Tampereen paikallispelit siirtyvät pian uuteen paikkaan.

Jäähyväiset pyhätölle

Tampereen Ilves ja Tappara hyvästelevät Hakametsän, joka on palvellut seuroja ja yhteisöä 56 vuoden ajan. Vielä on edessä yksi paikallispeli legendaarisessa jäähallissa.


29.10.2021 7:12

Suomi on täynnä jäähalleja, mutta maasta löytyy yksi aito pyhättö. Suomen ensimmäinen jäähalli Tampereen Hakametsässä on monumentaalinen rakennus suomalaisessa jääkiekossa. Hakametsä symboloi kehitystä.

Jääkiekkoliitto haki MM-kisojen isännyyttä keväälle 1965, mutta ehtona oli, että Suomeen rakennetaan maan ensimmäinen jäähalli. Helsingissä hallihanke tyssäsi, mutta Tampereella ymmärrettiin katsoa eteenpäin. Kunnianhimoiseen operaatioon suhtauduttiin huomattavasti pääkaupunkia myötämielisemmin. Tampereen kaupunginvaltuusto antoi siunauksensa hallihankkeelle kesäkuussa 1963.

Hakametsän avajaisottelu pelattiin 29. tammikuuta 1965. Ensimmäinen Ilveksen ja Tapparan välinen ottelu Hakametsässä pelattiin kaksi päivää myöhemmin. Yhteensä tamperelaisjoukkueet ovat pelanneet 296 kertaa vastakkain Hakamettässä. Runkosarjaotteluista Ilves on voittanut 112 ja Tappara 138. Tasapeliin on päädytty 26 kertaa. Pudotuspeleissä voitot ovat 10–10.

Maalivahdit, Ilveksen Marek Langhamer ja Tapparan Christian Heljanko kättelivät syyskuussa paikallispelin jälkeen.

Historian viimeinen Ilveksen ja Tapparan välinen ottelu Hakametsässä pelataan tämän viikon perjantaina. Seuraavan kerran tamperelaisseurat kohtaavat upouudella monitoimiareenalla 3. joulukuuta.

Urheilulehti nostalgisoi ikimuistoisia Ilveksen ja Tapparan välisiä kohtaamisia Hakametsässä.

Ennen mailat olivat puuta ja Tampereen paikalliskamppailut tulisen värikkäitä vääntöjä, joissa sattui ja tapahtui. Näin muistelee Tapparan legendaarinen mestarivalmentaja Rauno Korpi.

Peräti 12 kautta Tapparassa päävalmentajana työskennellyt Korpi on tapparalaisen seuraidentiteetin voimahahmoja. Korven aikakaudella Tappara oli SM-liigan dynastia voittamalla neljä mestaruutta 1980-luvulla.

– Tampereen paikallisottelut olivat 1970- ja 1980-luvulla rankimpia. Silloin pelejä oli vähemmän, ja niihin valmistauduttiin valtavan hyvin. Usein sillä tavalla, että edellinen ottelu meni ohipeliksi, koska ajatukset olivat jo Ilveksen kohtaamisessa, Korpi kertoo.

Erityisesti Korven, 71, mieleen ovat jääneet paikallistaistot 1980-luvun alusta.

– Värikkäimpiä olivat ottelut, joissa Raimo Määttänen oli Ilveksen valmentaja. Ne pelit olivat värikkäimpiä, koska niissä oli erityistä latausta "Mätskynkin" ansiosta. Hän valmisti joukkueen aina tiukasti paikallispeleihin.

Jännite ja suoranainen vihanpito joukkueiden välillä oli käsinkosketeltavaa.

– Kerrankin hän oli hypännyt pukukopissa pöydälle ja sanonut, että "no niin, jokainen teistä hoitaa yhden Tapparan pelaajan ja minä hakkaan tuon Korven”, Korpi muistelee huvittuneena.

– Jännitteet olivat silloin paljon voimakkaampia kuin nykyään. Pelimäärä on nykyisin niin hirmuinen, että valitettavasti se on usein, vähän sarjatilanteesta johtuen, normaalimpi peli.

Määttänen ja Korpi väänsivät kättä vuonna 1980.

Ei ollut epätavallista, että 1980-luvulla paikallisottelut saattoivat repsahtaa räikeästikin suuntaan tai toiseen.

Molempien seurojen suurinumeroisimmat paikallisvoitot ovat kaudelta 1986–87. 11. tammikuuta 1987 Tappara nöyryytti Ilvestä maalein 11–0. Kuukausi myöhemmin Ilves tyrmäsi puolestaan Tapparan 7–0.

– Yllättävän usein altavastaaja eli sarjassa huonommin sijoittunut porukka voitti. Monesti lataus meni vähän yli ja haastajan asema oli otollinen tehdä kiusaa ja onnistua. Tuska kasvoi puolin tai toisin kamppailun aikana ja pelin annettiin mennä läpi, Korpi sanoo.

Välillä paikallisotteluissa piti käyttää poikkeuksellisia herättelykeinoja.

– Se oli Pertti Valkeapään 500. ottelu, jota olimme häviöllä 1–5 kahden erän jälkeen, kertoo Tapparan puolustajalegenda Timo Jutila.

– Kun tulimme koppiin, Valkeapää sanoi huoltajalle, että tuo naula ja vasara. Hän otti lompakostaan 500 markan setelin, nakkasi sen ilmoitustaululle ja sanoi: "jätkät, tää on mun 500. peli. Tää kun voitetaan, niin mennään porukalla Jäähoviin nauttimaan antimista.” Niin sitä vain noustiin viimeisessä erässä 6–5-voittoon. Porukan voi joskus herättää vasaralla ja naulalla.

Kuluneiden vuosikymmenien aikana Ilves ja Tappara ovat kohdanneet yllättävän harvoin SM-liigan pudotuspeleissä. Yhteensä vain kuudesti.

Ensimmäisen kerran keväällä 1978, jolloin Kalevi Nummisen vaativalla otteella johtama Tappara oli parempi voitoin 3–1. Välieräsarjan uusinta nähtiin keväällä 1990. Tällä kertaa finaaleihin eteni suoraan 3–0 Risto Jalon, Raimo Summasen ja Mika Niemisen tähdittämä taiturimainen Ilves. Jääkiekkojumalatkin olivat Ilveksen puolella.

– Hakametsän hallipäällikkönä oli yksi Peltonen, joka oli Tapparan miehiä. Jään päällä laidoissa kiinni oli sellaiset sinioranssiset reunukset. Yhdessä pelissä reunuksen muovi oli noussut, ja kiekko kimposi siitä meille suotuisasti ja teimme maalin. Peltonen kävi sen jälkeen hakkaamassa sen reunuksen raivoisasti paikoilleen, hekottelee Ilveksen pitkäaikainen huoltaja Janne Jansson.

Luonteeltaan ottelusarja oli kovaotteinen.

– Old time hockeya, jossa pelattiin sairaan kovaa. Summanenkin veteli sellaisia pommeja, joista nykypäivänä tulisi heittämällä 5–10 ottelua pelikieltoa, Jansson kuvailee.

– Se oli kiihkeä sarja, jossa pelasimme hyvin yhteen. Se oli Sakari Pietilän kolmas kausi, ja meillä oli kasassa kova porukka. Ihan mestariainesta. Uskoimme Tappara-sarjan jälkeen, että voimme voittaa finaaleissa TPS:n, mutta ei ihan riittänyt. Risto Siltasen putoaminen pois oli paha takaisku meille, kertoo kapteenina tuolla kaudella pelannut Jalo.

Tamperelaisjoukkueet ovat kohdanneet pari kertaa myös pronssiotteluissa. Viimeisin pelattiin keväällä 1989, kun Ilves löylytti Tapparaa villisti lukemin 10–3.

– Ne luvut muistan aina. Tapahtumia riitti… en viitsi muistella sitä sen enempää, naurahtaa Karri Kivi, joka luuti Ilveksen puolustuksessa 19-vuotiaana nuorukaisena.

Vuoden 1989 pronssimitali ja seuraavan kevään välieräsarjan voitto Tapparasta olivat Ilvekselle merkityksellisiä, sillä 1980-luku oli Tapparan dynastia-aikaa.

– Olimme aikaisempina vuosina alakynnessä, mutta noiden kausien aikana saimme paremmin otetta Tapparasta, jolla oli menestyksekkäitä kultavuosia takana, Jalo sanoo.

Seuraavaa tamperelaisjoukkueiden pudotuspelisarjaa saatiin kuitenkin odottaa 11 pitkää vuotta.

– Meistä se on ollut hyvin pitkälti kiinni. Saimme pataan pitkään ja Ilveksessä oli pitkään suvantovaihetta, kun taas Tappara on ollut tasaisempi ja pysynyt pitkään huipulla, Jalo taustoittaa.

Liigahistorian kolmas välieräsarja Ilveksen ja Tapparan välillä koettiin keväällä 2001. Välierästä ei muodostunut pitkää klassikkosarjaa, sillä Tappara eteni välieristä finaaleihin suoraan voitoin 3–0. Aikalaisten mukaan ottelusarja ei ollut kuitenkaan läpihuutojuttu.

Tappara lähti välieriin ennakkosuosikkina, sillä joukkue sijoittui runkosarjassa kolmanneksi. Ilves kulutti palkeitaan kireässä viiden ottelun puolivälieräsarjassa HIFK:ta vastaan. Ottelusarjan avausottelusta kehkeytyi sen ajan liigahistorian pisin, kun Jani Nikko ratkaisi 1–0-voiton Ilvekselle ajassa 124.41.

Välieräsarjan alussa Jukka Rautakorven luotsaama Tappara otti heti ohjat kaatamalla Ilveksen 5–1.

– Meillä oli takana hirvittävä HIFK-sarja, josta tulimme suoraan Tappara-sarjaan. Se näkyi. Se kevät oli uran ainoa kerta, kun pelasin Tapparaa vastaan pudotuspeleissä. Aika kummallista, Ilveksen kapteeni Raimo Helminen toteaa.

Tappara sai Ilveksen siltaan, mutta kolmannessa ottelussa kirvesrintojen leirissä oli aistittavissa, että momentum oli kääntymässä naapurin leiriin.

– Muistan hyvin, että olimme ratkaisevaa ottelua häviöllä 0–2 ennen kolmatta erää. Muistan sen tunteen, että jos Ilves olisi voittanut sen pelin, siitä olisi tullut meille järjettömän vaikea sarja, Tapparan ikonipuolustaja Pekka Saravo kertoo.

Pekka Saravo pelasi paikallispelejä niin Hakametsässä kuin myös ulkojäällä.

Saravon mukaan ottelusarjan katkaisemisen vaikeus on syystäkin klisee. Se on vaikeaa.

– Jos häviää pelin, missä on mahdollisuus pistää sarja poikki, silloin henkinen valta siirtyy täysin altavastaajajoukkueelle tai ylipäätään vastustajalle. Silloin pelaaminen menee vaikeaksi.

– Varsinkin kun seuraava ottelu olisi ollut Ilveksen kotipeli. Se muuttaa hallin ja ottelun asetelman ihan päälaelleen. Ilveksen kotipeliä ei ole yhtään niin kiva pelata kuin Tapparan, Saravo sanoo.

Tappara punnersi kolmannessa erässä tasoihin. Saravo oli vetyperoksiditukassaan alustamassa Jani Hassisen uran toista pudotuspelimaalia, joka tasoitti lukemat 2–2:een vajaat kolme minuuttia ennen summeria.

– Jatkoerässä Jussi Tarvainen teki läpiajosta helpottavan maalin ja voitimme ottelun. Se oli upea nousu meiltä, Saravo myhäilee.

Jussi Tarvainen tuuletti jatkoaikamaalia Ilveksen verkkoon talvella 2002.

Ilveksen maestrolta Raimo Helmiseltä löytyy Tampereen paikallispelikokemusta liigapelaajana enemmän kuin keneltäkään muulta Ilveksen pelaajalta. Helminen kohtasi pitkällä urallaan Tapparan 16:n eri liigakauden aikana.

Helmisen muistikortille ei ole jäänyt tuhottomasti tarkkoja jälkiä paikallisotteluista.

– Ei niitä enää voi sillain muistaa. Mää pelasin niitä pelejä jo pikkupojasta saakka. Aina niitä jännitti yhtä paljon lapsesta saakka, Helminen hymähtää.

Yhden asian ”Raipe” haluaa täsmentää.

– Ne eivät olleet mitä tahansa otteluita. Se on ihan selvä asia. Niihin otteluihin valmistauduttiin huolella. Asetelma oli aina sama. Perhosia oli aina enemmän vatsassa kun ajeli kohti Hakametsää. Kova lataus tuli sen lisäjännityksen kautta. Selkäranka kertoi, että tänään on Tappara vastassa.

Välillä lataus meni yli. Kuten 7. joulukuuta 2002. Ottelu on jäänyt historiankirjoihin Helmisen poikkeuksellisesta kilahduksesta.

– Nooh, mulla meni hermot… sen jälkeen tuli aika paljon jäähyä, Helminen alustaa.

Lättymestarin sulakkeet paloivat linjatuomarin toimintaan.

– Silloin säännöissä oli, että pitää mennä nopeasti aloitukseen, mutta olimme alivoimalla. Silloin oli kirjoittamaton sääntö, ettei kiekkoa tiputeta, jos toinen ei ole valmiina. Linjuri kuitenkin tiputti kiekon, Tappara vei aloituksen ja teki siitä maalin. Sen jälkeen mun päässä tapahtui jotain. En mää päässyt siitä enää yli, Helminen kertaa.

Kapteenin kiehumispiste oli saavutettu. Seuraavassa aloituksessa Helminen ohjeisti linjatuomaria sanomalla ”tiputa ny taas” ja kopautti kevyesti mailallaan tuomaria takapuoleen.

– Hipaisin vaan pikkasen, eikä linjuri kestänyt sitä. Oman virheensä hän kyllä kesti. Mää vähän vittuilin sille ja siitä tuli kympit. Kiehuin siitä vaan lisää ja sitten tuli ulosajo.

Lopputuloksena Helmiselle tuomittiin 55 minuuttia rangaistuksia. Helmisen uran yllättävin ennätys rikkoutui vasta reilut 11 vuotta myöhemmin, kun TPS:n Markus Palmroth nahisteli ja keräsi yhdessä ottelussa 59 minuuttia rangaistuksia.

– Kaikki ennätykset on hei tehty rikottaviksi, Helminen muistuttaa.

”Raipe” ajettiin suihkuun myös joulukuussa 2007.

Viimeksi Ilves ja Tappara pelasivat vastakkain pudotuspeleissä keväällä 2017 puolivälierissä. Ottelusarjasta kehkeytyi kiihkeä ja tunteikas seitsemän ottelun sarja. Suorastaan yksi SM-liigan lähihistorian puhutuimmista ottelusarjoista.

Asetelma oli selvä. Tappara lähti puolustamaan mestaruutta runkosarjan ykköspaikalta. Ilves repi tiensä pudotuspeleihin viimeiseltä, kymmenenneltä sijalta.

– Lähtökohta koko kauteen oli se, että jo syksyllä kaikki oli mahdollista. Ykkösjuttu oli uskon valaminen. Kun syksyllä vedin palavereita, sen näki, ettei puolet jätkistä uskonut. Ilves oli organisaationa semmoinen, jolle ei ollut tullut paljon menestystä, muistaa Ilvestä luotsannut Karri Kivi.

Säälipudotuspeleissä Ilves kaatoi Ässät. Usko alkoi kasvaa. Selkeänä haastajana puolivälieriin lähtenyt Ilves voitti Tapparan ”vieraissa” avausottelussa. Ottelusarja roihahti liekkeihin. Tampere eli ja hengitti kiakkoa.

– Me elimme toki siinä omassa pudotuspelikuplassa, mutta totta kai ottelusarja oli kaupungin ykköspuheenaihe vajaan kahden viikon. Kaikki ottelut olivat loppuunmyytyjä, Kivi kertoo.

Ilves haistoi veren. Kuudennessa ottelussa sillä oli sauma panna sarja poikki tilanteessa 3–2.

– Jatkoerässä se oli tolpasta kiinni, että sarja olisi mennyt poikki. Pienestä se oli kiinni, Kivi harmittelee.

Ratkaisu venyi lopulta kolmanteen jatkoerään asti, kunnes Tapparan kanadalaispuolustaja Blake Parlett ratkaisi 2–1-voiton ja venytti sarjan seitsemänteen otteluun. Rutinoituneempi Tappara paketoi ottelusarjan 2–0-voitolla.

Tappiosta huolimatta intensiivinen puolivälieräsarja oli tärkeä etappi vuosikausia kömpineelle Ilvekselle. Kilpailutilanne virkistyi Tapparan ja Ilveksen välillä.

– Tappara meni sen jälkeen loppuun asti mestariksi. Se sarja oli kaikille Ilveksessä mukana olleille pelaajille oppi siitä, että kaikki oikeasti on mahdollista, kun hommat natsaavat keväällä. Saimme juuri sitä, mitä tarvitsimme organisaatiossa eniten eli itseluottamusta, Kivi sanoo.

– On hienoa nähdä, että kova kilpailutilanne on palannut Tampereelle. Se hyödyttää molempia seuroja. Tämä on kolmas vuosi, kun saamme myydä ei-oota paikallispeleihin, kertoo nykyisin Ilveksen toimitusjohtajana työskentelevä Jalo.

Veli-Matti Savinainen ja Teemu Aalto kinastelivat pudotuspelisarjan 1. ottelussa.

Joulukuun alussa koittaa uusi aika. Uusi kiekon koti rakentuu parhaillaan 3,2 kilometrin päässä Hakametsästä. Uusi maisema on urbaani. Modernimpi. Yli 120 miljoonaa euroa kustantava hulppea monitoimiareena nousee rautatien päälle, Tampereen rautatieaseman välittömään läheisyyteen.

Hallin kapasiteetti nousee tutusta 7 300:sta 13 300 katsojaan. Fasiliteetit paranevat. Se luo valtavasti uusia mahdollisuuksia. Mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä.

Samaan aikaan ilmassa on haikeutta. Muuton yhteydessä taakse jää ainutlaatuista kulttuuria ja perinteitä, jotka rakentuvat vain ajan kanssa. Tampereen Ilves ja Tappara jättävät hyvästit kodilleen, joka on palvellut seuroja ja yhteisöä luotettavasti yhteensä 56 vuoden ajan.

– Tarina jatkuu uudessa areenassa, mutta olen aika pettynyt siihen, ettei Hakametsän viimeinen ottelu ole paikallispeli. Se on katastrofaalinen munaus, kun ajatellaan sen hallin historiaa, Jutila linjaa ja jatkaa.

– Minulla ei ole mitään HPK:ta (viimeisen ottelun vastustaja) vastaan, mutta tamperelaiset olisivat ansainneet viimeiseksi otteluksi paikallispelin. Seurojen yhteistyönä olisi pitänyt rakentaa oikein kunnon Hakametsän "hautajaispäivä".

Ennen muuttoa isompaan ja uljaampaan kotiin vielä on hetki aikaa tunnelmoida. Hetki aikaa kävellä ovista sisään kaarevan kattorakenteen uumeniin ja aistia ainutlaatuisen pyhätön tunnelmaa ja historiaa Ilveksen tai Tapparan otteluissa. Vielä on hetki aikaa osoittaa kunniaa ja luoda vihonviimeiset muistot.

Artikkelia korjattu 29.10. kello 8.44. Jutussa sanottiin aiemmin, että Helmisellä on eniten kokemusta Tampereen paikallispeleistä pelaajana. Tarkennettu, että Helmisellä on Ilveksen pelaajista eniten kokemusta paikallispeleistä.

Lue lisää: Tampereen jättiareenan pomo kertoo epäselvyyksistä Uros-yhtiön kanssa – näistä syistä Leijonien kotihallin nimi vaihtuu

Lue lisää: Tampereen jättiareena ei ole enää Uros Live – tässä on Leijonien kotihallin uusi nimi

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Lisää parhaita