Alkoholismistaan huolimatta Jonne Virtanen on pelannut ammattilaisena toistakymmentä vuotta ja yli 500 liigaottelua.

Kuusi kaljaa ja viinipullo illassa – vain oma lapsi sai Jonne Virtasen havahtumaan alkoholismiinsa

Jonne Virtanen uskotteli itselleen, ettei voi olla alkoholisti, koska on jääkiekkoilija. Nyt entinen viinanhuuruinen teurastaja on esikuva kohtalotovereilleen.


12.12.2020 6:53

Siitä olivat vuosien mittaan sanoneet monet. Ari-Pekka Selin heti liigauran alussa Lappeenrannassa, sittemmin jotkut pelikaveritkin, avovaimo ja ystävät. Kun paikka tuli, korkki narahti auki, ja sitten ei jarrupolkimella seisty.

Ei Jonne Virtasella ryyppyputki jäänyt useinkaan päälle arjessa, mutta kun vedettiin, sitten vedettiin. Ja niitä paikkoja kyllä keksittiin.

  • Artikkeli on julkaistu alun perin Urheilulehdessä 49/2020. Löydät vastaavia pitkiä ja laadukkaita juttuja julkaisusta joka viikko. Tilausohjeet ovat täällä.

Viime talvena Tanskassa kaasu alkoi hirttää kiinni.

– Siellä se tuli. Se, mitä pelästyin. Näin, että jos jatkan, mihin tämä voi päätyä. Olisin varmaankin tullut sellaiseksi ihmiseksi, joka voi juoda joka päivä, Virtanen, 32, sanoo.

 Rupesin juomaan iltaisin kuusi kaljaa ja pullon viiniä. Tajusin, että minulla on alkoholiongelma.

Tanskan jääkiekkoliigassa ei katsottu pahalla, jos vieraspelireissulla otti muutaman oluen. Virtasen kohdalla rytmi tarkoitti kunnon kännejä kolmena iltana viikossa.

– Rupesin juomaan iltaisin kuusi kaljaa ja pullon viiniä. Tajusin, että minulla on alkoholiongelma.

– Mieli rupesi hajoamaan. Se oli niin synkkää. Sitä juo ja miettii, ettei tässä ole mitään järkeä. Juo sen takia, että olisi iloinen. Kun on iloinen, juo sen takia, että olisi surullinen ja tuntisi edes jotakin.

Virtanen ajatteli, että tahti rauhoittuu, kun hän pääsee kauden jälkeen Suomeen takaisin perhearjen pariin. Ei rauhoittunut.

– Voin henkisesti todella huonosti. On niin kuluttavaa pitää naamiota ja valehdella, että kaikki on hyvin. Meillä on kotona ollut pienestä asti niin, että miehet hoitavat hommansa, eikä siinä paljon höpötellä, miltä tuntuu.

– Iltaisin en pystynyt nukkumaan. En ollut pystynyt pitkään aikaan. Olin omien ajatuksieni kanssa ja tiesin, että jossakin vaiheessa on pakko lähteä karkuun niitä ajatuksia. En pystynyt olemaan itseni kanssa.

 Poika oli varmaan ainoa ihminen, ketä olisin siinä kohdassa kuunnellut tai kuka olisi saanut minut lopettamaan.

Kolmen lapsen isä kuvitteli, ettei lapsilla ollut hajua hänen alkoholinkäytöstään. Useamman päivän pituiseksi venyneen vapun jälkeen 7-vuotias esikoispoika kuitenkin kysyi, miksi isä juo mieluummin kaveriensa kanssa kaljaa kuin on perheensä kanssa.

Se iski Virtaseen. Hän romahti.

– Poika oli varmaan ainoa ihminen, ketä olisin siinä kohdassa kuunnellut tai kuka olisi saanut minut lopettamaan. Olin sellaisessa tilassa, että jos puoliso olisi sanonut, että hän lähtee, niin olisin sanonut, että lähde vain. Tai jos joku olisi sanonut, ettet enää pelaa jääkiekkoa, niin olisin sanonut, että v***u sitten en pelaa.

– Huomaan nyt, että sehän on ollut raskasta, kun olen hyvittänyt dokaamistani etu- ja jälkikäteen. Olen mennyt joka paikkaan ja tehnyt. Löin kalenterin täyteen kaikkea tekemistä lasten kanssa, että voisin uskotella kaiken olevan hyvin. Että olen siksikin oikeutettu dokaamaan.

Jonne Virtanen elää päihteetöntä elämää Vaasassa.

Esikoisen viiltävän kysymyksen jälkeen Virtasen juominen loppui kuin seinään. Hän tarttui puhelimeen ja soitti oman päihderiippuvuutensa selättäneelle Marko Jantuselle. Virtasen alkoholinkäytöstä kuullut Jantunen oli jo kerran aiemmin soittanut tälle, kysellyt onko kaikki hyvin ja tarjoutunut keskusteluavuksi.

– Tiesin, että nyt tämä loppuu, mutta halusin olla varma, että se todellakin loppuu. En tiennyt, mikä on mikäkin hoito, ja mitä siellä tehdään. Ajattelin, että käyn kaikki läpi varmuuden vuoksi, että nyt juominen todellakin loppuu. ”Jarna” osasi ohjata minut oikeaan paikkaan.

Hoitoon pääsy kesti hetken.

– Hoitopaikka vapautui vasta viikon päästä. Sinä aikana Jarna kyseli monta kertaa, olenko ihan kondiksessa ja tarjoutui hakemaan minut, jos en ole ajokunnossa. Sanoin ettei tarvitse, koska olin päättänyt, etten juo enää.

Virtanen vietti alkukesästä kuukauden Riihimäellä päihdekuntoutuksessa ja raitistui. Hoitojaksolla Virtaselle tärkeintä oli päästä käymään rehellisesti läpi koko elämänsä, ja sen mitä alkoholi on hänelle aiheuttanut.

– Löysin sieltä paljon todella hyviä ihmisiä, jotka olivat samanlaisessa tilanteessa kuin minä. Jos minulla on paska fiilis, soittelen jollekin heistä ja jauhamme milloin mistäkin.

Raitistuttuaan Virtasen elämänlaatu ja hyvinvointi parani. Oikeastaan kaikki on tuntunut paremmalta.

Nyt Virtanen tunnetaan rohkeana esikuvana. Ei viinanhuuruisen öykkäröintinsä takia, vaan koska uskalsi myöntää ongelmansa ja hakea siihen apua. Ja kertoa kokemuksistaan julkisesti.

– Joku sanoi, että otan hirveän riskin, jos kerron näistä julkisesti. Koska mitä jos vielä sorrun. Kaikkihan minulle sitten nauravat. No, eipä minulla ole hirveästi ollut ajatuksena juoda. Piipittäjät piipittää ja karavaani kulkee.

Silti suurin osa palautteesta on ollut kannustavaa.

– 90 prosenttia positiivista. Ei kukaan ole sanonut, että ”voi vee Jonne, miksi menit hoitoon, etkä jatkanut tuota samaa itsetuhoista touhua.” Se loput 10 prosenttia on niitä, joiden lempipelaajaa olen joskus taklannut, ja he jauhavat, että ”v***n juoppo h**o, juot kuitenkin ensi viikolla”.

Julkitulollaan Virtanen halusi myös rohkaista ja auttaa muita. Esimerkiksi Ilveksen Taavi Vartiainen kertoi esimerkin rohkaisemana mielenterveysongelmistaan.

Virtasen ja Vartiaisen kaltaiset tienraivaajat ovat madaltaneet kynnystä muille ongelmiensa tunnustamiseen ja niiden ratkomiseen. Jopa kesken urheilu-uran.

– Olen saanut muutaman yhteydenoton ihmisiltä, yhdeltä liigapelaajaltakin, jotka ovat olleet samanlaisessa tilanteessa. He kysyivät, mistä apua voi saada. Se on ollut iso juttu, Virtanen kertoo.

Jonne Virtanen paljon nähneenä Vaasan kaduilla.

Virtanen osaa katsoa menneeseen nyt eri silmin.

Alkoholismistaan huolimatta Virtanen on pelannut ammattilaisena toistakymmentä vuotta ja yli 500 liigaottelua.

– Olen koko ajan treenannut kovaa. Se on pitänyt minut järjissäni, mutta samaan aikaan alkoholismi on ollut niin vakava ongelma, että juuri urheilu on ollut asia, jolla olen voinut todistaa itselleni, ettei minulla ole alkoholiongelmaa.

Niistä, jääkiekosta ja viinasta, tuli itseään ruokkiva kierre Virtaselle.

– Se on ollut minulle hirveän tärkeätä, että olen voinut julistaa, etten voi olla alkoholisti, koska olen jääkiekkoilija. Ja sama kun löin kalenterin täyteen tekemistä lasten kanssa. Että kun touhuan aamusta iltaan ja pelaan ammatikseni jääkiekkoa, niin en minä voi olla alkoholisti.

Virtasen ammattilaisura alkoi aikoinaan Lappeenrannasta. Hän ei vieläkään käsitä, miksi SaiPa tarjosi 18-vuotiaalle turkulaispojalle silloin sopimusta.

Edellisellä kaudella jääkaappipakastimen kokoinen, kömpelö, huonokuntoinen ja huonosti luistellut Virtanen oli tehnyt TPS:n A-nuorissa 35 ottelussa yhteensä viisi tehopistettä.

 Enhän minä nuorena mikään hyvä ollut. Mutta olen aina halunnut hemmetisti olla jääkiekkoilija. Ei ollut mitään B-suunnitelmaa.

– Enhän minä nuorena mikään hyvä ollut. Mutta olen aina halunnut hemmetisti olla jääkiekkoilija. Ei ollut mitään B-suunnitelmaa. Jos mietin itseäni juniorina, niin kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla montakin varasuunnitelmaa. Halusin vain pelata lätkää ja olla lätkäjätkä.

Virtanen nousi valtakunnan valokeilaan ensi kertaa 19-vuotiaana tapeltuaan liigaottelussa entisen NHL-poliisin Sami Heleniuksen kanssa.

Lisänimeksi tuli nopeasti ”Teurastaja”, eikä Virtasta muusta kuin kovista nyrkeistä tunnettukaan. Hän lunasti tappelijana roolin SaiPan liigajoukkueesta. Pelillisesti rooli oli nolla.

– En pelaisi enää, jos en olisi silloin tapellut.

Jonne Virtanen tappelemassa 19-vuotiaana Sami Heleniuksen kanssa 2008.

Vuodet Lappeenrannassa olivat nuorelle miehelle melkoista rallia.

– Ihan oma vikani, että otin kuppia, mutta ei sen aikainen SaiPa ollut todellakaan mikään ammattilaisjoukkue. Siellä oppi, kuinka monta unikiveä voi syödä, kuinka paljon kaljaa voi juoda ja miten rahat eivät lopu ikinä, kun netistä saa lisää.

– Myöhemmin kävelin JYPin koppiin ja katsoin niitä jätkiä, vanhempia pelaajia, jotka olivat superammattilaisia. Se ympäristö oli sellainen, että heti tuli ajatus, etten minä voi elää täällä enää samalla tavalla.

Pesti SaiPassa päättyi Lappeenrannan-vuosiin sopivasti vuonna 2009, kun Virtanen tappeli baarissa seuran junioripäällikön kanssa.

– Pikkuveljeni tuli SaiPan A-junnuihin pelaamaan, ja hänelle oli lupailtu kaikenlaista. Aloin sitten periä niitä. Siihen aikaan olin sellainen itseäni etsivä nuori, muka kova jätkä. Olinhan minä saanut jo varoituksia aiemminkin SaiPalta alkoholin takia.

– Ne potkut olivat paras asia, mitä silloin voi tapahtua. Noinhan ne pitäisikin tulla. Ajoissa.

SaiPassa Virtanen pelasi ennen potkujaan 82 liigaottelua. Ja teki yhden maalin.

Siitä huolimatta Risto Dufva näki Virtasessa jotakin ja pestasi hänet hallitsevan mestarin JYPin riveihin. Se pelasti Virtasen uran.

Risto Dufva pestasi Virtasen JYPin riveihin.

Virtanen oli loiventelemassa taas yhtä kesäistä krapulapäiväänsä, kun puhelin soi. Dufva ilmoitti, että koeaika alkaa seuraavana päivänä Lappeenrannassa pelattavasta harjoitusottelusta.

– Join varmaan 50 litraa vettä ja saunoin hulluna. Hain kamani Imatralta, jossa olin käynyt kaksi kertaa jäillä Ketterän kanssa. Seuraavana päivänä JYPiin.

– Olin valmis tekemään mitä vain, että saan sen diilin. Ihan sama pitikö jotakin purra jalkaan, ottaa kiekko naamaan tai tapella Mike Tysonin kanssa.

JYPissä Virtanen oppi urheilijaksi. Dufva piti Mestiksen ja liigan välillä seilanneen hulttiopoikansa kiireisenä ja siiman kireällä.

Jyväskylässä Virtasesta tuli mestari ja kulttipelaaja. Hän kehittyi myös tärkeäksi pelaajaksi joukkueelleen.

Silti huippu-urheilijaksi Virtanen kokee tulleensa vasta raitistumisensa myötä tänä vuonna.

Virtanen nimeää Dufvan eniten uraansa vaikuttaneeksi jääkiekkoihmiseksi. Kommunikaationsa suoran rehellisenä pitävän kaksikon yhteinen taival on Jyväskylän jälkeen jatkunut Raumalla ja jatkuu parhaillaan Vaasassa.

Virtasen ura jatkuu parhaillaan Vaasassa.

Väliin mahtui pesti tuttuun Turkuun. Neljän vuoden taival TPS:ssä päättyi ilmiriitaan, jota puitiin lehtien palstoilla ja lopulta oikeudessa.

Virtasen ja TPS:n yhteinen taival meni lopullisesti pieleen turnausmatkalla Tanskaan. Siellä Virtanen otti paluupäivänä lentokentällä tasoittavan oluen, ja kotiin päästyään pelaajalle ilmoitettiin, ettei hänen tarvitse tulla enää töihin.

Irtisanominen katsottiin lopulta laittomaksi, ja TPS joutui pulittamaan Virtaselle noin 100  000 euroa.

– Minua syytettiin kaikesta, ja seura yritti maalata ihan piruksi. Kun se menee siihen mediapeliin, ja pöydällä on noinkin isot rahat, niin voin ihan suoraan sanoa, että lähdin touhuun mukaan. Tein itsestäni enkelin, ja he tekivät minusta pirun. Molemmat yrittivät ajaa omaa agendaansa, mikä on ymmärrettävää.

 Totuus on, että he halusivat minusta eroon. Ymmärrän sen täysin. Siellä haluttiin tiettyä kulttuurinmuutosta.

Virtanen ei ymmärrä, miksi riita vietiin niin pitkälle.

– Totuus on, että he halusivat minusta eroon. Ymmärrän sen täysin. Siellä haluttiin tiettyä kulttuurinmuutosta. He halusivat erilaisen, mielestään urheilullisemman kokeneen kaverin ryhmään ja vähän sivistyneempää toimintaa. En missannut koskaan treenejä, mutta jos oli vaikka pikkujoulut, olinhan minä siellä aivan turpa täynnä. En saanut koskaan varoitusta alkoholin käytöstä, mutta oli kai vapaa-ajan käytöstäni sanottu minulle sielläkin.

– Jos olisin itse ollut päättävässä elimessä, olisin minäkin halunnut sen hetkisestä Jonne Virtasesta eroon, mutta tapa jolla se tehtiin oli niin älytön. Siitä vedin herneen nenään. Sanoinkin silloin, että tämä olisi voitu sopia yhdessä – ja olisin etsinyt uuden seuran.

Virtanen ei ollut TPS-vuosinaan kaikista puhtoisin keulakuva kotikaupunkinsa Palloseuralle. Seuran kannalta kiusallisista asioista julkisuuteen nousi alasti baariin sammumisen lisäksi myös Virtasen käräjäoikeudessa nuuskan ostosta saama tuomio.

Voimakkaalla persoonalla oli sukset ristissä myös päävalmentaja Kalle Kaskisen kanssa, kun Virtanen arvosteli hänen työtapojaan.

– Halusin vain niin hirveästi, että pärjäisimme. Kun näin, mitä ympärillä tapahtui ja mikä toiminnassa oli älytöntä, sanoin niistä asioista. Ne jutut olivat niin selkeitä, ja koko joukkue oli jutuista samaa mieltä. Kun kukaan ei saanut sanotuksi asiaa ääneen, ikään kuin edustin joukkuetta – olin se joka sanoi.

– Esimerkiksi harjoittelimme mielestäni päin persettä. Olen puhunut Kallen kanssa siitä myöhemminkin. Se on vain jääkiekkoa, ja meillä on ihan hyvät välit. Eivät pelaajat tietenkään päätä, miten pelataan. Olen vasta myöhemmin ymmärtänyt, että otin ehkä liikaa stressiä siitä, koska oli niin kova halu pärjätä kotikaupungin joukkueessa.

TPS:n Jonne Virtanen tanssii tekemänsä maalin jälkeen ottelussa HIFK:ta vastaan tapaninpäivänä 2016.

Kun kohujen takaa tarkastellaan Virtasen uraa jääkiekkoilijana, se on osoitus ennen kaikkea periksiantamattomuudesta.

Virtanen on pysynyt liigakartalla jo toistakymmentä vuotta, vaikka henkilökohtaisilta taidoiltaan hän ei ole kuulunut kaukalon parhaisiin.

– Hirveästi olen silti viettänyt unettomia öitä ja miettinyt, miten voisin olla parempi. Olen analysoinut tarkasti, miten voisin olla hyödyksi. Olen myös tajunnut, minkälaisten pelaajien kanssa pelaan. Mietin paljon näitä asioita, koska jossakin minun pitää saada etua.

– Aikoinaan TPS:n junioreissa ikäluokassani oli paljon minua lahjakkaampia pelaajia, mutta eivät he halunneet lähteä Lappeenrantaan asumaan yksiöön toisen jätkän kanssa 200 euron kuukausipalkalla. Minulle se oli maailman hienoin asia, että sain pelata jääkiekkoa.

Jonne Virtanen tappelee HPK:n Miro Karjalaisen kanssa 2017.

Virtanen on tietyllä tapaa viimeinen mohikaani, sillä hänen kaltaisiaan pelaajia ei nouse enää nykypäivänä SM-liigaan. Peli on muuttunut niin paljon.

– Jääkiekossa puhutaan aina luonteesta. Meillä on paljon tosi taitavia nuoria, mutta monilta puuttuu sellainen palo. Jätkät vetävät kyllä vanerilta kiekkoa ja käyvät kikkailemassa, mutta kun pitäisi oikeasti syödä kiekko, blokata se tai mennä johonkin ahtaaseen väliin, ne eivät ole valmiita.

– Ne ovat ennemmin ”liigajätkinä” pyörimässä 14. hyökkääjänä kuin muuttavat Rovaniemelle, että saisivat pelata. Ne ovat ennemmin tässä, kun kaikki on kivaa.

 Kun katsoo, mitä vauhtia Mestis on menossa alaspäin, Suomesta häviää mahdollisuus, että myöhemmällä iällä pystyisi vielä tulemaan.

Virtaselle itselleen Mestis oli tärkeä väylä kehitykselle. Hän sahasi vuosikausia liigan nelosketjun ja Mestiksen väliä. Nyt reitti on tukossa.

– Kun katsoo, mitä vauhtia Mestis on menossa alaspäin, Suomesta häviää mahdollisuus, että myöhemmällä iällä pystyisi vielä tulemaan. Se raide loppuu. Kun nykyään menee pariksi vuodeksi Mestikseen, moni ei enää pysty. Tulee muuta elämää ja jos palkka on 200 euroa...

Yllätysnäky kuluvalta kaudelta: Jonne Virtanen kultakypärässä Sportin riveissä.

Virtasen peliura on jo ehtoopuolella mutta ei suinkaan loppumassa. Tänä syksynä moni katsoja hieraisi silmiään, kun hänen päässään komeili Sportissa kultakypärä.

Kun ura joskus loppuu, Virtanen saatetaan nähdä valmennushommissa.

– Mutta niiden juttujen aika ei ole vielä. Olen koettanut olla puuttumatta koutsaamiseen. En halua sekoittaa peliäni miettimällä valmennusjuttuja. Olen tällä hetkellä vain yksittäinen pelaaja joukkueessa ja viisikossa.

– Minulla on myös perhe, joka pitää ruokkia. Se on ensisijainen. Sitten toivottavasti saan olla lajissa jotenkin mukana. Hyvin todennäköisesti teen niin, että otan jonkun muun työn, jonka ohella voin kokeilla valmentamista.

Kun ura joskus loppuu, Virtanen saatetaan nähdä valmennushommissa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Sisältöä ei ole vielä haettu

Lisää parhaita