Urheilulehden parhaat

Jääkiekkoa Englannissa? Uskokaa tai älkää, Brittien kiekkosarja EIHL ei ole mikään kaljaliiga

Jääkiekkoa Englannissa? Uskokaa tai älkää, Brittien kiekkosarja EIHL ei ole mikään kaljaliiga

Julkaistu:

Urheilulehden parhaat
EIHL-seura Nottingham Panthers nöyryytti eurooppalaisia suurseuroja CHL:ssä. Muhiiko Britanniassa kiekkokiima? Urheilulehti matkusti ottamaan selvää.
Nuuska on alahuulessa ja se on valtava.

Olin jo etukäteen päättänyt aloittaa tekstin noilla sanoilla, mutta valitettavasti se ei olekaan mahdollista.

Corey Neilson ei nimittäin käytä nuuskaa. Kyse on hänen suunsa luonnollisesta mutrusta: kun tilanne ottelussa käy tiukaksi, Neilsonin ilme kiristyy. Se aiheuttaa ketjureaktion, jonka olin tulkinnut televisiokuvan perusteella väärin.

Olen katsellut Corey Neilsonia paljon ruudun välityksellä. Kun hänen valmentamansa jääkiekkojoukkue Nottingham Panthers voitti toisen peräkkäisen ottelunsa CHL:ssä, tapahtumia ei yksinkertaisesti voinut enää olla huomioimatta.


Sillä onhan se nyt aivan käsittämätöntä, että Euroopan seurajoukkueiden välistä tasapainoa horjuttaa joukkue Englannista.

Panthers teki historiaa voittamalla oman CHL-lohkonsa, kaatamalla suurseuroja ja olemalla kaikin puolin yllättävän hyvä lätkäjengi.

Tarinassa oli kaikki klassisen urheilusadun elementit. Panthersista tuli CHL-kauden positiivisin ilmiö, ja sen keskeinen hahmo on nimenomaan päävalmentaja Neilson.

Sieltä hän juuri saapuukin haastatteluun. Kaksi metriä entistä kanadalaista puolustajaa, jonka karisma täyttää koko pukukoppikäytävän.

»Vai että Suomesta», Neilson sanoo kätellessään ja kuulustelee minua katseellaan. Että minkäslaista juttua sitä ollaan oikein tekemässä?


Nottinghamin marraskuinen ilta syleilee vierailijaa napakan tuttavallisella otteella, mutta lämpimiksi kaupungin tuulia ei voi luonnehtia. Lukema mittarissa lähestyy nollaa. Olen ollut maisemissa puoli tuntia ja ajautunut umpijäähän.

Tuntuu käsittämättömältä, että vastaan kävelee koko ajan ihmisiä shortseissa. Oikeasti – koko ajan. Kiviviidakko tarjoaa monenlaisia maallisia houkutuksia (kalaa, ranskalaisia, jatsiparturi, F1-kuntosali, pankkiautomaatteja, oluthuoneita), mutta jokin selvästi estää paikallisia pukeutumasta sään edellyttämällä tavalla.

Pakenen kylmyyttä The Loxley -nimiseen ravitsemusliikkeeseen. Kyseessä on sporttibaari, ja arvelen sen henkilökunnalla olevan riittävästi asiantuntemusta tarpeisiini.

Esitän kysymykseni baarimikolle, jonka parta näyttää niin kasuaalin trendikkäältä, että sen on pakko olla joko sattumaa tai harvinaisen pitkäjänteisen työn tulosta.

Onko Nottingham Panthers täällä kovakin juttu?

»Itse asiassa on. Tämän hetken kovin juttu», baarimikko sanoo ja hymähtää ymmärtäväisesti kuullessaan, miksi kysyin.

»Enemmän Panthersia seurataan kuin paikallisia jalkapallojoukkueita. Minullakin on pari kaveria, jotka ajavat tänne Lincolnista saakka katsomaan pelejä.»

 

Kerran yksi kampaaja juoksi kadulle saakka perääni.

Sielussani läikähtää kiekkomiehen tunnekuohu. Britanniassa todellakin on rakentumassa kiekkobuumi, ja minä olen tapahtumien ytimessä. Uraauurtava reportaasini tulee niittämään mainetta.

Tarkistan heti Lincolnin sijainnin kartasta: yli 60 kilometriä Nottinghamista. Tilanne on siis sama kuin joku ajelisi Hämeenlinnasta Tampereelle Ilveksen matseihin.

Sitähän totta kai tapahtuu, mutta Suomi onkin jääkiekkomaa. Tuskin kukaan Hämeenlinnasta ajaisi katsomaan Ilveksen jalkapallopeliä.

Olen niin innoissani, etten muista kysyä baarimikon nimeä. Veikkaisin sen olevan John.

En yllättyisi, jos hänen parrallaankin olisi nimi.

Panthersin kotiareena sijaitsee Hockleyn kaupunginosassa.

Kirjoitusvirhe on ilmeinen, mutta en jää jumiin pikkuseikkoihin. Sen sijaan annan itseni vaikuttua Motorpoint Arenan puitteista: halli täyttää kaikki kelpo jääkiekkopyhätön kriteerit. Kapasiteetti on 6 600 katsojaa, ja kaukaloita on kaksi: pääareena ja harjoitushalli.

Niistä jälkimmäisessä viilettää juuri nyt Ison-Britannian kiekkoylpeys.

Yllätyn treenien vauhdista. Intensiteetti ei kalpene juurikaan SM-liigan seuroille. Panthers etenee perusasioiden kautta: pelin avaamista, suunnanmuutoksia, suoria hyökkäyksiä. Paljon luistelua. Teräviä syöttöjä, lavasta lapaan.

Kamppailuhalukkuus tekee vaikutuksen, mutta pienistä asioista kuitenkin näkee, että nyt ei olla änärissä: muutamien pelaajien taidot rystypuolelta ovat vajaita. Samoin laukaukset ovat heikompia kuin Suomessa.

 

Opintomahdollisuus on iso houkutin meille vanhemmille pelaajille.

Vielä viime kaudella Panthersin treeneissä hikoili maalivahti Miika Wiikman. Kaksi kautta Nottinghamin tähtivahtina pelannut Wiikman, vuoden 2006 Suomen mestari HPK:sta, tietää tarkalleen, missä brittikiekko juuri nyt menee.

»Vielä viisi tai kuusi vuotta sitten sarja oli aika heikossa jamassa, mutta taso on noussut valtavasti. Tämä ei missään tapauksessa ole enää mikään kaljaliiga», Wiikman, 33, linjaa.

Hän siirtyi kuluvaksi kaudeksi pienempään seuraan, Milton Keynesiin, joka on brittiliiga EIHL:n keskikastia. Suomalaisia on vuosien varrella pelannut sarjassa kelpo joukko, mutta Wiikmanin jo kolme kautta kestänyt reissu on pisimmästä päästä.

»Parhaat organisaatiot eivät juurikaan eroa liigaseurasta. Puitteet ovat kunnossa, lääkärit ja kaikki löytyy. Asiat hoidetaan hyvin», Wiikman kertoo.

EIHL:n joukkueista muun muassa Cardiff ja Sheffield ovat ottaneet isoja harppauksia eteenpäin. Jääkiekkokulttuurin osalta Nottingham on kuitenkin saarivaltakunnan ykköspitäjä.

»Jo ensimmäisen kauteni lopulla päädyin Ikeassa työntekijöiden kanssa yhteiskuvaan. Kerran yksi kampaaja juoksi kadulle saakka perääni», Wiikman hekottelee.


Poistuttuani Panthersin harjoituksista edessä on todellinen yllätys.

Sen tarjoilee Ice Locker -niminen lätkäkauppa, joka on varustelutasoltaan suorastaan huikeaa luokkaa. Vetää hyvin vertoja suomalaisille jääkiekkoilun erikoisliikkeille. Pienten aputarvikkeiden valikoima on jopa laajempi kuin härmässä.

Ovesta lappaa asiakkaita sisään ja ulos, tasaisena virtana, vaikka Panthers ei edes pelaa tänään. Areenassa esiintyy James Blunt, mutta se ei varmastikaan ole kaupungin kiekkoväen syytä.

Mihin Nottinghamissa tarvitaan näin laadukasta kauppaa?

»Meillä on kaksi juniorijoukkuetta jokaista ikäluokkaa kohden ja puitteet ylipäätään ihan maan huippua. Tämä on loistava paikka harrastaa jääkiekkoa», sanoo Ice Lockerin myyjä Josh Dixon.

Hän tietää, mistä puhuu ja mitä myy, sillä Dixon on paikallisen juniorimyllyn kasvatteja itsekin.


Joukkueiden luokittelu noudattelee taksonomisesti tuttua kissaeläinteemaa: ilvekset, puumat, jaguaarit, leijonat ja niin edelleen. Ravintoketjun huipulla ovat Nottinghamissa pantterit.

Dixon nyökkäilee hyväksyvästi, kun kerron saapuneeni kaupunkiin nimenomaan katsomaan Panthersin ja Cardiff Devilsin välistä ottelua. Odotettavissa on kova matsi, sillä Cardiff on voittanut Panthersin jo kahdesti tällä kaudella.

Moni Suomessa ei sitä todennäköisesti noteerannut, mutta myös Devils selviytyi mukaan CHL:ään voittamalla EIHL:n mestaruuden. Panthers puolestaan taisteli tiensä CHL:ään Continental Cupin kautta.

En missään tapauksessa aio teeskennellä, että olisin tiennyt, mistä turnauksesta on kyse.

Niin sanotun »Internetin» mukaan Continental Cup on vuodesta 1997 järjestetty seurajoukkueiden turnaus. Viime vuosien voittajiin lukeutuvat muun muassa Dragons de Rouen Ranskasta ja Neman Grodno Valko-Venäjältä.

Lopputurnauksessa Panthers kaatoi jopa Kazakstanin ylpeyden Beibarys Atiraw’n, ja voittajien maalin suulla loisti viimeisenä lukkona Miika Wiikman.

»Se oli huimaa. Pelattiin eri puolilla Eurooppaa, ja silti oli aina meidän omia faneja hyvin paikalla. Lopputurnauksessa Italiassa heitä oli varmasti 300», Wiikman kertoo.


Muistatteko puolustaja Dan Spangin? Kausi HPK:ssa, toinen SaiPassa ja sen jälkeen Suomen mestaruus Kärpissä vuonna 2015.

Tätä nykyä herra Spang vaikuttaa Panthersin takalinjoilla.

Hän istahtaa jäähallin Encore-ravintolan sohvatuoliin ja heittää reppunsa lattialle. Takana on salitreeni, koska Panthers ei päässyt tänään jäälle lainkaan. Edellisen päivän harjoitus jäi Spangiltä väliin, koska hän oli yliopistolla.

Aletaan lähestyä brittikiekon kylmähköjä realiteetteja. Vaikka toiminta Nottinghamissa on pro-tasoa, tiettyjä myönnytyksiä on pakko tehdä. Sekä pelaajien että seuran.

Spangillä on kiikarissa maisterin paperit – itse asiassa hän valmistuu tulevana keväänä.

»Opintomahdollisuus on iso houkutin meille vanhemmille pelaajille. Mutta olen ylipäätään viihtynyt todella hyvin. Lätkäkin on parempaa kuin moni arvaa», Spang, 34, sanoo.


CHL-seikkailut olivat kirsikka kakun päällä. Odottamaton, mutta tervetullut sellainen.

»Luullakseni aika harva pelaaja tekee sopimuksen tähän liigaan aiheuttaakseen laineita Euroopassa», Spang hymähtää.

Niin siinä kuitenkin kävi, ja lopputulos on merkittävä asia koko brittikiekolle. Nottinghamissa motivaatiokäyrä lyö jo katosta läpi, mutta miten muualla? Mihin EIHL kokonaisuutena kehittyy?

Oleellista on ymmärtää, että kyseessä on korostetusti tuontiliiga. Myös Spang huomauttaa, että heidän joukkueessaan on 14 ulkomaalaispelaajaa. Suurin osa tietenkin kanadalaisia.

Seuraa lyhyt pikakurssi maailman pelaajamarkkinoista: Kysymys on aina rahasta. Pelaaja pyrkii parhaaseen mahdolliseen liigaan, koska niissä on parhaat palkat.

EIHL ei taistele AHL-sankareista, vaan pohjoisamerikkalainen työvoima on astetta alempaa, East Coast Hockey Leaguesta. Brittiliiga ei ole juuri kenellekään tavoite, vaan ponnahduslauta, viimeinen etappi tai ainoa mahdollisuus.

Toisin sanoen liigan pelillinen taso on altis isoille ailahteluille riippuen joka vuosi yksinkertaisesti siitä, millaisia jääkiekkoilijoita saarille saadaan houkuteltua.

Panthers ei suostu kertomaan, mikä heidän pelaajabudjettinsa on, mutta Spangin mukaan EIHL:n palkkataso olisi nousussa.


Kysymys on tavallaan aika tyhmä, mutta pakkohan se on esittää.

Mihin Nottingham Panthers sijoittuisi SM-liigassa?

Spang miettii hetken.

»En usko, että jäisimme viimeiseksi. Ja jos pelaisimme jatkuvasti liigan kovia matseja, pystyisimme todennäköisesti nostamaan tasoamme.»

CHL:ssä joukkue suoriutui yli oletetun potentiaalinsa rajojen. Totta kai keinot perustuivat puolustuspeliin, mutta sitähän altavastaajien jääkiekko aina on, kun vastustajalla on kaikki valtit lapasessa.

»Kyllä me jätkien kanssa muutaman kerran katseltiin toisiamme ja mietittiin, mitä hemmettiä oikein on meneillään. Voitimmeko me juuri todellakin Bernin?» Spang naureskelee.

Kuudessa CHL:n lohko-ottelussaan Panthers teki 18 maalia, joten ei se ihan pelkkää kilpikonnaakaan ollut. On myös oleellista huomata, ettei heillä pyyhitty taktisesti lattiaa.

Menestyksen avain kiteytyy yhteen sanaan.

»Sitoutuminen», sanoo TPS:n päävalmentaja Kalle Kaskinen.

»Yllätyin ja vaikutuin ensimmäisessä kohtaamisessamme siitä, miten vahvasti Panthers oli omassa jutussaan kiinni. Pelaajat malttoivat puolustaa, pelata träppiä ja jauhaa kärsivällisesti. Siinä oli mukana todellista joukkueelle pelaamista ja jopa tylyyttä», Kaskinen kuvailee.

TPS hävisi ensimmäisen kohtaamisen Nottinghamissa maalein 0–2.

 

Taksikuski sanoi, ettei Suomessa oikein innostuta CHL:stä.

Se oli Panthersille neljäs perättäinen CHL-päänahka, eikä kukaan koko kaupungissa olisi villeimmissä unelmissaankaan voinut kuvitella, että jotain sellaista tapahtuu. Joukkue oli rankattu koko sarjan heikoimmaksi. Yksikin voitto olisi ollut plussaa.

Ja yhtäkkiä – boom – lohkovoitolla yöhön.

Koko kaupunki meni sekaisin.

»Siinä pelissä oli upea tunnelma. Saattaa myös olla, että kansa oli nauttinut hiukan paikallista urheilujuomaa. Olin panevinani tämän merkille, kun kävin haistelemassa tunnelmaa hallin käytävillä ennen ottelua», Kaskinen nauraa.

Katumuusikko soittaa Goo Goo Dollsia, mistä pisteet. Ei soita kovin hyvin, mistä pisteet pois.

On lauantai-ilta. Väki Nottinghamin keskustassa lähestyy vaihetta, jossa lupaavan nousuhumalan ja selkeiden kännien välinen puoliläpäisevä kalvo alkaa olla kovilla.

Näen edelleen ihmisiä shortseissa ja t-paidoissa. Panthersin fanivaatteita en havaitse kuin muutaman satunnaisen siellä täällä, mutta selitys on looginen: keskusta on muotihippiäisten ja opiskelijoiden aluetta. Tapaan todelliset kiekkofanit vasta huomenna.


Hätkähdän, kun vastaan kävelee tuttu parta kiinnitettynä The Loxleyn baarimikkoon. Tunnistan molemmat, mutta en kehtaa pysäyttää ja kysyä nimeä.

Mistä tuleekin mieleeni, että on syytä tarkentaa erästä aiempaa väitettä. Olen poikamaisesti hätäillen sortunut pieneen liioitteluun.

Ei Britanniassa mitään valtavaa kiekkobuumia ole. Moni paikallinen pesäke on aktivoitumassa yhä vahvemmin, mutta jos jalkapalloseurojen omistajat menettävät yöuniaan, se ei tapahdu lätkävallankumouksen takia.

Jääkiekko ei ole koskaan ollut brittiläisen urheilutarinan ydinkudelmaa, mutta yritys ja into ovat olleet kovaa luokkaa.

Tähän kohtaan tekstiä sopisi mainiosti huolellinen katsaus brittikiekon historiaan, mutta se ei valitettavasti ole mahdollista.

On näet niin, että sarjat, joukkueet, divisioonat, lohkot, systeemit, jakolinjat ja kaikki mahdollinen Britannian pääsarjassa ja sen lukuisissa eri versioissa on muuttunut niin moneen kertaan, ettei edes suurimpien käänteiden läpikäymiseen ole mitään mahdollisuuksia.

Teen väkivaltaa brittikiekon värikkäälle saagalle, kun tiivistän menneet vuosikymmenet kahteen lauseeseen:

Englannissa pelattiin viiden joukkueen liigaa jo vuonna 1903. Nykyinen EIHL on ollut pykälässä vuodesta 2003.


Nottingham Panthers perustettiin vuonna 1946. Piti perustaa jo vuosia aikaisemmin, mutta tapahtui sellainen asia kuin toinen maailmansota, mikä lykkäsi useimpia muitakin suunnitelmia Euroopassa.

Sodan jälkeen yritettiin uudelleen. Joukkue koostui pääosin Winnipegin suunnalta tulleista pelaajista.

Mitä tulee maajoukkuetason toimintaan, niin kaikkihan sen tietävät, että Iso-Britannia on voittanut jääkiekkoilussa olympiakultaa vuonna 1936. Tapasivatko jaarlit torilla ja oliko jollakulla heistä nilkkatulehdus, sitä tarina ei kerro.


Tätä nykyä maajoukkue operoi suhteellisen kaukana olympiakullasta. Mutta edellisissä MM-kisoissa – siis MM-kisojen I-divisioonan B-lohkossa – Iso-Britannia nousi A-lohkoon.

Seuraava askel ylöspäin tarkoittaa samoja MM-kisoja, joissa Suomi pelaa.

Kaikki tämä pitäisi nyt panna perspektiiviin, mutta minun kykyni eivät siihen riitä. On soitettava Jussi Siiriäiselle, kansainvälisen alasarjakiekon asiantuntijalle.

»Brittimaajoukkueen suurimmat kysymysmerkit ovat aika lailla jokaisella osa-alueella», Siiriäinen luonnehtii yllättävän tyhjentävästi.

»Tärkeintä heidän nykyisessä systeemissään on se, että maajoukkueen kanadalaisista on pyritty 2000-luvulla systemaattisesti eroon. Viiteen vuoteen mukana ei ole tainnut olla käytännössä ollenkaan Kanadan passin miehiä, vaikka pahimmillaan heitä oli kokoonpanossa tyyliin 18.»

Siiriäinen ei usko, että brittien A-sarjapaikan puolesta kannattaisi lyödä kovin suuria summia vetoa.

On pelipäivä. Juhlapäivä.

Hockleyn trendikkäät vakiokulkijat ovat vetäytyneet katsomaan mustavalkoelokuvia vinyylilevyiltä ja tehneet tilaa kiekkoväelle. Pelipaitoja ja pipoja vilisee kaikkialla.

Ottelun alkuun on vielä pari tuntia aikaa, mutta ravintola Saltboxissa käynnistellään jo koneita. Ryhdyn iskemään tarinaa pöytäseurueen kanssa. Pian käy ilmi, että en oikeastaan tarvitse kuin Sam Holmesin.

Hän tietää lätkästä kaiken. Varsinkin Panthersista.

»Viime kauden materiaali ei oikein riittänyt. Neilson joutui muokkaamaan taktiikkaa liikaa. Nyt tilanne on kokonaan toinen», Sam, 18, sanoo.

Hän on raskaan sarjan kannattaja. Takana on jopa matka Turkuun, Panthersin CHL-otteluun.

»Se oli mahtava reissu. Mutta taksikuski sanoi, ettei Suomessa oikein innostuta CHL:stä.»

Mietin hetken, voiko sanan kiekkoähky kääntää ihan vain »hockey surplus».


Entä tappelut? Mitä mieltä Sam seurueineen on niistä? Brittiliigassa kuitenkin rukkaset lentelevät suhteellisen tiuhaan tahtiin.

»Oletko nähnyt Ice Guardiansin?» Sam kysyy ja viittaa Netflixistä löytyvään dokumenttiin kaukalotappelijoista.

»Luulen, että heidän aikansa lätkässä alkaa olla ohi. Se vain tuntuu väistämättömältä kehityskaarelta.»

Vasta siirryttyämme ulos ravintolasta huomaan, että Samilläkin on shortsit.

Oikeasti – mitä tämä oikein on?

»Ai kuinka niin?» Sam vastaa ja nostaa paljasta säärtään.

»Minulla oli nämä Suomessakin jalassa. Mutta siellä oli liian kylmä shortseille.»

Kyseinen ottelu pelattiin 10. lokakuuta. Silloin Turussa oli noin kymmenen astetta lämpimämpää kuin Nottinghamissa nyt, mutta en ala väitellä. Sam vaikuttaa niin mukavalta.

»Minulla on muuten kaveri, joka seuraa teidän liigaanne aktiivisesti. Hänen tyttöystävänsä puhuu suomea. Haluaisitko tavata heidät?»

Vastaan myöntävästi.

Scott Walkerin suosikkiseura on Tampereen Ilves. Kerron olevani siitä pahoillani.

Abi Lambtonilta sen sijaan kysyn, miksi hän on opetellut suomea.

»En oikein tiedä. Huvikseni», hän nauraa iloisesti.

Puhumme vielä hetken SM-liigasta. Jälleen kerran yllätyn, vaikkei ehkä pitäisi: Scott on hyvin kartalla Ilveksen touhuista.


Valoshow on käynnissä. Meteli nousee. Cardiff Devils on kaarrellut omalla alueellaan jo hyvän aikaa ja odottanut kotijoukkuetta jäälle. Kentän pintaan on heijastettu suuren maailman tyyliin Panthersin logoja.

Seuratunnuksista puheen ollen.

Yllättävän monen EIHL-jengin logo näyttää siltä kuin se olisi revitty Judas Priestin 1980-luvun kultakauden levynkannesta. Hakukoneeseen Screaming for Vengeance, ja ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Eikä siinä – Judas Priest saattaa kuvastaa melko hyvinkin niitä ennakkokuvitelmia, joita brittikiekko herättää. Tuulahdus mennyttä maailmaa: hampaattomia kanadalaisia solumöykkyjä huiskimassa puumailoilla, olkapääsuojinaan peltilautaset.

Havumetsien Stonehenge-lätkää. Tämähän se stereotypia on.


Kun kotijoukkue syöksyy jäälle jättimäisen, ilmalla täytettävän pantterifiguurin läpi, koko 5 800-päinen yleisö hurraa. Tunnelma on samaa tasoa kuin missä tahansa Suomessa.

Pelin laatu ei enää yllätä, koska tiesin, mitä odottaa. Tempo ja pelinopeus jäävät SM-liigasta aavistuksen. Virheiden määrä on suurempi.

Viihdetapahtumana ottelu on hyvä kokonaisuus, vaikka tietty sympaattinen, kotikutoinen, vivahde onkin selvästi läsnä. Siihen vaikuttaa eniten hallin kaksi suurinta puutetta: äänentoisto ei ole ihan huipputasoa ja jumbotron on pari sukupolvea jäljessä teknologisesta maailmanluokasta.


Jos vertailukohta Suomesta on löydettävä, muotoilen näin: Kuopion, Tampereen ja Helsingin sekoitus. Enkä oikein jaksa uskoa, että SM-liigassa Panthers selviytyisi pudotuspeleihin.

Kotijoukkue voittaa ottelun kolmannen erän viiden maalin superkirillään lukemin 7–4. Iltaan sisältyi yksi tappelu. Sille hurrasi koko halli. Myös yksi hidas kontrollilähtö vastaan korkea trap -asetelmakin nähtiin. En tiedä, mitä yleisö siitä ajatteli.

Tiedotusvälineiden edustajia oli lehdistöaitiossa paikalla yksi minun lisäkseni.

Ottelun jälkeen mietin, olisinko Panthersin CHL-tivolista huolimatta koskaan päätynyt Nottinghamiin, ellei Corey Neilson olisi ollut niin viihdyttävä valmentaja.

Ottelut televisioinut C More oli mikittänyt vaihtopenkit lähetyksiä varten. Pidemmällä katkolla käytiin aina vähän kuuntelemassa, mitä koutsit sanoivat. Juuri kukaan ei sanonut juuri koskaan mitään, kenellekään, millään tunnetulla kielellä.

Mutta kun kamera kääntyi Nottinghamin vaihtopenkille, alkoi tapahtua. Neilsonin karisma huokui kotikatsomoon saakka. Intensiivinen ja aktiivinen valmentaja, jonka hymy on silti lämmin.

 

Minä mieluummin pelaan rohkeasti ja aggressiivisesti ja häviän kuin vetäydyn ja katselen sivusta, mitä vastustaja tekee.

Neilson on toiminut Panthersin valmentajana vuodesta 2008. Ensin pelaajavalmentajana (sykähdyttävä vanhan liiton konsepti, joka on edelleen monin paikoin käytössä EIHL:ssä) ja sitten normaalina.

Kuluva kausi on ilman muuta vertaansa vailla.

»Meidän budjetillamme voittaminen Euroopassa on asia, joka ansaitseekin huomiota. Yksi Bernin pelaajista saa palkkaa enemmän kuin koko joukkueemme, matkabudjettimme ja kenties toimistohenkilökunnankin palkat yhteenlaskettuna», Neilson sanoo ja naurahtaa kuivasti.

Hän uskoo horjumattomasti siihen, että ryhmä on parhaimmillaan enemmän kuin osiensa summa. Brittiliigassa Neilsonilla on pelivaraa kokeilla ja kikkaillakin, mutta CHL:ssä ei.

»Me emme ole A-korin kiekkomaa. Me emme ole edes ykkössijalla, kun oman hallimme tilavuoroja jaetaan. Mutta sitoutunut joukkue voi saada paljon aikaan.»


Neilson on erityisen mielissään siitä, että hänen pelaajansa saivat näyttää kynsiään laajemmalle eurooppalaiselle kiekkoyleisölle.

»Totta kai he haluavat urallaan eteenpäin. Ja niin heidän pitääkin haluta.»

Neilson on livenä vielä kiehtovampi kuin televisiossa. Rehdin, mutta vaativan oloinen mies. Olemuksessa ei ole ripaustakaan teatteria, mutta silti on pakko kysyä:

Oliko aktiivisuus penkin takana CHL:ssä tietoinen akti kameroille? Nimittäin ottelussa Cardiffia vastaan hän oli erilainen, hillitympi kaikin puolin.

»Kyllä pelaajat ovat tämän homman tähtiä», Neilson nauraa.

»Kyse on siitä, että olen aika nörtti yksityiskohtien suhteen. Se on intohimoni. Yritän aina selittää pelaajille myös sen, miksi jokin asia kannattaa tehdä. Olisin todennäköisesti ammatiltani opettaja, jos en olisi valmentaja.»

Corey Neilsonilla on yksi teema ylitse muiden, jota hän haluaa toteuttaa, kun Panthers syöksyy kaukaloon.

»Minä mieluummin pelaan rohkeasti ja aggressiivisesti ja häviän kuin vetäydyn ja katselen sivusta, mitä vastustaja tekee.»

Tälle filosofialle on kehitetty lempinimikin Nottinghamissa: Sexy Neilson Hockey.

Elite Ice Hockey League EIHL

Suomalaisia EIHL:ssä
  • 2010–11: P Antti Kohvakka Coventry Blaze, P Lauri Kinos Dundee Stars, H Matti Uusivirta Hull Stingrays, H Patrick Forsbacka Newcastle Vipers.
  • 2011–12: MV Jaakko Suomalainen Braehead Clan, H Sami Ryhänen Nottingham Panthers.
  • 2012–13: H Sami Ryhänen Dundee Stars.
  • 2013–14: P Joonas Liimatainen Cardiff Devils, H Markus Rämä, Cardiff Devils, P Tuukka Mäkelä Nottingham Panthers, H Joonas Saari Nottingham Panthers, H Ilpo Salmivirta Sheffield Steelers.
  • 2014–15: H Markku Tähtinen Cardiff Devils, H Timo Kuuluvainen Dundee Stars, P Joonas Liimatainen Dundee Stars, P Niko Suoraniemi Fife Flyers.
  • 2015–16: H Toni Dahlman Braehead Clan, MV Miika Wiikman Nottingham Panthers.
  • 2016–17: MV Miika Wiikman Nottingham Panthers.
  • 2017–18: H Ville Hämäläinen Braehead Clan, P Joonas Rönnberg Sheffield Steelers, MV Miika Wiikman Milton Keynes Lightning.
Kolme eri mestaria
  • Liigan mestaruus: Runkosarjan voittaja on EIHL:n mestari.
  • Pudotuspelit: Pelataan parhaiden joukkueiden kesken. Voittaja kruunataan pudotuspelimestariksi.
  • Challenge Cup: Seurajoukkueiden erillinen mestaruusturnaus.
Tilaa Urheilulehti tästä:

Urheilulehti + kausioppaat

19,90 €/2 kk * (=9,95 €/kk)

Tilaa »
  • Painettu Urheilulehti viikoittain kotiin kannettuna
  • Kaikki tilausjakson aikana ilmestyvät kausioppaat

* Jatkuva tilaus. Ensimmäiset 2 kk 19,90€, sen jälkeen 26,50€/2 kk.

Urheilulehti, kausioppaat ja liveottelut (Ruutu+)

13,95 €/kk

Tilaa »
  • Painettu Urheilulehti viikoittain kotiin kannettuna
  • Kaikki tilausjakson aikana ilmestyvät kausioppaat
  • Urheilulehtien arkistot netissä
  • Näköislehti netissä jo keskiviikkoisin
  • Ruutu+ urheilun liveottelut ja tallenteet
  • Ruutu+:n muu sisältö: viihde, leffat, lastenohjelmat, ym.
Urheilulehdessä tällä viikolla: