Mikael Hakkaraisen vanhemmat ovat käyttäneet yli 100 000 poikansa unelman toteuttamiseen - Urheilulehden parhaat - Ilta-Sanomat

Mikael Hakkarainen, 22, on ”Suomen tuntemattomin NHL-pelaaja” – vanhemmat ovat käyttäneet yli 100 000 euroa poikansa unelman toteuttamiseen

Mikael Hakkarainen, 22, on kulkenut omia polkujaan NHL:n kynnykselle.

Mikael Hakkarainen jahtaa NHL-unelmaansa.­

8.11.2020 8:23

Kun suomalaisten NHL-pelaajien yksityislento lähti kohti New Yorkia 24. kesäkuuta, Mikael Hakkaraista ja hänen pelivehkeitään ei näkynyt lentokentällä.

Ketä ihmeen Hakkaraista? Ja miksi olisi pitänyt näkyä?

Hakkarainen, 22, on tuntemattomin suomalainen, jolla on NHL-sopimus.

  • Artikkeli on julkaistu alun perin Urheilulehdessä 33/2020. Löydät vastaavia pitkiä ja laadukkaita juttuja julkaisusta joka viikko. Tilausohjeet ovat täällä.

Jos kadulla näytettäisiin hänen valokuvaansa vaikkapa tuhannelle härmäläiselle, harva tunnistaisi koko miestä.

Eikä ihme: Hakkarainen ei ole koskaan pelannut yhtään ottelua SM-liigassa tai edes A-nuorten SM-sarjassa.

Chicago Blackhawksin sopimuspelaaja allekirjoitti toukokuussa 2019 kolmen vuoden tulokaskontrahdin, jonka arvo on 925 000 dollaria eli 811 000 euroa kaudessa.

Hakkaraisen tie kohti NHL:ää on kulkenut poikkeuksellista reittiä.

Yksi nuoren miehen päätös muutaman kesän takaa muutti paitsi hänen osoitteensa myös uransa askelmerkit täydellisesti.

Moni suomalainen juniori haaveilee vastaavasta. Harvalla on uskallusta saati edes mahdollisuutta tehdä vastaavaa.

”Ei sinusta tule mitään”

Hakkarainen kuuluu niiden 102 pelaajan joukkoon, jotka valittiin Pohjola-leirille 1998 syntyneiden ikäluokasta vuonna 2013.

Vaikka nimi oli valitsijoiden mielessä, tästä armoitetusta joukosta ysikasien ensimmäiseen maajoukkueeseen Hakkaraisella ei ollut 15-vuotiaana mitään asiaa: hän ei ollut mikään varsinainen junioritähti.

– Jääkiekkoliiton äijät sanoivat, ettei minusta tule mitään, koska en osaa luistella. Tuli palaute, jonka mukaan luisteluni oli kutonen asteikolla 4–10, Hakkarainen muistelee.

– Olin silloin tosi huono luistelemaan. Vauhti ei riittänyt. Tuohon aikaan en ollut kovin hyvä pelaaja. Siihen nähden olen päässyt aika pitkälle, vaikka urani on vielä lyhyt, hän hymähtää.

Hakkaraisesta pisti silti silmään ominaisuuksia, joita ei voi rahalla ostaa: kilpailullisuus, työmoraali, peräänantamattomuus ja kunnianhimo.

Hän oli pitkällä listalla, josta valittiin pelaajia alle 18-vuotiaiden MM-turnaukseen kaudella 2013–14. Sitä ryhmää tähdittivät Jesse Puljujärvi, Kristian Vesalainen ja Eeli Tolvanen. Hakkarainen muistelee, että oli tuolloin noin kuutosketjun pelaaja.

– Pettymyksistä pitää kasvaa: halusin olla tulevaisuudessa parempi. Olen mennyt ohi monesta, jonka kanssa taistelin silloin kisapaikasta – ja useat eivät ole enää mukana ollenkaan näissä kuvioissa.

