Ässien maalilla seisoo ujo jättiläinen, joka suututti seuransa KHL:ssä ja viestii käännösohjelman avulla

Ässien maalilla seisoo ujo jättiläinen, joka suututti seuransa KHL:ssä ja viestii käännösohjelman avulla

Julkaistu:

Urheilulehden parhaat
Huippulupaus Daniil Tarasov siirtyi Poriin, koska haluaa pelata tulevaisuudessa NHL:ssä.
Katse hapuilee maahan ja pöytään – oikeastaan kaikkialle muualle kuin toimittajan silmiin. Puhe on hiljaista ja ääni värisevä. Kädet ovat puuskassa ja olemus on kaikin puolin vaivaantunut.
Kahvilapöydän toisella puolella istuu Ässien maalivahti Daniil Tarasov.

Hän on yksi SM-liigan mielenkiintoisimmista pelaajista ja samalla koko kiekkomaailman kovimpia maalivahtilupauksia. Venäläisen kohdalla geenilotto on osunut maalivahdiksi kohdilleen: Pituutta on lähes kaksi metriä, raajat ovat pitkät ja räjähtävyyttäkin riittää. Hermot ovat myös rautaa.

Haastattelutilanteessa idän itsevarma jättiläinen kutistuu kuitenkin pieneksi.

– Alussa saattaa ottaa oman aikansa, että englanti alkaa sujua. Mutta kyllä se sieltä tulee, kun rohkeus löytyy, naurahtaa vieressä istuva Ässien maalivahtivalmentaja Jaakko Rosendahl.

Heinäkuun loppu, Pitsiturnaus, aikainen aamu ja täpötäysi Äijänsuon jäähalli. Kaukalossa Tarasov ei tarvinnut aikaa, kun hän ehti hurmata kotimaiset kiekkopiirit. Jo Pitsiturnauksessa yleisö vaikuttui jättiläismäisen Tarasovin kylmähermoisesta työskentelystä Ässien maalilla. Sama tahti jatkui liigakauden avauskierroksella, kun täyden Isomäen edessä Tarasov torjui Lukon kumoon.

– Ei hän ole hötkyillyt tai jännittänyt missään tilanteessa, vaan on keskittynyt vain omaan juttunsa. En ole aikaisemmin nähnyt vastaavaa ja nyt puhutaan vain 20-vuotiaasta kaverista, Rosendahl kertoo.


– En minä jännitä. En oikeastaan mitään, en elämässä enkä kaukalossa… Tai ehkä vähän näitä haastatteluja, Tarasov liittyy keskusteluun.

Venäläinen on kaivanut puhelimensa esiin. Se on hänelle iso apu arjen askareissa. Tarasov ymmärtää englanniksi käytävää keskustelua, mutta puhuminen on haastavampaa. Google translator -käännösohjelman avulla venäjänkieliset sanat ja virkkeet kääntyvät englanniksi.

Ässät on hankkinut hänelle myös venäjää puhuvan englannin kielen opettajan, mutta puhelinta tarvitaan yhä päivittäisissä keskusteluissa.

– Englanti on minulle vielä vaikeaa. Venäjälläkin opetellaan koulussa englantia, mutta kyse on vain aivan alkeellisimmista perusteista. Kissa, koira, kala… Ei niillä sanoilla vielä arki oikein onnistu.

Sieltä mistä Tarasov on kotoisin, ei ­englantia tarvita. Hän vietti lapsuutensa kaukana Porista ja Suomesta, Etelä-Siperian Novokuznetskissa. »Kylmässä ja pimeässä paikassa», niin kuin hän itse kuvailee syntymäkaupunkiaan. Lähellä Kiinan ja Mongolian rajaa sijaitsevan hiilikaupungin ykköslaji oli jääkiekko, jota myös Tarasov alkoi harrastaa.

Se toki oli itsestään selvää, sillä isä Vadim Tarasov pelasi yli 20 vuoden uran maalivahtina.

– Kahdeksanvuotiaaksi asti olin kenttäpelaaja, mutta sitten siirryin maalivahdiksi. Isällä oli tähän valintaan suuri merkitys. Toki muutenkin sovin maalivahdiksi, Tarasov viittaa isoon kokoonsa.

Venäjällä hänen lapsuutensa oli ollut sellainen, minkälainen maassa huipulle tähtäävien urheilijoiden lapsuus on. Tarasov kertoo harjoitelleensa aamusta iltaan lapsesta ammattilaiseksi asti.

Ehkä suomalaisella mittapuulla sairaalloiselta vaikuttavat harjoittelumäärät ovat yksi niistä syistä, miksi itänaapuri on nykyisin huippuvahtien hautomo. NHL:n paras maalivahti Andrei Vasilevski on ­venäläinen – kuten on myös sarjan veräjänvartijoiden eliittiin kuuluva Sergei Bobrovski. Ilja Samsonov, Ilja Sorokin ja Tarasov kuuluvat sen sijaan siihen nuorten venäläisvahtien joukkoon, joista saattaa tulla tulevia Vezina-voittajia.

– Suhtautuminen jääkiekkoon on hänellä hieman erilainen kuin meillä muilla. Se näkyy esimerkiksi siinä, että välillä hänet pitää käydä hakemassa salilta pois ja sanoa, ettei voi harjoitella koko päivää. Tai että vapaapäivänä ei ole tarkoitus harjoitella. Hänen kohdallaan on pakko laittaa jarrua hirveään haluun treenata, sillä muuten hän voi rikkoa itsensä, Rosendahl kertoo.


Nuorempana harjoitteluinto tuotti Tarasoville tuloksia. Pitkänhuiskeasta molarista kehittyi superlupaus, joka raivasi tiensä maan juniorimaajoukkueisiin. Lahjakkuus varattiin NHL:ään ja Columbus Blue Jacketsiin lopulta maalivahdille korkealla numerolla 83. Täysin poikkeukselliseksi varauksen teki se, että pelaaja oli loukkaantuneena koko varauskautensa 2016–2017.

Viime kaudella hänet valittiin KHL:n farmisarja VHL:n vuoden tulokkaaksi. Tiet olivat avoinna tähtiin kasvattiseura Salavat Julajev Ufassa, jonka riveihin Tarasov oli siirtynyt jo nuorena.

Salavat Julajev tarjosi jatkosopimusta, mutta Tarasov yllättäen kieltäytyi. Seuran sisällä nähtiin punaista, kun heidän vuosikausia kasvattamansa pelaaja lähti läpimurron kynnyksellä muualle. Hänelle olisi ollut tarjolla paikka KHL:ssä, mutta Tarasov pakkasi laukkunsa ja lähti kaikkien yllätykseksi Poriin.

– He eivät olleet tyytyväisiä, mutta kyse oli minun urastani. Tietenkin Columbus oli mukana myös näissä keskusteluissa. Tulimme siihen tulokseen, että Ässät on minulle paras paikka matkalla kohti NHL:ää, hän kertoo jo kovempaan ääneen.

Hiljalleen venäläinen on löytänyt rohkeuden puhua englantia. Katsekaan ei enää karkaile pitkin lattiaa ja seiniä, vaan on tiukasti toimittajan silmissä.

Puhelin on yhä kahvilan pöydällä, mutta hän vilkuilee sitä jo harvemmin.

Tämäkin haastattelu on yksi syy siihen, miksi Tarasov on Ässissä. Tulevaisuus helpottuu, kun uuteen maahan ja kulttuurin on ehtinyt jo kerran sopeutua. Ensi kaudeksi venäläinen siirtyy hyvin todennäköisesti pelaamaan AHL:ään ja Pohjois-Amerikkaan.

Se tapahtuu hänen omien toiveidensa mukaan englantia sujuvasti puhuvana nuorena miehenä.


– Ilman muuta haluan oppia kielen kauden aikana. Parempaan suuntaan on jo menty. Alussa teimme kauppareissut Jaakon kanssa ja ne kestivät aina pari tuntia. Nyt Jaakkoa ei enää tarvita.

Tarasovia on koulittu kohti huippua eli NHL:ää venäläisen systemaattisesti, askel kerrallaan.

Ässissä yhdistyy paitsi kielikylpy, myös sopiva pelillinen haaste. Valmis maalivahti hän ei missään nimessä ole, minkä hankala alkukausikin on osoittanut. Kiekkoja on mennyt viime vuotta enemmän selän taakse niin harjoituksissa kuin peleissä, koska Tarasovin mukaan vastustajien laukaukset ovat aiempaa tarkempia ja kovempia.

Se on taas turhauttanut nuorta maalivahtia, joka haluaa torjua jokaisen kiekon.

– Hän on perfektionisti, mutta kukaan ei ole jääkiekossa täydellinen. Kun tulee takaiskuja, niin pitää pystyä olemaan myös kärsivällinen ja ymmärtää, ettei kaikki oppi mene välttämättä hetkessä ­perille. Pelin sisällä voi yksinkertaisesti tapahtua sellaistakin, mihin hän ei voi vaikuttaa, pataluotsi selventää.

Rosendahlin mukaan Tarasovin kanssa työskentely on varsin erilaista kuin hänen aiempien valmennettaviensa kanssa. Venäläinen tekee kirjaimellisesti ja täsmällisesti kaiken, mitä valmentaja pyytää. Se näkyy paitsi kaukalossa, myös sen ulkopuolella.

Ässien ei tarvitse huolehtia esimerkiksi siitä, että Tarasov lähtisi vapaa-ajallaan viihteelle, valvoisi yöt konsolipelien tai Netflixin parissa, sillä näitä asioita hän ei harrasta.

 

Välillä olen hakenuthänet kämpiltä mukaan,kun olen menossa tapaamaan esimerkiksi omaamummoani.

Kotonaan parikymppinen nuori mies kokkaa Rosendahlin lähettämien reseptien mukaisia ruokia.

– Siinäkin hän noudattaa ohjeita niin tarkkaan kuin vain mahdollista. Hän laittaa minulle takaisin tismalleen samanlaisia kuvia valmiista annoksista kuin kokkauskirjoissa on, Rosendahl nauraa.

– Välillä olen hakenut hänet kämpiltä mukaan, kun olen menossa tapaamaan esimerkiksi omaa mummoani, jotta hän näkisi vähän muutakin kuin hallia ja kotia.

Tarasov hymyilee ja nyökyttelee vieressä – yhä hieman ujona, mutta selkeästi jo vapautuneempana. Venäläinen ei aina itse löydä oikeita sanoja persoonansa kuvailuun, mutta Rosendahlin puheet osuvat eleistä päätellen oikeaan.

Sitä Tarasov ei itse kuitenkaan osaa harmitella, että päivät kuluisivatkin pää­osin kotona levätessä tai hallilla harjoitellessa. Porissa nimittäin asuntokin hurmasi heti ensinäkemällä.

– Pelkkä parvekkeeni on yhtä iso kuin asuntoni oli Venäjällä, Tarasov kertoo ihaillen.

– Eikä minulla ole muutenkaan ollut vaikeuksia sopeutua. Ei ole tullut ikävä perhettä tai ystäviä, sillä jääkiekko on kuitenkin ykkösjuttu.

Jollekin toiselle muutto täysin erilaiseen kulttuuriin ja maahan voisi tuoda kaihoisia ajatuksia kotimaasta, mutta ei Tarasoville.

Hänelle on päivänselvää, että kaikki asiat tehdään jääkiekon ehdoilla – ja jääkiekko määrittelee kaikki asiat. Niin on tehty aina ja niin tehdään jatkossakin.

Se vie hänet vielä paljon Poria pidemmälle.

Haluatko lukea tällaisia henkilökuvia tuoreeltaan? Urheilulehden tilausohjeet löydät täältä.
Urheilulehdessä tällä viikolla: