Olli Rahnasto näki ja koki paljon tennismatkoilla Afrikassa - Urheilulehden parhaat - Ilta-Sanomat

Olli Rahnasto koki pelimatkalla unohtumattomia: Yöunet uima-altaassa, koiranlihaa, ammuskelua ja ruumiinosia kenttäsairaalassa

Turnausvoitto, nukkumista uima-altaassa, aseita, koiranlihaa ja kentälle rynnineitä katsojia. Olli Rahnaston tennisuran yksi ikimuistoisimmista turnauksista pelattiin Nigerian Benin Cityssä alkuvuonna 1986.


16.1. 6:47

Finaalitrilleri Nigerian Benin Cityn paahtavassa helteessä on ratkeamassa.

Tenniksen ATP Challenger -tason turnauksen loppuottelussa vastakkain ovat Olli Rahnasto ja kotikentän suosikki Nduka Odizor.

  • Artikkeli on julkaistu alun perin Urheilulehdessä 52/2020. Löydät vastaavia pitkiä ja laadukkaita juttuja julkaisusta joka viikko. Tilausohjeet ovat täällä.

Rahnasto on voittanut ensimmäisen erän tie-breakin jälkeen 7–6, kun toinen erä on kääntynyt samoin pistein Odizorille. Päätöserässä suomalainen on jaksanut paremmin. Hän on murrolla kiinni erä- ja otteluvoitossa tilanteessa 5–3. Oman syötön pitäminen riittää voittoon.

Rahnasto muistaa jännittäneensä, mutta syötöt napsuvat riittävällä vauhdilla ja tarkkuudella ruutuun.

Suomalainen voittaa.

Ottelupallon jälkeen helpottunut, onnellinen ja väsynyt Rahnasto kävelee verkolle ja kättelee Odizoria.

Sen jälkeen alkaa tapahtua.

– Pelin päätyttyä osa yleisöstä vyöryi kentälle ja suuntasi kohti minua, Rahnasto muistelee.

– Se oli pelottava tilanne. Ei minulla ollut tietenkään minkäänlaista aavistusta siitä, mitä he aikoivat. Olin voittanut heidän suosikkinsa ja katsomossa oli jo toisen erän jälkeen ammuskeltu aseilla ilmaan.

 Ei minulla ollut tietenkään minkäänlaista aavistusta siitä, mitä he aikoivat. Olin voittanut heidän suosikkinsa ja katsomossa oli jo toisen erän jälkeen ammuskeltu aseilla ilmaan.

Tenniksen ATP Challenger -kiertue kiersi 1980-luvulla Afrikkaa huomattavasti nykypäivää kattavammin. Vuonna 2020 kisakalenterissa olisi ollut vain kaksi turnausta Afrikassa: toinen Etelä-Afrikassa ja toinen Tunisiassa.

Vuosikymmeniä sitten myös keskisessä Afrikassa nähtiin huipputennistä. Varsinkin Nigeriassa järjestettiin useampia Challenger-tason turnauksia. Jo 1970-luvulla silloinen WCT-kiertue toi maahan jopa Arthur Ashen kaltaisia maailman absoluuttisia huippuja.

– En tiedä tarkkaa syytä sille, miksi Afrikassa tuolloin pelattiin niin paljon. Odizorissa heillä oli kuitenkin kiinnostava alueen paikallinen pelaaja, joten ehkä ATP mietti asiaa myös markkinoinnin näkökulmasta, Rahnasto pyörittelee.

Eurooppalaisille Afrikan-turnaukset olivat kuitenkin mieluisia. Vaikka lentomatka oli pitkä, niin Afrikalla oli yksi iso etu verrattuna esimerkiksi Aasiaan tai Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan.

– Ei ollut aikaeroa, mikä oli iso juttu. Lisäksi kisakalenteri tenniksessä oli paljon tyhjempi kuin nykyisin, joten kaikki pelaajat hakivat uusia turnauksia ja pelejä. Afrikkaan oli lopulta aika helppo mennä, Rahnasto kertoo.

