Annimari Kortteen hymyn takana on tuska – ”Mulle sanottiin aina, että olen tosi ruma”

Julkaistu:

urheilulehden parhaat
Pika-aituri Annimari Kortteen elämä on ollut täynnä hämmästyttäviä käänteitä.
Tämä juttu on julkaistu alun perin Urheilulehden numerossa 38/2019. Tilaa Urheilulehti kotiisi tästä.

Annimari Korte harjoittelee Eläintarhan urheilukentällä elokuisena hellepäivänä. Treeniä valvoo Urheiluliiton lajivalmentaja Mikael Ylöstalo, joka on toiminut Kortteen henkilökohtaisen valmentajan Rafael Blanquerin silminä kahtena viime kesänä.

Euroopan joukkuemestaruuskilpailuissa juoksijan ponnistus on mennyt liian lähelle aitaa, ja nyt tekniikkaa pannaan reilaan 5 x 11 aidan treenillä. Kilpailussa aitoja on kymmenen kappaletta, joten ylimääräinen aita tuo väkevyyttä loppuun ja vahvistaa henkistä puolta.

Uskoa 31-vuotias Korte on tarvinnut matkallaan Euroopan huipulle. Kaikki eivät usko, että juoksija on joutunut kokemaan elämässään niin paljon vastoinkäymisiä kuin hän on kertonut, mutta kaikesta näyttää löytyvän dokumentoitua aineistoa.

Aloitetaan seikkailu Veikkolasta, jossa Korte kasvoi sisarustensa kanssa maalaismaisemassa kanojen ja vuohen keskellä.

Lapsuudessa päälaji oli koripallo, jota hän pelasi Espoo Basket Teamissa 14-vuotiaaksi asti. Oheislajina oli muodostelmaluistelu. Yleisurheiluun hänet innosti luokkakaveri, jonka vanavedessä 12-vuotias tyttö marssi kentälle. Samassa iässä hän sai ensimmäisen koiransa: niistä tuli elinikäisiä ystäviä.

14-vuotiaaksi asti Korte harrasti korkeushyppyä, mutta hän joutui lopettamaan lajin selkävaivojen takia. Tilalle löytyi aitajuoksu, jonka salat Korte oppi nopeasti pienestä koostaan huolimatta.

»Se oli ensimmäinen laji, jossa olin hyvä ja pärjäsin», Korte kertoo.

Aitojen ylittämisestä tuli oiva pakokeino arjesta, jota sävytti kiusaaminen.

»Mulle sanottiin aina, että olen tosi ruma. Toinen korvani on ihan erilainen kuin toinen», Korte sanoo ja pyytää toimittajaa tarkastamaan tilanteen.

Korte sanoo olleensa niin ujo, ettei uskaltanut sanoa vastaan.

»Lapset ovat tällaisten asioiden suhteen aika armottomia. Silloin en osannut laittaa hiuksia, jolloin toinen korva tuli näkyviin hiusten läpi.»

Kokemuksista syntyi halu näyttää.

»Urheilukentällä ei ollut kukaan haukkumassa. Oli jotain, jossa olin hyvä.»


Korte sanoo sulkeneensa paljon asioita mielestään.

»Koko ala-asteen menin itkien nukkumaan, yläasteellakin samoin. Näistä jäi pahoja traumoja, ja kokemuksista alkoivat uniongelmani.»

Aitajuoksua hän harjoitteli ensin Lohjalla edesmenneen Jukka Heinäsen opastuksella ja muutti sen jälkeen Kuortaneen urheilulukioon, jossa valmentajana toimi Olga Hämäläinen. Siellä hän tutustui Urpo Sivulaan ja muihin lentopalloilijoihin, mutta ei viihtynyt metsän keskellä kuin kaksi vuotta.

»Tulin takaisin pääkaupunkiseudulle ja Mäkelänrinteen lukioon.»

Vuonna 2005 Korte voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa ja nousi tyttöjen maaotteluedustajaksi. Hän pääsi mukaan Marokossa järjestettyihin alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin. Seuraavan neljän vuoden aikana hän edusti Suomea arvokisoissa ja pääsi kesällä 2007 finaaliin asti alle 20-vuotiaiden EM-kisoissa. Hengelossa järjestetyt kisat päättyivät dramaattisesti.

»Ranteeni oli murtunut ja tosi kipeä. Jukka Räsänen puudutti sen EM-kisoissa. Jouduin nojaamaan lähtötelineissä yhdellä kädellä. Lähettäjä piti meitä kauan telineissä, enkä jaksanut pitää asentoa vaan kaaduin eteenpäin.»

Korte hylättiin.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Korte päätti suunnata syksyllä 2007 Pohjois-Amerikkaan, jonne oli syntynyt kontakti yllättävässä paikassa.

»Olin kuulantyöntäjä Adam Nelsonin kanssa poreammeessa Kuortaneella 2005», Korte sanoo.

Polskinnan keskellä Nelson kehui Georgian yliopistoa, jonka palkkalistoilla oli hänen valmentajansa Don Babbit.

»He houkuttelivat minut lähtemään Georgiaan.»

Athensissa sijaitsevan opinahjon värit ja maskotti vetosivat Kortteeseen.

»Punainen ja musta ovat lempivärini ja maskotti oli bulldoggi, mikä oli täydellistä.»

Perillä hän törmäsi ensimmäisenä päivänään käänteiseen rasismiin.

»Ensimmäisenä päivänä astuin sisään huoneeseeni, jolloin kämppäkaveri huutaa what the fuck this white girl is doing here.»

Atlantasta kotoisin oleva tyttö oli kauhuissaan, kun hänen kämppäkaverikseen oli laitettu valkoihoinen.

»Ensimmäisen viikon aikana hän ei puhunut mitään. Pesin vahingossa hänen haarukkansa, jolloin hän tuli ja löi.»

Tyttö sai lähestymiskiellon ja joutui ulos kampukselta. Elämä koetteli muutenkin, sillä Kortteen selkä oli niin kipeä, ettei treenaamisesta tullut mitään.

»Vasen jalkani ei toiminut kunnolla puoleentoista vuoteen hermovian takia.»

Korte ei saanut stipendiä toiselle vuodelle, joten edessä oli uuden opiskelupaikan etsintä. Se löytyi San Diegosta, mutta syksy sikäläisessä valtionyliopistossa jäi kokonaan väliin.

»En pystynyt treenaamaan sielläkään selän takia. Oli päiviä, jolloin en kyennyt nousemaan edes sängystä.»


Juoksija joutui palaamaan Suomeen, jossa selkävaivaan löytyi ihmeenomainen paranemiskeino. Sitä ennen esimerkiksi Sakari Orava oli todennut, ettei Korte voi enää juosta.

Joulukuussa 2008 ruotsalaislääkäri näki tieteellisessä kongressissa magneettikuvat Kortteen selkärangasta ja otti yhteyttä.

»He soittivat myöhään illalla ja minulla tuli kiire varata lento seuraavaksi aamuksi. Ajattelin, että tähän tilaisuuteen pitää tarttua, maksaa mitä maksaa.»

Aluksi lääkäri puudutti pienet hermot selästä.

»Kun nousin pöydältä, pystyin liikuttamaan vasenta jalkaani. Lääkäri kysyi, haluanko hänen polttavan kaikki pienet hermot. Näin tehtiin ja sen jälkeen vasen jalka nousi jälleen kunnolla.»

Kuukauden päästä Korte pystyi jälleen juoksemaan aitoja.

San Diegossa paistoi aurinko, mutta elämä ei hymyillyt.

»Olin mennyt sinne yhden valmentajan takia, mutta hänet erotettiin kuukautta ennen minun saapumistani.»

Kevään 2009 yleisurheilijoiden päävalmentajana toimi Larry Wade, mutta syksyllä tuli taas uusi kasvo päävalmentajan pallille, eikä hän ollut urheilijoiden mieleen.

»Hän oli meille tosi ilkeä. Aamulla piti tulla 5.30 kentälle, jossa hän sai kaikki itkemään.»

Korte sai vuodessa tarpeekseen.

»Pähkäilimme kämppikseni Briana Johnsonin kanssa, kuka olisi paras aitavalmentaja ja päädyimme Clemsonin yliopistoon, jossa valmensi Lawrence Johnson

Matka oli värikäs, sillä duo matkasi neljä päivää ja melkein 4000 kilometriä tavaroidensa kanssa. Perillä he päätyivät kovaan seuraan. »Boogie» Johnson on valmentanut Brianna Rollinsin olympiavoittoon ja maailmanmestaruuteen sekä myös ME-naista Kendra Harrisonia.

Akateemisesti valinta oli erinomainen, sillä Korte valmistui korkeilla arvosanoilla, mutta urheilullisesti asiat olisivat voineet mennä paremmin.

»Kehityin hyvin syksyllä, mutta en kestänyt sitä hullua treenaamista.»

Syksy päättyi siihen, että Korte tuli Suomeen leikkauspöydälle, jossa Ilkka Räsänen operoi molemmat penikat ja takareiden samalla kertaa.

Korte oli joukkueen ainoa valkoihoinen pikajuoksija, ja sai kuulla vaaleudestaan.

»He olivat aluksi tosi tylyjä. Vaikka olin kuuloetäisyydellä, he saattoivat sanoa, että äiti ei päästäisi minua valkoihoisena heille kylään.»

Joukkuekaverit olivat kotoisin etelästä, jossa rasismi on yleistä.

»He eivät voineet mitenkään ymmärtää, ettei minulla ole mitään tummaihoisia vastaan», Korte sanoo.

Korte oli opiskellut Georgiassa ravintotieteitä ja San Diegossa valtiotiedettä. Clemsonissa hän joutui vaihtamaan viestintään. Valmistumisensa jälkeen Korte halusi jatkaa maisteriopintoja, mutta USA:ssa se olisi tullut kalliiksi.

Niinpä hän suuntasi Lontooseen ja päätyi St Mary’s University Collegen, joka sijaitsee Twickenhamissa lähellä Englannin krikettipyhättöä. Yliopiston alueella on myös urheilukenttä, mikä vaikutti valintaan.

»Päädyin kuitenkin harjoittelemaan 1,5 tunnin junamatkan päähän, koska halusin hyvää valmennusta.»

Meritoituneella Lorna Boothella oli muutaman urheilijan valmennusryhmä. Arki oli raskasta. Opiskelu edellytti läsnäoloa aamukahdeksasta neljään, minkä jälkeen edessä oli illalla kolme tuntia matkustamista treeneihin, jotka kestivät kuudesta yhdeksään.

»Olin kotona vähän ennen yhtätoista ja jotain piti syödäkin.»

Seuraavana aamuna herätys klo 6.30, ja sama rumba uudelleen.

»Ei tuollaisella päiväohjelmalla voi saada tuloksia aikaan.»

Hän valmistui maisteriksi 2012, mutta lopputyö oli vielä jättämättä. Sen hän teki Jamaikalla sikäläisestä urheilumediasta, koska tunsi maan urheilijoita. Valmentaja Boothe ja 14-vuotias lapsitähti Imani Lansiquot olivat puoliksi jamaikalaisia, kuten monet Kortteen treenikavereista.


Kortteen sairauskierre alkoi Lontoossa, jossa ryhdyttiin tutkimaan hänen rintalastaansa ja ruokatorveansa.

»Kuumeilu yltyi, ja olin niin sairas, että päätin palata Suomeen.»

Vaikka Kortteella oli maisterin paperit taskussaan, hän ei pystynyt siirtymään työelämään.

»Olin joka toinen päivä sairaalassa, joten en voinut ottaa vakituista työtä. Vierailin 3–4 päivää viikossa HUS:n eri sairaaloissa.»

Freelance-juttujen laatiminen toi mukavaa vastapainoa sairaala-ajeluille.

Jotkut pitivät Kortetta luulosairaana, koska hän hymyili ja oli aina iloisella tuulella.

»Saatan itkeä sisälläni, mutta hymyillä ulospäin. Ulkopuolisen oli mahdotonta tajuta, miten kipeä olin.»

Verikokeet näyttivät, että jotain on pielessä. Allergia-arvot olivat järkyttäviä, valkosoluarvot pielessä. Yksikään testi ei osoittanut, mikä ne aiheutti.

»Rintalastasta otettiin koepaloja, joissa näkyi tulehdusta, mutta syy oli mysteeri. Ruokatorvesta ja mahalaukusta otettiin koepaloja. Sama juttu, tulehdus, mutta ei syytä.»

Paras ystävä oli kipulääke Tramadol. Kilpailemaan hän ei pystynyt kesäkuun 2012 jälkeen, mutta jatkoi harjoittelua ja sinnitteli verkkarielämää kesään 2014 asti. Näihin aikoihin Korte työskenteli toimittajana tai kisajärjestäjien palveluksessa arvokisoissa ja Timanttiliigassa. Hän pääsi haastattelemaan tuttuja kasvoja. Puolet haastatteluista oli kivoja juttutuokioita, toinen puoli virallisempaa.

»Työltä se ei koskaan tuntunut.»

Pahimpana sairasjaksona Korte ei pystynyt nielemään edes vettä. Kesällä 2014 hän sai lopulta diagnoosin rintalastakipuun. Syyksi paljastui Tietzen oireyhtymä. Kolme vuotta jatkunut tulehdustila parani kortisonipistoksilla. Joulukuussa saatiin selville syy nielemisongelmaan. Kyseessä oli ruokatorven allerginen tulehdus eli eosinofiilinen esofagiitti. Elämä näytti valoisamman puolensa. Enää ei ollut jatkuvaa pelkoa tukehtumisesta.

»Lääkehoidon jälkeen piti lopettaa kaiken allergisoivan ruoan syöminen ja ottaa siedätyshoitoa.»

Yhä hän joutuu valitsemaan ruoka-annoksensa pienestä valikoimasta, koska on allerginen melkein kaikelle.

Helmikuussa 2016 Korte juhlisti tervehtymistään muutolla Portugaliin.

»Sairauskierteen jälkeen halusin paranemaan mahdollisimman lämpimään ilmastoon.»

Lissabonissa hän editoi englanninkielisiä artikkeleita. Joulukuussa 2016 työpaikka vaihtui Barcelonaan, jossa tapahtui yllättävä uudelleenrakastuminen aitajuoksuun. Alankomaalainen 10-ottelija Eelco Sintcolaas oli talvella 2017 harjoitusleirillä Barcelonassa ja pyysi mukaan kentälle. Alku ei ollut helppoa lähes viiden vuoden harjoitustauon jälkeen.

»En päässyt telineistä edes ensimmäiselle aidalle.»

FC Barcelonan juoksijat bongasivat suomalaisen kentältä ja houkuttelivat mukaan seuran toimintaan. Siitä alkoi uran toinen vaihe. Kaudella 2017 hän kilpaili pääasiassa Espanjassa, mutta kävi kesällä myös kotimaan karkeloissa. Aidattu ratasuora kulki ohueen harjoituspohjaan nähden mukavasti 13,48 eli vain kaksi sadasosaa hitaammin kuin kesän 2012 ennätys.

Edessä oli kuitenkin taas ongelmia.

Vuoden 2018 alussa Korte joutui Barcelonassa ryöstön kohteeksi ja kolmeksi kuukaudeksi sairauslomalle. Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun hänen mielensä järkkyi.

Korte oli alkanut kärsiä paniikkikohtauksista vuonna 2005 jouduttuaan auto-onnettomuuteen. Lentopelon takia hän on saanut kohtauksia myös kymppitonnin korkeudessa. Viime kesän Korte paljasti joutuneensa seksuaalisen häirinnän kohteeksi työskennellessään yleisurheilutoimittajana. Nimiä hän ei lyönyt pöytään.

»Kerron lisää urani jälkeen. Siitä saattaa tulla vähän isompikin juttu.»

Juuri nyt hän ei halua häiriötekijöitä omaan urheilemiseensa.

»Osa kokemuksista on tosi traumaattisia ja aiheuttaa edelleen ahdistusta. En halua miettiä niitä, vaan keskittyä urheilemiseeni. Jos ne tulisivat julki, varmasti vaikuttaisi henkiseen hyvinvointiini ja harjoitteluuni.»


Maaliskuussa 2018 Korte päätti jättää päivätyönsä ja ryhtyä täyspäiväiseksi urheilijaksi. Samalla hän muutti Valenciaan, jossa valmentajaguru Blanquer toimii.

73-vuotiaan mentorin alaisuudessa Kortteen vauhti kiihtyi viime kaudella. Hän paransi useampaan otteeseen ennätystään ja selviytyi ensi kerran urallaan edustustason arvokisoihin. Berliinin olympiastadionilla tie nousi pystyyn jo alkuerissä, mutta kaudesta jäi hyvä maku.

Korte halusi tavoitella unelmaansa olympiaedustuksesta. Kun Korte tiedusteli SUL:lta tukitoimia fysioterapiaan tai henkiseen valmennukseen, puhelimen toisessa päässä oli hiljaista.

Valenciassa Korte joutui elämään nuukasti. »Syksyllä käytin noin 20 euroa viikossa rahaa. Kaikki meni ruokaan.»

Ja muutama lantti koiranruokaan. Juoksijan lemmikit Raad ja Maya ovat niin pieniä, että niiden ruokkimiseen riittää viisi euroa viikossa. Korttella ei ollut varaa käydä fysioterapeutin vastaanotolla, vaikka se on Espanjassa puolet halvempaa kuin Suomessa.

»Vasta keväällä 2019 saatuani vähän SUL:n tukea ryhdyin käymään fyssarilla. Ajattelin, että parempi käyttää rahat keväällä ja toivoa, että kesällä tulee tuloksia, mikä auttaa rahoituksen hankkimisessa.»

Vuoden alussa hän oli saanut kaksi tukijaa, joiden avustuksen ansiosta Korte pystyi maksamaan vuokransa Valenciassa.

»Se helpotti kesään valmistautumista. Viime vuonna jouduin stressaamaan koko ajan vuokranmaksua.»

Hallikausi meni ohi takareisivamman takia, mikä lisäsi paineita kesällä menestymiseen. Kesällä kulki sitten sitäkin kovempaa: ensin alkukesästä MM-raja Lahdessa ja heinäkuun lopulla SE ja olympiaraja. MM-rajan rikkomisen jälkeen Kortteen markkina-arvo nousi silmissä.

»Olen saanut aika hyvin rahaa kisoista.»

Naisten pika-aidat oli kotimaisen yleisurheilukesän kuuma laji, ja pääosanesittäjille maksettiin kelpo korvaus.

»Niistä kerääntyi yllättävän paljon kesän aikana, joten nyt ei tarvitse murehtia ensi vuoden vuokrakuluja. Kesäkuussa onnistuin ansaitsemaan ensi vuoden vuokrat, mikä helpotti huomattavasti stressiä. Siinä oli yksi syy huipputuloksiin heinäkuun lopulla.»

Korte on sopinut valmentajansa kanssa, että maksaa tälle palkkiota syksystä lähtien, mikäli Olympiakomitea myöntää hänelle apurahan ensi vuodeksi. Kulut ovat kasvaneet, koska kesän aikana kuvioon ovat tulleet univalmentaja Henri Tuomilehto ja henkinen valmentaja.

»Todennäköisesti heistä olisi ollut iso hyöty jo viime vuoden puolella. Kyselin jo syksyllä SUL:sta, mutta silloin ei tullut mitään apua.»

SUL:n toimistolla herättiin vasta silloin, kun Korte juoksi alle MM-rajan.

»Kaksi päivää sen jälkeen puhelin alkoi soida. Yksi sun toinenkin SUL:n tyyppi soitti ja kysyi, tarvitsenko unilääkäriä, psykologia tai jotain muuta.»

Kuluvalla kaudella Korte joutui jättämään hallikauden väliin takareisivamman takia. Jalka on vaivannut sen jälkeenkin, mutta juoksija ei halua mennä leikkaukseen hetkellä, jolloin hänen olympiaunelmansa on vihdoin toteutumassa.

Voi vain ihmetellä, kuinka kovaa Korte juoksisi, mikäli hän saisi pyyhältää lempimatkansa ilman terveysmurheita ja taloushuolia.

Annimari Korte

Syntynyt: 8.4.1988 Kirkkonummella.

Pituus/paino: 164 cm/50 kg.

Laji: 100 m aidat.

Seura: Valencia Esports ja HIFK.

Valmentaja: Rafael Blanquer.

Ennätys: 12,72 SE (2019).

Koulutus: Kandidaatin tutkinto viestinnässä Clemsonin yliopistosta (USA) ja maisterin tutkinto St Marys University Collegesta (Britannia).

Muuta: Edustaa Suomea Dohan MM-kisoissa
Urheilulehdessä tällä viikolla: