Urheilu on ympäristön kannalta järjenvastaista toimintaa – mutta se voi olla osa ilmastomuutoksen ratkaisua

Urheilu on ympäristön kannalta järjenvastaista toimintaa – mutta se voi olla osa ilmastomuutoksen ratkaisua

Julkaistu:

Urheilulehden parhaat
Peliaika on vähissä, ja urheilu edistää ilmastonmuutosta. Voisiko se olla myös osa maailman polttavimman ongelman ratkaisua?
Talviolympialaiset on järjestetty viimeisen vajaan sadan vuoden aikana 21 eri paikassa. Tällä menolla vuoden 2050 jälkeen yhdeksässä niistä ei voitaisi järjestää ikinä talvikisoja.

Ontariolaisen Waterloon yliopiston tutkimus tarkasteli aiempia kisapaikkoja ilmastonmuutoksen vinkkelistä ja tuli tulokseen, että ainakin Sotshissa, Garmisch-Partenkirchenissa, Vancouverissa, Oslossa, Chamonix’ssa, Innsbruckissa, Grenoblessa, Sarajevossa ja Squaw Valleyssa kisojen järjestäminen olisi käytännössä mahdotonta.

Tutkimus huomioi jopa paineilman ja paineveden avulla tehtävän tykkilumen, mutta jossain vaiheessa sekin valmistaminen liian haastavaksi, jos kasvihuonekaasut jatkavat ilman lämmittämistä lasketulla tahdilla.

Pahimman skenaarion mukaan esimerkiksi Chamonix’ssa, jossa vuonna 1924 järjestettiin historian ensimmäiset talviolympialaiset, lämpötilan on arvioitu nousevan jopa kolme celsiusastetta. Ilmaston lämpeneminen iskee arktisten alueiden lisäksi kovimmalla tahdilla esimerkiksi Alpeille.

Vancouverin kisoissa 2010 lämpötilat olivat jo plussan puolella. Järjestäjät joutuivat kuljettamaan usean kuukauden ajan sotilaslentokoneilla vuorilta lunta alas merenpinnan tasolle ja peittämään paljaita kukkuloita heinäpaaleilla, joiden päälle tykitettiin keinolunta.


Ilmastonmuutos ja vuosi 2050 eivät ole enää kaukaisia asioita. Moni nyt urheilu-uransa ensiaskelia ottava voi aivan hyvin kilpailla vielä 2050 talviolympialaisissa.

Mikäli sellaisia vielä järjestetään. Sekään ei ole itsestään selvää, sillä huippu-urheilu on maapallon kantokyvyn kannalta täysin järjenvastaista toimintaa.

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tuore raportti avasi viimeisetkin uniset silmät. Madonluvut ovat karut. Kolme edellistä vuotta ovat olleet maapallon mittaushistorian lämpimimmät.

Lämpötila nousee näillä näkymin vuosien 2030 ja 2052 välillä 1,5 astetta, kun kahden asteen nousu alkaisi olla jo ihmiskunnan kannalta katastrofaalista. Ison muutoksen täytyy tapahtua jo parin seuraavan vuoden aikana.

Urheilu ei ole ilmastonmuutoksesta erillinen saareke, vaan osa ongelmaa. Hyvä puoli on se, että urheilu voi valtavan globaalin suosionsa takia olla myös iso osa ilmastonmuutoksen ratkaisua.

Kun Suomen maajoukkueen ja FC Kööpenhaminan maalivahti Jesse Joronen torjui elokuun lopussa Atalantan Andreas Corneliuksen rangaistuspotkun, hän kasvatti samalla omaa henkilökohtaista hiilijalanjälkeään. Edessä olisi lentomatkat Pietariin, Prahaan ja Bordeaux­hon.

Ympäristön kokonaiskuormituksen kannalta ei ollut merkitystä etenikö Euroopan liigan lohkovaiheeseen Kööpenhamina vai Atalanta, mutta asetelma oli sillä tavalla symbolinen, että Joronen pohtii poikkeuksellisen paljon paitsi pallojen myös ilmastonmuutoksen torjuntaa.

»En pelkästään urheilijana, vaan ylipäänsä ihmisenä. Asiaa ei voi paeta, sillä se koskettaa yleismaailmallisesti meitä kaikkia. Urheilun ongelma on, että se on viihdeteollisuutena tosi kuluttavaa ympäristölle, mutta toisaalta siinä on monia hyviä vaikutuksia yhteisölle», Joronen, 25, pohtii.

»Kysymys on oikeastaan se, mikä on urheilun oikeutus yhteiskunnassa», hän jatkaa.

Niin, mikä se oikein on? Eihän huippu-urheilussa ole ainakaan ympäristön näkökulmasta mitään mieltä.

Lentomatkustaminen on yksi pahimmista saastuttajista. Silti 31 NHL-seuraa lentelee ympäri Pohjois-Amerikkaa jäähallista toiseen pelatakseen läpi 82 ottelun runkosarjan ja pudotuspelit päälle.

Samoin lentelee 32 seuraa jalkapallon Mestarien liigassa ja 48 seuraa Euroopan liigassa vetäen vielä ison tukun kannattajia perässään. Puhumattakaan formuloista ja niihin liittyvän kaluston noin 160 000 kilometrin vuosittaisista lentokilometreistä. Tai isojen yksittäisten urheilutapahtumien kuten olympialaisten hiili­jalanjäljestä.


Edelliset ovat vain esimerkkeinä. Käytännössä kaikki urheilulajit kuormittavat ympäristöä aivan liikaa. Huippu-urheilun hiilijalanjäljen laskeminen on haastavaa. Mitkä kaikki asiat huomioidaan ja mihin vedetään rajat? Viitteellisiä laskelmia voidaan tehdä, joissain tapauksissa tarkempiakin.

Lontoon 2012 kesäolympialaisissa arvioitiin ensimmäistä kertaa jo etukäteen hiilidioksidipäästöt siitä hetkestä lähtien, kun kisat kaupungille myönnettiin. Tutkimusten mukaan Lontoon kisojen rakentaminen ja järjestäminen synnytti 3,3 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä.

Kokonaispäästöistä kolmannes syntyi itse kisa-aikana, muut edeltävän seitsemän vuoden aikana. Puolet päästöistä oli seurausta tapahtumapaikkojen ja areenoiden rakennus- ja korjausprojekteista. Kun siihen lisää liikenneinfrastruktuurin rakennuksen ja korjaukset, katetaan kaksi kolmannesta olympialaisten 3,3 miljoonan tonnin kokonaispäästöistä.

Vertailun vuoksi Lontoon kaupungin vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat 1,67 miljoonaa tonnia. Toisin sanoen kisajärjestelyt synnyttivät kaikkineen saman verran päästöjä kuin Lontoon kaupunki kahden vuoden aikana.

Olympialaisten vastuullisuusstrategioista väitöskirjaa tekevä Jaana Helminen Helsingin yliopistosta pitää hyvin varmana, että Lontoon kisat aiheuttivat vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin mitkään muut kesäolympialaiset viimeisten vuosikymmenten aikana. Haastavaa vertailussa on, ettei muista kisoista ole saatavilla yhtä luotettavia tietoja.

Yksi urheilun ongelmista on se, että matkustaminen liittyy siihen jo luonteeltaan. Kun paikalliset vastukset eri lajeissa on kohdattu ja voitettu, etsitään parempia muualta. Maailman parhaat halutaan saada yhteen.

Jalkapalloilija Joronen potee huonoa omaatuntoa ammatinvalinnastaan.

»Tiedän, että lentäminen kuuluu erottamattomalla tavalla ammattiini. Jalkapallo on globaali laji, jossa kilpailut ovat jopa mantereiden välisiä. Lentäminen ei ole hyvästä. Yksilötasolla sen vähentäminen on hyvä tapa vähentää päästöjään. Kyllä minä koen jonkin verran syyllisyyttä.»


Tanskan liigassa joukkue liikkuu pelkästään bussilla, mutta Euroopan liigassa se ei tietenkään tulisi kysymykseen. Seurat miettivät koko ajan, miten unen ja ravinnon ja kaiken mahdollisen avulla saadaan kilpailuetua muihin. Saavutetut edut kaatuisivat yhteen pitkään bussimatkaan.

Johonkin raja on silti vedettävä. Arsenal sai kolme vuotta sitten rajua kritiikkiä ympäristöjärjestöiltä joukkueen lennettyä vieraspeliin Norwichiin Lutonin lentokentältä. Lento kesti 14 minuuttia. Koko matka seuran harjoituskeskuksesta Lontoosta olisi vienyt reilut kaksi tuntia.

Ihanteellinen, joskin utopistinen tilanne olisi Jorosen mielestä se, että hän voisi pelata paikallisesti niin, että pystyisi pyöräilemään sekä koti- että vieraspeleihin. Sellainen ei tietenkään onnistu huipputasolla.

Autoa tai ajokorttia hän ei omista. Ei ole koskaan omistanut.

»Pyöräilen kaikkialle. Voi olla, että joskus vielä tarvitsen auton, en sitä missään nimessä itseltäni kiellä. Ei sellaista silti kannata hankkia, jos ei tarvitse, sillä se on aikamoinen kuluerä ympäristölle», Joronen sanoo.

Helsingissä, Lontoossa ja Kööpenhaminassa autottomuus on ollut suhteellisen helppoa. Simpeleellä, josta Joronen on kotoisin, ei niin mutkatonta.

»Olen kotoisin maaseudulta ja tiedän tasan tarkkaan, että varsinkin talviaikaan on lähes mahdotonta elää ilman autoa», Joronen myöntää.

 

Kyllä minä koen jonkin verran syyllisyyttä.

Hän haluaa puhua ilmastonmuutoksesta ja sen torjumisesta, koska uskoo esimerkin voimaan.

»Jalkapalloilijat ovat monessa mielessä esikuvia – varsinkin lapsille. Urheilijoilla voi olla iso kuulijakunta. Riippuu tietenkin pelaajasta, kuinka paljon hän pystyy vaikuttamaan ihmisiin. Mutta puheet ovat siemeniä, joista voi seurata jotain hyvää.»

Hän haluaa silti korostaa, ettei urheilijoiden ole pakko ottaa kantaa. Huippu-urheilu on julkinen ammatti, jossa on jo valmiiksi paljon paineita. On luonnollista, että urheilijat haluavat suojella myös omaa yksityisyyttään.

Vastauksena omaan kysymykseensä huippu-urheilun oikeudesta olemassaoloonsa hän pohtii, mikä on maapalloa ­kuluttavaa turhaa luksusta ja mikä tärkeä osa ihmisyyttä.

»Itselleni, urheilun parissa työskenteleville ja sitä seuraaville urheilu on tärkeää. Urheilu on kulttuuria, josta ihmiset saavat ennennäkemättömän määrän hienoja tunteita. Se sen osittain oikeuttaa», Joronen sanoo.

»Mutta jos puhutaan maapallon tulevaisuudesta, on varmasti asioita, joissa urheilun parissa olevat ihmiset voisivat tehdä enemmän kantaakseen oman kortensa kekoon.»

Luonnonsuojelu ja jopa ilmastonmuutos ovat paljon ammattiurheilua vanhempia käsitteitä, mutta niitä ei ole juuri liitetty yhteen ennen kuin viime vuosikymmeninä.

Länsi-Englannissa, Gloucestershiren kreivikunnassa sijaitseva jalkapalloseura Forest Green on ollut ympäristöasian pioneeri urheilussa jo kahdeksan vuotta. Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa on nimennyt Englannin nelostasolle nousseen Forest Greenin maailman vihreimmäksi jalkapalloseuraksi.


Jo seuran nimi viittaa vihreyteen, mutta ympäristöasiat tulivat Forest Greenin agendalle osin sattumalta vasta 2010. Vuonna 1889 perustettu seura oli talousvaikeuksissa, ja apua palkanmaksuun pyydettiin paikalliselta liikemieheltä Dale Vinceltä.

Vince on vihreää sähköä tuottavan yhtiön Ecotricityn perustaja ja armoton jalkapallomies.

Pienen tuen jälkeen Forest Green kaipasi enemmän tukea, jolloin Vince päätti lähteä pyörittämään koko seuraa.

»Näimme, että tämä voisi olla loistava tilaisuus tuoda esiin asioita, joihin yhtiönä uskomme. Seuran kautta voisimme saada ihmiset huomaamaan, että on olemassa ratkaisuja vihreämmän elämäntyylin elämiseen», Forest Greenin entinen toimitusjohtaja ja nykyään yhteisöllisyysprojektia johtava Helen Taylor valaisee.

Seura on panostanut erityisesti kolmeen asiaan: käyttämäänsä energiaan, liikenteeseen sekä ruokaan. Ne muodostavat ison osan yksittäisen ihmisen hiilijalanjäljestä.

Seura on täysin hiilineutraali ja pyörii vihreällä energialla. Sähköä tuottavat läheiset tuulimyllyt (Ecotricity haluaa käyttää turbiinin sijan sanaa tuulimylly), ja muun muassa katsomon katolla on aurinkopaneeli.

Stadionille johtavalla tiellä ja parkkipaikalla on sähköautojen latauspisteitä, joita saa käyttää ihan koska tahansa.

»Toivomme tietysti, että ihmiset käyttävät julkista liikennettä stadionille tullessaan», Taylor sanoo.


Kenttä on täysin orgaaninen. Se kastellaan sadevedellä. Ruoho pidetään oikean pituisena aurinkoenergialla toimivalla robottileikkurilla. Maaliverkot ovat kierrätysmateriaalista. Ne kaikki ovat hyvin pieniä asioita, mutta ilmastonmuutoksen pysäyttämisen kannalta pienikään teko ei ole merkityksetön.

Kaikista eniten huomiota Forest Green on saanut siitä, että seura on täysin vegaaninen. Ensin joukkueen ja seuran työntekijöiden ruokavaliosta hävisi punainen liha. Pian sen tarjoilu lopetettiin myös otteluissa katsojille.

»Hieman tuli valituksia, sillä perusfani oli tottunut syömään hampurilaisia ja hodareita. Sitten he lähtivät mukaan.»

Pikku hiljaa Forest Greenin tarjoamista ruoista poistuivat kaikki eläinkunnan tuotteet, viimeisimpänä maito, joka on korvattu kauramaidolla.

»Vuonna 2016 meistä tuli vegaanisia. Muutama pelaajakin on muuttanut myös henkilökohtaisen ruokavalionsa sellaiseksi. Tämä on saanut paljon huomiota maailmalla. ihmisiä tulee peleihin pelkästään stadionilla tarjottavan ruoan takia.»

Esimerkin voima on tässäkin valtava. Vegaani- ja kasvisruokabuumia ovat lisänneet takuulla myös huippu-urheilijat kuten Serena Williams, Novak Djokovic, Lewis Hamilton ja Sergio Agüero, jotka ovat ruokavaliollaan ravistelleet vanhanaikaisia käsityksiä. Ei tarvita lihaa virittääkseen lihakset huippuiskuun.

Forest Greenin tietä on ainakin osittain seurattu isommissakin seuroissa. Esimerkiksi Saksan Bundesliigaa pelaavan Augsburgin kotiareena on hiilineutraali.

»Olemme todistaneet, että urheilussa voi olla hyvin vihreä ilman suurempia kompromisseja», Taylor sanoo.

Useat jalkapalloseurat ovat käyneet hakemassa oppia Forest Greeniltä tai pyydetty apua vihreyteen.

»Se otetaan hyvin vakavasti. Seurat voivat tehdä eri tasoisia tekoja. Vaikka parkkitiloja pienentämällä voi ajaa ihmiset ajattelemaan toisin. Ei vihreys ole niin monimutkaista, mitä ajatellaan. Usein seurat huomaavat sattumalta tekevänsä jo ympäristötekoja.»

Hellyttävää Taylorin mielestä on se, kun Forest Greenin seurajohto matkustaa vieraspeleihin.

»Meille tarjotaan aina kasvisruokaa. Kokeilla on mahdollisuus tehdä jotain, mitä he eivät normaalisti tee. Ne ovat pieniä asioita, jotka rohkaisevat ajattelemaan eri tavalla.»

Forest Greenillä on tavoitteena nousta viidessä vuodessa Englannin kakkostasolle Championshipiin, joka on Euroopan kovatasoisimpia sarjoja. Samalla se suunnittelee rakentavansa uuden Eco Park -stadionin, joka olisi lähempänä keskustaa ja tehtäisiin kokonaan puusta.

Sen seura on ainakin osoittanut, että olemalla täysin erilainen kuin muut saa huomiota. Forest Green on takuulla maa­ilman tunnetuin neljännen sarjatason seura.

»Vaikka ei voi tehdä kaikkea, voi tehdä jotain», on Taylorin viesti.



Qatarin aavikoilla kasvatetaan jo puita ja nurmea vuoden 2022 jalkapallon MM-kisoja varten. Ulkomaita myöden on tuotu 10 000 puuta lisää kasvamaan. Maasta yritetään tehdä vehreämpää jalkapalloturnausta silmällä pitäen.

Puut tai ruoho eivät kasva Qatarissa helposti. Pääkaupunki Dohassa sataa vettä vain noin 7,5 senttiä vuodessa eli kymmeneksen Helsingin vuosittaisesta sade­määrästä.

Kisat jouduttiin jo siirtämään kesästä marras-joulukuuhun. Silloinkin lämpötila Dohassa voi kivuta helposti yli 30 asteeseen, mutta kisaisännät ovat luvanneet, että stadionit pystytään otteluiden aikana viilentämään 22 asteeseen ja parhaimmillaan jopa alle 18 asteeseen. Voi vain miettiä siihen käytettävän energian määrää.

Tänä kesänä Fifan kongressissa Moskovassa valittiin jo Qataria seuraava kisaisäntä. Pohjois-Amerikan yhteishankkeen tärkeä vaaliteema Marokkoa vastaan oli kestävä kehitys. Yhdysvalloista, Kanadasta ja Meksikosta löytyivät jo valmiiksi stadionit, jolloin kisarakentaminen jäi vähiin.

Lontoon olympialaisten mittareilla se voi pienentää siis jopa puolet hiilijalanjäljestä, tosin etäisyydet Pohjois-Amerikassa ovat pitkiä ja lentoliikenne tunnetusti saastuttaa.

Olisi naiivia ajatella ettei valinta olisi kohdistunut Pohjois-Amerikkaan enemmän sen takia, että se tuottaa Kansainväliselle jalkapalloliitolle enemmän rahaa. Myös poliittinen tilanne Venäjän ja Qatarin kisojen jälkeen ohjasi siihen.

Gradunsa Brasilian MM-kisojen 2014 ympäristöstrategiasta ja sen näkyvyydestä mediassa tehnyt Jaana Helminen on MM-kisoja ja olympialaisia tutkiessaan havainnut, että ilman selkeää ympäristöstrategiaa isoja kisoja on turha silti enää anoa.

»Ympäristöajattelu on uutta. Esimerkiksi vasta pari vuotta sitten laaditussa Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) vastuullisuusstrategiassa puhutaan hirveästi ympäristöstä. Konkretiaa ei kauheasti ole. Se on tosi suuri pettymys», Helminen sanoo.

Järjestöt ja hakijaorganisaatiot puhuvat Helmisen mukaan ympäristöasioista sen takia, että niistä täytyy puhua. Ilmastonmuutos ja ympäristövastuullisuus ovat tänä päivänä niin isoja aiheita, että ne on mahdoton jättää huomioimatta. Ainakaan strategian tasolla.

Ongelma on se, että kyseessä on aina yksittäinen tapahtuma. Niitä varten järjestetään organisaatio, joka voi olla pystyssä kymmenenkin vuotta. Kisojen loputtua organisaatio kuitenkin häviää.

»Sitä ei ole enää olemassa. Jos he ovat luvanneet tietynkokoista hiilijalanjälkeä tai kompensointia, kisojen jälkeen heitä ei sanktioida mitenkään, jos tavoitteeseen ei päästäkään», Helminen sanoo.

Myös tavalliset ihmiset ovat heränneet ajattelemaan tarkemmin isojen kisojen mielekkyyttä. Aiemmin länsimaat hakivat mielellään kisoja, mutta tilanne on muuttunut.

Monella potentiaalisella hakijapaikkakunnalla on järjestetty kansalaiskeskusteluja, mielipidetiedusteluja tai jopa kansanäänestyksiä siitä, pitääkö kisoja hakea. Oslo esimerkiksi vetäytyi 2022 talvikisahakemuksesta, ja samaan lienee päätymässä Tukholma.

Niiden asukkaat vastustivat kisoja siksi, että niistä aiheutuu isoja kulueriä, mutta myös ympäristövaikutusten takia.

»KOK:n vastuullisuusstrategiassa puhutaan ympäristöstä paljon, mutta sitä ei linkitetä talouteen millään tavalla. Niitä kahta ei voi erottaa toisistaan», Helminen sanoo.


On puhuttu jopa kisojen downshiftaamisesta. Onko olympialaisten ja jalkapallon MM-kisojen oltava niin mammuttimaisia tapahtumia? Voisiko ne järjestää pienemmällä rahalla, rakentamisella ja hiilijalanjäljellä?

Totta kai voisi, mutta se vaatisi isoilta järjestöiltä täysin uudenlaista ajattelua. Sitä taas lienee turha odottaa, sillä KOK:n ja Fifan ansaintalogiikka perustuu juuri kisojen suuruuteen. Neljän vuoden välein järjestettävät jalkapallon MM-kisat tuovat noin 90 prosenttia kattojärjestön miljardituloista. Jakamalla miljardeja eteenpäin lajiliitoille se pitää jalkapallon maailman suurimpana kansanliikkeenä.

Tässä voi silti piillä urheilun voima, mikäli se ottaa ilmastonmuutoksen riittävän tosissaan.

»Näkisin niin, että urheilun ja ympäristövastuun yhdistelmällä on ihan valtavasti potentiaalia. Urheilutapahtumilla on niin suuret katsojamäärät ympäri maailmaa, että niillä on mahdollisuus toimia esimerkkinä siitä, miten asiat tehdään oikein», Helminen uskoo.

Puheet esimerkin voimasta kuitataan helposti tyhjänä lätinänä, mutta onneksi siitä löytyy vakuudeksi myös tutkimusta.

Protect Our Winters -järjestö teki yhdessä urheilun yhteiskunnallisiin vaikutuksiin perehtyneen konsultin Michael Pedersenin kanssa kyselytutkimuksen Lahden hiihdon MM-kisoihin 2017 osallistuneiden urheilijoiden viestin vaikuttavuudesta.

»Yksinkertaistettuna lopputulos oli se, että kun talviurheilun seuraaja kuulee idoliltaan ilmastoviestin, hän ryhtyy todennäköisemmin ilmastotekoihin. Urheilijoilta ei ole totuttu kuulemaan niin paljon yhteiskunnallisia kannanottoja, jolloin sellaiset lisäävät yllättävyyttä ja herättävät», Protect Our Winters Finland ry:n puheenjohtaja Niklas Kaskeala sanoo.

POW-järjestö toimii maailmanlaajuisesti pyrkien aktivoimaan talviurheilun ja talvilajien parissa toimivia yrityksiä ja yhteisöjä »pelastamaan talvemme» toimimalla ilmastonmuutosta vastaan.

Suomen järjestön lähettiläinä on muiden muassa sellaisia urheilijoita kuin Enni Rukajärvi, Aino-Kaisa Saarinen, Martti Jylhä, Pekka Hyysalo ja Matti Suur-Hamari.

»Huippu-urheilijoilla on valtavan hyvä platformi puhua näistä asioista. Maailman parhailla talviurheilijoilla saattaa olla sosiaalisessa mediassa satojatuhansia seuraajia. Sillä on ihan mieletön vaikutus, jos he haluavat avata suutaan. Asia on heille vaikea, koska heidän oma ammattinsa kuormittaa aika paljon ilmastoa. Sitä suuremmalla syyllä he haluavat puhua.»

Monet pyrkivät vaikuttamaan myös ­urheilun rakenteissa, sillä poliittisen tahdon merkitystä ei voi vähätellä. Jylhä vie esimerkiksi ilmastonmuutoksen viestiä olemalla mukana Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) urheilijakomiteassa.

POW marssittaa myös kansainvälisesti tunnetuimpia olympiamitalistejaan Washingtoniin, kun se haluaa vaikuttaa päättäjiin.

 

Olemme todistaneet, että urheilussa voi olla hyvin vihreä ilman suurempia kompromisseja.

Sitten on vielä yksityinen taso – me tavikset.

Olympiakomitean yhteiskuntasuhteiden erityisasiantuntija Karoliina Ketola on tutkinut liikuntaharrastusten luonnonvarojen kulutusta. Luonnonvarojen kulutus kuvastaa suuruusluokassaan hiilijalanjälkeä.

Olympiakomitea on tehnyt Sitran kanssa laskelmia liikunnan ympäristövaikutuksista.

»Päädyimme arvioon, että 50–75 prosenttia tulee liikenteestä. Harjoituspaikat ovat 20–30 prosenttia. Varusteiden osuus on pieni, ehkä noin viisi prosenttia.»

Toisin sanoen treeneihin ja peleihin kulkeminen eli käytännössä autoilu kuormittaa kaikista eniten, kun tarkastellaan tavallista harrastajaa.

»Keskeisiä tekijöitä on liikuntapaikkojen etäisyys. Kuinka pitkiä matkoja niihin joudutaan matkustamaan ja toisaalta ­kulkutapa. Ympäristövaikutukset vähenevät merkittävästi, jos ihmiset siirtyvät enemmän kimppakyyteihin, julkiseen liikenteeseen tai vielä parempaa; pyöräilemään.»

Liikuntapaikkojen osuudessa lasketaan mukaan niiden aikaansaamisen sekä käytön kulutus. Energiaa kuluttavimpia liikuntapaikkoja ovat uimahallit, jäähallit ja lämmitettävät tekonurmet.

Ketolan mukaan Suomessa ei vieläkään ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota niissä käytettävän sähkön ja lämpöenergian tuotantotapaan.

Olympiakomitealla ja Sitralla on käynnissä hanke, jossa tehdään seuroille ympäristövastuullista arkea helpottavia toimintaohjeita. Käytännön vinkkejä.

Vinkit liittyvät muun muassa liikkumiseen, varustekierrätykseen, tapahtumien järjestämiseen sekä urheilijoiden ruokavalioihin.

»Urheilusektorilla on kaksijakoinen rooli ilmastonmuutoksessa. Oma toiminta edistää sitä merkittävästi tapahtumilla, infran rakentamisella ja liikenteellä. Toisaalta niitä on mahdollisuus vähentää.»

»Urheilulla on merkittävä rooli viestinviejänä ja asennekasvattajana», Ketola muistuttaa.

Suomessa liikuntapaikat ovat pitkälti kuntien ja kaupunkien omistuksessa, joten poliittisilla päätöksillä on iso ohjaava vaikutuksensa.

Niklas Kaskealan mukaan Suomessa on yli miljoona ihmistä, jotka ilmoittavat harrastavansa säännöllisesti jotain talviurheilua. Siihen voi lisätä ne, jotka nauttivat talviulkoilusta.

Se on valtava massa, joka mobilisoituessaan olisi suuri voimavara, vaikka globaalissa katsannossa vielä pieni tekijä. Olemme kuitenkin tilanteessa, jossa mitään tekoja ei kannata väheksyä.

»Talvi on monille täällä tärkeä. Joku kysyy, että eikö ole tärkeämpiäkin syitä hallita ilmastonmuutosta kuin päästä mäkeen ja ladulle. Eikö Bangladeshin jääminen veden alle ole tärkeämpää?» Kaskeala kysyy.

»Joo on. Harrastuksemme jää siinä vaiheessa kakkoseksi. Ihmisiä motivoi kuitenkin toimimaan asiat, joita rakastaa ja joihin on intohimoinen suhde», hän vastaa kysymykseensä.

Pohjimmiltaan urheilussa on kysymys voittamisesta. Silläkin tavalla urheilu voi toimia esikuvana taistelussa maapallon pelastamiseksi.

Mikä on formuloiden ja NHL:n hiilijalanjälki?

Urheiluseurojen ja kilpailujen hiilidioksidipäästöistä on tarjolla niin niukasti tietoa, että päästölukemia joutuu laskemaan itse. Silloinkin tulokset ovat epätarkkoja, mutta ne antavat ainakin jonkinlaista suuntaa siitä, millaisen hiilijalanjäljen NHL-seura tai F1-sirkus jättää.

NHL:stä esimerkiksi poimittiin Florida Panthers, joka matkustaa tällä kaudella vieraspeleihin yhteensä 77­232 kilometriä. Matkat taittuvat suihkukoneella, joka tuottaa tuolta matkalta noin 500 tonnia hiilidioksidipäästöjä. Panthersin välimatkat ovat liigan pisimmästä päästä, mutta toisaalta lukemaan ei sisälly lainkaan pudotuspelejä.

NHL:ssä pelaa 31 joukkuetta, joten yhteensä liiga synnyttää pelkän matkustuksen kautta noin 15 000 tonnia hiilidioksidipäästöjä.

Panthersin verrokiksi voi ottaa vaikka Veikkausliigan Tampereen Ilveksen. Ilves matkusti valtaosan päättyneen kauden vierasmatkoistaan bussilla, mutta Rovaniemellä ja Kemissä joukkue kävi junalla. Maarianhaminan-matkalla piti käyttää jonkin verran laivaa. Ilveksen vierasmatkojen hiilijalanjälki oli viime kaudella alle sadasosa Panthersin vastaavasta, hiilidioksidipäästöjä kertyi vain 4,7 tonnia.

Formuloiden hiilijalanjäljen arvioiminen on vaikeampaa, mutta jotain osviittaa saa siitä, mitä päästöjä tallien 2 000 tonnin kaluston kuljettaminen aiheuttaa.

F1-sirkuksella on käytössään kuusi Boeing 747 -jumbojettiä, jotka kaikki lentävät kilpailukauden aikana noin 132 000 kilometriä. Koneiden lentämä yhteismatka (noin 792 000) on pidempi kuin maapallolta on Kuuhun ja takaisin.

Yhteensä koneissa on 600 tonnia rahtia. Saksan ilmailu- ja avaruuskeskuksen muuntotaulukolla tämä tarkoittaisi noin 40 000 tonnin hiili­dioksidipäästöjä. Se vastaa lähes 4 000 suomalaisen vuosittaista hiilijalanjälkeä.

Vielä suurempi määrä rahtia kulkee laivoissa, joihin lastataan 1 000 tonnia formulakalustoa. Koska täydellisen tarkkaa tietoa rahtilaivantyypistä tai reiteistä ei ole, laivojen päästöistä voi tehdä vain valistuneen arvion. Sen mukaan formuloiden käyttämistä rahtilaivoista syntyy kilpailukauden aikana 3 000–11 000 tonnia hiilidioksidipäästöjä. Suuri haitari johtuu siitä, että eri rahtilaivatyyppien päästöerot voivat olla jopa nelinkertaisia.

Tähän päälle tulevat vielä esimerkiksi kuljettajien ja lajipomojen yksityiskoneiden käyttö, maanteitä pitkin rekoilla siirretty rahti ja toki myös varsinainen kilpailu.

Lari Vesander

Tutustu Urheilulehteen 2 kk tarjoushintaan!

19,90 €/2 kk * (norm. 29 €)

Tilaa »
  • Painettu Urheilulehti viikoittain kotiin kannettuna
  • Tilausjakson aikana ilmestyvät kausioppaat

* Jatkuva tilaus, hinta tutustumisjakson jälkeen 26,50/2 kk. Tilauksen voi lopettaa koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua. Myös 6 ja 12 kk jaksot - säästä enemmän!

Urheilulehdessä tällä viikolla: