Giancarlo Fisichella kertoo urastaan – suomalaiset mukana isoissa hetkissä - Urheilulehden parhaat - Ilta-Sanomat

Giancarlo Fisichella vuonna 2009.

Giancarlo Fisichellan uran suuriin hetkiin liittyy suomalainen – entinen F1-tähti kertoo, miksi Kimi Räikkönen onnistui sensaatiossa

Rooman, ikuisen kaupungin kasvatin Giancarlo Fisichellan ikuiselta tuntuva ura jatkuu yhä. Italialainen kertoi Urheilulehdelle urastaan.


20.6. 7:30

Yksi dramaattisimmista F1-kisoista miesmuistiin päättyy, Kimi Räikkönen voittaa! Aivan sensaatiomainen suoritus. Giancarlo Fisichella on toinen. Tätä Räikkönen rakastaa.

– Tämän täytyy olla Räikkösen hienoin hetki tähän saakka kilpa-ajajana! Huikeaa.

Sanat ovat selostaja James Allenin ja asiantuntijakommentaattorin, entisen F1-kuljettaja Martin Brundlen. Britit haukkoivat henkeään muun F1-maailman tapaan, kun Japanin GP 2005 päättyi.

Räikkönen ylitti maalilinjan voittajana. Puolisentoista minuuttia aiemmin hän oli ohittanut Fisichellan – Brundlen ihmetellessä Renault'lla ajaneen italialaiskuskin toimintaa. Hänen mielestään Fisichella ajoi viimeisessä shikaanissa ylikorostuneen puolustavasti ja tarjosi Räikköselle avaimet ohitukseen viime hetkillä.

Nyt, 15 vuotta myöhemmin, Giancarlo Fisichella antaa kotoaan Roomasta puhelinhaastattelua Urheilulehdelle. Tuo hetki, voiton lipeäminen käsistä, on yhä hänen kirvelevimpiään muistoja formula ykkösestä.

– Johdon menettäminen viimeisellä kierroksella ei ole kiva juttu, Fisichella huokaa.

Hän kuitenkin sanoo, että tapahtumaan oli syy, josta ei silloin puhuttu.

– Menetin viimeisen kymmenen kierroksen aikana tehoja moottoristani 30-40 hevosvoimaa. Kimi oli siksi selvästi minua nopeampi: kuroi eron ensin kiinni ja ohitti sitten samalla tavalla helposti kuin drs:llä mennään ohi nyt. En voinut tehdä mitään. Olen varma, että jos moottori olisi ollut kunnossa, olisin pitänyt toisenlaista vauhtia ja hänen olisi ollut vaikeampaa ottaa minut kiinni, Fisichella sanoo.

Palkintopalli Suzukassa 2005.

Räikkönen kytkeytyy vahvasti myös muihin Fisichellan uran suuriin hetkiin – kuten myös Toni Vilander sekä Heikki Kovalainen, joka ajoi kauden italialaisen tallikaverina.

Tämä on kuitenkin Giancarlo Fisichellan tarina.

Fisichella syntyi Roomassa 14. tammikuuta 1973. Hänen perheellään ei ollut merkittävää autourheilutaustaa, mutta isä Roberto pyöritti autokorjaamoa ja oli innokas F1- ja Ferrari-fani.

Giancarlo sai ensi kosketuksensa kartingiin 8-vuotiaana Pista D'Oron radalla Rooman kupeessa.

– Siellä urani ja unelmani, intohimoni lajiin syttyi. Voi sanoa, että kasvoin kartingautossa, Fisichella sanoo.

– Ennen sitä olin pelannut jalkapalloa, mutta kun kokeilin kartingia ensi kertaa, rakastuin heti. Se oli hyvä valinta. Oli alusta asti selvää, että olen tosi nopea. Voitin ensimmäisen kisani heti 9-vuotiaana.

16-vuotiaana Fisichella sai sopimuksen PCR:lle, joka on italialaisvalmistaja kuten muutkin kartingin jätit. Italia on kartingin mahtimaa, joten tallien ja runkojen lisäksi etenkin 1980- ja 1990-luvuilla myös menestyneimmät kuskit olivat usein italialaisia.

– Voitin paljon kisoja, mutta en ikävä kyllä ikinä maailmanmestaruutta. Olin tosi epäonnekas, sillä olisin voinut voittaa MM-tittelin 3-4 kertaa. Se on kuitenkin elämää.

Tämä juttu julkaistiin ensi kerran keväällä Urheilulehden F1-kausioppaassa.

Kartingista Fisichella nousi suoraan formula kolmosiin vuonna 1992. Hän ajoi luokassa kolme vuotta, joista viimeinen toi Italian mestaruuden, Monacon kisan voiton ja paalupaikan legendaarisessa Macaon GP:ssä.

Vuoden 1995 Fisichella ajoi koppiautosarjoissa DTM:ssä ja ITC:ssä sekä toimi siinä sivussa Minardin testikuskina. Hän oli lähdössä testikuskina myös seuraavaan kauteen, mutta kaikki muuttui vain hieman ennen h-hetkeä, kun tallin toisen kisakuljettajan Taki Inouen sponsori vetäytyi.

– Sain kymmenen päivää ennen kauden alkua puhelinsoiton: ota kamasi ja tule Australiaan, ajat siellä. Olin äimissäni. En todellakaan odottanut sitä, Fisichella kuvailee.

Kisa muistetaan Jacques Villeneuven vahvasta debyytistä. Kärkitalli Williamsin kanadalaishankinta aloitti F1-uransa paalupaikalla. Voitto vaihtui teknisten ongelmien takia kakkossijaksi.

Hyvä oli Fisichellankin, silloin 23, uran aloitus. Hän oli aika-ajoissa 16:s ja löi heti tallitoverinsa Pedro Lamyn. Itse kisa päättyi kytkinvikaan.

Fisichella ajoi ykkösissä debyyttikaudellaan yhteensä kahdeksan kisaa. Rahaa talliin tuoneet Giovanni Lavaggi ja Tarso Marques ajoivat loput kisat Lamyn rinnalla. Fisichella ajoi yhä myös kansainvälistä koppiautosarjaa ITC:tä, johon DTM oli väliaikaisesti yhdistynyt. Hän oli sarjan pisteissä kuudes ja ajoi kilpaa myös Helsingissä Sörnäisten kaduilla.

– Muistan, että Helsingissä oli silloin tosi kuuma. Se oli kiva ja haastava katurata. Siitä on kauan, mutta pidin kaupungista ja sen tunnelmasta. Muistot sieltä ovat hyviä.

Sen jälkeen Benettonin tallipäällikkö, legendaarinen Flavio Briatore iski silmänsä Fisichellaan ja teki tämän kanssa sopimuksen.

– Se oli vuoden loppupuolella, joskus joulukuun tienoilla. Heillä oli kuitenkin jo kuskeinaan Jean Alesi ja Gerhard Berger, joten Benetton tarjosi minua Jordanille. Menin sinne vuodeksi. Vuosi siellä oli hyvä: ensimmäiset pisteet Imolassa, ensimmäinen podium Montrealissa ja Spassa kakkossija, mikä oli uskomaton tulos.

Spa 1997.

Peugeot'n moottoreita käyttänyt Jordan oli nopea Montrealin ja Span lisäksi myös Hockenheimin pitkillä suorilla. Fisichella otti siellä uransa ensimmäisen eturivin lähtöpaikan. Berger otti paalupaikan vain 0,023 sekunnin erolla.

Kisassa Fisichella oli hetken jopa johtopaikalla, mutta ensin Berger meni ohi, sitten italialainen jäi radan varteen. Historiaan jäivät ikoniset kuvat siitä, kuinka Michael Schumacher antoi kisan jälkeen Fisichellalle kyydin varikolle.

– Siitä on tosiaan ikonisia valokuvia, jotka yhä tasaisin väliajoin leviävät ympäri maailman. En ikinä unohda sitä, Fisichella sanoo Schumacherin eleestä.

Uran avausvoitto oli ollut lähellä, lopulta ei tullut edes palkintosijaa.

– Kyllä se turhautti kovasti, voitto oli niin lähellä. Olin silti aika tyytyväinen suoritukseeni. Tiesin, että pysyn pitkään formula ykkösissä, olihan minulla nelivuotinen sopimus Benettonille.

Benetton, jonka autolla Schumacher voitti maailmanmestaruudet 1994 ja -95, oli kuitenkin matkalla alaspäin. Bergerin voitto Saksassa jäi sen historian viimeiseksi.

Paalupaikkoja tuli vielä yksi: Itävallassa vuonna 1998, asialla sadekelin aika-ajoissa Fisichella.

– Se oli täydellinen kierros kuivuvalla radalla session lopussa. Auto ei sillä kaudella ollut mikään loistava. Se oli minulle tosi tärkeä tulos.

Kisassa Fisichella putosi nopeasti kärjestä ja keskeytti kolariin kakkosruudusta startanneen Alesin kanssa.

Monacossa 1999.

Fisichella oli Benettonilla MM-sarjassa kahdesti 9:s, sitten kuudes ja 11:s vuonna 2001, joka oli tallille viimeinen ennen kuin siitä tuli Renault. Palkintosijoja tuli näinä vuosina yhteensä seitsemän, joista kolme Kanadassa.

Italialainen oli siihenastisella urallaan jättänyt varjoonsa kaikki lupaavina pidetyt tallikaverit: Ralf Schumacherin, Alexander Wurzin ja Jenson Buttonin. Paikat kärkitalleissa olivat kuitenkin tukossa. Edessä oli paluu Jordanille, jonka käyrä osoitti alaspäin.

Vuodet 2002 ja -03 olivat vaikeita, mutta toivat silti uran avausvoiton.

Oli 6. huhtikuuta 2003. Suomalaiset tv-katsojat todistivat ensin Tapparan ratkaisevaa voittoa Kärpistä SM-liigan loppuotteluissa, ja sitten MTV3 siirsi kiireen vilkkaa lähetyksen Brasilian Interlagosiin, jossa odoteltiin kauden kolmannen F1-kisan starttia.

Lähtöä jouduttiin siirtämään vartilla surkeiden olosuhteiden takia. Kisa märällä radalla aloitettiin turva-auton takana.

Puolitoista tuntia myöhemmin 12 autoa oli joutunut keskeyttämään, viimeisenä heistä Fernando Alonso, joka täräytti rajusti seinään pääsuoralle tultaessa. Dramaattinen ja pelottavakin ulosajo pakotti järjestäjät keskeyttämään kilpailun.

Giancarlo Fisichella oli vihdoin ja viimein voittanut F1-kilpailun. Vai oliko?

– Insinöörini huusi minulle radioon, että me voitimme, me voitimme! Kun sitten palasin varikolle ja nousin autostani, yksi FIA:n tyypeistä sanoikin, että se oli virheellistä tietoa, olet toinen. Olin aika ihmeissäni. Olimme varmoja voitostani.

Kisan voittajaksi julistettiin Räikkönen. Fisichella oli kakkonen ja seinään ajanut Alonso kolmas. Punaisen lipun viuhuessa kisan tulokset otetaan kaksi kierrosta aiemmin voimassa olleesta järjestyksestä, ja viisi päivää myöhemmin FIA korjasi järjestäjien virheen: kisaa oli todellisuudessa ajettu tarvittavat kaksi kierrosta sen jälkeen, kun Fisichella oli ollut johtoautona.

Ykköspokaalinsa Fisichella sai seuraavana GP-viikonloppuna seremoniassa Imolassa, kun Räikkönen antoi sen oikealle omistajalleen.

– En saanut juhlia ensimmäistä voittoani palkintopallin korkeimmalla korokkeella. Se pännii vieläkin, Fisichella sanoo eikä peittele harmia äänessään.

Fisichella oli saanut odottaa ensimmäistä voittoaan pitkään. Jos kisa Interlagosissa olisi jatkunut pidempään, ykköstila olisi saattanut yhä jäädä tulematta: Jordan syttyi heti kisan jälkeen varikolla tuleen, mikä naurattaa nyt Fisichellaa.

– Se oli täydellisesti ajoitettu! Jos kisa olisi jatkunut ennallaan, ei moottorin kanssa olisi välttämättä tullut ongelmia. Sisääntulokierros oli niin poikkeuksellisen hidas, että moottorin lämpötilat nousivat aivan hulluna.

Voittopokaali oikealle omistajalle.

Vuosi 2003 toi Fisichellalle Brasilian voiton lisäksi vain kaksi pistettä, kun hän oli USA:ssa seitsemäs. Koko Jordanin taru veteli silloin jo viimeisiään, minkä näki päältä päin auton ulkoasustakin.

– Siinä ei ollut sponsorimerkkejä. Auto ei ollut riittävän nopea, kehityskin oli tosi hidasta. Otin kuitenkin sen voiton, uhmasin mahdotonta.

Fisichellalla oli kaksi mahdollisuutta: jatkaa Jordanilla tai vaihtaa Sauberille. Hän lähti – ja voitti taas tallikaverinsa, nyt brassilupaus Felipe Massan.

– Tein oikean ratkaisun. Se oli hyvä auto, jolla oli mahdollista olla pisteillä melkein joka radalla. Renault näki suoritukseni ja ymmärsi miten hyvä olin ollut, joten he kutsuivat minut talliin takaisin, Fisichella sanoo.

Entinen Benetton oli voittanut kaksi kisaa 2003–04 Alonson ja Jarno Trullin voimin. Se oli vasta alkusoittoa: talli voitti molemmat maailmanmestaruudet 2005–06. Fisichella oli kuitenkin kakkosviulun soittaja, kun Alonso korjasi potin.

Siihen mennessä Fisichella oli voittanut kaikki tallikaverinsa ja oli hieman samassa asemassa kuin vaikkapa Nico Hülkenberg myöhemmin: häntä pidettiin huippukuskina, joka tarvitsisi vain huippukaluston ollakseen mestari.

Tallipäällikkönä oli 1990-luvun puolivälin menestysvuosien tapaan Briatore. Michael Schumacher oli aikoinaan selvä ykköskuski, ja myös nyt asetelma vaikutti samankaltaiselta: Alonso oli tallin ykköshevonen, ”Fisico” kakkoskuski.

– Briatore oli Fernandon henkilökohtainen manageri, ei minun. Lisäksi Fernando oli ollut siellä jo aiempina vuosina. Hän oli ollut kehittämässä Michelinin renkaita sekä autoa, joka oli rakennettu hänen ympärilleen. Ajotyylimme olivat tosi erilaiset, Fisichella kertoo.

– Oli vaikea pysyä vauhdissa joillain radoilla. Joskus olin nopeampi kuin hän. Voitimme molempina vuosina valmistajien mestaruuden, mikä oli tosi tärkeää.

Alonso voitti Fisichellan pistein 133–58 ja 134–72. Italialainen otti kaksi voittoa, molemmat paalupaikalta. Ensimmäisen kauden avauskisassa Australiassa 2005 ja toisen Malesiasta seuraavan vuoden toisessa kisassa.

– Minulla oli paljon teknisiä ja mekaanisia ongelmia niiden kausien aikana. Kun menin 2005 Renault'lle, otin heti ensimmäisestä kisasta paalupaikan ja voiton, joten..., Fisichella sanoo.

Vuonna 2007 Renault jäi kauas voitoista. Tupakkajätti, pääsponsori Mild Seven lähti, minkä lisäksi rengassota loppui.

– Molemmat asiat vaikuttivat vähän. Meillä ei ollut Bridgestoneista mitään dataa aiemmilta vuosilta, joten säätöjen löytäminen oli hankalaa. Autokaan ei ollut niin hyvä kuin 2005 ja -06.

Tallikaveriksi tuli Heikki Kovalainen, joka nousi loppukaudesta MM-sarjassa edelle ja voitti italialaisen pistein 30-21.

– Hän oli kiva kaveri – ja nopea. Teimme kimpassa töitä hyvin.

Kausi jäi Fisichellan viimeiseksi Renault'lla ja Briatoren alaisuudessa.

– Flavio on loistotyyppi ja bisnesnero. Hän ei ymmärrä paljoakaan teknisistä asioista, mutta tallipomona hän teki järkeviä ratkaisuja. Hänellä oli hyvät kontaktit, ja hän piti tallin ja kuskit kovassa paineessa. Aikamoinen hahmo siis, Fisichella kuvailee.

Briatore joutui lähtemään lajista vuoden 2008 kolariskandaalin seurauksena. Silloin Fisichella ajoi jo kolmatta stinttiään samassa tallissa, toisen eksentrisen F1-pomon Eddie Jordanin ex-tiimissä, joka tunnettiin nyt Force Indiana.

Siellä ympyrä sulkeutui: Fisichella ajoi taas Minardin tapaan peräjoukoissa – ja jäi ensi kertaa 12 vuoteen ilman MM-pistettä. Siellä oli henkisesti vaikeaa, kun eturivien lähtöpaikat muuttuivat taisteluun aika-ajojen avausosiosta läpipääsyyn.

Vuonna 2009 Force Indian auto oli kuitenkin vähän parempi, ja kesätauon jälkeen Spassa se sai uuden aeropaketin.

Tuli Giancarlo Fisichellan viimeinen hetki loistaa autourheilun kuninkuusluokassa. Se tapahtui radalla, jossa hän oli säväyttänyt jo tulokaskaudellaan 1997 sekä surkealla Benettonilla 2001.

– Kun menin harjoituksissa radalle, sanoin heti tallille, että auto tuntuu uskomattoman nopealta. Sanoin, että voimme päästä kärkikymmenikköön aika-ajoissa.

Aika-ajoissa Fisichella oli ykkösosion neljäs. Hän ajatteli, että kahteen ensimmäiseen lähtöriviin pääseminen olisi mahdollista, mutta oli lopulta paalupaikalla ajettuaan pitkälle toista kautta ilman yhtään MM-pistettä.

– Se oli fantastista. Ajoin täydellisen kierroksen. Kaikki ajattelivat, että tein sen tosi kevyellä autolla, mutta meillä oli kunnolla bensaa kuten muillakin. Tunne oli ihan uskomaton, kuin todeksi muuttunutta unta.

Giancarlo Fisichella tuuletti paalupaikkaa Spassa 2009.

Kisan avauskierroksella radalle ilmestyi turva-auto kolarin jälkeen. Kun se poistui, Räikkönen painoi Ferrarillaan ohi kers-järjestelmän tuoman buustin avulla. Kers oli 2009 vain Ferrarilla ja McLarenilla, joten Räikkösellä oli suorilla ässä hihassaan taistelussa Fisichellaa vastaan.

– Olisin voinut voittaa sen kisan, mutta ilman kersiä oli mahdotonta ohittaa Kimiä. Olin koko kisan 1-1,5 sekunnin päässä hänestä ja painoin päälle, mutta epäonnisesti teimme varikkopysähdyksetkin samalla kierroksella.

Kakkossijakin oli huima tulos, Force Indian ensimmäinen palkintosija. Sen jälkeen Fisichella sai tarjouksen Ferrarilta. Luca Badoer oli flopannut loukkaantuneen Massan korvaajana, joten Fisichella kutsuttiin hätiin.

– Tiesin, että on vaikeaa vaihtaa autoa kesken kauden ja hypätä suoraan kisoihin. Spa oli Ferrarin ainoa voitto sillä kaudella. Kimi oli minua nopeampi, mutta ei hänkään enää saavuttanut kovin kummoisia tuloksia. Oli tosi vaikeaa, Fisichella huokaa.

Kun sydän on punainen, Fisichellaa ei kuitenkaan haitannut asettua Ferrari-debyytissään 14. lähtöruutuun, kun Force Indian Adrian Sutil oli eturivissä. Hän oli silti juhlittu sankari omiensa keskellä Monzassa.

– Tiesin, että olisin voinut saada Force Indialla vielä paljon pisteitä, mutta unelmani oli ollut pienestä pitäen ajaa Ferraria. Tein oikean ratkaisun.

Sen jälkeen kolmen GP:n voittajalla oli mahdollisuus palata taas kerran vanhaan talliinsa, tällä kertaa Ferrarin asiakastiimiin Sauberille. Hän oli kuitenkin 37-vuotias ja päätti, että F1 saa riittää. Fisichella jäi Ferrarin leipiin ja lähti GT-uralle.

Ensitesti Ferrarin 430:lla muistuu yhä kirkkaasti mieleen.

– Se oli shokki. Oli ensimmäinen kierrokseni, kun kysyin insinööriltäni, onko moottori rikki. Se oli kunnossa, mutta ero oli vain niin valtava. Ajaminen GT-autolla on täysin erilaista. Opettelemisessa meni muutama kuukausi, Fisichella hymähtää.

Hän oli ajanut kauden Kovalaisen kanssa tallitovereina ja vajaan puolikkaan kauden Räikkösen rinnalla. Nyt tiet kohtasivat kolmannen suomalaisen kanssa, kun Toni Vilander ajoi hänen tallitoverinaan GT-kisoissa samaa autoa.

Vilander on Fisichellalle luonnollisista syistä läheisin suomalaiskuskeista.

– GT- ja kestävyyskisoissa tallikaveri on paras ystäväsi. Formula ykkösissä se on päinvastoin, Fisichella muistuttaa.

Hän on pitkän haastattelun aikana kaikkein innostunein puhuessaan Vilanderista.

– Olemme alusta asti olleet kavereita. Hän puhuu täydellistä italiaa ja on aina liikkeellä hyvällä asenteella. Voitimme Le Mans'n kahdesti yhdessä. Hän oli alussa minun opettajani, opin häneltä paljon. Toivon, että ajaisimme vielä joskus kimpassa, Fisichella sanoo.

Toni Vilander, Giancarlo Fisichella ja Gianmaria Bruni olivat unelmatiimi.

Kolmen lapsen isä on F1-uransa jälkeen paitsi ajanut GT-kisoja tehnyt myös satunnaisia dj-keikkoja. Intohimo musiikkiin syntyi sekin jo nuorena.

– Tykkäsin jo 16–18-vuotiaana käydä yökerhoissa tanssimassa. Oli myös kiinnostavaa seurata, mitä dj tekee. Muutama vuosi sitten opin hommat tiskijukkana toimivalta ystävältäni ja olen siinä aika hyvä. Olen soittanut monissa paikoissa. Esimerkiksi Ibizalla, joka on unelmapaikka dj:lle, ja Abu Dhabin F1-viikonloppuna.

Fisichellan elämänmittainen rakkaus autourheiluun ei ole silti sammumassa. Mutta mitä ikuisen kaupungin suuri poika haluaa vielä ikuiselta vaikuttavalla urallaan saavuttaa?

– Ehkä Daytonan 24 tunnin kisa on sellainen, jonka haluaisin jonain päivänä vielä voittaa, mutta en tiedä, onko se mahdollista. Muutoin olen tyytyväinen, Fisichella sanoo ansioluettelostaan.

– Ajan yhä nauttien kisoista. Paineet eivät ole enää sellaisia kuin aikoinaan F1:ssä. Pidän ajamisesta ja voitan välillä. Niin kauan kuin asiat pysyvät tällä mallilla, jatkan kisaamista.

Velmu kisaäijä

Näin Toni Vilander kuvailee ystäväänsä ja pitkäaikaista ajokumppaniaan:

”Kun Ferrarilta ilmoitettiin vuonna 2010, että ajaisin silloisessa Euroopan Le Mans -sarjassa yhdessä Giancarlo Fisichellan ja Jean Alesin kanssa, mietin hetken, että mitähän tämä tarkoittaa. Onko tämä joku koetinkivi minulle, vai yrittävätkö he mitata vauhtiani?

Aika nopeasti selvisi, että he olivat Ferrarillakin tajunneet, ettei minulle ole väliä, kuka vierelleni laitetaan. Minulla ei ole ongelmaa olla avoin ja auttaa kaveria kertoen, missä koen tekeväni asioita paremmin tai missä kohtaa heillä ei GT-auton ajaminen tullut luonnostaan.

Fisichella omaksui asioita tosi hyvin ensimmäisen kautensa alussa. Aluksi hän hävisi 45 sekuntia tunnin stintillä, puolivälissä kautta se oli puolittunut ja kauden lopussa mentiin jo aika samaa vauhtia.

Hän on sellainen kisaäijä. Hän on osin huulena heittänyt ajavansa niin kauan kuin vain on mahdollisuus. Hän tykkää olla aina tietyn ajan kotona, mutta kisaaminen on silti tosi tärkeää.

Hienoja muistoja on paljon. Alesi–Fisichella-kaksikko mietitytti vähän aluksi, ja kyllä sen ensimmäisen kauden aikana oli muutamia nimmarisessioita, joissa oli pitkät jonot. Ei siellä varmaan minun takia jonoteltu.

Fisichellan asenne oli aluksi F-ykköstä, jossa kuskeilla on omat pukukopit ja sosiaaliset tilat tiimirekoissa. GT-hommissa ei ole mitään etuoikeuksia, vaan toiminta on vähän tavanomaisempaa. Senkin hän sisäisti tosi nopeasti.

Kun ajoimme Yhdysvalloissa Risi-tallissa 2016, meistä tuli vielä parempia kavereita. Hengasimme koko ajan. Oli mielekästä, kun ei tarvinnut miettiä, että taasko tuon kanssa pitää lähteä syömään. Hänelle on tärkeää, että syödään hyvin ja käydään mukavissa paikoissa.

Meillä meni kahden voiton lisäksi kaksi Le Mans'n voittoa sivu suun tekniikkaongelmien takia. Toisella kertaa johdimme monella minuutilla, kun moottori hajosi ja autosta lähti 20–30 km/h tehoja. Corvette tuli ohi, kun kisaa oli noin tunti jäljellä. Toisena vuonna olimme kärjessä, kun vaihdelaatikko hajosi.

Molemmat rikot olivat aika outoja. Olisi ollut mahdollisuus ottaa neljä voittoa putkeen. Se jäi vähän harmittamaan, kun homma toimi. Sen jälkeen kolmantena tiimissä ajanut Gianmaria Bruni vähän riitaantui Ferrarin kanssa, ja se Le Mans'n menestyskolmikko hajosi.

Ihailen Fisichellan kokemusta. Hän on ajanut vaikka kuinka kauan, ja silti näkee sen poltteen, joka hänellä yhä on. Minulla on välillä ollut ajanjaksoja, kun on ollut vähän taistelua ajamisen kanssa. Ei niinkään kisapaikoilla, mutta matkustaessa ja perheen kanssa ollessa tulee ajatuksia, että taasko pitää lähteä. Fisichellalla on sellainen tietty asenne, että mitä lähemmäs mennään kisaa, kaikki muu jää sivuun.

Menin 1990-luvun puolivälin jälkeen viideksi vuodeksi samaan PCR-tiimiin, jossa hän oli aiemmin ajanut kartingia. Meillä on sitä kautta yhteisiä tuttuja. Fisichella oli aina ikäluokkansa paras ja on siellä legenda. Emme ajaneet siellä ikinä samaan aikaan, mutta siellä juteltiin kuinka samanlaisia olimme. Hauskaa, että päädyimme lopulta samaan Ferrarin juttuun.

Fisichella on ammattimies, mutta silti rento ja hauska tyyppi, joka velmuilee aina jotain. Nykyään tulee Whatsappilla koko ajan jotain tarinaa. Hyvä äijä. Silloin 2010 hän ei tiennyt, mitä tuleman pitää, mutta löysi varmasti aika mukavan maailman.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Sisältöä ei ole vielä haettu

Tuoreimmat Urheilulehti