Pasi Rautiainen tunnetaan värikkäänä kommentaattorina, mutta sitä ennen hän oli yhtä suorasanainen ja ammattitaitoinen valmentaja - Urheilulehden parhaat - Ilta-Sanomat

Tätä hetkeä suomalaisessa jalkapallossa ei moni unohda: ”Se varmaan pamputtaa muijaansa jossain Mallorcalla”

Pasi Rautiainen tunnetaan värikkäänä kommentaattorina, mutta sitä ennen hän oli yhtä suorasanainen ja ammattitaitoinen valmentaja. Hänen viimeisintä valmentajapestiään 11 vuotta sitten ei unohda Turussa kukaan.

Suomen urheiluhistoria ei tunne hirveän montaa tapausta, jossa seuran kovin vetonaula on sen valmentaja. TPS:n tapauksessa tilanne oli kuitenkin juuri tämä, sillä Pasi Rautiainen oli värikäs, yllättävä ja sanavalmis.­

6.9.2020 8:00

Sitä pressiä ei unohda kukaan paikalla olleista. Honka ja TPS olivat juuri päätyneet maalittomaan tasapeliin Veikkausliigassa, mutta ottelutapahtuman viihdyttävin osuus oli vielä jäljellä: TPS:n valmentajan Pasi Rautiaisen lehdistötilaisuus.

Verbaalisen ilotulituksen sytykkeeksi ei tarvittu kuin kysymys siitä, minne tanskalaishyökkääjä Christian Andreasen oli kadonnut TPS:n kokoonpanosta.

– Andreasenista pitää kysyä (toimitusjohtaja) Marco Casagrandelta, voin antaa numeron. Viimeinen tarina oli se, että MyPa-pelin jälkeen hän lähti Tanskaan. Sitten mulle sanottiin, että se lähtee gimmafrendinsä kanssa etelään. Se varmaan pamputtaa muijaansa jossain Mallorcalla. Mutta eihän se ole tehnyt kuin viisi maalia meille, Rautiainen vastasi passiivis-aggressiivisesti.

  • Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Urheilulehdessä 35/2020. Löydät lehdestä joka viikko vastaavia pitkiä ja laadukkaita artikkeleita. Tilausohjeet ovat täällä.

Suomen urheiluhistoria ei tunne hirveän montaa tapausta, jossa seuran kovin vetonaula on sen valmentaja. TPS:n tapauksessa tilanne oli kuitenkin juuri tämä. Rautiainen oli värikäs, yllättävä ja sanavalmis. Hänen pressinsä kepittivät kevyesti keskiverron stand-up-esityksen – ja nyt Rautiainen oli iskussa. Hän kaappasi tilaisuuden haltuunsa.

Räiskyvästä persoonasta tunnettu Pasi Rautiainen oli valmentajana läsnä urheilijoilleen.­

– Espoossa on kiva käydä. Minäkään en ole virheetön. Vaimonkin näiltä kulmilta nappasin mukaan. Jokainen tekee elämässään virheitä, Rautiainen sanaili.

Kun Rautiaiselta kysyttiin TPS:n maalivahdista Jukka Lehtovaarasta, hän löi taas tarinaniskentävaihteen silmään.

– Enhän minä osaa veskareita valmentaa. Talvella ”Rapa” (apuvalmentaja Marko Rajamäki) veti Jukalle treenejä. Katsoin muutaman kerran sitä touhua – sori, tämä on hölmö juttu – ja kysyin Rapalta, oliko nämä nyt hyvät treenit veskareille? Rapa sanoi: v***n hyvät, tein kymmenen sivuverkkoon. Mutta oliko noi hyvät treenit veskareille? Rapa tuulettelee siellä. Se veti täysillä. Ne oli hyvät treenit varmaan läski-Rapalle mutta eihän ne ollut veskareille hyvät treenit.

Toimittajista osa pidätteli nauruaan, osa nauroi avoimesti.

Tällaistako se oli TPS:ssä kaudella 2009? Kevyttä tekemistä, pilke silmäkulmassa, seuraava vitsi heti nurkan takana. Ei. Pasi Rautiaisen kausi oli tasapainoilua intohimon ja pakkomielteen välissä.

Lopulta pakkomielle voitti.

Mestaruus ja vain mestaruus

Valmentajauransa viimeisinä vuosina Rautiaista motivoi ennen kaikkea yksi tavoite: mestaruus. Siitä syystä hän palasi vuonna 2006 kolme vuotta kestäneeltä sapatiltaan ja ryhtyi luotsaamaan tallinnalaista FC Floraa. Samasta syystä hän tuli Tepsiin.

– Pasi soitti mulle ennen kuin teki sopimuksen TPS:n kanssa ja sanoi, että hänellä on vain yksi kysymys: Rapa hei, voiko TPS voittaa mestaruuden 2009? Vastasin että voi, mutta meillä alkaa olla jo pirun kiire. Että ala tulla jo sieltä Tallinnasta tai missä oletkin. Juna, laiva tai lentokone alle ja äkkiä tänne, Marko Rajamäki kertoi tammikuussa 2010.

Rautiainen oli päässyt muutaman kerran lähelle mestaruutta. 1990-luvulla hän luotsasi lähiöseura PK-35:n kolmosesta Veikkausliigan pronssille. Kun Hjallis Harkimo osti edustusjoukkueen ja nimesi sen FC Jokereiksi, Rautiainen luotsasi poppoon hopealle. Tallinnassa hän oli saavuttanut hopeaa 2007 ja -08.

Mestaruus oli TPS:n ja Rautiaisen yhteinen pakkomielle. Tepsi oli voittanut SM-kultaa viimeksi vuonna 1975. Nyt seura eli uutta nousukautta. Seppo Sairasen rahojen tukemana TPS rakensi kalliita joukkueita ja palkkasi nimekkäitä valmentajia. Kaudella 2007 seuraa valmensi Mixu Paatelainen, sitten Martti Kuusela.

Itse asiassa koko sarjassa vietettiin kulutusjuhlia. Globaali lama oli jo alkanut, mutta se ei ollut vielä iskenyt suomalaisseuroihin. Sedu Koskinen rahoitti Hakaa, Tampere United satsasi tosissaan, Honka rakensi kalliita pilvilinnoja... 14 joukkueesta kahdeksan kokonaisbudjetti ylitti miljoonan euron rajan. TPS oli omassa kastissaan. Sen kokonaisbudjetti oli kolme miljoonaa euroa.

Summaan sisältyi paljon muutakin kuin urheilupuoli, mutta viesti oli selvä. Tämä ei ollut nappikauppaa vaan suurten panosten tavoitteellista toimintaa. Paineet olivat sen mukaiset ja ne olivat räjähtää käsiin jo keväällä.

Neuvottelut käynnissä Babatunde Wusun kanssa ennen tämän pääsyä kentälle 2009.­

”Turha lässyttää”

Kupittaan lehdistöhuone oli hiljentynyt kuuntelemaan Rautiaisen raivoamista. Hiljeneminen oli tosin turhaa. Avautuminen tuli sellaisella volyymilla, että se olisi ylittänyt melkein minkä taustamelun tahansa.

– Tässä on turha lässytellä, että yks tsemppaa hyvin ja yks antaa kaikkensa joukkueelle ja asenne on kohdallaan… Totta kai! Nehän on perkele peruskiviä jalkapallossa! Jumalauta, jos hyökkääjä ei tee maalin maalia ja mun pitää vielä valmentajana sanoa, että joo, mutta se on kova tsemppari… Sehän on vähintä mitä voi tehdä! Jos mä en perkele osaa tehä maalia, niin ainakin mä revin kaikkeni joukkueelle. Nyt täytyy pikkuhiljaa alkaa kysellä, että riittääkö taso!

Vaahtoamisen taustalla oli pelillistä tuskaa. Osa siitä oli lyhytaikaista. TPS oli juuri päättyneessä ottelussa laukonut 25 kertaa ja jäänyt silti maalittomaan tasapeliin IFK Mariehamnia vastaan. Pidempiaikainen tuska tuli siitä, että IFK-ottelu oli TPS:lle jo kauden kuudes voitoton peli. Voittoja oli tullut vasta kaksi. Elettiin toukokuuta, mutta turkulaiset olivat jo pu­toamassa mestaruusjunasta. Se söi Rautiaista rotan lailla.

– Mä tiedän, ettei kukaan tahallaan ammu maalista ohi. Mutta kyllä mua harmittaa sen puolesta, mitä me investoidaan joukkueena näihin peleihin – enkä puhu nyt vaan tästä päivästä, hän jatkoi.

Rautiainen on ollut nuoresta pitäen jalkapallon suhteen perfektionisti, joka vaatii paljon sekä muilta että varsinkin itseltään. Rautiaisesta selvästi tuntui, että kuukausien työ oli valumassa hukkaan.

– Pasin intohimosta puhutaan paljon, mutta hänen ammattitaitonsa oli jäätävällä tasolla. Vaatimustaso oli erittäin kova, Marko Rajamäki kertoo nyt.

– Ulkopuolisille Pasi on vain intohimoa, räiskettä ja hauskoja juttuja. Moni ei tiedä, kuinka ammattitaitoinen hän on. Moni luulee, että Pasi vetää fiiliksellä vähän sitä ja tätä. Ei. Hänen harjoituksensa ovat erittäin hyvin suunniteltuja ja järjestelmällisiä. Harjoittelimme määrällisesti paljon mutta fyysisesti oikein.

Rautiaisen tultua TPS:ssä oli tehty kaikki viimeisen päälle – ainakin maalivahtivalmennusta lukuun ottamatta. Jo talvella valmentaja oli tuonut saksalaisen ekspertin tekemään joukkueelle juoksutestit. Juoksujen jälkeen pelaajilta mitattiin maitohappoarvot sormenpäästä ja korvanlehdestä.

Kauden kuntoharjoittelu mitoitettiin näiden tulosten mukaan. TPS ei esimerkiksi juossut yhdessä ryhmässä vaan useammassa porukassa sen mukaan missä kunnossa pelaajat olivat. Lenkit juostiin kierroksina, jotta valmentaja pystyi valvomaan vauhtia koko ajan.

Tämä oli vasta yksi esimerkki. Kaiken työmäärän jälkeen oli ymmärrettävää, että hukatut maalipaikat menivät Rautiaisella kunnolla tunteisiin. Kuten hän asian itse myöhemmin ilmaisi:

– Mä oon joulukuusta asti tehnyt näiden poikien kanssa rännässä ja paskassa hommia. En mä niin masokisti ole, että olisin tehnyt sen vaan rakkaudesta lajiin.

Lehdistötilaisuuden jälkeen Rautiainen jatkoi raivoamista kopissa vielä 20 minuutin ajan.

Sitten tapahtui muutos. Heti seuraavassa ottelussa, todennäköisesti enemmän raivoamisesta huolimatta kuin siitä joh­tuen, TPS alkoi tehdä maaleja. Ennen kaikkea niitä teki lainamies Andreasen.

– Vaikka Christian on välillä tollanen löysä tanskalainen voileipä, niin se on tehnyt kuitenkin meille viisi tärkeää maalia – joku kyky sillä miehellä on! Rautiainen intoili kesäkuussa.

Sen intoilun jälkeen Andreasenia ei kuitenkaan Tepsissä nähty, koska seura ei uusinut hänen lainasopimustaan. Se harmitti Rautiaista, joka päätyi lopulta piikittelemään seurajohtoa avoimesti Espoossa. Ehkä valmentaja ihmetteli, eikö seura halunnut mestaruutta yhtä kovasti kuin hän.

Andreasenin lähdöstä huolimatta TPS jatkoi tappioitta ja sai loppukesästä kultajunan kiinni. Sitten pakkomielle nosti jälleen päätään.

Marko Rajamäki toimi Rautiaisen apuvalmentajana TPS:ssa 2009.­

Nitroa taskussa

Tietyllä tavalla TPS:n kausi huipentui jo heinä-elokuun taitteessa, jolloin joukkue pelasi huikeat ottelut Tampere Unitedia ja Interiä vastaan. Edellisessä pelissä TPS hukkasi paikan toisensa jälkeen. Rautiainen eli joka solullaan pelissä mukana. Hän hyppi yläpystyä, veti paidan päänsä päälle, heittäytyi maahan ja meni vaihtokopin nurkkaan mököttämään maailman epäoikeudenmukaisuutta.

Peli pysyi maalittomana lisäajan viimeiselle minuutille. Sitten TPS sai rankkarin. Kupittaa pidätti hengitystään, ja Rautiainen hipsi pukusuojaan. Kun Wayne Brown upotti pallon maaliin, koko stadion räjähti huutoon.

– Mä lähdin koppiin nitropaketin luokse. Mä oon tullu siihen ikään. Ne tabletit on ollu mulla mukana jo pitkän aikaa ja ainakin nää vuodet, jotka mä vielä valmennan, mä pidän niitä nitroja tuolla taskussa, Rautiainen kertoi pelin jälkeen.

Jälkikäteen katsottuna United-voitto oli TPS:lle vasta reilun viikon päässä odottaneen Turun derbyn esileikki. Kupittaa suorastaan kiehui. Veritas-stadionille saapui yli 9 000 henkeä. Ennen ottelun alkua TPS-kannattajat esittelivät Suomen suurimman tifon, joka peitti koko päätykatsomon. Esimerkiksi TPS:n kapteeni Jarno Heinikangas on nimennyt tuon ottelun uransa hienoimmaksi peliksi.

Kupittaalla tuntui, ettei kyse olisi yksittäisestä huippukohdasta vaan jonkin suuremman alusta. TPS nousi voitolla ­ensimmäistä kertaa liigan kärkipaikalle.

Ottelun jälkeen Rautiainen oli filosofinen – omalla tavallaan.

– Mä oon puhunut tästä sarjasta pojille maratonina. Välillä ollaan Martinsillan kohdalla nenä kainalossa, kun on tullut turpaan ja välillä ollaan sitten Ruissalossa. Ruissalohan on aivan mahtava paikka tässä kaupungissa, ja nyt me ollaan siellä kauniilla nudistirannalla tulossa takasin kohti kaupunkia.

Kun Rautiaisen vieressä istuneelta Sami Rähmöseltä kysyttiin tämän loppukauden tavoitetta, valmentaja laittoi käden puolustajan suun eteen. Mestaruudesta ei saanut vieläkään puhua – ainakaan julkisesti.

Joukkueessa tilanne oli toisenlainen. Rautiainen oli jo aiemmin ­kesällä pyytänyt pelaajia kirjoittamaan paperille loppukauden tavoitteen. Kaikki jotka kirjoittivat paperiin muuta kuin ”mestaruus” saivat valmentajan mukaan lähteä joukkueesta.

Pressin päätteeksi yksi toimittajista huomasi hetkensä tulleen ja kysyi, mikäs Rautiaisen sopimuksen pituus olikaan. Sitä kun ei ollut julkistettu missään vaiheessa. Yhtäkkiä puhekone hyytyi.

– Sun täytyy kysyä sitä varmaan toimitusjohtaja Casagrandelta. Se on varmaan tuolla seinän takana. Nää on seuran asioita. Mä vaan valmennan.

Jokaisella valolla on varjonsa. Rautiaisen TPS:ssä se oli hänen sopimuksensa. TPS oli edellisvuonna antanut Martti Kuuselalle kalliit potkut. Niistä ”viisastuneena” seura oli suostunut tekemään Rautiaisen kanssa vain tavallisesta työmaailmasta tutun toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen.

Tavallisessa työmaailmassa toistaiseksi voimassa oleva sopimus on melkein aina parempi kuin määräaikainen, mutta urheilumaailmassa asiat ovat toisin päin. Sopimusmuoto korpesi Rautiaista. Itse asiassa se korpesi häntä ratkaisevan paljon.

Rautiaisen viimeinen ottelu tallinnalaisen FC Floran päävalmentajana 2008.­

Pitkä yö Pietarsaaressa

Sarjakausi on maraton, mutta useimmiten sieltä pystyy poimimaan ratkaisevan käännekohdan. TPS:llä se oli vierasottelu Pietarsaaressa syyskuun lopussa. TPS hävisi ottelun 0–1 ja menetti kärkipaikkansa sarjassa. Joukkueen pitkä kiri tuntui valuvan hukkaan.

– Kyllähän se v***tti. Tuli tunne, että sähläsimme homman itse, Jarno Heinikangas kertoi vuonna 2014 Jalkapallolehdelle.

Erityisen vahvana tunne oli Rautiaisella. Ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa hän ilmoitti, että HJK voittaa mestaruuden. Pelin jälkeisenä yönä hän ei pystynyt nukkumaan.

– Meidän oli tarkoitus olla yötä Pietarsaaressa. Pasi oli herättänyt hierojan kahdelta yöllä, että nyt lähdetään kotiin, Heinikangas muisteli.

– Hän sai onneksi Pasin tyynnyteltyä, ettei me saatana nyt aleta pelaajia herättämään. Mutta se kertoi aika paljon Pasin tunnelatauksesta ja siitä, miten suuri pettymys oli.

Jalkapallo oli Pasi Rautiaisen rakkaus ja palava intohimo, mutta mestaruus oli hänen pakkomielteensä. Valkoinen rakkaus, musta pakkomielle, kuin raidat TPS:n paidassa. Niiden välillä Rautiainen tasapainoili, mutta mestaruustaiston kiihtyessä pakkomielle alkoi päästä voitolle. Esimerkiksi Heinikankaan mukaan Jaro-tappio ei ollut kiinni fysiikasta.

– Ongelmat olivat henkisellä puolella. Emme olleet valmiita voittamaan mestaruutta. Ehkä se lähti valmentajasta ja siitä, ettei TPS ollut voittanut mestaruutta pitkään aikaan. Emme pystyneet pelaamaan riittävän rennosti. Homma meni liian totiseksi.

TPS:llä oli päätöspelissään vielä teoreettiset mahdollisuudet mestaruuteen, mutta joukkue jäi lopulta pronssille. Rautiainen peitti pettymyksensä lehdistötilaisuudessa hyvin, mutta sijoitus korpesi häntä. Kuten sekin, ettei TPS onnistunut kauden aikana voittamaan Rautiaiselle rakasta HJK:ta.

Mikä sai Pasi Rautiaisen jättämään valmentamisen? Teorioita on monia. Kuva MTV:n pressitilaisuudesta 2013.­

Yksitoista vuotta

Lokakuussa kauden 2009 päättymisestä tulee kuluneeksi yksitoista vuotta. Tuskin kukaan olisi silloin uskonut, että se saattaisi jäädä Rautiaisen viimeiseksi otteluksi valmentajana. Hänhän oli vasta 48-vuotias, eikä palo jalkapalloa kohtaan ollut kadonnut hänestä minnekään.

Miksi Rautiainen sitten lopetti? Teo­rioita on monia. Yksi niistä on, että henkisesti ja fyysisesti raskaan kauden jälkeen Rautiainen halusi vetää henkeä studiohommissa. Tämän teorian ongelma on, että Rautiainen palasi kyllä valmentamaan TPS:ää ja veti joukkuetreenejä vielä joulukuussa. Kommentaattorihommiin hän siirtyi vasta helmikuussa 2010.

Toinen teoria on, että Rautiainen kysyi itseltään saman kysymyksen kuin vuotta aiemmin: ”voiko TPS voittaa mestaruuden?”. Ero olisi ollut vain se, että tällä kertaa vastaus olisi ollut ”ei”. Pakkomielle olisi saanut lopullisen voiton intohimosta.

Tiettävästi Rautiainen halusi kuitenkin jatkaa TPS:ssä. Hän ei vain halunnut tehdä sitä toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella. TPS ei puolestaan suostunut monivuotiseen määräaikaiseen sopimukseen.

Olivat syyt mitkä tahansa, TPS tiedotti tammikuussa, että Rautiainen on irtisanonut sopimuksensa. Pian tämän jälkeen joukkueen uudeksi päävalmentajaksi nimettiin Rajamäki.

Kautta 2009 Rajamäki kutsuu nyt unohtumattomaksi.

– Kukaan joka on tehnyt Pasin kanssa töitä futiksessa, ei varmasti unohda sitä. Oli sitten pelaaja, apuvalmentaja tai huoltaja.

Osasyy tähän oli Rautiaisen verbaliikka. Sanallista ilotulitusta ei nähty vain presseissä, joukkueen palaverit olivat monesti samaa sarjaa.

Mutta Rautiaisessa oli myös toinen puoli. Harjoituksissa hän hyppi, pomppi, juoksi ja monesti pelasikin pelaajien mukana. Lähes aina hän myös istahti treenien jälkeen jonkun pelaajan kanssa alas puhumaan. Silloin hän ei ollut räiskyvä mediapersoona, moottoriturpa jonka kädet käyvät nopeasti ja suu vielä vikkelämmin. Ei. Rautiainen puhui harkitusti, oli läsnä ja kuunteli. Vuorovaikutus oli välitön.

Rautiaisella oli psykologista silmää mutta Rajamäki korostaa myös hänen pelisilmäänsä.

– Olen tehnyt töitä monen valmentajan kanssa, mutta Pasi oli yksi parhaista tunnistamaan pelaajien ominaisuuksia. Hän näki, kuka on pelimies. Hänellä on siihen poikkeuksellisen hyvä silmä – edelleen.

Hän toivoo näkevänsä vielä joskus Rautiaisen valmennushommissa.

– Jos jollain seuralla olisi halua laittaa futispuolensa kuntoon, heidän kannattaisi palkata Rautiainen. Toivoisin, että joku seura tarjoaisi Pasille mahdollisuuden ja hän ottaisi sen vastaan.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Sisältöä ei ole vielä haettu

Tuoreimmat Urheilulehti