Miltä tuntuu, kun SM-liigaan ei pääse takaisin? Toni Leinonen pelasi yli 100 peliä HIFK:ssa – juuttui sitten Mestikseen ja lopetti 27-vuotiaana: ”Jääkiekkoilija on ollut identiteettini” - Urheilulehden parhaat - Ilta-Sanomat

Miltä tuntuu, kun SM-liigaan ei pääse takaisin? Toni Leinonen pelasi yli 100 peliä HIFK:ssa – juuttui sitten Mestikseen ja lopetti 27-vuotiaana: ”Jääkiekkoilija on ollut identiteettini”

Kuvituskuva
Julkaistu: 18.9.2019 15:06

Miltä tuntuu, kun putoaa SM-liigasta eikä pääse sinne takaisin? Toni Leinosta asia riepoi niin paljon, että hän ripusti luistimet naulaan 27-vuotiaana.

  • Tämä juttu on julkaistu alun perin Urheilulehden numerossa 36/2019. Tilaa Urheilulehti kotiisi tästä.

Maanantaipäivä Helsingin keskustassa. Taivas on kirkas. Toni Leinosella on vaikeuksia pitää silmiään kunnolla auki valokuvausta varten. Hänellä on herkät silmät. Siksi hän siristelee näköelimiään kesän huumaavassa valossa.

– Ehkä liigaurani jäi siksi niin lyhyeksi, etten kestänyt kirkkaita valoja, Leinonen tokaisee.

Vitsi on hauska erityisesti siksi, että Leinonen teki SM-liigauransa Helsingin IFK:ssa. Kirkkaat valot yhdistetään usein juuri HIFK:hon ja Nordenskiöldinkadun legendaariseen jäähalliin.

Leinonen on vasta 27-vuotias, mutta edellispäivänä hän on kertonut, että pelit jääkiekkoilijana ovat lopullisesti ohi.

Pienikokoinen (172 cm / 70kg) mutta kamppailuja kaihtamaton, luisteluvoimainen ja aina kaiken likoon laittanut Leinonen kiitti lähimmäisiään ja pelikavereitaan ilmoittaen, että liekki paloi loppuun.

Lopullisesti.

Palo kiekkoa kohtaan roihusi 22 vuotta. Leinonen aloitti jääkiekkoharrastuksen 5-vuotiaana tammikuussa 1997. Luulisi, että siitä oli ja on vaikeaa päästää irti.

– Olihan se periaatteessa. Olen miettinyt sitä, että jääkiekko on identifioinut minut ihmisenä. Jääkiekkoilija on ollut identiteettini. Olen miettinyt, että jos nyt lopetan nuorena, olenko luovuttaja tai epäonnistunut? Leinonen pohtii.

Isoja kysymyksiä. Ja terve vastaus:

– Ei se voi määrittää minua ihmisenä, millainen olen jääkiekkoilijana.

Leinonen pelasi 126 SM-liigan runkosarjaottelua ja yhdeksän pudotuspelimatsia HIFK:ssa ja Sportissa, joutui sitten Mestikseen eikä onnistunut palaamaan enää liigaan.

Neljä kautta divarikiekkoa riitti. Korvaukset ovat pieniä, eläkettä ei kerry ja kun 45 pisteen kausikaan ei avannut liigan portteja, motivaatio kiekkoilla alkoi hiipua. Kun SM-liiga on suljettu, edes noususta oman mestisjoukkueen riveissä ei voi unelmoida.

Kaudella 2016–17 Leinonen oli Kiekko-Vantaan kapteeni ja kultakypärä (50 ott. 15+30=45). Hän liidasi joukkueensa Mestiksen finaaleihin.

– Pelasin Vantaalla hyvän kauden, mutta aloin jo sen jälkeen miettimään, tuleeko tästä mitään. Seuraava kausi menikin sitten miten meni. Oli isoja motivaatio-ongelmia. Mietin, onko minulla tulevaisuutta lajissa kun tietää, että ikää tulee ja sarjat ovat kiinni. Mitä se oikeasti vaatii, että saisin näyttöpaikan? Tiesin kyllä, että pystyisin pelaamaan liigassa. Olin jo pelannut siellä yli sata peliä. Olin kehittynyt aiempaa paremmaksi pelaajaksi. Sain kokemusta ja peliäly kehittyi.

Silti hän jäi huippukaudenkin jälkeen ilman työpaikkaa.

– Jo joulukuussa oli neuvotteluita KooKoon kanssa, kun oli tiedossa että Simo Mälkiä (Kiekko-Vantaan päävalmentaja) siirtyy sinne apuvalmentajaksi. Oli puhetta, että menisin mukana. Mustaa ei kuitenkaan ollut valkoisella, ja jälkeenpäin sain huomata, että puheet ovat vain puheita. Olimme maaliskuussa juuri voittaneet välieräsarjan kun sain ilmoituksen, ettei ole käyttöä Kouvolassa seuraavalla kaudella, Leinonen muistelee.

– Tipuin tyhjän päälle. Liigaseuroihin on siinä vaiheessa sainattu jo kaikki pelaajat. Agenttini rupesi käymään vaihtoehtoja läpi, mutta vastaus oli aina sama: hyvä jätkä, mutta tilaa ei ole.

Näytöt Mestiksessä eivät sittenkään riittäneet.

Toni Leinonen pelasi neljä kautta HIFK:ssa, mutta vuodet eivät taanneet paikkaa pääsarjasta loppu-uralle.

Toni Leinonen pelasi neljä kautta HIFK:ssa, mutta vuodet eivät taanneet paikkaa pääsarjasta loppu-uralle.

Jos katsotaan Leinosen huippukautta 2016–17, Mestiksen sadasta eniten pisteitä tehneestä hyökkääjästä 22 on lopettanut tai siirtynyt alasarjoihin, 12 on ilman seuraa. 50 eniten pisteitä tehneen puolustajan osalta luvut ovat 14 ja 3. Lopettaneiden keski-ikä on vain 27,9 vuotta.

Lisäksi kyseisestä 150 kiekkoilijan joukosta 34 on lähtenyt ulkomaille eli pääasiassa Euroopan pieniin kiekkomaihin. Se ei kiehtonut Leinosta, joka avioitui vuosi sitten kesällä. Hän on pitänyt rakkaansa kanssa yhtä 15-vuotiaasta asti, joulukuusta 2006.

– Varsinkin viime vuosina olen ruvennut miettimään asioita aiempaa isommalla perspektiivillä. Haluan olla onnellinen. En usko, että olisin yhtään sen onnellisempi, vaikka saisin enemmän rahaa mutta olisin ulkomailla yksin. En nähnyt vaihtoehtona kiekkokiertolaisen elämää. Kun lopetan, minulle on selvää, etten pelaa enää missään. Joko pitää olla tosissaan tai sitten olla pelaamatta ollenkaan, Leinonen sanoo.

SM-liigajoukkueet, etenkin pienimmät ja keskisuuret sellaiset, täyttävät yhä useammin rosterinsa halvoilla junioreilla. Se näkyy palkkatason putoamisena.

Nuoret pelaajat ovat tämän vuosikymmenen kuluessa saaneet paikan SM-liigasta yhä nopeammin – ja monien tapauksessa myös aiempaa helpommin. Jos sen jälkeen ajautuu Mestikseen, SM-liigaan on hankala päästä takaisin. Leinonen on tästä elävä esimerkki.

Usein parhaat mahdollisuudet tällaisille pelaajille murtautua liigaan syntyvät kesken kauden, jos johonkin seuraan iskee yllättävä pelaajapula loukkaantumisten takia.

Mestiksestä SM-liigaan pääsee yhä, mutta usein pitää olla joko liigaseuran siellä kasvattama sopimuspelaaja tai tehdä hyppy esimerkiksi Teemu Turusen ja Oula Palveen tyylillä: he pääsivät Jukureista HPK:hon Antti Pennasen mukana. Turunen on nyt HIFK:n kärkipelaaja ja Palveella on NHL-sopimus Pittsburghiin.

Toiset juuttuvat Mestikseen.

– Pystyn muutaman vuoden Mestistä pelanneena luettelemaan aika nopeasti pelaajia, jotka ovat selvästi parempia kuin moni liigapelaaja. He eivät vain ole saaneet missään vaiheessa mahdollisuutta. Ihmettelen sitä, mistä se johtuu. Moni Mestis-pelaaja tulisi juosten liigaan, jos saisi sen pari tonnia kuussa. Ymmärrän, että halutaan nostaa omia junnuja liigaan, mutta samalla ihmetellään, kun pelaajien taso heittelee. Toki nuoretkaan eivät kasva, jos eivät saa mahdollisuutta.

Leinonen pelasi itse ensimmäiset liigapelinsä parikymppisenä kaudella 2011–12. Neljä vuotta HIFK:n ringissä ja viimeisen liigakeväänsä 2015 Sportissa pelannut laituri myöntää miettineensä, saiko hän itsekin liikaa liian nopeasti.

– Olen miettinyt omallakin kohdallani, että osasinko kuitenkaan arvostaa sitä? Olen pienestä pojasta asti ollut IFK:n fani ja pääsin sinne pelaamaan, mitä arvostin kyllä, mutta arvostinko tarpeeksi ennen kuin pelit päättyivät?

Pohdinta muistuttaa siitä, millaisella luonteella varustettuja pelaajia Mestiksellä on tarjota liigaan. Harvalle sieltä tiensä liigaan voittavalle tulisi mieleen valittaa pääsarjan arjesta. Tarjolla on motivoituneita ja kaikkensa likoon laittavia pelaajia.

– Vanhemmat pelaajat osaavat kyllä arvostaa sitä, kun tietää, että mahdollisuus voi oikeasti olla ainoa. Nuorena ajattelee, että saumoja riittää. Näkisin, että liigaseurojen pitäisi rohkeammin uskaltaa kokeilla Mestiksestä tulevia pelaajia. Siellä on hyviä pelaajia, jotka eivät saa mahdollisuutta välttämättä ikinä. Viime kauden joukkueestani esimerkiksi Joonas Larinmaa on hyvin samantyylinen kuin Iikka Kangasniemi: pienikokoinen ja tosi taitava. Iikka sai Bluesista mahdollisuuden, ja loppu on historiaa.

Vaikka Leinosen motivaatio oli uran kahden viimeisen pelikauden aikana koetuksella, hän kokee pystyneensä välttämään ns. ohipelit.

– En lähtenyt pelaamaan yhtäkään peliä niin, että pelataanpa tämä alta pois. Koen olevani kaukalossa tilivelvollinen jokaiselle joukkuekaverilleni sekä seuralle. Laitan itseni likoon, vaikka se tuntuisi kuinka pahalta. Pystyn käsi sydämellä sanomaan, etten lähtenyt läpsyttelemään yhteenkään peliin. Pumppaaminen ja itsensä lataaminen oli vain raskasta.

Jäällä Leinonen teki työteliäällä ja sähäkällä pelityylillään itsestään nopeasti HIFK:n kannattajien suosikin. Valtakunnallisesti hänestä tuli tunnetumpi vasta pelatessaan Kiekko-Vantaassa syksyllä 2016.

Toni Leinonen HIFK:n paidassa syksyllä 2013.

Toni Leinonen HIFK:n paidassa syksyllä 2013.

HIFK:n valmennuksessa mukana ollut luisteluguru Janne Hänninen vinkkasi Leinosesta Ilta-Sanomiin, ja jääkiekkoilija kutsuttiin ISTV:n porrashaasteeseen juoksemaan Malminkartanon portaat. Syntyi vakuuttavaa jälkeä: Leinonen rikkoi ensimmäisenä minuutin haamurajan ja löi mm. maajoukkuehiihtäjä Anssi Pentsisen ja suunnistaja Mårten Boströmin.

– Sain kuulla vuosien ajan maakunnissa kaikenlaista agitointia, että mene juoksemaan portaita. Olen kuitenkin ajatellut sen niin, että vittuilu on välittämistä, Leinonen hymähtää.

Viime kaudella hän esiintyi taas suuren huomion saaneella videolla. Tällä kertaa Leinosen suoritus meni vielä laajempaan levitykseen: hänen lämärimaalinsa rankkarikisassa levisi Mestiksen sometilien kautta pohjoisamerikkalaisten urheilujättien sivuille asti.

Siitä Leinonen on kuullut hyvällä tavalla – ja hyvä asiahan se olikin:

– Minua ei muistetakaan jääkiekkoilijana joka juoksi portaat, vaan jääkiekkoilijana joka teki maalin, Leinonen virnistää.

Toisaalta kuten aiemmin todettua, mukavampaa olisi, kun ei tarvitsisi olla ”jääkiekkoilija” tai ”ex-jääkiekkoilija”.

– Kun kerroin pelaavani HIFK:ssa, huomasin ihmisten käyttäytyvän eri tavalla. En halua sellaista. Olen ihminen, joka pelasi työkseen jääkiekkoa ja siirtyi muihin hommiin.

Nyt Leinonen on pelannut paljon frisbeegolfia, mutta esimerkiksi punttisalien suuri ystävä hän ei ole koskaan ollut. Keho on ollut silti ihmeissään muutoksista.

– Kroppa on vetänyt aika limiteillä monta vuotta. Voi olla elimistölle aika shokki, jos urheilun jättää kokonaan pois. Toisaalta on ollut hyvä pääkopalle, ettei tarvitse repiä tai venyttää itseään äärirajoille. On tässä huomannut sen vaikutuksen henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, jos ei urheile ja pura energiaa johonkin.

Ammattikoulusta tietojenkäsittelyn perustutkinnon hankkinut Leinonen on hakenut parin viime vuoden aikana opiskelemaan, mutta vielä ei ole tärpännyt. Pääsykoekirjojen lisäksi hän mainitsee lukeneensa mm. Yuval Noah Hararin ja Thomas Eriksonin tuotantoa.

Haastatteluun Leinonen on tullut suoraan koeajosta, sillä haussa on elämän ensimmäinen oma auto. Peliurallaan hän käveli tai pyöräili jäähallille, välillä meni muiden kyydillä. Töitä hän tekee Playgreen-nimisessä yhtiössä.

– Asennamme aurinkosähköjärjestelmiä omakotitalojen ja yritysten katoille. Minulle on tärkeää osallistua jollain lailla ilmastotalkoisiin – muutenkin kuin vain luopumalla punaisesta lihasta, johon ryhdyin testimielessä viime kaudella. Toki taustalla on tuotanto ja muu, mutta on tämä silti uusiutuvaa sähköä. Olen tykännyt hommistani. Pidän fyysisestä työstä, jossa näkee työnsä jäljen.

Toni Leinonen kuvattuna Helsingissä 19. elokuuta 2019.

Toni Leinonen kuvattuna Helsingissä 19. elokuuta 2019.

Vaikka Leinonen olisi halunnut pärjätä jäällä, hän ei ole katkera tapahtumista urallaan. Leinonen sai lopettaa terveenä ja omilla ehdoillaan. Hän muistaa jääkiekkoa hyvällä.

– Haluan uskoa, että kaikki saavat mitä ansaitsevat. En halua jossitella. Näitä ”mäkin olisin pystynyt” -tyyppejä löytyy aika paljon kuppiloista. Pystyn seisomaan selkä suorana ja sanomaan, ettei se ollut minua varten ja siitä ei tullut mitään.

Sitä Leinonen ei vielä tiedä, mitä haluaa elämässään tehdä.

– En ole huolissani. Moni viisikymppinenkään ei välttämättä vielä tiedä, mitä haluaa tehdä niin sanotusti isona. Minulla on asiat hyvin, hyvä verkosto ympärillä. Tiedän, että keksin jotain ja löydän oman polkuni. Lähden siitä, että se on jotain, mikä tekee minut onnelliseksi.

Jälki historiaan

Toni Leinosen uran ikimuistoisiin hetkiin lukeutuvat ensimmäinen SM-liigaottelu Hakametsässä sekä ensimmäinen liigamaali Kuopiossa Mikko Koskisen selän taakse.

– Kun siitä on keskusteltu jälkikäteen, oli se totta puhuen aika huono veto. Kaaliperhonen, joka upposi kainalosta. Kyllä sen muistaa silti ikuisesti. Eikä niitä maaleja muutenkaan niin hirveästi tullut. Kyllä ne melkein kaikki muistaa, Leinonen sanoo.

Yksi uran huippuhetkistä tapahtui jo ennen liigauraa: nuorten SM-kulta 2012 finaaleista, joissa kohtasivat HIFK ja Jokerit. Jokerien joukkueeseen kuuluivat mm. sittemmin NHL:ään yltäneet Esa Lindell, Markus Hännikäinen ja Petteri Lindbohm. HIFK:lla oli maalissa Ville Husso, puolustusta vahvistivat jo miesten pelejä pelanneet Miihkali Teppo, Julius Nyqvist, Christian Silfver ja Juuso Salmi. Myös Markus Granlund pelasi yhden loppuottelun.

– Olimme neljästi ottaneet Jokereilta nuottaan runkosarjassa. Pudotuspeleihin saimme vähän vahvistusta liigasta ja Mestiksestä. Mitä olen keskustellut sen aikaisten jokeripelaajien kanssa, he ovat kertoneet jälkeenpäin, ettei heillä ollut itselläkään uskoa meidän lyömiseksi.

Parhaaksi muistoksi nousee silti Talviklassikko 2014, HIFK:n ja Jokerien historian toistaiseksi tuorein kohtaaminen.

– Ehdoton ykkönen on Talviklassikon historiallinen 106:s voitto. Se oli iso juttu siinäkin mielessä, että kausi oli ollut kaikin puolin vaikea seuralle. Pystyimme klaaraamaan sen pelin. Siitä jäi fiilis, että jotain olen pystynyt kirjoittamaan historian kirjoihin.

HIFK:n ja Jokerien runkosarjavoitot ovat 106–105 punaisille.

Syntynyt: 8. marraskuuta 1991 Helsingissä.

Pituus/paino: 172cm/70kg.

Pelipaikka: laitahyökkääjä.

Ammattilaisena: HIFK 2011-15, Sport 2015, Kiekko-Vantaa 2015-18, Jokipojat 2018-19. SM-liigassa 126 runkosarjaottelua (10+8=18) ja 9 pudotuspeliottelua (1+2=3). Mestiksessä 205 runkosarjaottelua (46+88=134) ja 30 pudotuspeliottelua (6+11=17).

Saavutuksia: A-nuorten SM-kultaa 2012, Mestiksen hopeaa 2017.

Muuta: Naimisissa Saaran kanssa. Harrastaa frisbeegolfia. Seuraa aktiivisesti NFL:ää ja e-urheilua.

Urheilulehdessä tällä viikolla: