Kaksi ruotsalaista huippukuljettajaa menehtyi traagisesti Monte Carlon rallissa – eikä kumpikaan ollut edes mukana kisassa - Urheilulehden parhaat - Ilta-Sanomat

Kaksi ruotsalaista huippukuljettajaa menehtyi traagisesti Monte Carlon rallissa – eikä kumpikaan ollut edes mukana kisassa

Monte Carlon rallissa tapahtui traaginen onnettomuus vuonna 1989.

Julkaistu: 30.6. 7:03

Monte Carlon MM-rallissa koettiin vuonna 1989 eriskummallinen onnettomuus. Se vei kahden huippukuljettajan hengen, vaikka he eivät olleet turma-autossa eivätkä edes kilpailemassa.

Tammikuun 23. päivä 1989 jää historiaan yhtenä rallin MM-sarjan synkimmistä. Tuona maanantaina kuoli kaksi ruotsalaiskuljettajaa, Lars-Erik Torph ja kartturi Bertil-Rune Rehnfeldt. Lisäksi kolme katsojaa loukkaantui vakavasti.

Traagisesta turmasta erikoisen teki sen, etteivät Torph ja Rehnfeldt olleet onnettomuusautossa eivätkä edes kilpailemassa, vaan tien varressa. Kuolemaan ruotsalaiskaksikon pyyhkäisi Lancia Delta, jonka hallinnan italialainen Alessandro ”Alex” Fiorio oli hetkeä aiemmin menettänyt.

  • Tämä artikkeli on julkaistu Urheilulehdessä 19/2020. Vastaavia artikkeleita ilmestyy joka viikko maailman toiseksi vanhimmassa urheilujulkaisussa. Tilaa lehti täältä.

Torph ja Rehnfeldt olivat Monte Carlon rallissa tekemässä jäänuotteja ruotsalaiselle Fredrik Skoghagille, joka vetäytyi kilpailusta välittömästi onnettomuudesta kuultuaan.

Menehtynyt ruotsalaiskaksikko oli tiettävästi ollut kävelemässä tieltä poispäin ja onnettomuusauton arvioitiin osuneen heihin ainakin osittain niin sanotusti selkäpuolelta.

Ykkösohjaaja Torph, 28 oli nouseva kyky, jonka odotettiin nousevan MM-sarjan kärkikuljettajien joukkoon. Hän oli yltänyt palkintopallille jo neljässä MM-rallissa.

Fiorio ja hänen italialainen kakkoskuljettajansa Luigi Pirollo selviytyivät ulosajosta ilman fyysisiä vammoja, vaikka heidän ajokkinsa syöksyi rajussa ulosajossa kovasta vauhdista kymmenien metrien päähän rallitiestä. Sekä Fiorion että Pirollon raportoitiin olleen shokissa ja syvästi järkyttyneitä tapahtumapaikalla.

Luigi Pirollo (vas.) ja Alessandro Fiorio.

Onnettomuus sattui ajopäivän ensimmäisellä erikoiskokeella. Kyseessä oli kokonaiskilpailun viides pikataival, Chateau Boulognen erikoiskoe.

Turma tapahtui erikoiskokeen alussa lähes suoralla tieosuudella kuivalla asfaltilla. Fiorion ohjaama Lancia lähti pomppimaan ja 23-vuotias italialainen menetti nopeasti ajokkinsa hallinnan. Lancia suistui tieltä ja lähti syöksymään rinnettä alas. Matkalla ajokki osui kuolettavasti Torphiin ja Rehnfeldtiin.

– Tulin loivaan mutkaan liian kovaa. Tiessä oli pomppuja ja yhdestä niistä auto lähti heittelehtimään. En pystynyt tekemään mitään ulosajon välttämiseksi, Fiorio totesi tuoreeltaan onnettomuuden jälkeen.

TV-ryhmä sai kuvatuksi kohtalokkaan ulosajon ja sitä edeltäneet auton heittelehtimiset. YouTubesta löytyvä kuvamateriaali on rajua ja surullista katsottavaa.

Fiorio oli ajanut katsojia päin jo rallin avauserikoiskokeella sunnuntaina, vain päivää ennen kuolonkolaria. Silloin hän ajautui yleisön joukkoon lumisella erikoiskokeella. Tuolloin raportoitiin, että ulosajossa loukkaantui ainakin kaksi ihmistä.

Fiorio kilpaili Jolly Club -tallin autolla, joka oli tuohon aikaan eräänlainen Lancian kakkostiimi. Jolly Clubilla italialaisvalmistaja kypsytteli lahjakkaita kuljettajiaan tulevaisuuden mainetekoja varten. Esimerkiksi kaksinkertainen maailmanmestari, italialainen Massimo ”Miki” Biasion nousi Jolly Clubilta Lancian tehdastalliin ja kaksinkertaiseksi maailmanmestariksi.

Lehtitietojen mukaan Fiorion autossa kokeiltiin Monte Carlossa Lancian kehittelemää uutta elektronista kytkintä.

Aluksi epäiltiin, että osasyynä Fiorion ulosajoihin olisivat olleet uuden kytkimen häiriöt tai ongelmat laitteiston käytössä. Tiedot kuitenkin kiistettiin Lancialta.

Julkisuudessa oli turman jälkeen esillä spekulaatioita myös siitä, että tiessä olleiden pomppujen höykytyksessä auton etupyörän ripustus olisi vaurioitunut, ja ajokki olisi menettänyt ohjattavuuttaan. Epäilyt jäivät spekulaation tasolle.

Juha Kankkunen kilpaili Toyotan tehdastallin autolla Monte Carlossa 1989. Hän muistaa tapahtumat tienvarressa hyvin.

– Tunnelma oli tietysti tosi apea ja surullinen, kun onnettomuus tuli tietoon», Kankkunen kertoo Urheilulehdelle nyt.

– Eihän teknisen vian mahdollisuutta voi ikinä tällaisissa tapauksissa sulkea täysin aukottomasti pois, mutta kyllä minulla on sellainen käsitys, että auto yksinkertaisesti lähti Alexilta käsistä. Se oli kaiken kaikkiaan tosi surullinen ja ikävä tapahtuma, Kankkunen tuumaa.

Juha Kankkunen ja vuoden 1986 Peugeot 205 T16 Evo2.

Alessandro Fiorio oli Lancian silloisen tallipäällikön ja myöhemmin samana vuonna Ferrarin F1-tallin johtoon siirtyneen Cesare Fiorion poika.

Torphin ja Rehnfeldtin menehtymisestä huolimatta isä-Fiorio ei vetänyt Lancian muita autoja kisasta. Lancian kuljettajat ottivat lopulta Biasionin johdolla kisassa kolmoisvoiton.

Poikansa onnettomuuden Cesare Fiorio sanoi olleen ankara opetus.

– Olin pitkään sitä vastaan, että Alessandro alkaisi ajaa rallia. Tiesin sen olevan haastava ammatti. Pitkään hän näytti olevan viisi vuotta kokeneempien tasolla taidoiltaan. Nyt on taas lähdettävä nollasta.

Cesare Fiorio ei kohdannut kuolemaa Lancian tallipäällikkönä ensi kerran Monte Carlossa 1989: Hän vaikutti paikalla jo silloin, kun maanmies Attilio Bettega kuoli Korsikan MM-rallissa sattuneessa ulosajossa 1985. Fiorio johti Lanciaa myös vuotta myöhemmin, kun Henri Toivonen ja hänen amerikanitalialainen kakkoskuljettajansa Sergio Cresto kuolivat ulosajossa Korsikalla vuosi Bettegan turmasta.

Jo Toivosen onnettomuuden jälkeen saksalainen rallilegenda Walter Röhrl vihjasi siihen suuntaan, ettei omien ja vieraiden turvallisuus ollut Lancian toiminnassa kärkipäässä.

– Viime vuosina kuolleet huippukuljettajat ovat kaikki olleet yhden ja saman tehtaan kuljettajia. Vaikuttaa siltä, että yhdelle autovalmistajalle voittamisen hinta on korkeampi kuin toisille, mittavalla urallaan myös Lancialla kisannut saksalaismestari sanoi.

Juha Kankkusen autokokoelmasta löytyy rivi Lancian rallipetoja.

Turvallisuudesta ralleissa oli keskusteltu kiivaasti 1980-luvun puolivälistä lähtien. Sytykkeenä debatille oli etenkin niin sanottu superautojen eli B-ryhmäläisten aikakausi.

B-ryhmän autot olivat näyttäviä ja tehokkaita, mutta ne kiellettiin kauden 1986 jälkeen liian vaarallisina. MM-sarjassa siirryttiin silloin lähempänä tuotantoautoja olleisiin A-ryhmän ajokkeihin.

Lancian kuljettajien kuolemien lisäksi B-ryhmäläisten kieltämistä vauhdittivat Peugeot-kuljettaja Ari Vatasen vakava ulosajo Argentiinassa 1985 ja Portugalin MM-rallissa 1986 sattunut onnettomuus, jossa paikallisen Joaquim Santosin ajama Ford syöksyi yleisön joukkoon. Turmassa kuoli kolme ja loukkaantui useita.

Monte Carlossa 1989 Kansainvälisen autoliiton FIA:n ja Kansainvälisen autourheiluliiton FISA:n silloinen puheenjohtaja Jean-Marie Balestre ilmestyi lehdistön eteen Fiorion onnettomuuden jälkeen. Hän totesi turvallisuuden ralleissa parantuneen huimasti ja ilmoitti, että autourheilun kattojärjestöön kohdistuva arvostelu on täysin vailla perusteita.

Balestre totesi, että jos Alessandro Fiorio olisi ajanut B-ryhmän autoa, on varmaa, että onnettomuudessa kuolleita olisi ollut kaksi enemmän.

Uhriksi joutunut Torph oli urallaan ehtinyt osallistua pariinkymmeneen MM-osakilpailuun. Parhaimmat saavutuksensa hän oli napannut Toyotan ratissa Afrikan MM-osakilpailuissa. Hän ajoi toiseksi sekä Safari-rallissa että Norsunluurannikon rallissa vuonna 1986.

Juuri 28 vuotta täyttänyt Torph oli maanmiehensä, maailmanmestari Björn Waldegårdin suojatti. Toyotalle Torph tuli Kankkusen paikalle. Kankkunen siirtyi Toyotalta Peugeot’lle kaudeksi 1986 ja palasi myöhemmin urallaan kahteen otteeseen japanilaisvalmistajan leipiin.

– Lars-Erik oli rattimies. Hänestä olisi voinut tulla huippukuljettaja. Hänellä jäi valitettavasti paljon ajamatta ja elämättä, Kankkunen sanoo.

– Lars-Erik ajoi hyvin etenkin pitkiä kestävyyskisoja. Nopeuttakin löytyi ja se osa-alue oli hänellä kehittymässä. Hän oli varmaotteinen kuski – hyvin pitkälti Waldegårdin kaltainen, nelinkertainen maailmanmestari Kankkunen kertoo.

Torphin viimeiseksi MM-osakilpailuksi jäi tammikuun alussa 1989 kaasuteltu Ruotsin ralli, jonka hän keskeytti tekniseen vikaan paikallisen maahantuojan järjestämän Audin ohjaamossa.

Ruotsissa on jo vuosia ajettu Torphin muistoksi hänen nimikkoralliaan.

Alessandro Fiorio jatkoi rallikautta 1989 Lancialla. Kauden päätteeksi hän sijoittui MM-pisteissä peräti toiseksi mestaruuden napanneen Biasionin jälkeen.

Fiorio kaasutteli urallaan yhteensä yli 50 MM-rallissa, mutta ei ikinä voittanut yhtään MM-osakilpailua. Palkintopallipaikkoja hänelle kirjattiin kymmenkunta.

MM-ralleihin Fiorio osallistui vielä vuonna 2002. Hän on ajellut alemman kategorian ralleja ja näytöskilpailuja vielä viisikymppisenä.

Kuluvan vuoden helmikuussa Fiorio, 55, kommentoi huolestuneena virolaiskuljettaja Ott Tänakin hurjaa ulosajoa Monte Carlon MM-rallissa. Tänakin ja hänen kakkoskuljettajansa Martin Järveojan kerrottiin selviytyneen rytäkästä ilman fyysisiä vammoja, mutta Fiorio vaati nykyisten WRC-autojen vauhtien hillitsemistä ja vertasi niitä takavuosien B-ryhmäläisiin.

Lähteet: IS-HS-arkisto, Ylen Vauhdin surma -dokumentti, primocanale.it.

Sisältöä ei ole vielä haettu

Tuoreimmat Urheilulehti