Quebec Nordiques katosi yhtäkkiä – seuran tarina oli lyhyt mutta värikäs - Urheilulehden parhaat - Ilta-Sanomat

Tappouhkauksia, salakuljetuksia ja verisiä paikallistaistoja – kiekkohullu kaupunki menetti NHL-seuransa katkerasti 24 vuotta sitten

Quebec on kiekkohullu kaupunki ilman ammattilaisseuraa. Kuva vuodelta 2011.

Quebec on kiekkohullu kaupunki ilman ammattilaisseuraa. Kuva vuodelta 2011.

Julkaistu: 26.11. 7:00

Quebec Nordiquesin NHL-tarina oli lyhyt mutta värikäs. Eräänä päivänä seuraa ei ollut. Eikä ole vieläkään, vaikka kiekkokaupunki toivoo muuta.

  • Tämä juttu on julkaistu alun perin Urheilulehden numerossa 42/2019. Tilaa Urheilulehti kotiisi tästä.

– Ei tänne NHL-joukkuetta tule. Ei ainakaan minun elinaikanani.

Arviolta kuusikymppinen taksikuski tokaisee lakonisesti mielipiteensä, kun kuulee, millä asialla suomalainen vieras on saapunut Quebec Cityyn.

Aikoinaan täällä oli NHL-joukkue. Vuonna 1995 se siirrettiin Denveriin. Syntyi Colorado Avalanche.

Siitä lähtien kiekkohullussa Quebecissä on odotettu NHL:n paluuta kuin kuuta nousevaa. Odottavan aika on kuitenkin pitkä.

Kuten kyynisen taksikuskin sanat osoittivat, tässä kaupungissa on petytty liian monta kertaa.

Quebec on samannimisen Kanadan provinssin pääkaupunki. Reilun puolen miljoonan asukkaan Quebec City on maan 11. suurin kaupunki ja provinssin toiseksi suurin Montrealin jälkeen. Asukkaita on yli 800 000, mikä tekee siitä Kanadan isoimman metropolialueen jossa ei ole NHL-joukkuetta.

Aurinkoisena ja lämpimänä syyspäivänä kaupunki näyttää parhaita puoliaan. Turisteja vilisee kuvankauniin, kukkulalle rakennetun historiallisen keskustan kaduilla.

Quebec on monella tapaa poikkeuksellinen kaupunki Pohjois-Amerikassa. Ranskan kieli ja kulttuuri ovat täällä vahvasti läsnä. Korkealla olevan keskustan vanhojen rakennusten välistä horisontissa siintää Laurentidien vuoristo. Voisi helposti kuvitella olevansa ennemminkin ranskalaisessa alppikaupungissa kuin vain reilun 700 kilometrin päässä Manhattanista.

Quebec on Pohjois-Amerikan ainoa Meksikosta pohjoiseen sijaitseva linnoituskaupunki, jonka muurit ovat yhä pystyssä. Historiallinen keskusta on Unescon maailmanperintöluettelossa.

Vaikka Nordiquesia ei ole ollut olemassa pian neljännesvuosisataan, seuran fanituotteita näkyy yhä putiikkien hyllyillä.

Tästä pitäjästä ovat kotoisin muun muassa Patrick Roy ja Patrice Bergeron. Royn valmentaman, junioriliiga QMJHL:ssä pelaavan Rempartsin yleisökeskiarvo huitelee kymppitonnissa. Laji siis kiinnostaa.

Juuri tällä hetkellä Nordiques ei ole kuumimpia puheenaiheita kaupungissa.

– Ihmiset ovat turhautuneita. He ovat joutuneet pettymään niin monta kertaa. NHL on antanut tällä vuosikymmenellä joukkueet Winnipegiin, Vegasiin ja viimeksi Seattleen. Joka kerta uutinen on riipaissut Quebecissä syvältä, paikallinen radiojuontajakuuluisuus Vincent Cauchon kertoo.

Cauchon, 39, perusti vuonna 2009 Nordiques Nation -kansanliikkeen, jonka tarkoitus oli kerätä huomiota NHL-kartalle uudelleen pyrkivälle kaupungille.

Se sai nopeasti kokoon 70 000 jäsentä. Cauchon organisoi vieraspelimatkoja, joissa sadat Nordiquesin fanit lähtivät kannustamaan NHL-joukkueita muihin kaupunkeihin. »Kolmannen» joukkueen äänekkäät fanit keräsivät odotetusti laajaa huomiota milloin missäkin. He kantoivat mukanaan valtavaa lakanaa, jossa oli NHL:lle suunnattu viesti, Tuokaa Nordiques takaisin.

Viime vuosina reissut ovat kuitenkin jääneet.

– Huonoja uutisia on tullut toisensa perään, ja Nordiquesin fanien toivo on taas romahtanut.

– Monet elättelevät silti toivoa hyvistä uutisista. Esimerkiksi miljardööri Robert Kraft voisi ostaa Ottawa Senatorsin ja siirtää sen Quebeciin. Tai jotakin muuta. Sinä päivänä kun tänne annetaan NHL-joukkue, kaupunki sekoaa, Cauchon sanoo.

Nordiquesin aikakausi NHL:ssä jäi 16 vuoden mittaiseksi. Niihin vuosiin mahtui enemmän tunteita ja tapahtumia kuin monien muiden NHL-seurojen historiaan yhteensä.

Taival alkoi 1972. Quebec liittyi ammattilaissarja WHL:ään mutta vaihtoi sen lakkauttamisen jälkeen 1979 NHL:ään yhdessä Edmontonin, Winnipegin ja Hartfordin kanssa.

Ensimmäinen NHL-kausi oli vaikea, mutta sitten alkoi tapahtua. Puheenjohtaja Marcel Aubut ja toinen taustavaikuttaja Giles Leger punoivat suunnitelman, joka jäi osaksi lajihistoriaa. Se oli kylmän sodan urheilupommi.

Nordiquesin johto salakuljetti Tshekkoslovakian hirmupyssyt, Stastnyn veljekset Peterin ja Antonin länteen elokuussa 1980. Veljekset pakenivat turvallisuuspalvelun agentit kannoillaan Wieniin Kanadan lähetystöön. He pääsivät livahtamaan Amsterdamiin lentäneeseen koneeseen, josta matka jatkui Kanadaan.

Seuraavana vuonna Aubul matkasi Eurooppaan juonimaan matkasta jääneen vanhimman veljen Marianin Quebeciin.

Seuran keulakuviksi muodostuneet veljekset johdattivat Nordiquesin pudotuspeleihin vuosi toisensa jälkeen 1980- luvulla.

Anton, Marian ja Peter Stastny ovat suuria nimiä Quebecin jääkiekon historiassa.

Anton, Marian ja Peter Stastny ovat suuria nimiä Quebecin jääkiekon historiassa.

Nordiquesin ja Montrealin välille muodostui 1980-luvulla kireä kilpailuasetelma. Veriviholliset kohtasivat pudotuspeleissä yhteensä viidesti. Nordiques voitti kaksi kertaa, Canadiens kolme.

La Bataille du Québec järisytti koko provinssia. Se ulottui urheilun lisäksi politiikkaan. Nordiquesista muodostui provinssin itsenäistymispyrkimysten symboli. Canadiens taas profiloitui yhtenäisen Kanadan seuraksi.

Vastakkainasetteluun liittyi 1980-luvulla vahvasti myös olut. Canadiens oli Molsonin panimosuvun omistuksessa, Nordiques kilpailevan panimon Carling O’Keefen.

Canadiens yritti jopa estää Quebecin liittymisen NHL:ään 1979. Muiden seurojen fanit alkoivat kuitenkin boikotoida Molsonin olutta tukitoimena Nordiquesille ja hanke kaatui.

– Ne kahdeksan peliä kaudessa olivat jopa pudotuspelejä tärkeämpiä, aivan poikkeuksellisia pohjoisamerikkalaisessa urheilussa. Suurempia kuin Yankees–Red Sox tai jenkkifutiksen yliopistotaisto Michigan–Ohio, Cauchon sanoo.

– Canadiensin ja Nordiquesin taistot jakoivat kokonaisia perheitä. Se oli mahtavaa mutta sillä oli myös huonot puolensa. Monet ihmiset eivät edes puhuneet toisilleen. Nordiques lähti 24 vuotta sitten, mutta vieläkin jotkut ihmiset murjottavat, koska toinen oli punainen ja toinen sininen.

Yksi ikimuistoisimmista otteluista käytiin Montreal Forumissa pudotuspelien toisella kierroksella 1984. Viha kärjistyi toisen erän päättyessä hurjaan joukkorähinään. Vaihtopenkit tyhjenivät, käynnissä oli yhtä aikaa 14 tappelua. Lopulta pelaajat saatiin pois jäältä, mutta sama ralli jatkui pukukopeissa. Montreal Forum oli täysi villi länsi.

Ottelussa jaettiin lopulta yli 250 jäähyminuuttia. Yksitoista pelaajaa lähti suihkuun. Montreal voitti taiston lopulta 5–3 ja eteni konferenssifinaaliin. Vielä tänäkin päivänä Good Friday Massacre, Pitkäperjantain verilöyly, muistetaan NHL:ssä.

Kenenkään mielessä ei käynyt silloin, että kymmenen vuotta myöhemmin toinen joukkueista olisi historiaa.

Lähdöllä oli iso merkitys myös provinssin ”kakkoskaupungin” itsetuntoon. Vaikka se onkin hallinnollinen pääkaupunki, Montreal on aina ollut se kaupunki, jonka tapahtumista kerrotaan uutisissa ja josta katsotaan Quebeciin nenänvartta pitkin.

– Väki piti Quebeciä merkittävänä kaupunkina Nordiquesin ansiosta. Ihmiset tarvitsivat joukkueen, joka pystyi tappelemaan Montrealia vastaan. Keskinäisissä peleissä ihmiset tunsivat olevansa samalla viivalla montrealilaisten kanssa. Kun seura lähti, tunne loppui, Cauchon sanoo.

Nordiquesin ja Canadiensin kohtaamiset olivat elämää suurempia pelejä Quebecin provinssissa. Kuvassa seuralegenda Joe Sakic, joka ehti ihastuttaa Quebecissä seitsemän kauden ajan.

Nordiquesin ja Canadiensin kohtaamiset olivat elämää suurempia pelejä Quebecin provinssissa. Kuvassa seuralegenda Joe Sakic, joka ehti ihastuttaa Quebecissä seitsemän kauden ajan.

Nordiques valahti 80-luvun lopussa NHL:n pohjasakkaan, mutta sen ansiosta seura sai varata monia tulevaisuuden supertähtiä. Nordiques haali riveihinsä muun muassa Joe Sakicin, Mats Sundinin ja Owen Nolanin.

Vuonna 1991 se pääsi varaamaan kolmatta vuotta putkeen ensimmäisenä. Se iski kiinni superlupaus Eric Lindrosiin. Tämä järisytti kuitenkin kiekkomaailmaa ja kieltäytyi edustamasta Nordiquesia. Hän ei suostunut pukemaan päälleen edes seuran paitaa varaustilaisuudessa. Lopulta Lindros ei pelannut koko kaudella NHL:ssä.

Lindrosin jääräpäisyys ajoi Nordiquesin tekemään vuoden 1992 varaustilaisuuden yhteydessä yhden NHL-historian legendaarisimmista kaupoista, jolla oli kauaskantoiset seuraukset.

Nordiques kauppasi Lindrosin Philadelphiaan, josta se sai vaihdossa Peter Forsbergin, Mike Riccin, Ron Hextallin, Steve Duchesnen, Kerry Huffmanin, ykköskierroksen varaukset vuosille 1992 ja 1993 sekä 15 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Toisella varausvuoroistaan Nordiques poimi maalivahtilupaus Jocelyn Thibault’n, jonka avulla Patrick Roy hankittiin myöhemmin joukkueen menestyksen kulmakiveksi.

Nousu NHL:n kirkkaimmalle huipulle oli käynnistynyt. Maistiainen tulevasta saatiin tynkäkaudella 1994–95, jolloin joukkue rynnisti itäisen konferenssin voittoon. Penkin takana ensi kosketuksensa NHL:ään apuvalmentajana otti muuan Joel Quenneville.

Peter Forsberg pelasi ensimmäisen NHL-kautensa Nordiquesin paidassa ja voitti heti Calder Trophyn. Seuravalla kaudella hän johti Coloradon Stanley Cupiin.

Peter Forsberg pelasi ensimmäisen NHL-kautensa Nordiquesin paidassa ja voitti heti Calder Trophyn. Seuravalla kaudella hän johti Coloradon Stanley Cupiin.

Ensimmäisen pudotuspelikierroksen tappio New York Rangersille jäi kuitenkin lopulta seurahistorian viimeiseksi.

Vaikka Nordiquesin myyntihuhut ja talousvaikeudet olivat tiedossa, Quebecissä ei osattu pelätä pahinta.

– Ihmiset kyllä tiedostivat, että Nordiquesin lähtö on mahdollista, mutta ei siitä puhuttu koskaan siihen sävyyn, että niin todella tapahtuisi. Se oli tapahduttuaan todellinen shokki, Cauchon kertoo.

Nordiquesia ehti edustaa historiassa kuusi suomalaista. WHA-aikoina 70-luvulla joukkueessa pelasivat Matti Hagman ja Markus Mattsson, 80-luvun loppupuolella NHL:ssä Risto Siltanen, Jari Grönstrand sekä Iiro Järvi. Nordiquesin viimeisessä joukkueessa kaudella 1994–95 oli mukana 25-vuotias tulokaspuolustaja Janne Laukkanen, joka pääsi pelaamaan runkosarjassa 11 ottelua.

– Ei minulla ollut harmainta aavistusta, että seuraa oltiin siirtämässä muualle. Siitä kaudesta kirkkaimpana on jäänyt mieleen, kun kävimme Forsbergin kanssa pankissa, ja toinen vei sinne vähän isomman allekirjoitusbonuksen kuin toinen, Laukkanen, 49, muistelee.

Pudotuspelisarja Rangersia vastaan ei ole jäänyt hyvin lahtelaisen mieleen, vaikka hän pelasi kaikki kuusi ottelua.

– Olinko minä oikeasti kaikissa mukana?

Itse asiassa Laukkanen oli jäällä Nordiquesin historian viimeisessä vaihdossa Madison Square Gardenissa.

– Olinko? Täytyy kyllä tunnustaa, ettei minulla ole mitään muistikuvaa siitä, Laukkanen naurahtaa.

Yhdeksän päivää viimeisen ottelun jälkeen, 25. toukokuuta 1995, Quebecin taivas musteni. Marcel Aubut hyväksyi silloin yhdysvaltalaisen sijoittajaryhmän 103 miljoonan dollarin ostotarjouksen. Seura muutti Coloradoon.

Aubut’lle satoi tappouhkauksia faneilta. Quebecin kaduilla vilisi paitoja, joita koristi teksti Marcel Aubut: Wanted Dead or Alive. Poliisi joutui kuljettamaan Aubut’n perheen turvaan kaupungista.

Enteet Nordiquesin tarun lopulle olivat olleet ilmassa jo ennen kauppaa. Kanadan dollarin kurssi sukelsi ja samaan aikaan NHL:n palkat nousivat räjähdysmäisesti. Palkkakattoa ei ollut.

Lisäksi Quebec oli Winnipegin ohella koko liigan pienin markkina-alue, ja sen vuonna 1949 pikavauhtia tulipalossa tuhoutuneen hallin tilalle rakennettu kotiareena Colisée Pepsi jo rähjäinen. Uusi areena olisi vaatinut isoja investointeja.

Aubut aneli kaupungilta rahoitusta uuteen areenaan. Kaupunki ei kuitenkaan suostunut antamaan tekohengitystä.

– Tappioita pelännyt Aubut hyväksyi lopulta naurettavan tarjouksen. Hän tiesi, että seuraavien vuosien aikana joukkueen palkkakulut vähintään tuplaantuisivat. Joukkueessa olivat Sakic, Forsberg ja muut nuoret supertähdet, Cauchon sanoo.

– Jos kaupunki olisi tajunnut tilanteen vakavuuden, päättäjien kiinnostus seuran pelastamiseen olisi ollut uskoakseni toisenlaista.

Quebeciläinen radiojuontaja Vincent Cauchon näki läheltä Nordiquesin nousun ja tuhon. Myöhemmin hän perusti Nordiques Nation -kansanliikkeen.

Quebeciläinen radiojuontaja Vincent Cauchon näki läheltä Nordiquesin nousun ja tuhon. Myöhemmin hän perusti Nordiques Nation -kansanliikkeen.

Nordiquesin kohtalon koki vuotta myöhemmin myös Winnipeg Jets, joka muutti Arizonaan. Lukua laskettiin myös Edmontonille, Calgarylle ja Ottawalle. Hätiin ehti kuitenkin NHL:n komissaari Gary Bettman. Hän jyräsi läpi avustusohjelman, jonka rahoitus tuli muiden seurojen ja liigan pussista. Se ei kuitenkaan ehtinyt pelastaa Nordiquesia ja Jetsiä.

Lisää puukkoa Nordiquesin fanien haavoissa käänsi se, että Colorado voitti Stanley Cupin heti avauskaudellaan – siis Nordiquesin joukkueella. Quebecissä rakennettu ryhmä oli useiden vuosien ajan todellinen dynastia NHL:ssä. Se jyräsi divisioonavoittoon kahdeksalla ensimmäisellä Coloradon-kaudellaan ja nosteli Stanley Cupia vielä uudestaan vuonna 2001.

Quebecissä on odotettu NHL:n paluuta 24 pitkää vuotta. Kun Bettman lupasi 2010 seitsemännen NHL-seuran Kanadaan, toiveet nousivat pilviin. Tuolloin Bettman kertoi kaupungin olevan mahdollinen vaihtoehto, jos sinne saataisiin uusi areena. Vuonna 2011 Atlanta Thrashers siirrettiin kuitenkin Winnipegiin.

Quebeciin avattiin 2015 yli 18 000 katsojaa vetävä Centre Vidéotron, joka on NHL-tason halli. Areenan rakentaminen maksoi 370 miljoonaa dollaria. Se kuitattiin veronmaksajien pussista.

Hallia ei rakennettu junioriseura Rempartsin uudeksi kodiksi, vaan tarkoitus on saada Nordiques sinne. Myyntipuheena oli, että uusi areena tuo Nordiquesin takaisin. Areena on toiminut nyt neljä vuotta vajaakäytöllä.

Vuosien saatossa Quebecissä on nähty jos jonkinlaisia virityksiä NHL:n palauttamiseksi. Esimerkiksi vuonna 2009 Venäjän maakaasuyhtiö Gazpromin pamppu ja KHL:n toimitusjohtaja Aleksandr Medvedev halusi ostaa NHL-joukkueen ja siirtää sen Quebeciin. Projekti jäi lyhyeen. Myös Arizona Coyotesin mahdollisesta siirrosta Quebeciin on keskusteltu vähän väliä.

Vuonna 2015 liikemies Pierre Karl Péladeau’n mediayhtiö Quebecor jätti virallisen hakemuksen NHL:lle uudesta seurasta. Quebec taisteli laajennusjoukkueesta loppumetreille Las Vegasin kanssa, mutta joutui jälleen pettymään. Miljardööri Bill Foley pulitti lopulta Vegasin NHL-paikasta 500 miljoonaa dollaria. Kanadan dollarin huonolla kurssilla oli jälleen osansa päätöksessä.

Joulukuussa 2018 NHL ilmoitti laajentuvansa seuraavaksi Yhdysvaltain Seattleen. Liiga perusteli päätöstään muun muassa sillä, että läntisessä konferenssissa oli joukkueen vajaus. Seattle oli myös Pohjois-Amerikan suurin kaupunki, jossa ei ollut NBA- tai NHL-joukkuetta, joten päätös oli varsin looginen. Seattlen taustamogulit, liikemies David Bonderman ja elokuvatuottaja Jerry Bruckheimer, joutuivat maksamaan uudesta joukkueestaan NHL:lle 650 miljoonaa dollaria.

NHL:n silmissä yksi Quebecin suurimmista ongelmista on se, että ihmiset pitävät siellä jo jääkiekosta ja kuluttavat siihen aikaa ja rahaa.

Alue ei tarjoa NHL:lle mahdollisuutta levittää lajia, löytää uusia asiakkaita, solmia rahakkaita tv-sopimuksia. USA:n suurkaupunkien tarjoamat mahdollisuudet ovat perinteitä ja valmista fanipohjaa houkuttelevampia. Las Vegasin tuhkimotarina ei ole ollut hyvä asia Quebecin paluuhaaveiden kannalta.

Nordiquesin vanha kotiareena Colisee Pepsi kuvattuna ulkoapäin syksyllä 2009. Se rakennettiin hätäisesti vuonna 1949 edellisen, tulipalossa tuhoutuneen hallin tilalle ja oli jo 1990-luvulla aikansa elänyt.

Nordiquesin vanha kotiareena Colisee Pepsi kuvattuna ulkoapäin syksyllä 2009. Se rakennettiin hätäisesti vuonna 1949 edellisen, tulipalossa tuhoutuneen hallin tilalle ja oli jo 1990-luvulla aikansa elänyt.

Taustalla näkyvä upouusi Quebecin Videotron Centre vihittiin käyttöön 2015. Se rakenneettiin NHL-joukkueen toivossa, mutta nykyään se toimii vain juniorijoukkueen kotihallina.

Taustalla näkyvä upouusi Quebecin Videotron Centre vihittiin käyttöön 2015. Se rakenneettiin NHL-joukkueen toivossa, mutta nykyään se toimii vain juniorijoukkueen kotihallina.

Nordiquesin paluun tiellä seisoo myös vanha arkkivihollinen Montreal. Se on laajentanut vuosien saatossa reviiriään koko provinssiin ja pelannut muun muassa Quebecissä harjoitusotteluita. Monet kannustavat Quebecissäkin nykyään Canadiensia ja upottavat rahaa upporikkaan seuran kassaan. Omistajasuvun tämänhetkinen päämies Geoff Molson ei ole ymmärrettävästi halukas jakamaan saavuttamaansa markkina-aluetta.

– Hänellä on koko leikkikenttä hallussaan, koko provinssin ammattilaisjääkiekko kuuluu hänelle. Miksi hän haluaisi jakaa sitä? Molson on iso tekijä sarjassa, hänen mielipiteillään on arvoa. Viime vuosina on väläytelty myös toista seuraa Suur-Toronton alueelle, mutta ei Leafs sallisi sitä, Cauchon sanoo.

Nordiquesin paluun keulakuvana on viime vuodet toiminut mediajätti Quebecorin omistaja Péladeau, 57. Hän on johtanut aiemmin tällä vuosikymmenellä provinssin oppositiopuoluetta, joka on ajanut vahvasti Quebecin itsenäisyyttä. Quebecor hallinnoi uutta Vidéotron-areenaa, ja Péladeau yritti tosissaan haalia NHL-seuraa omistukseensa muutama vuosi sitten.

Cauchon näkee, ettei Péladeau ole oikea mies NHL-haavetta toteuttamaan.

– Péladeau pelottaa muita liigan omistajia. He eivät pidä häntä luotettavana. Hän on kaveri, joka on yrittänyt hajottaa Kanadan. Olen varma, että Péladeaun asema on vaikuttanut Nordiquesin paluuhaaveiden kariutumiseen.

– Laajennusjoukkueet tai olemassa olevien seurojen siirrot ovat paljon kiinni omistajista. Tämä koskee myös NFL:ää ja muita isoja liigoja. Uuden omistajan täytyy kelvata samaan pöytään muiden omistajien kanssa. En usko, että Péladeau kelpaa sinne.

Péladeau’lla on raportoitu olevan riitaisat välit Geoff Molsonin kanssa.

– Péladeau’n poliittiset näkemykset ovat muiden mielestä vaarallisia. Näiden kanssa ollaan herkkiä, kuten vaikkapa Colin Kaepernickin esimerkki paljastaa. Hän aloitti NFL:ssä sodan omistajia vastaan eikä ole pelannut sen jälkeen.

Juuri tällä hetkellä NHL:n paluu Quebeciin ei ole näköpiirissä. Seattlen liittymisen jälkeen liigassa on 2021–22 yhteensä 32 seuraa, ja laajentuminen ei vaikuta erityisen todennäköiseltä.

Siksi Quebecin ainoa mahdollisuus lienee jonkun huonosti voivan seuran siirtäminen kaupunkiin. Se on myös taloudellisesti laajennusjoukkuetta selvästi halvempi vaihtoehto.

Quebecin lisäksi kiinnostusta NHL-seuraan on ilmaissut Yhdysvaltain neljänneksi suurin kaupunki Houston, jonka metropolialueen asukasmäärä on noin kahdeksankertainen Quebeciin verrattuna.

Vuodesta toiseen NHL:n suurimpia tappioita tekevät Arizona Coyotes ja Florida Panthers ovat olleet eniten esillä siirtospekulaatioissa. Molemmat ovat olleet mukana liigassa jo pitkälti yli 20 vuotta, mutta eivät ole onnistuneet juurruttamaan kiekkokulttuuria palmujen alle ja pelaavat vuosi toisensa perään tyhjille katsomoille. Myös Ottawa Senatorsin siirto Quebeciin on ollut villeissä huhuissa pinnalla.

NHL ei kuitenkaan siirtele mielellään seuroja – se ei halua tunnustaa epäonnistuneensa. NHL on pitänyt sitkeästi Coyotesin Arizonassa ja torpannut oikeustoimia myöten ostajaehdokkaita, vaikka tunnelin päässä ei näy seuralle valoa.

Kun NHL ilmoitti Thrashersin siirrosta Winnipegiin, sen kausikortit, 12 000, myytiin loppuun seitsemässä minuutissa. Sama tapahtuisi varmasti myös Quebecissä, jonne NHL urheilullisin perustein kuuluisi.

Kun kyse on liiketoiminnasta, vaakakupissa painavat muut asiat.

Urheilulehdessä tällä viikolla: