Iivo Niskanen päättää juoksunsa.
Ihmiset ympärillä hurraavat ja kuuluttaja hehkuttaa: yli 4 100 metriä!
Vieremällä sijaitsevan ”Iivo-areenan” avajaiset olivat spektaakkeli, joka voisi toteutua vain Suomessa.
Paikalla oli noin 1 500 katsojaa. Tapahtumasta olivat raportoimassa suuret tiedotusvälineet ja Urheiluruudussakin hiihtotähden suoritusta perattiin. Juoksua pystyi seuraamaan suorana lähetyksenä useasta eri lähteestä.
Niskanen on yksi kotimaisen urheilun megatähdistä, jonka nimessä on poikkeuksellista vetovoimaa.
Nyt hän teki jotain sellaista, mikä kiinnosti yleisöä tavallistakin enemmän, iski suoraan suomalaisten sielunmaisemaan.
Hän juoksi Cooperin testin.
Iivo Niskasen huima suoritus Vieremällä viime kuussa palautti Cooperin testin otsikoihin.
Maailman tunnetuimman juoksutestin syntymätarina on monelle tuttu.
Testin kehitti amerikkalainen ilmavoimien eversti, tohtori Kenneth H. Cooper vuonna 1968.
Yhdysvalloissa oli kylmän sodan paineessa herätty huoleen siitä, ettei armeija tuntenut sotilaitaan – eikä varsinkaan heidän fyysistä suorituskykyään suhteessa neuvostoliittolaisiin. Tarvittiin testi, jolla pystyisi mittaamaan tehokkaasti isojenkin massojen kunnon. Cooper oli havainnut, että 12 minuutin juoksu oli siihen tehokas tapa, eikä se maksaisi mitään.
Cooperin testi oli syntynyt.
Samana vuonna Cooper julkaisi myös Aerobics-kirjan, jossa hän esitteli tutkimustuloksiaan verenkiertoelimistön suorituskyvystä.
Siitä lähtien Cooperin testi on ollut olennainen osa myös urheilumaailmaa.
Kenneth Cooper (vas.) ja Lasse Viren kokeilivat sauvakävelyä Helsingin Seurasaaressa vuonna 2000.
Brasilian jalkapallomaajoukkueen fysiikkavalmentaja Claudio Coutinho oli lukenut Cooperin tutkimustuloksista. Cooper pestattiin Brasilian maajoukkueen avuksi kohentamaan pelaajien kuntoa 12 minuutin juoksussa ennen vuoden 1970 MM-kisoja.
Pelaajat olivat juosseet keskimäärin 2 800 metriä, mutta Cooperin opastuksella tulos nousi 3 300 metriin.
Brasilia voitti mestaruuden, mutta ei pelkällä taituruudella: Brasilia nousi monissa peleissä voittoon toisella puoliajalla, kiitos pelaajien kovan fysiikan.
– On totta, että saimme heidät huippukuntoon, Kenneth Cooper kertoi myöhemmin Runners Wordille.
Hän ei kuitenkaan halunnut ottaa kunniaa brasilialaisten menestyksestä.
– Heillä oli myös Pele.
Brasilian mestaruuden jälkeen, 1970-luvun alussa, Cooperin testi alkoi levitä laajemmin pohjoisamerikkalaiseen ammatti- ja yliopistourheiluun.
Samoihin aikoihin Cooperin testiä alettiin juosta myös Suomessa.
Cooperin tutkimustulokset olivat herättäneet jo vuonna 1968 niin paljon mielenkiintoa, että Valitut Palat julkaisi aiheesta kirjoituksen vielä samana vuonna. Lehdestä kirjoituksen oli suurella mielenkiinnolla lukenut voimistelunopettajana työskennellyt Jukka-Pekka Sarkkinen.
– Kirjoitin Cooperille ja kysyin lisää, kun liikkui kaikenlaisia jänniä juttuja, että se olisi tappava testi, Sarkkinen muisteli Helsingin Sanomille joulukuussa 1993.
Kirjeenvaihdon perusteella testi sopisi koululaisille, vaikka Cooper oli ihmetellyt, miksi kouluikäisten kuntoa tulisi mitata. Ensimmäinen maininta Cooperin testistä – silloin termillä Cooperin koe – löytyy HS:stä vuodelta 1971. Silloinkin äänessä oli Sarkkinen, joka työskenteli tuolloin Mäntsälän yhteiskoulun voimistelunopettajana.
– Tässä on suurin piirtein mahdoton saada todellista kuntoaan parempia arvoja, hän perusteli testin hyviä puolia.
Hieman aiemmin, jo 1960-luvun puolella, Cooperin testiä oli juostu Puolustusvoimissa.
Sotilasurheilun historiaan perehtyvässä Liike ja tuli -kirjassa mainitaan, että Puolustusvoimat oli fyysisen kunnon mittaamisessa edelläkävijä koko maassa. Puolustusvoimissa alettiin Pääesikunnan liikuntakasvatuspäällikön everstiluutnantti Kalevi Römpötin johdolla kehittää jo vuosikymmenen alussa kaikille tehtävää juoksutestiä.
Aluksi käytössä oli esimerkiksi ”Balken testi”, jossa juoksuaika oli 15 minuuttia. Siihen perustunee myös yksi armeijalegendoista, eli Lasse Virénin ”4 700 metrin Cooper-testin tulos”, joka on todennäköisemmin juostu 15 minuutissa. Virén suoritti asepalveluksensa Santahaminassa vuosina 1967-68.
Lasse Virén Santahaminan urheilujoukoissa 1967.
Hieman myöhemmin Puolustusvoimissa siirryttiin Cooperin testiin.
– Liike ja tuli -kirjasta ei selviä, minä vuonna siirto tapahtui. Todennäköisesti 1968 tai 1969, koska tuloksia tarkasteltiin ja rajoja tarkistettiin jo 1970-luvun taitteessa, sanoo Puolustusvoimien Pääesikunnan koulutusosaston valmennuksen johtaja Jouni Ilomäki.
Edellä mainittu everstiluutnantti Römpötti oli avainasemassa myös Cooperin testin tuomisessa Puolustusvoimiin. Hän tapasi 12 minuutin juoksutestin kehittäjän, tohtori Kenneth Cooperin, Kansainvälisen sotilasurheiluliiton (CISM) kokouksessa jo vuonna 1968.
– Puolustusvoimien valtakunnallisia 12 minuutin juoksutestin seurantatilastoja on alettu ylläpitää vuodesta 1975 alkaen, Ilomäki kertoo.
Cooperin testi juurtui – tai juurrettiin – syvälle miljoonien suomalaisten mieliin: sen tahdissa puuskutettiin jo 1970-luvulla niin armeijassa, mutta myös liikuntatunneilla ja urheiluseuroissa ympäri maata.
Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikan lehtori Pertti Huotarin mukaan Cooperin testiä ei ole juostu muualla maailmassa samassa mittakaavassa.
– Cooperin testi on meillä poikkeuksellisessa asemassa ainakin koululiikunnan puolesta, hän sanoo.
– Olen tehnyt oman lisensiaatin tutkintoni suomalaisten koululaisten kuntotesteistä, mutta kansainvälistä vertailtavuutta ei Cooperin testin osalta löytynyt muista maista.
Alokkaat juoksemassa Cooperin testiä Santahaminan varuskunnan urheilukentällä.
Mikä Cooperin testissä sitten iski suomalaisiin liikunnanopettajiin?
Aika, paikka ja ilmapiirikin olivat Cooperin testille suotuisia.
Toisin kuin usein voidaan luulla, 12 minuutin juoksutesti ei ole Huotarin mukaan koskaan ollut osa virallista opetussuunnitelmaa. Myös Opetushallinnon opetusneuvos Matti Pietilä pitää tätä hyvin todennäköisenä.
Hänellä on edessään peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö vuodelta 1970.
– Mietinnössä todetaan, että yhdeksi viidestä liikunnan päätavoitteeksi määritellään fyysisen kunnon ylläpitäminen ja kehittäminen – välitavoitteena on verenkiertoelimistön kunnon parantaminen. Huomautetaan, että samaan tulokseen voidaan päästä opetuksessa usealla eri menetelmällä, Pietilä avaa mietintöä.
Sanat kertovat ilmapiirin muutoksesta.
Suomessa ja maailmallakin oli herätty huoleen nuorten liikkumattomuudesta ja jaksamisesta. Tokion 1964 olympialaisten jälkeen ”Kansainvälinen kuntotestien standardointikomitea” laati kuntotestipatterin, jota alettiin käyttää kouluissa myös Suomessa. Suomalaisetkin tieteentekijät kunnostautuivat: esimerkiksi vuonna 1969 julkaistiin Poikien kuntokoe -käsikirja ja vuosia myöhemmin Koulun kuntotestistö.
Liikunnanopettajat lukivat näitä opuksia ja ohjeistuksia huolella.
– Koululaisten testaaminen oli ennen 1960-lukua hyvin vähäistä tai ainakin satunnaista, mutta 1960-luvulla alettiin testata esimerkiksi juoksemista. Pojat juoksivat 2 000 metriä ja tytöillä matka oli 1 500 metriä, Huotari kertoo.
– Cooper oli ikään kuin luonnollinen jatkumo näihin testeihin.
Cooperin testin suosiota tuskin hillitsi se, että Suomi oli tuolloin yhä vahva kestävyysurheilumaa.
– Kestävyyskuntoa arvostettiin. Presidentti Urho Kekkonen oli myös vahva kansanterveyden ja liikunnan puolestapuhuja, joka takuulla lisäsi vettä myllyyn. Kestävyystestejä alettiin pitää korkeassa arvossa. Toisinaan liiankin suuressa arvossa, jos se yksinomaan määritteli juoksijan arvosanaa koulussa.
Urheilulehti
Lisää laatujournalismia
TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 33/2022. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.
Tilausohjeet ovat täällä.
Veren maku nousee suuhun.
Jalat liikkuvat eteenpäin enää tahdonvoimalla.
Jokainen metri tuntuu olevan yhä piinaa.
Oli lähtötaso mikä tahansa, niin Cooperin testi tuntuu pahalta, jos sen tekee tosissaan.
– Kun hapenottokyky laitetaan äärirajoille, niin totta kai se kuormittaa. Paremmassa kunnossa olevat ovat usein tottuneet maksimaaliseen rasitukseen ja osaavat jakaa vauhtinsa oikein. Heikompikuntoisille seinä voi tulla liian kovan alkuvauhdin takia nopeasti vastaan, eivätkä kokemukset välttämättä ole kovin positiivisia. Varsinkin, jos motivaatio testin suorittamiseen on alhainen, sanoo Varalan urheiluopiston testauspäällikkö Marko Haverinen.
Äärirajoille menemistä kuitenkin vaaditaan, jotta saadaan käsitys juoksijan sydän- ja verenkiertoelimistön suorituskyvystä eli maksimaalisesta hapenottokyvystä.
– Cooperin testi on yhä erinomainen ja luotettava testi – se on sitä niin urheilijoille kuin tavallisille kuntoilijoillekin, joilla valmius testin vaatimaan kovatehoiseen juoksuun tai kävelyyn on riittävä. Testi on helppo toteuttaa isoille massoille, Haverinen kertoo.
Cooperin testille viime vuodet ovat silti olleet vaikeita.
Vuonna 2016 moni kohahti, kun uutisoitiin siitä, ettei Cooperin testin tulosta käytetä enää liikunnan arvosanan perusteena. Liikunnan uusi opetussuunnitelma mullisti monia asioita, mutta yksi merkittävä muutos oli, etteivät oppilaan fyysisiä ominaisuuksia mittaavien testien tulokset saa vaikuttaa koululaisen arvosanaan. Oppiaineessa tärkeäksi tulivat liikuntatuntien positiiviset kokemukset sekä liikunnallisen elämäntavan tukeminen.
Cooperin testejä ei Suomen kouluissa enää käytännössä juosta, vaikka niitä ei olekaan kielletty.
– Hyvin harvinaista se ainakin on. Voisin kuvitella, että joillain liikuntaluokilla Cooperin testiä saatetaan yhä juosta, Koululiikuntaliiton toiminnanjohtaja Kristiina Jakobsson sanoo.
Jakobsson sanoo sen olevan hyvä asia, sillä 12 minuutin juoksulla on puutteensa näinä aikoina. Testi on melko turha, jos testattava ei pysty juoksemaan 12 minuuttia.
Se voi olla karua realismia kouluissa ympäri Suomea.
”Cooperin testi ei ole paras mittari koululaisten kunnon mittaamiseen, koska suurella osalla koululaisista on iso mahdollisuus epäonnistua testissä.
Tuoreimman Move!-mittaustulosten mukaan noin 40 prosentilla 5. ja 8. luokan oppilaista fyysinen toimintakyky on tasolla, joka voi vaikeuttaa arjessa jaksamista. Kestävyyskunto oli edelleen heikentynyt kasiluokkalaisilla.
– Cooperin testi ei ole paras mittari koululaisten kunnon mittaamiseen, koska suurella osalla koululaisista on iso mahdollisuus epäonnistua testissä. Testi ei palvele liikunnalliseen elämäntapaan innostamisessa. Koululaisten peruskuntotaso on nykyisin niin vaihtelevaa: polarisaatio on todella kova, Jakobsson sanoo.
Cooper on maksimaalinen testi, jossa todennäköisesti epäonnistuu harjoittelematta. Jakobssonin mukaan tärkeintä ei ole testaaminen, vaan fyysisen kunnon pitkäjänteinen parantaminen.
– Kouluissa tähtäin voisi hyvin opettajallakin olla koko lukukauden kestävä peruskestävyyden kasvattaminen, joka perustuu kunkin oppilaan omaan lähtötasoon – ei valmiisiin Cooper-taulukoihin. Keinoja siihen on muitakin kuin juokseminen radalla. Positiiviset kokemukset ja kannustava ilmapiiri innostavat liikkumaan.
Urheilumaailmassa Cooperin testi alkaa olla myös katoava koettelemus. Ei sen takia, etteikö urheilijoiden kunto kestäisi.
– Jalkapallossa historia on mennyt niin, että Cooperia juostiin varmasti ennen kuin 20 metrin viivajuoksu, joka tunnetaan usein nimellä piip-testi, levisi lajiin. Niin erinomainen testi kuin Cooper onkin, piip-testi nähtiin suunnanmuutosten takia sopivan jalkapalloon paremmin. Muutama vuosi sitten lanseerasimme uuden kenttätestin, 1 200 metrin juoksun, joka on vieläkin käytännöllisempi jalkapalloa ajatellen, Palloliiton fyysisen valmennuksen asiantuntija Joni Ruuskanen sanoo.
”Urheilupuolella halutaan usein aiempaa tarkempaa tietoa lajin kestävyyssuorituskyvystä.
Cooperin tilalle on tullut, lajista riippumatta, entistä tarkempia testejä, jotka mittaavat lajikohtaisia ominaisuuksia paremmin.
– Urheilupuolella halutaan usein aiempaa tarkempaa tietoa lajin kestävyyssuorituskyvystä. Nousujohteisesti toteutetut, lajinomaiset kestävyystestit ovat yleistyneet, kun perinteisen maksimihapenoton lisäksi myös aerobinen ja anaerobinen kynnys kiinnostavat. Näin saadaan tietoa laajemmin lajikestävyyden eri osa-alueista, sanoo Varalan urheiluopiston testauspäällikkö Haverinen.
Hänen mukaansa Cooperin testi on kadonnut eri lajien valtakunnallisista testipattereista lähes kokonaan.
– Esimerkiksi maastohiihdossa Cooperin testiä saatetaan seuratasolla yhä hyödyntää, hän sanoo hetken mietinnän jälkeen.
Jalkapallossa on siirrytty lajinomaisempiin kestävyystesteihin. Kuvassa Toni Korkeakunnas (vas.), Kari Martonen ja Jari Ruuskanen huuhkajaleirillä.
Puolustusvoimat onkin jäämässä viimeiseksi linnakkeeksi, jossa Cooperin testi pitää yhä pintansa.
Yksi vuosittain toistuvista uutisotsikoista on huoli varusmiesten Cooper-tulosten alamäestä. Vielä 1970–80-luvun vaihteessa varusmiesten keskiarvo Cooper-testissä oli yli 2 700 metriä, mutta 12 minuutin juoksutestin keskiarvo vuonna 2021 oli 2 376 metriä. Tulos on mittaushistorian toiseksi huonoin.
”Cooperin testi on tarkin epäsuora maksimaalisen hapenottokyvyn kenttätesti.
– Cooperin testi on tarkin epäsuora maksimaalisen hapenottokyvyn kenttätesti. Sen käyttöä varmasti jatketaan jo mittavan seurantadatankin vuoksi ainakin lähitulevaisuudessa. Testi on edelleen ensisijainen kestävyystestimenetelmä Puolustusvoimissa varusmiehille, reserviläisille ja ammattisotilaille, Puolustusvoimien Ilomäki sanoo.
Ilomäen mukaan kestävyys on voiman ohella sotilaan keskeinen fyysinen ominaisuus, minkä takia kestävyystestistä luopumisesta ei varsinaisesti ole käyty keskustelua. Kiveen hakattua ei kuitenkaan ole, että Cooperin testiä juostaan Puolustusvoimissa hamaan tulevaisuuteen asti.
– Puolustusvoimat tutkii aktiivisesti digitalisaation mahdollisuuksia myös fyysisen kunnon mittaamisen osalta. Ei siis missään tapauksessa ole poissuljettua, että tulevaisuudessa löytyisi joku korvaava menetelmä, joka on vähintään yhtä tarkka, kustannustehokas ja soveltuu massojen testaamiseen.
Niskasen Cooper-haaste, Sanna Marinin tavoite juosta 3 000 metriä Cooperin testissä, tasaisin väliajoin toistuvat vinkit Cooper-tuloksen parantamiseen…
Yksi takuuvarma keino tehdä vetävä uutinen on lisätä otsikkoon sana ”Cooper”.
Cooperin testissä on yhä jotain sellaista kiehtovuutta, joka kiinnostaa suomalaisia. Olivat kokemukset sitten positiivisia tai negatiivisia, niin omat Cooper-testien tulokset muistetaan.
Niitä on myös helppo verrata muiden tuloksiin.
Iivo Niskasen 50 kilometrin olympiakultahiihdon aika 2.08.22,1 on monelle vain numero, jota ei pysty mitenkään käsittämään. Niskasen 4 130 metrin Cooper-tulos on puolestaan paljon helpommin ymmärrettävä suoritus.
Se voi olla kaksi, kolme, neljä tai viisi kierrosta enemmän kuin oma koulussa, armeijassa tai urheiluseuran harjoituksissa tehty ennätys on. Siinä on kosketuspintaa.
– Omakohtainen kokemus tekee asiasta paljon samaistuttavamman. Cooperin testin tunnettuus perustuu varmasti siihen, että lopputulos on hyvin konkreettinen, Haverinen pohtii.
Niin merkittävä asia kuin Cooperin testi vielä nykyisinkin on, ei sen tulevaisuus vaikuta valoisalta. Puolustusvoimat sitä yhä käyttää, mutta kouluista ja urheilusta se on lähes täysin kadonnut.
Cooperin testi lienee tulevina vuosikymmeninä vain erikoiselta kuulostava nimi, jäänne vanhempien ikäpolvien puheissa.
Pahimmassa tapauksessa se on jäänne niiden ikäpolvien puheissa, joiden elämäntavat olivat nykyisiä huomattavasti terveellisemmät.
”Kansalaisen kyky kantaa elämänsä reppua on haastettu nykyisessä teknologisessa yhteiskunnassa kovemmin kuin koskaan aikaisemmin.
Hyvinvointivaltion kannalta olisi kirjaimellisesti elintärkeää, että suomalaiset pystyisivät jatkossakin samaistumaan erilaisiin kestävyyskuntoa vaativiin suoritteisiin. Oli kyseessä sitten Cooperin testi tai joku muu kestävyyskuntoa mittaava suoritus.
Se tarkoittaisi sitä, että suomalaiset liikkuvat.
– Liikunnan tärkeyden perustelut ovat nykyisin aika järeät: ne ovat sekä kansanterveydelliset että -taloudelliset, opetusneuvos Matti Pietilä sanoo.
– Kansalaisen kyky kantaa elämänsä reppua on haastettu nykyisessä teknologisessa yhteiskunnassa kovemmin kuin koskaan aikaisemmin. Meidän on kaikin keinoin pyrittävä kannustamaan jokaista lasta ja nuorta liikunnalliseen elämäntapaan.
Fakta
Suomalaisurheilijoiden cooper-tuloksia
Kimi Räikkönen (vas.), Kaisa Mäkäräinen ja Eemil Helander.
Tony Halme, nyrkkeily, 2 200 (1)
Hanna-Maria Seppälä, uinti, 2 730 (2)
Tero Pitkämäki, keihäänheitto, 2 950 (3)
Kaisa Mäkäräinen, ampumahiihto, +3100* (4)
Jani Sievinen, uinti, 3 200 (5)
Matti Mattsson, uinti, 3 220 (6)
Kimi Räikkönen, autourheilu, 3 300 (7)
Pekka Koskela, pikaluistelu, 3 380 (8)
Valtteri Bottas, autourheilu, 3 550 (9)
Huippujalkapalloilija, keskikenttä, +3 600 (10)
Krista Pärmäkoski, hiihto, 3 675 (11)
Sami Jauhojärvi, hiihto, 3 890 (12)
Sami Elopuro, squash, 4 000 (13)
Mårten Boström, suunnistus, 4 000 (14)
Pertti Ukkola, paini, 4 010 (15)
Iivo Niskanen, hiihto, 4 130 (16)
Eemil Helander, yleisurheilu, 4 255, Puolustusvoimien Urheilukoulun ennätys (17)
Lasse Virén, yleisurheilu, n. 4 500* (18)
Joshua Cheptegei, yleisurheilu, n. 4 765* (19)
Ville Aaltonen, jääpallo, +3 000 (20)
NHL-tason huippujääkiekkoilija, n. 3 500 (21)
Taulukossa esitetyt tulokset perustuvat pääosin urheilijoiden omiin kertomuksiin tai lehtiartikkeleissa esitettyihin tietoihin.
Lähteet: (1): Helsingin Sanomien Nyt-liite, 2000, (2): Helsingin Sanomien Nyt-liite, 2000, (3): Iltalehti, 2017, (4). Ilta-Sanomat, 2021. Mäkäräinen kertoi juosseensa Cooperissa enemmän kuin 15-vuotiaana (3 100 metriä), mutta ei kertonut, kuinka paljon enemmän. (5) Jani Sievinen, (6): Matti Mattsson, (7): Tuntematon Kimi Räikkönen, 2018, (8): Jäätävä kone, 2021, (9): Ilta-Sanomat, 2017, (10): Palloliiton fyysisen valmennuksen asiantuntijan Joni Ruuskasen arvio kovakuntoisimpien huippupelaajien Cooper-tuloksista. (11): Iltalehti, 2018, (12): Sami Jauhojärvi, (13): Urheilulehti, 19/2020, (14) Juoksutapahtuma Vieremällä, (15): Ilta-Sanomat, 2013. Boström juoksi kaksi Cooperia lähes perätysten tuloksilla 3 950 ja 4 000 metriä. (16): Kaleva, 2006 (17): SUL-tiedote, 9.11.2021, (18): Virénin 5 000 metrin Suomen ennätys 13.16,3 vuodelta 1972. Tuossa juoksussa keskimääräinen kilometrivauhti oli 2.39, jolla tulos Cooperin testissä olisi ollut noin 4 523 metriä. (19): Cheptegein 5 000 metrin maailmanennätys 12.35,36 vuodelta 2020. Tuossa juoksussa keskimääräinen kilometrivauhti oli 2.31, jolla tulos Cooperin testissä olisi ollut noin 4 765 metriä. (20): Ville Aaltonen. Aaltosen mukaan Ruotsissa juostiin ”Cooperin testinä” 3 000 metrin juoksua, joka kulki Aaltosen omien sanojensa mukaan heikolla juoksutekniikalla alle 12 minuuttiin. (21): NHL-pelaajien kesäharjoittelusta tunnetun Rautala Trainingin Marko Rautala.