Miia Sillman hautasi trauman, mutta tänä vuonna se nousi takaisin pintaan.

Miia Sillman, 26, joutui lapsena seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi – kesän oikeudenkäynti mursi mielen, kisa päättyi paniikkikohtaukseen

Seitsenottelija Miia Sillman kertoo nyt tarinansa, jotta auttaisi vastaavaa kokeneita.


21.11.2021 7:05

Viime kesän piti olla se kesä, kun tärähtää.

Seitsenottelija Miia Sillman, 26, uskalsi odottaa itseltään paljon, sillä talvikausi ja kevät olivat sujuneet hyvin.

Sillmanin kehitys oli ollut nousujohteista jo muutaman vuoden. Vuonna 2018 hänen otteluennätyksensä parani 335 pisteellä lukemiin 5 810 edeltävän talven treenitauosta huolimatta – tai juuri sen ansiosta. Kesällä 2019 Sillman otteli Napolissa ennätyksekseen 6 209 pistettä voittaessaan Universiadien kultaa. Seuraavan kesän ainoan ottelun Kalevan Kisoissa lopetti nilkkavamma.

Viime toukokuun lopussa Itävallan Götzisissä Sillmanin ulkoratakauden ensimmäinen ottelu vaikutti ulkopuolisten silmin sujuvan mukavasti, mitä nyt avauspäivän juoksut (100 metrin aidat ja 200 metriä) kulkivat vähän tahmeasti.

Totuus oli aivan muuta.

Sillman tiesi, että heti Götzisistä paluun jälkeen edessä on hänen siihenastisen elämänsä vaikein päivä.

– Olin toivonut ja pyytänyt, että sitä asiaa ei tarvitsisi käsitellä kesällä, kun olympialaisetkin oli tulossa. Olisin halunnut keskittyä urheiluun, hän kertoo.

Toive oli turha.

Olisin halunnut keskittyä urheiluun.

Miia Sillman kilpaili Götzisissä toukokuussa 2021.

Götzisissä hän ei nukkunut juuri ollenkaan ottelupäivien välisenä yönä. Toisena päivänä hän sai kentällä paniikkikohtauksen ja keskeytti ottelun.

Kotiinpaluuta seuraavana päivänä Sillman istui yksin kotisohvallaan ja tuijotti kannettavan tietokoneensa ruutua.

Sisällä myllersi. Oksetti. Itketti.

Hän joutui kohtaamaan pahimman painajaisensa. Hänen syvimmät haavansa revittäisiin taas auki – ne haavat, jotka hän oli jo melkein onnistunut arpeuttamaan.

Sillman oli etäyhteydessä Pirkanmaan käräjäoikeuteen. Salissa käsiteltiin tunnettuun ja menestyneeseen pirkanmaalaiseen ravivalmentajaan Erkki-Pekka Mäkiseen kohdistuneita syytteitä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Sillman oli yksi kolmesta asianomistajasta. Hän oli ollut 10-vuotias joutuessaan ensi kerran Mäkisen uhriksi käydessään hoitamassa hevosia tämän tallilla. Hyväksikäyttöä jatkui noin neljän vuoden ajan, ja teot pahenivat ajan kuluessa.

Urheilulehti pyysi nähtäväkseen tuomiosta saatavilla olevan julkisen asiakirjan, joka vahvisti Sillmanin kertomuksen paikkansa pitävyyden.

  • Artikkeli on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 45/2021. Urheilulehdessä on joka viikko vastaavia pitkiä juttuja. Tilausohjeet ovat täällä.

  • Voit myös kuunnella jutun täältä.

Se kesä oli siinä, Sillman sanoo tienneensä heti.

– Oikeudenkäynnin jälkeen tulin samana iltana hirveään flunssaan ja olin viikon sänkypotilaana. Ja kun tuomio tuli vähän myöhemmin, tulin taas kipeäksi. Psykologinikin sanoi, että kaikki johtuu tämän asian käsittelyn laukaisemasta stressistä ja kehotti rauhoittumaan ja lepäämään.

– Yleisfiilis oli tosi väsynyt, ja tuntui, ettei mikään määrä unta riitä. Tärkein tavoitteeni oli pystyä nousemaan sängystä joka aamu ja nähdä päivissä jotain toivoa, hän kertoo.

Toivoa tuli urheilusta.

– Pidin kiinni siitä, että menin joka päivä treeneihin. Treenaaminen piti minut kasassa ja järjissäni. Välillä sain treeneissä tosi hyvin irti itsestäni, mutta jotkut treenit olivat umpisurkeita, hän kertoo.

Miia Sillman löysi vaikeina aikoina toivoa urheilusta.

Kesäkuun lopussa Sillman yritti rikkoa olympiarajaa Vaasassa. Yritys päättyi keskeytykseen.

– Kirpaisihan se olympialaisten väliin jääminen. Mutta se oli pieni murhe kaikkeen muuhun verrattuna.

– Jossain vaiheessa kesää aloin ymmärtää, että kun pää ei ole mukana pelissä, en pysty mittaamaan fyysistä suorituskykyäni ulos. Matillakin (valmentaja Matti Liimatainen) oli miettimistä, miten saadaan likka Kalevan Kisoihin siinä kunnossa, etten lahoa kentälle fyysisesti tai henkisesti, Sillman sanoo nyt jo puolilakonisesti.

Liimatainen sekä Sillmanin aiempi ja nykyinen valmentaja Mika Vakkuri, manageri Tero Heiska ja lähipiiri tiesivät tilanteen. Muille Sillman ei ole puhunut asiasta ennen kuin aiemmin Ilta-Sanomissa ja nyt tässä artikkelissa. Hän sanoo päättäneensä jo viime kesänä kertoa tarinansa, kun sen aika on. Se aika on nyt.

Sillman sanoo puhuvansa äärimmäisen vaikeasta aiheesta, jotta kukaan ei joutuisi kokemaan samaa kuin hän.

– Olen puhunut tästä paljon perheeni ja ystävieni kanssa. Olen miettinyt, haluanko olla avaamassa tietä sille, ettei näistä asioista puhumista tarvitse häpeillä. Haluan kannustaa saman kokeneita puhumaan. Se on auttanut minuakin, hän sanoo.

Kirpaisihan se olympialaisten väliin jääminen. Mutta se oli pieni murhe kaikkeen muuhun verrattuna.

Tutkinta- ja oikeusprosessi on vaikuttanut Sillmanin urheilemiseen merkittävästi kahtena viime kautena. Hän oli jo ajatellut, että hän ja muut uhrit eivät saisi koskaan oikeutta.

Kun hän yritti noin kymmenen vuotta sitten puhua asiasta, asianajaja totesi tapauksen eteenpäin viemisen olevan ”hankalaa”, koska asiassa on ”sana sanaa vastaan”, ja Mäkisellä on varakkaana henkilönä mahdollisuudet vaikuttaa asiansa käsittelyyn. Kyseessä ei ollut sama asianajaja, joka lopulta edusti uhreja.

Sillman oli kolmesta uhrista ensimmäinen. Asia nousi uudelleen esille toissa talvena kolmannen uhrin esitutkinnan yhteydessä.

– Olin tammikuussa 2020 Kuortaneella leirillä, kun rikospoliisista oli soitettu ja jätetty soittopyyntö. Kädet täristen soitin takaisin. Poliisi meni heti asiaan, ja ajattelin, että nyt virta vie; että hypätään tähän kyytiin ja avaan suuni. Kaksi kautta on mennyt tämän asian kanssa, hän kertoo.

Mäkinen sai tuomionsa, neljä ja puoli vuotta ehdotonta vankeutta, kesäkuun alkupuolella. Tuomio tuli yhdestä lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kahdesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, yhdestä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja ampuma-aserikkomuksesta. Mäkinen ei valittanut tuomiosta.

Poliisi meni heti asiaan, ja ajattelin, että nyt virta vie; että hypätään tähän kyytiin ja avaan suuni.

– Maanantaina hyppäsin pituutta Paavo Nurmi Gamesissa Turussa. Yöllä en paljon nukkunut, kun tiesin tuomion tulevan tiistaiaamuna. Oli aika mielenkiintoista olla katsomossa toisena kisapäivänä, Sillman hymähtää.

Tuomiota hän kuvailee äärimmäiseksi helpotukseksi.

– Silloin konkretisoitui, että meitä uhreja uskottiin. Saimme vihdoin ja viimein oikeutta tapahtumille, joita ei olisi koskaan pitänyt tapahtua.

On täysin mahdotonta kuvitella, millaista on ollut kantaa tällaista taakkaa yli viidentoista vuoden ajan. Sillman kertoo valinneensa selviytymiskeinokseen kieltämisen.

– Oikeastaan se on ollut helppoa. Olen vain suorittanut ja lakaissut asioita maton alle. Olin ajatellut, ettei kukaan usko minua.

– Kun poliisi sitten soitti, näin lattialla maton, jonka sisällä oli kauhea möykky niitä roskia, jotka olin sinne lakaissut. Kun sitä alkoi toden teolla siivota, olihan se rankkaa, hän sanoo.

On melkein ihme, että Sillman edes yritti olympiarajan rikkomista jo kesäkuun lopussa. Pari viikkoa myöhemmin hän otteli lähinnä huvikseen Kauhavalla.

Pala palalta hän onnistui kasaamaan itsensä, ja elokuun lopussa nähtiin ja koettiin jotakin, mikä nykytiedon valossa vaikuttaa aivan hämmästyttävältä.

Kalevan Kisat järjestettiin Tampereella, ja Sillmanin edustaman järjestävän seuran Pyrinnön pitkäaikainen työmyyrä ja johtohahmo Jarmo Hakanen oli jäämässä kisojen päätteeksi eläkkeelle.

– Olin luvannut jo aiemmin, että joku Pyrinnön urheilija voittaa ottelun mestaruuden, Sillman kertoo.

– Kun tulin kasilta maaliin, oli siinä vähän itkussa pidättelemistä, Sillman kuvailee tunnelmiaan päätöslajin eli 800 metrin juoksun jälkeen.

Hän ylitti maaliviivan ensimmäisen kerran aikuisten Suomen mestarina.

– Perhe, sukulaiset ja kaverit olivat olleet kaksi päivää kannustamassa. Ja pystyin pitämään lupaukseni. Siinä oli tosi paljon hienoja tekijöitä.

SM-kulta konkretisoi osaltaan pitkän piinan päättymistä. Vaikka kauheudet eivät koskaan täysin poistu mielestä, nyt oli hetki, jolloin ne pystyi siirtämään taka-alalle. Sillman oli osoittanut pystyvänsä taas urheilemaan korkealla tasolla, ja oli aika kääntää elämässä uusi lehti.

– Kun on vastoinkäymisiä, moni saattaa pidätellä tunteitaan ja yrittää näyttää ulospäin, että kaikki on hyvin, vaikka olisi sisältä ihan romuna. Ajattelin, että tämä oli minun kovin vastoinkäymiseni ja olen ensi kaudella taas vahvempi. Uskon, että tällaista ei tule enää ikinä kohdalleni, hän miettii.

– Ajattelin myös, että olipa kausi, josta jää ainakin jälkipolville kerrottavaa, hän naurahtaa.

Seitsenottelijat kiittivät yleisöä Kalevan kisoissa.

Viikko Kalevan Kisojen jälkeen Sillman edusti vielä Suomea Ruotsi-ottelussa. Sitten oli konkreettisesti uusien tuulien aika.

Syyskuun lopussa Sillman ja tämän hyvä ystävä, Suomen toinen kärkiottelija Maria Huntington siirtyivät Matti Liimataisen valmennuksesta Mika Vakkurin valvovan silmän alle. Jotkut yrittivät löytää tapauksesta dramatiikkaa, turhaan.

– Olin asunut yksin Turussa pari vuotta kätilöopintojeni vuoksi. Vaikka Turussa on upeat urheilufasiliteetit, olin kärsinyt yksinäisyydestä. Kun sain teoriaopinnot päätökseen vuosi sitten, muutimme yhdessä kihlattuni kanssa Tampereelle tuttuihin maisemiin ja läheisten luo. Silloin vaihdoin Mikan valmennuksesta Matille. Kun Mariakin treenasi Matin opeilla, tiesin saavani hyvää valmennusta ja sparria. Ajattelin myös, että vaihtelu virkistää.

Kun Huntington otti viime kaudella valmentajan vaihdon puheeksi, Sillman ilmoitti, että hänelle ainoa vaihtoehto on Vakkuri.

– Nyt olemme treenanneet noin kuukauden Mikan valmennuksessa, ja hyvin on mennyt. Mika asuu yhä Turussa, ja meillä on Tampereella sekä Varalan urheiluopistossa monta eri lajien pätevää valmentajaa katsomassa peräämme, Sillman kertoo.

Maria Huntington kannusti Miia Sillmania Kalevan kisoissa.

Jo aiemmin syksyllä Sillman otti kantaa tärkeäksi kokemaansa asiaan eli urheilijoiden ulkonäköpaineisiin sekä näiden kohtaamaan seksuaaliseen häirintään ja jopa ahdisteluun. Hän sanoo, ettei nostanut asiaa tapetille niinkään 15 vuoden takaisten vaan enemmänkin parin viime vuoden kokemustensa vuoksi.

– Tiedän, että tosi moni saa epäasiallisia viestejä, mikä myös on ahdistelua. Joillekin taas on tultu kisoissakin suoraan sanomaan, että voisit vähän laihduttaa, hän kertoo.

– Joillakin urheilun seuraajilla on ilmeisesti kuva ”tyypillisestä” urheilijasta, jonka rasvaprosentti on nolla. Mutta kun niillä rasvoilla ei ole merkitystä monessakaan lajissa. Kyse on siitä, että saa omalla kropallaan parhaan suorituksen aikaan, Sillman sanoo.

Miia Sillman uskoo, että vaikeista asioista puhumalla ”möykyt” poistuvat mielestä. Hänellä on takanaan kaksi rankkaa kautta.

Sillman kysyi Instagramissa kokemuksia muilta urheilijoilta. Hän kertoo saaneensa jopa hieman yllättäviä, hätkähdyttäviäkin vastauksia.

– Moni mies kertoi saaneensa ihan suoria ehdotuksia seksuaaliseen aktiin. Itselleni ei ole ikinä ehdoteltu, enkä ole kuullut keneltäkään muultakaan naisurheilijalta tällaista. Onko siis jostain syystä enemmän miesten ongelma, että tullaan sanomaan ihan suoraan, Sillman pohtii.

Sillman huomauttaa, että ylipäätään seksuaalisesta ahdistelusta puhutaan usein naisten näkökulmasta.

– Miehet kokevat sitä aivan yhtä lailla. Ehkä harhakuva johtuu siitä, että miehet eivät ole puhuneet asiasta. Moni mies sanoi, ettei ole jaksanut välittää. Haastoin heitä, että miksi. Koska jos asioihin ei puutu, on omalta osaltaan normalisoimassa niitä, Sillman sanoo.

Sillman kertoo saaneensa asian esiin nostamisesta vain positiivista palautetta.

– Kun tuo ongelmakohtia esiin ja antaa omat kasvonsa asialle, saa lähtökohtaisesti hyvää palautetta. Rohkaisen muitakin puhumaan tästä ja muistakin aiheista, joilla voi edistää avoimuutta. Olen itse kokenut monen asian kohdalla, että puhuminen helpottaa.

– Jos asioihin ei puutu, on omalta osaltaan normalisoimassa niitä, Miia Sillman sanoo.

Sillman on puhunut, ja aikoo puhua jatkossakin.

– Kun olen vähän tällainen moottoriturpa, hän naurahtaa.

Nyt, kun kaikki on kerrottu, eikä ole enää mitään piiloteltavaa tai pelättävää, hän on silmin nähden vapautunut. Sisällä ei enää korvenna, möykky on poistunut maton alta ja rinnasta.

Nyt voi antaa mennä, heittäytyä täysillä elämälle ja urheilulle, katsoa, missä omat rajat menevät, vai onko mitään rajoja.

Kausia ja arvokisoja tulee ja menee, mutta ihmisellä on vain yksi elämä. Nyt Miia Sillman pystyy taas valoisin silmin katsomaan, mitä sillä elämällä on tarjottavana.

Urheilussa hän yrittää ensi kesänä tähdätä huippukuntonsa Münchenissä 11.–21. elokuuta käytäviin EM-kilpailuihin. Maailmanmestaruuksista kilpaillaan Yhdysvaltain Eugenessa 15.–24. heinäkuuta. MM-karkeloiden päättymisestä on vain 18 vuorokautta EM-kisojen alkamiseen.

– Kolmen viikon välin pitäisi periaatteessa riittää. Fyysisen suorituskyvyn puolesta on varmaan mahdollista vetää kaksi ottelua kolmen viikon välein. Mutta se, että pää on valmis ja pystyy vetämään seitsemän lajia ylärekisteriin, on ihan toinen juttu, hän miettii.

– EM-kisoja ajatellen paljon riippuu siitäkin, millainen ottelu on alla MM-kisoista. Jos siellä ei mene ihan täydellisesti, voi olla jopa helpompi maadoittua EM-kisoihin. Jos tekee MM-kisoissa ennätyksensä, siitä laskeutuminen EM-kisoihin voi olla henkisesti haastavampaa, Sillman puntaroi.

Kun on vastoinkäymisiä, moni saattaa pidätellä tunteitaan ja yrittää näyttää ulospäin, että kaikki on hyvin, vaikka olisi sisältä ihan romuna.

Yhtä kaikki hän tietää, ettei urheilutulos ole maailman tärkein asia eikä määrittele häntä ihmisenä. Tämän hän tajusi pitäessään tietoisen tauon tavoitteellisesta harjoittelusta talvella 2017-18.

– Olin kärsinyt polvivaivoista, ja selässäni oli alkavaa rasitusmurtumaa. Vaivat ja vammat syövät motivaatiota, ja silloin ajattelin tarvitsevani aivoille kunnon tuuletuksen, jonka aikana jätän treenaamisen ja urheilun ajattelemisen vähemmälle. Se tauko kesti noin puoli vuotta. Sitten menin Jyväskylän SM-halleihin kokeilemaan ja voitin ennätyspisteilläni, hän kertoo.

Tuolloin hän oivalsi tärkeitä asioita.

– Opiskelujen takia aika oli niin kortilla, etten ehtinyt treenata kuten ammattiurheilija. Sitähän sanotaan, että mieluummin neljä hyvää kuin kymmenen huonoa treeniä. Ne hyvät merkitsevät, ja ilmeisesti tein niitä, hän sanoo.

Tauko antoi ennen kaikkea perspektiiviä.

– Aiemmin olin ajatellut, että urheilu on koko elämä, enkä anna siinä yhtään siimaa. Ajattelin, etten esimerkiksi voi viettää iltoja kaverien kanssa. Tauon aikana ymmärsin, että urheilun ympärillä voi olla myös muuta elämää. En tarkoita juhlimista joka viikonloppu, mutta kyllä urheilija voi nähdä kavereita ja lomailla, kunhan punainen lanka pysyy käsissä.

– En usko, että olisin tässä ilman sitä taukoa, Sillman sanoo.

Mutta tässä hän nyt on. Äärimmäisen motivoituneena huippu-urheilijana, mutta ennen kaikkea ehjänä ihmisenä. Asiat ovat nyt järjestyksessä.

– Siirsin olympiatavoitteen Pariisiin 2024. Siellä on ottelemassa paras minä ikinä. Niihin kisoihin mahdollisesti lopetan ottelu-urani, Sillman suunnittelee.

Sen jälkeen hän haluaa auttaa lapsia maailmaan. Aiempaa parempaan maailmaan – jota hän on itse ollut luomassa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Sisältöä ei ole vielä haettu

Lisää parhaita