Näin suuren suomalaisen kiekkoseuran korttitalo romahti – kun pelaajat saivat vallan, JYP ajautui tuuliajolle - Urheilulehden parhaat - Ilta-Sanomat

Näin suuren suomalaisen kiekkoseuran korttitalo romahti – kun pelaajat saivat vallan, JYP ajautui tuuliajolle

JYP oli 2010-luvulla SM-liigan kestomenestyjä, jonka osaamista ihailtiin ja saavutuksia kadehdittiin. Muutaman huonon päätöksen seuraukset romuttivat huolella rakennetun kivitalon kuin moukari. Suurin virhe oli antaa pelaajille valtaa kaukalon ulkopuolella.

Hämmentävä ajatus iskee tajuntaan Jyväskylän Hippoksen jäähallilla torstaina 22. lokakuuta 2020.

Edellisenä päivänä jääkiekon liigajoukkue JYP on ilmoittanut pelaajien tuntuvista palkkaleikkauksista ja valmentajien lomautuksista. Nyt JYP on ensi kertaa jäällä uuden valmennusjohdon vetämissä harjoituksissa. Tämä on JYPin neljäs valmennustiimi kevään 2018 jälkeen.

  • Artikkeli on julkaistu alun perin Urheilulehdessä 47/2020. Löydät vastaavia pitkiä ja laadukkaita juttuja julkaisusta joka viikko. Tilausohjeet ovat täällä.

Katse hakeutuu katonrajassa roikkuviin paitoihin ja viireihin. Siekkinen, Kurkinen, Rastela, Mikkilä. Mitäköhän JYP-legendat tänään ajattelevat?

Suomen mestaruus 2009. Mestaruus 2012. European Trophy 2013. CHL – Euroopan mestari 2018.

Ajatella. Siitä on kaksi ja puoli vuotta, kun JYP kruunattiin Euroopan parhaaksi. 6. helmikuuta 2018 kapteeni Juha-Pekka Hytönen nosti ensimmäisenä suomalaisjoukkueena himoitun CHL-pokaalin finaalivastustaja Växjön kotiluolassa.

JYP oli siellä, missä seurajohto oli halunnut olla. Euroopan huipulla.

Tänä syksynä JYP teki toisenlaista lajihistoriaa lomauttamalla liigajoukkueen valmentajat ja leikkaamalla tuntuvasti pelaajien palkkoja.

Mitä ihmettä tapahtui?

Mestarit huhtikuussa 2009.

Siellä, missä JYP halusi olla aina.

Ohjausvirhe

JYPin tarina on tarina siitä, miten hyvän strategian, pitkäjänteisen työn, sitoutuneiden tekijöiden sekä onnen summana voidaan saavuttaa suuretkin tavoitteet.

Ja se on myös tarina siitä, miten visiottomuudella ja muutamalla huonolla päätöksellä voidaan hetkessä tuhota kaikki, mitä on saavutettu.

JYPiä lähellä oleville tai olleille ihmisille aihe on vaikea. Menestysvuodet ovat niin lähellä: oikein tarkasti peruutuspeiliin tuijottamalla niistä voi yhä nähdä heijastumia. Mutta peiliin tuijottaessa eteen tuli yllättäen jyrkkä mutka, jonka takana odotti syvä rotko. Sinne JYP ajoi.

Ajovirheen muisteleminen nostaa yhä tunteita pintaan. Traumaa halutaan purkaa, mutta vaivihkaa. Pyysimme tätä artikkelia varten haastattelua yli kymmeneltä henkilöltä. Yksi paljon nähnyt pelaaja kieltäytyi, ja JYPin pitkäaikainen pääomistaja ja puheenjohtaja Jukka Seppänen ei vastannut puheluihin tai viesteihin.

Tämä ei kuulemma ole ihme. Ujoksi ja introvertiksi kuvailtu Seppänen ei vain halua olla esillä. Ei edes hyvinä aikoina. Artikkelin nimettömät haastateltavat ovat eläneet JYPin menestys- ja kadotusvuodet jäällä, pukuhuoneessa, toimistolla, kabineteissa – ytimessä.

Jukka Seppänen on mr. JYP.

Jyväsjärvenrannan nousun ja tuhon perkaaminen pitää aloittaa paljon kauempaa kuin keväästä 2018. Vuosina 2007-12 seuran myynti- ja markkinointijohtajana ja vuodet 2012-16 toimitusjohtajana työskennelleen Kari Tynin mukaan on palattava ainakin vuoteen 2004. Tuolloin seurassa alettiin työstää uutta strategiaa, joka kulki nimellä ”Missio 2007”.

– Silloin seurassa ilmaistiin selkeä tahtotila nostaa JYP urheilullisesti huipulle. Kolmen vuoden projekti ei vielä tuonut urheilullisesti tulosta, mutta organisaationa JYP alkoi olla valmis seuraavaan askeleeseen, Tyni kertoo.

Keväällä 2007 JYP sijoittui runkosarjassa 12:nneksi. Vuotta myöhemmin Risto Dufvan ensimmäisellä päävalmentajakaudella sijoitus oli viides. Dufvan toisella kaudella kaikki natsasi. Joukkue oli täynnä nuoria, urallaan eteenpäin menossa olevia pelaajia. Dufvan pelitapa sopi sen ajan jääkiekkoon, ja vahva auktoriteetti sai menestysnälkäiset pelaajat toteuttamaan sitä täydellisesti. JYP voitti runkosarjan ja eteni vakuuttavasti mestariksi. Finaalisarja Kärppiä vastaan päättyi 4–0.

 Sanoin Jukalle, että sano nyt saakeli joku luku. Jukka sanoi 500 000, ja venäläiset kysyivät, että euroja vai dollareita.

Seura oli löytänyt myös toisen kultasuonen. Mestarijoukkueen maalivahti Sinuhe Wallinheimo oli käynyt jo edellisenä keväänä Dinamo Moskovassa. JYP nettosi muutaman kuukauden vuokrapestistä peräti 500 000 euroa.

– Olin vieressä, kun Seppäsen Jukka ja venäläiset neuvottelivat. Sanoin Jukalle, että sano nyt saakeli joku luku. Jukka sanoi 500 000, ja venäläiset kysyivät, että euroja vai dollareita. Jukka vastasi, että euroja, ja sitten minä olinkin jo matkalla Moskovaan, Wallinheimo kertoo.

Risto Dufva on ollut tuttu naama vaihtoaitiossa.

Kallis laskuvirhe

JYP myi tai vuokrasi vuosina 2008-13 nimensä KHL:ksi muuttaneen ruplaliigan joukkueisiin ainakin Jarkko Immosen, Pekka Tuokkolan, Jyrki Välivaaran, Hytösen, Jani Tuppuraisen ja Antti Pihlströmin. Tuli tunne, että on keksitty rahantekokone.

JYP voitti Dufvan johdolla runkosarjan myös niukasti kaudella 2009–10 ja suvereenisti 2010–11. Mitalikaappiin tuli ”vain” kevään 2010 pronssi. Vuotta myöhemmin kausi päättyi pronssipelin tappioon.

Vuosi 2011 oli Jyväskylässä dramaattinen. Äärivaativana valmentajan tunnetun Dufvan metodit olivat muutaman vuoden aikana syöneet pelaajien fyysisiä mutta ennen kaikkea henkisiä voimavaroja.

Pelaajat, jotka vielä pari vuotta aiemmin olivat olleet ”nobodyja”, olivat kuitenkin nyt tottuneet menestymään. Pelaajilla alkoi olla enemmän rintakarvoja haastaa valmentajansa näkemykset, ja kun menestyskäyräkin oli kääntynyt laskuun runkosarjavoitoista huolimatta, pelaajien ja Dufvan välille alkoi syntyä kitkaa. Kuherrusvuodet olivat auttamatta ohi.

Dufva riitautui myös seurajohdon kanssa. Kerrotaan, että vain vuoteen 2014 asti voimassa ollut sopimus piti Dufvan joukkueen ruorissa kevään 2011 pettymyksen jälkeen.

Syksyllä 2011 pelaajat ja Dufva olivat jo pahasti riidoissa. Alkukauden aikana Dufva kiukutteli avoimesti, ja kahden kierroksen jälkeen hän sai potkut.

– Juha-Pekka Hytönen pysyi Dufvalle lojaalina koko kevään 2011, mutta syksyllä Hytöselläkin tuli mitta täyteen. Se oli viimeinen naula. 250 000 euroa se JYPille kustansi, lähteemme tietää.

Oli saatu ensimmäisiä viitteitä siitä, että pelaajien, erityisesti Hytösen, sana painoi JYPissä paljon.

20. syyskuuta 2011. JYPin päävalmentajaksi nimitettiin Dufvan entinen kakkosmies Jyrki Aho. Katastrofaalisen alun – vain kaksi pistettä seitsemästä ottelusta – jälkeen tämä sai joukkueen uuteen lentoon. JYP sijoittui runkosarjassa neljänneksi, mutta pudotuspeleissä kaikki onnistui. JYP kruunattiin jälleen mestariksi. Saldo siis oli neljään vuoteen kolme runkosarjan voittoa ja kaksi mestaruutta. Ei huono, sanoisi Jorma Uotinen.

Keväällä 2013 tuli taas pronssia, ja seuraavalle kaudelle JYPin johto päätti kasata sellaisen joukkueen, että oksat pois. Valmentajaksi palkattiin JYPin entinen hyökkääjä ja kapteeni Marko Virtanen. Hän sai käsiinsä JYPin historian kalleimman, lähes kolme miljoonaa euroa maksaneen joukkueen. Virtanen sai myös tehtävän muuttaa JYPin ”traktorikiekoksi” ristitty pelitapa moderniksi.

– Joukkue rakennettiin sillä ajatuksella, että taistelemme mestaruudesta, ja kokoonpano kestää parin pelaajan lähdön KHL:ään. Sitten kysyntä Venäjälle tyrehtyi yhtäkkiä. Jo lokakuussa tiesimme, että vaikka voittaisimme mestaruuden, ajamme taloudellisesti seinään, Tyni muistaa.

Joulun alla 2013 JYP voitti silloisen European Trophyn. Berliinissä pelatussa lopputurnauksessa oli mukana runsaasti pelaajia JYPin akatemiajoukkueesta. Tämä oli osoitus seuran kauttaaltaan laadukkaasta urheilutyöstä.

Keväällä 2014 JYP jäi ensi kerran kuuteen vuoteen ulos välieristä. Kauden liiketoiminnallinen tappio sukelsi lähes puoli miljoonaa euroa pakkaselle.

Menestyksen dilemma

Sisäpiiriläisten mielestä jo tässä vaiheessa oli kylvetty huonoja siemeniä.

– Siitä kaudesta alkoi pitkä kujanjuoksu. Seura oli totuttanut yleisön ja yhteistyökumppanit siihen, että JYPiin tulee jatkuvasti huippupelaajia ja joukkue menestyy. Mutta yksi asia, eli se, millä leikki maksetaan, jäi vajaaksi, yksi kertoo.

– Toimintaa rahoitettiin ei-suunnitelmallisella ja ei-loogisella taloudenpidolla eli KHL-rahalla. Oli vain ajan kysymys, milloin se loppuu, toinen kommentoi.

Kari Tynin mukaan KHL-rahat olivat yleensä 5-10 prosenttia osakeyhtiön liikevaihdosta. Näillä rahoilla tilkittiin reikiä, jotka syntyivät Jyväskylän vaatimattomista olosuhteista.

– JYP ei ole koskaan pystynyt täysin hyödyntämään urheilullista menestystään taloudellisesti. Halli on niin pieni, että seinät tulivat vastaan, kun olisi ollut kuumin rauta taottavana, hän muistuttaa.

Kaudella 2013–14 itse kaivettu kuoppa lapioitiin umpeen kahden seuraavan kauden aikana.

– Alkoi kauhea punnerrus. Kaudelle 2014–15 otettiin kaikista kuluista kymmenen prosenttia pois. Saimme liiketoiminnan tuloksen taas plussalle, Tyni kertoo.

Tulos syntyi raa'alla työnteolla.

– Seura teki joka vuosi myyntiennätyksen. Se palkittiin aina isommalla tavoitteella. Toimiston porukka oli tosi kovilla, eräs tapahtumia läheltä seurannut kertoo.

Joitakin Tynin kaksoisrooli vaivasi. Tämä oli seuran toimitusjohtaja ja osaomistaja, eli JYPin tulos vaikutti myös Tynin lompakkoon. Toiset kehuvat Tyniä tarkasta taloudenpidosta ja »suitsien» pitämisestä tiukalla. Näiden mielestä Tyni piti rattaat pyörimässä taitavalla mutta vaativalla johtamisellaan.

Paradoksaalista oli, että vuosikymmenet menestystä janonnut ympäristö oli jo muutamassa vuodessa kylläinen. ”Tavalliset” ottelut eivät kiinnostaneet. Moni ajatteli, että mennään sitten finaaleihin.

– Paine saada yhtälö toimimaan taloudellisesti oli helvetinmoinen, entinen sisäpiiriläinen huokaa.

Kun Kari Tyni lähti, seurasta katosi henki, JYPiä tuntevat sanovat.

Identiteetti hukkuu

Joidenkin mielestä yksi virhe oli tapahtunut jo Marko Virtasen palkkaamisessa. Tai enemmänkin siinä, että Virtasen saama tehtävänanto ja joukkueen rakenne eivät kohdanneet. Joukkueessa oli yhä paljon kokeneita pelaajia, jotka olivat Dufvan alaisuudessa ajaneet traktorikortin. Nyt näitä yritettiin istuttaa uudenkarhean urheiluauton rattiin.

– Mestaruusvuosina seurassa oli iloinen meininki ja joukkueessa poikkeuksellisen sitoutunut ilmapiiri. JYP oli aidosti kuin iloinen perhe, joka porskutti kovalla materiaalilla ja teki pieniä ihmeitä, lähde kertoo.

– Nyt ilo alkoi kadota: ”Veltsu” ei ollut enää sama iloinen velikulta kuin pelaajana. Mutta ei joukkueen ja koko seuran vallannut totisuus johtunut pelkästään vakavailmeisestä Virtasesta. Dufva-lätkän edustajat olivat joukkueessa vahvoja vaikuttajia, eivätkä he ostaneet Virtasen reagointikiekkoa. Ja nuoret katsovat esimerkkiä konkareista. Pukukopista alkoi kuulua huolestuttavia viestejä, tämä jatkaa.

Moni mietti, kuka joukkuetta johtaa, Virtanen vai kokeneet pelaajat. Ajoittain pelaajat ottivat pelin omiin käsiinsä ja alkoivat yhteisellä päätöksellä pelata ”vanhaa” JYP-lätkää. Mylly jauhoi silti luotettavasti. Joka kevät 2015–18 joukkue päätyi runkosarjassa neljänneksi. Mutta talven 2018 CHL-mestaruus tuli viimeisillä höyryillä. Niska oli jo taittunut.

Marko Virtanen sai lähteä 2018.

Liekki sammuu

Ratkaisevimmat virheet JYPissä tehtiin vuoden 2016 alkupuoliskolla. Usea lähteemme muistaa, että pian Kärpille hävityn pronssiottelun jälkeen Jukka Seppänen ilmoitti, etteivät pronssiottelut kiinnosta. Seppänen alkoi visioida JYPistä suurseuraa Eurooppaan.

Oli jo tiedossa, että jo vuodesta 2004 seuraa eri rooleissa palvellut Kari Tyni oli jättämässä toimitusjohtajan tehtävän. Uutinen tuli yllätyksenä, mutta eräs sisäpiiriläinen kertoo aavistaneensa Tynin aikeet tämän olemuksen vapautumisesta.

– Mutta sitä en arvannut, että kun Kari viimeisen kerran sulki toimiston oven takanaan, samalla lähti se JYP-henki, joka seuraa oli pitänyt pystyssä. Kari piti liekin palamassa, tämä kertoo.

JYP halusi uudistua, ja tarvittiin uusi johtaja. Seuran kehitystyöryhmään kutsuttiin mukaan henkilöitä myös seuran ulkopuolelta. Yksi näistä oli nuori Aku Vallenius, joka oli valmentanut JYPin junioreja ja oli JYPin pelaajien Juha-Pekka Hytösen ja Tuomas Pihlmanin lapsuudenystävä. Vallenius työskenteli Fonectalla myynti- ja markkinointiratkaisuja toteuttavan yksikön johtajana.

– Vallenius hurmasi hallituksen kaunopuheisuudellaan. Hän osasi maalata suuria tarinoita, mutta hänellä ei ollut mitään ajatusta, miten visiot toteutetaan tai miten liigaseuraa johdetaan, sisäpiiriläinen sanoo.

24. toukokuuta 2016 JYP tiedotti, että Tynin seuraajaksi on valittu Vallenius, 31. Keskisuomalaisen kiekkokolumnisti Tuomas Heikkilä tiesi seuraavaa: ”Vallenius kuuluu JYPin kapteenin J-P Hytösen ja varakippari Tuomas Pihlmanin kaveripiiriin. Samaa porukkaa on muuan Jarkko Immonen.”

Aku Vallenius ja Mikko Mäenpää.

Roolien uusjako

Aletaan olla syvällä JYPin ongelmien ytimessä. Kesästä 2016 alkaen JYP Jyväskylä Oy:n toimitusjohtajana oli ”pelaajien mies” – muutaman avainpelaajan vahvasti tehtävään suosittelema Vallenius. Syksyllä 2016 Kari Tyni myi omistusosuutensa. Maaliskuussa 2017 JYP tiedotti uusista omistusjärjestelyistä. Koko Oy:n omistus oli siirtynyt Evellsportille.

Aiemmin noin kaksi kolmasosaa osakkeista omistaneet Jukka Seppänen ja tämän yhtiökumppani Esa Polas vähensivät osuuttaan kolmannekseen. Muilla yksittäisillä omistajilla oli yhteensä 50 prosenttia.

Suuri uutinen oli tämä: JYP-taustaiset pelaajat Hytönen, Pihlman, Immonen ja Harri Pesonen tulivat omistajiksi 16,7 prosentin osuudella. Kesällä Immonen palasi Sveitsin Zugista JYPiin. Kaudella 2017–18 joukkueen kapteeni Hytönen ja varakapteeni Immonen olivat siis määräävässä asemassa koko henkilökuntaan.

– Kerran hallilla tajusin, että hetkinen: ennen olen edustanut pelaajille työnantajaa, mutta nyt osa heistä maksaa palkkani, JYPin entinen työntekijä kiteyttää.

Organisaatio oli sekaisin. Toimistolla huomattiin pian, ettei laskukoneen käyttö kuulunut Valleniuksen vahvuuksiin. Muutenkin tämän toiminta ihmetytti. Työntekijöiden mukaan Vallenius palkkasi seuraan kavereitaan, ja pitkään talossa olleet kokivat roolinsa epäselviksi.

– Komentoketjut olivat hyvin epäselvät. Organisaatioon syntyi valtava johtamistyhjiö. Osa työntekijöistä veti omia johtopäätöksiään, osa laitettiin pihalle. Noin 15:stä avaintekijästä 11 tai 12 häipyi organisaatiosta noin vuoden aikana, eräs lähtijöistä kertoo.

Tuomas Pihlman (toinen vas.) ja Juha-Pekka Hytönen olivat kahden roolin miehiä.

Luokkakokous

Visiot olivat suuria, mutta ulkopuolisen on ollut vaikea löytää JYPin urheilupuolen suunnitelmasta punaista lankaa 2010-luvun puolivälistä eteenpäin. Ainoa strategia tuntuu olleen pyrkimys pysyä huipulla.

– Ehkä riski menestymättömyydestä pelaajabudjettia pienentämällä olisi pitänyt uskaltaa ottaa aiemmin, Tyni miettii nyt.

JYP valitsi toisin. Lokakuussa 2016 se sanottiin ääneen. JYPin nettisivuilla julkaistiin CHL-aiheinen uutinen, jossa luki: ”Kansainväliset kokemukset vievät JYPiä myös seurana kohti tavoitetta eli olla Euroopan paras kiekko-organisaatio”.

– Koskaan en nähnyt suunnitelmaa, miten tämä toteutettaisiin. Ainoa ajatus lienee se, että Hippos 2020 -hankkeen toteuduttua rahaa alkaisi tulla uuden areenan ovista ja ikkunoista, yksi lähde miettii.

Suunnitelmaa ei ollut. Joukkueen rakentaminenkin oli kummallista. Yksi kerrallaan JYP haali takaisin pelaajia, jotka olivat olleet rakentamassa aiempaa menestystä. Kevään 2009 mestareista Pihlman palasi jo 2014, Hytönen ja Ossi Louhivaara 2016, Immonen ja Miika Lahti 2017, entisistä JYP-pelaajista värvättiin myös mm. Mikko Luoma ja Mikko Mäenpää. Näiden jalat eivät olleet vetreytyneet eivätkä hintalaput pienentyneet vuosien saatossa.

– Mikään ei ole niin kallista kuin nostalgia, eräs haastateltava kiteyttää.

Kari Tyni puhuu seuran perusarvoista.

– Se on ollut yksi JYPin arvo, että omia kunnioitetaan. Toki myös pelillinen odote näille herroille on ollut kova. En näe, että kenenkään parasta ennen -aika olisi ollut vielä ohi. Mutta joidenkin kohdalla voidaan kysyä, olivatko sopimukset liian pitkiä. Ja pitäydyttiinkö liian kauan ylipäätään kiinni samoissa menestyselementeissä, Tyni miettii.

 Siitä, kun tulin JYPiin pelaajaksi vuonna 2008 siihen, kun aloitin urheilutoimenjohtajana 2019, liigajoukkueen viikkorakenne oli pysynyt lähes identtisenä.

Nykyisen urheilutoimenjohtajan Mikko Viitasen vastaus on selkeä: kyllä.

– Siitä, kun tulin JYPiin pelaajaksi vuonna 2008 siihen, kun aloitin urheilutoimenjohtajana 2019, liigajoukkueen urheilun arki ja jopa viikkorakenne oli pysynyt lähes identtisenä. Mitään urheilullista evoluutiota ei ollut tapahtunut. Sitä on nyt yritetty muokata, Viitanen sanoo.

– Urheilujohtamisen tärkeimpiä asioita on ymmärtää, milloin tietyistä pelaajista pitää päästää irti. On pakko tehdä kovia ratkaisuja, hän lisää.

Tynin mukaan paluumuuttajat toivat seuraan myös henkistä pääomaa.

– He olivat tärkeitä ankkuripelaajia, joiden paluu oli tärkeä asia joukkueelle ja koko yhteisölle. Heidän kauttaan seuran dna-perimä välittyi eteenpäin, Tyni sanoo.

JYPissä on puhuttu taikinajuuresta, joka periytyy aina uudelle pelaajapolvelle.

Akatemian alasajo

Keväästä 2017 alkaen uusi sukupolvi ei enää päässyt ottamaan juniori- ja liigakiekon välistä askelta JYPin organisaatiossa. Vuodesta 2008 toiminut farmijoukkue JYP Akatemia lakkautettiin taloudellisten syiden takia.

Järjestely oli ollut poikkeuksellisen nerokas. JYP ja Mestiksessä pelannut Akatemia toimivat saman katon alla. Nuoria pelaajia kasvatettiin miesten peleihin tutussa ympäristössä. Akatemian kautta nousi JYPiin lukuisia pelaajia. Akatemian historian ainoan valmentajan Jukka Ahvenjärven mukaan nimettyä ”Jusun koulua” pidettiin suuressa arvossa. Muttei tarpeeksi suuressa.

– Aparaattihan oli mitä mainioin, mutta menestyspaineesta johtuen sitä ei hyödynnetty urheilullisesti niin hyvin kuin olisi voitu. Olisimme voineet nostaa Akatemiasta enemmän pelaajia liigaan. Se olisi ehkä kasvattanut menestymättömyyden riskiä, mutta taloudellisesti olisi ollut edullisempaa kuin valmiiden pelaajien hankkiminen, Tyni sanoo.

Akatemian lopettaminen hieman harmittaa Mikko Viitasta.

– Akatemia valmisti pelaajia ja tuotti paljon hyviä pelaajia liigatasolle. Valitettavan harva näistä pelaa meidän seurassa. Nämä pääsivät JYPin menestysvuosina karkaamaan, kun liigaan runkopelaajaksi pääseminen oli tosi kovan työn alla.

Viitanen jättää kuulijan tulkittavaksi tämän: mitä järkeä oli samaan aikaan tuoda joukkueeseen kalliita pelaajia ja käyttää rahaa Akatemiaan, jonka kasvattamat pelaajat lähtivät muualle.

Ihme Euroopassa

Kaudella 2017–18 pelaaja-omistajien Hytösen, 36, ja Immosen 35, kipparoiman joukkueen peli ei ottanut kulkeakseen SM-liigassa. Viestit kertoivat, että pelaajien tyytymättömyys päävalmentaja Virtaseen kasvoi. Jyväskylässä oltiin varmoja, että Virtasen keväällä 2018 päättyvää sopimusta ei jatketa.

Marraskuun alussa JYP tiedotti Virtasen vuoden mittaisesta jatkosopimuksesta.

CHL vaikutti sytyttävän joukkuetta eri tavalla kuin kotoinen liiga, mutta se myös vei joukkueelta rutosti energiaa. CHL-mestaruus toi hetken riemun ja melko vaatimattomat 300 000 euroa. SM-liigan puolivälierissä JYP hävisi HIFK:lle voitoin 2–4. Sarja sisälsi ikimuistoisen sulamisen viidennen ottelun 5–0-johdosta 6–7-jatkoaikatappioon. Kaksi päivää kauden päättymisestä Virtanen sai potkut.

Niin mikä suunnitelma?

Virtasen potkuja kommentoi ulospäin urheilutoimenjohtaja Jukka Holtari.

– Päädyimme tähän ratkaisuun puhtaasti tulosurheilunäkökulmasta. Tämän kevään tulos oli meille kaikille pettymys, Holtari sanoi Ilta-Sanomissa.

Oli harvinaista, että Holtari oli äänessä tällaisella hetkellä. Holtarilla on maine osaavana urheilujohtajana, mutta etenkin viimeisinä JYP-vuosina värväyksiin osui paljon huteja – pelaajissa ja valmentajissa.

– Holtari oli taustalla aika iso hämmentäjä. Valleniuksen aikana myös Holtari alkoi sekaantua vääriin asioihin. Se pisti silmään, että hyvinä aikoina hän oli esillä, mutta kun meni huonosti, miestä ei näkynyt missään, eräs tarkkailija huomasi.

Holtari on tehnyt pitkään töitä myös Kiekko-Espoon ja Bluesin organisaatiossa.

– Voi kysyä, että samaan aikaan kun JYPin omia kasvatteja päästettiin muualle, miksi JYPissä pelasi Holtarin kymmenen palvelusvuoden aikana 18 Espoo-taustaista pelaajaa, lähde huomauttaa.

Jukka Holtari hankki pelaajia Espoosta.

Leipurit

Kuusi viikkoa Virtasen potkujen jälkeen JYP julkaisi uuden päävalmentajansa: Lauri Merikiven, 35. Liigadebytantti laitettiin käskemään joukkuetta, jossa pelasi seuran omistajia ja joukko muita seuraikoneita. Joukkueeseen hankittiin uransa päättämään, osittain ympäristön painostuksesta, myös JYPin kaikkien aikojen ulkomaalaispelaaja Eric Perrin, tuolloin 43.

– JYPissä tajuttiin, että peli muuttuu, ja joukkueen pitää uudistua. Simsalabim, hankitaan nuori valmentaja, ja homma on hoidettu, eräs lähde kärjistää.

 CHL-reissuilla joukkueen kokenut osasto istui lentokentän loungessa, kun nuoremmat jäkittivät lähtöportilla.

Eihän siitä mitään tullut, tietenkään. Se on vähiten Merikiven vika. Asetelma oli hänelle mahdoton. Ei myöskään siirtynyt seuran dna konkarien veivaamassa taikinajuuressa nuorisolle. Päinvastoin.

– Alkoi tapahtua asioita, jotka söivät joukkueen yhtenäisyyttä. CHL-reissuilla joukkueen kokenut osasto istui lentokentän loungessa, kun nuoremmat jäkittivät lähtöportilla. Konkarit söivät sitä taikinajuurta, lähde kertoo.

Jouluruokailussa pelaajaomistajille eivät enää kelvanneet seuran oman Hurrikaani-ravintolan antimet.

– Se tietysti pahoitti ravintolan väen mielen. Sieltäkin lähti Valleniuksen aikana monta osaajaa, toinen lähde kertoo.

– Tyni ja Virtanen eivät olisi ikinä hyväksyneet tuollaista käytöstä.

Lähteidemme mukaan ne pelaajat, joiden piti huolehtia pukukopin ilmapiiristä, myrkyttivät sitä.

– Kokeneet pelaajat savustivat Virtasen ulos. Tilalle palkattiin Merikivi, koska tämä sopi hyvin pelaajille. Sitten pelaajat alkoivat pyörittää koko orkesteria, Urheilulehdelle kerrotaan.

Lauri Merikiveä pidettiin pelaajien valintana.

Marraskuussa 2018 JYPistä kuului ikäviä uutisia. Vallenius oli sairastunut MS-tautiin ja jätti tehtävänsä. Hätiin kutsuttiin Tyni. Reilun kahden vuoden poissa­olon aikana aiemmin muurattu kivijalka oli lähes tuhottu.

– En haluaisi hirveästi kommentoida muiden tekemisiä, mutta hyvin haasteellinen tilanne oli niin taloudellisesti kuin urheilullisesti, Tyni kertoo.

Valleniuksen kahden johtajavuoden aikana JYPin tilinpäätökset näyttivät miinuslukemia 450 000 ja 466 000 euroa.

Moni hämmästelee, miten tämän annettiin tapahtua? Miksi Seppänen ja muu hallitus ei valvonut toimitusjohtajan tekemisiä tarkemmin?

– Sitä Seppänen nyt syvästi katuu, ettei valvonut toimintaa tuolloin kunnolla, lähteemme tietää.

Tammikuussa 2019 Merikivi sai potkut. Tilalle palkattiin – Risto Dufva!

Niin että mikä suunnitelma? No, jos tarkoitus todella oli pitää vuoden 2009 mestarien luokkakokous, nyt ydinjengi oli taas koossa rehtoria myöten.

Vähän aikaa JYP maksoi palkkaa kolmelle päävalmentajalle ja kahdelle toimitusjohtajalle.

Urheilullisesti JYP siirtyi Dufvan johdolla takaisin wanhaan. Kokeneet pelaajat eivät silti hyppineet riemusta: kerranhan tuosta jo päästiin! Dufva kiskoi JYPin sijalle 10 ja esipudotuspeleihin. Eric Perrinin ura päättyi JYPin surkeimpaan sijoitukseen sitten vuoden 2007.

Kevään aikana Seppäsen ja Dufvan aiemmin hyvät välit tulehtuivat, kun Dufva halusi jatkosopimuksen, mutta Seppänen ei antanut. Hänellä oli muita suunnitelmia.

Tässäkin suunnitelmassa oli lievä epäloogisuus. 26. maaliskuuta 2019 JYP tiedotti, että uusi päävalmentaja on Pekka Tirkkonen. Kuukausi myöhemmin tälle palkattiin esimiehet: toimitusjohtaja Risto Korpela ja urheilutoimenjohtaja Viitanen. Yleisesti arvioidaan, että nämä eivät olisi valinneet Tirkkosta.

– Tuohan se omat haasteensa työhön, kun pöytä on henkilöstön osalta katettu, ja sitten tuodaan taloon uudet esimiehet. Mutta aika pian kävimme valmennusryhmän kanssa läpi, millaiset meidän ison kuvan metodimme ovat, ja mihin suuntaan toimintaa halutaan viedä. Sitten on pyritty viemään niillä työntekijöillä, joita talossa on, Viitanen muotoilee.

Tosin rekrytointijärjestys johtui Tynin mukaan myös siitä, että JYP halusi tehdä tulevaisuutensa kannalta tärkeimmän eli urheilujohtajan valinnan huolella, ja osa kandidaateista vaikutti pitkälle kevääseen ulkomailla.

Yhtä kaikki: keväällä 2019 JYPissä vaihtui mies kolmessa tärkeimmässä positiossa – toimitusjohtaja, urheilutoimenjohtaja ja päävalmentaja – kuukauden sisään. Signaali oli selvä: nyt JYP todella uudistuu.

Pekka Tirkkonen sai kutsun 2019.

Mitä tekee Seppänen?

Yksi JYPin viime vuosien haasteista on ollut juuri se, että Seppäsellä on paljon muitakin bisneksiä. Hänellä on omat liiketoimensa kiinteistöalalla ja hän oli aktiivisesti mukana Hippos 2020 -hankkeen suunnittelussa. Moni arvelee, että Seppäsen fokus on suuntautunut entistä enemmän muualle kuin JYPiin.

– Yhtä juttua en tajua. Jukalla on aina ollut kyky löytää parhaat henkilöt. En ymmärrä, miksi niin moni viime vuosien rekrytoinneista on mennyt pieleen. Onko kyse juuri siitä, että hänellä on niin monta rautaa tulessa, lähteemme miettii.

– Mutta kaikkein eniten kyrsii se, että lyhyessä ajassa hukattiin se JYP-henki, jota seurassa oli vaalittu pitkään. Taikinajuuri poltettiin karrelle ja kulhokin on hukassa, tämä harmittelee.

Puhutaan, että Seppänen olisi jo jonkin aikaa ollut valmis luovuttamaan soihdun seuraavalle kantajalle, jos löytyisi riittävän jykevä käsi ottamaan sen vastaan.

– Enpä tiedä. Jos se tilanne oikeasti tulisi eteen, JYPistä luopuminen voisi olla hänelle vaikea paikka, eräs lähde arvelee.

Eri arvioiden mukaan Seppänen on laittanut JYPiin omia rahojaan »ainakin seitsennumeroisen summan». Yhtiökumppani Esa Polaksen omistusosuus ­JYPistä on ollut samaa luokkaa.

Nyt raja on tullut vastaan. Kalliit kaudet 2016–18, korona ja syksyn 479 000 euron veromätkyt pakottivat JYPin omistajaportaan kipeisiin ratkaisuihin. Seppänen sanoi Keskisuomalaisessa, että tehdyillä toimilla seura selviää jouluun.

