Urheilulehden parhaat

Mikko Rantanen ei mahtunut 15-vuotiaana juniorijoukkueensa kokoonpanoon – kuusi vuotta myöhemmin hän johtaa NHL:n pistepörssiä

Mikko Rantanen ei mahtunut 15-vuotiaana juniorijoukkueensa kokoonpanoon – kuusi vuotta myöhemmin hän johtaa NHL:n pistepörssiä

Julkaistu:

Urheilulehden parhaat
Mikko Rantanen on raivannut tiensä Suomi-kiekon eturiviin pikavauhtia ja omalla tyylillään.
Pronssipeli ei ole koskaan jääkiekkoilijan kauden päätavoite, mutta 15-vuotiaalle Mikko Rantaselle kevään 2012 B-nuorten SM-sarjan pronssipelillä oli normaalia isompi merkitys.

Turun Palloseura pelasi himmeimmästä mitalista Oulun Kärppiä vastaan. TPS:n B-nuorten joukkueeseen häkkipäänä murtautunut Rantanen oli ensimmäistä kertaa vuotta vanhempien mukana ja haki ensimmäistä SM-mitaliaan. Näyttöhalut olivat valtavat ja lataus sen mukainen.

Pettymys oli kova, kun Rantanen saikin kuulla, ettei hän mahdu kauden viimeiseen otteluun. Joukkueen kuopus seurasi lopulta TPS:n pronssijuhlintaa sivusta.

»Paljon on tullut mietittyä sitä kevättä jälkikäteen», Rantanen, 21, sanoo nyt.

»Silloin en mahtunut ollenkaan B:n ratkaisupeliin, ja kolme vuotta sen jälkeen tuli varaus ykköskierroksella NHL:ään. Asiat ovat edenneet aika nopeasti. Se lämmittää mieltä ja kertoo myös, että on tullut tehtyä asioita oikein.»

Paljonkin.

Juhannuksena 2015 Rantanen, 18, hymyili Florida Panthersin kotiareenan lavalla NHL:n varaustilaisuuden suomalaisena kärkivarauksena, kun Colorado Avalanche huusi TPS:n kasvatin kymmenennellä vuorolla.

Reilut kolme kuukautta myöhemmin vuorossa oli NHL-debyytti. Sen jälkeen vauhti on vain kiihtynyt.

Tulokaskauden 20 maalia 75 ottelussa olivat vahva osoitus nuoren hyökkääjän potentiaalista, mutta tuskin kukaan osasi odottaa, mitä seuraavaksi oli luvassa.

Viime kaudella Rantanen teki suomalaista jääkiekkohistoriaa, kun hänestä tuli kaikkien aikojen nuorin 80 pistettä tehnyt suomalaispelaaja. Samalla Coloradon nuori tähtihyökkääjä nousi legendaariseen joukkoon. Rantasta ennen 80 pisteen rajan suomalaisista olivat rikkoneet vain Jari Kurri, Teemu Selänne ja Olli Jokinen.

Nousu Suomen eturivin pelaajiin on ollut rakettimainen. Vaikka Rantanen loisti historian kovimman suomalaiskauden parhaana pistemiehenä, hän on edelleen varsin tuntematon pelaaja.

Samaan aikaan NHL:n tähtitaivaalle nousseet Patrik Laine ja Sebastian Aho ovat tunnetumpia koko kansan kultapoikia. Rantanen on saanut tehdä töitä kaikessa rauhassa.

Tässä ei ole mitään uutta. Näin on aina ollut. Rantanen on kasvanut NHL-tähdeksi matalalla profiililla.


Varsinais-Suomen maakunnassa, 20 kilometriä Turusta pohjoiseen sijaitseva vajaan 5 000 asukkaan Nousiainen on suomalaisella kiekkokartalla katvealuetta. Vaikka Rantanen on TPS:n kasvatti, ovat hänen juurensa vahvasti Nousiai­sissa.

Eliteprospectsin pelaajahakemistossa on 43 605 suomalaiskiekkoilijaa. Heistä 10 on syntynyt Nousiaisissa. Rantanen on paikkakunnan historian ainoa NHL-pelaaja. Muut ovat kokeneet uransa huipun pääasiassa Suomi-sarjassa ja 2. divisioonassa.

»Ei siellä ole mitään halleja. Vain yksi ulkojääkaukalo löytyy. Siellä tuli pelattua paljon», Rantanen kertoo.

Ulkojäällä, kotipihalla, nurmikentällä, liikuntasalissa… Lajilla tai paikalla ei ollut väliä. Poika halusi vain pelata.

»Mikko oli lapsesta saakka toimelias ja innostunut kaikesta, mitä lähdimme aina tekemään. Urheilulla ja liikunnalla oli perheessämme alusta asti iso rooli. Vanhempina Hannamaija-vaimoni kanssa halusimme ohjata lapsiamme liikuntaan ja sitä kautta urheiluun», kertoo isä Hannu Rantanen.


Rantasen perhekatraaseen kuuluu Mikon lisäksi kaksi siskoa, neljä vuotta vanhempi Laura ja kaksi vuotta nuorempi Noora. Kun lapset olivat kouluiässä, perheen kaikki vapaa-aika meni lasten harrastusten parissa.

»Nuorempi sisko nukkui paljon jäähallin penkeillä ja katsomossa, kun olimme katsomassa Mikon treenejä ja pelejä. Vanhempi sisko on taas ollut esimerkkinä Mikolle yleisurheilutaustansa kautta ja muutenkin ollut Mikon tukena ja tuonut iloa urheilemista kohtaan.»

Mikko Rantanen sai mailan käteensä heti kävelemään opittuaan. Rantasten huushollin sisäpeleissä meni helposti tunteja päivässä, kun Mikko touhusi mailan ja pallon kanssa. Sisäpeleissä piti olla alusta asti myös vastustaja. Hannu-isä väsäsi pojalleen pienen maalin, jota vartioi vanerista tehty maalivahti.

»Veskari tehtiin tietenkin IFK:n väreistä, koska vastustaja piti olla heti parasta A-ryhmää. Siellä Mikko ajeli maalille ja vei tilanteet loppuun asti. Pari hammastakin lähti vähän etuajassa, kun hän antoi vain mennä», Hannu muistelee hymyssä suin.

Luistimet poika sai kolmevuotiaana. Sen jälkeen häntä ei ole saanut pois jäältä.

Hannu Rantanen muistaa eräänkin talviaamuisen automatkan hoitopaikkaan, kun Mikko oli neljävuotias. Takana oli viikon putki, jonka aikana isä ja poika olivat joka ilta Nousten ainoassa kaukalossa luistelemassa ja pelaamassa.

»Mikko kysyi, että mennäänkö taas illalla kaukalolle. Ehdotin Mikolle huilipäivää, koska olimme olleet pelaamassa niin monta iltaa putkeen. Mikko oli hetken hiljaa ja sanoi: ”joo, huilataan hetki kun tullaan kotiin, ja mennään sitten.” Hän halusi koko ajan jäälle. Se oli niin sydämessä», Hannu kertoo.

Rantaselle pelaaminen on ollut veressä pienestä pitäen.

»Nautin siitä vain niin paljon. Pelaamisesta tulee hyvä fiilis. Liikkuminen on ollut aina hauskaa, ja pelaaminen on hauskinta, mitä voi tehdä», Rantanen sanoo.

Jääkiekon lisäksi Rantanen harrasti jalkapalloa, salibandya ja yleisurheilua. Kyltymätön palo pelaamista kohtaan vei Rantasen urheilukentille päivästä ja viikosta toiseen. Välillä yhden viikonlopun aikana saattoi olla seitsemän peliä eri lajeissa.

»Molemmat päivät oltiin halleilla, ja Mikko oli ihan täpinöissään. Meidän vanhempien tehtävänä oli lyödä välillä jarrua ja löytää vapaapäiviä. Keskimäärin Mikolla oli nuorempana yksi vapaapäivä viikossa. Seurasimme totta kai hänen jaksamistaan koko ajan, ettei se menisi yli», Hannu korostaa.

»Lapsesta huomaa heti, jos homma ei maistu. Kehonkieli kertoo sen. Mikolla ei ollut ikinä sellaista, vaan hän oli aina täysillä menossa. Välillä hän kävi maastojuoksukisassa aamulla ja iltapäivällä meni pelaamaan salibandypelin.»

Salibandy oli tärkeässä roolissa Rantasen kehityksessä jääkiekkoilijana. Hän pelasi lajia parhaimmillaan samaan aikaan kolmessa eri seurassa.

»Salibandyn puolelta tuli valtavasti pallotatsia ja tuhottomasti oppia 5–5-pelistä. Totta kai pitää olla luontaisia ominaisuuksia, mutta uskon, että Mikon peliäly tulee aika pitkälti juuri sieltä. Pelaamalla oppii pelaamaan. Se on isoin juttu», Hannu sanoo.

Lopullista lajivalintaa ei tarvinnut miettiä. Lätkä oli aina ykkönen. Lapsesta saakka Mikko höpötteli siskoilleen NHL:stä. Kun Mikko oli 14-vuotias, lätkästä tuli ainoa laji.

»Jääkiekko on mulle iskenyt aina koviten», hän sanoo.


Rantanen ei ollut nuorena kohuttu junioritähti, mutta lahjakkuus oli ilmeistä varhaisessa vaiheessa.

Alle 16-vuotiaiden maajoukkueleirillä Vierumäellä NHL-unelma tosin ei pyörinyt ensimmäisenä mielessä, kun Rantanen ei mahtunut leirin jälkimmäisen ottelun kokoonpanoon. Palaute oli kuitenkin rohkaisevaa.

»Rauli Urama sanoi, että kaikki osa-alueet pelissä, taitotaso ja peliäly, ovat tikissä. Ainoastaan reisistä puuttuu jerkkua. Urama sanoi, että kun luisteluun saa lisää voimaa, paketti alkaa olla kasassa. Se antoi lisää uskoa», Rantanen muistelee.

Nyt kun katsoo Rantasta, voiman puute ei tule ensimmäisenä mieleen. Kun riviin lyödään kaikki NHL:n parikymppiset pelaajat, Rantanen kuuluu isojen poikien vaa’alle. Reidet ovat kuin graniittipylväät, ja 193-senttinen kroppa on vuorattu täyslihapihvillä, jolla kaatuu isoakin aitaa.

Matka tähän pisteeseen ei ole ollut yksioikoinen.

Nuoremmissa B-junioreissa Rantanen nostettiin vanhempien, 1994–1995 syntyneiden mukaan. Taidollisesti hän pärjäsi hyvin, kunnes muut pelaajat saivat ensimmäiset kasvupyrähdykset. Sen jälkeen vauhti hiljeni.

»Muut saivat voimaa, mutta Mikko oli vielä pikkupoika. C- ja B-juniorivuosien aikana hän oli vähän takamatkalla kasvun suhteen. Taidot eivät hävinneet mihinkään, mutta liike oli dieselmäistä», Hannu kertoo.

Käänteentekevä hetki oli iso kasvupyrähdys toisella B:n kaudella. 175-senttinen hyökkääjä venähti parissa kesässä 188-senttiseksi honkkeloksi. Se oli nuorelle kiekkoilijalle valtava muutos.

»Pelaamisesta tuli tietysti aika vaikeaa, kun koordinaatio hävisi. Siinä meni hetki totutellessa», Rantanen sanoo.

»Kun kroppaan ja jalkoihin alkoi tulla voimaa, hänestä kasvoi iso ukko. Sen jälkeen suoritustaso alkoi nousta tasaisesti. Ne aiemmat murheet olivat tavallaan voitettu», Hannu muistaa.


Oulun Raksila 1. joulukuuta 2012. Kärppien ja TPS:n välisestä lauantai-illan ottelusta ei jäänyt jälkipolville paljon kerrottavaa, mutta Mikko Rantaselle ottelu jäi ikuisesti mieleen.

Hänestä tuli 16 vuoden ja 1 kuukauden iässä TPS:n liigahistorian nuorin pelaaja. B-nuorten pronssiottelun katsomokomennuksesta oli alle yhdeksän kuukautta.

»Kutsu tuli täysin puskista. Pelistä en muista mitään, koska se meni aikamoisessa flow-tilassa ja jännityksessä. En voinut uskoa, että pelaan liigapeliä. Se oli vielä työsulkukausi, ja liigassa pelasi NHL-pelaajia», Rantanen kertoo.

Rantanen pelasi saman kauden aikana vielä 14 liigaottelua lisää ilman sen suurempaa kohinaa. SM-liigan nuorisotähdistä isoimmat otsikot veivät Aleksander Barkov, Joel Armia, Teuvo Teräväinen ja Artturi Lehkonen. Rantanen oli valtakunnallisesti vielä tuossa vaiheessa tuntematon tapaus.

Turussa toki tiedettiin, minkä tason lahjakkuus mustavalkoisessa pelaajahautomossa on kypsymässä. Kausi 2012–13 kului pääasiassa TPS:n A-junioreissa, mutta Rantasen nimeä alettiin piirtää varovaisesti TPS:n seuraavan liigakauden pelaajarinkiin.

Kaudella 2013–14 Rantanen pelasi 37 liigaottelua TPS:ssa pienessä roolissa. Kevään alle 18-vuotiaiden MM-kotikisoissa Rantanen oli Suomen toiseksi paras pistemies ja alkoi nousta enemmän esille, mutta jälkikäteen kisoista muistetaan lähinnä vain häpeällinen 0–10-kyykkäys puolivälierissä Ruotsia vastaan.

»Niiden kisojen aikana aloin kunnolla tajuta, että NHL-varaus voi oikeasti olla aika lähellä jos onnistun ja paiskin hommia», Rantanen sanoo.

Pohjamutiin juuttuneessa TPS:ssa kävi kaudella 2014–15 ovi niin valmennus- kuin pelaajapuolellakin. Turbulenssikausi avasi Rantaselle loistavan näyttöpaikan, jonka määrätietoinen huippulupaus käytti hyväkseen. Samalla hän nosti osakkeitaan kesän 2015 NHL:n varaustilaisuutta varten.

Kevätkaudella Rantanen oli ummehtuneen ökyseuran valopilkku ja ainoa syy faneille lunastaa pääsylippu. Tätä korosti se, että rintaan ommeltiin varakapteenin A-kirjain loppukaudeksi.

»Luulin aluksi, että se oli vitsi. Jännitti alkuun, mitä muut ajattelevat, kun 18-vuotias poika vetää A rinnassa. Se oli suuri kunnia», Rantanen naurahtaa.

Rantanen päätti nousujohteisen kautensa johtamalla TPS:n A-nuoret mestaruuteen täpötäydessä Turkuhallissa.

Keväällä 2015 TPS:n tulevaisuus näytti sotkuiselta, mutta Rantasen tähti oli vahvassa nousussa. Harva silti povasi, että seuraavana syksynä Rantanen olisi yksi niistä 18-vuotiaista ykköskierroksen varauksista, joka aloittaisi kauden NHL:ssä.

Samasta varaustilaisuudesta kauden ylhäällä aloitti vain neljä pelaajaa: Connor McDavid, Jack Eichel, Noah Hanifin ja Rantanen.

8. lokakuuta 2015, vajaat kolme vuotta SM-liigadebyytistään, Rantanen kohtasi NHL-debyytissään Pepsi Centerin jäällä Mikko Koivun kipparoiman Minnesota Wildin.

»Tiesin jo ennen varaustilaisuutta, etten palaa enää TPS:aan seuraavana syksynä. Suurin syy oli se, että koin olevani fyysisesti valmis taistelemaan pelipaikasta NHL:ssä. En ollut enää mikään pikkupoika. Takana oli jo hyvin vastuuta aikuisten tasolla liigassa.»

Nopean urakehityksen ja nousun nykyiselle tasolle on mahdollistanut määrätietoinen fysiikkaharjoittelu. Rantanen on ollut kesästä 2014 lähtien täysipainoisesti kuntovalmentaja Hannu Rautalan harjoittelu­ryhmässä.

Harjoittelu on tähdännyt alusta asti NHL:ään. Kaikki on tehty sen ehdoilla, että Rantanen pystyisi pelaamaan kärkiroolissa maailman parhaita vastaan. Voimatasot ovat nousseet vuosi vuodelta, ja lihaksistoa on viritetty NHL:n vaatimalle tasolle, kimmoisuutta ja räjähtävyyttä unohtamatta.

Rautala on kuvannut Rantasta moneen kertaan »fyysisesti mielettömän lahjakkaaksi». Geenit ovat siinä määrin kohdillaan, että »voimaa tarttuisi, vaikka hän kävelisi salin läpi».

»Kehitysaskeleet joka vuosi ovat olleet aika merkittäviä. Ne ovat oikein pompsahtaneet silmille. Luistelun kehittäminen on ollut vähän pidempi prosessi», poikansa kehitystä tarkalla silmällä seurannut Hannu sanoo.


Merkittävien kehitysaskelten keskellä maltti on säilynyt. Vaikka Rantanen on noussut pikavauhtia SM-liigasta NHL:n tähtiluokkaan, matkan varrella on tehty paljon oikeita ratkaisuja.

Yhden tärkeimmistä teki Coloradon valmennusjohto syksyllä 2015, kun se lähetti kuuden NHL-ottelun jälkeen Rantasen kehittymään AHL:ään. Coloradossa oli tarjolla vain jämäminuutteja surkeassa joukkueessa. San Antonio Rampagessa Rantanen oli ykkösketjun pelaaja, joka sai pelata paljon ja opetella pienen kaukalon peliin.

»Jälkeenpäin ajateltuna se oli tärkeää. Coloradossa pelasin vain seitsemää minuuttia illassa, mikä ei tee hyvää nuoren pelaajan kehitykselle. Vahvuuteni ovat hyökkäys­päädyssä. AHL:ssä pääsin pelaamaan hyökkäävässä roolissa, ja vastuuta tuli 20 minuuttia illassa», Rantanen kiit­telee.

Rantanen on edennyt kolmessa vuodessa loogisesti porras portaalta seuraavalle tasolle. Dominoivan AHL-kauden jälkeen raamikas tulokas­hyökkääjä nousi NHL:ssä Coloradon luottopelaajien joukkoon. Viime kaudella nähtiin häikäisevä läpimurto NHL:n tehokkaimpien laitahyökkääjien joukkoon, kun Rantanen leipoi 29 maalia ja 84 pistettä. Hän muodosti Nathan MacKinnonin ja Gabriel Landeskogin kanssa yhden NHL:n parhaista ketjuista.

Kuluneen viiden vuoden aikana leijonapolkua on tallannut useita taidollisesti vähintään yhtä lupaavia pelaajia kuin Mikko Rantanen, mutta harvassa ovat ne pelaajat, jotka ovat olleet yhtä lahjakkaita fyysisesti ja samalla valmiita tekemään vaadittavan työn tavoitteidensa eteen kuin Coloradon nuori suomalaishyökkääjä.

 

Olen nyt oppinut käyttämään kroppaani paremmin hyväksi ja suojaamaan kiekkoa, mutta aiemmin en osannut tehdä sitä, koska olin pienempi kuin muut.

Pohjois-Amerikan valtaukseen syksyllä 2015 ei lähtenyt mikään makaronijalka vaan nuori kiekkoilija uskottavilla pohjilla. Voimaa on tarttunut vähärasvaiseen kroppaan vuosi vuodelta. Ennen tätä kautta Rantanen pumppasi rinnallevedossa kolmen sarjoja 120 kilolla.

»Fyysinen kehitys on suurin syy, miksi olen nyt tässä. Pitää ensinnäkin olla hyvässä kunnossa, että pystyy pelaamaan huipputasolla. Peli ja pelaaminen ovat olleet aina omia vahvuuksiani, mutta pelityyli on hioutunut vuosien aikana fyysisen kehityksen ja kokemuksen kautta», Rantanen kokee.

Rantasesta on kasvanut poikkeuksellinen suomalaispelaaja maailman parhaaseen kiekkosarjaan: moderni voimahyökkääjä, jossa yhdistyvät raamit, pelinteko- ja maalintekotaito sekä suoraviivainen pelityyli.

