Ari Hjelm lopetti menestyksekkään valmentajauransa jalkapallossa kuin seinään syksyllä 2010 - Urheilulehden parhaat - Ilta-Sanomat

Ensin meni ohi Hodgson, sitten Baxter ja lopuksi Mixu – sen jälkeen Ari ”Zico” Hjelmin mitta tuli täyteen lopullisesti

Ari Hjelm lopetti menestyksekkään valmentajauransa jalkapallossa kuin seinään syksyllä 2010. Moni odotti pitkään ”Zicon” paluuta, mutta sitä ei koskaan tullut – eikä tule. Nyt Hjelm kertoo, mitä tapahtui.


30.5.2020 6:07

Kaikkihan Ari Hjelmin nimen tuntevat. Siis oikeasti kaikki. Tai ainakin jokainen, joka vähänkään seurasi kotimaista jalkapalloa vuosina 1981–2010.

Brasilialaislegendalta lempinimen ”Zico” saanut Raholan Pyrkivän kasvatti touhusi äärimmäisen tehokkaasti niin viheriöllä kuin sen laidalla. Hjelm pelasi SM-sarjassa vuosien 1981 ja 1994 välillä Ilveksessä sekä 1995–96 HJK:ssa yhteensä 289 ottelua ja viimeisteli hurjat 152 maalia.

  • Tämä artikkeli on julkaistu alkujaan Urheilulehdessä 21/2020. Löydät vastaavia juttuja julkaisusta joka viikko. Tilausohjeet ovat täällä.

Bundesliigassa Hjelm pelasi Stuttgarter Kickersin paidassa 32 ottelua kaudella 1988–89 ja viimeisteli viisi maalia. Saksan kakkosliigassa Hjelm pelasi yhteensä 71 ottelua ja sai täyteen tusinan osumia.

Maalitykki Hjelmille kertyi pelaajauran aikana hattutemppuja. Kuva vuodelta 1987.

Syvimmälle suomalaisten jalkapallo­ihmisten sydämiin Hjelm pelasi itsensä silti maajoukkueessa. Tasan sadassa pelaamassaan A-maaottelussa Hjelm taituroi 20 osumaa.

Ensimmäisen maalinsa sinivalkoisille Hjelm teki maaliskuussa 1983 entisen Itä-Saksan Magdeburgissa, kun Suomi hävisi DDR:lle 1–3. Viimeisen kerran Hjelm osui maajoukkuepaidassa yli kaksitoista vuotta myöhemmin, 11. kesäkuuta 1995, kun Suomi voitti Olympiastadionilla EM-karsintaottelussa Kreikan 2–1. Toisen Suomen maaleista viimeisteli Jari Litmanen. Nykyään Litmanen on Suomen epävirallinen kuningas ja Hjelm maajoukkueen virallinen kunniakapteeni.

Hjelm lopetti peliuransa polvivamman takia HJK:ssa kauteen 1996. Tämän jälkeen hän lähti mukaan FC Ilveksen pelastustalkoisiin. Kausina 1999 ja 2000 hän imi valmennusoppia Harri Kampmanilta Tampere Unitedissa. Debyyttikaudellaan päävalmentajana 2001 hän johdatti TamUn seuran historian ensimmäiseen Suomen mestaruuteen. Kultaa tuli myös vuosina 2006 ja -07. Kauden 2010 päätteeksi Hjelm vetäytyi valmennustehtä­vistä.

Sen jälkeen... niin, mitä sen jälkeen?

Nyt, lähes kymmenen vuotta myöhemmin, on paikallaan kysyä klassinen kysymys ”missä hän on nyt?” Tai tarkemmin: missä hän on ollut kaikki nämä vuodet?

Aina joku meni ohi

Palataan loppusyksyyn 2007. Hjelmin valmentama Tampere United oli voittanut toisen peräkkäisen Suomen mestaruuden, valloittanut cupin, edennyt Mestarien liigan karsinnoissa kolmannelle kierrokselle ja pudonnut Uefa-cupista hävittyään ranskalaiselle suurseuralle Bordeaux'lle yhteismaalein 3–4. Hjelm ja TamU olivat menestyksen aallonharjalla.

On paradoksi, että Hjelmin suurin polte valmentamiseen sammui samana syksynä. Kunnianhimonsa ja työmääränsä avulla Hjelm oli päässyt pelaajana pitkälle ja saavuttanut valmentajana paljon.

Ja hän halusi eteenpäin, maajoukkuevalmentajaksi.

– Kun Roy Hodgson valittiin päävalmentajaksi (aloitti tammikuussa 2006), olin käynyt Palloliiton haastatteluissa. Hodgson oli tuolloin ehdottomasti hyvä valinta. Hän oli kovan luokan ammattilainen, ja tuloskin oli hyvää, Hjelm kertaa.

Syksyllä 2007 Hjelm oli sitä mieltä, että hänen kuuluisi olla seuraava maajoukkueen päävalmentaja.

Ari Hjelm juhli valmentajana Suomen mestaruutta vuosina 2001, 2006 ja 2007 . Veikkaajan kannessa Hjelm nimettiin vuonna 2007 »kuumimmaksi suomalaisvalmentajaksi».

– Mutta Hodgsonin lähdettyä Palloliitto ei ilmeisesti neuvotellut kenenkään kanssa. Ainakin sellainen käsitys monilla on, että Hodgson valitsi Stuart Baxterin seuraajakseen. Baxter tuli ihan puskista, sisäpiirin valintana, Hjelm sanoo.

– Minun ymmärrykseni ei riittänyt siihen. Olin hankkinut kansainväliset lisenssit ja muodolliset pätevyydet, olimme voittaneet Suomessa kaikki kilpailut joihin osallistuimme ja pärjänneet hyvin Euroopassa, mutta menestyksellä tai cv:llä ei ollutkaan mitään merkitystä, Hjelm ihmettelee.

Tuska on helppo ymmärtää. Suomessa hän oli nopeasti voittanut kaiken, eikä kotimaassa ollut oikeastaan kuin yksi etenemismahdollisuus. Ja yhtäkkiä tyhjästä nousi seinä urakehityksen eteen.

– Oli tosi kova polte päästä uralla eteenpäin ja menestyä kansainvälisesti, maajoukkueen kanssa. Kun niitä mahdollisuuksia ei annettu, se oli minun valmennusuralleni kuolinisku. Baxterin valinta lamaannutti innostukseni, Hjelm myöntää.

Hän valmensi Tampere Unitedia vielä kolme vuotta. Kun kolmevuotinen sopimus oli syksyllä 2010 päättymässä, Baxterin tiimalasissa oli jäljellä enää muutama hiekanmurunen.

Baxterin kauden loppuaikoina Hjelm oli yksi tämän äänekkäimmistä kriitikoista. Kun kysyttiin, hän tapojensa mukaan sanoi mitä ajatteli. Hjelm sanoi Baxterin ajan olevan ohi ja koko Suomi-futiksen uskottavuuden olevan koetuksella. Hän myös ihmetteli, odottaako Palloliitto Baxterin eroavan itse.

– Olen aina ollut sellainen, suora. Siksi varmaan joku tykkää minusta ja toinen ei. Päävalmentajan työ on tulos tai ulos -duunia. Jos tulosta ei tule eikä ole punaista lankaa sen saavuttamiseksi, silloin johtajien pitää tehdä ratkaisuja, Hjelm koros­taa.

Hjelm elätteli yhä varovaisia ajatuksia maajoukkuepestistä. Baxter sai potkut marraskuussa 2010, mutta tämän seuraajaksi valittiin Mixu Paatelainen peräti viiden vuoden sopimuksella.

HJK on kaatunut maalein 3–0 ja Tampere United on Suomen mestari 2006.

– Silloin minulle riitti lopullisesti. Meni kuppi ihan nurin. Silloinkaan ei neuvoteltu muiden kanssa. Enkä ymmärrä, että tehdään suoraan noin pitkiä sopimuksia. Siitä jäi tosi paskat fiilikset minulle ja varmaan ainakin Armstrongin Kekelle, ja keitä meitä suomalaisia vaihtoehtoja oli. Ja maajoukkueellahan meni tosi monta vuotta huonosti, Hjelm sanoo.

Rekrytointimaailma kutsui

Hjelm päätti pitää valmentamisesta välivuoden. Sen aikana hän kommentoi Veikkausliigaa televisioon, ja helmikuussa 2012 päätyi töihin rekrytointipalvelu Sihtiin. Sinne hänet houkutteli silloinen toimitusjohtaja, jääkiekkotaustainen Jukka-Pekka Annala.

– En tuntenut firmasta ketään muita. Hän puhui minua ympäri, pyysi testeihin ja neuvotteluihin. Sillä tiellä ollaan. Teimme Sihdin kanssa fair play -sopimuksen, että keskityn täysillä työhöni. Sielläkin tietysti ajateltiin aluksi, että tähyilen koko ajan pestejä jalkapallon parista, Hjelm kertoo.

Vielä Sihdillä ollessaan Hjelm tosin jatkoi myös tv-kommentaattorina parin kauden ajan.

– Tykkäsin tv-hommasta, ja se auttoi paljon siinä välivaiheessa. Se antoi mahdollisuuden poistua tyylikkäästi urheilu­elämästä. Sain yhä olla lähellä futista, mutta nähdä myös kolikon toisen puolen.

Pian Hjelmin päätös oli kypsä – ja lopullinen.

– En vain löytänyt enää sitä kipinää. Olin ollut niin innostunut saavuttamaan menestystä, että pettymys oli minulle liian suuri. Samalla kasvoin ihmisenä paljon. Ajattelin, että nyt on aika siirtyä elämässä muihin hommiin.

– Moni toitotti minulle, että palaan vielä valmentajaksi. Väittivät, etten pysty olemaan pois. Sitä paluuta ei ole tullut – eikä tule! Minulla ei ole tippaakaan ikävä urheiluelämää, Hjelm sanoo.

Kymmenen vuoden perspektiivillä Hjelm sanoo, että päätös oli aikanaan kova ja kylmäkin. Hän myös myöntää, että ratkaisu oli hänelle luonteenomainen.

– Olen joissakin asioissa kauhean mustavalkoinen. Silloin, kun minua ei valittu maajoukkueeseen, tuli tunne, että on ihan sama, mitä minä, valmennustiimini tai joukkue tekee. Se turhautti.

– Nyt ajattelen eri tavalla. Mutta silloin... enhän mä tiennyt yhtään, mitä rupean tekemään. Halusin pitää välivuoden, mutta siitä tulikin jatkumo. Joitakin tarjouksiakin tuli, mutta en syttynyt yhtään ajatukselle, että valmentaisin jossain tavoitteena keskikasti tai säilyminen. Hyvä, etten jäänyt roikkumaan ja odottelemaan pestejä. Siitä olen ylpeä, että pysyin päätöksessäni, hän sanoo.

Valmentaja Hjelm pääsi kannattelemaan mestaruuspalkintoa heti perään 2007.

Tien päällä

Nyt Hjelm, 58, on kiireinen. Tai onhan hän aina ollut, vauhdikas ainakin.

Siinä kun Hjelm takavuosina pinkoi karkuun puolustajilta, nykyään hän päästelee menemään maanteillä. Työ Adecco Group Finlandin Etelä- ja Länsi-Suomen aluejohtajana tietää paljon kiertämistä suunnilleen Vaasasta Lohjaan ulottuvalla alueella. Adecco osti Sihdin kesällä 2016, ja samalla vaihtui Hjelmin työnantajan nimi.

– Sellaiset 50–60 000 kilometriä tulee auton mittariin vuosittain, Hjelm kertoo.

Hjelmillä on nelisenkymmentä alaista. Näiden kanssa toimimisessa pelaaja- ja valmennustausta auttaa huomattavasti.

– Urheilu-uran peruina olen kurinalainen sekä systemaattinen, ja minulla on kunnianhimo menestyä. Valmentaja-aika opetti tekemään päätöksiä tiukoissakin paikoissa. Vaatimustaso tässä työssä on varmasti ainakin yhtä kova kuin valmentajana, ja tulosta odotetaan. Mutta ei minulla mene yöunet, vaikka odotusarvot kasvavat koko ajan.

Ihmisten ja tiimin johtamiseen hän ammentaa oppeja esimerkiksi Martti Kuuselalta.

– Ihmisjohtajana hän päästi lähelle, mutta oli tilanteen tullen auktoriteetti. Hän osasi käsitellä ihmisiä ja sai näistä parhaan irti. Se on tärkeää myös työelämässä, Hjelm huomauttaa.

Hjelm painottaa, ettei ole katkera päätöksestään lopettaa valmentaminen.

– En tippaakaan. Olen tosi tyytyväinen elämääni ja työhöni. Nyt, kun omassa työssäni rekrytoin ihmisiä, olen tajunnut senkin, että yhteen tehtävään voidaan valita vain yksi ihminen. Se on monesti harmi, kun voi olla monta hyvää hakijaa. Ja nythän minulla on mahdollisuus vaikka minkälaisiin kansainvälisiinkin tehtäviin, sillä Adecco toimii yli 70 maassa, Hjelm kertoo.

Hjelmiltä kysellään yhä aika ajoin paluusta jalkapallon pariin. Päätös on tehty, ja se pitää.

– Olen ylpeä urastani futiksessa. Se oli tosi hienoa aikaa. Urheilu oli ja tulee aina olemaan iso osa elämääni, mutta aikansa kutakin. Työni on niin mielenkiintoista ja vie niin paljon aikaa, etten halua enkä edes pystyisi enää valmentamaan. Parasta on, että pystyn hyödyntämään historiaani ja ammentamaan siitä nykyiseen työhöni. Mikään aika elämästäni ei ole mennyt hukkaan.

Mutta ei hän jalkapalloa kokonaan ole jättänyt.

– Vanhemman poikamme Jonnen (pelasi Veikkausliigassa vuoteen 2016) pelejä kävin katsomassa. 18-vuotias poikamme Aleksi-poika pelaa Kolmosen TKT:ssä, ja käyn katsomassa hänen pelejään ja treenejään. Ilveksen ja maajoukkueen peleissä käyn myös. Ja katselen paljon futista telkkarista, Hjelm kertoo.

Ari Hjelm, 58, työskentelee nykyään aluejohtajana rekrytointi yrityksessä.

Ja pudottaa sitten pienen yllätyksen.

– Olen aina katsonut paljon Saksan futista, mutta nykyään tykkään enemmän Valioliigasta. Siellä peli on tosi intensiivistä, pelataan tosi hyvällä tempolla, ja kovassa vauhdissa tehdään oikeita ratkaisuja ja valintoja. Tykkään erityisesti Liverpoolista. Heidän pelissään näkyy Jürgen Kloppin saksalainen ajatusmaailma. Hyökkäyksen pitää aina päättyä maalintekoyritykseen, mieluiten mahdollisimman nopeasti. He ovat parhaita suunnanmuutospelissä ja vastaiskuissa. Sitähän me teimme TamUn kanssakin hyvin.

Hjelmin oma urheileminen rajoittuu nykyään kävelylenkkeihin ja golfiin.

– Polveen laitettiin tekonivel kymmenisen vuotta sitten, enkä pysty oikein muuta tekemään. On henkisesti aika raskasta istua päivät pitkät palavereissa, joten iltaisin yritän käydä kävelyllä, saunon ja menen ajoissa nukkumaan. Kuudelta herään uuteen työpäivään, hän kertoo.

HJK jäi harmittamaan

Vielä tekee mieli vilkaista vähän peruutuspeiliin. Jäikö jalkapallon parissa jotain tekemättä tai saavuttamatta, siis sen maajoukkuepestin lisäksi?

– Olisin kovasti halunnut päästä valmentamaan HJK:ta. Peliurani viimeisellä kaudella 1996 sain kunnian olla ensimmäinen kehäkolmosen ulkopuolinen kapteeni HJK:ssa, ja olisi ollut kiva kokeilla valmentamista niillä resursseilla. Tavallaan en päässyt kokeilemaan ihan viimeisiä rajojani valmentajana, Hjelm miettii.

– Mutta sitähän sanotaan, että on kahdenlaisia valmentajia: niitä, jotka ovat saaneet potkut, ja niitä, jotka vielä joskus saavat potkut. Minä en ole saanut – enkä saa! Hjelm letkauttaa.

Ja nauraa leveästi perään.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Sisältöä ei ole vielä haettu

Tuoreimmat Urheilulehti