähtee siitä, mitä tekee päivittäin.
Luonne ja harjoitusinto lienevät myös sisäsyntyisiä asioita, mutta Määttä jakaa erityiskiitosta juniorivalmentajilleen niin Jyväskylässä kuin juniorimaajoukkueissakin Pohjola-leireiltä lähtien.
– Aina on puhuttu, että riippumatta siitä, kuinka hyvä tai huono on, aina voi jotain kehittää. Ja se, missä haluaa muutaman vuoden päästä olla, lähtee siitä, mitä tekee päivittäin.
Toisena asiana Määttä puhuu näkemistään tähtipelaajista.
– Mitä enemmän heitä näkee, sitä paremman kuvan saa siitä, miten he tekevät töitä päivittäin ja pitävät itsestään todella hyvää huolta. Niin on pakko tehdä, jos haluaa pelata pitkään ja pysyä terveenä.
Terveydestä päästään Määtän toiseen NHL-kauteen.
Sensaatiomaisen tulokassesongin aikana Määttä teki 78 runkosarjaottelussa 29 (9+20) pistettä ja 13 pudotuspeliottelussa tehot 0+4, minkä jälkeen hänelle tehtiin olkapääleikkaus.
Hän kuntoutti koko kesän olkapäätään mutta aloitti silti uuden kauden vahvasti.
Sitten kilpirauhasesta löytyi rutiininomaisessa vuositarkastuksessa syöpädiagnoosi.
Lääkäri huomasi jotain epätavallista ja lähetti Määtän varmuuden vuoksi tarkistettavaksi ultraäänitutkimuksiin.
Sieltä tuli pysäyttävä tieto.
– Se oli vaikea hetki. Pelotti. Mietin, että miten voi olla? Puhuttiin kuitenkin syövästä, Määttä kertoo.
”Sikäli minun on tosi vaikea verrata itseäni ihmisiin, jotka oikeasti käyvät syövän kanssa taistelua, kun oma prosessini oli niin helppo.
Hän kokee olleensa onnekas, kun kasvain löytyi niin aikaisin. Hän ei ollut huomannut olossaan mitään poikkeavaa, operaatio järjestyi nopeasti ja onnistui hyvin. Muuten mikään ei muuttunut, mutta aiemmin syöpätarkastuksia tehtiin vuosittain ja yhä muutaman vuoden välein. Kilpirauhasen poistosta tuli myös päivittäinen lääkitys, mutta muutoin Määtän elämä säilyi ennallaan.
– Sikäli minun on tosi vaikea verrata itseäni ihmisiin, jotka oikeasti käyvät syövän kanssa taistelua, kun oma prosessini oli niin helppo. Voin silti kuvitella, kuinka vaikea paikka siitä on ensi kerran kuulla.
– Se oli iso shokki. Hyvä asia siinä on ollut, että olen sen jälkeen miettinyt elämäntapojani ja ravintoasioita vielä enemmän ja hakenut tietoa, miten voi tehdä asiat paremmin. Puhun jääkiekon ja treenaamisen ulkopuolisistakin asioista, jotka auttavat hyvinvointiin ja toki samalla pelaamiseen.
Seuraavalla kaudella ja kesällä 2016 Määttä juhli ensi kerran Stanley Cupia.
Penguinsin peli takkusi kuten edelliselläkin sesongilla, mutta talvella tehty valmentajanvaihdos aloitti hurjan nousukiidon.
Peräsimeen tullut, yhä Pittsburghia valmentava Mike Sullivan piiskasi Penguinsin kahteen peräkkäiseen Cupiin. Edistyksellistä vauhtikiekkoa pelannut Pittsburgh oli liigan suunnannäyttäjä.
Olli Määttä juhli kauden 2016–2017 päätteeksi Pittsburghin kanssa toista peräkkäistä Stanley Cupia.
– Sullivan toi aika ison muutoksen organisaatioon. Jotenkin se lähti peli peliltä paranemaan ja tuli erilainen meno.
Määttä miettii hetken sanojaan ja sanoo, että Mike Johnstonin korvannut Sullivan toi ”eri äänen kelloon”.
– Tietynnäköisen auktoriteetin, jämäkkyyden ja selvyyden siihen, miten me haluamme pelata. Joukkueen itseluottamus nousi ja loppukausi oli aikamoista lentoa. Peli tuntui helpolta ketä tahansa vastaan, Määttä muistelee ensimmäistä mestaruuskautta.
Voittaminen toi tyhjän olon.
– Uskomattoman hienoahan se on. Joka toinen päivä pelataan valtavan merkityksellisiä pelejä. Kun se on ohi ja voittaa, se on älyttömän hienoa. Jännä kuitenkin sanoa, että sitten tuntuu myös aika tyhjältä. Pudotuspeleistä on tullut niin rutiinia, ja se on niin hauskaa.
Mutta vaikka pelit päättyvät, yhteiselo ei heti lopu.
Mestaruutta juhlitaan porukalla päivien ajan. Määttä muistetaan – kuten moni muukin suomalainen sittemmin – yhtenä mestaruusjuhlien johtohahmona. Leikillisen mvp-tittelinkin hän sai toisen mestaruuden jälkeen kesällä 2017.
Määtästä levisi riehakkaan paraatin jälkeen kännykkäkameralla otettu suttuinen kuva, jossa hän nukkui kaikkensa antaneen näköisenä – pelkät bokserit jalassaan. Parvekkeella, jossa hänen ympärillään oli Penguinsin pelipaitoja.
Kuvaa ei tarvitse sen tarkemmin kuvailla Määtälle. Hän tietää, mistä puhutaan. Ja nauraa.
Suomalainen nousi otsikoihin Pittsburghin mestaruusjuhlissa 2017.
– Tarinahan menee niin, että aamulla oli paraati. Perhe oli finaalien ajan käymässä, ja kävimme yhdessä lounaalla. Illalla odotti vielä joku illanvietto koko joukkueen kanssa, Määttä selostaa tapahtumia.
– Pääsimme varmaan puoli kolmen aikaan kotiin. Ajattelin, että onpas hieno keli, menen terassille nukkumaan. Paraatin aikana oli tietysti muutama juotukin. Pelipaidat olivat paraatista märkänä, niin äitini tai veljeni halusi laittaa ne kuivumaan ja ripusti viereeni, kun olin nukkumassa.
Joku räpsäisi kuvan viereisestä toimistorakennuksesta. Ja latasi sen someen.
– Muistan, kun heräsin ja katsoin, että puhelimessa on joku sata puhelua ja viestiä. Mietin, että mitä tässä nyt on tapahtunut, Määttä naurahtaa.
– Herättyäni en tykännyt siitä yhtään. Mutta kun rupesi miettimään, niin ei se onneksi niin paha ollut. Ihan hauskaa.
Määttä pelasi mestaruuksien jälkeen Pittsburghissa vielä kaksi kautta, joista ensimmäisellään sivusi tulokaskauden piste-ennätystään (29).
Tähti kääntyi kuitenkin laskuun, ja siirtohuhut jylläsivät jo syksyllä 2018.
”Nuorena poikana ajattelee, että pelaa samassa joukkueessa koko uransa.
Kesällä 2019 suomalaispuolustaja myytiin Chicagoon. Penguinsin kanssa ennen mestaruuksia solmittua, reilun neljän miljoonan dollarin kausiansiot tuonutta diiliä oli jäljellä vielä puolet eli kolme vuotta.
– Se oli kova paikka. Olin ollut Pittsburghissa kuusi vuotta, kaikki vuoteni NHL:ssä. Aika vaikea sitä oli alkuun sulattaa. Onneksi se tuli niin aikaisin kesällä, että sain ajatukset kokoon. Voin vain kuvitella, miten vaikeaa ensimmäinen treidi, muuttaminen ja kaikki olisivat olleet kesken kauden.
– Tietty naiivius siinä oli. Nuorena poikana sitä ajattelee, että pelaa samassa joukkueessa koko uransa. Ei se kuitenkaan täysin puskista tullut, kun en ollut viime kausia pelannut niin hyvin. Tiesin, että jotain pitää tapahtua. Ei se silti helpottanut asiaa.
Chicagossa Määttä pelasi yhden kauden.
Joukkue – ja Määttä – ailahtelivat. Blackhawks oli jäämässä ulos pudotuspeleistä, mutta koronapandemian aiheuttama keskeytys antoi Chicagolle uuden oljenkorren, kun se pääsi mukaan kesän kuplapelien karsintakierrokselle – ja sitä kautta myös pudotuspeleihin.
– Pääsin Chicagossa heti hyvin joukkueeseen mukaan, mutta tasaisuus puuttui meiltä ihan kokonaan, vaikka paljon oli hyviä hetkiä. Se oli sikäli vaikeaa, että Pittsburghissa olin tottunut miettimään koko ajan vain voittamista. Se oli tosi erilainen kokemus, kun oli vaikeita hetkiä joukkueella.
Kesän koronakuplassa Määttä oli joukkueensa tehokkain puolustaja (9, 3+3) ja plusmiinustilaston ykkönen (+7).
Los Angelesissa Määtän peli ei kulkenut edes Drew Doughtyn pakkiparina.
– Hän toi meille kokemusta voittamisesta ja oli iso ammattilainen. Luotettava joukkueen jätkä. Hän oli merkittävässä roolissa pysäyttämässä Connor McDavidia ja Leon Draisaitlia, kun löimme Edmontonin kuplassa ja pelasi vahvasti myös Vegasia vastaan, Blackhawksin silloinen valmentaja Jeremy Colliton muistelee.
Chicagosta Määttä myytiin Los Angeles Kingsiin.
Siellä hän aloitti tähtipakki Drew Doughtyn parina, mutta peli ei kulkenut. Varsinkin ensimmäinen kahdesta kaudesta oli todella vaikea.
– Loppukauteen mennessä tuntui vähän paremmalta. Seuraavalla kaudella tuntui myös koko ajan paremmalta.
Välissä, keväällä 2021, Määttä tuli Leijonien MM-joukkueeseen.
Hän oli hopearyhmän luottomiehiä ja pelasi vahvan turnauksen. Määttä uskoo, että Leijonissa loistaminen auttoi häntä myös NHL:ssä.
– Ihan varmasti. Pääsin siellä isoon rooliin. Varsinkin itseluottamus kasvoi paljon ja tajusin, että pystyn vieläkin pelaamaan.
Viime kesänä Määttä oli ensi kertaa urallaan rajoittamaton vapaa agentti.
Määttä teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Detroitin kanssa, mikä tietää kuuden miljoonan dollarin lisäansioita.
Hän päätyi Detroit Red Wingsiin yksivuotisella sopimuksella. GM Steve Yzerman ja seuran suunta viehättivät.
Määttä haluaa voittaa ja näki klassikkoseuran oikean suunnan.
Valinta näyttää osuneen oikeaan. Määttä pelaa erinomaista kautta ja sai vastikään kaksivuotisen, kuuden miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen. Samalla kaikesta huokuu, että uudelleenrakennuksen taakseen jättänyt Detroit alkaa lähestyä pudotuspelejä.
Ja parhaat vuotensa seuralla ovat vasta edessä.
Yksi tukipilari tässä nousussa on Määttä, jonka pelaajaidentiteetti on kirkas. Puolustuksen kautta pelaava jämäkkä peruspakki, jonka tärkein tehtävä on pitää oma maali puhtaana ja joka paikkaa peliälyllä heikkouttaan luistelua.
– Olen myös kehittynyt tosi paljon omista lähdöissä ja hyökkäyspelaamisessa, Määttä näkee.
– Mitään hienoja kärkikikkoja tai veivejä jalkojen välistä ei varmaan nähdä, mutta hyvää peruspelaamista.
Harvoin niillä tosin voitetaankaan.
– Niillä pääsee Instagramiin, Määttä virnistää.
Osuvaa kyllä, Määttä ei ole koskaan viihtynyt somessa.
Voittojuhlissa hän on viihtynyt.
