Mario Lemieux kärsi kroonisista selkäkivuista ja sairasti syövän – naputteli ohimennen 1 723 pistettä NHL:ssä: ”En muista vastaavaa” - Urheilulehden parhaat - Ilta-Sanomat

Mario Lemieux kärsi kroonisista selkäkivuista ja sairasti syövän – naputteli ohimennen 1 723 pistettä NHL:ssä: ”En muista vastaavaa”

Mario Lemieux oli ylivertainen jääkiekkoilija, jonka urasta jäi vaivojen takia jossiteltavaa. Joukkuetoverit eivät löydä pahaa sanottavaa legendasta myöskään kaukalon ulkopuolelta.

Urheilulehti kertoi Mario Lemieux’n tarinan toukokuussa.

27.6.2020 8:00

Kroonisia, voimakkaita selkäkipuja, joiden takia edes luistinten sitominen ei onnistunut. Lantiolihasten tulehdus, leikkausta seurannut harvinainen luuinfektio. Syöpä. Sydämen eteisvärinä.

Siinä muutama syy, minkä takia Mario Lemieux ei pelannut loistokkaalla NHL-urallaan yhtään täyttä kautta vaan joutui aina huilaamaan vähintään joitakin pelejä.

Nämä ovat myös syitä, miksi Lemieux ei mahdu edes kolmensadan eniten NHL-otteluita pelanneen jääkiekkoilijan joukkoon.

Hän on silti sarjan seitsemänneksi paras pistemies: 915 ottelussa käsittämättömät 690+1033=1 723 pistettä. Pistekeskiarvosta 1,88 paremmaksi panee vain kaikkien aikojen kiekkoilijana pidetty Wayne Gretzky (1,92), joka takoi 2 857 (894+1963) pistettä 1 487 ottelussa.

Artikkeli on jukaistu alun perin Urheilulehdessä 21/2020. Löydät vastaavia juttuja julkaisusta joka viikko. Tilausohjeet ovat täällä.

Vaikka Gretzky on tehotilastoissa omilla luvuillaan, on silti ikuisuuskysymys, olisiko »Super-Mario» kyennyt lyömään jopa Gretzkyn ennätykset ilman vaivojaan. Ainakin hän olisi paljon lähempänä maanmiehensä lukuja.

Toinen usein kuultava kysymys on, kumpi heistä oli parempi?

Kuuskutonen pelasi Pittsburghin riveissä vuodesta 1984 alkaen.

Kysytään näkemystä pelaajalta, joka pelasi kummankin kanssa samassa joukkueessa. Peter Ahola näki Gretzkyn läheltä Los Angeles Kingsin riveissä ja Lemieux’n Pittsburgh Penguinsissa.

»Ihan mahdotonta vastata. Ferrari vai Lamborghini? Kummatkin olivat aivan sairaan hyviä eikä sitä pysty sanomaan, kumpi oli parempi. Gretzkyn ura oli kuitenkin mittavampi, ja ehkä se tekee siitä naksauksen hienomman tai paremman, kun hän toi seuralle ja faneille iloa vähän pidempään», Ahola sanoo.

Ahola kertoo myös pelaajien välisestä yhtymäkohdasta.

»Molemmat pelasivat pitkällä mailalla, joka painoi kuin synti. Heitä yhdisti tosi painava maila. Nykypäivän mailoja pitäisi kasata nipullinen, että saataisiin sama paino. Se oli erikoinen piirre.»

Montrealissa kasvaneen Lemieux’n tarinaa on vaikea kertoa ilman Gretzkyä, sillä heitä voi hyvällä syyllä kutsua kiekkohistorian kahdeksi parhaaksi pelaajaksi.

Neljä vuotta vanhempi Gretzky, The Great One, oli jo aloittanut oman ilotulituksensa NHL:ssä, kun Lemieux nousi Quebecin junioriliigassa QMJHL:ssä parrasvaloihin: viimeisellä kaudella 282 pistettä 70 ottelussa.

Eikä hän tehnyt sitä nöyristellen, vaan pelaten harvinaisella pelinumerolla 66. Aiemmin numerolla 12 kaukalossa touhunnut Lemieux käänsi Gretzkyn numeron ylösalaisin. Kanadanranskalaisten omaksi Gretzkyksikin tituleerattu sentteri näytti olevansa valmis vertailuun ja arvosteluun.

Ensimmäisellä NHL-kaudellaan Lemieux takoi heti sata pistettä ja voitti parhaan tulokkaan Calder-palkinnon. Ketjukaverina oli usein Doug Shedden, myöhemmin HIFK:n, Jokerien ja Leijonien valmentajana tunnettu hyökkääjä.

Doug Shedden pelasi Mario Lemieux’n kanssa Penguinsissa.

Shedden, kovan pelin ystävä, muistaa erityisen hyvin kauden 1984–85 kolmannen pelin, kun Penguins vieraili Vancouverissa. Lemieux syötti Sheddenin maalin avauserässä, mutta vielä innokkaammin hän muistelee ajassa 2.31 tapahtunutta välikohtausta.

»Vancouverin Gary Lupul halusi olla kova jätkä, joten hän pudotti hanskat Mariota vastaan. Me muut ajattelimme, että hemmetti, nyt on pakko mennä väliin, mutta Mariolla ei ollut mitään ongelmia. Päinvastoin: hän pieksi Lupulin aika pahasti. Mario näytti, että vaikka hän ei halua tapella, hän pystyy kyllä hoitamaan senkin puolen», Shedden naurahtaa Urheilulehdelle.

Usein 194-senttisen ja 105-kiloisen Lemieux’n ei tarvinnut tapella. Yhteensä hän myllytti NHL:ssä seitsemän kertaa.

Shedden pelasi Lemieux’n kanssa vielä toisen kauden ennen kuin tuli kaupatuksi.

»Hän oli heti ensimmäisellä kaudellaan tähdistöottelun paras pelaaja ja tuli sieltä takaisin auton kanssa. Mario oli siihen aikaan vielä aika ujo ja hiljainen, koska hänen englantinsa ei ollut niin sujuvaa. Hänen suuruutensa pystyi kuitenkin aistimaan, ja oli selvää, että joukkueesta tulee hänen kanssaan parempi. Hän vain tarvitsi oikeat pelaajat rinnalleen, olihan Gretzkylläkin Kurri, Coffey, Messier, Anderson ja kumppanit.»

Vuonna 1987 Lemieux pääsi juhlimaan Kanada-cupin voittoa kotimaansa paidassa. Silloin hän ja Gretzky pelasivat ensi kerran samassa joukkueessa. Gretzky teki yhdeksässä ottelussa 3+18=21 pinnaa, Lemieux 11+7=18 pistettä ja joukkueen kolmanneksi tehokkain pelaaja, puolustaja Ray Bourque 2+6=8 pistettä.

NHL:ssä Lemieux pääsi pelaamaan pudotuspelejä ensi kerran 1989. Puolustajalegenda Paul Coffey oli toinen johtohahmo joukkueessa, jonka ylivoimainen liideri oli järisyttävät 85+114=199 pistettä 76 runkosarjaottelussa tehnyt Super-Mario.

Yksi kauden hetkistä koettiin uudenvuodenaattona, kun Lemieux takoi kahdeksan pistettä ottelussa New Jersey Devilsiä vastaan. Mikä vaikuttavinta, hän teki samassa ottelussa historiallisesti viisi erilaista maalia: tasakentällisin, ylivoimalla, alivoimalla, rankkarista ja tyhjään rysään.

Lemieux oli aina parhaimmillaan isoissa peleissä ja osoitti sen heti ensimmäisissä pudotuspeleissään. 12+7=19 pistettä 11 ottelussa eivät kuitenkaan kantaneet Penguinsia toista kierrosta pidemmälle.

Mestaruus irtosi viimein 1991. Lemieux kävi selkäleikkauksessa ja oli sivussa 50 runkosarjapeliä, mutta oli elementissään keväällä ja voitti pudotuspelien pistepörssin. Mark Recchi, Kevin Stevens, Larry Murphy, nuori tshekkihyökkääjä Jaromir Jagr ja kumppanit toivat leveyttä Lemieux’n rinnalle, ja Stanley Cup voitettiin uudelleen 1992. Etenkin Lemieux’n ja Jagrin keskinäinen kemia ja dominanssi olivat silmiä hivelevää.

Mestaruusjuhlat 1991.

Peter Ahola pelasi Pittsburgh’ssa vain lyhyen aikaa kaudella 1992–93, 23 ottelua, mutta muistaa yhä elävästi ensimmäisen ottelunsa samassa ryhmässä Lemieux’n kanssa. Keskushyökkääjä neuvoi suomalaispakkia aloituksessa: mene tuohon, kiekko tulee siihen. Kun kiekko ei suoraan aloituksesta tullut Lemieux’n kertomaan paikkaan, Ahola siirtyi. Hetkeä myöhemmin kumi tuli tismalleen siihen, mihin Lemieux oli sen sanonut tulevan.

»Sori, en hiffannut», Ahola pahoitteli penkillä.

Hän myöntää, että suu jäi usein auki Lemieux’n otteita seuratessa.

»Kerran New Yorkissa tulin hänen perässään hyökkäykseen, kun Mario ampui kaksista längeistä kiekon sisään. Voi olla, että siinä oli tuuriakin, mutta sekin pitää ansaita. Hänen taitonsa oli aivan uskomatonta. Mario oli tosi nopea luistelija, vaikka isona kaverina ei siltä näyttänytkään. Hän pystyi myös käsittelemään kiekkoa erittäin hyvin siinä vauhdissa», Ahola analysoi.

»Hän oli tosi ulottuva pelaaja, pystyi kiertämään ja haastamaan puolustajia. Jos tie jäällä oli ummessa, Lemieux antoi oikea-aikaisen syötön joukkuetoverille. Vaikkei hän ollut niin sanotusti mikään bodari, hän oli myös voimakas. Isokokoinen ja luonnonvahva.»

Lemieux ohitti New York Rangersin Mike Richterin tähän tapaan.

Ylivertaisuus näkyi myös peliajassa. Joukkue oli rakennettu supertähden ympärille, joten aivokasvaimeen pian 1991 mestaruuden jälkeen kuolleen valmentajan Bob Johnsonin korvannut Scotty Bowman peluutti lähinnä ykkös- ja kakkosketjuja. Kolmonen oli täyteketju, nelonen istui penkillä. Ahola oli usein kuutospakki, joka pelasi lähinnä jämäminuutteja.

»Olin itse harjoituksissa vähän isommassa roolissa, emmekä hirveästi olleet samanaikaisesti Marion kanssa jäällä. Enemmän hän palautteli ja huolsi kroppaa. Hän pelasi niin paljon kuin vain pystyi ja jaksoi. Sellainen käsitys minulle jäi, että kun hän vain vähän vinkkasi Bowmanille silmää, hän oli seuraavana jäällä.»

Ahola pääsi näkemään Lemieux’ta parhaimmillaan, sillä kaudella 1992–93 hän oli matkalla yli 200 pisteen kauteen ja mahdollisesti kaikkien aikojen piste-ennätykseen. Tammikuussa kuultiin kuitenkin pysäyttäviä uutisia: Lemieux’lla todettiin Hodgkinin lymfooma, joka pakotti hänet kahdeksi kuukaudeksi pois kaukalosta. Ennen syöpään sairastumista Lemieux poltti tupakkaa jopa puoli askia päivässä.

Kun Lemieux vain kahden kuukauden jälkeen palasi kaukaloon, Pittsburgh voitti hänen johdollaan hurjat 17 ottelua putkeen. Pudotuspeleissä menestys jäi silti haaveeksi, kun joukkue putosi toisella kierroksella.

Kesällä 1993 Lemieux meni toiseen selkäleikkaukseensa. Hän pelasi seuraavan kauden aikana vain 22 ottelua, joissa takoi 37 pistettä, ja ilmoitti kauden jälkeen pitävänsä taukoa jääkiekosta. Jatkuvat selkäkivut sekä syövän takia käydyt rankat sädehoidot olivat saaneet voimat ehtymään.

Työsulkukauden 1994–95 kokonaan huilannut Lemieux palasi kaukaloon vielä kahdeksi kaudeksi. Ennen paluutaan hän alkoi kesäharjoitella ensi kertaa urallaan, kun aiemmin kauteen tähdännyt ohjelma oli kuuluisasti ollut sellainen, että loppukesästä hän karsi ranskalaiset perunat ruokavaliostaan.

Lemieux voitti paluunsa jälkeen pistepörssin kahdesti peräkkäin 1996 ja -97 ennen kuin ilmoitti lopettamisestaan. Hän oli vasta 31-vuotias ja sai standing ovationin Philadelphiassa, Pittsburgh’n verivihollisen Flyersin kannattajilta, kun kevään 1997 pudotuspelien avauskierroksen sarja päättyi finalistijoukkue Flyersin hyväksi.

Terveyshuolet saivat Lemieux’n ajattelemaan jääkiekkoa tärkeämpiä asioita. Ennen kaikkea karmeiden selkäkipujen takia oli ikävää pelata, vaikka se ei tuloksissa juuri näkynytkään, ja kivut pahenivat entisestään jatkuvista poikittaisista mailoista ja muusta mailahäirinnästä, jota Lemieux vihasi.

»Etu on marginaalisilla pelaajilla. He saavat koukkia ja roikkua, ja hyvät pelaajat eivät voi tehdä sitä, mitä heidän pitäisi», Lemieux sanoi jo 90-luvun alussa.

Hän palasi aiheeseen usein, mutta liiga lähti kunnolla kitkemään mailahäirintää pois vasta paljon myöhemmin, 2000-luvun puolivälissä. Senkin ajan Lemieux ehti nähdä kaukalossa, mutta vain pikaisesti.

Urheilulehti kertoi Mario Lemieux’n tarinan toukokuussa 2020.

Vuonna 1999 Lemieux’sta tuli Penguinsin omistaja. Vanhat omistajat Howard Baldwin ja Morris Belzberg ajoivat seuran konkurssin partaalle, ja syksyllä 1998 näytti siltä, että pahasti velkaantunut organisaatio joko lähtee teräskaupungista tai lopettaa toimintansa.

Vanhat omistajat olivat lykänneet useiden pelaajien palkanmaksua, ja Lemieux oli 32,5 miljoonan dollarin saatavillaan seuran merkittävin velkoja. Seuralegenda teki yllättävän ehdotuksen ja nousi seuran omistajaksi velkarahoja vastaan.

Lemieux’n johdolla seura maksoi velkansa ja käänsi tappiot voitoksi. Yleisökeskiarvo lähti legendan mukaantulon myötä nousuun – ja kasvoi entisestään joulukuussa 2000, kun Lemieux palasi kaukaloon. 35-vuotias oli historian ensimmäinen NHL:n omistajapelaaja ja perusteli paluutaan silläkin, että hänen poikansa Austin pääsisi näkemään isänsä kaukalossa.

Joukkueessa pelannut puolustaja Janne Laukkanen kertoo, että Lemieux piti huolta pelaajista viimeisen päälle. Omistajuus ei näkynyt millään lailla negatiivisesti, päinvastoin. Kapteeni ja omistaja katsoi, että kaikilla oli asiat hyvin.

Lemieux’n legendaariseen viinikellariin suomalaispakki ei päässyt tutustumaan, mikä harmittaa häntä yhä.

»Sellaisen hetken muistan, kun olimme kuntoutumassa loukkaantumisesta kumpikin ja jäällä kaksin. Syötin hänelle kiekkoja, joista hän laukoi onetimereita. Mario käski, että harder!, eli ilmeisesti suomalaiselta loppui käsistä papu», Laukkanen virnistää.

Ensimmäisessä ottelussaan yli kolmen vuoden tauon jälkeen, tarkalleen 27.12.2000, Lemieux hankki syöttöpisteen 33 sekunnissa ja takoi lopulta pisteet 1+2=3. Kauden aikana hänen pistekeskiarvonsa oli liigan paras, 43 ottelussa syntyi hirmuiset 76 pistettä. Tämä siis kolmen vuoden pelaamattomuuden jälkeen.

Keväällä 2001 Lemieux pelasi viimeisen kerran pudotuspeleissä, kun Penguins hamusi hänen, Jagrin, Martin Strakan ja kumppaneiden johdolla menestystä. Tie katkesi kuitenkin konferenssifinaaleissa New Jersey Devilsiä vastaan.

Kesällä seuran oli pakko luopua kalleimmista pelaajistaan, ja Penguins syöksyi pohjalle.

Seuraavien vuosien huonot pelit loivat tietysti pohjan tulevaisuuden menestykselle: ykkösvaraukset 2003 Marc-Andre Fleury, 2004 Jevgeni Malkin ja 2005 Sidney Crosby olivat merkittävissä rooleissa, kun Penguinsista tuli taas kestomenestyjä. Kolmikosta Crosby asui tulokaskaudellaan 2005–06 Lemieux’n kotona.

Viimeisen ottelunsa Lemieux pelasi 16. joulukuuta 2005. Uran viimeinen ja 1723. tehopiste oli kakkossyöttö Zigmund Palffyn maaliin, jonka ykkössyöttäjä oli osuvasti Crosby, NHL:n parhaan pelaajan viitan pian selkäänsä ottanut nuori tähti.

Lemieux’n uran viisi viimeistä kautta olivat tutun rikkonaisia, mutta magia säilyi. Sitä pääsi todistamaan muun muassa Buffalon nuori suomalaisveskari Mika Noronen jouluaatonaattona 2002.

»Minulla ei ollut vielä paljoakaan NHL-pelejä vyölläni. Johdimme Pittsburgh’ssa 2–1 vielä kymmenisen minuuttia ennen loppua. Hävisimme 2–5, ja Lemieux teki siihen pelin loppuun 1+3. Sellainen mielikuva jäi siitä kaverista», Noronen hymähtää.

Maalinsa Lemieux teki suoraan b-pistealoituksesta.

»En muista vastaavaa. Toki omaksi puolustuksekseni täytyy sanoa, että kiekko pomppasi puolustajamme luistimesta. Hän piti meitä pilkkanaan aloituksissa. Toinen maali syntyi niin, että hän aloitti suoraan eteenpäin, kiersi meidän sentterin, otti kiekon ja heitti sen takatolpalle tyhjiin. Martin Strakataisi viimeistellä.»

»Olihan hän vaikuttava näky kentällä. Niin iso, ulottuva, vahva ja taitava sälli, että muut näyttivät pikkupojilta.»

Kanada voitti kultaa Salte Lake Cityn olympialaisissa.

Lemieux ehti tehdä vaikutuksen moniin myös kentän ulkopuolella.

Esimerkiksi Doug Sheddenin äänestä huokuu valtava arvostus Lemieux’ta kohtaan. Kuten Laukkanen, myös kanadalainen ylistää kiekkolegendaa paitsi pelaajana ennen kaikkea ihmisenä.

»En voi kehua miestä tarpeeksi, kun mietin mitä kaikkea hän on tehnyt minun eteeni, vaikka pelasimme kimpassa vain pari vuotta. En löydä hänestä mitään pahaa sanottavaa. Kyseessä on suurenmoinen ja tyylikäs kaveri», Shedden ylistää ja jatkaa.

»Tyttäreni opiskeli Pittsburgh'ssa ja sai jatkuvasti matsilippuja Mariolta hänen aitioonsa. Aina kun olen itse sillä suunnalla, Mario kutsuu minut sinne», Shedden taustoittaa.

Mario Lemieux’n menestys on jatkunut pelaajauran jälkeenkin, sillä Penguins on voittanut enemmän Stanley Cupeja kuin mikään muu seura – kolme (2009, -16 ja -17). Vain Chicago Blackhawks on tammikuun 2006, Lemieux’n lopettamisilmoituksen jälkeen, pystynyt voittamaan yhtä usein maailman himotuimman kiekkopokaalin.

Otsikosta korjattu virhe 27.6. kello 10.42: Lemieux’n kokonaispistemäärä NHL:ssä on 1723.

Sisältöä ei ole vielä haettu

Tuoreimmat Urheilulehti