Pelaajaurallaan Mikael Forssell mätti maaleja Euroopan suurimmissa sarjoissa – nyt hän opettaa nuoria tekemään niitä

Pelaajaurallaan Mikael Forssell mätti maaleja Euroopan suurimmissa sarjoissa – nyt hän opettaa nuoria tekemään niitä

Julkaistu:

Urheilulehden parhaat
Urheilulehti pääsi seuraamaan, kuinka Suomen kaikkien aikojen paras keskushyökkääjä Mikael Forssell antoi yksityisopetusta HJK:n nuorelle kyvylle Eetu Vertaiselle.
Talvinen tiistaiaamu on valjennut Helsingissä. Lunta sataa hiljakseen, kun Mikael Forssell ilmestyy Töölön jalkapallostadionin sivuovesta. Hän työntää ison rullakon Pallokentän kuutoskentän tekonurmen poikki HJK:n harjoitushallin ovelle.

Alkamassa on todellinen maalinteon mestariluokka. Kesästä asti HJK:n nuoria kärkimiehiä koulinut Forssell, 37, antaa yksityistunnin Klubin tämän hetken suurimmalle nuorelle hyökkääjätoivolle, Eetu Vertaiselle, 19. Heidän lisäkseen paikalla ovat vain Urheilulehden toimittaja ja kuvaaja.

»Emme harjoittele vain viimeistelyä, vaan myös taktisia elementtejä ja räjähtäviä ominaisuuksia, sillä niitä tarvitaan eniten maalinteossa: 5–10 metrin spurtteja, räjähtäviä lähtöjä», Forssell kertoo samalla kun vaihtaa nappulakenkiä jalkaansa.

Vertainen saapuu paikalle ja kättelee kohteliaasti vieraat. Sitten hän ja Forssell lähtevät kiertämään kenttää ympäri alkulämmittelyksi.

Samaan aikaan kun kaksikko hölkkää ja venyttelee, on hyvä palauttaa mieleen Forssellin saavutukset, jotka tekevät hänestä tämän maan parhaan maalinteon kokemusasiantuntijan. Hänen nimissään on Suomen ennätys yhden kauden valioliigamaaleissa. Forssell heilutti verkkoja 17 kertaa Birminghamin paidassa kaudella 2003–04. Maajoukkueessa hän teki 29 maalia. Kovempaan lukuun on pystynyt vain Jari Litmanen, joka teki 32 maalia neljälle vuosikymmenelle venyneellä maajoukkueurallaan.

Forssellia ajatellessa tulee myös mieleen se, kuinka korkealle hän olisi yltänytkään, mikäli uraa eivät olisi jarruttaneet kaksi pahaa polvivammaa.

Toisaalta, menneitä on turha murehtia. Myös Forssell on siirtänyt katseensa tulevaan. Hän suoritti uransa viimeisten pelivuosien aikana urheilujohtamisen MBA-tutkinnon Madridin yliopistossa ja on kouluttautunut valmentajana jo Uefa A -tasolle.

Forssell sanoo suoraan, että hänen haaveenaan ja ambitionaan on nousta päävalmentajaksi huipulle. Hyökkääjien yksilö­treenit ovat yksi alkuaskeleista Forssellin suunnittelemalla valmentajanpolulla.

Palataan tulevaisuuden visioista tähän hetkeen ja kentälle. Forssell ja Vertainen ovat jo aloittaneet varsinaisen harjoittelunsa muutoin tyhjässä hallissa. Vertainen tikittää koordinaatiotikkaita, antaa seinäsyötön Forssellille ja laukoo.

»Pelkkiä alakulmia tänään!» Forssell vaatii.

»Nimenomaan matalana pidetään ne bolut. Haetaan alakulmia, kuten jäbä on tehnyt. Mieluummin luru nurkkaan kuin täysillä yli», Forssell neuvoo.


Vertaisella on hurja laukaus, jota hän myös käyttää mielellään. Forssellin mukaan raaka voima ei kuitenkaan ole paras ratkaisu vedossa. Tätä ajatusta hän opettaa myös nuorelle suojatilleen.

Harjoitusten jälkeen, kun hän ja Vertainen työntävät rullakkoa takaisin stadionin uumeniin, Forssell kertoo esimerkin oman uransa alkuvaiheilta, jolloin hän oli Chelseasta lainassa Englannin ykkösdivisioonan Crystal Palacessa.

»Kärkiparinani pelasi Clinton Morrison, jolla oli mielestäni surkea veto. Hän vain syötteli maalivahdin ohi. Silti Morrison teki minua enemmän maaleja alkukaudesta. Minulla oli tuskaa, en ollut tehnyt maalia kuuteen otteluun. Vetelin kovaa ylänurkkia kohti, mutta maalivahdit torjuivat. Jengi vain kehui, että hyvä veto, mutta eivät ne oikeasti olleet, sillä pallo ei mennyt maaliin. Sitten muutin omaa tyyliäni», Forssell kertoo.

Forssell opetteli laukomaan maata pitkin tarkasti ja kovaa. Siitä tuli hänelle todellinen vahvuus.

»Veto ei ole sisäsyrjä eikä rintapotku, vaan tällainen puolittainen», Forssell sanoo ja näyttää jalkapöydän ja sisäterän välistä kohtaa oikeasta jalastaan.

Oikea laukaisutekniikka ei auta, jos hyökkääjällä ei ole keinoja päästä ohi puolustajasta. Topparin päihittäminen on osa Forssellin ja Vertaisen seuraavaa harjoitetta.

Vertainen hyppii ensin aitojen yli ja iskee sitten kroppansa kiinni rullakkoon, joka harjoituksessa toimittaa puolustajan virkaa. Kokoa sillä onkin tavallisen Championshipin topparin verran.

Forssell syöttää pallon Vertaiselle.

»Pidä hetki, hyvä!» Forssell huutaa.

Sitten Vertainen pelaa seinän ja laukoo pallon maaliin.

»Hyvä! Loistava tatsi», Forssell kehuu.

Samassa harjoituksessa Forssell opettaa Vertaiselle käsien käyttöä: kuinka toppari pidetään loitolla ja pallo hallussa tarpeeksi kauan. Forssell ohjeistaa Vertaista pitämään painopisteen alhaalla ja kädet leveällä. Tämän Forssell oppi kovan kokemuksen kautta brittikentiltä.

Hän kertoo oivalluksistaan, kun istumme harjoituksen jälkeen Töölön stadionin käytävällä.

»Hold the fucking ball up! Tätä huutoa olen kuullut koko elämäni. Joku heittää pitkän pallon, joka minun pitää ottaa ilmasta haltuun. Samaan aikaan selässäni on joku hirveä mörssäri, joka yrittää tulla minusta läpi», Forssell kuvailee ja jatkaa:

»Ymmärsin aikanaan Crystal Palacessa, kuinka tärkeää on olla menettämättä palloa. Huipulla on vain pakko pystyä siihen. Moni ei pysty ja heidän uransa kariutuu siihen.»

Haastattelun aikana HJK:n pitkäaikainen joukkueenjohtaja Markku Peltoniemi kävelee ohitsemme. Forssell huikkaa Peltsin kuulumisia.

»Kaikki on hyvin. On suklaata käsissä», Peltoniemi vastaa.

»No silloin ei voi olla huonosti», Forssell sanoo.


Käsien käytön lisäksi topparin päihittämiseksi tarvitaan liikettä ja oveluutta. Seuraavassa harjoitteessa hiotaan, kuinka saapua juuri oikeaan aikaan pois paitsiosta topparin eteen vastaanottamaan syöttöä, kääntyä ja laukoa.

»Sä liikut koko ajan. Se ei tiedä, missä sä olet. Sä katsot minne se katsoo», Forssell ohjeistaa.

Vertainen pelasi suuren osan juniori­urastaan keskikentällä, joten hän tarvitsee oppia siinä, miten keskushyökkääjän pitää liikkua.

Forssellin mielestä Vertaisella on kaikki ominaisuudet, jota ysinä tarvitaan: kokoa, taitoa, voimaa, viimeistelykykyä ja räjähtävyyttä. Vertaisen kannattaa nyt satsata kaikki paukut sentteripelin hiomiseen.

Keskushyökkääjän yksi tärkeimmistä tehtävistä on pitää oman joukkueen hyökätessä kenttä pitkänä, eli pelata vastustajan puolustuslinjassa ja pakottaa sitä valumaan alaspäin.

Tässä Vertainen tarvitsee vielä apua. Hänen ei enää pidä katsoa vain palloa ja liikkua tyhjään tilaan linjan eteen tarjoamaan itseään kohteeksi pallolliselle pelaajalle, vaan hänen pitää pelata topparia vastaan ja tehdä itselleen tila oikea-aikaisella liikkeellä ja kropan käytöllä.

»Kun oma joukkue kierrättää palloa alhaalla, hyökkääjät usein hölkkäävät puolustuslinjan edessä ja odottavat hetkeä, jolloin lähteä vastaan. Sitä vastaan on maailman helpoin puolustaa», Forssell sanoo harjoituksen jälkeen.

Hän hyppää innoissaan seisomaan ja käyttää stadionin tukirakenteisiin kuuluvaa pylvästä mallaamaan keskuspuolustajaa.

»Et pelaa tässä linjan edessä», Forssell sanoo ja liikkuu pylvään taakse.

»Vaan aina täällä pimeällä puolella. Lisäksi liikut toppariparin välissä harmaalla alueella, olet rajamailla koko ajan ja pakotat topparit epämukavuusalueelle.»

Kun kärkimies liikkuu keskuspuolustajien välissä, topparit eivät tiedä, kenen pitäisi vartioida hyökkääjää. Forssell on toitottanut valmennettavilleen, että hyökkääjän pitää olla tilanteen herra eikä antaa puolustajien päättää, kumpi pelaa häntä vastaan.

Hyökkääjän pitää myös osata katsoa oikeita asioita. Pallon liikkeen lisäksi on tärkeää seurata topparin katsetta. Kun hyökkääjä pelaa keskuspuolustajan selän takana, toppari joutuu jatkuvasti pyörittämään päätään ja katsomaan, missä pallo, puolustuslinja ja sentteri menevät. Katseen siirtyessä keskushyökkääjästä palloon on aika iskeä.

»Se on triggeri. Näet, että se katsoo sua ja sitten palloa. Silloin liikut. Tässä puhutaan tosi pienistä asioista, jotta niistä tulisi luonnollisia juttuja.»

»Monet hyökkääjät Suomessa liikkuvat tunnollisesti vasemmalta oikealle ja ovat periaatteessa tarjottavana, mutta kukaan ei pysty syöttämään heille eikä ole syöttämässäkään. Sen sijaan hyökkääjän pitää tehdä elämä vaikeaksi pakeille, etteivät ne tiedä, missä olet. Silloin venytät puolustuslinjaa ja teet tilaa joko itsellesi tai muille», Forssell sanoo.


Forssellin mielestä Suomessa ei tällä hetkellä kasva tarpeeksi keskushyökkääjiä.

»Täältä tulee peruspelaajia: hyviä kuutospaikan miehiä, jotka eivät ole hirveän vaarallisia. He ovat hyviä ottamaan haltuun ja syöttämään sivulle», hän sanoo.

Hyökkääjäpulan syy on Forssellin mukaan suomalaisessa pelitavassa ja valmennuskulttuurissa. Harva valmentaja uskaltaa vaatia pallojen pelaamista hyökkääjille. Pallonhallintatyyli on kopioitu Pep Guardiolalta, mutta siitä on unohdettu yksi tärkeä osa: keskushyökkääjä.

Manchester City käyttää sentteri Sergio Agüeroa pelinrakentelussa paljon. Agüero tiputtaa pallon joukkuetovereilleen ja hyökkäys etenee.

»Suomessa ei tehdä sitä. Pelataan mukapeppiä, eli aina muodon ulkopuolella eikä uskalleta pelata syvälle. Se on mielestäni ongelma suomalaisessa jalkapallossa», Forssell sanoo.

Palataan vielä kerran harjoituskentälle. Vertainen on oikea mallioppilas, sillä yksikään laukaus ei ole karannut yli maalin. Yksi ongelma hänellä kuitenkin on: kun KyIFin kasvatti saa pallon oikealle puolelle juoksuun, kääntö takakulmaan menee usein ohi.

»Toi mulla on paska», Vertainen puuskahtaa.

Forssell neuvoo laukomaan etunurkkaan tai jos kuti pitää suunnata keskelle, paras vaihtoehto on matala pallo täysillä maalivahdin jalan vierestä.

Veskareille nämä laukaukset tuottavat usein vaikeuksia, sillä he ovat valmistautuneita syöksymään johonkin suuntaan. Tasapainon uudelleensäätäminen vie aikaa. Vedon pitää kuitenkin edetä maata pitkin, polvenkorkuinen kuti ei ole tarpeeksi matala.

Treeni päättyy siihen, kun Forssell syöttelee ja keskittelee palloja laidalta maalin eteen ja Vertainen viimeistelee pilkun paikkeilta. Suurin osa suorituksista on oikein mallikkaita, mutta viimeinen epäonnistuu.

»Hyi saatana!» Vertainen kiroaa.

»Ei me voida lopettaa tähän. Vielä yksi!» Forssell huutaa.

Tällä kertaa Vertainen täräyttää volleyn takanurkkaan.

»Boom!» Forssell huutaa ja noin kolme varttia kestänyt treeni on ohi.

Hallista poistuessamme Vertaisen silmät loistavat.

»Tämä on ihan mahtavaa. Juuri sitä treeniä, mitä tarvitsen», hän sanoo.


Forssell kertoo suunnitelleensa harjoituksen Vertaisen tämän hetken tarpeita ajatellen. Kun Forssell treenauttaa HJK:n muita kärkikykyjä, kuten 16 vuotta juuri täyttänyttä Kai Meriluotoa, harjoitusten sisältö on päivästä ja pelaajasta riippuen erilainen.

Treenit Forssell kertoo kehittäneensä uransa aikana itse tekemistään harjoituksista ja parhaista seuravalmentajiltaan poimimistaan opeista. Sitten hän kertoo yllättävän tiedon: vaikka Forssell on pelannut muun muassa Chelsean, Mönchengladbachin ja Hannoverin kaltaisissa suurseuroissa, hän ei ole mielestään saanut hyvää hyökkäysvalmennusta kuin harvoin.

»Birminghamissa kärjistä vastasi Eric Black, joka oli entinen hyökkääjä. Hänellä oli tosi hyviä treenejä», Forssell sanoo.

Muissa seuroissa Forssell on joutunut itse jäämään harjoitusten jälkeen hiomaan taitojaan, pyytämään muita avukseen ja kertomaan, mitä heidän pitää tehdä. Muut kärkimiehet ovat yleensä seuranneet Forssellin esimerkkiä.

Tämä kuulostaa lähes järjettömältä, ja valmentajien kannalta hölmöltä. Jos valmentajat eivät voita pelejä, he yleensä saavat potkut. Pelejä voitetaan tekemällä enemmän maaleja kuin vastustaja. Suurin maalintekovastuu joukkueessa on keskushyökkääjillä, joten valmentajien kannattaisi pyrkiä antamaan näille mahdollisimman paljon apuja.

»Se on uskomatonta, miten vähän sitä tapahtuu!» Forssell sanoo.

Keskushyökkääjät elävät itseluottamuksesta. Kun maaleja syntyy, kaikki tuntuu helpolta. Kuivien kausien aikana he tarvitsevat tukea ja uskoa siihen, että tekevät vielä maaleja.

»Hyvät valmentajat pystyvät antamaan apua, mutta liian usein hyökkääjät jäävät yksin. Katsotaan, tekeekö kärki maalin. Jos tekee, hyvä. Jos ei, penkille ja seuraava yrittämään. Harva valmentaja tsemppaa ja nostaa pelaajiaan.»

Jos ja kun Forssell saavuttaa tavoitteensa ja hänestä tulee joskus päävalmentaja, hän aikoo pitää hyvää huolta senttereistään.

Mikael Forssellin uran ikimuistoisimmat maalit

4.2.1999 Chelsea–Oxford 4–2

3–2-maali oli 17-vuotiaan Forssellin ensimmäinen Chelseassa. Hän teki liigacupin kamppailussa myös 4–2-osuman.

»Olin puoliajalla vihainen itselleni: olin päässyt ensimmäisellä jaksolla yksin läpi, mutta jäin leipomaan palloa ja tilanne meni ohi. Jätkät sanoivat kopissa, että rauha nyt, teet maalin tokalla jaksolla. Siihen ei mennytkään pitkään. Jakson alussa aavistin, että Oxfordin puolustaja yrittää syöttää veskalle. Ennakoin sen, menin väliin ja tein maalin.»

15.8.2001 Suomi–Belgia 4–1

Suomi nuiji Belgian ystävyysottelussa Töölön jalkapallostadionilla. Esitys oli yksi »Kultaisen sukupolven» parhaista. Forssell ampui upean 1–0-maalin Jari Litmasen syötöstä.

»Litti syöttää ja vedän suoraan volleystä.»

14.2.2004 Sunderland–Birmingham 1–1

Forssell teki valtaosan maaleistaan nopeilla laukauksilla. Tämä oli erilainen osuma Englannin cupissa.

»Sain pallon boksin sisään, veivasin muutaman kerran ja syötin sisään.»

Tutustu Urheilulehteen 2 kk tarjoushintaan!

19,90 €/2 kk * (norm. 29 €)

Tilaa »
  • Painettu Urheilulehti viikoittain kotiin kannettuna
  • Tilausjakson aikana ilmestyvät kausioppaat

* Jatkuva tilaus, hinta tutustumisjakson jälkeen 26,50/2 kk. Tilauksen voi lopettaa koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua. Myös 6 ja 12 kk jaksot - säästä enemmän!

Urheilulehdessä tällä viikolla: