Kiekkoisä seuraa katsomossa, kun hänen 14-vuotias teinipoikansa viilettää kaukalossa kesäharjoitteluleirillä. Yhtäkkiä viereen astelee päättäväisen oloisesti aivan tuntematon tyyppi.
– Onneksi olkoon, pojastasi tulee NHL-pelaaja, mies ilmoittaa isälle itsevarmasti.
Puhuja on erään agenttitoimiston johtaja, ja tarinan kertoo anonyyminä pysyttelevä, yhden ikäluokkansa kirkkaimpiin talentteihin kuuluneen suomalaisen kiekkolupauksen isä. Hän pöyristyi agenttijohtajan puheista.
– Ajattelin, että mitä ihmettä tämä agentti oikein sanoo minulle, poikahan on vasta 14-vuotias. Olin kuullut, että agentit saattavat olla aggressiivisia, mutta silloin tilanne iski kunnolla kasvoille ja olin hämilläni, kiekkoisä sanoo.
Suomesta yltää NHL:ään vain yksittäisiä pelaajia kustakin ikäluokasta. Esimerkiksi vuonna 1998 syntyneet olivat poikkeuksellisen lahjakas ikäluokka, mutta tähän mennessä ysikaseista vain 11 pelaajaa on nähty NHL:ssä. Suomen ysiseiskoista NHL:ssä on pelannut kahdeksan pelaajaa.
NHL-uraan yltävä pelaaja on kultakaivos jääkiekkoagenttien liiketoiminnalle, joten on päivänselvää, että agentit käyvät kovaa kilpailua lupaavimmista suomalaispelaajista. Tässä rajussa otatuksessa osa agenteista on valmis käyttämään vilpillisiä keinoja.
Agenttitoiminnan tapaohjeiden mukaan agentti ei saisi ottaa vastaan toimeksiantoa alle 15-vuotiaan päämiehen kanssa eikä agentti saisi edes olla yhteydessä alle 15-vuotiaaseen pelaajaan tai tämän läheisiin.
Laajan soittokierroksen perusteella agenttipiireissä on kuitenkin hyvin selvää, että osa toimijoista rikkoo ikärajaa jatkuvasti.
– Kysehän on täysin edesvastuuttomasta toiminnasta, mutta valitettavasti sitä tapahtuu, eräs anonyyminä pysyttelevä agentti sanoo.
Kokeneen kiekkoagentin Simo Niirasen mukaan osa agenteista on yrittänyt haalia jopa 13-vuotiaita lapsia.
– Alalla on paljon hyviä toimijoita, jotka malttavat noudattaa rajoja, mutta sitten on niitäkin toimijoita, jotka eivät välitä mistään muistakaan säännöistä, Niiranen sanoo.
Urheilulehti
Lisää laatujournalismia
TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 4/2023. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.
Tilausohjeet ovat täällä.
Villin agenttiviidakon sakeus yllätti jutun alussa esitellyn kiekkoisän. Hänen puhelimensa alkoi piipata jatkuvalla syötöllä huippulupaavan jälkeläisen täytettyä 14 vuotta.
Osa agenteista yritti härskisti voidella perhettä asiakkaakseen, vaikka agentit eivät sääntöjen mukaan saisi tarjota rahaa tai rahanarvoisia etuja pelaajia hankkiessaan.
– Se oli ihan puhdasta lahjontaa. Agentit tarjosivat varusteita ja ihan kaikkea mahdollista. Mailoja, perheelle matkoja Kanadaan. Todella monet halusivat viedä meidät syömään, isä muistelee.
– Moni lupasi aivan älyttömiä, jopa naurettaviakin asioita, vaikka poika oli vasta 14-vuotias. Puhdasta rahaa ei sentään tarjottu, hän sanoo.
Elektroniikkaa, mopoautoja, ja ties mitä muuta. Urheilulehden haastattelemat agentit ja seuratoimijat kertovat kuulleensa mitä villeimpiä tarinoita lahjomisyrityksistä. Alalla on yleisesti tiedossa, että pelaajia on yritetty houkutella asiakkaaksi myös riihikuivan käteisen avulla.
– Olen aikanaan jutellut yhden isän kanssa, jolle tarjottiin 50 000 euroa rahaa, että poika tulisi agenttitoimiston asiakkaaksi. Isä oli suuttunut. Hän oli sanonut, ettei ole etsimässä rahaa vaan pojalle parasta mahdollista agentuuria, jääkiekkoagentti Jukka Tiilikainen kertoo.
– Olen kuitenkin ilolla pannut merkille, että ala on mennyt parempaan suuntaan. Alalla on nykyään lukuisia vastuullisia toimijoita, hän lisää.
”Olin kuullut, että agentit saattavat olla aggressiivisia, mutta silloin tilanne iski kunnolla kasvoille ja olin hämilläni.
Sääntöjen rikkominen on agenttipiireissä tuttu lieveilmiö, mutta asiaan on vaikea puuttua.
Rekisteröityjen agenttien toiminnan valvomisesta ja kurinpidosta vastaa arviointilautakunta, jossa on edustaja Jääkiekkoliitosta (Kimmo Oikarinen), Suomen Jääkiekkoilijat ry:stä (Iiro Järvi), SM-liigasta (Arto Järvelä) sekä agenttien edustajana Simo Niiranen.
Lahjomiseen tai alle 15-vuotiaiden pelaajien haalimiseen liittyviä tapauksia lautakunnan pöydälle ei kuitenkaan tule.
Siihen on ainakin muutamia syitä: Pelaajien vanhemmat eivät koe agenttien kyseenalaista toimintaa niin häiritseväksi, että tekisivät asiasta valituksen. Toisekseen moni vanhempi saattaa ajatella, että kantelusta voisi seurata hallaa lapsen kiekkouralle.
– Joku alaa ja kiekkopiirejä vähemmän tunteva vanhempi saattaa jopa ajatella, että tämähän on pelkkää plussaa, kun agentti oikein soitti meille, vaikka poika on vasta 14-vuotias. Mikä on ihan ymmärrettävä reaktio. Siinä vaiheessa olisi kuitenkin hyvä pohtia, että miten luotettava agentti on, jos hän on jo tässä vaiheessa valmis rikkomaan sääntöjä. Millaisella moraalilla tällainen agentti toimii? Jukka Tiilikainen sanoo.
Jukka Tiilikainen on kuullut rahatarjouksista pikkupojan vanhemmille.
Osa agenteista kiertää ikärajasääntöä myös käyttämällä apunaan niin kutsuttuja bulvaaneja, Tässä yhteydessä bulvaanit tarkoittavat välikäsiä, jotka tekevät töitä agenttitoimistolle – esimerkiksi tarkkailevat nuoria pelaajia – mutta eivät ole rekisteröityneitä ja täten sääntöihin sitoutuneita agentteja ja voivat siksi periaatteessa lähestyä nuoriakin pelaajia.
– Tällaisia henkilöitä otti minuunkin yhteyttä yllättävän paljon. Varsinkin useat sellaiset henkilöt, jotka olivat jollain tasolla tuttujani. Mielestäni tällä tavalla yritettiin ainoastaan kiertää sääntöjä, kiekkoisä sanoo.
Kun kiekkoisä lopulta ilmoitti useille agenteille ”ei kiitos”, hän havaitsi, ettei kaikilla ole edes kunnollisia käytöstapoja.
– Osa suuttui minulle ja suorastaan huusi ja haukkui, kun kerroin meidän valinneen toisen agenttitoimiston. Eihän tuollainen ole kovin pitkäjänteistä toimintaa, sillä en missään nimessä koskaan suosittele näitä agentteja kenellekään. Osalta agenteista puolestaan tuli todella asiallinen vastaus, eikä pahaa sanottavaa jäänyt, kiekkoisä ruotii.
Urheilulehti haastatteli tätä artikkelia varten myös kahta muuta ikäluokkansa kärkilahjakkuuksiin kuuluvan pelaajan isää. Heillä ei ollut yhtä negatiivisia agenttikokemuksia, mutta toisaalta näitä vanhempia yhdisti kiekkopiirien vankka tuntemus joko oman lajitaustan tai vanhempien lapsien kiekkouran ansiosta.
– Voin kuvitella, että jos olisin ollut aivan noviisi, niin tilanne olisi ollut paljon vaikeampi, yksi kiekkoisä sanoo.
Hänen seuraansa agentit ainoastaan varovaisesti lyöttäytyivät maajoukkuetapahtumissa, joissa isä oli seuraamassa vanhemman poikansa otteita. Huomaamatta agentit yrittivät tiedustella isältä nuoremman, tuolloin vielä alle 15-vuotiaan pojan agenttikuvioita.
– Mutta kokonaisuudessaan kaikki tapahtui maltillisesti ja enimmäkseen sääntöjä noudattaen. Agenttipiireissä varmaan tiedettiin, että vanhemmalla pojallani oli agentti jo valmiina ja täten suhde oli luotu, isä kertoo.
Kaikki kolme tätä juttua varten haastateltua kiekkoisää painottaa, että agenttikentällä on lukuisia tyylikkäästi, asiallisesti ja sääntöjä kuuliaisesti noudattavia toimijoita, mutta joukossa on myös niitä toisenlaisia.
– Meihin yhteyttä ottaneet isot agenttitoimistot hoitivat asiat korrektisti, eikä kukaan lähestynyt ennen 15 vuoden ikärajaa. Pienemmissäkin toimistoissa oli toki agentteja, jotka olivat todella asiallisia. Juuri tällaisten agenttien kanssa haluan olla tekemisissä, kolmas kiekkoisä sanoo.
Hänkään ei kuitenkaan täysin välttynyt tönköiltäkään kokemuksilta. Eräs agentti oli maalaillut isälle lennokkaita tarinoita pojan tulevaisuudesta, mutta jossain vaiheessa tarinaa isä oli alkanut ihmetellä agentin outoja näkemyksiä pojan pelaamisesta.
– Sitten tajusin, että hänhän puhuu toisesta pojastani. Eli puheet olivat ihan höpöä. En viitsinyt edes mainita asiasta agentille, mutta sanomattakin on selvää, että häntä emme valinneet poikaa edustamaan, isä kertoo.
”Olen aikanaan jutellut yhden isän kanssa, jolle tarjottiin 50 000 euroa rahaa, että poika tulisi agenttitoimiston asiakkaaksi.
Jääkiekkoagenttien määrä on kasvanut Suomessa kovaa vauhtia. Vuonna 2003 rekisteröityjä agentteja oli 13, vuonna 2007 23 ja vuonna 2013 33. Nyt rekisteröityjä agentteja on jo 50. Osalla agenteista toiminta on toki pienimuotoista.
Alan valtavasta kasvusta huolimatta kirkkaimmista huippulupauksista aidosti kilpailee useimmiten vain muutama iso agenttitoimisto, joilla on tiiviit kontaktit Pohjois-Amerikkaan.
Siksi onkin helppo uskoa, että alalle myöhemmin tulleet agentit pyrkivät haalimaan itselleen ”isoja kaloja” röyhkeiden ja kyseenalaistenkin keinojen avulla, kun taas pitkään alalla toimineet saattavat luottaa ansioluetteloonsa.
Oman lisämausteensa entisestään villiin kenttään tuovat ulkomaalaiset toimijat, jotka vähät välittävät Suomen säännöistä.
On myös ollut tapauksia, joissa agenttitoimisto on käyttänyt ulkomaalaista edustajaa ns. bulvaanina ottaessaan yhteyttä alaikäiseen pelaajaan, vaikka toimistolla olisi suomalainenkin edustaja. Tälläkin tavalla voi siis kiertää sääntöjä.
Kaikki kerrottu hämärätoiminta on agenttien keskuudessa laajasti tunnistettua, mutta silti tietyin väliajoin ”piireissä” alkaa kuhista oikein kunnolla, kun joku huippulupaava pelaaja päätyy yllättävän agentin asiakkaaksi – mahdollisesti vilunkipelin ansiosta.
– Aina se herättää keskustelua ja kuumiakin tunteita, kun kyseenalaiseksi tiedetty toimija onnistuu nappaamaan kovan lupauksen itselleen, Jukka Tiilikainen sanoo.
Tiilikainen kertoo Ruotsista räikeän esimerkin siitä, kuinka pitkälle agenttitoimistot voivat olla valmiita menemään saadakseen huippulupauksen itselleen.
– Eräs yhdysvaltalainen toimisto palkkasi aikanaan Rasmus Dahlinin juniorivalmentajan Frölundasta leipiinsä saadakseen Dahlinin toimistonsa asiakkaaksi. Valmentaja siis puhui Dahlinin agenttitoimiston asiakkaaksi ja lopetti sen jälkeen valmennushommat, Tiilikainen kertoo.
– Agenttitoimisto laski, että Dahlinista tulee jossain vaiheessa niin paljon tuottoa, että valmentaja kannattaa palkata töihin toimistoon. Tämä tapaus herätti Ruotsissa paljon keskustelua ja oli musta silmä Frölundalle, vaikka seuralla ei ollut kuvioon osaa eikä arpaa.
Buffalon nykyisen tähtipuolustajan Rasmus Dahlinin palveluksista käytiin likaista peliä Ruotsissa takavuosina.
Agenttien määrän kasvu on paitsi koventanut alan kilpailua niin johtanut myös siihen, että yhä useammalla lupaavalla ja myös vähemmän lupaavalla suomalaisella kiekkojuniorilla on jo varhaisessa vaiheessa oma agentti.
Tämä on itsestäänselvä suuntaus, koska ikäluokkien huippupelaajia ei missään nimessä riitä 50 eri agentille.
– Meidän seurassamme jo U18-joukkueen pelaajilla – ja siellä pelaavat myös lahjakkaimmat U16-pelaajat – lähes kaikilla on oma agentti, erään liigaseuran junioriorganisaation työntekijä kertoo typertyneenä.
Tämä on vallitseva suuntaus kaikissa liigaseuroissa.
– Eihän kukaan pelaaja tarvitse agenttia siinä vaiheessa uraa yhtään mihinkään, seuratyöntekijä linjaa.
Lähes kaikki tätä juttua varten haastatellut kiekkoisät, agentit ja seuratoimijat ovat yhtä mieltä siitä, että harva jos kukaan 15-vuotias pelaaja tarvitsee oman agentin.
– Jos on aivan huippulupaus, niin silloin on hyvä olla ammattitaitoinen agentti auttamassa, tukemassa ja suunnittelemassa urapolkua, Niiranen sanoo.
”Alalla on paljon toimijoita, jotka malttavat noudattaa rajoja, mutta sitten on niitäkin, jotka eivät välitä mistään muistakaan säännöistä”, kokenut pelaaja-agentti Simo Niiranen sanoo.
Mitä agentit sitten nuorten pelaajien kanssa tekevät, kun heidän ensisijainen tehtävänsä ja tulonlähteensä on ammattilaissopimusten neuvotteleminen?
Käytännössä tehtävänkuva on laajempi. Agentit esimerkiksi järjestävät yksilövalmennusta ja ohjaavat pelaajia uravalinnoissa. Nuorelle pelaajalle ammattitaitoinen ja asiallisesti toimiva agentti voi siis olla hyvä tukipilari myös siinä tapauksessa, jos nuorukaisen perhe ei tunne jääkiekkomaailman lainalaisuuksia ja kaipaa siksi neuvoja.
Valitettavan usein juuri näissä tapauksissa vanhemmat eivät tunne agenttimaailmaakaan hyvin ja saattavat siksi valita tähtipölyä syöttäneen ja kyseenalaisesti toimivan agentin.
– Agentin hankkimisesta varhaisessa vaiheessa saattaa olla usein pelaajalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Paljon näkee sitä, että perhe hommaa nuorelle pelaajalle agentin ja alkaa ajatella, että nyt pojasta tulee ammattilaispelaaja. Sen jälkeen pelaaja painaakin selkä suorana eteenpäin, Niiranen sanoo.
– Kaikkien toimijoiden olisi hyvä pitää mielessä, että tärkein asia nuoren pelaajan kehittymisessä on todella kova, laadukas ja määrätietoinen työ yhdistettynä vankkumattomaan sitoutumiseen. Valmentajat, seurajohtajat, agentit tai vanhemmat eivät voi pelaajan puolesta harjoitella, pelata, levätä, huoltaa kehoa tai syödä terveellisesti.
Seuratoimijoiden näkökulmasta ongelmallisin tilanne syntyy silloin, kun pieneen rooliin jääneellä peruspelaajalla on ymmärtämätön agentti, joka on luetellut katteettomia lupauksia ruusuisesta ammattilaistulevaisuudesta
– Se on myös huonoimmillaan todella paha kompastuskivi, jos agentti näkee, että vika vaikeuksiin on aina kaikissa muissa kuin pelaajassa ja alkaa kuiskutella tätä näkemystä sekä vanhemmille että sitä kautta pelaajalle, juniorivalmentaja sanoo.
Niiranen tunnistaa ilmiön.
– On paljon agentteja, jotka eivät osaa hoitaa tällaisia asioita. Tai jos heillä olisikin ammattitaitoa, niin sitten puuttuu uskallusta sanoa, miten asiat ovat, koska he pelkäävät menettävänsä asiakkaan. Vanhemmathan tai nuori pelaaja itse eivät halua kuulla, että poika ei ole oikeasti laittanut itseään likoon. Ymmärrystä ammattilaisuuden kovista vaatimuksista olisi tärkeää saada pelaajien ja vanhempien tietoon junioriorganisaatioissa. Sitä työtä seurat toki väsymättömästi tekevätkin, Niiranen sanoo.
– Sitäkin tapahtuu paljon, että agentit alkavat soitella koutseille ja urheilujohtajille. Varsinkin valmentajat juttelisivat mieluummin pelaajan kanssa kuin kuuntelisivat agenteilta juttuja, että miksi ”Jaska” ei pelaa vaikka pitäisi pelata.
”Agentin hankkimisesta varhaisessa vaiheessa saattaa olla usein pelaajalle enemmän haittaa kuin hyötyä.
Huolestuttavimpia kauhutarinoita ovat seuratoimijoiden kertomukset tapauksista, joissa nuoret, vasta 15–16-vuotiaat pelaajat, kilpailuttavat agentin johdolla seuroja peliajan tai mahdollisesti taskurahojen tai jopa varusteiden tähden.
– Olen nähnyt, kuinka pelaaja vaihtaa seuraa ihan vain muutamien mailojen takia. Tai jonkin ylivoima-ajan perässä, eräs seuratyöntekijä kertoo.
Oma agentti on nykyisin tärkeä statusasia niin pelaajille kuin monille vanhemmillekin. Pelaajat vertailevat agenttejaan ja saamiaan etuja pukuhuoneessa, eikä kukaan teinipoika tahdo jäädä ulkopuoliseksi ja kokea itseään huonommaksi.
Sama ilmiö pätee kiekkovanhempiin, joskin puheet käydään pukukopin sijaan hallien kahvipisteillä ja katsomoissa.
Kaiken tämän seurauksena Suomessa on jälleen noussut esiin keskustelu siitä, pitäisikö ikärajaa agentin hankkimiselle nostaa 15 vuodesta ylöspäin. Yhtä agenttia lukuun ottamatta kaikki tähän juttuun haastatellut kiekkotoimijat ovat samaa mieltä siitä, että raja voisi olla ainakin vuoden tai pari korkeampi. Silloin olisi jo hieman helpompi tunnistaa, kenellä on potentiaalia kasvaa ammattilaispelaajaksi ja kuka voisi oikeasti tarvita agentin.
Jotta ikärajan muutoksella olisi merkitystä, sääntöjä pitäisi tietenkin ensin kunnioittaa.
– Kun puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, niin onko sillä rajalla mitään väliä, jos joka tapauksessa yhteyttä otetaan sitäkin nuorempiin, Niiranen kysyy mutta jatkaa:
– Tietysti raja täytyy olla ja sen nostamisesta olisi hyvä keskustella vakavasti.
Ikäraja-asiassa on kuitenkin yksi mutta: juniorisopimukset.
Seurat eivät saa tarjota alle 15-vuotiaille junioreille pidempiä kuin yhden vuoden mittaisia sopimuksia, mutta sitä vanhempia lahjakkuuksia seurat saattavat yrittää sitouttaa pitkillä ja edullisilla sopimuksilla. Näin kävi myös ainakin yhdelle haastatelluista kiekkoisistä.
– Meille tarjottiin aivan törkeää sopimusta. Kannattaa ainakin konsultoida agentteja, kun on tekemässä juniorisopimusta. Sehän ei vielä tarkoita agenttisuhteen solmimista. Kyllä seuratkin yrittävät ottaa lahjakkuuksista kaiken irti, mutta agentit auttavat mielellään, koska se voi myöhemmin poikia asiakkuuden, kiekkoisä sanoo.
Tällainen toimintamalli on järkevä myös haastateltujen agenttien mielestä.
– Seurat käyttävät juniorisopimus-sanaa, mutta niissä saattaa olla pykäliä, että sopimus muuttuu liigasopimukseksi, jos pelaaja pelaa määrätyissä paikoissa. Saatetaan puhua neljänkin vuoden sopimuksista, ja lupaavalla pelaajalla näkymä voi muuttua nopeasti. Agentteja kannattaa konsultoida, Jukka Tiilikainen sanoo.
”Meille tarjottiin aivan törkeää sopimusta. Kannattaa ainakin konsultoida agentteja, kun on tekemässä juniorisopimusta.
AgenttIBISNEKSEN murroksessa on lopulta kyse jääkiekkoa ja yhteiskuntaa yleisemminkin leimaavista nykytrendeistä: kiireestä, kärsimättömyydestä ja ”kaikki mulle heti” -ajattelusta niin nuorilla kuin monilla näiden vanhemmillakin.
– Näin seuraedustajan näkökulmasta ilmiö on aiheuttanut lisää kiirettä, hätäilyä ja kimpoilua, kun jo todella nuorille pelaajille etsitään parasta mahdollista yksilövalmennusta, urapolkua ja kaikkea mahdollista, seuratoimija sanoo ja jatkaa:
– Silti oikeastaan kaikilla huippupelaajiksi yltävillä pelaajilla yhdistävänä tekijänä on maltti ja keskittyminen päivittäiseen työntekemiseen. Arjessa sattuu ja tulee vastoinkäymisiä, mutta asiat eivät kiirehtimällä ja juoksentelemalla mihinkään parane – päinvastoin.