Vancouver
Se oli hullua aikaa.
Kun Nuoret Leijonat voitti maailmanmestaruuden Helsingin kotikisoissa vuodenvaihteessa 2016, kansa sekosi. Samalla SM-liigaan rantautui ilmiö, jota ei ollut nähty sitten 1990-luvun alun jokerihuuman ja Teemu Selänteen päivien.
Suomen kärkipelaajista tuli idoleja, jotka saivat ennen kaikkea nuorison sekaisin.
Lehtien sivuilla kiinnosti kaikki, mikä koski ykkösketjun teinitähtiä Patrik Lainetta, Jesse Puljujärveä ja vuoden vanhempaa Sebastian Ahoa.
Roope Hintz sai, totta kai, HIFK:n pelaajana myös runsaasti mediahuomiota, mutta jäi silti nuorempien tähtien varjoon.
Urheilulehti
Lisää laatujournalismia
TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 5/2023. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.
Tilausohjeet ovat täällä.
Teini-idolina Hintz tosin oli aika lailla ihan yhtä suosittu kuin edellä mainittu kolmikko. Ennen ja jälkeen HIFK:n pelien hallin pihassa odotti aina iso joukko, joskus satapäinenkin, faneja, joka halusi tavata idolinsa.
– Mentiin ihan mihin vaan, aina oli väkeä venaamassa. Kun tulin bussista ulos, niin haluttiin nimmareita, kuvia, haleja ja kaikkea. Aikamoista se oli, Hintz muistelee nyt.
– Kyllä se aluksi oli vähän outoa, kun en ollut tottunut sellaiseen. Pystyin silti ottamaan sen ihan hyvin. Ajattelin, että he ovat faneja, eikä se ole mitään häirintää tai muuta.
Huumaa voisi kuvailla paikoin jopa maniaksi. Varmaan se tuntui joskus piinaavaltakin, mutta Hintz on ammattilainen, joka ymmärtää asemansa esikuvana ja näin vuosien jälkeenkään ei selvästi halua pahoittaa hyvää tarkoittaneiden faniensa mieltä.
Kerran Hintzin auto oli pesty HIFK:n harjoitusten aikana. Hintz myös muistaa, kuinka postiluukku kolahti ilta-aikaan hänen Helsingin Kluuvissa sijainneessa asunnossaan.
– Ihmettelin, että ei postimies kyllä tähän aikaan tule. Sieltä tippui suklaalevy. Ja oli joku paperilappukin, jossa luki jotain. Nuo ovat sellaisia, mitä ei ehkä haluaisi... Se oli kuitenkin talo, johon ei pääse sisään ihan noin vain, Hintz sanoo.
– Ei siinäkään toki mitään pahaa loppujen lopuksi ollut.
On helppo laskeskella, miten Hintz sekoitti teinien pään: ulkonäöllään ja raikkaalla tyylillään, jollaista ei oltu nähty aiemmin jääkiekossa.
Helsingin Sanomien Nyt-liite julisti jo syksyllä 2014, että Hintz on ”suomalaisen jääkiekkoilun tulevaisuuden imago”.
Tamperelaista verrattiin toiseen tamperelaiseen, Tapparan legendaan Timo Jutilaan, joka edusti vanhaa ”junttia aikaa”: nuuskan tykittämistä huuleen, kun presidentti Tarja Halonen seisoi vieressä.
Hintz edusti uutta aikaa, jossa nuori mies julkaisi itsestään aktiivisesti kuvia Instagramissa ja poseerasi tavalla, jota lätkä-äijiltä ei ollut totuttu näkemään.
Roope Hintz debytoi SM-liigassa Ilveksessä ennen siirtoaan IFK:hon.
Nuorten MM-kisoista on kulunut nyt seitsemän vuotta. Suomen silloinen varakapteeni, seitsemässä ottelussa neljä (3+1) pistettä tehnyt Hintz oli lupaava keskushyökkääjä ja Dallasin toisen kierroksen NHL-varaus kesältä 2015.
Silti harva osasi tuolloin odottaa, että nyt hän on yksi maailman parhaista.
Syksyllä Hintz allekirjoitti kahdeksanvuotisen, 67,6 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen.
Miten tähän oikein tultiin?
Ensin täytyy murtaa yksi myytti. Se on selvää, ettei tähän pisteeseen pääse ilman kovaa työntekoa.
Silti Hintzistä kuulee välillä juttuja, joiden mukaan hän ei ole ollut tai ole kova harjoittelija. Myös Hintz on näistä puheista tietoinen.
– Olen aina miettinyt, että voi tulla vetämään treenejäni ja katsomaan, millaista se on, hän ilmoittaa.
– Otin jo ennen IFK:hon menoa tai ensimmäisen siellä pelatun kauden jälkeen, en muista ihan tarkasti, oman kesäkoutsin. Minulla on pitkään ollut oma valmentaja kesäisin.
Ensimmäiset vuodet Hintziä valmensi nykyisin Viima Hockeyssä mukana oleva Jouni Viitanen, sitten häntä kouli kolmen vuoden ajan entinen kymmenottelija Jaakko Ojaniemi.
Hintzillä itsellään on teoria, mistä epäily laiskasta harjoittelusta on syntynyt.
– Ehkä se johtuu siitä, etten ole sellainen, joka kesätreenien jälkeen makaa loppupäivän kotona. Kai siitä sitten voi saada jonkun käsityksen, jos minua näkee jossain ulkona kavereiden seurassa, Hintz sanoo.
Hän tähdentää vielä myöhemmin, ettei tarkoita baareissa notkumista vaan esimerkiksi golfia ja muuta ajanvietettä ystävien kanssa.
”Halutaan hahmoja, mutta sitten kysytään, että mitä joku oikein yrittää olla, vaikka olisi nimenomaan oma itsensä.
Tulee väkisin mieleen, johtuvatko mielikuvat myös siitä, miksi Hintz nousi otsikoihin jo syksyllä 2014: hän päivitti aktiivisesti sosiaalista mediaa ja on sittemmin tullut tunnetuksi myös vaatetuksestaan, tatuoinneista ja erilaisista hiustyyleistä.
– Fakta. Ihan saletisti, vastaa vahvasta henkilöbrändistään tunnettu nykyinen tv-kasvo Siim Liivik, joka istui Hintzin vieressä HIFK:n pukukopissa MM-kultakaudella 2015–16.
– Tämä on just tätä. Lätkä on yhä niin konservatiivinen laji, ettei mitään järkeä. Ihan vitsi. Halutaan hahmoja, mutta sitten kysytään, että mitä joku oikein yrittää olla, vaikka olisi nimenomaan oma itsensä.
Ja bingo – myös Ilveksen C- ja A-junioreissa Hintziä valmentanut Jouko Myrrä puhuu asiasta samaan sävyyn, ilman että sitä hänelle tarvitsee juuri alustaa.
Myrrä sanoo, että hänen silmissään ”Roope Hintz ja laiska eivät yksinkertaisesti täsmää”. Hän muistaa Hintzin olleen hyvä harjoittelija, joka palloilulahjakkuutena kuitenkin saattoi innostua enemmän esimerkiksi koripallosta kuin pitkistä juoksulenkeistä.
– Hänen kehonkielessään oli sellaista korisjätkän rentoutta. Meidän lajiin vähän kuuluu sellainen, että pitää olla niin saatanan kireä. Koko ajan pitää kasvojen kiristyä kuin viulunkieli. Silloin olet kova ja tunnollinen harjoittelija, Myrrä sanoo.
– ”Hiipe” tuli treeneihin rennolla fiiliksellä ja rennoissa kuteissa. Hän teki kaiken hyvin, mutta ei mitenkään ylikorostanut sitä, vaan touhusi rentouden ja hauskuuden kautta. Silloinhan joku saattaisi ajatella, ettei kaveri ole huippuharjoittelija. Minulle ei missään nimessä jäänyt sellainen olo.
Hypätään hetkeksi nykyhetken kautta Hintzin C- ja A-juniorivuosien väliin.
Tänään Hintz on 191-senttinen ja 98-kiloinen pelaaja, jolla on älykäs pelipää, taitoa, voimaa, räjähtävyyttä ja nopeutta. Hän on erinomainen kentän joka osa-alueella. Aloitusympyrässäkin hän kaapii kiekot yli 52-prosenttisella tehokkuudella.
Jos pitäisi piirtää modernin NHL:n eliittikeskushyökkääjän prototyyppi, 26-vuotias Hintz olisi lähellä sitä.
Starsin ykkössentterillä ei ole heikkouksia, ja hänen suurimpana vahvuutenaan voidaan pitää luistelua.
Liikkeen oppiminen on ollut vähän sattuman kauppaakin.
– En olisi kyllä ikinä uskonut, Hintz sanoo.
Roope Hintz tapaamassa Ilveksen faneja marraskuussa 2014.
Käännekohta tapahtui yllättävässä paikassa. Floridan osavaltio tiedetään kiekkomaailmassa kahdesta NHL-joukkueestaan, mutta kyseessä ei ole mikään lajikehto.
Hintz lähti 15-vuotiaana Tampa Bay Juniorsin joukkueeseen porilaisen Joona Huudanmaan kanssa. Paikan löysi Hintzin silloinen asioidenhoitaja Tomi Haula.
Suomalaiset asuivat seuran managerin luona. Hintz aloitti heikkotasoisemmassa, alueellista etelän sarjaa pelanneessa joukkueessa mutta pääsi sitten kovatasoisemman EJHL-joukkueen riveihin.
Siellä hän tapasi venäläisen taitoluisteluvalmentajan.
– Hän opetti minulle luistelua neljä kertaa viikossa. Se oli iso ja tärkeä oppi siltä reissulta. Aika paljon sitä luistelua itse asiassa fiksattiinkin. Kun siihen sai päälle voimaa, oli paljon helpompaa. Aiemmin jerkkuakaan ei ollut niin paljoa, mikä myös vaikutti liikkeeseen.
Hintz käyttää apunaan yhä taitoluisteluvalmentajaa. Viime kesänä hän opetteli Ari-Pekka Nurmenkarin johdolla pääsemään käännöksissä vielä paremmin irti puolustajista.
Kesken Tampa-kauden Hintz siirtyi astetta kovempaan NAHL-sarjaan ja muutti Pohjois-Dakotan osavaltioon, Bismarckiin, jonka paikallinen Bobcats halusi pelaajan. Pestiä kesti viikon tai kaksi, ihan tarkkaan Hintz ei enää muista.
– Muutin sinne perheeseen asumaan, mutta se ei ollut minun juttuni. Ei ollut niin hyvä fiilis. Pari peliä pelasin.
Hintz muistaa, että joku herra seuran johtoportaastakin vielä soitti ja yritti kääntää hänen päänsä.
– Olin kuitenkin päättänyt, että halusin kotio. Tuli sellainen olo, ettei se ole minun paikkani. Ei siellä ollut muuta kuin reenit. Loppupäivänä ei ollut käytännössä yhtään mitään.
Hintz palasi talvella Ilvekseen ja pelasi kevään 2013 B-nuorten SM-sarjaa. Hän sai liigasopimuksen, ja koulunkäynti jäi siihen. Aikaa ei ollut, Hintz perustelee.
”Ihan poikkeuksellinen tyyppi. Ajattelin, että kun tuohon kroppaan ja pelitaitoon tulee kilot ja harjoitusvuodet, hän pääsee niin pitkälle kuin itse haluaa.
Seuraavan sesongin hän pelasi pääosin A-nuorissa Myrrän joukkueessa mutta sai myös tulikasteensa liigaympyröissä.
Myrrä sanoo, että toista vastaavaa pelaajaa hän ei oman 14-vuotisen Ilves-historiansa aikana nähnyt.
– Ihan poikkeuksellinen tyyppi. Jaloiltaan pitkäraajainen ja hemmetin nopea pelaaja, jolla oli huikea liuku. Ajattelin, että kun tuohon kroppaan ja pelitaitoon tulee kilot ja harjoitusvuodet, hän pääsee niin pitkälle kuin itse haluaa.
– Se oli makean näköistä, miten hän meni isona pelaajana. Laukaus oli myös todella hyvä, vaikka hän ei yltänyt maalintekijänä vielä absoluuttiseen potentiaalinsa. Ratkaisijana hän puhkesi kukkaan vasta vähän myöhemmin.
Ensimmäisen täyden kautensa edustustasolla Hintz pelasi 2014–15 Ilveksessä. 42 ottelussa syntyi 17 tehopistettä.
Keväällä HIFK kertoi palkanneensa suurlupauksen, jonka kykyjenetsijä Veli-Pekka Kautonen paikansi Tampereelta.
Ilves oli siihen aikaan liigan peräpään joukkueita. Sellaistakin on väitetty, että seuran oma huippulahjakkuus ei olisi edustusjoukkueen pukukopissa saanut hengittää ihan vapaasti, mutta Hintz ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa Ilveksestä.
Enemmän hän on puhunut siitä, miten halusi HIFK:hon, koska moni on ponnistanut Stadin valokeilasta isompiin ympyröihin – kuten Hintz pari vuotta myöhemmin.
– IFK on Suomessa legendaarinen joukkue, jossa olin aina halunnut pelata. Olin vielä niin nuori, että yksin muuttaessa tuli uusia velvollisuuksia. Joutui itsekin tekemään asioita, eikä kaikki ollut kotona valmiina, Hintz muistelee.
– Se oli ihan huippua aikaa. Sinne tuli vielä ”Juhi” Aaltonen, Liivik, Niklas Bäckström ja kumppanit. Oli erilainen meininki kuin ehkä jossain muissa seuroissa.
Vaikka Hintzin voisi tyyliltään ja letkeydeltään nähdä enemmän koripalloilijana kuin kiekkoilijana, hänessä ei ole muuten supertähden elkeitä. Hän on klassinen raipehelmismäinen tamperelainen, joka ei haastatteluissa tee itsestään tai oikein mistään muustakaan numeroa.
Roope Hintz halusi HIFK:hon. Sieltä oli moni muukin ponnistanut maailmalle.
Ei hän kuulemma siviilissäkään leuhki. Ei silloin tai nyt.
– Hän oli nuori kundi, joka ei pitänyt itsestään hirveästi meteliä. Kahdestaan aloimme sitten heittää jerryä, ja häneltäkin tuli hulluja värikyniä. Pelipäivinä fokus oli suorituksessa. Urheilijana muistan sen, että aika tarkkaan hän mietti syömisiään, kertoo HIFK:n ajoista Liivik, joka vieraili Hintzin luona Dallasissa viimeksi joulukuussa.
– Sain jo silloin tosi fiksun vaikutelman. Hine oli tosi kiinnostunut kaikesta kulttuurista, taiteesta ja esimerkiksi musabisneksestä jo silloin. Meillä oli paljon hyviä keskusteluita. Ja kun kiesasimme lounaalle Hinen Audilla, räppi pauhasi.
Hintzin swaggerin, röyhkeyden ja itseluottamuksen löytää muualta kuin hänen puheistaan. Kuten siitä, että HIFK:ssa pelipaitaan ommeltiin kuolematon pelinumero 10. Helsingissä sitä olivat aiemmin käyttäneet sellaiset persoonat kuten Darren Boyko, Esa Tikkanen ja Jere Karalahti – ja kympistä tietysti tunnetaan jalkapallokentillä ne kaikkein suurimmat pelaajat.
– Siinä oli pienet saappaat. Se on hyvä numero. Kympillä varmaan täällä Dallasissakin vetäisin, jos se olisi ollut vapaana. Enää ei oikein voi vaihtaa, Hintz sanoo.
Selässä on numero 24, joka hänelle annettiin NHL-debyytissään. Nyt se tuntuu omalta.
IFK:n päävalmentaja noina vuosina oli Antti Törmänen, jota Hintz kuvailee uransa valmentajista ”varmaankin tärkeimmäksi”.
Törmänen kertoo, että ensimmäisinä silmään iskivät Hintzin nopea pelipää ja luistelu – potentiaali ratkaista otteluita.
Mutta siinä missä nykyään NHL:ssä Hintz rynnii poikkeuksellisen usein läpiajoihin, alkuun se ei ollut niin helppoa.
– Roope äkkäsi monesti sentterinä, että hän voisi mennä ja pakki laittaa läpisyötön, kun puolustaja vasta mietti siirtoaan. Hän oli askeleen edellä ja kärsi siitä aika paljonkin, Törmänen muistelee.
– Yritin opettaa, että sentterinä pitää ottaa huomioon pelikaverit. Jos pakkina on tavallinen Möttönen, syöttö ei välttämättä tule kovin nopeasti. Jos Möttösellä kestää, pitää ajatella peliä isommin ja yrittää saada ajoitus osumaan.
Hintzin ensimmäisellä kaudella HIFK ylsi finaaliin. Toinen sesonki oli joukkueelta sekavampi ja päättyi tappioon pronssiottelussa sekä Törmäsen potkuihin.
Ensimmäistä kautta punaisissa lyhensi kesäharjoituksissa tullut selkävamma. Toisella Hintz pelasi 44 runkosarjaottelua, oli joukkueen paras maalintekijä ja toiseksi paras pistemies (19+11). Pudotuspeleissä hän oli pörssiykkönen, mihin hänet siivittivät pronssipelin viisi tehopinnaa.
”Muiden ei ollut välttämättä helppoa nähdä, miten hyvä pelaaja hän on, kun sitä ei huomannut ihan ensisilmäyksellä.
Jos nykyään Hintz onkin erittäin kokonaisvaltainen pelaaja, ei hän siihen aikaankaan laistanut puolustusvastuustaan, mutta profiili oli ennen kaikkea klassisen hyökkäävän taitosentterin. Eikä hän ollut vielä silloin ihan ehdotonta eliittiä SM-liigassakaan.
– Harmitti, ettei hän ehtinyt saamaan irti ihan parasta meillä. Muiden ei ollut välttämättä helppoa nähdä, miten hyvä pelaaja hän on, kun sitä ei huomannut ihan ensisilmäyksellä. Ja hän ei ole tyyppi, joka alkaisi kopissa huutelemaan ja vaatimaan jotain.
Hintzin harjoittelua käsiteltiin jo aiemmin, mutta kysytään Törmäseltäkin, miten hän muistaa lupauksensa fysiikan.
– Yläkroppa oli vielä vaisu, mutta sanoisin, että hän saattoi olla vielä vähän kasvuvaiheessakin. Jos mittaa on nyt 191 senttiä, niin sanoisin, että hän oli silloin ehkä 188-senttinen. Hän venyi vielä, ja lihasta on sen jälkeen paukkunut reippaasti.
Törmänen arvosti tyyliä, jolla Hintz kehitti itseään.
– Hän veti yksin kesän Tampereella ja oli siinä mielessä oman tien kulkija. Hänellä oli siellä tiukka koutsi. Mielestäni on hieno juttu, miten Roope halusi oppia tuntemaan itseään ja löytää oman tiensä.
Pohjois-Amerikassa Hintzin avauskausi meni kokonaan farmiliiga AHL:ssä.
Se oli tärkeä oppivuosi Hintzille, joka oli Suomessa tottunut vetämään jäällä isoja kaarroksia.
– Aika paljon sanottiin, että pitää olla enemmän stop and startia. Kaukalo on niin paljon isompi SM-liigassa, ja olin tottunut vetämään eri lailla. Kolme kuukautta katsottiin aika paljon videoita, Hintz sanoo.
AHL:ssäkään Hintz ei ollut heti mikään pistelinko tai hyökkäyspään dynamo. Pinnoja tuli 35 (20+15) 70 runkosarjaottelussa. Ei sellainen anna olettaa, että kyseessä olisi tuleva NHL:n kärkitähti.
Pelaajana kausi oli kasvattava.
– Oli varmasti minulle oikea juttu aloittaa AHL:stä. Se oli hyvä vuosi.
Hintz teki pudotuspeleissä ratkaisumaalin, joka vei Texas Starsin finaaleihin. Toronto Marlies vei pytyn seitsemän pelin sarjassa.
Roope Hintz pääsi juhlimaan nuorten MM-kultaa tammikuussa 2016.
Syksyllä 2018 Hintz nousi seuraavalle portaalle ja sai tulikasteensa NHL-kauden avauksessa. Ottelusta hän ei muista muuta kuin "tulokaskierroksen" lämmittelyissä Miro Heiskasen kanssa. Ei edes vastustajajoukkuetta, joka oli Arizona. Paikka oli alkuun nelosketjussa.
– En saanut hirveästi pelata, kun en ollut yli- tai alivoimallakaan. Käytin kaiken aikani siihen, että kehittyisin ja saisin jotenkin tulosta aikaan.
Hintz paransi vähä vähältä ja sai jalkaansa oven väliin Dallas Starsissa yhä paremmin. Hän kävi vielä pariin otteeseen AHL:ssä, viimeisen kerran tammikuussa tähdistötauon aikana.
– Muut lähtivät johonkin lomailemaan, minä lähdin Tucsoniin.
Maaliskuussa Hintz sai tietää, ettei lähtöä AHL:ään ole enää edessä.
– Siitä tuli helpottunut fiilis, että nyt olen vakiinnuttanut paikkani.
Vastuu kasvoi kohti kauden loppua, ja ylivoima-aikaakin irtosi.
– Ajattelin vain, että pelaan koko ajan samalla lailla. Työnteko ei saa loppua, vaikka peliaika ja luottamus kasvaa.
Kevään pudotuspeleissä Hintz oli jo Aleksandr Radulovin kanssa joukkueen paras maalintekijä viidellä maalilla 13 otteluun.
Kaudella 2019–20 Hintz oli jo Dallasin runkopelaaja. Hän teki 60 runkosarjaottelussa 33 (19+14) pistettä ja koronan hetkeksi keskeyttämän kauden kuplapudotuspeleissä 13 (2+11) pinnaa 25 ottelussa, kun Stars jyräsi finaaleihin.
– Oli hieno kokemus, vaikka vähän nihkeästi loppui sekin, sanoo Hintz, joka on U20-kullan ohessa ollut häviämässä SM-liigan, AHL:n ja NHL:n loppuotteluita.
Voimakkaana luistelijana Roope Hintz karkaa herkästi läpiajoihin.
Myös kaksi ja puoli kuukautta Edmontonissa kuplaolosuhteissa oli outo kokemus. Aamuisin sai aina jännittää ennen koppikäytävälle menoa.
– Minulla on puhelimessa tallessa joka aamulta video koronatestistä. Joka toinen päivä otettiin suun kautta, joka toinen päivä nenästä.
Sen jälkeen oli lopullisen läpilyönnin aika. Lyhennetyllä kaudella 2020–21 Hintz teki jo yli pisteen per peli (41, 15+28), vaikka kärsi kivuista ja joutui nivusvamman takia jättämään pelejä väliin tasaisin väliajoin.
Viime kaudella sitten tärähti: 80 ottelussa tehot 37+35. Ja tällä kaudella tahti on jatkunut vielä kovempana.
Hintz pelaa kolmatta kauttaan yhdessä maailman parhaista ketjuista, jossa laidoilla ovat Jason Robertson ja Joe Pavelski. Ketjun pelaajia yhdistää poikkeuksellinen peliäly.
– Kun pelaa samojen kaverien kanssa tietyn aikaa, kemia kasvaa entisestään, Hintz sanoo.
– Yritän käyttää vauhtiani. Tykkään myös siitä, että kun syöttää kenttäkavereille niin kiekon saa takaisinkin. Aika hyvin he saavat pelattua minulle kiekkoja vauhtiin. Viime kaudella oli läpiajo varmaan ainakin joka toisessa pelissä.
Yhdysvaltalaisista ketjukavereista 23-vuotias Robertson on yksi liigan uusista supertähdistä.
– Hänen päässään raksuttaa kunnon tietokone. Pelikäsitys on aika omaa luokkaansa. Hänkin kehittyy koko ajan, Hintz sanoo.