– Pettymykset ovat vieneet eteenpäin. Mottoni on, että työnteko palkitaan jonain päivänä. Kaikki eivät ole valmiita siihen.

Mikael Hakkaraisen NHL-unelma on nyt lähempänä kuin koskaan.­

Erikoisvalmennusta

Hänen uraansa ovat vaikuttaneet vahvasti myös asiat, joita voi hankkia rahalla.

Hakkarainen on ollut niiden ensimmäisten suomalaispelaajien joukossa, jotka ovat satsanneet vanhempiensa tukemana eri spesiaalivalmentajien palveluihin, kehittyneet suuren toistomäärän ansiosta ja päässeet pitkälle.

Pohjois-Amerikassa yksilövalmentajien palkkaaminen juniori-ikäisten avuksi on jo pitkään kuulunut käytäntöön.

Täälläkin tuo tapa on yleistynyt viime vuosina selkeästi. Tahti tuskin vaimenee, kun erikoisvalmentajien joukko vain kasvaa.

– Amerikkalainen unelma, heh, Hakkarainen hymähtää ja vakavoituu nopeasti.

– Yksin on vaikea pärjätä. On parempi, että apuna on monta ammattilaista ja visiota kuin joku liitto tai vanhan liiton kaikkitietävä valmentaja, joka käskee tehdä asioita vain tietyllä tavalla.

Hakkaraisen mielestä ammattiapu auttaa pitämään jalat maassa mutta tähtäämään samalla korkealle.

– Haluan pitää ympärilläni ammattilaisten ryhmän, joka on menestynyt ja haluaa menestyä. Siinä on iso ero toisenlaiseen porukkaan. Ei saa tulla tyytyväisyyden vaihetta ja tunnetta, jossa pelaaja kuvittelee ylimielisesti olevansa paras. Se lopettaa kehittymisen.

Suomessa ollessaan Mikael Hakkarainen treenaa fysiikkaa Petri Halosen johdolla.­

Vuoden verran luistelua

Hakkarainen aloitti yhteistyön luisteluvalmentaja Lari Joutsenlahden kanssa Hockey Basen luistelumatolla jo 12-vuotiaana. Siitä hän jatkoi pari vuotta myöhemmin aidolle jäälle, kun Joutsenlahti perusti yrityksensä.

– Arvioin, että olen luistellut hänen opeillaan kymmenen vuoden aikana ns. tehokasta aikaa noin vuoden. Onhan se aika paljon! En tiedä, missä luisteluni olisi ilman niitä tunteja – enkä vieläkään ole luistelijana ihan huippu. Larin treeneissä korostuvat nopeus ja tiukat käännökset.

– Alussa isä vei minut sinne koulun jälkeen 1–2 kertaa viikossa. Se oli perkeleen raskasta, enkä aikoinani olisi aina halunnut lähteä sinne.

Erikoisharjoittelu ei jäänyt siihen: Äiti kuskasi kiekkoilijanalkua Antti Lindholmin fysiikkaharjoituksiin, kun poika oli kymmenen. Nykyisin Hakkaraisen fysiikkavalmentajana Suomessa toimii Petri Halonen ja lajikohtaisena taitovalmentajana Iiro Mäntylä.

– Tämän kesän (2020) valmennuksen ja ruoat (10 000 euroa) maksan jo itse. Se voi kuulostaa paljolta, mutta on satsaus tulevaisuuteen. Voin jonain päivänä saada sen paremman NHL-sopimuksen.

Helsingistä kotoisin oleva Hakkarainen kertoo, että hänen isänsä on menestynyt sijoittaja, joka vaikuttaa eri yhtiöiden hallituksissa. Hänen äidillään on kirjanpitotoimisto.

– En olisi tässä ilman heitä. He ovat käyttäneet tosi paljon aikaansa siihen, että minulla olisi kaikki hyvin: Huolehtineet maksuista, kuljettaneet harjoituksiin, leireille ja otteluihin…

Hakkarainen on pelannut tai ”kokeillut” jääkiekkoa, jalkapalloa, salibandya, jääpalloa, golfia, tennistä ja käsipalloa.

– Kausimaksut, mailat, varusteet, treenaamiset… Vanhemmat ovat panostaneet urheiluuni varmaan 100 000 euroa tai yli.

 Kausimaksut, mailat, varusteet, treenaamiset… Vanhemmat ovat panostaneet urheiluuni varmaan 100 000 euroa tai yli.

Mikael Hakkarainen otti tuntumaa jäähän harjoitusottelussa Chicagossa syyskuussa 2019.­

Hakkarainen on ollut onnekas, kun hänen vanhemmillaan on ollut mahdollisuus – ja halua – tukea poikansa NHL-unelman toteutumista.

Poika on vastineeksi osoittanut koltiaisikäisestä lähtien luottamusta vanhemmilleen.

– Arvojeni on pitänyt olla kohdallaan. Heidän ohjenuoransa on ollut, että ihan ensin pitää olla hyvä ihminen ja kohdella kaikkia ihmisiä niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan. He ovat myös olleet tarkkoja siitä, etten ajautuisi elämässäni vääriin kaveripiireihin.

Kilpailullisuuden hän tuntee saaneensa isänsä geeneistä.

– Isä ei voi pelata minun ja äitini kanssa edes korttia, koska ei halua hävitä.

Opinnot jäivät

Heinäkuun lopussa 2015 Bluesia edustanut Hakkarainen oli valmistautumassa A-juniorien SM-sarjaan.

Samaan aikaan hänellä oli mahdollisuus lähteä College Hockey Swedenin kesäleirille hakemaan jäätuntumaa ja tekemään itseään tunnetuksi Pohjois-Amerikan collegemaailmaan.

Paitsi ura jääkiekkoammattilaisena myös unelma tutkinnon hankkimisesta pohjoisamerikkalaisessa yliopistossa eli nuorukaisen mielessä voimakkaana.

Brookings Blizzardsin (NAHL, juniorisarja Yhdysvalloissa) kykyjenetsijä Dan Daikawa tuli ilmoittamaan jo ensimmäisen päivän jälkeen, että hän haluaa Hakkaraisen joukkueeseen.

– Olin leirillä dominoiva ja sataprosenttisen varma siitä, että haluan lähteä sinne.

Hakkarainen kertoo, että hänen isänsä oli toista mieltä. Poika oli käynyt suomalaista lukiota vasta vuoden – eikä sitä olisi isän mielestä kannattanut jättää kesken.

– Sain hänen päänsä onneksi käännettyä. Sanoin, että Suomessa jääkiekon ja korkeakoulututkinnon hankkiminen yhtä aikaa on paljon vaikeampaa kuin Yhdysvalloissa.

Hakkarainen pelasi neljä kautta hyvällä menestyksellä Pohjois-Amerikan juniorisarjoissa (2015–19), mutta hänen tilillään on vain yksi NCAA-ottelu Providence Collegen riveistä kaudelta 2018–19.

Sääntö oli selkeä: Jos koulu ei suju riittävän hyvin, otteluihin ei ole mitään asiaa.

Se sääntö oli totisinta totta – toisin kuin Providencen valmentajien houkutteluvaiheessa maalailemat kertomukset koko vuorokauden auki olevasta sushibaarista ja joukkueen omista koehetkistä.

– Aluksi en ollut ihan varma pelitaidoistani ja lähdin sinne nimenomaan opiskelemaan. Lopulta halusin kuitenkin olla lätkänpelaaja tosi hyvällä tasolla ja keskittyä vain siihen. Ehkä se koulu oli liian vaikea minulle asenteella, jolla sinne lähdin.

Hän kertoo opiskelevan jääkiekkoilijan hektisestä viikkorytmistä. Henkisesti ja fyysisesti vaativa aikataulu ajoi hänen kroppansa väkevään stressitilaan.

– Maanantaina ja keskiviikkona heräsin kuudelta ja menin salitreeneihin. Koulu alkoi kello 8.30 ja kesti 13:een. Ehdin syödä 13:n ja 14:n välillä, sen jälkeen alkoi videopalaveri joukkueen kanssa. Jääharjoitus kesti 14.30:sta neljään tai puoliviiteen. Sitten loppulämpö tai ekstratreenit. Ruokailun jälkeen piti mennä vielä opiskelemaan.

Kun uusi päivä koitti, Hakkaraisen odotettiin olevan taas täynnä virtaa.

– Aina olisi pitänyt olla valmis seuraavaan päivään. Opiskeluasenteestani tuli negatiivinen: ihan suorittamista vain. Hyvä minulle, että lähdin pois.

– Vanhemmat olivat kuukauden ajan vihaisia ratkaisustani. He halusivat silti, että olen onnellinen ja leppyivät. Valmentaja huusi tunnin, kun pelasin vain yhden pelin ja päätin lähteä takaisin juniorisarjaan.

–On hyvä ajatella olevansa joukkueessa kuin työpaikassa ja tehdä täysillä se tehtävä, joka annetaan, Mikael Hakkarainen sanoo.­

Liike, liike

Hakkarainen on suhteellisen harvinainen mutta koko ajan yleistyvä esimerkki suomalaispelaajasta, joka kampeaa tiensä kohti NHL:ää pohjoisamerikkalaisista juniorisarjoista.

– Moni ei tajua, miten kovia ne sarjat ovat. Kunpa vain mentaalipuoleni olisi ollut alusta lähtien parempi. Jokainen päivä on täynnä omia valintoja, ja muiden syytteleminen on turhaa.

Hakkarainen treidattiin ensimmäisellä USHL-kaudellaan Chicago Steelistä Muskegon Lumberjacketsiin.

– Minulla oli kovat luulot itsestäni, kun kausi NAHL:ssä meni hyvin. Kuvittelin, että teen NAHL:ää paljon kovemmassa USHL:ssä 50 pistettä. Asenneongelmaa ei ollut, mutta aloin vähän valittaa, jos asiat eivät menneet hyvin.

Erityisesti liikkumisen osalta oli vaikeuksia.

– Mahdollisuuksia riitti, mutta en käyttänyt niitä. Se oli ihan oma vikani. Liikkeeni riitti vielä harjoitusleirillä, mutta ei enää oikeissa peleissä.

– Seuraavaksi kaudeksi olin saanut luisteluuni räjähtävyyttä Joutsenlahden opein enkä miettinyt itseäni ja pisteitä, vaan aloin pelata joukkueelle molempiin suuntiin. Sitten pisteitäkin alkoi tulla.

Hakkaraiselle selvisi vanha totuus, että nöyryys on valttia.

– Monet nuoret ovat taitavia, mutta eivät halua tai osaa puolustaa, minkä vuoksi eivät saa uutta sopimusta tai pääse pelaamaan ylhäällä. On hyvä ajatella olevansa joukkueessa kuin työpaikassa ja tehdä täysillä se tehtävä, joka annetaan.

Palattuaan Muskegon Lumberjacketsiin Mikael Hakkarainen teki 42 ottelussa pisteet 19+28=47.­

Voimaa kroppaan

Keskushyökkääjän viime kausi meni pieleen loukkaantumisten takia, ja hän pelasi vain yksitoista ottelua. Hakkarainen loukkasi niskansa pelottavasti AHL:n harjoitusottelussa.

– En ollut valmis niin fyysiseen peliin. Opin, että siellä pitää olla hereillä koko ajan. Tauon aikana olen keskittynyt hankkimaan lisää voimaa yläkroppaani ja keskivartalooni, jotta pärjään väännöissä ja kulmissa entistä paremmin.

Hakkarainen jatkaa myös perustan eli luistelun määrätietoista kehittämistä. Ensimmäiset kolme potkua pitäisi lähteä salamana.

Sen jälkeen täytyisi saada kaikki voima ja tekniikka käyttöön kiiturimaiseen eteenpäinmenoon – järkeviä ja nopeita pelitilanneratkaisuja unohtamatta.

– Isot sarjat ovat niin luisteluvoittoisia, ettei siellä pärjää ilman luisteluvoimaa ja hyvää tasapainoa, jota auttaa vahva keskivartalo. Jos jaloissa ei ole voimaa, hommasta ei tule mitään, vaikka osaisi kääntyä jäällä miten.

– Iso osa luistelusta tehdään kuntosalin puolella. Sitä ei moni tajuakaan. Kun voima- ja tekniikkapuoli ovat hyvässä kunnossa, voi kehittyä tosi hyväksi luistelijaksi.

Vaikka Hakkarainen puhuu paljon kovasta harjoittelusta, sen vastapuolikaan ei saa unohtua.

– Pari vuotta sitten harjoittelin kaikkea niin paljon, etten jaksanut enää loppukesästä, kun olin koko ajan hapoilla. Levosta ja kehonhuollosta pitää huolehtia joka päivä. Olen oppinut entistä kokonaisvaltaisemmaksi urheilijaksi 24/7. Laatu korvaa määrän.

Hakkarainen pysyi erossa makeisista ja päihdyttävistä aineista jo ennen tuoreinta askeltaan urheilijana kasvamisessa. Hän on kiinnittänyt entistä tarkemmin huomiota ruokavalioonsa.

– Yritän syödä 3–4 lämmintä ateriaa päivässä ja ruokailla vuorokaudessa kaikkiaan seitsemän kertaa. Jätin pastan pois, koska se antaa nopeasti paljon energiaa mutta myös laskee nopeasti. Suomalainen lautasmalli on aika hyvä: syön paljon vihanneksia ja kasviksia, jolloin ei tule nopeasti uusi nälkä.

Nuori mies on ollut tänä kesänä erityisen tosissaan NHL-unelmansa perässä: Hän on jopa jättänyt pelikonsolin kokonaan nurkkaan.

– Hauskaa voi pitää myöhemminkin, hän yleistää ajankäytön hallinnan ja turhuuksien välttämisen.

 Voin vaikuttaa vain omaan tekemiseeni. Luulemalla tai toivomalla NHL-paikkaa ei tipu. Mahdollisuuksia ei tule monta. Ne kannattaa käyttää niin hyvin kuin pystyy.

Valmis valtaamaan paikan

Hakkarainen uskoo olevansa paremmassa vireessä kuin koskaan, kun NHL-kausi 2020–21 jossain vaiheessa alkaa.

– Viimeksi en pudonnut harjoitusleiriltä ensimmäisten joukossa. Sain arvokasta kokemusta. Seuraavalle training campille en lähde katselemaan, vaan sillä mielellä, että otan NHL-paikan.

Hän ei silti ala spekuloida Chicago Blackhawksin miehistöä ja arvioida omaa paikkansa legendaarisen seuran syvyyskartalla.

– Voin vaikuttaa vain omaan tekemiseeni. Luulemalla tai toivomalla NHL-paikkaa ei tipu. Mahdollisuuksia ei tule monta. Ne kannattaa käyttää niin hyvin kuin pystyy. Yritän rakentaa tulevaisuutta useammaksi vuodeksi. Ja enhän ole ollut moneen vuoteen näin pitkään Suomessa harjoittelemassa!

Omaa osaamistaan Hakkarainen arvioi näin.

– En ole ehkä kaukalon taitavin kaveri, mutta osaan luistella, pystyn tekemään duunia kolmos- tai nelosketjussa ja pelaamaan erikoistilanteitakin. On tärkeää löytää oma rooli, jota toteuttamalla voi päästä NHL:ään. Sinne on varattu paljon pelaajia – silti moni ei ole koskaan päässyt käymään edes jäällä NHL:ssä.

Jos unelma ja suuri tavoite toteutuu, Hakkarainen ei olisi ensi kaudella enää Suomen tuntemattomin jääkiekkoilija, jolla on NHL-sopimus.

Sisältöä ei ole vielä haettu

Tuoreimmat Urheilulehti