Kun Raimo Helmisen meriiteillä koristeltu suomalainen pelaajalegenda päättää hypätä TPS:n kaltaisen arvaamattoman ja kalliin sirkuseläimen ohjaimiin, katseet kääntyvät joka puolella. Tämä on nähtävä. Epäilijöitä riittää ja aikaa on olosuhteisiin nähden vähän.
SM-liiga 2020-21 -kausioppaan TPS-analyysin alkusanat kiteyttivät odotusarvot tähän kauteen.
TPS ja Raimo Helminen lähtivät epävarmoin askelin kohti tuntematonta. Asetelmaa alleviivasi Helmisen sopimuksen pituus: yksi vuosi.
Tämä juttu on julkaistu Urheilulehden numerossa 16/21. Lehdessä on joka viikko vastaavia pitkiä henkilöjuttuja. Tilaa Urheilulehti kotiisi täältä.
– Tein vuoden sopimuksen, koska halusin katsoa miten homma toimii Turussa. TPS:llä oli sama idea. He halusivat katsoa, mikä mää olen miehiäni ja miten äijän käy, Helminen, 57, taustoittaa.
Nyt reilut viisi kuukautta myöhemmin voi todeta, että paremmin kuin kukaan ennakoi.
TPS lähti kauteen maltillisin tavoittein – turkulaisasteikolla jopa nöyrin mielin. Kanada-maljasta ei huudeltu Aurajoen rannoilla yhtään mitään ennen kautta. Siihen ei ollut mitään perusteltuja syitä.
Tähtäimessä oli ensin palauttaa pahasti kateissa ollut uskottavuus. Käytännössä maineenpalautus tarkoitti paluuta pudotuspeleihin.
Nousujohteisen kauden aikana alkuperäistä tavoitetta ei ole hinattu uusiin korkeuksiin, vaikka TPS nousi sydäntalvella kotietusijoille.
– Olemme koko ajan yrittäneet pitää fokuksen siinä, että menemme peli kerrallaan kohti pudotuspelejä ja olemme ytimessä illasta toiseen. Siinä olemme onnistuneet hyvin, Helminen pudottelee rauhalliseen sävyynsä.
TPS:n kausi alkoi ontuen. Paljon vaihtuvuutta kokenut joukkue ei huokunut yhtenäisyyttä kollektiivisella tasolla. Pelaamisessa ei ollut riittävää toisteisuutta ja rakennetta.
Syyskauden 20 ottelusta TPS hävisi yhdeksän. Ensimmäinen voittoputki varsinaisella peliajalla tapahtui vasta marraskuun lopulla, kun joukkue voitti kolme ottelua putkeen.
– Olemme silti olleet pisteissä kiinni koko runkosarjan ajan, näkee Helminen.
– Välillä voittoja tuli vähemmän ja välillä enemmän, mutta kokonaisuutena hyvin on mennyt. Ei voi muuta sanoa.
Tulokset puhuvat puolestaan.
TPS oli runkosarjan kolmanneksi paras joukkue mestarisuosikkien Lukon ja HIFK:n jälkeen. Kauden jälkimmäisellä puoliskolla TPS on ollut ehdotonta sarjan eliittiä. Viimeisen 15 ottelun otannallakin turkulaisnippu oli sarjan kolmanneksi paras joukkue.
Saavutus on vakuuttava, sillä turkulaisten projekti lähti täysin eri lähtökohdista liikkeelle kuin kannua havittelevien Lukon ja HIFK:n.
–Ei ole tullut jippii-tarjouksia mistään. Kyllä puhelimen tarvitsisi perhana piristä jossain kohtaa, Helminen sanoo.
Helminen sai viime syksynä käsiinsä rutinoituneista ammattilaisista ja potentiaalisista lahjakkuuksista koostuvan muukalaislegioonan. Kokoonpano vuorattiin peräti kymmenellä ulkomaalaispelaajalla, kun taloon asteli pelaajia eri puolilta kiekkomaailmaa.
Ilmassa oli vahva välikauden tuoksu.
– Projekti lähti liikkeelle siitä, että yritimme heti alusta asti tehdä laadukkaasti töitä ja edetä yksinkertaisesti perusasioiden kautta. Aloimme panna peruspelaamistamme kuntoon harjoitusten kautta ja keskittyä pieniin voittaviin asioihin, Helminen taustoittaa.
Helmisellä oli alusta asti selkeä ideologia siitä, millaista jääkiekkoa hän haluaa TPS:n pelaavan. Siinä rinnalla pelaajakoordinaattori Tomi Kallio teki omaa työtään hankkimalla tukun laadukkaita vahvistuksia. Helmisen mukaan valittuun peli-ideologiaan ei ensisijaisesti vaikuttanut käytössä oleva pelaajamateriaali.
Pelisapluuna on rakentunut samojen periaatteiden varaan kuin Helmisen edellisessä päävalmentajapestissä Nuorten Leijonien peräsimessä.
– Pientä säveltämistä siihen on toki tullut, kun on pitänyt katsoa millaisia pelaajia meillä on, mutta oli ilmiselvä valinta luottaa samaan pelitapaan, koska meillä on paljon nuoria ja ulkomaalaisia pelaajia. Simppeli, aggressiivinen pelitapa. Sitä on kaikkein helpoin harjoitella ja viedä eteenpäin, perustelee Helminen.
Helmisen peliajatteluun kuuluu olennaisena osana aktiivisuus, mikä näkyy niin hyökkäys- kuin puolustuspelaamisessa.
Helmisen johtama TPS pyrkii puolustamaan vahvasti etuperin lähes koko ajan ympäri kaukaloa. Tapa on vaativa ja etäisyyksien venyessä joskus riskialtis.
Jalkatyöstä ei voi tinkiä, koska 5–5-peli on rakenteiltaan yksinkertaista. Tarkoitus on pelata nopeasti eteenpäin kaistoja pitkin.
Alaspäin pelaaminen ei ole pelivalintalistalla korkealla. Jos suunta on tukossa ylöspäin ja peliä on palautettava alaspäin, tilaa tehdään lavasta lapaan pelaamalla.
Viisikon välinen toiminta ohjaa rohkeasti kohti hyökkäyssuuntaa ja tilaa voitetaan koko viisikon voimin keskialueen yli vauhdilla. Tämä on tuonut kateissa olleen raikkauden TPS:n pelaamiseen. Parhaimmillaan TPS on ollut sarjan vaarallisimpia suorahyökkäysjoukkueita.
Helmisen valmennusryhmässä Sami Salon vastuulla on puolustuspää. Salon apuna alivoimapelaamisen organisoinnissa on molarivalmentaja Ari Moisanen. Tehokkaaksi hiottu ylivoimapeli on pääasiassa Kimmo Rintasen ja Helmisen vastuulla. Fysiikkapuolta johtaa maineikas kuntovalmentaja Risto Rosendahl.
– Valmennuskoppi on onnistunut hyvin työssään, kun tulos on noinkin hyvä, Helminen kiittelee.
Helmisen ryhmässä pelin jumppaaminen ja opponointi tapahtuu yhteistuumin.
– Puhumme keskenään 5–5-pelistä ja tuomme siihen omaa osaamistamme ja samalla näkemyksiämme. Meidän joukkueessamme saa pelata rohkeasti. Pyrimme pitämään määrätyn pelikurin, mutta joka virheestä ei tuomita. Annamme pelaajille vapauksia. Hyökkäysalueen hyökkäyspelissä saa luovia enemmän, Helminen kertoo.
Vapauksia ei ole annettu mille tahansa hyökkäykselle. TPS:n kärkiosaaminen vetää vertoja lähes mille tahansa joukkueelle tällä kaudella.
Apuvalmentaja Kimmo Rintanen ja Helminen työn touhussa.
Pelaajakoordinaattori Kallio on tehnyt hyvää työtä hankkimalla joukkueeseen useita laadukkaita ammattilaispelaajia, jotka ovat muodostaneet toimivan ja dynaamisen ydinrungon.
TPS:n hyökkäyskalustoa johtavat jenkkisniper Josh Kestner, lahjakas ykkössentteri Juuso Pärssinen, nuori maalitykki Lauri Pajuniemi, venäläistaituri Ruslan Ishakov ja SM-liigan parhaisiin voimahyökkääjiin kuuluva Markus Nurmi.
Puolustuksessa on hyvä sekoitus ykköspuolustaja Ville Lajusen tuomaa kokemusta ja nuorta voimaa, jota edustavat parhaiten Eemil Viro ja Ruben Rafkin. Viimeisenä lukkona loistaa nuori venäläisvahti Andrei Karejev.
Helmisen suusta on kuultu kerta toisensa jälkeen voittopelien jälkeen tuttu lause: ”pojat pelas hyvin”.
– Pakko myöntää, että pelaajat ovat yllättävän hyvin sitoutuneet joukkueeseen. Olen ylpeä siitä, miten näin nuori joukkue on pystynyt venymään näin tasaiseen suorittamiseen, Helminen kehuu.
Helminen on ollut päävalmentajana suuri kysymysmerkki.
Leijonalegendan edellinen päävalmentajapesti SM-liigassa ehti päättyä ennen kuin se ehti kunnolla alkaa. Helmisestä leivottiin turhan äkkiä SM-liigajoukkueen valmentaja, kun hän nousi sekasortoisen sydänseuransa Ilveksen päävalmentajaksi syksyllä 2012.
Elävän legendan siirtyminen Ilveksen vastuuvalmentajaksi oli kuin hyppy surmanloukkuun, sillä Helminen ei olisi voinut aloittaa päävalmentajauraansa sekavammasta paikasta.
Monen vuoden apuvalmentajajakson jälkeen Helminen otti uuden haasteen viime talvena, kun hänet valittiin Nuorten Leijonien päävalmentajaksi.
Helminen opastamassa Nuoria Leijonia Vierumäellä joulukuussa 2019.
Suomi sijoittui Tshekissä pelatuissa kisoissa neljänneksi, mikä oli mukiinmenevä saavutus, mutta turnaus ei antanut selkeitä vastauksia Helmisen kyvyistä johtaa joukkuetta.
Valmentajana hän on jäänyt etäiseksi tapaukseksi, koska vaatimaton tamperelainen on työskennellyt lähinnä apuvalmentajana. Helminen tykkää mieluummin olla taustalla ahkerana apulaisena, ei patsastelemassa valokeilassa.
Edelliseen liigapestiin verrattuna Helminen kokee kehittyneensä eniten harjoittelun suunnittelussa sekä pelin johtamisessa.
– Tämä on tiimityötä. Pelikurin iskostaminen tapahtuu harjoituksissa. Kun siellä toiminta on määrätietoista, sitä kautta pelaamiseen löytyy tarvittava tasapaino, Helminen muistuttaa.
Helmisen kanssa viime vuosina työskennelleet kollegat kehuvat hänen uteliaisuuttaan ja loputonta kiinnostustaan ihmisiä kohtaan.
Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen on kuvaillut Helmistä tekijäksi eikä selittelijäksi. Helminen ei säteile julkisuudessa autoritääristä valmentajakarismaa, mutta joukkueen kanssa touhutessa Helminen on mukana intensiivisellä otteella.
Raimo Helminen aikoo paiskia valmennustöitä jatkossakin, vaikka TPS-pesti päättyy tähän kevääseen.
Innostava ja intohimoinen suhtautuminen peliä kohtaan näkyy parhaiten vaihtopenkillä otteluiden aikana. Helminen elää vahvasti tunteella pelissä mukana. Tunnetilat ja pelaajien tsemppaaminen sekä rohkaisu ovat läsnä koko ajan, mikä näyttää sopivan mainiosti TPS:n nuorille pelaajille.
Lättysyötöillään Helminen ei voi enää auttaa joukkuetta, mutta peli vie edelleen mennessään, kuten pelaajaurankin aikana.
– Kyllä kai se on meikäläistä tyypillisimmillään. Näin se on ollut pidemmän aikaa, Helminen hymähtää.
Kauden huipennus on vasta edessä, mutta TPS:n kauden voi jo nyt laskea onnistuneeksi.
Raskaasti viime vuosina kyntänyt entinen suurseura on kohentanut mainettaan kuluvan kauden aikana, ja samalla Helminen on nostanut osakkeitaan valmentajamarkkinoilla.
Ironista on se, että vahvan työnäytekauden jälkeen Helmisestä tulee työtön valmentaja. SM-liigan valmentajakarusellin paikat täytettiin perinteiseen tapaan hyvissä ajoin jo syyskaudella, ja tässä tuolileikissä Helminen jäi ilman tuolia.
– Ei ole vieläkään valitettavasti tullut mitään jippii-tarjouksia mistään. Kyllä puhelimen tarvitsisi perhana piristä jossain kohtaa – muualtakin suunnalta kuin toimittajilta, saamari. Toimittajat eivät tarjoa töitä, Helminen ilmoittaa.
Helminen on viimeinen henkilö, joka alkaisi kehua itseään, mutta sen hän lopulta myöntää, että kuluvan kauden vahva vire on tuonut tyydytystä myös henkilökohtaisella tasolla.
– Nooh, kieltämättä. Olemme onnistuneet valmennusryhmänä ainakin jotain tekemään oikein.
Kuluvan kauden näytöillä tarjouksia luulisi ilmaantuvan jossain kohtaa, mutta tällä hetkellä keskittyminen on vain ja ainoastaan TPS:n keväässä.
– Näitä töitä yritän tehdä jatkossakin. Se on ihan selvä homma, mutta valmentajan työ on aika intensiivistä. Vuorokaudessa riittää tunteja, mutta energiat eivät riitä soittelemaan ympäri maailmaa, Helminen sanoo.
– Tällä hetkellä eletään tärkeää vaihetta kaudesta. Tässä kohtaa ei voi ny alkaa sekoilla ja keksiä peliä uudestaan. Keskitytään siihen, mitä osataan.