38-vuotias Pavelski on syttynyt Hintzin rinnalla uuteen kevääseen. ”Kapteeni Amerikka” tunnetaan kenties koko liigan parhaana maalineduspelaajana.
Roope Hintzin (nro 24), Joe Pavelskin (nro 16) ja Jason Robertsonin (nro 21) kivikovaa ketjua on kehuttu yhdeksi NHL:n parhaista.
– Jalat eivät ole enää niin nopeat, mutta hän on tehnyt älyttömän pitkään tulosta. Enkä varmaan eläessäni ole nähnyt kiekkoilijaa, jolla olisi yhtä kova voitontahto kuin Pavelskilla.
– Pää käy. Hän on älyttömän hyvä sijoittumaan, osaa rytmittää peliä ja on maalin ympäristössä sarjan parhaita.
Tähän liittyen on maininnan arvoista, että myös Hintz on tällä kaudella tehnyt useita maaleja ohjaamalla.
– Aiemmin en ole varmaan koskaan tehnyt ohjurimaalia ainakaan tarkoituksella... Miron (Heiskanen) kanssa olemme nyt reenien jälkeen harjoitelleet. Hän ampuu kiekkoja, joita ohjailen.
Dallasissa on vahva suomalaiskaarti samanhenkisiä tyyppejä: Hintz, Heiskanen, Esa Lindell, Joel Kiviranta ja Jani Hakanpää. Joukkueen runko on muutenkin pysynyt viime vuodet pitkälti samana.
Dallas on lännen kärkijoukkueita – ja sarjan mustia hevosia tämän kevään kannujahdissa. Iso osa nykyporukasta oli jäällä jo syyskuun 2020 finaaleissa.
– Robertson ei silloin vielä pelannut, mutta oli jo kuplassa joukkueen mukana. He kävivät ”black aces” -porukan kanssa eri aikaan jäällä, mutta olivat esimerkiksi Ty Dellandrean tapaan aina ruokailuissa ja muissa mukana. Veikkaan, että se aika lähensi meidän porukkaa ja organisaatiota paljon.
Dallasin pullat ovat muutenkin hyvin uunissa. Hintzin ohella muutkin nuoret tähdet on kiinnitetty vuosiksi: Robertsonin sopimus on kesään 2026, Heiskasen 2028 ja maalivahti Jake Oettingerin vuoteen 2025. Lisäksi joukkueen nuorekas ydin pelaa tasoonsa nähden edullisin sopimuksin.
Kaiken lisäksi Pavelski jatkaa ensi kaudella, samoin kuin Tyler Seguin, Jamie Benn, Lindell ja kumppanit.
”Roope on näyttänyt niille, jotka ovat joskus epäilleet hänen luonteensa kovuutta.
Hintzin sopimusneuvottelut saatiin maaliin jo syksyllä, mistä hän on erittäin tyytyväinen, ettei asiaa tarvitse vatvoa enää ensi kesänä.
Agentti Markus Lehto kuvailee diiliä ”erinomaisen hyväksi”. Hän ei halua avata muuten sopimuksen yksityiskohtia, mutta sanoo yhden asian:
– Kannattaa miettiä, mikä on erilaisista bruttosummista käteen verotuksen jälkeen jäävä osuus. Sillä on aina jossain määrin merkitystä näissä jutuissa.
Tämä on tärkeä asia huomata, kun puhutaan Dallasin sopimuksista. Palkkakatosta syötävä osuus on totta kai oleellinen, kun NHL-tähtien palkkoja verrataan.
Silti Hintzin käteen jää selvästi enemmän rahaa kuin vaikkapa viime kesänä yhtä pitkän sopimuksen tehneellä Mathew Barzalilla, vaikka tämän NY Islandersin kanssa tekemässä diilissä on 9,15 miljoonan caphit ja Hintzillä 8,45 miljoonan.
Hintzin kanssa samanikäinen sentteri, Tampan Brayden Point sen sijaan nettoaa enemmän. Hän teki viime kesänä myös samanmittaisen jatkodiilin, joka tuo keskimäärin 9,5 miljoonaa dollaria kaudessa.
Hänen pistetahtinsa on viime ajat ollut melko samankaltainen Hintzin kanssa – mutta palkintokaapistakin löytyy jo pari mestaruussormusta erinomaisin pudotuspelinäytöin.
Uutta sopimustaan Hintz ei ole kuulemma juhlistanut mitenkään erityisesti.
Työ jatkuu. Unelmana ja tavoitteena siintää Stanley Cup.
Jouko Myrrä sanoo, ettei ole nähnyt vuosiin Hintziä ja päässyt onnittelemaan urasta, jonka hän on itse itselleen raivannut. Tai siis luonut, sillä raivaaminen tuntuu hänestä väärältä verbiltä, kun kyseessä on luova ja taitava pelaaja.
– Minua miellyttävät Roopen sitkeys, pitkäjänteisyys ja periksi antamattomuus. Roope on näyttänyt niille, jotka ovat joskus epäilleet hänen luonteensa kovuutta. Taitoa hänellä on ollut aina, mutta nyt hän on osoittanut kaikille myös kovuutensa, Myrrä sanoo ja jatkaa.
– Ja sitäkään ei aina muisteta mainita, että hänellä on ihan helvetin iso sydän ja rakkaus jääkiekkoa kohtaan.
Kuka on Suomen tyylikkäin NHL-pelaaja?
Muitakin nimiä heitellään, mutta kun asiasta tekee gallupia sinivalkoisille NHL-tähdille, suuri osa vastaa Roope Hintz.
Ei yllätä.
Hintz on kameleonttimainen tyyliniekka, joka uskaltaa ja pystyy näyttämään hyvältä mitä erilaisemmissa asuissa. Habitus huokuu tiettyä supertähteyttä.
Se ei rajoitu vain pukeutumiseen.
Hänet tunnettiin vuosien ajan pitkänä kypärän alta hulmunneesta takatukastaan. Toissa kesänä Hintz otti permanentin, viime kesänä hän leikkautti hiuksensa lyhyeksi ja blondasi ne.
– Permanentti oli ihan kiva, mutta se menee parin viikon jälkeen semmoiseksi, ettei oikein tahdo pysyä. Siinä oli vähän hommaa, Hintz sanoo.
Kokonaan vaaleasta ja lyhyestä tukastaan hän tykkäsi kovasti.
– Yleensä laitan highlightejä, mutta nyt vedin kokonaan blondiksi ja melkein siiliksi. Jos on pidemmät hiukset, käytän yleensä lippistä tai pipoa. Nyt ei tarvinnut aina olla sitäkään päässä. Nyt hiukset ovat taas kasvamassa. Olen vielä vähän kahden vaiheilla, mitä meinaan tehdä.
Tatuointejakin on paljon. Oikea käsi on maalattu lähes täyteen. Vasempaan hän aikoo ottaa vielä lisää, mutta niin, että paljasta ihoa näkyy enemmän. Siihen hän otti ensimmäisen kuvansa, kolme pelikorttia, joista Texas Starsin silloinen maalivahti Mike McKenna keksi Hintzille lempinimen The Ace of Spades, Pataässä.
Verkon tietosanakirjassa Wikipediassa Hintzin esittelytekstissä mainitaan kyseinen lempinimi heti kärkeen, vaikka paremmin hänet tunnetaan Hinenä.
– Ei minua kukaan Suomessa kyllä Ässäksi tai vastaavaksi kutsu, Hintz hymähtää.
Kun Hintz alkoi ottaa tatuointeja, hän halusi, että niillä on joku merkitys. Kuvia hän ottaa paikkoihin, jotka eivät näy, kun yllä on puku.
Oikean käden skorpioni on Hintzin horoskooppi. Siihen liittyy pelikorttienkin tarina.
–Ässä eli ykkönen, seiska ja jätkä eli 11. Se on syntymäpäiväni, 17:s marraskuuta. Siinä on tuollainen idea, jota ei välttämättä muuten tajua.
– Vaikka moni sanoo, että tatuointeihin jää niin sanotusti koukkuun, niin en minä väkisin lähde niitä ottamaan. Pitää joku visio olla, että mihin ja miksi.
Vaatteista Hintz on pitänyt aina.
Hän ei ole niin kiinnostunut varsinaisesta muodista ja kaikesta lavoilla esiteltävästä uudesta, mutta seuraa paljon Instagramista ja Pinterestistä erilaisia tyylejä ja visioita, joista ottaa inspiraatiota.
– Olen aina tykännyt katsoa, mitä panen päälle. Monesti joku kaveri on sanonut, että ei viitsisi laittaa vaikka jotain erilaista takkia päälle. Minua ei periaatteessa kiinnosta, mitä muut ajattelevat. Kaikilla on oma tyyli, Hintz sanoo ja mainitsee itse pitävänsä muun muassa jenkkiräppäri Asap Rockyn ja suomalaisen Mikael Gabrielin tyylistä.
Jäällä Hintz ei puhtaasti tyylin näkökulmasta ole niin erottuva. Joskus pelaajana Hintziin verrattu Sergei Fedorov painoi NHL:ssä aikoinaan valkoisilla luistimilla, mutta sellaisia tai vaikkapa keltaisia luistimennauhoja ei Hintzillä ole nähty.
– Joskus olen kyllä kuullut, että jos näyttää hyvältä jäällä, niin aina saa vähän anteeksi.
Urheilulehti kysyi näkemyksiä Hintzistä
Markus Lehto, Hintzin agentti
”Hän on jaksanut tehdä työtä AHL- ja syvyysjätkäroolien kautta, on tällä hetkellä kiistatta yksi maailman top 10 -senttereistä ja johtaa yhtä maailman parhaista ketjuista. Melkoisia ansioita yksittäiselle urheilijalle ja suomalaiselle jääkiekkoilijalle.
Hän on jaksanut uskoa itseensä ja tehnyt hommia, vaikka pää on varmaan välillä ollut jumissakin. Hän on keskittynyt vain siihen, mihin pystyy vaikuttamaan.
Roope on älykäs, hänellä on nopeat hoksottimet ja hyvä huumorintaju. Jalat ovat maassa. En ole nähnyt mitään staran elkeitä. Harvemmin kukaan suomalaisista jätkistä on koskaan siinä mielessä muuttunut.”
Rick Bowness, Winnipeg Jets, Valmentaja Dallas Starsissa
”Hän voittaa vielä Selke Trophyn (parhaan puolustavan hyökkääjän palkinto). Hän on parhaassa ketjussa, mutta aivan loistava puolustussuuntaan, ja ihmiset aliarvioivat hänet. Hän on voimakas mies, joka on ketjunsa moottori. Hän on loistava jääkiekkoilija, jota oli suuri nautinto saada valmentaa.”
Sheldon Dries, Vancouver Canucks, joukkuekaveri Texas Starsissa
”Olimme nuoria, se oli ensimmäinen vuotemme AHL:ssä. Hän on nopea, hänellä on hyvä laukaus. En ole yllättynyt, että nyt menee niin hyvin. Näin, miten kovaa hän tekee töitä vetonsa, luistelunsa ja syöttöjensä eteen.
Hän on aina muodin aallonharjalla. Aito jätkä, joka rakastaa peliä ja ihmisiä. Tosi helppo ihminen. Ryhmässä hän oli vähän hiljaisempi, mutta kun opin tuntemaan häntä, hän avasi itseään minulle.”
Corey Perry, Tampa Bay Lightning, joukkuekaveri Dallas Starsissa
”Loistava tyyppi. Vähän hiljainen, mutta kun hänet sai ulos kuorestaan, pystyi puhumaan mistä tahansa. Hän oli silloin vasta tuloillaan ja opetteli NHL:ää. Hän on tosiaan oppinut. Hän on hevonen, jolla on loistava liike ja jos seuraa tarkkaan, myös erinomainen peliäly. Hänen laukauksensa on erinomainen mutta tyyliltään tosi outo ja pitää kaikki varpaillaan.”
Sebastian Aho, Carolina Hurricanes, joukkuekaveri juniorimaajoukkueissa
”Hinellä on aina ollut hyvä suoraluistelu. Viime vuosina hän on saanut kehitettyä vielä sellaista terävyyttä ja lähtönopeuttaan. Ketjun laiturit laittavat Hineä hyvin vauhtiin keskeltä.
Hän on joukkueensa kärkihevonen ja liidaa sitä porukkaa. Luisteluvauhti ja tempo hänellä ovat koko ajan olleet. Varmasti hän on sitä uskaltanut itseluottamuksen kautta käyttää vielä rohkeammin ja ajaa keskikaistaa pitkin. Se on hänen vahvuutensa.
Tosi hauska ja rento tyyppi, mutta kun aletaan hommiin, työhaalarit ovat päällä. Hän ei liikaa jäpitä.
Huoleton on hyvä sana. Olemme aina tulleet hyvin juttuun, ja homma toimi hyvin juniorimaajoukkueissa kämppiksinä.”
Mikko Rantanen, Colorado Avalanche, joukkuekaveri juniorimaajoukkueissa
”Loistava pelaaja ollut aina. Ottanut isoja askeleita. Luistelu on tietysti ihan maailman huippua. Meidänkin jätkät ovat huomanneet, että aika varuillaan saa olla, kun hän pääsee täyteen vauhtiin.
Hän sai Dallasilta ansaitun ja hienon sopimuksen. Hyvä tyyppi ollut aina kentän ulkopuolellakin. Hauska ja positiivinen tamperelainen.”
Jay Woodcroft, Edmonton Oilers
”Hän kiinnitti huomioni jo AHL:ssä, kun valmensin Bakersfield Condorsia. Iso jätkä, joka osasi luistella tosi hyvin. En tiennyt häntä entuudestaan mitään, mutta olen seurannut häntä siitä asti. Hintzin nousu tikapuita pitkin on ollut vaikuttavaa.
Heidän ketjunsa on yksi liigan parhaista. Hänellä on ainutlaatuinen rooli siinä ketjussa. Hintz luistelee ja kuljettaa kiekkoa hyvin, hän on myös aloituksissa hyvä. Robertsonilla on maalintekotaitoa ja Pavelskilla huima peliäly. Sanomme meidän seurassa, että suoraa viivaa NHL:ään ei ole, vaan joskus mennään portaita tai askeleita. Hän on loistava esimerkki siitä. Mitään ei ole annettu, vaan hän on ansainnut kaiken.”