Millaista on caddien työ golfissa? Urheilulehti selvitti - Urheilulehden parhaat - Ilta-Sanomat

Urheilun epävarmin työsuhde on golfissa – caddie on valmentaja, ystävä ja psykologi, joka voi saada potkut milloin vain

Caddien elämä on elämää epätietoisuudessa: kirjallisia työsopimuksia ei ole, vaan golfin mailapojan – joka tätä nykyä on usein myös osa-aikainen valmentaja, ystävä, psykologi, tuki ja turva – työt voivat loppua vaikka kesken kierroksen.

Caddien merkitys on monesti mailojen kantamista suurempi. Kuvassa Tiger Woods ja Steve Williams.

12.9.2020 8:00

Sami Välimäen lähestyminen jää noin reilun metrin päähän reiästä.

Putin pitäisi olla helppo.

Mutta se ei ole mikä tahansa putti. Oman Openin voitto on ratkeamassa kolmannella uusintareiällä. Yksi putti toisi nuorelle suomalaiselle uran ensimmäisen Euroopan-kiertueen voiton.

Välimäki vaikuttaa tilanteessa kylmänviileältä – niin kuin tekee myös muutaman metrin päässä viheriön reunalla tilannetta seuraava caddie Kyle Roadley. Kokenut kehäkettu on ollut ratkaisuhetkillä itse rauhallisuus: Hän on kannustanut ja rauhoitellut nuorta suomalaista, joka on yllättäen lyönnin päässä todellisesta jättipotista. Välimäen ja Roadleyn yhteistyö on näyttänyt päätöskierroksilla saumattomalta. Aivan kuin pari olisi työskennellyt pitkään yhdessä.

Nyt kumpikin on aivan yksin: Välimäki putteri kädessään muutaman metrin päässä reiästä, Roadley viheriön reunalla.

  • Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Urheilulehdessä 32/2020. Löydät lehdestä joka viikko vastaavia pitkiä ja laadukkaita artikkeleita. Tilausohjeet ovat täällä.

Sami Välimäki (oik.) töissä veteraanicaddiensa Kyle Roadleyn kanssa.

Suomalainen on sittemmin myöntänyt, että oli ratkaisuputin hetkellä kipsissä jännityksestä. Roadleynkin kovan pinnan alla myrskysi.

– Vaikka putti näytti helpolta, tiesin varsin hyvin, ettei se ollut sitä. Viheriö kallistui vasemmalle ja kova tuuli vielä lisäsi vaikeusastetta. Puttiin olisi pakko saada tarpeeksi vauhtia, Roadley muistelee.

– Olen ollut uusintarei’illä ennenkin, eikä tilanne ole ikinä hauska. Se raastaa myös caddien hermoja.

Tehtäviä riittää

Caddie, suomeksi mailapoika.

Tuttu titteli, joka tunnistetaan hämmästyttävän hyvin niin golfin kuin koko urheiluelämän ulkopuolella. Siitäkin huolimatta, että esimerkiksi Suomessa caddie-kulttuuri ei ole koskaan ollut vahvaa.

Työnkuva on kuitenkin jo vuosisatoja vanha.

Scottish Golf History -sivuston mukaan sana caddie tulee ranskan kielen sanasta ”la cadet”, jolla tarkoitettiin poikaa tai perheen nuorimmaista. Englannin kieleen sana ilmestyi jo 1600-luvulla, mutta pitkään caddien tehtäväksi miellettiin skottikaupungeissa yleisen juoksupojan rooli, veden toimittaminen paikasta toiseen. Edinburgh’ssa caddiet muodostivat vuonna 1711 jopa oman ammattiliittonsa, joilla oli omat sääntönsä ja hintansa vesitoimi­tuksille.

Jossain vaiheessa 1600–1700-luvuilla caddieitä alettiin hyödyntää myös golfkentillä. Golflaukkuja ei ollut, vaan nuoret pojat ja miehet kantoivat yläluokkaisten herrojen mailoja sylissään. Tehtävä ei ollut arvostettu, ja pienet palkkiot kuitattiin taskuihin kierroksen jälkeen. Vuosisadat vaihtuivat toiseen, mutta caddien tehtävä pysyi hyvin samanlaisena.

Vasta viime vuosisadan puolivälissä ammattikuntaa kohtasi murros. Markkinoille tulleet golfkärryt tekivät kentillä norkoilleista caddieistä työttömiä, sillä mailankantajia ei enää tarvittu. Perinteestä jäi suomalaisille klubeille muistuttamaan caddiemasterin, kenttien nykyisten peliaikojen järjestelijän ja asiakaspalvelijan komealta kuulostava titteli, joka joskus ennen muinoin hankki klubille mailapoikia ja koulutti heistä kunnon caddieitä.

Vaikka kokonainen ammattikunta jäi työttömäksi, alansa parhaimmille avautui uusia mahdollisuuksia pysyä leivässä. TV-näkyvyys mullisti palkkiorahat golfissa ja laji alkoi ammattimaistua: caddiet alkoivat olla pelaajille muutakin kuin palvelijoita ja mailankantajia.

Syntyivät modernit caddiet. Mailapojista tuli osa-aikaisia valmentajia, psykologeja, ystäviä, mailanvalitsijoita ja kaikkea tältä väliltä.

Kisatilanteen ytimessä

– No, paljonhan on kiinni pelaajasta, mikä on caddien rooli. Mutta ei siellä enää pelkkiä mailoja kannella, vaikka pelaaja olisikin hyvin itsenäinen kaikissa ratkaisuissaan. Työ on sellaista tukemista, ja tarpeen mukaan oman mielipiteen heittämistä kehiin, Riku Mattila summaa.

Mattila, 34, on Suomen tämän hetken ainoa ammatticaddie. Hän kiertää maailmaa yhdessä Euroopan-kiertueella pelaavan Tapio Pulkkasen kanssa.

Mattilan ei oikeastaan pitäisi olla caddie. Hän pelasi vielä kaudella 2017 normaaliin tapaan kilpagolfia, mutta sitten sattuma ja kaverisuhteet astuivat peliin. Mattilan ystävä, ammattilaispelaaja Kalle Samooja tarvitsi caddietä kauden 2017 viimeiseen Challange Tourin kilpailuun Kazakstaniin, minne Mattila lähti omien sanojensa mukaan ”kaveripohjalta kantelemaan mailoja”.

Sille tielle hän jäi.

Samooja ei Kazakstanissa päässyt viikonlopun kierroksille, mikä oli Mattilalle lopulta onnenpotku. Kilpailun toinen suomalainen, Pulkkanen, sen sijaan eteni viikonlopun kierroksille. Hänellä oli ollut alkuviikolla apunaan paikallinen caddie, mutta hän halusi ratkaisuhetkille tuekseen tutun maanmiehensä.

Yhteistyö oli heti menestyksekästä: Pulkkanen voitti ja varmisti paikkansa seuraavaksi vuodeksi European Tourille. Pulkkanen halusi jatkaa yhteistyötä ja pyysi Mattilan mukaansa ennen vuodenvaihdetta käytyihin ET-kisoihin Hongkongiin ja Etelä-Afrikkaan.

– En minä vielä silloinkaan ajatellut, ­että tästä tulisi pidempiaikainen pesti. Suunnitelmissa oli, että keväällä ja kesällä palaisin itsekin taas kentille. Niin ei kuitenkaan ikinä käynyt, eikä minulla ilmeisesti ollut enää paloa pelaamiseen, Mattila kertoo ja jatkaa.

– Caddien hommat sen sijaan vaikuttivat heti ensimmäisellä kerralla erittäin mielenkiintoiselta. Siinä pääsisi huippugolfin ja kisatilanteen ytimeen, mutta ei olisi kuitenkaan se, joka mailaa heiluttaa.

Tapio Pulkkanen (oik.) valitsemassa mailaa Riku Mattilan avustuksella Italian Openissa 2019.

Mailaa caddiet eivät kiertueella heiluta, mutta kaikkea muuta he tekevät.

Mattila puhuukin työtehtävästään vaatimattomaan tyyliin ”mailojen kantajana”, mikä onkin suurelle yleisölle yhä caddien näkyvin rooli. Caddiet toki kantavat mailoja ja huolehtivat niistä – kuten ylipäätään kaikesta bägin sisällöstä. Caddiet muun muassa putsaavat mailat jokaisen kierroksen jälkeen, tarkistavat grippien kunnon, merkkaavat pallot ja huolehtivat kierrosten aikaisista pikkusyötävistä, joka esimerkiksi Pulkkasen tapauksessa on pähkinöitä ja banaaneja.

– Se on aika mekaanista työtä, jossa pitää toki olla tarkkana. Niitäkin tarinoita on, että caddie on vahingossa laittanut bägiin liikaa mailoja, mistä sitten saa omat rangaistuksensa. Omat kauhu-unet liittyvät siihen, että kännykkä unohtuu päälle ja alkaa soida bägissä kesken kierroksen.

– Yleensä koetan toimia niin, että Tapion bägi on tiptop-kunnossa aina edeltävä iltana. Seuraavana aamuna voi vain tarkistaa, että bägissä on kaikki tarvittava. Käytännössä tarkoitus on tehdä hommat niin, ettei pelaajan tarvitsisi keskittyä mihinkään muuhun kuin suoritukseen.

Tiimipeliä

Bägin kantaminen ja varusteista huolehtiminen ovat caddien tehtävistä helpoimpia – ja tietyllä tapaa jäänne menneestä. Se ei vaadi kuin huolellisuutta, täsmällisyyttä ja tarkkuutta.

Huomattavasti vaikeampi tehtävä on auttaa pelaajaa menestymään kentällä muilla avuin.

Tiger Woods on suoraan myöntänyt, ettei hän todennäköisesti olisi voittanut vuoden 2000 PGA Majoria ilman caddietaan Steve Williamsia. Caddie Williams oli aistinut Valhalla-kentän 12. reiällä tuulen muuttumisen ja Woodsin lievän epävarmuuden lyöntiin lähdettäessä. Hän keskeytti lyönnin ja ehdotti laji-ikonille toista mailaa.

– Caddien rooli itse suorituksessa, lyönnissä, on mitätön, mutta kyse on tietyllä tapaa tiimipelistä. Hyvä caddie tekee myös pelaajastaan paremman, Mattila sanoo.

Tiger Woods luotti pitkään ystäväänsä ja caddieensä Steve Williamsiin.

Kentän tasolla tehtävät vaihtelevat ja niitä voi olla useita: Caddien täytyy osata lukea puttilinjoja ja haistella tuulensuuntia. Pitää pystyä kertomaan faktat liittyen tulevan lyönnin mittoihin ja tarvittaessa kertomaan mielipiteensä eri tilanteista. Caddien pitäisi olla aina valmis vastaamaan mihin tahansa kysymykseen, minkä pelaaja hänelle esittää. Kentällä ei voi vain kantaa mailabägiä omissa ajatuksissaan, vaan caddien päässä raksuttaa jatkuvasti pelaajan seuraava lyönti.

Mattilalla on apunaan A4:n kokoinen paperi, johon hän kirjaa jokaisen Pulkkasen kierroksen ylös lyönti lyönniltä eri kilpailuissa: Mikä maila ja lyöntivalinta on tehty tässä tilanteessa, kun pallo makaa tällä tavalla ja tuuli on ollut tämä? Miten tämä lyönti on edellisillä kerroilla onnistunut?

– Tämän tiedon pohjalta pystyn sitten kertaamaan Tapiolle, miten tilanteessa on toimittu aiemmin. Yleensä käymme aina ennen jokaista lyöntiä läpi muutamat perusfaktat, kuten matkat, tuulen ja sen, miten pallo makaa.

– Tietysti uskon, että oma pelaajataustanikin auttaa. Ymmärrän pelin sellaisia lainalaisuuksia, mitä kaikki caddiet eivät ehkä tajua.

 On jo kokemuksen kautta opittu se, milloin on hyvä hetki avata suunsa ja milloin kannattaa vain olla hiljaa.

Se sen sijaan on aina tapauskohtaista, mitä pelaaja näillä tiedoilla tekee. Toiset pelaajat pyytävät paljonkin neuvoja pelin aikana – toiset taas haluavat tehdä kaikki päätökset itse.

Esimerkiksi Pulkkanen on sellainen, että hän tekee valtaosassa tilanteista lyöntivalinnan itse. Caddien tehtävänä on vahvistaa tätä tunnetta.

– Vain jos lyönti kuulostaa aivan hullulta korvaani, siitä keskustellaan enemmän. Esimerkiksi kisojen loppupuolella pelaajalla voi olla sen verran henkistä väsymystä, että se näkyy virhearviointeina, Mattila toteaa ja jatkaa:

– Lähtökohta on aina se, että pelaajalla pitää olla oikeanlainen hyvänolontunne seuraavan lyönnin osalta. Jos sitä ei ole, luultavasti se on myös väärä valinta. Siitä ei ole mitään hyötyä, jos alan kertoa, että miten minä jossain tilanteessa löisin. Se vain aiheuttaisi turhaa epävarmuutta – ja loppujen lopuksi henkinen kanttihan ratkaisee tässä lajissa eniten.

Caddien tehtävistä ehkä vaikein – mutta tärkein – onkin pystyä lukea pelaajan mielentilaa ja tarvittaessa toimia, jos siihen on tarvetta. Jossain kohtaa kierrosta tunnelmaa pitäisi ehkä keventää, kun taas toisinaan pelaaja tarvitsee kehuja epävarmoilla hetkillä.

Tämä taas vaatii toisen persoonan syvää tuntemusta.

– Uskon ja toivon, että oma kaverisuhteeni Pulkkaseen auttaa. On jo kokemuksen kautta opittu se, milloin on hyvä hetki avata suunsa ja milloin kannattaa vain olla hiljaa.

– Toisaalta sellaistakin kuulee varsinkin britticaddieiltä paljon, ettei ikinä saisi olla pelaajan ystävä. Ymmärrän senkin näkökulman hyvin.

Välirikkoja herkästi

Alkuvuonna 2018 sosiaalisessa mediassa levisi vauhdilla video golfari Rhein Gibsonin ja caddie Brandon Davisin välirikosta. USA:n kakkoskiertueen turnauksen päätösväylällä Gibson heitti caddietaan tv-kameroiden edessä mailansuojalla ja antoi hänelle potkut kisan ollessa vielä käynnissä.

Pelaajan ja caddien suhde voi päättyä silmänräpäyksessä kumman tahansa aloitteesta. Yleensä aloite tulee pelaajalta.

– Minäkin olen nähnyt, että pelaaja on antanut kesken kisapäivän caddielle niin paljon löylyä, että homma on päättynyt siihen paikkaan. Tietyllä tapaahan caddien tehtävä on myös olla se likasanko ja antaa tukea, jos pelaajalla menee huonosti. Minä ainakin otan aina itseeni, jos emme onnistu, Mattila kertoo.

Golf on usein laji, jossa huiputkaan eivät välty ylä- ja alamäiltä. Paineet ovat kovat ja tunteet voivat helposti ryöpytä yli.

Roolijako golfissa onkin yhä selkeä: Työnantaja on pelaaja ja caddie työntekijä, joka saa heikoilla hetkillä kuulla kunniansa. Kiertueet ovat täynnä tulisieluisia pelaajia, jotka antavat kilpailun tuoksinassa välillä palaa.

Tiger Woodsia voittoihin auttanut Steve Williams on todennut kirjassaan, että tähti kohteli häntä kuin orjaa. Parivaljakko teki yhteistyötä peräti 13 vuotta ja voitti sen aikana 13 major-turnausta, mutta välillä Williams sai kuulla kunniansa. Golfsuuruus Rory McIlroy puolestaan antoi potkut pitkäaikaiselle caddielleen JP Fitzgeraldille, koska huomasi olevansa liian ilkeä tälle kilpailuissa. Hän ymmärsi, ettei voisi pysyä Fitzgeraldin ystävänä, jos tämä jatkaisi caddiena.

Samassa painesopassa muhii myös molempien elanto. Yleisimmin käytetyssä mallissa caddie saa viisi prosenttia pelaajan palkintorahoista, top10-sijoituksesta seitsemän prosenttia ja voitosta peräti kymmenen.

Ei siis ihme, että pelaajien ja caddien ystävyyssuhteet voivat olla koetuksella.

Tiger Woodsin ja Steve Williamsin suhde ei ollut helppo.

Mattilan työnantaja Pulkkanen tienasi vuonna 2018 palkintorahoja noin 500 000 euroa. Viime vuonna palkintopotit jäivät noin 360 000 euroon.

– Tietenkin tiedostan sen, että huomenna minulle voidaan sanoa, ettei palvelujani enää tarvita. Taloudellinenkin tilanne käy ajoittain mielessä, jos pelit eivät pariin viikkoon oikein kulje.

– Silti sekin kuuluu tähän ammattiin. Jos sitä ei pysty hyväksymään, sitten on väärissä hommissa. Kaikille tämä ammatti ei varmasti sopisi, sillä epävarmuudessahan tässä jatkuvasti eletään.

Pulkkasella ja Mattilalla on kokemusta tästäkin. Pulkkasen kaksi ensimmäistä vuotta Euroopan-kiertueella ovat olleet kaksijakoisia, sillä kortin uusiminen kiertueelle on jäänyt molemmilla kerroilla pitkälle loppukauteen.

Syksyllä paineita on ladattu molempien harteille, mutta se ei ole kaksikon yhteistyössä näkynyt.

– Tapsa on toisaalta niin lunki äijä, että hänen kanssaan on tosi helppo toimia, vaikka tilanne olisi kova. Ei hän mitään säti kentällä, vaikka sekin olisi ok. Olemme siinä suhteessa aika samanlaisia, ettemme ota stressiä hirveästi eri asioista.

Kisaviikkojen aikana kaksikko saattaa viettää yhdessä jopa 50 tuntia, joten yhteiselon tulee sujua. Se on kuitenkin niin iso määrä, että kentän ulkopuolella kaverukset ovat useammin omissa oloissaan, ettei toisen naama ala kyllästyttää. Mattila ja Pulkkanen saapuvat pelipaikoille tavallisesti omia polkujaan ja myös majoittuvat eri paikoissa.

– Pelaajat pyörivät pelaajien kanssa, kun taas caddiet ovat keskenään. Yksi syy on jo siinä, että pelaajilla on lompakko aika paljon paksumpi majoituspaikkoja ja lentoja valitessa, joten he ovat kirjaimellisesti eri paikoissa kuin me caddiet, Mattila naurahtaa.

– Jos vapaa-aikaa on, tavallisesti se kuluu muiden caddieiden kanssa. Saatamme käydä dinnerillä ja jutella niitä näitä, useimmiten pelin ulkopuolisia juttuja. Siellä on ryhmässä pääosin hyvä henki, eikä toisia koeteta kampittaa. Jonkin verran on toki sellaisiakin, jotka eivät oikein hyväksy ”kavericaddietä” oikeaksi caddieksi, mutta ne ovat kuitenkin yksittäistapauksia.

 Pelaajilla on lompakko aika paljon paksumpi majoituspaikkoja ja lentoja valitessa, joten he ovat kirjaimellisesti eri paikoissa kuin me caddiet

Voittaminen, voittaminen

Caddien arki ei tosiaan kuulosta hassummalta. Matkustamista ympäri maailmaa, vierailuja toinen toistaan upeammilla golfkentillä, uusien ihmisten tapaamista ja mahdollisuuksia nähdä maailman parhaimpia pelaajia tositoimissa. Kaiken kukkuraksi työstä saa kelpo palkkion, kunhan oma pelaaja menestyy.

Arki on kuitenkin arkea myös caddielle.

Kyle Roadley tarttui ensimmäisen kerran mailabägiin jo vuonna 1998 – eli vuotta aiemmin kuin hänen nykyinen työnantajansa Sami Välimäki syntyi.

Viimeisen 22 vuoden aikana Roadley on nähnyt ja kokenut lähes kaiken mahdollisen: australialainen on kantanut mailoja lukuisille huippupelaajille, ollut PGA-kiertueella ja suurimmissa kilpailuissa, tavannut isoimmat tähdet sekä tutustunut kauneimpiin kenttiin.

Ne ovat hänen mukaansa ikimuistoisia kokemuksia, mutta lopulta vain yhdellä asialla on merkitystä.

– Meillä kaikilla on vain yksi unelma, jota me kaikki tässä lajissa jahtaamme. Se on voittaminen. Loppujen lopuksi me caddietkin olemme tavallaan urheilijoita, joiden ainoa tavoite on voittaa. Minä jahtasin sitä unelmaa paljon pidempään kuin olisin voinut ikinä kuvitella. En halua edes muistella sitä, kuinka monta kertaa olen sijoittunut toiseksi.

– Silti sekin kertoo vain siitä, kuinka armoton peli golf on. Voittaminen vaatii aina myös ripauksen onnea.

Sami Välimäen (kuvassa) caddienä toiminut Kyle Roadley oli kokenut tuki nuoren pelaajan matkalla.

Omanissa pitkä odotus saikin vihdoin palkinnon – ja pitkän uran tuomat kokemukset sekä opetukset pääsivät arvokkaaseen käyttöön. Ratkaisuhetkillä TV-kuvat poimivat jatkuvasti kuviinsa Roadleyn, 51, supisemassa kuiskauksia Välimäen, 21, korviin.

– Uskon, että Sami arvostaa näkemyksiäni ja kuuntelee, jos katson aiheelliseksi ottaa kantaa johonkin. Olen sitä mieltä, että se on vain positiivinen asia, että meillä on suuri ikäero ja olen ollut kiertueella kauan. Olen itse nähnyt ja kokenut kaiken, kun taas Samille moni asia on vielä uutta. Sitä paitsi olen nuori sielu noin muuten. Vanhempani kysyvät yhä, mitä aion tehdä isona, Roadley naurahtaa.

Rekkamieshenkiseen lippalakkiin sonnustautunut Roadley olikin Omanin-kilpailussa roolissaan: Hän valoi luottamusta herättävällä ja kokemusta uhkuvalla olemuksellaan uskoa nuoreen Välimäkeen, kun kierroksen puolivälissä suomalainen kävi läpi vaikeampaa vaihetta. Konkaricaddie muistutti pelaajaa siitä, että jäljellä on vielä paljon reikiä. Hän käski suomalaisen pysyä rentona ja luottavaisena.

Ja Välimäki pysyi.

Suomi-golfin suurlupaus nousi maailmanluokan suorituksilla kiinni voittoon. Sitten onnikin oli vihdoin Roadleyn puolella.

Ratkaiseva putti oli juuri niin vaikea kuin Roadley oli ajatellut, eikä Välimäki onnistunut siinä. Putti oli jo livahtamassa vasemmalta ohi, mutta reunan kautta pallo kaartui juuri ja juuri reiän pohjalle.

Jännitys purkautui ja Välimäki tuuletti villisti. Pian hän sai syleiltäväkseen Roadleyn, joka riemuitsi vähintään yhtä paljon.

Caddien peräti 22 vuotta kestänyt odotus oli viimein päättynyt.

– Tunsin valtavaa helpotusta, iloa ja onnellisuutta. Kaikki tunteet purkautuivat, kun vihdoin sain sen voiton… Sami oli se, joka homman hoiti. Kun kisassa mukana olleet suomalaiset juoksivat kentälle juhlimaan, tirautin aurinkolasien takana pari kyyneltä. En häpeile sanoa sitä.

Välimäen ja Roadleyn yhteistyö on päättynyt jutun julkaisun jälkeen.

Sisältöä ei ole vielä haettu

Tuoreimmat Urheilulehti