Helsinki Outletin pyörittäjä on Aku Ankaksi leimattu entinen lapsitähti - Urheilulehden parhaat - Ilta-Sanomat

Aku Ankaksi leimattu entinen lapsitähti pyörittää vantaalaista kauppakeskusta – Suomessa vain harva tietää hänen taustastaan

Ådne Söndrål elämänsä kahdessa ääripäässä: pyörittämässä miljoonabisnestä Vantaalla, ja tuoreena olympiavoittajana Naganossa.

Julkaistu: 1.3. 7:10

Vain harva tietää, että vantaalaista kauppakeskusta pyörittää pikaluistelun olympiavoittaja.

Naganon talviolympialaissa 1998 nähtiin monta onnellista voittajaa, esimerkiksi hiihtäjä Mika Myllylä. Mutta harva tuuletti täysosumaansa niin antaumuksella kuin Ådne Söndrål, 26, M-Wave-areenalla 12. helmikuuta.

Pikaluistelun huipulle lapsitähtenä noussut norjalainen oli jo leimattu lajinsa Aku Ankaksi, ikuiseksi epäonnen soturiksi, kunnes 1 500 metrin kilpailussa tähtikuviot osuivat kohdalleen ja Söndrål voitti ME-ajalla 1.47,87.

Vuoden lopussa myös MM-kultaa ME-ajalla voittanut voimanpesä arvostettiin urheiluvuoden toiseksi parhaaksi norjalaiseksi hiihtäjä Björn Dählien ja ampumahiihtäjä Ole Einar Björndalenin väliin.

Upouuden Helsinki Outletin kahvilaan kehäkolmosen varrella astelee 48-vuotias mies, jonka habitus on koko lailla sama kuin 2002 päättyneen aktiiviuran aikana. Reidet paljastavat, että Söndrål viihtyy edelleen punttisalilla, jossa urheiluaikoinaan teki suorastaan eläimellisiä tuloksia.

– Nostin syväkyykystä 250 kiloa. Olisin varmasti saanut hyvällä nostolla ylös 270–280 kiloa, mutta en halunnut paisua liian isoksi. Lihaskudos kerää maitohappoa.

Yli 50 matkaa Suomeen

Mitä ihmettä oslolainen pikaluistelulegenda tekee pääkaupunkiseudun ensimmäisessä outletissa sateisena helmikuun aamupäivänä?

– Olen käynyt Suomessa kuluneiden neljän vuoden aikana ainakin 50 kertaa ja viime kuukausina ainakin kolme kertaa kuussa, Söndrål kertoo nykyisestä työnkuvastaan, joka liittyy ylellisiäkin merkkitavaramyymälöitä sisältävään kauppakylään.

Söndrål on 15 prosentin osaomistaja norjalaisessa Fortus-yhtiössä, jonka liiketoimintaa on kartoittaa sopivia tontteja outlet-bisnekseen, hoitaa rakennusprojekti ja siihen liittyvä byrokratia, vuokrata myymälätilat yrittäjille ja jäädä sen jälkeen vuokranantajaksi ja kiinteistön pyörittäjäksi.

Enemmistön yhtiöstä omistaa kolme varakasta norjalaista sijoittajasukua. Vantaan-projektissa Söndrål toimi hankejohtajana myös koko rakentamisajan.

– Ensimmäiset hankkeemme rakennettiin Osloon ja Stavangeriin. Toinen niistä on jo myyty eteenpäin.

Vantaan Ikeaa vastapäätä Lahden moottoritien rampin varrella sijaitseva tontti alkoi kiinnostaa Fortusta puolisen vuosikymmentä sitten.

– Tutustuimme erittäin tarkasti alueen asiakasvirtoihin, suomalaisten tapaan tehdä ostoksia ja käyttää rahaa sekä tietysti suomalaiseen rakentamisbyrokratiaan. Tällaisia investointeja ei tehdä tunteiden vaan informaation varassa. Suomalaiset lupaviranomaiset olivat erinomaisia yhteistyökumppaneita, Söndrål kertoo.

Taustasta hyötyä bisneksissä

Norjalainen on kymmenillä Suomen-vierailuillaan törmännyt vain muutamaan henkilöön, joka on tiennyt hänen taustastaan.

– Monet ovat kertoneet googlettaneensa minut, jolloin urheilu-urani on tullut esille. En ota sitä itse puheeksi koskaan.

Norjassa Söndrålin ei tarvitse olla asiassa oma-aloitteinen, sillä kaikki tuntevat hänet.

– Liike-elämässä se tarkoittaa, että pääsen helposti puhumaan rahoituksesta, mutta minäkään en saa rahaa ilman vakuuksia. Silti valehtelisin jos väittäisin, etten ole hyötynyt nimestäni ja saavutuksistani myös urani jälkeen.

Söndrål myöntää, että on liiketoimissaan ajoittain velkaantunut niin, että edes sieraimia ei ole näkynyt pinnalla, mutta urheilu-uran antama kyky hallita tilanteita on auttanut.

– Huippu-urheilijalle muodostuu iso ego ja rajaton luottamus omiin kykyihin. Minulta se mentaalinen prosessi vei kymmenen vuotta. Pitkän uran aikana voitin ja hävisin juuri sopivassa suhteessa ja jouduin tekemään valtavasti töitä. Tämä balanssi on auttanut liike-elämässä.

Söndrålin maine epäonnen urheilijana ei tullut aivan tyhjästä. Hän sairastui Naganossa 1998 heti voitettuaan kultamitalin – ja menetti näin mahdollisuuden voittaa toinen, hyvin todennäköinen olympiakulta 1 000 metrin kilpailussa.

Salt Lake Cityn olympiakisoissa 2002 hän oli ylivoimaisessa kunnossa, mutta kaatui harjoituksissa ja teloi pahasti olkapäänsä. Pronssimitali oli katkeranmakuinen työvoitto.

”Isä ei käy töissä”

Söndrål varttui teini-ikäiseksi Geilossa, jossa hän harjoitteli luonnonjäisellä pikaluisteluradalla pääasiassa yksin. Kun ikää oli mittarissa 12 vuotta, viikoittaisia harjoituskertoja oli jo toistakymmentä. Luonne kehittyi todella vahvaksi.

– Valmentajani asui Oslossa ja lähetti harjoitusohjelmia tavallisena kirjepostina.

Omistautuminen uralle oli legendaarista. Söndrålin esikoispojalta Sanderilta kysyttiin aikanaan päiväkodissa isän ammattia.

– Isä ei käy töissä. Hän luistelee ja asuu pimeässä huoneessa.

– Pimeä huone oli Olympiatoppenin (Norjan olympiakomitean huippu-urheilukeskus) alppimaja, jossa asuin, kun valmistauduin vuoden 2000 MM-kisoihin, oslolainen nauraa.

Söndrål haaveili läpi aktiiviuransa myös bisnesmiehen urasta. Hän meni jo nuorena maajoukkueluistelijana kirjoille Oslon yliopiston taloustieteiden koulutusohjelmaan. Loppututkintoon meni lopulta kymmenen vuotta.

Uransa jälkeen nykyään Oslon ylellisellä Holmenkollenin alueella asuva Söndrål opiskeli liiketalouden lainalaisuuksia Telenor-yhtiön sijoitustoimintaan erikoistuneen tytäryhtiön Televenturen palveluksessa, kunnes lähti kovalla henkilökohtaisella riskillä nykyiseen liiketoimintaansa.

Toivoi mitalia Suomeen

Suomalaisista urheiluhahmoista Söndrål tuntee NHL-legenda, jokeriomistaja Jari Kurrin, jonka kanssa istui vuosituhannen alussa samaan aikaan Kansainvälisessä olympiakomiteassa urheilijajäsenenä. Luisteluliiton huippu-urheilujohtaja Janne Hänninen on vanha olympiatason kilpakumppani ja ystävä.

Toissa talven olympiakisoissa Håvard Lorentzenista tuli 500 metrillä ensimmäinen norjalainen pikaluistelun olympiavoittaja sitten – Ådne Söndrålin. Tämä tunnustaa, että tulos olisi mielellään saanut olla toisenlainenkin, ei tosin hänen itsensä takia.

– Mika Poutala oli fantastinen pikaluistelija. Toivoin sydämestäni, että hän olisi saanut kruunata uransa olympiakullalla.

Löydät Urheilulehden hyvin varustetuista irtonumeropisteistä ympäri maata. Irtonumeron hinta on 4,90 euroa. Lehden tilausohjeet löydät täältä.

Sisältöä ei ole vielä haettu

Urheilulehdessä tällä viikolla: