Rene Higuitan elämä hakee vertaistaan - Urheilulehden parhaat - Ilta-Sanomat

Vankilatuomio, dopingkäry ja tuttavana huumeparoni Pablo Escobar – kulttimaalivahti Rene Higuitan elämä hakee vertaistaan

Urheilulehti kertoi Rene Higuitan tarinan toukokuussa 2020.

Julkaistu: 5.7. 7:45

Rene Higuitan uraan kuului skorpionipotkuja, rankkarimaaleja, vankilatuomio ja dopingkäry. Kulttivahtia pidettiin uhkarohkeana sekopäänä, mutta oliko hänen pelityylissään sittenkin jokin järki?

Tapahtuneesta on jo 30 vuotta, mutta sen nähneet muistavat hetken kuin eilisen. Kolumbia on jatkoajalla tappiolla Kamerunia vastaan. Joukkueen maalivahti Rene Higuita on tullut 35 metrin päähän maalistaan auttamaan pelinavaamisessa.

Kolumbialaisilla muiston taustalla soi William Vinascon selostus.

»Pallo on Higuitalla. Hän on poikkeuksellisen hyvä liberovahti.»

Higuita syöttää pallon puolustaja Luis Carlos Perealle. Perea säikähtää kuitenkin prässäämään rynnännyttä Roger Millaa ja syöttää pallon takaisin Higuitalle. Siinä vaiheessa, kun Higuita saa pallon hallintaansa Milla on jo lähes kiinni hänessä.

Tavallisesti maalivahti yrittäisi näin pahassa paikassa potkaista pallon katsomoon tai rikkoa Millaa. Higuita ei kuitenkaan ole millään mittarilla tavallinen vahti. Hän on ollut vastaavassa tilanteessa aiemminkin ja päättää tehdä niin kuin on aina tehnyt. Hän yrittää harhauttaa Millan.

»Ei, ei, Higuita», selostaja Vinasco sanoo hädissään.

38-vuotias konkarihyökkääjä ei mene retkuun. Hän nappaa pallon Higuitan jalkojen välistä.

»Ei, ei, ei, Higuita! Ei, ei, ei!», Vinasco huutaa epätoivoisesti.

Peli on pelattu: Roger Milla on vienyt pallon ja Higuita ei pysty estämään osumaa.

On liian myöhäistä. Milla juoksee pallon kanssa kohti tyhjänä ammottavaa maalia. Higuita säntää Millan perään, mutta on myöhässä. Hän ei osu hyökkääjään enää edes liukutaklauksella.

Milla sijoittaa pallon tyhjään maaliin ja juoksee kulmalipulle keikuttelemaan lannettaan.

»Nooo, nooo, goool!», selostaja itkee niin että sanat sekoittuvat toisiinsa.

Kamerun voittaa ottelun 2–1. Otteluselostuksissa Higuitan kuitataan olevan todellakin lempinimensä »El Loco» veroinen mies. Loco tarkoittaa hullua.

Mutta hullullakin on logiikkansa, jonka mukaan hän toimii.

Artikkeli on julkaistu alun perin Urheilulehdessä 19/2020. Löydät vastaavia juttuja julkaisusta joka viikko. Tilausohjeet ovat täällä.

Higuita syntyi Medellinissä elokuussa 1966 yksinhuoltajaäidille. Tämä kuoli pojan ollessa pieni. Lopulta Renen kasvatti hänen isoäitinsä. Lapsuus oli köyhä. Higuita teki töitä muun muassa lehdenmyyjänä pärjätäkseen.

Jalkapalloa hän pelasi ensin koulunsa joukkueessa. Tuskin tulee yllätyksenä, että Higuita oli uransa alussa hyökkääjä. Hän oli joukkueen paras maalintekijä, mutta päätyi maalivahdiksi kun varsinainen veräjänvartija loukkaantui. Higuita osoittautui maalivahtina niin eteväksi, että nousi nuorten maajoukkuerinkiin.

Pian bogotalainen Millonarios hankki nuoren torjujan riveihinsä. Higuita vietti seurassa vain kauden, mutta se antoi hänelle uuden suunnan. Millonariosin ykkösvahti Alberto Vivalda tunnettiin rohkeasta pelityylistään. Vivaldalla oli tapana tulla ulos alueelta ja harhautella vastustajia. Higuita otti kollegastaan mallia.

Vuonna 1986 Higuita siirtyi medelliniläiseen Atletico Nacionaliin. Seuraavana vuonna seuran valmentajaksi tuli entinen hammaslääkäri Francisco Maturana.

Kolumbialla ja Neuvostoliitolla ei ollut hirveästi yhteistä 1980-luvun lopulla, mutta maiden jalkapallossa oli samankaltainen valmentajajärjestely. Neuvostoliitossa Valeri Lobanovski valmensi menestyksekkäästi sekä maajoukkuetta että Kiovan Dynamoa. Kolumbiassa Maturana teki samoin yhdistämällä maajoukkueen ja Nacionalin valmentamisen.

Yhdistelmä tuotti tulosta. 1989 oli kolumbialaisen jalkapallon supervuosi ja Maturana sen pääarkkitehti. Kolumbia selvisi MM-kisoihin ensi kertaa 28 vuoteen ja Nacional voitti Etelä-Amerikan »Mestarien liigan» Copa Libertadoresin. Pilkkukisaan venyneen loppuottelun suurin sankari oli Higuita, joka tykitti ensin joukkueensa viidentenä laukojana rankkarin maaliin ja torjui sen jälkeen kolme pilkkua putkeen.

Joulukuussa Higuita oli lähellä päästä jälleen loistamaan pilkkukisassa, kun Nacional pelasi Milania vastaan epävirallisesta seurajoukkueiden maailmanmestaruudesta. Maailman parhaana seurajoukkueena pidetty Milan teki kuitenkin voittomaalin 119. minuutilla.

Saavutukset olivat silti esimerkki Maturanan pelillisestä onnistumisesta. Higuitalla oli puolestaan valmentajan palapelissä erityinen rooli, jossa pilkkuspesialistina toimiminen molemmissa päissä oli lähinnä mukava bonus. Maalivahdin tärkein anti oli jossain aivan muualla.

Maturana ihaili 1970-luvun Hollannin totaalista jalkapalloa. Hollannin maalivahdilla Jan Jongbloedilla oli tapana käydä alueen ulkopuolella potkaisemassa pallo nopeasti kanssapelaajalle. Hyökkääjän koulutuksen saanut Higuita pystyi paljon monipuolisempaan pelaamiseen.

»Ymmärsin pian, että meillä on käsissämme jotain poikkeuksellista: ylimääräinen kenttäpelaaja. Higuitan ansiosta pääsimme pelaamaan 11 pelaajalla kymmentä vastaan. Emme pakottaneet Higuitaa tulemaan ulos rangaistusalueeltaan, mutta pelityylimme kannusti siihen. Hän oli todellinen luksuspelaaja, joka mahdollisti tapamme pelata», Maturana kertoi Blizzardille.

Maturana halusi joukkueensa pelaavan tiiviisti. Pelaajien piti asettua viiteen linjaan, joiden piti olla kymmenen metrin päässä toisistaan. Pakka pidettiin tiiviinä ja puolustuslinja ylhäällä. Jos maalivahti olisi jäänyt boksiin, hänen ja puolustuksen väliin olisi jäänyt liikaa tilaa.

Siksi Maturana teki Higuitasta liberovahdin. Nykyään moni joukkue toimii samoin, mutta 30 vuotta sitten ratkaisu oli yllättävä. Kolumbian pelaamisessa, jota Maturana kutsui »sadan vuoden yksinäisyyden jalkapalloksi», oli maagista viipyilevyyttä, mutta myös nykyisyydestä tuttuja elementtejä lyhytsyöttöpelistä lähtien.

Kolumbian maajoukkue vieraili Helsingissä toukokuussa 1988.

Tavallaan Maturana, Higuita ja koko pallonhallintaa rakastanut Kolumbian joukkue oli aikaansa edellä. Harva kuitenkaan uskoi Higuitan nähdessään katsovansa tulevaisuuteen.

Kun ihmiset näkivät ensimmäistä kertaa Higuitan pelaavan, he tulkitsivat hänen toimensa väärin. He näkivät pelkän showmiehen, joka sooloili täysin vastuuttomasti välittämättä joukkueen edusta.

Tosiasiassa tilanne oli usein päinvastainen. Monesti Higuita vain toteutti vain sitä roolia, joka hänellä joukkueen pelisuunnitelmassa oli.

Higuita ehti pelata liberona vuosikaudet, voittaa Copa Libertadoresin ja auttaa Kolumbian MM-kisoihin, mutta suuren yleisön tietoisuuteen hän nousi vasta Italiassa 1990.

Maturana oli valinnut MM-kisoihin yhteensä yhdeksän Atletico Nacionalin pelaajaa. Higuitan lisäksi myös puolustuslinja oli Nacionalista. Ainut poikkeus oli toppari Andres Escobar, joka oli siirtynyt seurasta edellisenä syksynä sveitsiläiseen Young Boysiin. Käytännössä Nacionalin puolustus oli myös maajoukkueen puolustus. Se loi yhtenäisyyttä ja turvaverkkoa Higuitan pelaamiseen.

Kolumbian avausottelussa Arabiemiraatteja vastaan Higuitan hulluus pysyi piilossa. Kolumbia hallitsi peliä, ja joukkueen maalivahdista jäi mieleen lähinnä se, että hän oli erikoisen näköinen. Higuitalla oli pitkät kiharat hiukset ja muhkeat viikset. Huomiossa hän jäi kuitenkin 2–0-maalin tehneen leijonanharjaisen Carlos Valderraman varjoon.

Toisessa alkulohkon ottelussa alkoi tapahtua. Avausjaksolla Higuita juoksi ulos alueeltaan pelaajaruuhkaan, nappasi vastustajan hyökkääjälle tarkoitetun pystypallon ja ohitti hyökkääjän näppärällä harhautuksella. Hetki tämän jälkeen hän oli kulmalipulla katkaisemassa toista läpisyöttöä.

Toisella jaksolla Kolumbia nosti puolustuslinjaansa entisestään, ja samalla nousi myös Higuita. Yhdessä vaiheessa hän oli pallon kanssa jo melkein keskiympyrässä ennen kuin suostui luopumaan siitä. Toisessa tilanteessa hän otti korkean pystysyötön rinnalla haltuun ja harhautteli kepeästi palloa jahdanneen hyökkääjän ohi. Ottelun lopussa hän torjui vielä rangaistuspotkun. Jugoslavia voitti 1–0, mutta tähti oli syttynyt.

Tappio tarkoitti kuitenkin sitä, että päästäkseen jatkoon Kolumbia tarvitsisi viimeisessä alkulohko-ottelussaan pisteitä Länsi-Saksalta. Joukkue pelasikin tulevaa maailmanmestaria vastaan kisojen parhaan ottelunsa. Joukkue pelasi erittäin kurinalaisesti Higuitaa myöten.

Saksan hyökkääjät Rudi Völler ja Jürgen Klinsmann olivat katsoneet Kolumbian Jugoslavia-pelin tarkkaan ja yrittivät iskeä Higuitan rohkeaan pelityyliin. Kumpikaan ei onnistunut. Kolumbia piti saksalaiset aisoissa lähes täydet 90 minuuttia. Sitten Pierre Littbarski pääsi puolustukselta puolittain karkuun ja tykitti vasurillaan pallon etuylänurkkaan.

Tilanne oli toivoton. Peliaikaa oli jäljellä pari minuuttia. Juuri kun Kolumbian MM-taival näytti päättyvän, joukkue rakensi maalin tyhjästä. Joukkue rakensi kolmannella lisäaikaminuutilla tilataideteoksen. Arkkitehtinä toimi Valderrama, joka syötteli saksalaisten puolustuksen hajalle ja Freddy Rinconin nokikkain maalivahti Bodo Illgnerin kanssa. Rincon ujutti pallon maaliin Illgnerin jalkojen välistä. Kolumbia oli jatkossa.

Sen jälkeen olikin Kamerun-ottelun vuoro.

Rene Higuita ja Jürgen Klinsmann kohtasivat MM-kisoissa 1990.

Joskus käy niin, että hyväkin näyttelijä vetää roolinsa yli. Higuitallekin kävi näin useasti. Hän oli viihdyttäjä, jolla näyttämisen halu meni toisinaan näyttävästi yli. Hän saattoi pujotella kolmen pelaajan ohi, vaikka yksikin ohitus olisi riittänyt.

Higuita otti joskus kohtuuttomia riskejä, mutta Kamerun-pelissä ei ollut kyse siitä. Hän toimi juuri niin kuin häneltä odotettiin.

»Reneä kehotettiin tulemaan ulos rangaistusalueelta silloin, kun olimme tappiolla», Maturana vahvisti myöhemmin.

Valmentaja sanoi myös, ettei hän koskaan kauhistellut maalivahtinsa tekemisiä.

»En missään tapauksessa. Kuinka olisin voinut kauhistella pelaajaa, joka antoi peliimme niin paljon?»

Palataan vielä Roger Millan maaliin. Kolumbia oli tappiolla, ja Higuita oli tullut 35 metrin päähän maalistaan. Hänellä ei ollut mitään aikomusta ryhtyä kuljettamaan palloa. Hän antoi helpon syötön Perealle ja lähti takaisin kohti maaliaan. Milla oli kuitenkin haistanut tilaisuutensa tulleen ja aloitti yhden miehen prässinsä.

Itse asiassa Milla oli kytännyt tätä mahdollisuutta pitkään.

»Olin onnekas, koska pelasin Carlos Valderraman kanssa Montpellierissä. Hän oli näyttänyt minulle videoita, joissa Higuita peippaili pallon kanssa rangaistusalueen ulkopuolella. Tiesin, että jos olisin riittävän nopea, voisin hyötyä siitä», Milla kertoi taannoin Four Four Twon haastattelussa.

Jo Millan ensimmäinen maali kertoi, että hän oli tehnyt läksynsä. Hän tinttasi pallon liki täsmälleen samaan kohtaan etuylänurkassa, johon Littbarski oli niitannut oman osumansa edellisessä pelissä.

Nyt huolellisesti valmistautunut Milla pääsi toteuttamaan prässisuunnitelmansa. Perea meni Millan näkemisestä paniikkiin ja syötti pallon heti takaisin. Hän ei kuitenkaan vaivautunut katsomaan Higuitaan päin, eikä huomannut, että tämä oli jo menossa takaisin maalilleen.

Higuita joutui pysähtymään, kääntymään ja lopulta vielä kurottamaan jalkojaan saadakseen syötön pysäytettyä. Siinä vaiheessa kun hän sai pallon hallintaansa, Milla oli jo parin metrin päässä. Tässä vaiheessa Higuita teki ainoan virheensä. Hän päätti yrittää harhauttaa Millan.

Valinta oli Higuitalle luonnollinen. Hän pystyi harhauttelemaan helposti nuoria hyökkääjiä. 38-vuotias Roger Milla ei kuitenkaan ollut mikään poikanen. Hän nappasi pallon juonisti Higuitalta.

Perea oli takaiskuun vähintään yhtä syyllinen kuin Higuita, mutta maalivahti otti tapahtuneesta vastuun. Hän kutsui mokaansa »talon kokoiseksi virheeksi».

»Kaikki ovat vesi kielellä odottaneet minun tekevän tuollaisen virheen. Nyt odotus palkittiin. En aio kuitenkaan muuttaa yhden virheen vuoksi pelityyliäni», Higuita sanoi pelin jälkeen.

Hän myös piti sanansa.

Higuita pelasi urallaan 68 maaottelua ja teki niissä kolme maalia.

Higuita oli Italian MM-kisoissa vasta 23-vuotias. Maalivahtina hänen olisi pitänyt olla parhaimmillaan vasta 1990-luvun loppupuolella, mutta toisin kävi. Hän ei pelannut enää koskaan MM-kisoissa.

USA:n MM-kisat jäivät väliin vankilatuomion takia. Huumeparonit Pablo Escobar ja Carlos Molina olivat Higuitan tuttuja. Kun Molinan tytär kaapattiin vuonna 1993, Higuita toimitti lunnasrahat perille. Hän sai palveluksistaan 64 000 dollarin palkkion – ja lopulta myös seitsemän kuukauden vankilatuomion, sillä taloudellinen hyötyminen kidnappauksesta oli vastoin Kolumbian lakia.

Linnakeikkansa jälkeen Higuita ei ehtinyt ajoissa pelikuntoon. Niinpä Kolumbian maalissa pelasi Oscar Cordoba, joka joutui todistamaan aitiopaikalta, kun puolustaja Andres Escobar ohjasi pallon omaan maaliin USA:ta vastaan pelatussa alkulohkon ottelussa. Kun Escobar palasi kotimaahan, hänet murhattiin.

Escobarin kohtalo herätti monta kysymystä. Yksi niistä kuului, miksi Higuitalle ei käynyt samoin Milla-virheen jälkeen?

Kysymykseen on monta vastausta. Yksi vastaus on, että Higuitan kaltaiselle virnuilevalle moppipäälle on vaikea olla pitkään vihainen. Se on kuitenkin liian helppo selitys. Parempi selitys on, että Higuitalla oli suhteita. Hän oli huumeparonien tuttu.

Kolmas selitys on odotukset. Kolumbialaiset eivät odottaneet joukkueeltaan suuria Italian kisoissa. Neljä vuotta myöhemmin tilanne oli toinen. Kun Kolumbia murskasi MM-karsinnoissa Argentiinan vieraissa 5–0, odotukset räjähtivät käsiin.

Joukkueen apuvalmentaja Hernan Dario Gomez aavisti tämän jo ennen pelin loppua. Kun Kolumbia meni Buenos Airesissa 4–0-johtoon, Gomez kääntyi Maturanan puoleen ja sanoi: »Nyt olemme kusessa.»

Gomezin pelot kävivät toteen. Kolumbialaiset odottivat joukkueelta menestystä, jota ei tullutkaan.

»Kolumbia on äärimmäisyyksien maa. Meillä on hyviä pyöräilijöitä ja kauniita naisia. Meidän on kuitenkin erittäin hankala hyväksyä, että jossain saattaa olla vielä kauniimpaa naisväkeä. Jos missimme ei voitakaan kilpailua, tunnemme olomme huijatuksi. Pyöräilyssä uskomme aina, että polkijat ovat maailman parhaita. Kun heistä paras sijoittuukin Ranskan ympäriajoissa toiseksi, syytämme häntä ylimieliseksi. Tämä kaikki osoittaa, ettemme osaa hävitä», Maturana sanoi Blizzardille.

Kolumbialaisten kyvyttömyys käsitellä pettymyksiä tuli esille USA:n MM-kisojen jälkeen, eikä vain Escobarin vaan koko joukkueen kohdalla.

»Ihmiset yrittivät etsiä selityksiä mafiasta ja jopa noituudesta. Olen kuullut kaikki mahdolliset selitykset, ja kyllähän tarinoita riittää, mutta totuus on, ettemme pelanneet riittävän hyvin.»

Vuonna 1995 Higuita torjui Nacionalin Copa Libertadoresin finaaliin ja Kolumbian Copa American pronssille. Suurimmat otsikot hän keräsi kuitenkin yhdestä yksittäisestä torjunnastaan maaottelussa.

Kolumbia pelasi Wembleyllä Englantia vastaan. Avausjaksolla Jamie Redknappin epäonnistunut keskitys leijaili maalia kohti, kun Higuitalla välähti.

»Vihdoin minua kohti tuli pallo, jollaista olin odottanut viiden vuoden ajan», hän kertoi myöhemmin.

Higuita hyppäsi ilmaan, antoi pallon leijailla taakseen ja potkaisi sen sitten kantapäillään pois. Pallo lensi kauas komeassa kaaressa, ja Higuita otti tyytyväisenä vastaan hämmästyneiden katsojien suosionosoitukset. Edes se, että avustava erotuomari oli liputtanut tilanteen paitsioksi, ei hillinnyt hypeä.

Tätä hetkeä Rene Higuita oli odottanut pitkään. Oikeanlainen pallo lähti lopulta Jamie Redknappin jalasta Wembleyllä.

Skorpionipotku oli tietyllä tavalla Higuitan joutsenlaulu suurilla areenoilla. Hän alkoi hiipua, eikä mahtunut enää Kolumbian arvokisamiehistöihin.

Kun Higuita jäi vuonna 2004 dopingtestissä kiinni kokaiinista, useimpien ensimmäinen ajatus oli: »vieläkö se pelaa?». Toinen ajatus oli luultavasti, että »viimeistään nyt se lopettaa».

Jälkimmäinen veikkaus meni kuitenkin metsään. Higuita jatkoi pelaamista. Vuonna 2006 Fifa kysyi Higuitalta tämän 40-vuotishaastattelussa, olisiko hän edelleen valmis pelaamaan tutun uhkarohkeasti.

»Se riippuu siitä, miten joukkueeni pelaa. Jos joukkue tarvitsee liberoa, se ei ole todellakaan mikään ongelma. Jos taas ei, hoidan vain hommani tolppien välissä.»

Higuita on sanonut, että ihmiset muistavat hänet kahdesta asiasta: Millan maalista ja skorpionipotkusta.

»Ne menevät nykyään käsi kädessä. Kun joku tulee onnittelemaan minua skorpionipotkusta, hän muistuttaa heti perään Millan maalista. Ja kun joku toinen kritisoi virhettäni, he alkavat sen jälkeen puhua Wembleyllä tekemästäni torjunnasta. Sellaista jalkapallo on, ja elämä myös. Siinä on voittajia ja häviäjiä, hyviä ja pahoja.»

Jos Higuitan elämä on jotain osoittanut, niin sen, ettei mikään näistä määritelmistä ole lopullinen. Jokainen voittaa joskus – ja häviää samoin. Hyvän ja pahan raja ei kulje ihmisten välillä vaan sisällä.

Sama maalivahti voi tehdä uskomattomia torjuntoja ja käsittämättömiä virheitä. Hän voi ilahduttaa vilpittömästi tuhansia ihmisiä – ja jäädä myöhemmin kiinni dopingista ja huumeiden käytöstä.

Elämä ei ole mustavalkoista. Se on tuhansien sävyjen loputon skaala, jonka Higuita pelasi läpi liki kokonaisuudessaan. Perikolumbialaiseen tapaan hän oli äärimmäisyyksien ihminen, mutta samalla myös poikkeus.

Higuita lopetti uransa lopulta 43-vuotiaana, liki kaksikymmentä vuotta Italian kisojen jälkeen. Hän on sanonut, ettei kadu mitään. Ei pelikentiltä eikä sen ulkopuolelta. Menestys ja epäonnistumiset ovat osa elämää.

Kun Higuitalta kysyttiin, miten hän haluaisi ihmisten muistavan hänet, vastaus oli tyhjentävä:

»Parasta mitä he voivat sanoa on että Higuita oli mies siinä missä muutkin. Tavallinen ihminen, joka teki virheitä mutta myös hyvää.»

Rene Higuita pelasi lopulta äärimmäisen pitkän ja paljon eri vaiheita sisältäneen uran.

Ennen kaikkea Higuita on mies, joka on hyväksynyt virheensä ja pystyy jopa nauramaan niille.

Jos hänestä kirjoittaisi kaunokirjallisen esseen, sen voisi aloittaa Sadan vuoden yksinäisyyttä mukaillen: »Vuosia myöhemmin, koronaviruksen uhatessa maailmaa, maalivahti Rene Higuita muisti kaukaisen päivän, jolloin hän tuli ulos rangaistusalueeltaan ja yritti harhauttaa Roger Millan.»

Niin todella tapahtui. Maaliskuun lopussa Higuita julkaisi Twitter-tilillään kuvan, jossa Milla ryöstää häneltä pallon. Hän oli liittänyt kuvaan tekstin, joka meni vapaasti suomennettuna näin:

»Jos sinulle sanotaan, että älä poistu kodistasi, älä poistu kodistasi.»

Hullu saa olla mutta ei tyhmä.

Sisältöä ei ole vielä haettu

Tuoreimmat Urheilulehti