Tässä tuli esiin yksi Seppäsen piirteistä. Suunsa avatessaan hän saattaa puhua jopa liian rehellisesti. Kerrotaan, että Seppänen olisi jopa hieman säikähtänyt lukiessaan lausuntonsa lehdestä. Eikä ihme.

– Ihan käsittämätön lausunto! Mitä seuran työntekijät nyt miettivät? Että onko seura tammikuussa konkurssissa ja loppuvatko heiltä työt, lähteemme tiivistää.

Seppäsen kaltaiset äärimmäisen lojaalit ihmiset usein odottavat myös lähipiiriltään samaa. Kerrotaan, että vaikeina viime vuosina Seppäsen välit ovat viilentyneet paitsi Dufvan, myös Juha-Pekka Hytösen kanssa. Tämä on toiminut pelaajaomistajien äänitorvena, ja Hytösen johtaman porukan suosituksesta JYPin hallitus teki kalliin virhearvion toimitusjohtajan valinnassa.

Neljä viime kautta JYPissä viettänyt Hytönen muuten pelaa nyt Itävallan ICEHL-liigan Black Wings 1992 -joukkueessa, ja kuluvan kauden on määrä olla JYP-ikonin uran viimeinen.

– Syitä siihen, että J-P lähti pelaamaan viimeisen kautensa muualle, jokainen voi miettiä, lähteemme hymähtää.

Toisaalta kaikki kiteytyy lopulta Seppäseen. Hän halusi nostaa JYPin menestyjäksi, ja nosti. Hän halusi, että menestys jatkuu, ja oli valmis ottamaan sen vuoksi suuriakin taloudellisia riskejä. Hän on siunannut kaikki päätökset. Usein on onnistunut, joskus mennyt pieleen. Joskus suunnitelmat ovat olleet huolellisia ja niitä on toteutettu pitkäjänteisesti, toisinaan tunne on vienyt ja mopo keulinut.

– Visio- ja strategiapuoli ovat Jukan ehdottomia vahvuuksia. Hänen pitkän tähtäimen näkemyksensä ovat erinomaisia, ja hän pitää linjauksistaan kiinni hyvinkin rohkeasti. Toisaalta JYP on hänelle sydämen asia, ja tunnetaso on kova. Yksityiskohdissa hänen reagointinsa voi olla nopeaa, Kari Tyni kuvailee.

Aina Seppänen on kantanut vastuunsa. Yleensä pysty-, joskus allapäin. Kuten nyt.

– Jukka on erittäin lojaali JYPille, ja nyt hän haluaa siivota oman läjänsä, eräs Seppäsen hyvin tunteva henkilö kertoo.

Korona, kalliit kaudet 2016–18 ja veromätkyt pakottivat JYPin kipeisiin ratkaisuihin.

Hurrikaani

Trooppinen hirmumyrsky eli hurrikaani kerää valtavan energiansa meren pinnasta haihtuvan veden sisältämästä lämmöstä. Kehittyessään se ruokkii itse itseään. Kun hurrikaani joutuu pois luontaisesta elinympäristöstään, se heikkenee nopeasti.

Jotenkin näin on käynyt hurrikaanilogosta tunnetulle JYPille. Kasvun ja voimistumisen aikana pyörre lähti käsistä. Seura unohti perimmäisen identiteettinsä, halusi kasvaa vielä suuremmaksi, kulut karkasivat, JYP ei enää toiminut niin kuin sille oli joskus ollut luontaista. Edessä oli karu törmäys mantereeseen ja nopea hiipuminen.

Nyt voimien kerääminen on aloitettu uudestaan, täysin aiemmasta poikkeavalla strategialla. JYPin joukkueessa on muutama konkari ja iso joukko nuoria pelaajia. JYP on liigassa toiseksi viimeisenä.

– Joukkue ei ole sellainen kuin ajateltiin. Koronan vaikutus teki muutoksesta radikaalimman kuin oli suunniteltu, mutta on selvää, että näillä realiteeteilla omavaraisuusasteen pitää olla suurempi. Seuraavien kausien aikana yritetään kasvattaa uutta JYP-sukupolvea ja hyviä pelaajia. Aika näyttää, tuoko tämä työ meille esimerkiksi NHL-kasvattajarahoja, Mikko Viitanen valaisee JYPin strategiaa.

– Jos omistajat jatkuvasti kuittaavat tappiot, se on kuin veden pumppaamista tyhjään kaivoon. Silloin toiminta ei ole terveellä pohjalla. Perusliiketoiminta on saatava plussalle. Viime vuonna olisi jo saatu ilman koronan vaikutusta, toimitusjohtaja Korpela kertoo.

Suunnitelmat vaikuttavat nyt terveiltä. Ja niistä on tarkoitus pitää kiinni.

Hurrikaani on hiipunut, mutta vielä sen sisällä sihisee. Ehkä se vielä voimistuu, jyliseekin.

Mutta aikaa se ottaa.

Sisältöä ei ole vielä haettu

Tuoreimmat Urheilulehti