Jukka Jalonen avasi salaiset kansiot ja kertoo nyt ensi kertaa MM-kullan taustat – vuosi sitten oli historiallinen voittoputki - Urheilulehden parhaat - Ilta-Sanomat

Jukka Jalonen avasi salaiset kansiot ja kertoo nyt ensi kertaa MM-kullan taustat – vuosi sitten oli historiallinen voittoputki

Leijonat löi vuosi sitten pöytään suorituksen, jonka rinnalla muut Suomen palloilusaavutukset kalpenevat. Jukka Jalonen kävelyttää lukijamme vielä kerran läpi kolmen pudotuspelivoiton putken, jonka päätteeksi »kyläjoukkue» juhli kultaa maailmantähtien nenän edessä.

Julkaistu: 23.5. 7:17

Vaikka Leijonat on pelannut lukuisia loistavia turnauksia ja ottanut ikimuistoisia voittoja, nousee viime kevään pudotuspelivaihe yli muiden.

On voitettu puolivälierää ja välierää, kuten World Cupissa 2004 tai Torinon olympialaisissa 2006, mutta viimeistään finaalissa kuti on jäänyt piippuun. Tai on päästy finaaliin tavallista helpompaa reitti pitkin.

  • Tämä artikkeli on julkaistu Urheilulehdessä 21/2020. Vastaavia artikkeleita ilmestyy joka viikko maailman toiseksi vanhimmassa urheilujulkaisussa. Tilaa lehti täältä.

Matkalla viime kevään kultaan Suomi kaatoi ensin Ruotsin, sitten Venäjän ja finaalissa Kanadan, eikä suomalaisen jääkiekon historia – eikä minkään muunkaan lajin historia – tunne vastaavaa voittosarjaa materiaaliltaan niin ylivertaisia vastustajia vastaan.

Ruotsilla, Venäjällä ja Kanadalla oli viime keväänä lähes parhaat mahdolliset NHL-miehistöt. Suomi taas, kuten on monesti todettu, heitti askiin ensikertalaisia vilisseen keskitason EHT-joukkueen.

Suomi ei siis vienyt yhtä pudotuspeliä, jollaisen voi voittaa tuurillakin, vaan kolme.

Siksi Leijonien viime kevään suoritus on suomalaisessa palloiluhistoriassa ylivertainen.

»Olen miettinyt samaa. Aika vaikea siitä on paremmaksi laittaa», päävalmentaja Jukka Jalonen sanoo nyt.

Hänellä on nyt aikaa muistella vuoden takaista urotekojen sarjaa, koska Sveitsin-kisat peruttiin. Jalonen on kaivanut artikkelia varten vuoden takaisia muistiinpanoja esiin ja suostuu nyt ensi kertaa purkamaan kolmen pudotuspelin ratkaisut omasta vinkkelistään.

Näkökulmaa tarkasteluun tuo sekin, että Jalonen oli ennen viime kevättä voittanut jo kaksi MM-kultaa (miehissä 2011 ja alle 20-vuotiaissa 2016).

»En halua yhtään väheksyä muita tarinoita, siitä tässä ei ole kysymys», Jalonen aloittaa ja jatkaa.

»Mutta esimerkiksi 2011 puolivälierä oli Norjaa vastaan. 2019 puolivälierässä vastassa oli kivikova NHL-Ruotsi. 2011 Venäjällä (välierä) oli tosi kova joukkue, mutta ei maan paras NHL-ryhmä kuten nyt. 2011 Ruotsilla (finaali) oli normijoukkue muutamine NHL-pelaajineen, mutta nyt Ruotsilla todella nimekäs NHL-joukkue», Jalonen luettelee.

Kanadaa ei kohdattu 2011 ollenkaan.

»Kolme sellaista päänahkaa neljään päivään, onhan se kova suoritus. Tiedämme kaikki, että jos häviää finaalin maalilla, siitä on maalin voittoon vielä parin osuman matka, joten ei se vielä ihan lähellä välttämättä ole», Jalonen sanoo.

Suomi voitti finaalin kahdella maalilla, joten jossittelulle ei jää sijaa. Sen mahdollisti valmennuksen laatima tarkka suunnitelma ja nimettömän joukkueen poikkeuksellinen sitoutuminen yhteiseen asiaan.

Puolivälierästä tuli yllättäen maalintekokilpailu.Tässä on syntynyt tasoitusosuma 3–3.

Puolivälierä: Suomi–Ruotsi 5–4 (ja.)

Steel-areena, Kosice 23.5.2019

Asetelma oli selvä: Ruotsi voittaa mennen tullen.

»Mikään fakta ei puhunut Suomen voiton puolesta. Leijonien pelaajat olivat pelanneet urallaan yhteensä 122 NHL-ottelua, ruotsalaiset 8 345. Suomen pelaajilla oli NHL-pisteitä yhteensä 21, ruotsalaisilla 3 512. Päättyneellä kaudella Leijonista oli pelannut NHL:ssä kaksi, Tre Kronorin pelaajista 21 sekä kaikki muut jossain vaiheessa uraansa. Suomen pelaajilla oli kaapissa yhteensä neljä miesten MM-mitalia. Ruotsin pelaajat olivat voittaneet yhteensä 20 MM-kultaa», listasi toimittaja Harri Pirinen mainiossa teoksessaan Kultaleijonien tarina (Bazar 2019).

Leijonat oli eri mieltä. Ja syystä. Valmennusryhmä tiesi tarkkaan, missä on Ruotsin heikko kohta.

»Se oli laadukas, mutta haavoittuva joukkue», Jalonen huomauttaa.

Ruotsille oli tehty paljon maaleja. Vaikka »Kung» Henrik Lundqvist ei ollut enää parhaassa vireessään, todelliseksi akilleenkantapääksi oli havaittu puolustus.

Jalonen uskoi, että Leijonien tasaisesti jauhavat neljä sylinteriä pystyvät iskemään syvällä Ruotsin alueella ja tuhoamaan Tre Kronorin aktiivisella hyökkäysalueen hyökkäys- ja puolustuspelillä semminkin, kun Ruotsi käytti NHL-tyyliin vain kuutta puolustajaa.

Tämä aktiivinen hyökkäysalueen pelaaminen oli ylipäätään Leijonien keskeinen pelillinen doktriini.

»Ruotsin pakit olivat taitavia, mutta eivät fyysisesti niin kovia puolustamaan. Siihen oli tarkoitus iskeä. Näytimme ennen peliä muutaman klipin, joissa näkyi miten paljon virheitä heille tuli paineen alla. Tiesimme, että jos jaksamme paineistaa, niin 12 hyökkääjää Ruotsin kuutta puolustajaa vastaan alkaa tuottaa väkisin meille etua.»

Suomi pelasi, kuten Jalosella tapana on, kahdeksan puolustajan rotaatiolla. Filosofinen ero näkyi Suomen etuna, mutta silti pelistä tuli omituinen maalintekokilpailu.

»Olimme koko ajan parempia, mutta Ruotsi teki maalit», Jalonen huokaa.

Suomi meni johtoon heti alussa, kun Niko Mikkola tälläsi viivasta 1–0, mutta erä päättyi 1–2. Heti toisen alkuun tuli vielä Ruotsin kolmas maali.

Yleensä missä tahansa puolivälierässä, varsinkin laatuvastustajaa vastaan, kahden maalin ero on lannistava.

»Puolivälierä on usein henkisesti kaikista vaikein, koska siinä on niin paljon hävittävää. Jos siitä pääsee eteenpäin, on jo saavuttanut jotain, tai ainakin on välttänyt katastrofin.»

Vaikka Ruotsi johti, Suomi ei osoittanut merkkiäkään alistumisesta.

»Olin aika levollinen, koska olimme pelin päällä koko ajan ja saatiin maalejakin.»

Kiekot pomppivat maalintekokilpailussa kummallisesti: 1–0 Suomelle, yhtäkkiä 3–1 Ruotsille, sitten tasoihin, kunnes Ruotsi vielä kerran johtoon – ja taas Suomi tasoihin viime hetken maalilla.

Maalit eivät vastanneet ollenkaan pelin kuvaa. Jalonen kaivaa tueksi tilastot koneeltaan.

»Laukaukset maalia kohti 32–18 meille. Maalintekopaikat tasakentin 14–6. Kuusi paikkaa on Ruotsin tasoille joukkueelle helvetin vähän. Se kertoo, etteivät he päässeet juuri lainkaan hyökkäämään.»

Kevin Lankinen, Henri Jokiharju ja William Nylander toteavat Patrik Hörnqvistin vedon painuneen maaliin. Tilanne Ruotsille 2–1.

Strategia toimi täydellisesti. Ruotsi ei saanut omaa avauspeliään lainkaan käyntiin, kun vastustajan pitkät hyökkäykset ja jatkopaine aiheuttivat jatkuvaa epävarmuutta sen riveihin.

Ruotsi oli kuitenkin vielä kerran kääntää pelin, kun se meni »pukukoppimaalilla» 25 sekuntia ennen toisen erän loppua taas kerran johtoon.

»Siinä peli olisi voinut nitkahtaa toisen kerran, kun he pääsivät pitkän hallintamme jälkeen tekemään maalin.»

Suomi luotti yhä suunnitelmaansa. Jokaisen pitkän hyökkäyksen jälkeen usko vahvistui.

»Pyrimme painottamaan, ettei tässä ole hätää: kun jyrätään neljällä kentällä ja Ruotsi kuormittaa pakkejaan, väsy iskee väkisin.»

Vieteri jouduttiin venyttämään äärimmilleen. Mentiin niin pitkälle, että Suomi joutui vetämään maalivahdin pois pari minuuttia ennen loppua.

»Se toki tiedetään, että kun veskarin joutuu ottamaan pois, aika usein omissa kolisee. Ei kolissut nyt.»

Patric Hörnqvist sai Suomen vaihtoaition edessä kiekon, mutta rystyvippaus meni hieman ohi.

»Siinä meillä kävi pikkuisen munkki; yritys tyhjiin meni vähän ohi ja saimme heti perään maalin ilman veskaria. Tasoitus oli kyllä hyvin tehty, mutta aina se on vähän arpapeliä.»

Marko Anttila tasoitti puolitoista minuuttia ennen loppua. Sakari Manninen saattoi olla sitä ennen paitsiossa, mutta Ruotsin luotsi Rikard Grönborg ei haastanut tilannetta.

»Ei siinä varmaan ollut kuin senteistä kysymys, mutta olimme aika varmoja, etteivät he uskalla haastaa», Jalonen sanoo.

»Haastossa on se riski, että tulee tasoitus ja vielä päälle jäähy. Pitää olla aika kylmäpäinen, että uskaltaa pyytää haaston siinä, tai ainakin pitää olla ihan varma paitsiosta.»

Jatkoaikaa kolmella kolmea vastaan ehti kulua vain reilut puolitoista minuuttia, kun Manninen räjäytti hallin.

»Katkoerän kolme vastaan kolme ei ole ihan normilätkää, kun se perustuu niin paljon pelaajien yksilötaitoon. Se Mannisen vetohan oli ihan ilmiömäinen: hän ei ole ikinä ampunut eikä varmaan ikinä ammu niin tarkkaa vetoa.»

Sekavan maalijuhlan tärkein anti oli, että Suomella oli jalkeilla hyväkuntoinen, sitkeä ja hyvin organisoitu kollektiivi, joka uskoi peliinsä. Valmennuksen suunnitelma toimi sataprosenttisesti: hyökkäysalueen rohkea ja työteliäs peli tuhosi Ruotsin.

»Me ehkä pikkuisen yllätimme heidät. Vaikka Ruotsi johti, ehkä heillä oli koko ajan vähän olo, ettei tässä päästä nyt mihinkään.»

Suomen maalit taas olivat täydellisiä pelitapaosumia.

»Pelitapaamme kuului käyttää päädystä kiekkoa viivassa. Kolme Ruotsi-pelin maalia tuli viivasta», Jalonen toteaa maltillisesti.

Jälkeenpäin Jalonen ajattelee, että puolivälierän voitto oli kolmen suorasta kovin.

»Vaikka se ei ollut pelinä ehjin, silti se oli henkisesti kovin suoritus. Oli joukkueelta kova juttu tulla kahden maalin takaa tasoihin ja vielä uudestaan viime hetkillä ilman maalivahtia sen tasoista joukkuetta vastaan. Siinä oli monta paikka missä olisi voinut nitkahtaa, mutta ei nitkahtanut.»

Jalonen ei myöskään hätäillyt maalivahdin vaihtamisen kanssa. Kevin Lankiselle meni paljon maaleja vähistä tilanteista, mutta Jalosen mukaan vaihtamisesta ei edes keskusteltu, ei pelin aikana eikä myöskään tulevaan välierään.

»Se oli oikeastaan selvä koko ajan. En yleensäkään vaihda maalivahtia ennen kuin on pakko. Vaihtaminen vaikuttaa maalivahdin yläpäähän niin paljon ja siitä voi olla jatkossa enemmän haittaa. Toki olimme valmiina reagoimaan nopeasti, jos seuraavassakin pelissä olisi vaikeuksia.»

Lankinen kiitti luottamuksesta pelaamalla elämänsä ottelut Venäjää ja Kanadaa vastaan.

Venäjä pisti Suomen ahtaalle.

Välierä: Suomi–Venäjä 1–0

Ondrej Nepela -areena, Bratislava 25.5.2019

Ruotsin-kaato ei tehnyt Suomesta suosikkia välierään. Vastaan tuli nimittäin Venäjä, jolla oli jalkeilla todellinen crème de la crème.

Nimilistaakin pelottavamman Venäjästä teki tapa, jolla se oli pelannut: kurinalaisesti, järjestelmällisesti ja tappavan tehokkaasti.

»Vuosien saatossa oli nähty huomattavasti kurittomampaakin Venäjää. Ja olihan se nimilista kova», Jalonen sanoo.

Ovetshkin, Malkin, Kutsherov, Kuznetsov, Dadonov... Jos Suomella ei pitänyt olla mahdollisuuksia Ruotsia vastaan, Venäjää vastaan Leijonilla ei pitänyt olla senkään vertaa, kun maalillakin pelasi Lundqvistia kovemmassa kunnossa ollut Andrei Vasilevski.

»Uskoimme voittoon, mutta tiesimme sen vaativan huippupelin. Hyvä peli ei riitä», Jalonen kertaa.

Jalonen myöntää hieman hämmästelleensä Venäjän valmentajan Ilja Vorobjevin lausuntoja välierän jälkeen.

Nelosketjun varaan ei ollut budjetoitu varsinaisesti tehoja, mutta Marko Anttila kumosi odotukset.

»Luin kommentteja paskapelistämme ja epälätkästämme, mutta kun katsoo tilastoista, mitä pelissä oikeasti tapahtui, niin maalipaikat olivat tasakentin 10–10 ja maalit meille 1–0. Meillä oli ylivoimalla yksi maalipaikka ja Venäjällä kaksi. Maalipaikat olivat siis ihan tasan, ja niitä oli vähän. Pystyimme aika hyvin hinkkaamaan menemään», Jalonen hymähtää.

»Pelasimme turnauksen parhaan pelin, ja se oli todella huikea peli kaiken kaikkiaan.»

Strategia oli sama kuin viime vuosina aina Venäjää vastaan: työnnä ryhmä pois mukavuusalueeltaan, yritä pitää taiturit irti kiekosta ja kaukana nautinnollisesta hyökkäyspelistä. Aina iholle, ärsytä, pelaa kovaa, mutta vältä jäähyjä.

»Tarkoitus oli panna Venäjän kärsivällisyys koetukselle. Oli tarkoitus pelata vähän veemäisesti, mutta rohkeasti.»

»Tiedossa oli, että jos he eivät saa onnistumisia hyökkäyspelissä, mihin varsinkin monen hyökkääjän peli perustuu, he kipsaavat sekä turhautuvat ja voivat ruveta kiukuttelemaan.»

Ratkaisevaksi yksittäiseksi tekijäksi nousi Lankinen, joka nappasi Jalosen arvion mukaan »ainakin 3–4 todellista game saveria».

»Iso juttu oli, ettei Venäjä saanut kuparista rikki. Se oli paljon Lankisen ansiota. Maali olisi voinut vapauttaa heidän peliään lisää. Vaikka he yrittivät pelata kurinalaisesti, sieltä ehkä vähän puuttui sellaista rentoutta mitä heillä parhaimmillaan on – jolloin Venäjää on vaikea pysäyttää.»

Marko Anttila nousi taas sankariksi, mutta erityisesti Jalosta miellytti se, että voittomaali oli taas yhteisen pelisuunnitelman tuotos. Katkaisupelien ratkaisumaaleja ei ollut laskettu nelosketjun Anttilan varaan, mutta tietynlaisen pelaamisen varaan ne oli budjetoitu niin Ruotsia kuin Venäjää vastaan.

»Ei voi sanoa, että sekin maali oli pelikirjamaali, mutta pelifilosofiamaali se oli.»

Suomi hävisi hyökkäyspään aloituksen, mutta antoi heti paineen. Duunarihyökkääjä Joel Kiviranta lähti riistämään, ei antanut periksi ja sai lopulta kiekon, käytti sen puolustajalla viivassa (tällä kertaa Henri Jokiharju), josta tuli pelitavan mukainen nopea laukaus maalia kohti.

Samaan aikaan käynnistyivät pelitavan mukaiset aktiiviset tukitoimet maalin lähellä – ja maalia kohti.

»Riisto syvällä, kiekko viivaan, nopea veto ja kaksi miestä maalille. Paluukiekko sisään – eli just niin kuin elokuvissa tietyllä tapaa», Jalonen muistelee.

Hänen on helppo nähdä maali mielessään, koska niin se oli fläppitaululla suunniteltu – ja lähes tismalleen samalla tavalla Suomi oli tehnyt maalit Ruotsiakin vastaan.

Jalonen myöntää, että noin tasaisen yhden maalin ottelun voi voittaa kumpi tahansa, mutta silti Suomella oli koko ajan hyvä tunne mahdollisuuksistaan jyrätä finaaliin.

Peli oli ikään kuin hallussa. Siitä oli mainiona esimerkkinä toisen erän lopulta pitkä hyökkäys, joka kelpasi klippinä Jalosen tämän kauden videopelikirjaan: vaihtoon tiivistyy myös tapa, jolla Jalosen Leijonat haluaa jatkossa yhä vahvemmin pelata.

Kaudella 2018–19 NHL:n pistepörssin (128 pistettä) vienyt Nikita Kutsherov oli aseeton Suomea vastaan.

»Ammuimme yhden hyökkäysvaihdon aikana yhteensä seitsemän kertaa. Kiekko ei ollut meillä koko vaihdon ajan, mutta saimme sen aina takaisin. Kaikki vedotkaan eivät menneet maalia kohti, koska osa niistä blokattiin, mutta vaihdossa oli jatkuva hyökkäys- sekä puolustuspaine. Venäjä oli koko ajan lirissä», Jalonen muistelee.

»Sellaisesta vaihdosta tulee mieletön määrä voimaa. Samalla vastustaja, joka pitää itseään aika hyvänä, huomaa että onpa ärsyttävä vastustaja, koko ajan kimpussa. Kyllähän se vei peli-iloa Venäjältä.»

Anttilan voittomaali syntyi kolmannen erän puolivälissä, mutta siitä peli oikeastaan vasta alkoi. Venäjä alkoi vyöryttää, Suomi puolustaa. Varsinkin loppu oli yhtä selviytymistä.

»Kyllä siinä vähän kakka housuissa oli.»

»Yhden maalin peli on kuitenkin yhden laukauksen peli. Siinä yrittää pitää joukkueen aktiivisena, mutta se menee helposti puolustamiseen. Viime minuutit oltiin kyllä poteroissa omalla alueella ja vain puolustettiin.»

Jalonen myöntää, että pelin olisi voinut voittaa kumpi tahansa, mutta tällä kertaa sen voitti Suomi.

»Kollektiivinen joukkuepelaaminen, taistelutahto, yritys, asenne ja sitkeys sekä siihen päälle maalivahtipeli. Ne sen pienen eron tekivät.»

Finaalin avainhahmoksi nousi Marko Anttila.

Finaali: Suomi–Kanada 3–1

Ondrej Nepela -areena, Bratislava 26.5.2019

Heti seuraavana päivänä vastaan tuli Kanada, joka oli murskannut Tshekin välierässä.

Suomi oli voittanut nuorekkaan Kanadan kisojen avauksessa, mutta sen jälkeen NHL-ryhmä oli parantanut peliään ja voittanut alkulohkon.

Finaalista tuli vaikea. Jos Suomi löysi Ruotsista ja Venäjästä selkeät iskun paikat, Kanadasta sellaista ei löytynyt.

»Oikeastaan vain siihen kiinnitettiin erityistä huomiota, että Kanada ajaa hanakasti jopa kolmella miehellä maalille. Yritimme löytää niistä hetkistä nopeiden vastaiskun paikkoja, mutta ei niitä loppujen lopuksi montaa tullut. Kanada oli todella hyvä joukkue. Huippuammattilaisten suoritustaso yksilöinä oli korkea.»

Jalonen myöntää suoraan, että Suomi voitti finaalin hieman onnekkaasti. Lahjomattomien tilastojen mukaan Kanadan olisi »kuulunut» viedä peli.

»Kyllä se niin on, turha sitä on kieltää.»

Maalipaikkatilastoa Jalosella ei kuitenkaan ole. Hän ryhtyy nauramaan, kun sitä kysellään.

»Tässä kävi vanhanaikainen: Maalipaikkoja ei muuten laskettu ollenkaan, hah, eikä ole laskettu tähän päivään mennessä. Ja voin nyt sanoa, että ihan sama», Jalonen sanoo ja vakavoituu.

»Laukaukset olivat 44–22 Kanadalle, ja 44 oli koko kaudella ylivoimaisesti suurin määrä meille omiin. Joten jos arvioin, niin maalipaikat ovat olleet noin 8–20. Kanadalle. Meillä oli ehkä 6–8.»

(Jutun ilmestyttyä maajoukkueen tilastomies Janne Hietaniemi laski finaalin maalipaikat ja ne olivat Kanadalle 19-14 eli Suomi loi enemmän paikkoja kuin Jalonen alun perin aavisteli.)

Kanada meni johtoon Suomen puolustusalueen omituisen sekoilun jälkeen avauserän puolivälissä.

»Jäimme koko ensimmäisen erän vähän telineisiin. Olimme jäässä. Kun joukkue ei ollut niin rutinoitu, niin oliko ilmapallosta lähtenyt ilmaa jo vähän.»

Jalonen kiittää Lankista, ettei Kanada tehnyt kohmeista Suomea vastaan enempää kuin yhden maalin avauserässä.

»Avauserässä sitä mietti vain, ettei tulisi enempää kuin yksi omiin, niin sitten on yhä sauma. Jos kaksi tulee, se on jo paha.»

Kahta ei tullut vaan tuli pelastava erätauko, joka muutti kaiken.

Kevin Lankinen kesti Kanadan vyörytyksen finaalissa. Maalipaikoista ei ollut puutetta.

»Jätkät varmaan juttelivat keskenään aiheesta, että nyt ollaan finaalissa, turha tässä on ainakaan jännittää. On hyvin mahdollista, ettei kukaan meistä pelaa enää koskaan MM-finaalissa, joten yritetään nyt edes pelata se. Mennään perkele sitten nappi laudassa.»

Toinen erä oli Leijonien paras. Leijonat voitti laukaukset 10–8 ja sai palkinnon, kun Anttila onnistui taas maalinteossa ylivoimalla erän puolivälissä.

»Se oli iso maali, ehdottomasti, ja saimme hyvän draivin.»

Juuri siinä maalissa Lankinen raastoi vastustajansa, Stanley Cup -voittaja Matt Murrayn päänahan, jo kolmannen NHL:n huippuvahdilta peräkkäin. Anttilan laukaus Kanadan alivoimaneliön keskeltä lipsahti haaroista.

»Se oli veskarin maali», Jalonen sanoo.

Voittomaali taas syntyi kolmannen erän alussa pelitavan mukaisesti. Maali oli toisinto aiempien pelien osumista, paitsi että nyt kiekko ei käynyt siniviivassa. Veli-Matti Savinainen riisti rohkeasti maalin takana, syötti maalille rynnänneelle Anttilalle, joka nosti läheltä ylänurkkaan.

»Hieno maali. Olimme parhaimmillamme hyökkäyspään hyökkäyspelissä, vahvoja ja rohkeita. Sitä painotettiin koko ajan.»

Jalonen ja muut saivat jännittää Harri Pesosen 3–1-maaliin viisi minuuttia ennen loppua ennen kuin pahin jäpitys laukesi. Sekin osuma oli vahvan päätypelin tulos.

Harri Pesonen väänsi, käänsi ja lopulta laukoi vapauttavan 3–1-osuman Suomelle.

Yhteenveto: Monta tapaa voittaa

Kolmen voittamattomana pidetyn ryhmän kaataminen oli mahtava joukkuepelin, sitoutumisen ja rohkeuden tulos. Jalosen keskeiset teemat olivat vahva hyökkäysalueen peli, ja se tuotti makeaa tulosta ratkaisupeleissä.

Lisäksi joukkue oli valmistettu hyvin, mutta Jalonen korostaa erityisesti fyysistä valmistautumista. Osa ryhmästä oli mukana jopa seitsemän viikkoa.

»Siinä oli tietty pelitavallinen etu, että olimme olleet pitkään yhdessä, mutta teimme Hero Malin johdolla myös fysiikkaa tosi paljon. Joukkue ei ollut niin nimivahva, joten oli ehkä helpompi vetää yhdessä ja johdetusti. Ei ollut pelkästään omatoimista harjoittelua, vaan sitä tehtiin määrätietoisesti, systemaattisesti ja yhdessä siihen sitoutuen», Jalonen sanoo.

Kovakuntoiset mestarit jäällä.

»Ainakin ne toistakymmentä pelaajaa, jotka olivat alusta asti mukana, olivat viimeisen pelin jälkeen paremmassa kunnossa kuin olivat olleet leirityksen alkaessa. Uskon, että esimerkiksi Kaapo Kakko oli aika paljon paremmassa luisteluvoimakunnossa viimeisen pelin jälkeen kuin leirin alkaessa.»

Jalonen oli tyytyväinen myös siihen, että Leijonat löysi joka pelissä erilaisen tavan voittaa.

»Niitä pitää aina löytää. Joskus se vaatii viisi tehtyä maalia, joskus veskarin on pidettävä nolla ja joskus se vaatii jonkun yksilön huippusuorituksen. Ja pikkuisen tarvitaan aina tuuriakin. Aina on pelattava hyvin, mutta huonoa tuuria tällainen ei salli yhtään.»

Kuuntele tästä, miten apuvalmentaja Mikko Manner näki ja koki ikimuistoiset ottelut: ”Tunsin, että tämä on tähtiin kirjoitettu”

Juttua päivitetty kello 10.50: Lisätty finaaliottelun maalipaikkatilasto.

Kenttäpelaajat

Sakari Manninen, 10 2+9=11

Kaapo Kakko, 10 6+1=7

Harri Pesonen, 10 4+3=7

Mikko Lehtonen, 10 1+6=7

Niko Mikkola, 10 2+3=5

Juhani Tyrväinen, 9 1+4=5

Toni Rajala, 10 1+4 =5

Veli-Matti Savinainen, 10 0+5=5

Marko Anttila, 10 4+0=4

Niko Ojamäki, 10 1+3=4

Joel Kiviranta, 9 2+1=3

Petteri Lindbohm, 10 2+1=3

Henri Jokiharju, 10, 0+3=3

Arttu Ilomäki, 5 1+1=2

Kristian Kuusela, 7 1+1=2

Jani Hakanpää, 10 1+1=2

Atte Ohtamaa, 10 1+1 =2

Miika Koivisto, 10 0+2=2

Oliwer Kaski, 10 0+2=2

Jere Sallinen, 9 1+0 =1

Eetu Luostarinen, 4 0+0=0

Juho Lammikko, 7 0+0=0

Maalivahdit

Juho Olkinuora,1 0.00 / 100

Kevin Lankinen, 8 1.50 / 94.2

Veini Vehviläinen, 1 2.82 / 89.7

Kenttäpelaajien tilastossa ottelut, maalit, syötöt ja pisteet. Maalivahtien tilastossa ottelut, päästettyjen maalien keskiarvo sekä torjuntaprosentti.

Sisältöä ei ole vielä haettu

Urheilulehdessä tällä viikolla: