Miltä tuntuu olla viittä vaille tähti? Kolme miestä kertoo kalliin MM-ralliunelman tuhoutumisesta ja sen seurauksista – ”Pilven laitaa” - Urheilulehden parhaat - Ilta-Sanomat

Miltä tuntuu olla viittä vaille tähti? Kolme miestä kertoo kalliin MM-ralliunelman tuhoutumisesta ja sen seurauksista – ”Pilven laitaa”

Kuullaan jos-sana sekä puhetta rahasta ja yliyrittämisestä.

Juuso Pykälistö, Jani Paasonen ja Jussi Välimäki.­

4.10.2020 8:00

Tämän jutun tarkoitus ei ole vinoilla siitä, että joku epäonnistui unelmansa tavoittamisessa. Tämä ei ole myöskään valitusvirsi menetetyistä mahdollisuuksista.

Juuso Pykälistön, Jani Paasosen ja Jussi Välimäen tarinat kertovat sen sijaan intohimosta, sinnikkyydestä, veljeydestä ja siitä, että vaikeuksista voi nousta voittajaksi muilla elämän aloilla, vaikka palo kilvanajoon ei koskaan sammunut.

Heidän tarinoissaan piilee myös opetuksia lupaaville kuljettajille tai kenelle tahansa, jonka on mentävä elämässä eteenpäin.

  • Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Urheilulehdessä 21/2020. Löydät lehdestä joka viikko vastaavia pitkiä ja laadukkaita artikkeleita. Tilausohjeet ovat täällä.

Juuso Pykälistö, 44, lyö luurin korvaan, kun Urheilulehdestä soitetaan. Hänellä on kuitenkin hyvä syy käytökseensä: hän on lentämässä lääkärihelikopteria.

Jussi Pykälistö kuvattuna Pirkkalan lentoasemalla toukokuussa.­

Ralliuran tyssättyä Pykälistö kouluttautui helikopterilentäjäksi. Neljä viime vuotta hän on toiminut lääkärikopterin lentäjänä tukikohtanaan Tampere-Pirkkalan lentokenttä. Tätä ennen hän lensi muun muassa kuvauskopteria Suomen MM-rallissa.

Nurmijärvellä asuvan Pykälistön mukaan lääkärikopterille tulee noin kahdeksan tehtävää vuorokaudessa. Pykälistö on valmis avustamaan potilaan hoidossa, mutta lähtökohtaisesti hänen ainoa tehtävänsä on lentää kopterilla turvallisesti.

– Lentäminen ja rallin ajaminen ovat tietynlaista riskinhallintaa kumpikin. Yksi iso ero on siinä, että onnettomuus ei ole nykyisessä työssäni missään tapauksessa hyväksyttävää, kun taas rallissa ulosajoja voi joskus tulla, vaikka ei sitä sielläkään hyvällä katsota, Pykälistö pohtii.

Rallissa Pykälistö on ollut yhä mukana ajamalla MM-sarjassa kisaavan Teemu Sunisen etuautoa. Aiemmin hän toimi Vauhdin Maailma -lehdessä erilaisten menopelien testikuljettajana.

MM-sarjassa Pykälistö kilpaili 25 rallissa. Parhaaksi tulokseksi jäi kahdeksas sija Citroënilla Sardiniassa 2005.

Juuso Pykälistö painaa kaasua Sardiniassa keväällä 2005.­

Pykälistön taustavoimana toimi kaksinkertainen maailmanmestari Marcus Grönholm, joka junaili suojatilleen autoja Peugeot’lta.

– Bosse ei ollut varsinaisesti manageri, vaan lähinnä auttaja. Täysi manageritoimintahan on sitä, että kuljettaja saa keskittyä vain ajamiseen ja kaikki muu on managerin vastuulla.

– Aikoinaan siitä jäi vähän sellainen kuva, että Bosse olisi niin sanottu kummisetä ja vaikka mitä, mutta sellainen avustaja hän enemmänkin oli – ja olen toki kiitollinen siitä, Pykälistö kertoo.

Vuosina 2004–2006 Pykälistö toimi Citroënin testimiehenä, mutta vakituista kisakuskin paikkaa ei koskaan herunut. Lopullinen läpimurto jäi tekemättä, vaikka yksittäisiä väläytyksiä uralla nähtiin.

Testityöt ja mahdollisuudet kisakuskin paikan nappaamiseen vähenivät radikaalisti, kun testaamiseen tuli rajoituksia ja useat tehdastallit häipyivät samoihin aikoihin MM-sarjasta.

Citroën vetäytyi tehdastallina kauden 2005 jälkeen palatakseen 2007. Erityisesti tämä tempaus oli isku Pykälistön haaveille yltää kisakuskin paikkaan.

– Testipestin päätyttyä ei ollut enää mitään mahdollisuutta jatkaa, kun ei ollut säkissä omaa tai jonkun taustavoiman rahaa uusien näyttöpaikkojen maksamiseen. Se oli selkeä juttu – piti etsiä uusia haasteita elämään.

Juuso Pykälistön aisaparina Sardiniassa toimi Mika Ovaskainen.­

– Silti en missään tapauksessa kadu rallihommia. Onneksi yritin. Se oli hieno ja opettava reissu kaiken kaikkiaan. Tekisin sen uudestaankin!

Pykälistöllä on kaksi tytärtä, 3-vuotias ja 12-vuotias.

– Vanhempi tytär ei ole lainkaan kiinnostunut moottoriurheilusta. Ehkä itsellänikin on vähän osuutta siinä, ettei hänellä kiinnostus herännyt. Nuoremman kanssa voisi itse asiassa harkita pientä aivopesua motorsportsin suuntaan, Pykälistö vitsailee.

Juuso Pykälistö toimii nykyään helikopterilentäjänä.­

Nuorille kuljettajalahjakkuuksille Pykälistö tarjoaa jämäkkää vinkkiä.

– Oikealla asenteella pääsee pitkälle. Neuvoja kannattaa aktiivisesti kysellä, mutta lopulta on tehtävä juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu.

Jani Paasonen, 45, kilpaili MM-sarjassa muun muassa Mitsubishin ja Skodan tehdastallien autoilla 2000-luvun alussa. Mäntyharjulla asuva Paasonen kertoo, että kuljetuksen- ja maanrakennuksen alalla toimiva perheyritys on ollut hänen pääasiallinen leipänsä sen jälkeen, kun tie rallin ammattilaisena nousi pystyyn.

Jani Paasonen kesäkuussa 2020 rallicrossin MM-osakilpailun tiedotustilaisuudessa.­

Lisäksi Paasonen järjestää DriveX-yrityksessä ajokoulutusta ja elämyspalveluja.

Viimeisen MM-rallinsa Paasonen ajoi Skodan tehdastallin ajokilla Suomessa vuonna 2005. Se päättyi keskeytykseen.

– Sen jälkeen olisi pitänyt olla rahaa, jolla viedä uraa eteenpäin. Olisi pitänyt hommata hemmetin kalliita vuokra-autoja, jotta olisi päässyt ajamaan ja antamaan lisänäyttöjä. Minulla rahaa ei ollut ja koko touhusta katosi järki. Siihen se loppui.

Tuolloin elettiin aikaa, jolloin MM-sarja alkoi hiipua pahasti huippuvuosistaan. Tehdastalleja häipyi ja sarjassa liikkuneen rahan määrä väheni muun muassa tupakkasponsorien kadottua.

– Totta kai se vaikutti meidän ikäpolven ajajiin, kun ajopaikkojen määrä väheni radikaalisti. Se teki läpimurrosta aiempaa hankalampaa, Paasonen toteaa.

Sittemmin Paasonen on ajanut vaihtelevalla menestyksellä rallicrossia. Se on laji, jota hän aikoo jatkaa vastedeskin. Ja on Paasonen nähty Suomen MM-rallin nolla-auton puikoissakin.

– Ajohaluja on edelleen, mutta rakkaudesta lajiin -tason touhuahan tämä enää vain on, 12- ja 8-vuotiaiden poikien isä kuvailee.

– Pojat ajavat talvella jäällä. 8-vuotiaskin laskee jo täysillä menemään. Olen kyllä yrittänyt ohjailla heitä salibandyn ja jalkapallon pariin, kun nuo moottoriurheilun kustannukset ovat mitä ovat. Mutta ajelkoon nyt ainakin harrastusmielellä, Paasonen naurahtaa.

Paasonen vauhdissa Uudessa-Seelannissa lokakuussa 2002.­

Paasosen paras sijoitus MM-sarjasta on kuudes tila Suomen MM-rallista 2004, jonka hän saavutti Skodan ratissa.

Ennen pestiään Skodalla Paasonen työskenteli Mitsubishilla, jonka tehdaskuljettajaksi hän ponnisti vuonna 2002. Se oli aikaa, jolloin Tommi Mäkisen kultavuodet olivat päättyneet Mitsubishilla ja nelinkertainen maailmanmestari oli siirtynyt Subarulle.

Paasosen parhaaksi sijoitukseksi kaudella 2002 jäi kahdeksas sija Jyväskylässä. Hänen tallitovereinaan ajoivat kuumaverinen ranskalainen Francois Delecour ja legendaarisen Colin McRaen pikkuveli, skottikuljettaja Alister McRae.

Jotain silloisen Mitsubishin kilpailukyvystä kertoo se, ettei kokenut ja aiemmin urallaan meritoitunut Delecour päässyt sillä oikeastaan yhtään parempiin tuloksiin kuin Paasonen.

Paasosen kauden kohokohdaksi jäi erikoiskokeen pohja-aika Uuden-Seelannin MM-rallissa. Se oli Mitsubishille erittäin tärkeä tapaus, koska Mäkisen lähdön jälkeen se ei ollut saanut maistaa enää menestystä.

Uuden-Seelannin rallissa 2002 syntynyt pohja-aika oli Paasosen uran ensimmäinen ja lopulta ainoa MM-sarjassa.

– Olimme kokonaiskisassa silloin viidentenä, muutaman sekunnin päässä Tommi Mäkisestä. Sitten tuli vuoroon pitkä pätkä ja jo tehdyn pohja-ajan huumassa päätin, että nyt painetaan ohi herra Mäkisestä. Vedin auton nurin ja se kisa oli siinä…

Uuden-Seelannin ralliin 2002 kiteytyy paljon Paasosen urasta. Hän myöntää sortuneensa usein yliyrittämiseen.

– Se oli nuoruuden intoa, kun laskettiin pilven laitaa pitkin menemään.

– Usein vähempikin olisi riittänyt, jotta lopputulos olisi ollut parempi. Ei olisi pitänyt aina ampaista kaasu pohjassa joka pätkää voittamaan, vaikka polte oli kova.

 Ei olisi pitänyt aina ampaista kaasu pohjassa joka pätkää voittamaan, vaikka polte oli kova.

Paasosen ajovuosi 2002 ”huipentui” kauden päättäneessä Britannian MM-osakilpailussa, jossa hän rysäytti Mitsubishinsa samassa paikassa ulosajaneen Marcus Grönholmin Peugeot’n viereen.

Ulosajajien ero oli siinä, että Grönholm oli jo varmistanut uransa toisen maailmanmestaruuden, kun taas Paasonen yritti pitää kynsin ja hampain kiinni tehdaskuljettajan paikastaan. Grönholm kommentoi mokaansa huvittuneena – Paasosen tunnelmat olivat huomattavasti synkemmät.

Mieleen hiipii ajatus siitä, että oliko Paasonen liian kovassa paikassa Mitsubishilla? Kohdistuiko häneen uutena suomalaistoivona turhan suuria odotuksia kultaranne Mäkisen lähdettyä Mitsubishilta?

– En osaa oikein sanoa. Lähinnä tulee vain mieleen se, että olisi itse pitänyt ajaa enemmän tilanteen mukaan ja tasaisemmin, Paasonen vastaa pienen empimisen jälkeen.

Marcus Grönholm ja Jani Paasonen päätyivät kolaroimaan Walesissa marraskuussa 2002.­

Mainitun pohja-ajan lisäksi uransa hienoimpia hetkiä Paasonen kertoo kokeneensa Ruotsin rallissa vuonna 2005. Siellä hän ajoi Skodan tehdastallin ajokkia, joka ei sekään ollut kilpailukyvyltään MM-sarjan kärkiautoja. Yleiskilpailun sijoitukseksi tuli yhdeksäs, mutta se on Paasosen muisteloissa toissijainen asia.

– Meidän ei edes pitänyt alun perin ajaa Ruotsissa, koska Skodalta ei herunut autoa. Se päätös syletti raskaasti. Sitten Armin Schwarz loukkaantui ja pääsin tuuraamaan häntä, Paasonen taustoittaa.

– Minulla ei ollut takana metriäkään testiä, mutta olin silti heti kättelyssä nopein Skoda-kuljettaja. Kisan viidennellä erikoiskokeella olin koko porukan toiseksi nopein vain hieman Sebastien Loebille hävinneenä. Pidettiin iso vaihde tuvassa, nojailtiin penkkoihin ja annettiin tulla. Se oli upea tunne ja siitä jäi mahtava muisto!

Paasonen seuraa yhä rallia ja toivoo nuorille suomalaislupauksille menestystä.

– Jos on SM-sarjan kärkikahinoissa, niin vauhdin puolesta voi hyvällä itsetunnolla lähteä yrittämään maailmalle. Ajamalla ja kokemuksen karttuessa vauhti paranee entisestään. Lopullinen läpimurto huipputasolle onkin sitten jo monimutkaisempi juttu…

Aasian-Tyynenmeren sarjan mestari

Aasian-Tyynenmeren sarjan vuonna 2005 voittanut Jussi Välimäki työskentelee nykyään Tekijä Rent -konevuokraamon aluepäällikkönä.

Rallissa Välimäki, 45, on yhä mukana toimimalla saudiarabialaisen Rakan Al-Rashedin valmentajana ja tallipäällikkönä.

Tampereella asuvalla Välimäellä on 19- ja 10-vuotiaat pojat ja 15-vuotias tytär.

– Vanhin poikani ajelee driftingiä. Voi olla, että joku päivä hän ajaa jollain laitteella kilpaakin. Autan häntä niissä hommissa, jos hän apua kysyy. Lapset saavat täysin itse valita harrastuksensa, enkä ole mitään ollut tyrkyttämässä, Välimäki sanoo.

Jussi Välimäki on nykyään konevuokrausalalla.­

Välimäki ajoi urallaan yli 30 MM-rallia. Hänen paras MM-osakilpailun sijoituksensa oli viides tila Sardiniasta yksityistallin Mitsubishin ratissa 2006.

Vuonna 2003 Välimäki ajoi Hyundain tehdastallin autoa valikoiduissa ralleissa. Ajokki oli epäluotettava, eikä tulosta tullut.

Välimäki kertoo solmineensa kesäkuussa 2003 Hyundain kanssa jatkosopimuksen kausista 2004 ja -05, ja kontrahti sisälsi vielä option kaudesta -06.

– Silloinen Hyundain tehdastalli kuitenkin vetäytyi ralleista elokuussa 2003. Se oli urani ratkaisevin käänne. Hyundai ei ollut tuolloin voittaja-auto, mutta jos olisin kaksi vuotta päässyt ajamaan sillä täyden MM-sarjan…

–Kyllä minä sitä mainittua sopimusta joskus katselen, kun se jostain pahvilaatikosta eteen sattuu. Mutta olen sinut menneiden kanssa. Mitä minä sille mahdoin?

 Mutta olen sinut menneiden kanssa. Mitä minä sille mahdoin?

Välimäki kiittelee vuolaasti edesmennyttä manageriaan ja eräänlaista kummisetäänsä Hannu Lehtosta, joka auttoi häntä paljon. Timo Jouhkin tapainen rallin superammattilainen hänen taustaltaan kuitenkin puuttui.

Välimäki sanoo pudonneensa käytännössä tyhjän päälle Aasian-Tyynenmeren sarjan mestaruuden jälkeen vuonna 2005.

– Ajoin mestaruuteen Mitsubishilla ja tiimi tarjosi minulle kolmen vuoden jatkosopimusta Kiinaan. Kiinan lajiliitto teki kuitenkin päätöksen, etteivät Kansainvälisen autoliiton FIA:n korkeimman luokituksen saaneet kuskit voi enää ajaa siellä. Minä sain mestaruudesta korkeimman luokituksen, joten sillä sopimuksella ei tehnyt enää mitään.

Jussi Välimäki ja Jarkko Kalliolepo vauhdissa Sardiniassa 2006.­

Välimäki ei lannistunut. Hänellä on maine miehenä, joka osasi kehittää bisnestä ralliautoilun ympärille. Hän keräsi rahat ajamiseen ja elantonsa järjestämällä isoja VIP-tapahtumia Suomen MM-rallin yhteydessä. Samalla hän kestitti sidosryhmiään luoden uusia liikekumppanuuksia itselleen ja muille.

– Parhaimmillaan meillä oli 1 300 lipun ostanutta Jyväskylän ralliin tapahtumassamme. Se oli vuosi 2008.

– Se oli kovaa, mutta hauskaa työtä. Meillä meni aina koko kesä ’Jyskälän’ tapahtuman järjestämiseen. Ennen kisaa järjestelin ja ideoin itsekin paljon juttuja, mutta kisan aikana isoveljeni Harri otti päävastuun, jotta sain pääasiallisesti keskittyä ajamiseen, myöhemmin urallaan myös Aasian-kilpailuihin palannut Välimäki kertoo.

Välimäki ajoi myös elämyksellisiä rallikyydityksiä, joissa vieressä istui sen hetken tai tuleva yhteistyökumppani. Kyydityksen jälkeen syötiin ja saunottiin.

– Aika moni suomalainen on toki jo istunut ralliauton kyydissä, enkä tunne tarkasti nykypäivän tilannetta rahankeruun ja sponsorien hankinnassa. Meillä homma kuitenkin toimi ja parhaat sopimukset tehtiin saunan lauteilla.

Hallitseva suomenmestari Jussi Välimäki tammikuussa 2008.­

– Ihmiset piti saada pois omasta kiireisestä työympäristöstään. Ei siellä työpaikalla mitään kumppanuuksia synny, jos menet sinne rahaa ralliin pyytelemään, Välimäki sanoo.

Lopullinen läpimurto aivan lajin terävimpään kärkeen jäi tekemättä, mutta Välimäki toteaa saaneensa ralliuraltaan runsaasti eväitä elämäänsä.

– Pelkästään rallissa luodusta kontaktipankista jäi valtava pääoma työelämään ja muutenkin.

Ralliväen kesken vallitsi veljeys, vaikka varsinkin saman ikäpolven kuljettajat kyttäsivät samoja ajopaikkoja.

– Kisoissa oli hyväntahtoista naljailua, ei mitään kyräilyä. Arvostan kaikkia kilpakumppaneitani. Ja rallissa on ylipäätäänkin ollut hirveän vähän politikointia.

– Jos nykyisinkin on joku yhteistyökuvio, missä tarvitsisin esimerkiksi Paasosen tai Pykälistön jeesiä, niin ei kun luuria kouraan ja soittamaan.

 Ei voi tuudittautua harhakuviin, vaikka olisi lahjakas ja saisi sopimuksenkin johonkin – siitähän se työ vasta alkaa!

Välimäki painottaa nuorille kuljettajalupauksille etenkin yhtä asiaa. Työnteon määrää ei voi liikaa korostaa.

– Ei voi tuudittautua harhakuviin, vaikka olisi lahjakas ja saisi sopimuksenkin johonkin – siitähän se työ vasta alkaa!

Sisältöä ei ole vielä haettu

Tuoreimmat Urheilulehti