Pankkikriisi vei työn, kodin ja rahat muttei vaimon rakkautta – vuosia myöhemmin sitkeys palkittiin kaikkien aikojen urheiluyllätyksellä

Pankkikriisi vei työn, kodin ja rahat muttei vaimon rakkautta – vuosia myöhemmin sitkeys palkittiin kaikkien aikojen urheiluyllätyksellä

Julkaistu:

Nyrkkeily
Manny Robles oli kuusivuotias, kun salakuljettajat toivat hänet autossaan Yhdysvaltoihin. Hän ehti menettää elämässään melkein kaiken paitsi uskonsa. Se nosti meksikolaisvalmentajan mieheksi maailman puhutuimman nyrkkeilysensaation Andy Ruizin takana.
Kesäkuun ensimmäisenä päivänä New Yorkin legendaarisen Madison Square Gardenin nyrkkeilykehässä kaksi meksikolaismiestä halasi toisiaan ja pomppi onnesta. Heidän kahdenkeskinen hetkensä kesti vain muutaman sekunnin ennen kuin taustajoukot riensivät kehään ja mediasirkus pääsi kunnolla käyntiin.

Nuo pari sekuntia merkitsivät Andy Ruiz juniorille ja hänen valmentajalleen Manny Roblesille kaikkea. He loivat yhdessä yhden raskaan sarjan historian suurimmista sensaatioista, johon ei uskonut heidän lisäkseen juuri kukaan.

Ruiz, 29, tyrmäsi Anthony Joshuan loppuunmyydyssä MM-ottelussa, jonka piti olla ylistetylle brittiläiselle maailmanmestarille läpihuutojuttu. Madison Square Gardenin yleisön ihmetellessä yhtä kaikkien aikojen yllätyksistä Robles antoi kyynelten tulla.

48-vuotias valmentaja itki muiden juhliessa kehässä, lehdistötilaisuudessa ja myöhemmin tv-haastatteluissa.

»Siinä hetkessä muistaa kaikki ylä- ja alamäet, uhraukset, kaikki ne vuodet, jotka tähän on käyttänyt. Aloin ajatella negatiivisia kommentteja medialta, nyrkkeilyfaneilta – ihmisiltä, jotka eivät uskoneet voittoomme Andyn ulkonäön vuoksi», Robles muistelee puhelimitse Urheilulehdelle.

»Ihmiset luulevat, että täytyy näyttää Anthony Joshualta voidakseen olla mestari. Andyn voitto antaa syyn uskoa, että kuka tahansa voi menestyä elämässä oli kyse urheilusta, koulutuksesta tai mistä vain. Ei ole väliä, miltä näyttää. Tärkeintä on, mitä on sydämessä.»

Elämässä voi saavuttaa ihmeellisen paljon, kun asiaansa uskoo tarpeeksi. Rapakuntoiseksi pullukaksi haukuttu Ruiz muuttui yhdessä illassa maailmanmestariksi, josta koko maailma kohisee.

Tämä ei ole kuitenkaan vain yhdysvaltalais-meksikolaisen nyrkkeilijän tuhkimotarina. Valmentaja Manny Robles on osoittanut, että huipulle voi nousta, vaikka olisi menettänyt kaiken.


Joulun 1978 muistot ovat yhä elävästi mielessä. Se oli viimeinen kerta, kun kuusivuotias Manny Robles vietti perheensä kanssa juhlapyhiä kodissaan Länsi-Meksikon Guadalajarassa.

Elämää Meksikon suurkaupungeissa leimasivat 1970- ja 1980-lukujen taitteessa eriarvoisuus, talousvaikeudet ja kasvava rikollisuus. Roblesin vanhemmat halusivat lapsilleen parempaa. He päättivät suunnata monen muun tavoin naapurivaltioon, jota kutsuttiin suurten mahdollisuuksien maaksi.

Isä Manuel Robles senior muutti aiemmin Yhdysvaltoihin etsimään töitä. Äiti, Manny ja tämän kaksi pikkusiskoa seurasivat perässä loppuvuonna 1978. Matka oli rankka.

»Äitini piti ylittää raja vuoria pitkin. Minä ja 4- ja 5-vuotiaat siskoni piileskelimme autossa, jossa meidät salakuljetettiin rajan yli», Robles kertoo.

Lapsia pelotti, mutta niin pelotti äitiäkin, joka joutui eroamaan jälkikasvustaan tietämättä, menisikö kaikki suunnitelmien mukaan.

»En voi edes kuvitella, miten vaikeaa äidin oli jättää pienet lapsensa autoon ja mennä itse toista reittiä. Meillä ei ollut kuitenkaan muuta vaihtoehtoa.»

Perhe pääsi perille Kaliforniaan, mutta vaikeudet olivat vasta alussa. Los Angelesin alueelle asettuneilla laittomilla siirtolaisilla ei ollut uudessa kotimaassaan oikeuksia, kielitaitoa eikä rahaa.

»Minä ja siskoni kävimme koulua osaamatta englantia, isäni kävi erinäisissä töissä. Jaoimme kerrostaloasunnon vieraiden ihmisten kanssa, kunnes vanhempani saivat kerättyä tarpeeksi rahaa omaan kotiin. Emme saaneet mitään helpolla.»

Pienen Mannyn oli vaikeaa ymmärtää, miksi vanhemmat olivat jättäneet tutut kotiseudut ja lähimmäiset asuakseen muukalaisina oudossa paikassa.

»Muistan kuinka lohduttomasti isäni itki, kun setäni kuoli varhaisessa iässä. Isä ei voinut mennä pikkuveljensä hautajaisiin Meksikossa, koska hänellä ei ollut papereita.»

»Kun ihmiset jättävät maansa, he jättävät taakseen kaiken: vanhempansa, perheenjäsenensä, ystävänsä… », Robles listaa ja pitää tauon.

»Se on iso uhraus.»


Kaikki oli pitkään uutta ja vierasta, mutta yksi asia pysyi. Nyrkkeilyvalmentajana kunnostautunut Manuel Robles senior jatkoi lajin parissa uudessa kotimaassaan.

Hän tutustutti myös 10-vuotiaan poikansa nyrkkeilymaailmaan Los Angelesin liepeillä sijaitsevalla Aztecan nyrkkeilysalilla. Hanskat käteensä saanut Manny innostui.

Hän alkoi luoda teini-ikäisenä amatöörinyrkkeilyuraa, mutta realiteetit pakottivat ottamaan huomioon muutakin. Perheen rahat eivät riittäneet vuokraan ja muihin elämisen kuluihin.

»Minun oli mentävä isäni ja äitini tavoin töihin. Taisin olla 16- tai 17-vuotias, kun aloin tehdä töitä 40 tuntia viikossa.»

Moni työ tuli tutuksi: Robles pesi astioita ravintoloissa, työskenteli tarjoilijana ja kokkina, paiski hommia tehtaassa… Lukioikäisen nuoren päivärytmi oli läkähdyttävä.

»Jokainen päivä oli samanlainen. Heräsin viideltä aamulla juoksulenkille. Sen jälkeen kävin nopeasti suihkussa ja menin kahdeksaksi tunniksi töihin. Töiden jälkeen menin salille harjoittelemaan. Sitten menin iltakouluun saadakseni lukio­todistuksen.»»

Robles korostaa, ettei hänen perheensä ollut tilanteessaan yksin. Hän näki läheltä, miten lukuisat siirtolaiset kamppailivat ollakseen joku päivä muutakin kuin yhteiskunnan ulkopuolelle jääviä hylkiöitä. Monet menettivät toivonsa.

»Luojan kiitos en ollut koskaan mukana jengeissä tai sekaantunut rikollismaailmaan. Vanhempani halusivat minun olevan kunniallinen ihminen, joka tekee lujasti töitä. Olen kaiken velkaa heille.»

Robles sai lukio-opinnot päätökseen, muttei päässyt palavasta halustaan huolimatta pyrkimään yliopistoon. Hänellä ei ollut papereita, eivätkä vanhempien vähäiset varat riittäneet korkeakouluopintojen maksamiseen. Robles keskittyi töihin ja nyrkkeilyyn, jossa otteli amatöörinä 80 ottelua. Urheilu-ura päättyi 21-vuotiaana loukkaantumisiin.

Robles seurasi isänsä jalanjälkiä ja ryhtyi valmentamaan.


Manuel Robles senior oli arvostettu valmentaja. Hän opetti pojalleen taktisten ja harjoituksellisten hienouksien ohella ennen kaikkea sen, että ottelijoita tuli kohdella kuin perheenjäseniä.

Manny Roblesin on vaikea hallita tunteitaan puhuessaan isästään.

»Kun isäni kuoli 3. maaliskuuta 2007, koko maailmani romahti. Menetin parhaan ystäväni. Joka kerta, kun nyrkkeilijäni voittavat, isäni palaa mieleeni. Haluaisin jakaa sen hetken hänen kanssaan.»

Isän kuolema oli alkua kipeiden menetysten sarjalle. Vuonna 2008 kuoli Roblesin velipuoli, vuonna 2010 valmentaja suri äitinsä poismenoa.

Synkkä ajanjakso vei Roblesilta muutakin. Vuonna 2005 saatu oleskelulupa antoi 34-vuotiaalle meksikolaiselle viimein mahdollisuuden kouluttautua. Robles alkoi opiskella puusepäksi, sai työpaikan ja osti vaimolleen ja lapsilleen talon.

»Ajattelin, että mikä olisi parempi tapa antaa lapsilleni parempi tulevaisuus kuin kouluttautuminen. Halusin näyttää heille, ettei ole väliä, minkä ikäisenä menee opiskelemaan. Sain myös paremman työn. Surin isäni kuolemaa, mutta taloudellisesti meillä meni paremmin.»

Samaan aikaan maailmantaloudessa rysähti. Pankki- ja rahoitusalan ahneuden ja välinpitämättömyyden kierre huipentui finanssikriisiin, jonka johdosta lukemattomat ihmiset Yhdysvalloissa menettivät kotinsa ja työnsä. Robles oli yksi heistä.

»Se oli todella raskasta aikaa, mutta talo ja työpaikka eivät tuntuneet miltään sen rinnalla, että olin menettänyt isäni. Kaiken muun voi korvata, mutta rakasta ihmistä ei saa koskaan takaisin.»

»Asuin silloin yksiössä vaimoni ja kolmen lapsemme kanssa. Nukuimme samassa huoneessa.»
Syvästi Jumalaan uskovana miehenä Robles on aina nähnyt toivoa siellä, missä muut eivät. Vuosia kestäneet vastoinkäymiset olivat kuitenkin lähellä käydä ylivoimaisiksi.

Kun usko ja toivo ovat katoamassa, jäljelle jää rakkaus.

»Vaimoni Sandra pysyi vierelläni pimeimpinä aikoina. Hän tuki minua, antoi neuvoja eikä antanut minun koskaan luovuttaa. Hän lupasi aina, että kaikki muuttuisi pikkuhiljaa paremmaksi.»

Roblesin äänestä kuuluu kiitollisuus, kun hän puhuu pitkäaikaisesta elämänkumppanistaan.

»Olen työskennellyt rakennusalalla. Aina voi rakentaa kauniita taloja, mutta jos perusta ei ole kunnossa, ne romahtavat. Sandra on minun perustani.»

Kuten kaikkeen Roblesin elämässä, myös hänen rakkaustarinaansa liittyy nyrkkeily. Hän tapasi East Los Angelesissa varttuneen meksikolaisvaimonsa tutustuttuaan ensin nyrkkeilysalilla tämän veljiin.

»Sandran molemmat veljet olivat nyrkkeilijöitä ja (olympiavoittajan ja maailmanmestarin) Oscar de la Hoyan hyviä perhetuttuja», Robles muistelee.

»Meistä tuli ystäviä, ja eräänä päivänä he kutsuivat minut kotiinsa syömään äitinsä kokkaamaa herkkuruokaa. Näin siellä Sandran.»

Parikymppisten ensikohtaaminen johti välittömään treffikutsuun. Ylisuojelevasta asenteesta tunnetut meksikolaisveljet olivat ensin käärmeissään.

»Sandran veljet loukkaantuivat ensi alkuun, koska he kokivat minun käyttäneen heitä hyväkseen. Sittemmin Sandrasta tuli vaimoni ja lasteni äiti, joten heidän on ollut pakko rakastaa minua», Robles kertoo nauraen.


No hay ni bien ni mal que dure cien años. Suosittu espanjankielinen sanonta tarkoittaa vapaasti käännettynä, ettei mikään kurimus kestä ikuisesti.

Vuonna 2009 poikaansa Manny Robles III:tta valmentavasta Roblesista alkoi tulla tunnetumpi nimi amatöörinyrkkeilypiireissä. Roblesin nuoret suojatit pärjäsivät alue-, osavaltio- ja kansallisella tasolla, mikä nosti meksikolaisluotsin osakkeet uuteen arvoon.

Puusepän hommia valmennustöiden ohessa paiskinut Robles pääsi kansainvälisen nyrkkeilyliiton AIBAn palkkalistoille ja tv-moguli Michael Kingin All-American Heavyweights -amatööritalliin. Robles luotsasi myös apu- ja päävalmentajan rooleissa USA:n nyrkkeilymaajoukkuetta kohti Lontoon olympialaisia 2012.

Olympiamatka jäi kuitenkin väliin syystä, jota Robles ei saanut sanojensa mukaan koskaan tietää.

»Ehkä kyse oli politiikasta, ehkä siitä, etten ollut USA:n kansalainen. Olisin halunnut mukaan vaikka juomapullojen kantajaksi, koska unelmani oli kokea olympialaiset valmentajana. Haave murskautui, kun minua ei pyydetty mukaan, vaikka mielestäni ansaitsin sen.»

Roblesin opissa on ollut monia menestyneitä nyrkkeilijöitä, kuten maailmanmestarit Oscár Valdez ja Jessie Magdaleno, olympiamitalisti Michael Conlan ja raskaan sarjan MM-tittelistä otellut Dominic Breazeale. Nelikon ja Roblesin yhteistyö on loppunut erilaisista syistä, mutta valmentaja sanoo, ettei kanna kenellekään kaunaa.

Roblesin tärkein projekti alkoi joulukuussa 2016, kun hänen salilleen saapui uutta suuntaa uralleen hakenut Andy Ruiz.


Snickers-patukoita rakastava jätti muistutti monien mielestä hädin tuskin urheilijaa. Robles ei antanut ulkomuodon hämätä.

Luotsi oli seurannut Ruizin uraa jo tämän amatöörivuosista ja ihastunut nyrkkeilijän sulavaan liikkeeseen. Hän sanoo Ruizin olleen aina erityinen.

»Andy on niin iso kaveri, mutta hän on uskomattoman notkea. Hän on omassa luokassaan raskaassa sarjassa. Hän osaa käyttää kehää, liikkua sivuttaissuuntaan, olla nopea. Andy on luonnonlahjakkuus, mutta hänkin tarvitsee ohjausta.»

Kaikki eivät olleet yhtä luottavaisia. Robles näki läheltä, miten Ruizia vähäteltiin ja nimiteltiin. Harva uskoi, että pienessä kalifornialaiskaupungissa Imperialissa varttuneesta nyrkkeilijästä tulisi koskaan mitään.

»Elämme sellaisessa yhteiskunnassa. Ihmisiä syrjitään, osoitellaan tai kiusataan heidän ulkonäkönsä, ihonvärinsä tai uskomustensa vuoksi. Se on kamalaa.»

»Andy on ollut aina isokokoinen. Häntä on kiusattu lapsuudesta saakka, mutta hän ei ole lannistunut vaan tehnyt kaikkensa osoittaakseen nimittelijöiden olevan väärässä. Arvostan Andyssä sitä, että hän on niin positiivinen. Hän uskoo itseensä.»

Robles puhuu suojatistaan kiihkeästi ja korostaa rakastavansa tämän kasvutarinaa. Ehkä juuri sen takia, että siinä on paljon samaa kuin hänen omassaan.

Vielä vuosi sitten Ruiz harkitsi tosissaan nyrkkeilyuransa päättämistä. Kehässä ei kulkenut, ja treenisalin ulkopuolella voimia kulutti umpikujaan ajautunut suhde Top Rank -tallin kanssa. Rahahuolet nakersivat mieltä.

»On helppo luovuttaa, kun asiat menevät liian vaikeiksi. Andy oli erittäin masentunut, kun ei voinut elättää perhettään. Hän meinasi lopettaa kokonaan.»

Robles ei aikonut antaa sen tapahtua. Hän oli soitellut ennenkin suojattinsa perään ja maanitellut tätä salille, kun treenaaminen tuntui syystä tai toisesta ylivoimaiselta tehtävältä. Robles uskoo kovaan harjoittelukuriin, mutta hän oppi isältään, että suojatteja piti kohdella ennen kaikkea ihmisinä.

»Valmentajana pitää oppia olemaan myös nyrkkeilijän ystävä. Jokainen tarvitsee jonkun, jolle puhua. Jonkun, jonka olkapäätä vasten itkeä. Aina urheilija ei etsi vastauksia ongelmiinsa, vaan kuunte- lijaa.»

Valmentaja istui Ruizin kanssa alas ja sanoi samat sanat, jotka oli kuullut vaimoltaan kymmenen vuotta aiemmin.

»Sanoin, etteivät mitkään vaikeudet kestä ikuisesti. Joskus on kohdattava demoninsa, mutta luovuttaa ei saa. Andy taisteli demonejaan ja henkilökohtaisen elämänsä ongelmia vastaan. Lupasin, että vuoden päästä kaikki muuttuisi parem- maksi.»

Muutos alkoi tammikuussa, kun Ruiz palasi uudella innolla treenisalille. Nyrkkeilijä oli päässyt tunnetun yhdysvaltalaispromoottorin Al Haymonin siipien suojaan ja koki Roblesin mukaan olonsa pitkästä aikaa arvostetuksi.

»Kaikki alkoi muuttua. Andy sai uuden promoottorin, voitti huhtikuun ottelussaan Alexander Dimitrenkon ja sai lopulta mahdollisuuden otella MM-tittelistä Joshuaa vastaan.»

»Kunnioittava kohtelu on kaikki kaikessa. Kun saa arvostusta, haluaa tehdä kovemmin töitä ja antaa itsestään sata prosenttia. Juuri niin kävi Andylle. Hän sai uuden mahdollisuuden promoottoriltaan ja talliltaan, ja tulosta alkoi tulla.»

Robles näki harjoituskehässä uudestisyntyneen urheilijan. Valmentaja alkoi tosissaan uskoa, että maailma näkisi Ruizissa historian ensimmäisen meksikolaisen raskaan sarjan maailmanmestarin.

»Nyrkkeily on helppoa. Vaikeinta on saada urheilija uskomaan itseensä. Itseluottamus on puolet koko taistelusta.»

»Tehtäväni oli tuoda esiin Andyn lahjakkuus, mutta se oli visusti piilossa. Teimme paljon työtä fyysisellä ja henkisellä tasolla, jotta löytäisimme parhaan mahdollisen Andyn.»


Kun Robles ennusti MM-titteliottelua edeltävissä haastatteluissa Ruizin mestaruutta, puheet oli helppo kuitata nyrkkeilymaailmalle tyypilliseksi uhoamiseksi.

Robles ei kuitenkaan pelannut pelejä vaan sanoi, mitä oikeasti ajatteli.

»Andyyn uskoi siinä vaiheessa vain kourallinen ihmisiä: hänen perheensä, ­läheisimmät ystävänsä, ihmiset tiimissämme ja salillamme ja minä. Valtaosa ihmisistä keskittyi pilkkaamaan Andya.»

Mikä sai kokeneen valmentajan luottamaan suojattiinsa niin paljon? Robles oli seurannut Joshuan otteita pitkään maanisella mielenkiinnolla ja uskoi löytäneensä keinon, jolla veistosmaista atleettia voisi horjuttaa.

»Olen Anthony Joshuan fani. Ihailen hänessä ennen kaikkea sitä, miten nöyrä ja mukava hän on ihmisenä. Sitä ominaisuutta ei ole helppo löytää menestyvistä ihmisistä», Robles kehuu.

»Olen seurannut Anthonyn uraa tiiviisti amatöörivuosista ammattilaisuuteen. Olen opiskellut hänen vahvuuksiaan ja yrittänyt löytää heikkouksia. Hänellä ei ole montaa heikkoutta, mutta me yritimme käyttää ne vähäiset jutut hyväksemme.»

Robles oli huomannut, että Joshualla oli tapana pudottaa hieman vasenta kättään jabin jälkeen.

Luotsi teroitti Ruizille ennen MM-ottelua, että Joshuan voisi tyrmätä oikealla yläkoukulla. Taktiikkana oli pysytellä lähellä ja horjuttaa pidempää mestaria painavilla vartalolyönneillä, kunnes Ruizin nopeille käsille avautuisi tilaisuus yllätykseen.


Elämässä mikään ei mene täysin suunnitelmien mukaan, mutta siitä Robles tiesi jo kaiken. Kun Joshua pudotti Ruizin kolmannessa erässä kuuntelemaan luvunlaskua, valmentaja pysyi rauhallisena. Sen jälkeen Ruiz pudotti Joshuan samassa erässä kaksi kertaa oikean käden lyönneillään.

»Kukaan ei koskaan suunnittele, että oma ottelija lyödään lattiaan. Mutta sen jälkeen, kun Andy nousi kanveesista, hän pysyi tyynenä. Olin erittäin vaikuttunut, että hän pystyi jatkamaan suunnitelmamme toteuttamista.»

Ruiz pysyi iskuetäisyydellä, ja seitsemännessä erässä hänen iskusarjansa pudottivat Joshuan kahdesti kanveesiin. Kun kehätuomari Michael Griffin levitti kätensä, Robles ei ollut ainoa, joka itki onnesta.

»Voitto merkitsi Andyn perheelle ihan kaikkea. Tämä on lopulta sitä, minkä eteen me Yhdysvaltoihin tulleet siirtolaiset taistelemme. Teemme tätä, jotta vanhempamme olisivat ylpeitä, jotta puolisoillamme ja lapsillamme olisi parempi elämä. Nyt Andy voi pitää äidistään ja rakkaistaan huolta», Robles sanoo viitaten miljoonien eurojen ottelupalkkioon ja uusintaottelun vielä muhkeampaan palkkapussiin.

»Uskon, että Andyn tarina antaa kaikille siirtolaisille vähän toivoa. Ei ole väliä, mistä päin maailmaa tulee, kaikki voivat nähdä itsessään vähän Andyä.»

Robles sanoo, että USA:n ja Meksikon rajakaupungissa Imperialissa kasvaneelle Ruizille olisi voinut käydä toisinkin.

»Andyn kotikaupunki on kova paikka. Joko käyt koulua, alat urheilla ja menestyt tai – kuten monet lapset sillä alueella – menet jengeihin ja huumebisnekseen.»

»Se, että Andy nousi huipulle siitä naapurustosta ja siitä kaupungista… Sellaista ei tapahdu. Se on kuin Rocky-elokuva – sillä erotuksella, että tämä on todellista.»

Valmentajan oma Rocky-elokuva näyttäisi saavuttaneen kaikkien myrskyjen jälkeen suvantovaiheensa. Robles sanoo ymmärtävänsä paremmin kuin koskaan, miksi hänen vanhempansa halusivat lastensa nousevan 42 vuotta sitten salakuljettajien autoon.

»Olen saanut taloni takaisin ja minulla menee paremmin. Vaimoni auttaa minua hoitamaan nyrkkeily-yritystämme, molemmat tyttäreni ovat yliopistossa, poikani on menestyvä ammattinyrkkeilijä, perheeni on terveenä, kaikki on hyvin. Meillä on vaikeutemme, mutta osaan käsitellä niitä paljon paremmin kaiken kokemani jälkeen.»

Robles haluaa puhua avoimesti menneisyydestään. Kaikki alamäet ovat lähtemätön osa hänen tarinaansa.

»Vaikeudet ovat tehneet minusta paremman ihmisen. Miten voin neuvoa nyrkkeilijöitäni, jos en ole ollut kovilla itse?»

Tutustu Urheilulehteen 2 kk tarjoushintaan!

19,90 €/2 kk * (norm. 29 €)

Tilaa »
  • Painettu Urheilulehti viikoittain kotiin kannettuna
  • Tilausjakson aikana ilmestyvät kausioppaat

* Jatkuva tilaus, hinta tutustumisjakson jälkeen 26,50/2 kk. Tilauksen voi lopettaa koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua. Myös 6 ja 12 kk jaksot - säästä enemmän!

Urheilulehdessä tällä viikolla: