Suomalaiset löysivät räjähdysmäisesti kasvavan uuden hittilajin –  kaikki halukkaat eivät mahdu edes kentille - Urheilulehden parhaat - Ilta-Sanomat

Suomalaiset löysivät räjähdysmäisesti kasvavan uuden hittilajin –  kaikki halukkaat eivät mahdu edes kentille

Frisbeegolf on tullut jäädäkseen. Laji on vakiinnuttanut paikkansa koko kansan liikuntamuotona. Kehityksen seuraava vaihe on ammattimaistuminen, joka tietää ongelmia monelle perinnelajille.

Väinö Mäkelän heitossa on on vauhtia, voimaa ja taitoa.

27.6. 9:45

Muutama terävä askel sivuttaisliikkeessä.

Ylävartalo kääntyy yhdessä lantion kanssa äärimmilleen, jotta heittokäsi saadaan vietyä mahdollisimman taakse. Heittohetkellä tukijalka jämähtää kiinni pönkkään. Heiton voima lähtee jaloista ja kulkeutuu lantion kautta käteen, joka räväyttää kiekon kuminauhan lailla liikkeeseen.

Kiekko singahtaa noin 120 kilometrin tuntivauhdilla eteenpäin. Pituutta heitolla on reilusti yli sata metriä.

  • Tämä juttu on julkaistu Urheilulehdessä keväällä 2021. Lehdessä on joka viikko vastaavia pitkiä henkilöjuttuja. Tilaa Urheilulehti kotiisi täältä.

Väinö Mäkelän avausheitto frisbeegolfin Pro Tourin kilpailussa Tampereella on näyttävä suoritus.

»Avausheitto on hyvin monen tekijän summa. Vaikka kroppa tekisi kaiken oikein, niin kiekon pitää vielä lähteä liikkeelle oikeassa nokkakulmassa», Mäkelä avaa.

Heittoliikkeessä on vauhtia, voimaa ja taitoa – ihan niin kuin pitkissä golfdraiveissa tai keihäskiskaisuissa.

Heitto täyttää kaikki urheilun vaatimukset.

»Parisen vuotta sitten kukaan ei puhunut frisbeegolfista urheiluna, mutta urheilua tämä kuitenkin on. Viime aikoina yhä useamman ajatusmaailma on tähän suuntaan myös muuttunut.»

Mäkelä on itse täysipäiväinen ammattiurheilija.

»Sunnuntaisin on vapaapäivä, mutta muuten treenaan kahdesti päivässä eli viikossa on 12 harjoituskertaa. Jos se ei täytä ammattiurheilijan vaatimuksia, niin en tiedä, mikä sitten täyttää.»

Mäkelä harjoittelee 12 kertaa viikossa.

Hän on yhä lajissaan harvinaisuus, mutta ei enää kauan.

Hyvin pian Suomessa on enemmän ammatikseen heittäviä frisbeegolfaajia kuin keihäänheittäjiä.

Frisbeegolf ei ole saapunut Suomeen edellisten viiden vuoden aikana, vaikka siltä voi tuntuakin.

Lajin ensimmäiset SM-kilpailut heitettiin Helsingin Talissa jo vuonna 1978. Samana vuonna perustettiin Suomen Frisbee-Liitto ja seuraavana vuonna Suomen mestaruudesta heitettiin Helsingin olympiastadionilla, minne outoa lajia oli saapunut kummastelemaan jopa noin 10 000 katsojaa.

Komeista katsojamääristä huolimatta frisbeegolf oli liikuntamuotona hyvin pienen piirin touhua vielä vuosikymmenien ajan.

»Tulin itse lajin pariin vuonna 1994. Silloin laji oli niin pieni, että on vaikea edes kuvailla, miten mikään laji voi olla niin pieni. Aktiivisia harrastajia oli koko maassa alle 30», sanoo 43-vuotias Jussi Meresmaa.

Silloin laji oli niin pieni, että on vaikea edes kuvailla, miten mikään laji voi olla niin pieni.

Meresmaan nimen tietää jokainen frisbeegolfihminen.

Hän on entinen ammattilainen, Suomen yksi menestyneimmistä frisbeegolfaajista, koko lajin puuhamies, ratasuunnittelija, kilpailujärjestäjä, frisbeegolf-välineiden kauppias ja valmistaja. Oikeastaan häneen voi liittää kaikki tittelit, mitä frisbeegolfissa ylipäänsä on.

Meresmaan elämästä 27 vuotta on pyörinyt frisbeegolfin ympärillä.

Jussi Meresmaa on yksi Suomen menestyneimmistä frisbeegolfaajista.

»Muistan hyvin, kun ensimmäisen kerran menin pelaamaan frisbeegolfia. Tampereelle, Vihiojan puistoon, oli tullut Suomen ensimmäisiä frisbeegolfratoja. Koulukaverini oli nähnyt, että lähipuistoon oli tuotu ihme välineitä eli koreja. Lähdimme tutkimaan, mistä oikein on kyse. Sillä tiellä olen yhä», hän sanoo.

Sattumallakin oli oma roolinsa.

Jääkiekkoa ja jalkapalloa harrastanut Meresmaa oli kiekkokaukalossa loukannut polvensa, minkä takia kontaktilajit olivat pakkotauolla.

»En tiedä, olisinko ilman polvivammaa päätynyt lajin pariin. Vuosi 1995 ja kova kiekkobuumi olivat kuitenkin tulossa, mutta frisbeegolf oli ehtinyt jo vetää minut sisälleen, eikä päästänyt irti. Frisbeegolf oli yksilölaji, joka antoi mahdollisuuden pelata omin päin niin paljon kuin halusi. Se oli myös luovaa liikuntaa, sillä jokainen pelaa omalla tavallaan.»

Meresmaa oli ollut tavoitteellinen nuori urheilija. Nyt intohimo oli siirtynyt frisbeegolfiin.

Uudesta ja oudosta lajista ei Suomessa ollut saatavilla tietoa. Meresmaan onneksi hänen isänsä työskenteli IT-alalla. Perheeseen tuli internet-yhteys heti ensiaallossa 1990-luvulla.

Lankamodeemi piippasi tiuhaan tahtiin, kun Meresmaa koetti kaivaa uusia tiedonmuruja frisbeegolfista.

»Amerikkahan oli jo silloin lajin suurmaa, ja Altavistan avulla haettiin lajista lisää tietoa. Eihän internetissä silloin paljon mitään ollut, vaan Jenkeistä tilatut lajilehdet ja postimyyntikuvastot olivat tärkein tietokanava.»

Nykyisin Meresmaa myy ja valmistaa frisbeegolf-välineitä.

Kilpaileminen oli ollut Meresmaalle alusta alkaen selvää.

Frisbeegolfin alkuvuosikymmeninä kilpailuiden järjestäminen olikin pienestä harrastajamäärästä johtuen helppoa: kilpailuja järjestettiin silloin, kun ne muutamat kymmenet harrastajat halusivat kilpailla.

»Kisapäivät alkoivat sillä, että veimme korit puistoon, koska mitään kiinteitä heittopaikkoja tai koreja ei tietenkään ollut olemassa. Tällaisia irtokorikilpailuja järjestettiin vuosittain kymmenkunta Helsinki–Vaasa-akselilla, ja tunsin jokaisen harrastajan Suomesta.»

Frisbeet itsessään olivat suomalaisille tuttuja urheiluvälineitä jo 1950–1960-luvuilla, mutta niiden viskominen koriin herätti hämmennystä.

»Koreja on luultu niin peuranruokintavälineiksi kuin grilleiksikin», Meresmaa naurahtaa.

Koreja on luultu niin peuranruokintavälineiksi kuin grilleiksikin.

Kiinnostusta outo laji herätti kuitenkin sen verran, että lajin aktiivisten harrastajien määrä alkoi hiljalleen kasvaa. Ensiksi muutamasta kymmenestä useampaan kymmeneen. Sitten kymmenistä satoihin ja niin edelleen.

»Otin harjoittelun ja kilpailut tosissani, mutta valtaosalle kilpailut olivat tapahtumia, joissa pidettiin hauskaa. Siinä suhteessa maailma on nykyisin täysin erilainen.»

Väinö Mäkelä on frisbeegolfannut 12-vuotiaasta.

Tampereen-osakilpailun pro-luokissa on yhteensä noin 150 osallistujaa.

Lähes jokainen kilpailija vaikuttaa olevan ulkoisesti urheilijan mitoissa. Ilmeet ovat vakavia ja ilmapiiri jopa kireä. Osa pelaajista hölkkäilee lämmitelläkseen. Muutamat treenaavat putteja harjoituskoriin.

Kaikesta käy ilmi, että nyt ollaan tosissaan.

»Voitot ratkaistaan puttipelissä eli henkisellä puolella. Kärkipään heittäjistä jokainen osaa nykyisin heittää rystyä ja kämmentä pitkälle ja tarkasti. Teknisellä osaamisella on hyvin vaikea saada eroja aikaiseksi», Mäkelä, 22, kertoo.

Hän on Suomen ykköspelaaja.

Mäkelä on suomalaisten frisbeegolfammattilaisten toista tai ehkä jopa kolmatta sukupolvea.

Meresmaa aloitti lajin 17-vuotiaana, mutta Mäkelä tarttui frisbeekiekkoihin ensimmäisen kerran jo 12-vuotiaana. Sukulainen oli ottanut Mäkelän mukaan frisbeegolfkentälle, ja monipuolisesti eri lajeja harrastanut nuorukainen oli jo ensimmäisen kerran jälkeen täysin myyty.

»Kaikki vapaa-aika kului kentällä heitellen, ja kotona käytiin vain syömässä. Ei silloin pikkupoikana voinut tietenkään sanoa, että olisi unelmoinut tai tavoitellut lajin parissa jotain isompaa, koska ei sellaisesta yksinkertaisesti voinut tietää.»

Vuonna 2016 Mäkelä voitti junioreiden Euroopan mestaruuden, minkä jälkeen teinipojan tavoitteet alkoivat muuttua konkreettisimmiksi. Kenties lajista voisi saadakin itselleen jopa ammatin, jos siihen satsaisi toden teolla.

Mäkelän harjoittelu ei ollut enää sitä, että hän kävi kentällä heittelemässä. Hän alkoi lukiopintojensa ohella systemaattisesti kehittää lajin vaatimia ominaisuuksia. Se tarkoitti esimerkiksi kuntosalille siirtymistä.

»Lajissa tarvitaan myös hyvää fysiikkaa. Keskivartalon pitää olla vahva, jotta selkä ei hajoa. Jalkoja ja räjähtävyyttä tarvitaan myös», hän kertoo.

Keskivartalon pitää olla vahva, jotta selkä ei hajoa. Jalkoja ja räjähtävyyttä tarvitaan myös.

Tulokset olivat nuoressa lajissa nopeita. Hän nousi pikavauhtia koko Suomen ja Euroopankin huipulle. Nykyisin hänen fysiikkavalmennuksestaan ja esimerkiksi ravintopuolesta vastaavat alan ammattilaiset.

Niin kuin missä tahansa muussakin urheilulajissa, kompromisseja ei voi tehdä.

Väinö Mäkelä treenaa ammattimaisesti. »Kaikki on pystyttävä antamaan lajille.»

Frisbeegolf sanelee elämää.

»Sen on oltava niin, jos haluaa pysyä Suomenkin huipulla. Kaikki on pystyttävä antamaan lajille.»

»Tällä hetkellä Suomessa on 5–7 muuta heittäjää, jotka pystyvät satsaamaan lajiin yhtä paljon kuin minä.»

»Tulevaisuudessa heitä on varmasti paljon enemmän. Jatkuvasti huipulle tulee yhä nuorempia junnuja, jotka ovat entistäkin nuorempana alkaneet pelata fribaa tosissaan.»

Tampereen frisbeegolfkeskus on täyttynyt noista nuorista, tavoitteellisesti harrastavista frisbeegolfaajista. Pelaajien keski-ikä on noin 20 ikävuoden tienoilla.

Samaan aikaan, muutaman kilometrin päässä frisbeegolfkeskuksesta, on näkyvillä frisbeegolfin toinen puoli.

Tampereen Vihiojan puistokenttäkin on täynnä pelaajia viikonlopun alkamisen kunniaksi. Kenttä on täyttynyt monipuolisesta joukosta eri-ikäisiä miehiä. Tekniset urheiluvaatteet ovat vaihtuneet farkkushortseihin ja urheilujuoma kaljatölkkiin.

»Lajin kilpapuolellakin oli hyvin pitkään tavallista, että kisaviikonloppuihin kuului lauantaisin saunailta. Seuraavana päivänä eivät kaikki heittäjät olleet parhaassa kunnossa. Yleisin frisbeegolfaajan varustekassi on aivan viime vuosiin asti ollut muovipussi, joka on aika usein kilissytkin», Meresmaa sanoo hymyillen.

Yleisin frisbeegolfaajan varustekassi on aivan viime vuosiin asti ollut muovipussi, joka on aika usein kilissytkin.

Frisbeegolfin suursuosioon liittyy olennaisesti sosiaalisuus – kuului siihen alkoholi tai ei. Vahva selittävä tekijä on myös vapaamuotoisuus, sillä lajia voi harrastaa täysin omin ehdoin.

Suosio on viime vuosina räjähtänyt. Korona on tuonut siihen vielä uuden piikin.

Tuoreessa Sponsor Insightin tutkimuksessa peräti 700 000 eli noin 15 prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista kertoi olevansa kiinnostunut lajista. OKM:n viime vuoden tutkimuksessa frisbeegolf oli yläkouluikäisten poikien keskuudessa suosituin liikuntaharrastus.

»Arvioimme, että alaikäiset mukaan lukien lajista kiinnostuneiden määrä on miljoonan luokkaa. Onhan se huima lukema», sanoo Suomen Frisbeegolfliiton toiminnanjohtaja Tapani Aulu.

Aulu kertoo muutaman vuoden takaisesta Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (Kihu) tutkimuksesta, jonka mukaan kerran viikossa pelaavia harrastajia oli noin 50000.

Nyt luvut ovat Aulun mukaan vähintään kaksinkertaistuneet, ja hän lisää sen olevan maltillinen arvio. Meresmaa uskoo, että Suomessa kenttiä kiertää arkipäivisin 100 000–200 000 pelaajaa.

Pelaajia on joka tapauksessa paljon.

»Meillä on Suomessa 800 kenttää. Ainoastaan kolmessa kunnassa kenttää ei ole. Kenttien nykyinen määrä ei kuitenkaan riitä, mikä on selkeä pullonkaula lajin kasvulle. Esimerkiksi Helsingissä jonotusaika voi olla pari tuntia, sillä ajanvarausjärjestelmiä kentille ei vielä oikein ole», Aulu sanoo.

Nykyisistä frisbeegolfkentistä läheskään kaikki eivät täytä lajin nykyvaatimuksia. Ne ovat jopa vaarallisia.

Iso osa frisbeegolfin pelaajista on niitä, jotka heittelevät kiekkoa omaksi huvikseen. Samaan aikaan myös tavoitteellisesti harrastavien määrä on kovassa nousussa.

Sen takia frisbeegolf on lajina risteyksessä.

Lähes kaikissa lajeissa on oma höntsäpuolensa, mutta frisbeegolfissa kontrasti on monia muita lajeja näkyvämpi. Samalle väylälle saattaa ensiksi lähteä viikonloppua viettävä railakas kaveriporukka kaljatölkit käsissään, jota seuraavat tavoitteellisesti heittävät ja kilpaa pelaavat juniorit.

Aulu tunnistaa ristiriidan.

Nousu vakavasti otettavaksi urheilulajiksi ei helpotu sillä, jos kansan syvät rivit yhdistävät lajiin liiaksi alkoholin. Amerikassa frisbeegolfia nousua huippu-urheiluksi on sanottu hidastavan lajia leimaava pilven polttaminen.

»Frisbeegolfia voi harrastaa monella tavalla. Jollekin frisbeegolf on sitä, että kaveriporukan kanssa mennään puistoon ja samalla nautitaan alkoholia, eikä siinä ole mitään väärää. Samaan aikaan on kuitenkin totta, että se voi luoda vääriä mielikuvia siitä, mitä lajin kilpapuoli pitää sisällään. Se on täysin eri maailma ja haluamme pitää nämä maailmat erillään.»

»Kilpailutoiminnassa ei ole enää aikoihin tarvinnut huolehtia siitä, että kentällä kuljettaisiin kaljatölkkien kanssa. Se on päivänselvää, ettei niin tehdä», Aulu huomauttaa.

Hän vertaa frisbeegolfia lumilautailuun.

Lajien perusta on hauskanpidossa, eikä kilpailullisessa toiminnassa. Vuosien mittaan lajin sisälle kehittyi vakavampi urheilupuoli, jota aluksi saatettiin pitää lökäpöksyjen hassutteluna. Nykyisellään isoin harrastajamassa lautailee omaksi ilokseen, mutta kilpapuoli on jo itse oikeutettua ja valtaväestönkin »hyväksymää» huippu-urheilua.

»Samanlaisia suuntauksia näen frisbeegolfissa. Kilpapuoli ottaa vasta ensimmäisiä askelia, mutta kasvaa kovaa vauhtia niin meillä kuin maailmalla.»

Tampereella kisattiin Pro Tourin osakilpailu toukokuussa.

Aulun mukaan maailmassa on nykyisin noin 100 000 rekisteröitynyttä pelaajaa. Kasvu oli viime vuonna melkein 50 prosenttia.

Suomessa rekisteröityneitä pelaajia on noin 8 000. Siihen kokoluokkaan laji on kasvanut käytännössä ilman minkäänlaista junioritoimintaa tai lajin sisäisiä rakenteita.

»Lajin rakenteet ja esimerkiksi pelaajapolut ottavat vasta ensimmäisiä askeliaan. Ne kehittyvät ajan kanssa ja niin pitääkin olla, jos haluamme nostaa asemaamme kilpapuolella. Meidän pitää kouluttaa esimerkiksi ammattitaitoisia ohjaajia seuroihin, jotta pystymme tarjoamaan laadukasta toimintaa frisbeegolfista kiinnostuneille.»

Kysyntää on, sillä vielä toissa vuonna frisbeegolfilla oli muutama sata rekisteröityä junioripelaajaa noin 150 seurassa. Nyt junioripelaajia on reilut 1 500, ja 2 000 pelaajan raja rikkoutuu vielä tällä kaudella. Lajissa on ensimmäisen kerran seuroja, joissa on yli sata junioripelaajaa.

Tykkäsi siitä tai ei, frisbeegolfista on kasvamassa yksi, uusi ja varteenotettava urheilulaji. Niin kuin kasvoi lumilautailusta ja salibandystäkin.

»Aika useat numerot viittaavat siihen. Miljoona kiinnostunutta on sellainen luku, ettei sitä oikein voi olla noteeraamatta», Aulu sanoo.

Miljoona kiinnostunutta on sellainen luku, ettei sitä oikein voi olla noteeraamatta.

Toinen merkki urheilustatuksen saamisesta on tämäkin teksti.

Meresmaa sanoo, että on useita kertoja pyrkinyt saamaan Urheilulehteen artikkelia frisbeegolfista. Hän on vuosikausia ottanut yhteyttä toimitukseen ja toimittajiin.

»Aina on sanottu jotain sellaista, ettei tämä ole oikein meidän juttu. Kymmeniä ellei satoja kertoja olen miettinyt, mitä pitää tapahtua, että saisin lukea frisbeegolfista Urheilulehdestä.»

Lopulta sellainen artikkeli tehtiin pyytämättä.

Frisbeegolfista on tullut urheilua.

»Nyt voin katkaista yhden piikin kammasta, kun tämä toteutui», hän nauraa.

»Uskon, että ihmiset vielä yllättyvät, kuinka merkittäväksi urheiluksi frisbeegolf kasvaa. Vielä kun saamme lajiin oman Messin, maailman absoluuttisen huippupelaajan, niin uskon näkyvyyden räjähtävän. Jokainen laji tarvitsee esikuvia, joita katsoa ylöspäin ja johon samaistua.»

Väinö Mäkelän mukaan voitot ratkaistaan puttipelissä.

Väinö Mäkelän ensimmäinen kierros päättyy birdie-puttiin.

Tapahtuma järjestettiin ilman yleisöä koronarajoitusten takia, mutta yksi innokas nuori fani on päässyt kisareitin varrelle. Hän pyytää Mäkelältä nimikirjoitusta heti kierroksen päätyttyä.

Sama toistuu kaikkialla, minne Mäkelä menee. Frisbeegolfin kotimaiselle tähdelle riittää innokkaita nimmarin- ja selfienpyytäjiä.

»Se kertoo ennen kaikkea siitä, miten kovassa nosteessa frisbeegolf lajina on. Hienoa, jos voin olla jollekin esikuvana.»

»Ainoa positiivinen ongelma on se, että treenatessa junnut tunnistavat ja pyytävät nimmareita. Silloin oma keskittyminen ja treeni saattaa kärsiä. Sen takia käynkin kentillä nykyisin aamupäivisin, jotta porukkaa olisi mahdollisimman vähän heittämässä», hän naurahtaa.

Mäkelä on frisbeegolfjulkkis.

Hänellä on Instagramissa noin 26 000 seuraajaa ja YouTubessa noin 30 000 tilaajaa. Kaikki Suomen valtamediat ovat kirjoittaneet hänestä artikkeleita viimeistään viime vuoden jälkeen, kun Mäkelä heitti Tampereen-osakilpailussa hole-in-onen.

Frisbeegolfkeskuksen parkkipaikalla seisoo Toyotan uusi henkilöauto, joka on varustettu heittäjän nimellä ja kuvalla – sitäkin innokkaat fanit kuvaavat kilpailun aikana.

»Koen olevani etuoikeutetussa asemassa. Moni asia on loksahtanut kohdilleen, että voin tehdä tätä täysipäiväisesti.»

Koen olevani etuoikeutetussa asemassa. Moni asia on loksahtanut kohdilleen, että voin tehdä tätä täysipäiväisesti.

Ilman rahaa ei voi olla kilpaurheilua.

Ammattilaisfrisbeegolfaajille tulonlähteet koostuvat palkintosummista ja pääasiallisesti yhteistyökumppanuuksista.

Kansainvälisen Frisbeegolfliito PDGA:n mukaan Mäkelän uran palkintosummat ovat noin 40 000 dollaria.

Tampereella heitetystä kisasta hän pokkasi kakkossijastaan noin reilut 500 euroa. Suomen ammattilaiskiertueella frisbeegolfaajat tienaavat noin 700–900 euroa yhdestä voitetusta osakilpailusta. Koko kiertueen voittajalle tulee 1 500 euron palkkio.

»Suomessa tai Euroopassa eivät pelkät palkintosummat riitä ammattilaisuuteen. Jenkeissä pelatessa se voisi onnistua, mutta ovathan palkkiot sielläkin vielä lapsenkengissä.»

Osakilpailuvoitosta tienaa 700–900 euroa. Toinen sija toi Mäkelälle reilut 500 euroa.

Maailman kaikkien aikojen paras pelaaja Paul McBeth on urallaan tienannut palkintosummia noin 500 000 dollarin edestä. Yhdysvalloissa kiertueiden kilpailusta saatavat voittopotit lasketaan tavallisesti useissa tuhansissa dollareissa.

»Yhden maailman arvostetuimman kilpailun eli United States Disc Golf Championshipin voittaja saa 10 000 dollaria. Ovathan summat silti yhä pieniä verrattuna golfiin. Käytännössä lajin ammattilaisista valtaosa tienaa elantonsa yhteistyökumppanuuksilla ja nimikkokiekkojen myynneillä.»

»Eikä siinä mitään. Esimerkiksi sosiaalinen media on osa huippu-urheilua nykyään lajissa kuin lajissa», hän huomauttaa.

Yhteistyökumppanuuksien avulla frisbeegolfaaja voi olla multimiljonääri.

Ainakin lajin suurnimi McBeth on sellainen. Amerikkalainen teki keväällä uuden, 10-vuotisen sopimuksen frisbeegolf-välineitä valmistavan yhtiön kanssa. Sopimuksen arvo oli kymmenen miljoonaa dollaria.

Sponsorituloista leijonanosa tulee pelaajan välinevalmistajan myymistä nimikkokiekoista. Niitä voi verrata koripallon nimikkokenkiin, joista pelaaja saa rojalteja jokaisesta myydystä nimikkotuotteesta. Näitä nimikkokiekkoja suosituimmat pelaajat myyvät kymmeniä, jopa satojatuhansia vuodessa.

Tuon mittakaavan sopimuksien saaminen on vaatinut McBethiltä huippumenestystä vuosien ajan lajin ykkösmaan Amerikan suurissa kilpailuissa.

Yhdysvaltoihin vie myös Mäkelän tie heti, kun koronatilanne helpottaa. Sinne pitää lähteä paitsi kovempien kilpailuiden myös ympärivuotisen pelaamismahdollisuuden takia.

Vuonna 2019 frisbeegolfissa pelattiin edellinen täysi kausi, jolloin Mäkelä vietti vuodesta Amerikassa noin 5–6 kuukautta. Silloin hän päätti kauden maailmanlistan sijalle 33.

Tavoite on edetä kohti huippua.

»Se on fakta, että huipulle nouseminen on jatkuvasti vaikeampaa. En näe kuitenkaan mitään syytä sille, miksi se ei olisi minullekin mahdollista. Kaikki on elämässä kiinni frisbeegolfissa, mikä on hienoa. Tämä on minulle ainoastaan mahdollisuus.»

Mäkelä ajaa omalla nimellään ja kuvallaan varustettua autoa.

Mitä jos käy squashit?

Kenttiä yli 500 ja pelaajia saattoi olla eri arvioiden mukaan olla jopa yli 100 000. Suomella oli oma supertähtensä, kun Sami Elopuro oli globaalin mailapelin huipulla.

Kaikki pelasivat squashia.

Yhtäläisyyksiä on paljon myös frisbeegolfiin. Voiko 2020-luvun trendilajille käydä kuin 1980-luvun trendilajille, jonka suosio romahti muutamassa vuosikymmenessä?

Tuskin ainakaan samasta syystä, sillä lajien välillä on yksi perustavanlaatuinen ero. Squashin nousukiidon on sanottu tyssänneen lamaan. Rahat loppuivat niin harrastajilta kuin yksityisiltä squash-halleilta.

»Frisbeegolfissa on muutama yksityinen kenttä, mutta valtaosa noin 800 kentästä on kuntien rakentamia ja ylläpitämiä. Kustannukset pysyvät lajin harrastamisen kannalta maltillisina ja aloituskynnys matalana», sanoo Suomen Frisbeegolfliiton toiminnanjohtaja Tapani Aulu.

Frisbeegolfin suosion kasvulle onkin vaikea edes hakemalla löytää uhkia. Laji on nuorison harrastama, aloituskynnys on matala ja jopa eteläisen Suomen vähälumiset talvet satavat frisbeegolfin pussiin, sillä pelikausi pitenee.

Uhkiakin kuitenkin on, jotka liittyvät lajin hallitsemattomaan kasvuun.

Yksi ongelma liittyy radoilla nähtäviin ilkivaltaan ja muihin lieveilmiöihin. Kiekkoja katoaa radoilta kesken pelien. Varkaat väijyvät paikoissa, joissa pelaajat eivät heittäessään näe, mihin kiekot päätyvät.

»Lajin pariin on tullut niin paljon uusia harrastajia, etteivät he välttämättä tiedosta, miten kuuluu käyttäytyä. Rataetiketin kanssa töitä on tehtävänä», Aulu kertaa.

Rataetiketin kanssa töitä on tehtävänä.

Isompi ongelma liittyy kenttiin itsessään. Niitä on liian vähän niin kilpapelaajille kuin puistoheittelijöillekin, mikä luo jo rajoitteita kasvulle. Nykykentistä läheskään kaikki eivät kata nykyisiä vaatimuksia. Suomeen on tullut lähes 600 uutta kenttää edellisten kymmenen vuoden aikana.

»Kunnat ovat rakentaneet kenttiä innokkaasti, sillä ne maksavat vähän ja ovat erittäin käytettyjä. Kentän rakentamisen hinta voi olla noin 20 000–30 000 euroa.»

»Ongelma on se, että kymmenen vuotta sitten rakennetut kentät on tehty erilaisia pelaajamääriä varten. Osa vanhoista kentistä on vaarallisia niin pelaajille kuin alueiden muillekin käyttäjille»

Osa vanhoista kentistä on vaarallisia niin pelaajille kuin alueiden muillekin käyttäjille.

Myös lajin puuhamies Jussi Meresmaa sanoo huonosti suunniteltujen kenttien olevan lajin tämän hetken suurin uhka.

»Kun draiverikiekko rävähtää sadan kilometrin tuntinopeudella jotain ohikulkijaa silmään, niin siinä on tämän lajin suurin uhkatekijä. Jos vertaa vaikka ihan tavalliseen golfiin, niin olisi absurdia ajatella, että sitä pelattaisiin missään muualla kuin golfkentällä. Golfkentän lähelläkin on varoituksia kuin miinakentällä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Sisältöä ei ole vielä haettu

Tuoreimmat Urheilulehti