Valtteri Bottas muuttui yhdessä talvessa tiimipelaajasta pahikseksi – kumpi hän on pohjimmiltaan?

Valtteri Bottas muuttui yhdessä talvessa tiimipelaajasta pahikseksi – kumpi hän on pohjimmiltaan?

Julkaistu:

Urheilulehden parhaat
Kuinka Valtteri Bottaksesta, puudelimaisesta tiimipelaajasta ja Mr. Nice Guysta, tuli yhdessä talvessa kiroileva pahis, joka haluaa voittaa hinnalla millä hyvänsä?


»Valtteri, täällä on James. Minun oli pakko tehdä tämä, että varmistamme nämä sijoitukset.»

James Vowles, Mercedeksen kisastrategiasta vastaava, latasi nämä sanat Valtteri Bottakselle kesken Venäjän GP:n syyskuun lopulla 2018.

Hetkeä aiemmin kilpailua suvereenisti hallinnut Bottas oli hidastanut tallimääräyksellä vauhtiaan ja päästänyt tallikaverinsa Lewis Hamiltonin edelleen. Lopulta Hamilton voitti ja Bottas oli toinen.

Maalissa ei kuitenkaan nähty riemuitsevaa suomalaista, joka oli onnistunut kilpailussaan loistavasti ja tuonut tallille tärkeitä pisteitä. Ei siellä koommin nähty myöskään raivoavaa hapannaamaa, joka oli menettänyt voittonsa tallimääräyksen takia.

Bottaksen kasvoilla ei ollut pettymystä, vihaa eikä liioin hymyä – ei yhtikäs mitään. Kasvot olivat vakavat ja silmissä tyhjä katse.

Sisällä kuitenkin takuulla kuohusi.

Siipimiehelle ja »Mr. Nice Guylle» oli läpi kauden näytetty paikkaa kakkosviulun soittajana. Nyt näytti tulleen kuitenkin sellainen nöyryytys, joka muuttaisi kaiken.

Vastaavaa ei tapahtuisi enää koskaan.


Kilpakumppanitkin toivovat menestystä

Bottaksesta tuli F1-kuljettaja vuonna 2013, kun hänet nostettiin Williamsin kilpakuskiksi muutaman testivuoden jälkeen.

Nastolalainen ei tullut autourheilun kuninkuusluokkaan ryminällä, vaan omalla hiljaisen nöyrällä tavallaan: ensimmäisellä kaudella ei nähty kohuja, noviisikuskeille tyypillisiä kömmähdyksiä tai hurjia yllätyksiä, vaan tasaisen varmaa suorittamista.

Formulauran ajolinjat oli luotu. Suomalainen viihtyi Williamsilla neljä vuotta. Niiden neljän vuoden aikana Bottaksesta kehittyi tasainen kuljettaja ja loistava tiimipelaaja, joka toi auton maaliin kilpailu kilpailun jälkeen. Kaiken tämän hän teki vielä niin, että oli viimeisen päälle korrekti herrasmies. Jopa monivuotisen tallikaverin Felipe Massan kanssa välit pysyivät kunnossa, vaikka kuumaverinen brassi ei tunnetusti ollut urallaan aina kilpakumppani helpoimmasta päästä.

Bottaksen mukavan miehen maineella arvioitiin olevan iso merkitys myös siihen, että hänet valittiin Mercedekselle kaudelle 2017.

Saksalaistallissa oli tuolloin käyty Lewis Hamiltonin ja Nico Rosbergin välistä valtataistelua, joten rauhalle ja harmo­nialle oli tilausta, kun jälkimmäinen päätti yllättäen uransa maailmanmestaruuteen kauden 2016 päätteeksi.

»Lewis Hamilton sanoi minulle, että Valtteri on nice guy ja yksi niistä, joiden kanssa hän tulee hyvin toimeen. Valtteri olisi Lewisin mielestä hyvä valinta», Mercedeksen tallipäällikkö Toto Wolff perusteli medialle Bottaksen pestiä.

Siitä lähtien Valtteri Bottas on tunnettu formulapiireissä lisänimellä »Mr. Nice Guy». Hän on ollut mukava suomalainen, josta kaikki pitävät isojen egojen autourheilusarjassa. Jopa niin mukava, että kilpakumppanitkin toivovat hänelle menestystä.

Kun Bottas nappasi uransa ensimmäisen paalupaikan Bahrainissa huhtikuussa 2017 Hamiltonin nenän edestä, armottomana kilpailijana tunnettu britti ei ollut moksiskaan. Hän kertoi olleensa vain tyytyväinen, kun »hyville tyypeille tapahtuu hyviä asioita».

Uran ensimmäinen voitto Venäjällä huhtikuussa 2017 nostatti sekin riemua kanssakuskien keskuudessa: Massa kertoi olevansa valtavan onnellinen ystävänsä puolesta, Hamilton hyppäsi jo maalialueella tiimikaverinsa syliin eikä toiseksi ajanutta Sebastian Vetteliä haitannut, että voitto jäi alle sekunnin päähän.

»Sillä ei ole mitään väliä. Tänään on Valtterin päivä», hän hekumoi lehdistötilaisuudessa hymy huulillaan.


Kiltistä on helppo pitää

Bottaksesta on ollut helppo pitää, sillä kukapa ei pitäisi mukavasta, reilusta ja nöyrästä kaverista.

Miehestä, joka ei uhkaisi millään tavalla omaa asemaa tai menestystä.

Suomalaisen F1-uraa on ensimmäisistä vuosista asti kritisoitu liiallisesta varman päälle pelaamisesta ja värittömyydestä. Hän on koko uransa ajan ollut kiltti tiimipeluri, minkä lisäksi kiltteys on liitetty myös hänen ajotyyliinsä ja kilpailuluonteeseensa.

Kaikki tietävät, kuinka hyvin kiltit kaverit pärjäävät formuloissa: »nice guys finish last» sopii enemmän kuin hyvin autourheilun kuninkuusluokkaan. Esimerkiksi kuluvan vuosituhannen mestareista yksikään ei ole ollut ratissa lammas, vaan pahimmillaan tai parhaimmillaan häikäilemätön kilpailija, joka tekee kaikkensa voiton eteen.

Bottas ei ollut ensimmäisinä Mercedes-vuosinaan peto, joka kamppailisi mestaruudesta.

Kausi 2018 tuntui lyövän Bottaksen otsaan lopullisen leiman Hamiltonin aseenkantajana. Hän oli puhdas kakkoskuski, joka saisi viipyä Mercedeksellä niin kauan, kun vauhti riittäisi edes jollain tavalla tukemaan britin ja tallin mestaruusjahtia. Mercedes-pomo Wolff kiteytti suomalaisen roolin viime kaudella tyhjentävästi, vaikka jälkeenpäin korjasi sanomiaan.

»Hän on sensaatiomaisen hyvä wingman, Wolff kiitteli Unkarin GP:n jälkeen Sky Sportsille.

Bottas oli hyvää vauhtia matkalla uudeksi Rubens Barrichelloksi.

Sitten suomalainen päätti toisin. Korrektiudesta ja persoonattomuudesta oli osittain kiittäminen Mercedes-diiliä, mutta se tie oli nyt kuljettu loppuun. Sen Bottas on myöntänyt itsekin F1-Insiderin haastattelussa.

»Ehkä olen ollut liian kiltti. Olen aina ollut joukkuepelaaja, mutta kaikelle on rajansa. Minun pitää ajatella myös itseäni. Minulla on vain yksi formulaura ja jos käytän sen vain auttamalla tiimikavereitani, en ikinä saavuta tavoitteitani.»

Kauden jälkeen hän lähti Lappiin, ryyppäsi, nollasi päänsä ja tuli takaisin uutena ihmisenä.

Syntyi Valtteri 2.0.


Lampaasta leijonaksi

Bottaksen muodonmuutos on kuin mainostoimiston tuotebrändäyksen käsikirjasta.

Uudenlaisesta nastolalaisesta saatiin esimakua jo alkuvuonna 2019, kun läpi julkisen elämänsä erittäin hillitysti ja korrektisti esiintynyt kuski avasi yksityiselämäänsä Helsingin Sanomien laajassa haastattelussa.

»Moni luulee, että olen tosi neutraali tai että ulosantini on mitäänsanomatonta. Tai että minulla ei ole tunteita, halua tai asennetta, mutta kukaan ei tiedä mitä minä ajattelen, teen tai millainen olen», Bottas avasi haastattelussa.

Julkisuus oli taattua, kuoropoikana pidetystä Bottaksesta paljastui myös rosoisempi puoli. Hyviksestä alettiin tehdä pahista.

Sama teema jatkui läpi talven ja alkukevään: mediassa ei puhunut nöyrä Bottas, vaan voitontahtoa ja jopa vihaa puhkuva suomalainen, joka on kertonut lukuisissa haastattelussa muuttuneensa. Kasvoillekin on ilmestynyt rosoinen parransänki, eikä siloposkisesta unelmavävystä ollut enää tietoakaan. Instagramiin alkoi ilmestyä tummanpuhuvia kuvia, jossa tuima suomalainen tuijotti suoraan kameran linssiin.

 

On älyllisesti laiskaa väittää, että tuolle tasolle nousisi kukaan ilman kivenkovaa kilpailuhenkeä.

Kauden kynnyksellä pidetyssä Mercedeksen sponsoritilaisuudessa Bottas muistutti kansainvälistäkin mediaa siitä, miten oli raskaan viime kauden jälkeen ryypännyt muutaman kerran oikein kunnolla. Sitten hän ilmoitti tulevan kauden tavoitteensa.

»Aion tänä vuonna lyödä kaikki», Bottas sanoi uutistoimisto AP:n mukaan.

Toimittajat olivat tästä häkeltyneenä kysyneet tarkentavia kysymyksiä: onko tavoitteena siis mestaruus ja aikooko suomalainen voittaa myös tallikaveri Hamiltonin?

»Se on tavoitteeni. Tunnen, että pystyn tekemään sen», Bottas jatkoi ilmeenkään värähtämättä.

Lammas oli muuttunut leijonaksi – tai oikeastaan leijona oli vain tullut takaisin.

Vilkas hulivili

2000-luvun alku, kartingrata jossain päin Suomea.

Noin kymmenenvuotiaat Valtteri Bottas ja Aleksi Mustonen olivat saapuneet perheineen kisapaikalle. Mustonen ja pari vuotta nuorempi Bottas olivat lahjakkuuksia, jotka ajoivat vuosia kilpaa kotimaisissa kartingluokissa.

Kaksikolla oli tuttuun tyyliinsä mukana myös potkulaudat, joiden kanssa he kiitävät ristiin rastiin varikkoaluetta. Niin he tekivät kilpailuista toiseen.

»Valtterin kanssa ei tullut ikinä tylsää, vaan hän keksi aina uutta tekemistä. Hän oli todella vilkas ja sosiaalinen tapaus, oikea hulivili ja hauska kaveri», Mustonen muistelee.

Kun potkulaudat laitettiin syrjään ja alettiin kisata, tunnelma muuttui nopeasti vakavammaksi. Bottaksella oli niitä samoja piirteitä, mitä vaikuttaa olevan huippu-urheilijoilla lajista riippumatta.

»Valtteri oli äärimmäisen kilpailuhenkinen, ehkä kilpailuhenkisempi kuin me muut. Oli kyseessä mikä laji tai asia tahansa, niin hän halusi aina kilpailla. Kilpailut jatkuivat aina niin kauan, kunnes Valtteri voitti.»

Jos ykköstilaa ei irronnut Bottakselle hedelmäpelissä, jääkiekossa tai potkulautakilpailussa, radalle siirryttäessä voittaja oli usein nuori pellavapää. Kartingissa lukuisia Suomen mestaruuksia ja EM-pronssia voittanut Mustonen kertoo jo teininä osanneensa aavistaa, että silloinen tiimikaveri saattaa yltää lajissa pitkälle.


»Kun Valtteri laittoi kypärän päähän, mukavasta kaverista tuli armoton ja kylmähermoinen kilpailija. Hän oli kuskina todella monipuolinen, mutta enemmän hän erottui sillä, ettei antanut ikinä periksi.»

Tämän takia entinen kilpakumppani on katsonut kummastellen viime vuosien Bottasta. Mustonen ei ole nähnyt radalla eikä median edessä sitä miestä, jonka hän oppi lapsuus- ja teinivuosien aikana tuntemaan. Hän epäilee, että Bottakselle jäi Mercedes-pestin alettua mukavan miehen ja loistavan tiimikaverin rooli päälle, kun sitä häneltä odotettiinkin.

»Hän ei näyttänyt siltä, että olisi oma itsensä. Tämän nykyisen Valtterin tunnistan, vaikka partaa onkin tullut kasvoille. Siinä on sitä samaa rentoutta, päättäväisyyttä ja aitoutta kuin nuorena», Mustonen myöntää.

Oikea Bottas ei olekaan jäyhä ja kohtelias suomalainen, vaan sosiaalinen hurjapää, joka haluaa vain voittaa.

 

Urheilija suorittaa pääsääntöisesti sitä paremmin, mitä enemmän hän saa olla oma itsensä.

Samoin sanoin Bottasta kuvailee Moskito Televisionin nykyinen urheilupäällikkö, MTV:lle 12 vuotta formula ykkösten MM-sarjaa selostanut Oskari Saari. Sisimmissään Bottas on aina ollut Saaren mielestä kaikkea muuta kuin hajuton ja mauton persoona.

»Moni on voinut pitää Valtteria julkisuuskuvan perusteella kilttinä miehenä ja puudelina, joka on täysin muiden vietävissä. Sellainen ei pidä paikkansa, että hän olisi liian kiltti. Se on harha. Se vain näyttäytyy sellaisena, koska Valtteri on ollut siviilissä niin kohtelias herrasmies.»

Saaren mukaan Bottas, kuten kaikki muutkin F1-kuskit, ovat äärettömän kovia kilpailijoita, jotka ovat kypärä päässä kaikkea muuta kuin kivoja kavereita.

»On älyllisesti laiskaa väittää, että tuolle tasolle nousisi kukaan ilman kivenkovaa kilpailuhenkeä. Bottas on ratin takana erittäin kylmähermoinen ja kova kilpailija. Hän osaa ajatella nokkaansa pidem­mälle.»

Samaan hengenvetoon Saari myöntää, että tuo peto oli varsinkin viime kaudella kateissa.

Alkukausi oli epäonninen, mikä jätti Bottaksen Mercedeksellä kakkosviulun soittajaksi. Samalla nastolalainen sai niskaansa valtavan määrän rapaa: välillä syyttä ja useimmiten syystä. Hän ikään kuin ajautui sellaiseksi, minkälaiseksi media ja ympäristö hänet maalasi: nöyräksi kakkoskuskiksi, jolla ei ole asennetta, persoonaa tai voitontahtoa.

»Kauden jälkeen Valtterilla on ollut aikaa pohtia ja hän on selvästi huomannut, että hetkinen, enhän minä ole tällainen. Ei hän halua olla mikään Mr. Nice Guy», Saari uskoo.


Muutos vai paluu luontaiseen?

Huippu-urheilijat seilaavat lajissa kuin lajissa valtavien paineiden, odotusten ja vaikutusyritysten viidakossa. Siinä sekamelskassa urheilijakin voi muuttua, vaikka persoonallisuus pysyisikin samana. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen urheilupsykologi Niilo Konttinen on omalla urallaan nähnyt tapauksia, jossa urheilijoiden ajattelu- tai toimintamallit voivat muuttua nopeastikin.

»Erilaisissa elämäntilanteissa, olosuhteissa tai suoritustasoissa tapahtuvat muutokset ovat omiaan muuttamaan urheilijan ajattelu- ja toimintamalleja. Ihmisen persoonallisuus sinänsä on varsin pysyvä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö hänen käyttäytymisensä voisi silti muuttua», Konttinen kertoo urheilijan sielunmaisemasta.

Aina muutos ei ole urheilijan kannalta hyväksi. Varsinkaan, jos se ei ole luontaista. Siitä Bottas saattaa olla hyvä esimerkki.

Paluu luontaisiin käytös- ja toimintamalleihin voi kuitenkin tapahtua nopeasti. Ennen kaikkea silloin, kun tunneskaalat nousevat korkealle. Ihminen näyttää todelliset karvansa, kun kyse on suurista onnistumisen tai epäonnistumisen hetkistä.

Bottas oli kuluvaan kauteen lähdettäessä selkä seinää vastaan. Kausi 2018 oli ylivoimaisella Mercedeksellä surkea, vaikkakin myös epäonninen. Jo kesken viime kauden liikkui huhuja, kuinka Mercedeksen testikuljettaja Esteban Ocon saattaisi korvata Bottaksen toisena kilpakuljettajana kenties jopa kesken kauden.

Lähtökohta vuoteen 2019 oli selkeä: tulos tai ulos.

»En tunne Bottasta, mutta onhan tuo tilanne omiaan muutokselle. Jos takana on kausi, jonka aikana kovat odotukset päättyivät pettymykseen, niin urheilija saattaa alkaa toimia niin kuin hänelle on luontaisinta, jos sitä ennen päällä oli ollut joku rooli.»

»Jos radalla on nyt aito Bottas, joka on sinut itsensä kanssa, sehän lupaa vain hyvää. Urheilija suorittaa pääsääntöisesti sitä paremmin, mitä enemmän hän saa olla oma itsensä», Konttinen avaa.

Oskari Saari on varma, että viime kuukaisina radalla ja mediassa on nähty aito ja oikea Bottas.


Se sama Bottas, joka vuonna 2011 voitti GP3-sarjan mestaruuden tavalla, joka jäi entisen F1-selostajan mieleen pysyvästi. Nastolalaisella oli keskellä kesää Silverstonessa jo toivoton pistematka mestaruuteen. Sitten talli ja Bottas löysivät vauhdin, josta alkoi huima nousu kohti kärkeä.

Suomalainen teki kisa kisan jälkeen häikäilemättömiä ja hienoja suorituksia, jotka huipentuivat ratkaisevaan viimeiseen osakilpailuun. Ajo siellä oli Saaren mukaan poikkeuksellinen sekoitus röyhkeyttä, kylmähermoisuutta ja rauhallisuutta.

»On muutoksessa tietenkin myös PR:ää, jolla tätä uutta Bottasta halutaan korostaa. Kyseessä on kuitenkin formula ykkösten laajuinen viihdebisnes, mutta ei se silti tarkoita sitä, että muutos olisi keinotekoinen. Valtterin olemus on nyt aito», Saari sanoo.

Aito Bottas kiroilee, uhmaa tallin määräyksiä, on häikäilemätön ja ennen kaikkea voittaa – niin kuin formulakausi 2019 on jo antanut makua.

Enää James Vowlesin on turha kertoa Bottakselle kesken kilpailun, että Hamilton pitäisi päästää ohi.

Senkin Bottas on ehtinyt jo tyrmätä F1-Insiderin haastattelussa.

»Jos olisin siinä tilanteessa uudestaan, tekisin nyt toisin.»

Tutustu Urheilulehteen 2 kk tarjoushintaan!

19,90 €/2 kk * (norm. 29 €)

Tilaa »
  • Painettu Urheilulehti viikoittain kotiin kannettuna
  • Tilausjakson aikana ilmestyvät kausioppaat

* Jatkuva tilaus, hinta tutustumisjakson jälkeen 26,50/2 kk. Tilauksen voi lopettaa koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua. Myös 6 ja 12 kk jaksot - säästä enemmän!

Urheilulehdessä tällä viikolla: