Kulkutauti tappoi kuusi perheenjäsentä – Suomen olympiaurheilija hylättiin vauvana: ”En ole selvittänyt sukuni kohtaloa” - Urheilulehden parhaat - Ilta-Sanomat

Kulkutauti tappoi kuusi perheenjäsentä – Suomen olympiaurheilija hylättiin vauvana: ”En ole selvittänyt sukuni kohtaloa”

Pierre Angelo Colluran tie köyhältä Madagaskarilta Suomen olympiaedustajaksi on kuin epäuskottava ”happy end” -käsikirjoitus.

9.5. 6:46

Suomen joukkueen tullessa Linnunpesän stadionille Pekingin olympia-avajaisiin 8. elokuuta 2008 moni tv-katsoja kiinnitti huomionsa kolmannella rivillä marssineeseen tummaihoiseen teinipoikaan. Tämän hymy ulottui korvasta korvaan.

Laser-purjehtija Pierre Angelo Collura, tuolloin juuri 19 vuotta täyttänyt, nautti globaalista juhla-atmosfääristä täysin siemauksin.

Olympiaregatta järjestettiin Qingdaon rannikkokaupungin edustalla. Colluran käsi nousi ensimmäisenä, kun valmennusjohto kysyi halukkaita noin tunnin lentomatkalle avajaiskulkueeseen.

Vain yksi asia jäi nuorukaista harmittamaan avajaisjuhlallisuuksissa. Collura yritti päästä puhumaan afrikkalaisen Madagaskarin kuudelle olympiaurheilijalle, mutta jättimäisen saarivaltion delegaatio ohjattiin kentällä kauas Suomen konklaavista eikä kontaktia syntynyt.

Maailman kymmenen köyhimmän maan joukkoon kuuluvassa Madagaskarissa riehui kulkutautiepidemia kesällä 1989.

Rakutuarisuan perheessä jälki oli kamalaa. Kuusi lasta oli kuollut; hengissä sinnittelivät vielä heinäkuussa syntynyt poikavauva ja tämän 4-vuotias isosisko.

Epätoivoinen äiti vei tyttärensä katoliselle lähetysasemalle ja poikavauvansa vastaanottokeskukseen pelastaakseen nämä kuolemalta.

Isä ja äiti kuolivat hekin sittemmin, mutta tuo pieni poikavauva, nykyiseltä nimeltään Pierre Angelo Collura, ei tiedä heidän kuolinsyytään tai -olosuhteitaan.

Rakutuarisua on Madagaskarilla puhuttavaa malagassin kieltä ja tarkoittaa Colluran mukaan »onnellisten tähtien alla syntynyttä».

Salskeaksi mieheksi varttunut Collura naurahtaa vajaat 31 vuotta myöhemmin, ettei nimi ollut kovin hyvä ennustus hänen elämänsä alkutaipaleelle.

»Olen aina ymmärtänyt, että olen aivan mielettömän onnekas ihminen, maailman onnekkain. Mutta en ole koskaan tarkasti selvittänyt sukuni kohtaloa. Se Madagaskar oli jotain, missä elämäni alkoi ja oikeat vanhempani ovat adoptiovanhempani. Saaren kulttuuriin olen kyllä tutustunut ja opetellut sen takia ranskaakin.»

Madagaskar oli Ranskan siirtomaa vuoteen 1958.

Kun poikavauva oli nelikuukautinen, hänen alkuperäinen sukunimensä alkoikin toden totta muistuttaa ennettä. Italialais-suomalainen, pitkään turhaan lasta yrittänyt pariskunta adoptoi pojan. Tämä sai uuden ja turvallisen kodin Desenzano del Gardan pikkukaupungista, Gardajärven lounaisrannalta, Pietro Colluran ja Margit Kutilan luota.

»Kun olin kuusivuotias, isä ja äiti veivät minut Madagaskarille. Muistan, mitä sen ikäinen nyt muistaa: valkoiset mahtavat biitsit ja upean luonnon. Alla oli tietysti toinen todellisuus, jota en osannut hahmottaa», Collura kertoo Urheilulehdelle lapsuudenkodistaan Pohjois-Italiasta.

Kun hän kymmenvuotiaana saapui koulusta kotiin, vanhemmilla oli huimia uutisia. Pierre Angelon katoliselle lähetysasemalle jätetty isosisko oli hänkin saanut italialaiset adoptiovanhemmat, Napolista.

»Lähdettiin saman tien tapaamaan häntä. Elianalla on nyt kaksi lasta, ja olen toisen kummi.»

Pierre Collura kuvattuna lapsuudenkodissaan Lombardiassa keväällä 2020.­

Tällä hetkellä Collura elää jälleen kulkutautiepidemian keskellä. Desenzano del Garda sijaitsee Lombardian maakunnassa, joka on ottanut vastaan maailmanmitassakin rajun iskun koronavirukselta. Maakunta elää pitkää suruaikaa.

»Isä kuoli viime vuonna, ja äiti on sairastellut. Tulin tänne alkuvuodesta ja olen jäänyt toistaiseksi. Koronavirus on tietysti siihen osasyy. Mitään hyvää siitä on vaikea löytää, mutta ensimmäistä kertaa minun elinaikanani tuntuu kuin yleensä eripurainen Italia vetäisi yhtä köyttä. Perheessäni kukaan ei ole sairastunut koronaan.»

Päivästä toiseen äitinsä ja tyttöystävänsä kanssa neljän seinän sisällä viettävä Collura kertoo lääkäreiksi opiskelleista ystävistään, joiden psyyke on ollut loputtoman, vaativan työputken aikana murtumaisillaan.

»Joudut joka päivä päättämään elämän ja kuoleman välillä, kun tehohoidon resurssit tulevat vastaan. Keneen se ei jättäisi merkkiään?»

Gardajärvi on turistiparatiisi, mutta myös erittäin vireä kilpapurjehduskeskus. Kun Pierre Angelo oli kahdeksanvuotias, vanhemmat veivät karatea ja jääkiekkoa kokeilleen poikansa testaamaan paikallisen seuran optimistijollaa, lasten alkeisluokkaa. Rakkaus roihahti heti.

»Muistikuva on yhä erittäin voimakas. Tunsin uskomattoman hienolla tavalla olevani kuin yhtä luonnon kanssa. Tiesin löytäneeni urheilulajin, jota todella haluan harrastaa», Collura muistelee kesää 1997.

Dezenzanosta lähin suuri kaupunki on Brescia 30 kilometrin päässä. Siellä tummaihoiset ihmiset ovat yleinen näky, mutta vauraassa Desenzanossa eivät.

»Olen sikälikin ollut onnekas, etteivät elämääni ole leimanneet lainkaan rasistiset kokemukset. Kotikaupungissa on aina ollut hieno yhteishenki.»

Vaikka purjehdus on merellinen laji, Collura harjoitteli sitä lapsena lähes ainoastaan järvivesillä. Kun perhe kävi äidin kotimaisemissa ja sukulaisissa Lahdessa, Circulo Vela Torbole -seuran juniorilahjakkuus liittyi Lahden Purjehdusseuraan ja harjoitteli sen jollilla Vesijärvellä.

Hän kertoo aina olleensa kahden identiteetin – suomalainen ja italialainen – ihminen eikä osaa juuri tehdä eroa näiden välillä. Italiaa hän puhuu natiivisti ja suomea erinomaisesti. Muutaman kerran haastattelun aikana Suomen ja saapasmaan kaksoiskansalainen hakee apua englannin sanoista.

Vuonna 2006 Collura sai kuningasidean: hän hakisi vaihto-oppilaaksi Mäkelänrinteen urheilulukioon Helsinkiin. Vuosi oli kova.

»Kielitaitoni ei silloin riittänyt alkuunkaan, mutta loistavien opettajien ja avuliaiden koulukaverien avulla siitäkin selvittiin. Se oli kasvattava vuosi.»

Pierre Collura oli 30:s miesten Laser-luokan purjehduksessa Pekingin olympialaisissa vuonna 2008.­

Paikka Qingdaon olympiaregattaan aukesi hieman yllättäen, kun Laserin maapaikan hankkinut Roope Suomalainen ei halunnut enää edustushommiin siviilitöiltään. Maan sisäisessä karsinnassa Collura löi Fredrik Westmanin ja puki päälleen Suomi-verkkarit.

»Saavutettu paikka tuntui jo suurelta voitolta. En tavoitellut regatasta kuuta taivaalta», Collura muistelee 30. sijaan päättyneitä, ainoita olympiakisojaan.

Suunnitelmiin kuului myös Weymouthin olympiaregatta 2012, mutta matkalla sinne Collura törmäsi lajinsa tylyihin talousrealiteetteihin.

»Purjehdus on laji, joka vie rahaa, mutta ei tuo. En ymmärtänyt silloin ikävä kyllä mitään sellaisista asioista kuin bisnes ja sponsorit. Olin täysin isäni yrityksen tuottojen varassa, ja yritys kaatui. Ei ollut enää varaa satsata.»

Kun hyvä ystävä Mattias Lindfors otti paikan Weymouthiin, Collura nosti laserinsa trailerin päälle viimeisen kerran. Pettymys kirpaisi sen verran, etteivät oman lajin kuulumiset kiinnostaneet vuosikausiin.

Qingdaossa debytoi olympiatasolla myös vasta päivää ennen avausstarttiaan täysi-ikäistynyt Tuula Tenkanen, joka edustaa Suomea vielä Tokion olympiaregatassa Enoshimassa 2021.

»Nyt ei harmita yhtään, että lopetin 22-vuotiaana enkä yli 30-vuotiaana. Sillä tavalla jäi aikaa opiskella ja tehdä bisnestä», Collura sanoo.

Heti uransa jälkeen hän päätti äitinsä yllätykseksi muuttaa Suomeen ja opiskeli yksityisen Estonian Business Schoolin Helsingin-yksikössä kauppatieteiden kandidaatiksi. Nyt nuori yrittäjä on mukana monenlaisessa verkossa pyörivässä liiketoiminnassa: käännöspalveluita, ohjelmistoja, verokonsultointia.

Suomen-koti on Kärkölässä 30 kilometriä Lahdesta.

»Viihdyn maaseudulla, mutta kun yritystoimintani kehittyy, panostan enemmän Italian markkinoihin.»

Olympiapurjehtija Suomen joukkueen passikuvassa vuonna 2008.­

Kiihkeää muutosrytmiä rakastava ex-purjehtija kertoo, että uskoo jatkuvan itsereflektion voimaan ihmisen kehityksessä.

»Vesi oli jatkuvasti elävä elementti, joka opetti valmistautumaan nopeisiin muutoksiin. Urheiluun laitetut kovat uhraukset opettivat periksi antamattomuutta. Mutta en ole enää ihan sellainen ihminen kuin huippu-urheilijana, itsekeskeinen.»

Artikkeli on julkaistu Urheilulehdessä huhtikuussa 2020. Tilaa Urheilulehti kotiisi tästä.

Sisältöä ei ole vielä haettu

Tuoreimmat Urheilulehti