Urheilulehden parhaat

Patrik Laine oli vielä kolme vuotta sitten ”fyysisesti nollatasolla” – NHL:n pörssikärkien takana on vaatimaton suomalainen valmentajaguru

Patrik Laine oli vielä kolme vuotta sitten ”fyysisesti nollatasolla” – NHL:n pörssikärkien takana on vaatimaton suomalainen valmentajaguru

Julkaistu:

Urheilulehden parhaat
Urheilulehti vieraili seuraamassa, miten Patrik Lainetta ja muita nuoria suomalaispelaajia valmistetaan NHL:n vaatimustasoon.
»Tervetuloa sivistyksen pariin.»

Pelaaja-agentti Petteri Lehto ottaa ulkopaikkakuntalaisen vastaan kuntosalin aulatilassa perusturkulaisella nöyryydellä. Epäilyttävän kovaääninen kotiseuturakkaus voi hyvin Turun kiekkopiireissä elokuussa 2016.

Ylitsevuotavaan itsevarmuuteen ei pitäisi olla aihetta, sillä turkulainen juniorikiekkoilu ei ole ollut Suomi-kiekon suunnannäyttäjiä enää vuosikausiin. Turun Palloseuran kultalehdyköillä koristellut dynastiavuodetkin ovat yhtä tuoreessa muistissa kuin Ressu Redfordin hittikappaleet.

Yhdessä asiassa Aurajoen suulla näytetään edelleen esimerkkiä. Turku on ollut vuosikymmenien ajan suomalaisten NHL-pelaajien kesäharjoittelun mallipaikka.

Ansio tästä tiivistyy yhteen mieheen. Kuntovalmentaja Hannu Rautala on monen huippukiekkoilijan takana.

Vladimir Jursinovin merkitystä turkulaisen ja laajemmin suomalaisen jääkiekon nousukauteen 1990-luvulla ei voi kukaan kiistää. Jursinovin kovan kurin koulussa marinoitui Suomen maajoukkueen pitkäaikaisia runkopelaajia Saku Koivusta, Jere Lehtisestä ja Kimmo Timosesta al­kaen.

Harva kuitenkaan tietää, että koivut ja lehtiset hikoilivat pappa-Jursinovin lisäksi vuosikausia Rautalan valvovan silmän alla. Hän on lähes jokaisen Turun kautta NHL:ään ponnistaneen pelaajan takana.

»No, turha tässä on mainostaa itseään liikaa», Rautala toppuuttelee kuntosalin aulassa hieman vaivaantuneena, kun puhe kääntyy hänen vaikutukseensa eri pelaajien urakehityksessä.

Tulokset puhuvat puolestaan.

»Olen pistänyt vuosikausien ajan kaikki pelaajani automaattisesti ›Rautsin› valmennukseen», Lehto toteaa.

Ei ihme. Rautalaa meritoituneempaa NHL-lupausten kuntovalmentajaa saa tästä maasta hakea. Tämän väitteen allekirjoittaa moni entinen ja nykyinen ammat­tilaispelaaja.

Rautalan ryhmässä harjoittelevat pelaajat ovat järjestään huippukunnossa. Samaan aikaan kun nuorten suomalaiskiekkoilijoiden heikkoa kuntoa on taivasteltu, Rautalan tallista on ponnistanut tasaisella tahdilla pelaajia NHL:ään. Yhteistä kaikille on se, että he ovat pelitaitojen lisäksi fyysisiltä ominaisuuksiltaan valmiita kilpailemaan paikasta auringosta.


Saku Koivusta Joni Pitkäseen, Lauri Korpikoskesta Mikko Rantaseen. Rautalan valmennettavat eri sukupolvista ovat vuorollaan siirtyneet Pohjois-Amerikkaan uskottavilla pohjilla.

Viime vuodet ryhmässä on harjoitellut Suomi-kiekon kirkkaimpia NHL-toivoja Rasmus Ristolaisen ja Rantasen johdolla. Tuorein mies Rautalan tallissa on Winnipeg Jetsin ykkösvaraus Patrik Laine.

Turussa osataan selvästi tehdä lahjakkaista raakileista NHL-ammattilaisia, mutta miten?

Yhden asian Rautala haluaa tuoda heti alussa esille.

»Ei täällä mitään pyörää ole keksitty uudelleen», hän painottaa.

Rautala siirtyi jääkiekon puolelle vuonna 1976, kun hänet nimettiin TPS:n kuntovalmentajaksi. Ajan mukaisesti jääkiekkoilijoiden harjoittelu oli pääasiassa joukkueiden päävalmentajien kontolla, mutta 1980-luvun alussa moni tepsiläinen alkoi harjoitella entistä enemmän yleisurheilupuolella meritoituneen Rautalan opeilla.

Kiekkopiirien ulkopuolelta tullut fysiikkavalmentaja toi raikkaan tuulahduksen ja erilaisen harjoituskulttuurin nousukaslajiin. Lätkäjätkän leima puuttui.

Rautala pitää yhtenä mentorinaan arvostettua juoksuvalmentajaa Kari Sinkkosta, joka valmensi muun muassa 1 500 metrin olympiavoittajaa Pekka Vasalaa. Sinkkosen opit antoivat Rautalalle vankan pohjan kestävyysurheilusta.

»Aloitin valmentamisen vuonna 1968, kun olin 20-vuotias. Valmennettavani oli 16-vuotias Johannes Lahti, joka kilpaili myöhemmin kymmenottelussa kaksissa olympialaisissa. Sieltä ovat peräisin nykyiset räjähtävän voiman opit ja näkemys siitä, kuinka asioita kannattaa tehdä», Rautala taustoittaa.

Rautala uskoo perinteisiin arvoihin. Samat 1970-luvulla päteneet urheilulliset lainalaisuudet kuuluvat valmennusfilosofiaan edelleen. Asenne, ajatus ja keskittyminen ratkaisevat.

»Kaiken takana on kymmenotteluharjoitteluun pohjautuva filosofia. Siitä on hyviä kokemuksia vuosikymmenien ajan», Rautala tiivistää.

»Jos tämä tuo tuloksia, miksi pitäisi muuttaa? Pelaajalla on vain yksi ura. Ketään ei kehtaa käyttää koekaniinina.»

Kovaa ja runsasta harjoittelua pidetään jääkiekossa usein itseisarvona. Rautalan mukaan ongelmana on se, että kiekkoilijat eivät ole tottuneet palautumaan.

»Olen joutunut pohtimaan paljon, kuinka yleisurheilulajeista saisi tuotua eri asioita jääkiekkoon ja jäälle asti. Mikään ei ole helpompaa kuin kova harjoittelu. Järkevä, rytmitetty harjoittelu ei ole helppoa. Toimivan lihaksen valmentaminen on vai­keaa.»

Rautala on aikoinaan lukenut kaiken mahdollisen tutkitun tiedon ihmisen fysio­logiasta sekä voima- ja nopeusharjoittelusta. Jopa itäsaksalaisen Dietrich Harren legendaarinen sinikantinen Valmennusoppi on luettu tarkasti läpi.

»Sieltä ne perusasiat löytyvät», Rautala toteaa.

»Hifistely on poissa. Tämä on perustekemistä. Harjoitusohjelmien vaihtelu ja erivärisillä kuminauhoilla harjoittelu näyttävät varmaan hyvältä, mutta se ei toimi. Lätkä on sen verran trendikästä, että monet yrittävät liikaa väkisin keksiä harjoittelua uudestaan.»


Elokuisen torstai-illan ohjelmana on maksimivoimaan keskittyvä punttiharjoitus. Pikavoima jää tällä kertaa väliin, sillä pelaajat ovat käyneet jäällä aiemmin päivällä. Torstain harjoitus on kuluvan viikon toiseksi viimeinen ohjattu sessio.

Rautalan ryhmässä harjoitellaan tutulla rytmillä viikosta toiseen. Rautalan alaisuudessa harjoittelevat oppivat nopeasti tärkeän ohjenuoran: laatu korvaa aina määrän. Harjoitteet eivät ole kestoltaan pitkiä. Harjoituskertoja on 10–11 kertaa viikossa eri painotusaluein.

Kylmän raudan repimisen lisäksi viikko-ohjelmaan kuuluu pelinomaisia kestävyysharjoituksia, kuten salibandya tai sulkapalloa. Terävät nopeusvedot painokelkan kanssa ja nopeuskestävyyttä parantavat intervallitreenit ovat tärkeässä osassa. Pitkäkestoisia, aerobisia pururatalenkkejä Rautalan ryhmässä ei tehdä ollenkaan.

Kesäkuukausien aikana laitetaan pelaajien moottoria kuntoon raskasta talvea varten. NHL:ssä taito ja luonne ratkaisevat, mutta kivikova fysiikka auttaa saamaan koneesta kaiken irti.

Maailman parhaassa kiekkoliigassa pelaaminen vaatii voimaa, nopeutta ja kestävyyttä. Jos jokin näistä osa-alueista vuotaa, taitavinkin pelaaja jää jalkoihin. Perusvoimalla ei tee mitään, jos sitä ei pysty ulosmittaamaan kehosta NHL:n tempossa. Siksi Rautalan ryhmässä kaikki harjoitteet tehdään salilla ja urheilukentällä aina maksimaalisella ulosotolla ja lihakseen keskittyen.

»Jos jollain on huono päivä eikä rauta liiku riittävän terävästi, Rautsi lähettää pelaajan kotiin. Silloin on turha jäädä roikkumaan salille, jos ei pysty tekemään liikesarjoja tarpeeksi räjähtävästi», Korpikoski sanoo.

Tässä on Rautalan tallin iso kilpailuvaltti. Harjoitusohjelmia ja oppeja voi matkia kuka tahansa, mutta Rautalan kaltaista absoluuttista ammattisilmää ei löydy monelta. Hän seuraa, kuulostelee ja opastaa suojattejaan yksilöllisesti 40 vuoden kokemuksella.

»Rautsilla on paljon kokemusta yleisurheilijoiden valmistamisesta tiettyä kisaa varten. Hänelle pitää vain kertoa, mikä päivä haluan olla tikissä. Rautsi hoitaa loput», Korpikoski kuvailee.

Korpikosken mukaan viikkorytmi on säilynyt pääpiirteittäin samana kesästä toiseen.

»Nykyisin kesän aikana seurataan pelaajia hieman tarkemmin kuin aiemmin. Yksilöllisyys on tullut enemmän esille: mitkä ovat vahvuudet ja heikkoudet, ja mihin täytyy erityisesti kiinnittää huomiota.»


Olalla kulkevasta laukusta löytyy aina kasa ruutuvihkoja, joihin Rautala merkitsee harjoituspäivien tuoreet tulokset. Vihkoja löytyy kotoa vuosikymmenien takaa.

»Se helpottaa pelaajan kehityksen seuraamista, kun pystyn vertaamaan tuloksia aiempiin viikkoihin, kuukausiin ja vuosiin. Haluan nähdä pelaajien jokaisen suorituksen, jotta tiedän koko ajan missä mennään», Rautala kertoo.

Kyse ei ole kyttäämisestä tai pakottamisesta, vaan kehityksen maksimoinnista. Tärkeintä on pelaajien motivaatio ja halu kehittyä.

»Esimerkiksi ’Rassen’ asenne ja tekemisen taso ovat kovinta mahdollista luokkaa. Ne ovat samat kuin 1970-luvun yleisurheilijoilla», Rautala kehuu.

Kuntosalin peilit helisevät, kun Ristolainen panee painot liikkeelle. 193-senttinen ja 99-kiloinen puolustaja pumppaa rinnallevedossa 130 kiloa terävällä liikkeellä ylös. Parin metrin päässä Laine nostaa rinnalle 65 kiloa tarkassa valvonnassa.

Rautalan vetämässä porukassa on jätkämäinen ilmapiiri. Tsemppihaleja ei jaella. Jos rauta ei liiku riittävän terävästi ja useasti, ympärillä suoritusta seuraavat pelaajat antavat palaa.

 

Mikään ei ole helpompaa kuin kova harjoittelu. Järkevä, rytmitetty harjoittelu ei ole helppoa.

Kilpailuhenki näkyy ja kuuluu. Viiltävä kuittailu on tässä porukassa välittämistä.

»Rasse hei, Rane tulee kovaa takaa ohi. Vilkku on jo päällä!», Rautala psyykkaa sarjojen välillä Ristolaista, joka on saanut kaksi vuotta nuoremmasta Mikko Rantasesta kovan kirittäjän salitulosten perusteella.

Coloradon suomalaishyökkääjä dominoi viime kaudella AHL:ää vain 19-vuotiaana. Tällä kaudella odotettavissa on läpimurto Avalanchen kärkiketjuihin.

»Mikko on fyysisesti mielettömän lahjakas. Voima tarttuisi, vaikka hän vain kävelisi salin läpi. Mikko breikkaa ehdottomasti tänä vuonna läpi. Hän on fyysisesti niin kovassa kunnossa. Nyt taitaa olla jo NHL:n isoin perse. Kehitystä on tullut kimmoisuuden ja voimantuoton kautta. Kaikkein parhaiten tämä näkyy pikajuoksutreeneissä, joissa perässä vedettävä kelkka tulee jo ohi!», Rautala liekittää.

Viidettä kesää Rautalan opissa harjoitteleva Ristolainen on silti harjoitusringin alfauros. Lokakuussa 22 vuotta täyttävän puolustajan fyysinen kehitys on ollut Rautalan mukaan mieletöntä.

»Rautsin merkitys urallani on todella suuri. Jaksan pelata ja treenata paremmin, kun olen kovassa kunnossa. Samalla välttyy loukkaantumisilta. Vahvat lihakset ehkäisevät vammoja», Ristolainen sanoo.

»Tänä kesänä tulokset nousivat paljon. Otin jälleen fysiikkapuolella yhden askeleen eteenpäin. Vielä on paljon varaa kehittyä ja nostaa tuloksia. Olen vasta nuori jätkä.»

Reilu puoli tuntia on takana, kun muut pelaajat ovat poistuneet punttien kolistelusta viereisille matoille tekemään viimeisiä keskivartaloliikkeitä. Ristolaisen urakka jatkuu.


Buffalon tähtipuolustaja repii omilla kilolukemillaan vielä jalkakyykkyä. Tangon molemmilla puolilla lepää kolme kiekkoa, yhteensä 190 kiloa. Ristolainen mallailee jalat huolellisesti ja tukevasti oikeaan asentoon. Tanko tukevasti niskan taakse ja sitten mennään.

Kasvot vääntyvät painojen kuormasta, ja kaulasuonet pullistuvat. Ristolainen kyykkää kroppa tiukkana kaksi kertaa alas – ja ulospuhallus. Enempää ei mene. Pää pyörii.

»Arvaa vain onko Rasse tyytyväinen», Lehto huikkaa ohimennen.

»Olisi halunnut ottaa vielä kolmannen toiston.»

Kasvoilta näkee, ettei tulos tyydytä pätkääkään. Ristolainen ottaa huikan vettä ja siirtyy vastentahtoisesti muiden perässä loppulämmöille. Rautala seuraa perässä.

»Välillä pitää valvoa, ettei Rasse jää salille tekemään ylimääräistä.»


Kuuvuoren urheilukentällä ei ole ruuhkaa elokuisena perjantaiaamuna. Kello lähentelee puolta yhdeksää, mutta yksi puuttuu joukosta, joten Rautala ottaa kännykän käteensä ja soittaa.

»Eli olet kohta täällä. Okei.»

Hetken päästä musta Audi kurvaa urheilukentän ohi. Muut pelaajat odottelevat lihakset lämpiminä aamun nopeuskestävyysharjoituksen alkua.

»Tuli väärinkäsitys! Luulin, että kokoontuminen on vasta puolelta», Rantanen huutaa jo kaukaa ennen kuin lähtee ottamaan alkulämpöä yksinään.

Sakkokassaan ei tarvitse laittaa euroja. Rantanen maksaa hinnan myöhästymisestään myöhemmin.

Aamun sessio alkaa nopeuskestävyysharjoituksella, jossa pelaajat juoksevat kuusi kertaa reilun 300 metrin matkan minuutin palautuksilla. Ristolainen ottaa kärkipaikan heti alussa haltuunsa.

Tämä ei yllätä, sillä Ristolainen pelasi viime kaudella NHL:n kolmanneksi eniten vaihtoja (31,4) ottelua kohti. Vain Drew Doughty (33,3) ja Ryan Suter (31,6) hyppäsivät askiin tiheämmällä tahdilla kuin Ristolainen. Buffalon valmennus tiesi, että turkulaisen fysiikka kestää kuorman. 25–30 minuutin iltapuhteet maailman parhaassa kiekkoliigassa vaativat pelitaitojen lisäksi ennen kaikkea nopeuskestävyyttä. Puolesta minuutista minuut­tiin kestävät vaihdot jäällä on jaksettava painaa maksimaalisen suorituksen ra­joilla.

Ristolaisen tasaisen tappava vauhti tiputtaa muut kyydistä kierros kierrokselta. Rantanen ja Laine yrittävät aluksi pysyä kannoilla, mutta turhaan. Buffalon peliaikakuningas juoksee session viimeiset vedot yli puolen urheilukentän erolla seuraaviin. Muut pelaajat irvistävät vimmatusti ja runttaavat raskaalla hengityksellä viimeiset sadat metrit. Ristolaisen naama pysyy peruslukemilla, kun hän juoksee ja seuraa tasaisin väliajoin sykettään kellos­ta.


»Rassella on pikajuoksijan geenit perheen puolelta», toteaa Lehto, kun Ristolainen juoksee päättäväisellä katseella viimeistä kierrosta.

»Ja hän taktikoi», Rautala hykertelee vieressä.

NHL:stä löytyy äärimmäisen kilpailuhenkisiä urheilijoita – ja sitten on Ristolainen. Vimmattu kilpailuvietti ei rajoitu vain kaukaloon.

»Hän on aina suunnitellut juoksuvetoihin taktiikan, jonka avulla hän pyrkii voittamaan muut mahdollisimman selvästi. Olen joskus lähtenyt samaan vauhtiin mukaan, mutta huonolla menestyksellä», Rantanen paljastaa myöhemmin.

Ristolainen haluaa olla treeniryhmän paras niin salilla kuin urheilukentällä. Kruunua ei saa tässä ryhmässä helpolla. Erityisesti Ristolaisen ja Korpikosken väliset keskinäiset mittelöt ovat saaneet ajoittain humoristisiakin piirteitä. Korpikoski on 11 kesän kokemuksella Rautalan ryhmän veteraani, joka ei halua taipua nuoremmilleen helpolla.

Välillä Korpikoski on kirinyt Ristolaisen etumatkaa juoksuradalla kiinni sykkeet laskevien palautustaukojen aikana. Kerskailuoikeuksia ei anneta toiselle helpolla.

»Vetovastuu on minulla. Vielä ei ole tullut kukaan ohi, vaikka takana on ollut peesailua ja muita juttuja», Ristolainen tä­räyttää.

»Kun tulin ryhmään mukaan, Korpikoski oli silloin pelaaja, joka näytti esimerkkiä. Nyt minun oppimisvaiheeni on ohi. Nykyisin olen ryhmän kokeneita pelaaja, jonka pitää näyttää nuoremmille talon tavat.»

Jatkuva kilpailu tiiviissä harjoitusryhmässä tuo väkisin tuloksia, jos asenne harjoittelua kohtaan on oikea.

»Potkimme toisiamme kovaa eteenpäin. Kilpailemme tavallaan joka päivä toisiamme vastaan. Jokainen haluaa olla paras ja vahvin. Kuittailu on sen mukaista. Siksi harjoituksiin on aina mukava tulla. Meillä on aidosti hyvä yhteishenki», kertoo Rantanen.

Kukaan ei hymyile nyt. Juoksuvedot kentällä on tehty. Edellisillan maksimipuntti tuntuu vielä kropassa.

Hengityksen tasaannuttua ryhmä suuntaa vaitonaisena kohti rinnettä päivän päätapahtumapaikalle, legendaarisille Kuuvuoren puuportaille. Näillä portailla on testattu kiekkoilijoiden maitohapon sietokykyä ja luonnetta vuosikymmenien ajan.

»Portaat eivät näytä kummoisilta, mutta kyllä näistäkin portaista saadaan riittävän raskaat», virnistää Rautala.

Uskotaan. Ristolainen ampaisee ensimmäisenä huippua kohti. Rantanen, Laine ja kumppanit seuraavat perässä. Ristolaisen vauhti tyydyttää Rautalaa.

»9,63! Samalla vauhdilla vaan.»


Jokainen veto on tarkoitus pinkoa alle kymmenen sekunnin. Ristolaiselle tämä ei ole ongelma. Rantasen ja Laineen tahti alkaa hidastua viimeisten nousujen kohdalla. Laineen paukut näyttävät menneen aiempiin juoksuvetoihin.

»Seuraava veto rennommin?», Laine kysyy tuskainen ilme kasvoillaan Rautalalta saavuttuaan portaiden alkuun.

»Joo, rennosti vaan», kuuluu vastaus.

Pelaajien ilmeet kertovat paljon. Päässä jyskyttää, ja keuhkot huutavat happea. Maitohappo korventaa reisiä ja pakaroita. Suussa maistuu veri, mutta ei auta. On painettava täysillä loppuun asti.

Kuudes ja viimeinen porraspyrähdys imee viimeisetkin mehut. Rantasen on pakko jäädä portaiden yläpäähän nojaamaan kaiteeseen. Hetken kakomisen jälkeen oksennus lentää kaaressa ryteikköön. Laine helpottaa oloaan oksentamalla portaiden puolivälissä.

»Puurot tulivat vauhdilla ulos – ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Tiesin jo ensimmäisen juoksuvedon aikana, että tänään edessä on vaikea setti. Aamupala olisi pitänyt syödä aiemmin ja alkulämmittelyyn olisi pitänyt varata enemmän aikaa», Rantanen myöntää tullessaan alas.

»Tämä oli hyvä muistutus, kuinka tärkeää on valmistautua huolella joka treeniin. Kaiken pitää olla kunnossa.»

Rantasen ja Laineen tyhjennysoperaation aikana Ristolainen on jo matkalla seuraavaan harjoituspaikkaan. Ristolainen hyppää autoonsa ja aloittaa matkan kohti Raision jäähallia stereot täysillä. Ryhmän kukkopoika on taas kerran näyttänyt hauista nuoremmilleen.


Mitä Patrik Laineelta voi odottaa tulokaskaudella NHL:ssä? Pohdintaan saa ripauksen lisää realismia mukaan, kun häntä seuraa vanhempien NHL-pelaajien joukossa punttisalilla ja urheilukentällä.

Laine on Rautalan ryhmän nuorin asiakas. Viime huhtikuussa 18 vuotta täyttänyt nuorukainen on porukan pisin, mutta solakka ja jäntevä kroppa näyttää muihin NHL-pelaajiin verrattuna kevyeltä. Tämän kesän kakkosvaraus on eri kehitysvaiheessa kuin Rautalan tallin pitkäaikaisemmat ammattilaispelaajat.

Lainetta on turha roikottaa samojen tankojen luona kuin Korpikoskea, Rantasta tai Ristolaista.

»Patea alkaisi vähemmästäkin vituttaa. Olen koulutukseltani opettaja, joten osaan hieman organisoida harjoitustapahtumaa. Tällaisissa jutuissa pitää olla aika tarkka», korostaa Rautala.

Laineen satumainen viime kausi on nostanut odotukset pilviin NHL:ssä. Laine teki sensaatiomaista jälkeä niin SM-liigassa kuin maajoukkuepaidassa, mikä tuntuu uskomattomalta, kun ottaa huomioon vaatimattomat pohjat. Poikkeukselliset taidot ja tekniset ominaisuudet jäällä ovat kaikkien tiedossa, mutta jään ulkopuolella Laine on vielä raakile.

Takana on vasta kaksi kesää laadukkaassa fysiikkavalmennuksessa.

»Pate oli täällä viime kesänä opettelemassa viisi viikkoa. Ei paljon puhunut. Enemmän hän seurasi vierestä ja imi oppia, kun muut nostivat rautaa», muistelee Rautala.

»Hän oli vuosi sitten fyysisesti vielä nollatasolla. Nyt olemme päässeet jo nollaplus-tasolle.»

Kulunut harjoituskesä oli katkonainen jatkuvan matkustelun ja polvivamman takia. NHL-varaukseen liittyvät kissanristiäiset lyhensivät harjoitustunteja.

»Olisi ollut parempi, jos olin päässyt treenaamaan enemmän, mutta näin nuorena kehitystä tulee myös nopeasti. Olisi varmaan pitänyt pelata huonommin viime kausi, niin olisin ehtinyt treenata enemmän», Laine hymähtää.

Laineen fysiikkaa rakennetaan maltillisesti ja viisaasti. Ensin on tehtävä kestävä pohja, jonka varaan pyramidia voi rakentaa. Kun tekniikka, välitykset ja lihasten hermotus ovat parantuneet, tankoon aletaan lisätä reippaalla kädellä kiekkoja.

»Paten ongelmana on selkä, jonka takia liikkeiden järjestystä täytyy muuttaa useimmin. En halua, että harjoittelu kuolee siihen, että selästä alkaa ottaa liikaa», Rautala sanoo.


Kesän päätteeksi Laine pumppasi penkiltä 100 kiloa kahdeksan toiston sarjassa. Kyllä, Rautalan ryhmässä tehdään myös penkkipunnerrusta, jota ei yleisesti pidetä kiekkoilijoille hyödyllisenä liikkeenä. Voima tarttuu tekemällä asioita järkevästi.

»Pate on motorisesti erittäin lahjakas ja oppii nopeasti eri tekniikoita», Rautala kehuu.

Lainetta ei voi opettaa tekemään maaleja. Kesän rääkin tarkoituksena on saada kroppaan lisää räjähtävyyttä, kestävyyttä ja voimaa, jotta hän pystyy tekemään samoja juttuja korkeammalla tasolla.

»Siihen ei ole muuta keinoa kuin parantaa fysiikkaa. Kehitystä ei tapahdu hetkessä», Rautala muistuttaa.

Tapparan kasvatille hikoilu Turussa on ollut parasta mahdollista valmistautumista ensimmäistä NHL-kautta varten. Vaatimustaso näkyy silmien edessä päivittäin.

»Tulee luottavainen olo, kun seuraan Ristolaisen, Rantasen ja Korpikosken tuloksia ja kehitystä. Täällä tiedetään, mitä tehdään. Minun tehtäväkseni jää vain toteuttaa ohjelmaa tunnollisesti. On hyvä, että vierestä löytyy kovia ja huippukuntoisia kirittäjiä. Se pakottaa menemään omille rajoille ja haastamaan itsensä.»

Yksi kesä antoi Laineelle eväät, joilla hän pelasi Euroopan lätkäkauden läpi. Tänä kesänä Rautalan ryhmässä harjoitteli äänekkäämpi ja vahvempi maalintekijä, joka uskalsi haastaa myös vanhempiaan.

»Vaikka saatoin alkuun katsella vierestä muiden touhuja, en ole enää mikään poika», Laine vakuuttaa.

Ehkä ensi kesänä vilkku on jo päällä.
Tilaa Urheilulehti tästä:

TARJOUS: Urheilulehti puoleksi vuodeksi

49,00 €/6 kk * (norm. 87 €)

Tilaa »
  • Painettu Urheilulehti viikoittain kotiin kannettuna
  • Kaikki tilausjakson aikana ilmestyvät kausioppaat

* Määräaikainen 6 kk:n tilaus, joka ei jatku automaattisesti.

Urheilulehti, kausioppaat ja liveottelut (Ruutu+)

13,95 €/kk

Tilaa »
  • Painettu Urheilulehti viikoittain kotiin kannettuna
  • Kaikki tilausjakson aikana ilmestyvät kausioppaat
  • Urheilulehtien arkistot netissä
  • Näköislehti + arkisto netissä
  • Ruutu+ urheilun liveottelut ja tallenteet
  • Ruutu+:n muu sisältö: viihde, leffat, lastenohjelmat, ym.
Urheilulehdessä tällä viikolla: