Benjamin Hadaya joutui syyskuussa pelaajien raivon kohteeksi Turun Parkin kentällä.

Benjamin, 18, joutui juoksemaan urheilukentältä pakoon – murtui poliiseja odottaessaan itkuun pukukopissa

Benjamin Hadaya kertoo nyt, mitä syksyllä valtakunnan otsikoihin nousseessa jalkapallo-ottelussa tapahtui ja miltä se tuntui. Hänen tapauksensa on esimerkki fyysisen ja henkisen väkivallan uhkasta, joka kuuluu liian monen erotuomarin arkeen.


7.11.2021 7:15

Alussa se vaikutti ihan tavalliselta Vitosen matsilta. Näin 18-vuotias Benjamin Hadaya kuvailee syyskuussa tuomitsemaansa ottelua.

Sellaista FC Komarin ja Kuuvuoren Laakin kohtaamisesta Turussa Parkin kentällä ei kuitenkaan tullut. Ottelu nousisi vielä valtakunnan otsikoihin.

Sitä Hadaya ei kuitenkaan voinut vielä tietää tai edes aavistaa. Päinvastoin, ottelun alku sujui rauhallisesti. Vasta avausjakson lopussa pelaajien tunteet alkoivat kuumeta.

Puoliaika tuntui tulevan juuri sopivaan kohtaan. Pelaajat ehtisivät rauhoittua tauolla. Niin yleensä käy.

Tällä kertaa tilanne olisi kuitenkin toisenlainen. Edessä olisi tapahtumia, joihin mitkään kurssit eivät pysty tuomareita valmistamaan.

Tai paremminkin – edessä oli tapahtumia, joita yhdenkään tuomarin ei pitäisi joutua kohtaamaan.

  • Artikkeli on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 43/2021. Urheilulehdessä on joka viikko vastaavia pitkiä juttuja. Tilausohjeet ovat täällä .

  • Voit myös kuunnella artikkelin tästä.

Haday joutui huomaamaan, että muovipillistä ei ole juurikaan apua, jos pelaaja uhkaa käydä päälle.

Lue lisää: Välikohtaus alasarjan futisottelussa johti sairaalareissuun – poliisi tutkii pahoinpitelynä: ”Useita nimiä”

Lue lisää: Vakava väli­kohtaus alasarja­pelissä Turussa: Yksi joutui sairaalaan, joukkue poliisi­saattu­eessa pois kentältä

HADAYA aloitti tuomaroinnin pari vuotta sitten.

– Olin lopettanut jalkapallon ja halusin jatkaa lajin parissa. Valmentaminen ei ollut juttuni. Menin tuomarikurssille, ja se natsasi.

16-vuotias Hadaya piti sääntöjen tulkitsemisesta ja pelin johtamisesta. Hänestä oli mukavaa kommunikoida pelaajien kanssa.

Kun junioripelit vaihtuivat ison kentän otteluihin, jossa erotuomarin tukena olivat avustavat, hän alkoi saada kollegoista myös ystäviä. Hadayasta tuntui, että tuomarointi on hänen juttunsa.

Viime kaudella hän joutui ensimmäisen kerran tarkistamaan arviotaan.

– Vihelsin Vitosta ja jouduin pelaajan rasistisen huutelun kohteeksi. Olin sen jälkeen ihan hajalla. Ajattelin jo silloin, että olisiko tämä tässä. Miten jaksan jatkaa, jos joudun kuulemaan tuollaista? Kollegat olivat kuitenkin tukenani ja ura jatkui.

Tuntui, että pelaajat eivät enää välittäneet ottelun lopputuloksesta tai pelaamisesta. Kymmenen minuutin sisään tuli järkyttävä määrä keltaisia kortteja.

Hadaya ja muu tuomaristo odotti poliisien tuloa Parkin kentän pukukopisssa.

Parkin kentällä edessä on uusi tutkiskelun paikka. Tauko ei ole juurikaan rauhoittanut pelaajia. Hadaya käyttää niitä työkaluja, joita hänellä tuomarina on: suutaan, pilliään ja kortteja. Hän puhuu pelaajille, viheltää rikkeitä ja antaa tarvittaessa varoituksia.

Mikään ei tunnu auttavan. Kun Hadaya tuomitsee toisen jakson loppupuolella rangaistuspotkun, ottelu muuttuu hankalaksi. Rumia taklauksia, jälkipeliä ja tuomioiden jatkuvaa protestointia.

– Tuntui, että pelaajat eivät enää välittäneet ottelun lopputuloksesta tai pelaamisesta. Kymmenen minuutin sisään tuli järkyttävä määrä keltaisia kortteja.

Pari minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua Hadaya seuraa pelitilannetta vaihtopenkkien edessä, kun hänen takaansa kuuluu kovaa huutoa.

– Käännyin katsomaan ja näin kuinka Komarin pelaaja työnsi kahdella kädellä vastustajaa naamasta niin kovaa kuin jaksoi.

Hadaya tietää, että tilanteessa on voinut tapahtua jotain mitä hän ei ole nähnyt. Hän tietää myös, miten hänen näkemäänsä toimintaan pitää puuttua. Hadaya kaivaa työkalupakistaan viimeisen ja järeimmän apuvälineensä, punaisen kortin. Hän ajaa pelaajan ulos. Tämä ei kuitenkaan poistu kentältä.

– Pelaaja katsoi minua pari sekuntia ja alkoi sitten tulla kohti. Lähdin juoksemaan karkuun. Pelaaja tuli hetken aikaa perässäni.

Työkalut on käytetty. Hadaya tajuaa, että silloin kun pelaaja päättää käydä tuomarin kimppuun, muovisesta pillistä ja kahdesta kirkkaanvärisestä kortista on yhtä paljon apua kuin sateenvarjosta pyörremyrskyssä.

Hän kokee tilanteen niin uhkaavaksi, että jatkaa juoksemista ja viheltää siinä sivussa pelin päättyneeksi.

– Pääsimme avustavien kanssa pukukoppiin suojaan. Hetken päästä koppiin alkoi kuulua järkyttävää kolinaa. Kuulin myöhemmin, että katsojat ja kotijoukkueen pelaajat olivat ilmeisesti tapelleet vierasjoukkueen pelaajien kanssa.

Hadayan onneksi katsomossa on tuomarikollega, joka soittaa poliisit. He tulevat paikalle kymmenessä minuutissa, mutta tilanteen rauhoittamiseen menee vielä parikymmentä minuuttia. Lisäksi vierasjoukkueen pelaaja on saanut nujakassa niin pahoja vammoja, että paikalle pitää kutsua ambulanssi.

Kaiken tämän taustalla Hadaya on romahtanut kopissa.

– En kestänyt sitä. Hajosin täysin ja menin suihkuun itkemään. Se kaikki oli yksinkertaisesti liikaa minulle.

TUOMARIEN uhkailu ja koskemattomuuden loukkaaminen eivät ole valitettavasti vain jalkapallon ongelma. Espoossa juniorien koripalloturnaukseen jouduttiin elokuussa hälyttämään poliisit, kun hävinneen joukkueen pelaajat hyökkäsivät vastustajien ja erotuomarin kimppuun.

Muutaman vuoden takaa löytyy yhtä rajuja ylilyöntejä. Salibandyssa maalin hyväksymisestä tulistunut maalivahti löi erotuomaria maskilla. Maalivahti sai vuoden pelikiellon ja käräjäoikeudessa hänet tuomittiin 25 päiväsakkoon pahoinpitelystä.

Jääkiekossa juniorijoukkueen nuoren pelaajan isä löi koppiin matkalla ollutta erotuomaria takaapäin niskaan ja tämä tuupertui tajuttomana maahan. Tapauksessa ei ollut voittajia. Isä sai käräjäoikeudessa 50 päiväsakkoa ja seuralta porttikiellon joukkueen peleihin ja harjoituksiin. Tuomari menetti halunsa toimia erotuomarina. Räyhänneen isän pojalle tapahtuma aiheutti niin paljon paineita, että hän päätti lopettaa harrastuksensa.

Tällaiset tapaukset ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu. Julkisuuteen päätyy vain murto-osa niistä tilanteista, joissa tuomariin on käyty käsiksi. Henkisen väkivallan osalta yleiseen tietoon päätyvien tapausten prosenttiosuus on vielä huomattavasti pienempi. Tähän vaikuttaa ikivanha kulttuuri, jossa protestoinnin, haukkujen ja kiroilun vastaanottaminen on katsottu osaksi erotuomarin työtä.

Fifa-tuomari Mohammad Al-Emara twiittasi asetelman ongelmallisuudesta syyskuun alussa.

– Olet pari tuntia aikuisten keskellä kuuntelemassa haukkuja sun ulkonäöstä ja taidoista. Ja kukaan ei ole tukena, olet ihan yksin. Koko lystistä maksetaan sulle 30 euron korvaus. Iso osa nuorista lopettaa äkkiä, kun tajuaa tämän raadollisuuden.

– Ja sitten me tosissaan mietitään suu pyöreänä, miksi niin moni erotuomari lopettaa tai miksi erotuomareista on pula. Koska mehän ollaan kentällä ja sen ulkopuolella sylkykuppeja ja vapaata riistaa. Erotuomareiden arvostuksen puute on todellinen ongelma Suomessa.

Al-Emaran twiitit olivat ajankohtaisempia kuin hän olisi ehkä toivonutkaan. Parkin kentän kahakka sattui vain kolme päivää niiden jälkeen.

Turun tapahtumien jälkeen jalkapallon keskustelupalstalle Futisforumille ilmestyi viesti, jossa muistutettiin erotuomarien saapuvan peliin haukuttaviksi mutta ei hakattaviksi. Jopa monet erotuomarit pitivät lohkaisua osuvana.

– Valitettavasti se on karu totuus piiritason peleissä. Ei sitä pidä kaunistella. Mutta niin ei saisi olla, Al-Emara sanoo.

Mihin nykyinen meno sitten johtaa? Tai paremminkin: mihin se on jo johtanut?

Olet pari tuntia aikuisten keskellä kuuntelemassa haukkuja sun ulkonäöstä ja taidoista. Ja kukaan ei ole tukena, olet ihan yksin. Koko lystistä maksetaan sulle 30 euron korvaus.

Mohammad Al-Emara on Veikkausliigan parhaita erotuomareita. Hän on nostanut kissan pöydälle oikeudenjakajien huonosta kohtelusta.

USEIMMAT jalkapallon seuraajat tuntevat Antti Munukan yhtenä Suomen kokeneimmista erotuomareista. Munukka toimii tuomaritoiminnan parissa myös siviilissä. Hän on Palloliiton Eteläisen alueen erotuomariasiantuntija.

Titteli on komea, mutta työnkuva on ollut usein varsin yksipuolinen.

– Olen ollut tässä hommassa kaksi kautta. Monet päivät ovat olleet aamusta iltaan sitä, että olemme yrittäneet löytää tuomareita sen päivän peleihin. Emme ole päässeet edes miettimään seuraavaa päivää, Munukka sanoo.

Niukkuutta on pyritty jakamaan, mutta varsinkaan tänä vuonna sitä ei ole riittänyt kaikille. Monena päivänä Munukalta on lähtenyt joukkueille viesti, ettei teidän peliinne tule erotuomaria.

– Ennätyspäivänä viestejä lähti 60 otteluun. Se oli karmea määrä.

Kun pelejä on enemmän kuin tuomareita, priorisointi on raakaa. Korkeamman tason peleihin löytyy kyllä tuomareita. Alasarjojen pelit ja junioriottelut ovat niitä, jotka jäävät ilman.

Niukkuudessa on myös välimuotoja. Tuomareita on eri tasoisia. Tietyn tasoiset tuomarit saavat tuomita tiettyjä sarjatasoja. Kun tehtävät täytetään ylhäältä alas, korkeamman tason tuomarit saattavat loppua kesken. Se tarkoittaa, että otteluun tulee tuomari, mutta hänen luokituksensa ei vastaa sarjan tasoa.

Toinen ikävä kompromissi on se, että ison kentän peliin ei riitä avustavia vaikka sellaiset ottelussa pitäisi olla. Tuomari joutuu tuomitsemaan pelin yksin, mikä on harvemmin hauskaa tuomarille kuin joukkueillekaan.

Kaikkia edellä mainittuja keinoja joudutaan käyttämään Munukan mukaan jatkuvasti, eikä kyse ole tosiaankaan yksittäisistä peleistä.

– Tällä kaudella yli tuhat tuomaritehtävää oli sellaisia, joissa luki ”ei asetella”. Se tarkoittaa, ettei peliin tule avustavia vaikka sellaiset pitäisi siellä olla tai että emme saaneet aseteltua otteluun ollenkaan tuomaria.

Antti Munukan työ on asetella erotuomareita peleihin. Se ei ole helppoa.

Erityisen suuria ongelmat ovat viikonloppuisin. Otteluita on joskus jäänyt pelaamattakin tuomaripulan takia, mutta se on vasta viimeinen vaihtoehto. Sitä ennen on kokeiltu jopa ottelusiirtoja.

– Sen takia olemme joskus joutuneet laittamaan joukkueille viestiä, että jos tämä peli tosiaan pelataan nyt lauantaina, siihen ei saada tuomaria. Mutta jos se pelattaisiin ensi viikolla jonain arkipäivänä, tuomari järjestyisi. Joissain tapauksissa se auttoi.

Lisäksi Palloliiton Eteläisen alueen kilpailutoiminto lähestyi alkusyksystä junioriseuroja sähköpostilla. Viestissä kerrottiin tuomaripulasta ja pyydettiin joukkueita suhtautumaan ymmärtävästi tuomareihin, jotta nämä eivät lopettaisi heti ensimmäisiin peleihin huutelun takia.

Tuomaripulan kokonaiskuva on koruton koko maassa. Todellisuus olisi kuitenkin vielä lohduttomampi ilman elämäntapatuomareita. Eteläisellä alueella tuomarit tuomitsevat kauden aikana keskimäärin 30–40 ottelua kaudessa. Urakoijilla tuo määrä voi tulla täyteen jo parissa viikossa.

– Syyskuussa oli kahdeksan tuomaria, jotka tuomitsivat yli 60 ottelua. Jos oikein katsoimme, siellä oli yksi tuomari joka veti 108 peliä, Munukka kertoo.

Tolkuttomilta vaikuttavat lukemat selittyvät osin junioreiden pienen kentän peleillä.

– Kaikkein pienimmissä junioreissa peliaika on 2 x 12 minuuttia. Niitä matseja voi vetää neljä kahteen tuntiin. Sitten meillä on tuomareita, jotka ovat vetäneet päivässä neljä ison kentän peliä eri rooleissa. Olemme kiitollisia heidän urakoinnistaan, mutta eihän siinä hirveästi ole järkeä.

Urakointi on kuitenkin yksi niistä asioista, jotka pitävät tällä hetkellä tuomaroinnin huojuvaa korttitaloa jotenkin pystyssä. Kun Munukalta kysyy, mitä tapahtuisi, jos tuomarit saisivat tuomita vain yhden ison kentän pelin päivässä, vastaus tulee nopeasti.

– Otteluita jäisi pelaamatta. Paljon.

Munukan maalaama uhkakuva voi olla pian todellisuutta. Ei siksi, että tuomaritehtävien määrää oltaisiin rajaamassa vaan siksi, että uusien tuomarien löytämisessä on ollut jo pitkään ongelmia.

Syyskuussa oli kahdeksan tuomaria, jotka tuomitsivat yli 60 ottelua.

SUOMALAISESSA yhteiskunnassa ja oikeastaan koko länsimaisessa maailmassa on 2000-luvulla tapahtunut kaksi vastakkaista, koko ajan kiihtyvää ilmiötä. Ensimmäinen näistä on näkyvän vihan lisääntyminen. Sosiaalinen media on räjäyttänyt vihapuheen määrän, ja viime vuosina on yhä useammin oltu tilanteissa, joissa viha ei ole jäänyt vain puheen tasolle. Erotuomarit ovat saaneet osansa tästä ilmiöstä.

Toista ilmiötä edustavat puolestaan esimerkiksi Me too - ja Black Lives Matter -kampanjat. Rasismia ja muuta syrjintää on tehty näkyväksi ja siihen on pyritty puuttumaan. Erotuomarit ovat olleet urheilussa osa tätä muutosta. Esimerkiksi Al-Emara on keskeyttänyt pelejä rasistisen huutelun takia.

Urheilu ei ole oma saarekkeensa. Parhaimmillaan urheilu voi olla yhteiskunnallisen muutoksen kärjessä, mutta viimeistään se muuttuu muun yhteiskunnan mukana. 2000-luvulla suomalaisurheilu on muuttunut aiempaa paremmaksi paikaksi nuorille – oli kyse sitten valmentamisesta tai erilaisuuden hyväksymisestä.

Tavallaan on paradoksaalista, että erotuomarit sekä taistelevat tämän kehityksen eturintamassa että odottavat sen tuloksia junan viimeisessä vaunussa.

Tässä vaiheessa kyse ei ole enää rajuimmista ylilyönneistä. Nyt ei puhuta enää pahoinpitelyistä ja poliisien kutsumisesta paikalle. Nyt puhutaan pelaajien, valmentajien ja junioreiden vanhempien huudoista otteluiden aikana. Siitä, miten lajiin kuuluviin ihmisiin suhtaudutaan, olivat he sitten pelaajia, joukkueenjohtajia tai erotuomareita.

Asetelma jossa urheilevan nuoren pitää ottaa yksin julkisella paikalla vastaan sanallisia törkeyksiä vastustajilta, valmentajilta tai katsojilta on muuttunut koko ajan harvinaisemmaksi. Paitsi, jos tuo nuori sattuu olemaan erotuomari.

– Suomessa halutaan, että jalkapallo on houkuttelevaa pelaajille, valmentajille ja katsojille. Minä haluan, että se on houkuttelevaa myös erotuomareille. Emme saa uusia ihmisiä tuomaritoimintaan mukaan tyytymällä siihen, missä nyt ollaan, Al-Emara sanoo.

– Yhteiskunta ja maailma ovat muuttuneet. Ei meidän pidä hyväksyä sitä, että joku näyttää kentällä, ettei arvosta pätkääkään meitä, meidän työtämme tai tekemiämme ratkaisuja, hän jatkaa.

2000-luvun yhteiskunnallisen ihmiskäsityksen ja nuorten erotuomarien kentällä kohtaaman todellisuuden välinen ristiriita on niin raju, että se räjähtää monen aloittelevan erotuomarin silmille heti lajissa kuin lajissa.

– Olen käynyt paljon keskusteluja erotuomareiden kanssa, jotka ovat saaneet tarpeekseen joukkueiden ja pelaajien ala-arvoisesta käytöksestä. Ymmärrän heitä hyvin, Munukka kertoo.

Hänen mukaansa tällaiset tilanteet johtavat pahimmillaan lopettamiseen.

– Joko tuomari lopettaa kokonaan tai sitten hän sanoo, ettei vihellä enää tuon sarjan pelejä. Että jatkossa tuomitsen vain pienten junnujen pikkukenttämatseja.

Munukka uskoo, että monet näistä tilanteista voisivat olla ehkäistävissä pienillä teoilla. Jos pelaajan reaktiossa on ollut kyse pelkästä pelin aikana tulleesta tunnekuohusta, sen myöntämisestä ottelun päätyttyä olisi iso apu.

– Varsinkin nuoremmille voi jäädä pelistä fiilis, että nuo vihaa mua tai ne pitää mua huonona tuomarina. Se ei ole hyvä juttu. Paljon auttaisi, että pelaaja kävisi ottelun jälkeen sanomassa, että ”sori kun huusin, kiitos pelistä”.

Näinkin pieni ele voisi auttaa paljon. Suurempiin ongelmatilanteisiin tarvittaisiin silti suurempia tekoja.

BENJAMIN Hadayan painajainen ei päättynyt siihen, että hän pääsi syyskuussa pois Parkin kentältä.

– Mietin kotona olenko oikeasti näin paska, etten saa pidettyä peliä kontrollissa. Eikö minulla vaan riitä taso? Ne ajatukset helpottivat vasta kun kuulin, että saman joukkueen kanssa on ollut aiemminkin ongelmia.

Hän kertoo saaneensa kollegoiltaan hyvää tukea. Pelin jälkeen meni tunti, kun hän sai ensimmäiset viestit turkulaisilta erotuomareilta. Pian myös tuomarikerhon puheenjohtaja otti yhteyttä.

Tuesta huolimatta pelin jälkeiset viikot ovat olleet raskaita.

– Ensimmäinen viikko oli pahin. Mietin tosi tarkkaan, missä liikun. Pelkäsin, että jos pelaaja joka juoksi perässäni, tulisi kadulla vastaan. Mietin mitä sitten tapahtuisi.

Poliisin esitutkinta Parkin kentän tapahtumista on kesken. Palloliiton tuomio tuli jo: Läntisen alueen kurinpito langetti Komarille tuhannen euron sakot ja jakoi tukun pelikieltoja. Yksi Komarin pelaaja sai teoistaan kesäkuulle ulottuvan pelikiellon. Kaksi muuta Komarin pelaajaa sai viiden ja yksi Kuuvuoren Laakin pelaaja kolmen ottelun pelikiellon. (Valituslautakunta kumosi lokakuun lopussa pelikiellot menettelyvirheen vuoksi. Asia on menossa marraskuun aikana uusintakäsittelyyn.)

Turun erotuomarikerho veti alkuperäisistä rangaistuksista omat johtopäätöksensä. Turussa on viime vuosien aikana ollut useita tilanteita, joissa tuomareita on uhkailtu ja heihin on käyty käsiksi. Kerhon puheenjohtajan Jorma Laaksosen mukaan sanktiot ovat poikkeuksetta olleet pieniä, ja siksi kerhon hallitus päätyi yksimielisesti rankempaan ratkaisuun.

Kerho suositteli, etteivät sen jäsenet suostu menemään niiden joukkueiden peleihin, joiden kanssa on ollut pahoja ongelmia.

– Palloliitolla on omat säännöt ja sanktiot, mutta ne ovat meistä liian lieviä. Jos uhkaamiset ja turpaan vetämiset tekee siviilissä, niin se on rikosasia, Laaksonen linjasi IS:lle syyskuussa.

– On vähän liikaa, että erotuomari joutuu juoksemaan pukukoppiin karkuun. Pelataan kuitenkin Vitosta, tämän pitäisi olla harrastus. Tuomari pääsi koppiin lukkojen taakse, mutta mitä jos hän ei olisi onnistunut siinä?

Lue lisää: Turun alasarja­kahakka oli viimeinen pisara – erotuomareilta raju ratkaisu: ”On liikaa, jos joutuu juoksemaan pukukoppiin karkuun”

Laaksosen mukaan tuomarit ovat tyytyneet liian pitkään ottamaan uhkailuja vastaan, pyrkineet unohtamaan ne ja siirtymään sitten seuraavaan peliin.

– Ei voi olla niin, että tuomari saa uhkauksia, jopa tuomarien perheitä uhkaillaan. Nyt on tehtävä jotain. Tämän on loputtava.

Hadaya ei tiedä vielä, jatkuuko hänen tuomariuransa. Hän kertoo tuominneensa Parkin kentän tapahtumien jälkeen muutaman pelin, mutta ei nauttinut niistä ollenkaan.

– Se oli oikeastaan ihan perseestä. Niiden jälkeen päätin jättää loppukauden väliin.

Uran jatkumisesta hän aikoo päättää vasta keväällä. Sitä ennen hän keskittyy opintoihinsa Turun yliopiston tieto- ja viestintätekniikan laitoksella.

– Sen olen päättänyt, että Vitosta en enää vihellä. En yhtään peliä.

Benjamin Hadaya ei tiedä vielä, jatkaako hän erotuomarointia. Vitosen pelejä hän ei aio tuomita enää koskaan.

Toisin kuin luulisi, lopettamispäätös ei ole Hadayalle helppo.

– Olen rakastunut tähän harrastukseen. Olen tuntenut, että tuomarointi on oikeasti juttuni. Eniten harmittaa, että joudun ylipäätään miettimään voinko jatkaa harrastustani vai vaarantaako se hyvinvointini ja mielenterveyteni.

– Olen vasta 18-vuotias. En ole nähnyt hirveästi elämää. En kestä sitä, jos minua haukutaan rasistisesti tai jahdataan kentällä.

Jatkaa Hadaya tai ei, hän ei pääse eroon siitä, mitä Parkin kentällä tapahtui.

– Nämä asiat ovat sellaisia, etteivät ne vain häviä mielestä. Kannan tätä kaikkea mukanani vielä vuosia.

Jalkapallo ja koko urheilu kantavat puolestaan mukanaan kysymystä, joka ei poistu ennen kuin siihen vastataan kunnolla: Tuomarit suojelevat peliä ja pelaajia, mutta kuka suojelee erotuomareita?

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Lisää parhaita