Ensimmäisenä suomalaisena Nigeriassa järjestetyt tennisturnaukset ”löysi” Leo Palin jo vuonna 1980, minkä jälkeen hänet nähtiin vuodesta toiseen kisaamassa Afrikassa. Rahnaston ensimmäiset kokemukset Keskisestä Afrikasta tulivat tilille vuonna 1983, kun suomalaiset osallistuivat kahteen turnaukseen Nigerian Lagosissa ja Ogunissa.

Lopulta yhdessä harjoitellut kaksikko menikin Nigeriaan asti pelaamaan toisiaan vastaan.

Molemmissa turnauksissa suomalaiset arvottiin kohtaamaan toisensa ensimmäisellä kierroksella – ja molemmilla kerroilla Rahnasto hävisi Suomen silloiselle ykköspelaajalle.

– Se oli erikoista, sillä todennäköisyys tuollaiselle arvalle oli todella pieni. Tap­pioiden jälkeen sitä vain toivoi, että Leo menisi pitkälle kaaviossa. Muuten olisi harmittanut entistäkin enemmän.

Leo Palin, Olli Rahnasto ja Mika Hedman maajoukkuleirillä vuonna 1982.­

Sekä Rahnaston että Palinin kokemukset olivat kuitenkin arvokkaita tulevaa ajatellen. Afrikan-turnaukset avasivat aina tenniskauden.

Rahnaston kausi 1986 alkoi Nigerian Benin Cityssä. Hän tiesi tarkkaan, mikä kovilla nigerialaiskentillä odottaisi.

– Silloinen Davis cup -joukkueen päävalmentaja Craig Edwards saapui vielä ennen kauden alkua viideksi viikoksi Suomeen valmentamaan meitä. Harjoittelimme todella kovaa ja erityisesti lentopeliä: Iskulyönti ja sitten verkolle. Se on yksi tenniksen kovimmista harjoituksista ja se treeni viritti minut hyvään iskuun Nigeriaa ajatellen.

Benin Cityssä Rahnasto kohtasi ensimmäisellä kierroksella saksalaisen Ulf Fischerin, joka kaatui suoraan kahdessa erässä. Sitten vastassa oli Dacio Campos, jonka kanssa suomalainen joutui tiukille. Brassi taipui vasta kolmieräisen väännön jälkeen erin 2–1 (4–6, 6–2, 6–4).

Olosuhteet Nigeriassa olivat paahtavat: Elohopea nousi päivällä reilusti yli 40 asteen. Benin Cityn kovat kentät olivat kuin paistinpannuja, joissa pelaajat peli kerrallaan paahtuivat.

– Nykypäivänä ei enää pelattaisi tuollaisissa lämpötiloissa. Se on järkevää, sillä peli muuttuu niin paljon, kun lämpötila alkaa olla yli 40 astetta. Peliä pitää ajatella hieman eri kantilta, sillä energiaa pitää säästää jokaisessa tilanteessa. Jos olet häviöllä 0–40, niin pistettä ei voi alkaa kääntää itselleen pitkien pallojen kautta, Rahnasto miettii.

– Kyse ei ole enää vain fyysisen kunnon kestämisestä, vaan osittain psyyken pitävyydestä. Kuka jaksaa pitää yllä tarvittavaa tasoa?

Luonnonolosuhteet olivat kuitenkin vain osa keitosta, johon pelaajat Afrikkaan lähtiessä pudotettiin.

Afrikka oli Afrikka – ja sitä se oli varsinkin 1980-luvulla. Kun Rahnasto oli ensimmäisen kerran matkannut Nigeriaan alkuvuonna 1983, hän oli saanut heti muistutuksen maan vaaroista.

– Saavuimme hotelliin myöhään illalla, jossa meitä oli vastassa joukko iloisia ja yllättyneitä hotellin työntekijöitä. He kertoivat, että valtaosa pimeän aikaan liikkuvista turisteista ryöstetään matkalla lentokentältä hotellille.

Joillekin, lähinnä länsimaissa liikkuneille pelaajille, Afrikan olot saattoivat tulla yllätyksenä.

– Olihan se siihen aikaan täysin eri maailma, vaikka pelikentät itsessään olivat hyvää tasoa. Ei siellä missään kaupungilla voinut liikkua, eikä siellä oikein uskaltanut mitään syödäkään. Ei tiennyt, oliko tarjolla koiranlihaa vai jotain muuta lihaa, hän kertoo.

– Minulle se ei kuitenkaan ollut kovin suuri ongelma. Olin diabeetikkona tottunut pitämään erittäin tarkkaa kirjaa ravinnostani. Saatoin syödä samaa ruokaa viikonkin putkeen, minkä lisäksi minulla oli aina omia eväitäkin mukana.

 Ei siellä missään kaupungilla voinut liikkua, eikä siellä oikein uskaltanut mitään syödäkään. Ei tiennyt, oliko tarjolla koiranlihaa vai jotain muuta lihaa.

Olli Rahnasto esittelee salaista asettaan: iskulyönti ja lujaa verkolle. Kuva on vuodelta 1981.­

Ravintoon liittyvät ongelmat olivat kuitenkin pieniä, jos vaihtoehtona oli passitus vankilaan.

Apartheid-politiikka oli tuolloin vielä voimissaan Etelä-Afrikassa. Öljyvaltio Nigeria oli tuohon aikaan yksi Afrikan vahvimmista rotuerottelupolitiikan vastustajista, mikä näkyi esimerkiksi brittipelaajien kohtelussa. Koska briteillä oli ollut oma vahva roolinsa apartheid-politiikan synnyssä Etelä-Afrikassa, ei englantilaispelaajien saapumista Nigeriaan katsottu aina suopeasti.

– Britit saatettiin hakea lentokentältä suoraan vankilaan, jos heidän passissaan oli leima Etelä-Afrikasta. Lähetystöt sitten hoitivat pelaajia vapaaksi, jos näin kävi. Olihan se hurjaa touhua.

Suomalaiset saivat keskittyä otteluihinsa kuitenkin omassa rauhassa vartioiduissa hotelleissa.

Hotellihuoneissa ei aikaa kuitenkaan aina voinut viettää. Liskot kiipeilivät seinillä, mutta vielä isompi ongelma oli majapaikan nurkkiin tiivistyvä kuumuus.

– Yhtenä päivänä ilmastointi ei toiminut ja yölläkin oli yli 35 astetta lämmintä. Hotellissa oli kuitenkin uima-allas, joka syveni loivasti toista päätyä kohti. Keksimme Leon kanssa, että altaassa voisi nukkua. Laitoimme tyynyn altaanreunalle ja muu osa kropasta oli veden alla, Rahnasto muistelee.

Suomalaiset saivat nukuttua paahteessa, joten pelikin kulki kentällä.

Rahnasto eteni uransa ensimmäiseen ATP Challenger -finaaliin kukistamalla ensiksi puolivälierissä amerikkalaisen David Dowlen ja välierissä itävaltalaisen Hans-Peter Kandlerin. Molemmat kaatuivat suoraan kahdessa erässä.

Jos joku pelaaja on massa- tai ruohokenttäspesialisti, niin Rahnaston ominaisuudet olivat kuin tehtyjä koville kentille Afrikan porottavan auringon alle.

– Noinkin voi kieltämättä sanoa, mutta en tiedä, onko se kovin kummoinen meriitti, hän naurahtaa.

– Suurin vahvuuteni oli nopeus, minkä lisäksi pelasin hyökkäävästi. Tuo oli hyvä yhdistelmä Afrikkaan: Pystyin toisaalta päättämään pisteitä melko nopeasti, mutta minua vastaan piti kuitenkin rehkiä useamman lyönnin, mikä noissa olosuhteissa vaatii aina veronsa.

 Suurin vahvuuteni oli nopeus, minkä lisäksi pelasin hyökkäävästi.

Finaalissa Rahnastoa vastassa oli kisan ehdoton ennakkosuosikki Odizor, joka oli marssinut loppuotteluun vakuuttavasti.

Odizor oli ensimmäisiä – ja on yhä – Saharan eteläpuoleisen Afrikan tennistähtiä, mutta varsinainen afrikkalaisen tenniskoulun kasvatti hänkään ei ollut.

Tennistä pelannut Houstonin yliopiston professori Robert Wren oli nähnyt paljasjalkaisen Odizorin lyömässä palloa 15-vuotiaana Lagosin kaduilla ja ihastunut tämän taitoihin. Hänen kauttaan Odizor päätyi lopulta opiskelemaan Amerikkaan ja pelaamaan yliopistotennistä.

Loppu onkin historiaa.

Afrikan kovin tennistähti Nduka Odizor oli Rahnastoa vastassa Benin Cityn loppuottelussa.­

Nigerialainen ylsi maailmanlistalla parhaimmilleen sijalle 52 ja eteni Wimbledonissa 1983 aina neljännelle kierrokselle asti. Jalkapallohullussa Nigeriassa ”The Duke” -lempinimen saaneesta Odizorista tuli lopulta urheilullisia meriittejään isompi tähti, joka omien sanojensa mukaan asui Yhdysvalloissa oman yksityisyytensä takia.

Tähtiloistoa ei himmentänyt se, ettei hän ollut ennen helmikuuta 1986 hävinnyt urallaan ainuttakaan peliä Afrikassa. Benin Cityssä hän oli ehtinyt juhlia jo kahteen kertaan turnausvoittoa.

Putken ei pitänyt katketa maailmanlistan sijalla 245 ollutta Rahnastoa vastaan, joka oli 21-vuotiaana vasta nousuaan kohti huippua tekevä nuorukainen.

Asetelma oli ikään kuin Rocky-elokuvasta, missä Rocky Balboa lähtee Neuvostoliittoon haastamaan voittamatonta Ivan Dragoa tämän kotikonnuille.

– Kentälle astellessani muistan, miten koko stadion oli tupaten täynnä ihmisiä. Paikalla oli noin 3 000 henkeä ja olin todennäköisesti koko paikan ainoa eurooppalainen. Muut pelaajat olivat siinä kohtaa jo lähteneet pois kaupungista.

Yleisömeri kuohui luonnollisesti Odizorin puolella. Rahnasto kertoo atmosfäärin olleen koko urallaan ainutlaatuinen. Tunnelma katsomossa muistutti tenniksen sijaan jalkapalloa.

– Nigerialaiset eivät onnistuneen suorituksen jälkeen antaneet aplodeja, vaan huusivat ”kulu kulu”. En tiedä, mitä se tarkoitti (sanakirjatkaan eivät kerro vastausta).

Finaalista tuli tasainen trilleri. Molemmat pelaajat olivat nopeita ja hyviä liikkumaan, joten pallot venyivät pitkiksi paahtavassa helteessä. Ensimmäinen erä kääntyi tie-breakissa suomalaiselle, mutta maailmanlistan sijalla 106 ollut Odizor kuittasi toisen erän itselleen.

– Siinä kohtaa yleisö riehaantui ja alkoi ampua aseilla ilmaan. Tämän jälkeen ottelu keskeytyi, kun poliisit tulivat paikalle pamputtamaan niitä ammuskelijoita.

Päätöseräkin oli tasainen, mutta kuten tenniksessä yleensä, voittajan ja häviäjän ero ratkeaa muutamassa pallossa. Rahnasto oli ratkaisuhetkillä hieman terävämpi: hän voitti erän 6–3 ja nappasi ensimmäisenä suomalaisena tenniksen ammattilaisturnauksen voiton.

Sitten osa yleisöstä ryntäsi kentälle ja tarttui kiinni Rahnastoon.

– He nostivat minut käsivarsilleen ja kuljettivat ympäri kenttää. Osa ampui ilmaan ja huusi kulu kulu.

 He nostivat minut käsivarsilleen ja kuljettivat ympäri kenttää. Osa ampui ilmaan ja huusi kulu kulu.

Kaikki oli tapahtunut nopeasti, eikä Rahnastolla ollut vieläkään tietoa siitä, onko kotiyleisö riemuissaan vai raivoissaan. Pian poliisi saapui paikalle ja alkoi jälleen pamputtaa kentällä olleita katsojia.

Siinä samassa Rahnasto ja Odizor kuljetettiin turvasaattueessa ensiksi pois kentältä ja lopulta hotellille asti.

– Odizor kertoi, ettei yleisö ollut minulle vihainen. He olivat iloisia voitostani. Juhlinta vain repesi valloilleen.

Rocky-elokuvissa neuvostoliittolaisyleisö kääntyi ottelun edetessä amerikkalaisnyrkkeilijän puolelle. Samalla tavalla nigerialaiset ottivat omakseen hurjasti taistelleen nuoren suomalaisen, joka teki Afrikassa maansa tennishistoriaa.

Rahnaston pelit Nigeriassa eivät kuitenkaan päättyneet turnausvoittoon Benin Cityssä.

Kisakalenterissa oli finaaliviikon jälkeen vielä kaksi muutakin turnausta, mutta ne menivät Rahnastolta penkin alle. Kaksinpelissä suomalaisen tie tyssäsi jo ensimmäisille kierroksille.

– Finaaliviikko oli ollut fyysisesti ja henkisesti niin kova rutistus, että se vei minusta kaikki mehut. Jälkimmäisistä turnauksista ei jäänyt kaksinpelin osalta oikein muisteltavaa, vaikka ”dubbeli” me Palinin kanssa voitettiinkin.

Ei Afrikka silti jättänyt kylmäksi, vaikka osan kokemuksista Rahnasto olisi mielellään jättänyt kokemattakin.

Benin Cityn turnauksen jälkeen Rahnasto lähti ajamaan kohti Enugun kaupunkia Odizorin kanssa. Nigerialaistähti kävi matkalla paikallisessa sairaalassa hakemassa hoitoa pieneen vammaansa.

– Se oli kenttäsairaala ja kävin itsekin ikävä kyllä sisällä. Se on jäänyt ikuisesti mieleeni, miten ruumiinosia näkyi siellä sun täällä. Nopeasti lähdin sieltä sairaalasta sitten poiskin.

Olli Rahnasto.­

Rahnaston ammattilaisura oli tuolloin vasta käynnistymässä, mutta Nigeriaan suomalainen ei omalla kaksinpeliurallaan enää palannut, vaikka afrikkalaisvaltio säilytti paikkansa tenniskartalla vielä tulevinakin vuosina.

Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1990, Nigeria tuli kuitenkin Suomen vastustajaksi Davis cupissa.

Silloin Rahnasto kohtasi jälleen Odizorin Nigeriassa, mutta tällä kertaa nelinpelissä yhdessä Veli Paloheimon kanssa.

– Kyllä minut Nigeriassa muistettiin vielä vuosienkin jälkeen. Porukka näytti peukkua ja tuli kättelemään.

– Ikimuistoinen turnaushan se jälkikäteen ajatellen oli, vaikka itse tilanteessa tunnelmat olivat aika kaksijakoiset. Eniten mieltä lämmittää se, että pystyin pelaamaan sen pätsin läpi tietyllä tasolla. Urheilullisessa mielessä se oli hurja koettelemus.

Sisältöä ei ole vielä haettu

Tuoreimmat Urheilulehti