Kivijalkana on vankka pelitausta. Pelilliset ja tekniset taidot hiottiin nuorena tuhansien toistojen kautta ulkojäillä ja halleissa. Vasta myöhemmällä iällä pelipohjan päälle tulivat sentit ja kilot, jotka nostivat hänet pelaajana seuraavalle tasolle.

Rantanen oli nuorempana muita pienikokoisempi taitopelaaja, jonka oli löydettävä keinot pelata vahvuuksillaan. Tässä on syy, miksi hänellä on kestänyt pitkään oppia hyödyntämään kunnolla raamejaan. On pitänyt oppia olemaan iso pelaaja, kirjaimellisesti.

»Siinä oli totuttelemista, ja on vieläkin. Olen nyt oppinut käyttämään kroppaani paremmin hyväksi ja suojaamaan kiekkoa, mutta aiemmin en osannut tehdä sitä, koska olin pienempi kuin muut.»

Perinteisesti voimahyökkääjän termiin liitetään kova fyysinen peli ja rymistely, mutta 2010-luvulla voimahyökkääjän käsite on muuttunut. Pelkkä koko ja fyysinen peli eivät enää kanna. Pelin evoluutio vaatii tempotaitoa ja hyvää liikkuvuutta sentteihin katsomatta. Rantasen kaltaiselle isokokoiselle taitopelaajalle nykyinen NHL on kuin tehty.

»Pelini on aina perustunut taitoon. Tykkään pelata pienessä askissa, jossa peli on nopeaa. En ole ikinä ollut mikään taklaaja, mutta tajuan, että nykykiekossa minun kokoiseltani pelaajalta vaaditaan myös fyysisyyttä ja pitää mennä iholle. Sen voi valita, miten sen tekee. Pitää olla järkevä ja valita oikeat paikat, milloin antaa esimerkiksi vastataklauksen. Tyyliini eivät sovi mitkään avojääpommit», sanoo Rantanen.


Nöyryys ja järki päässä. Siihen Rantanen opetettiin jo nuorena. Vaikka junioripeleissä hän loisti kentän hahmona ja saattoi tehdä joukkueensa maaleista kymmenen, nöyryyttä ja kunnioitusta peliä sekä vastustajia kohtaan ei saanut koskaan unohtaa.

»Ei hän ole paukutellut henkseleitä kuten emme mekään katsomossa. Korostimme aina, että on kiva kun onnistuu, mutta hän on osa joukkuetta. Jos on hyvä pelaaja, kaikki kyllä tietävät sen. Turha sitä on tuoda erikseen esille tai pullistella. Päinvastoin. Kun on nöyrä eikä tee itsestään numeroa, sitä kautta saa enemmän ystävien ja joukkuekaverien arvostusta», Hannu-isä sanoo.

Ei ole suuri yllätys, että suomalaisista huippupelaajista Rantasen suurimpiin esikuviin kuuluu Jere Lehtinen – valmentajan unelmapelaaja.

TPS:n juniorimyllystä on noussut NHL:ään Saku ja Mikko Koivun kaltaisia johtohahmoja ja Suomi-kiekon eläviä legendoja, mutta Rantanen muistuttaa jääkiekkoilijana enemmän kolminkertaista Selke-voittajaa kuin tulisieluisia Koivun veljeksiä. Vaikka Rantanen on dynaamisempi hyökkäyssuunnan pelaaja, luonteessa ja suhtautumisessa peliä ja vastustajia kohtaan on paljon samaa kuin Lehtisellä.

»Sanoin Mikolle nuorempana, että pelaa kuin Jere. Siinä oli mielestäni hyvä malliesimerkki, miten hommat hoidetaan fiksusti. Jokainen toki vetää omalla tyylillään, mutta mielestäni Mikko on ottanut oikeita vaikutteita omaan peliinsä ja tapaan toimia Jereltä», Hannu sanoo.

Kuten Jere Lehtinen aikoinaan, Mikko Rantanen on huippupelaaja, josta on vaikea repiä näyttäviä otsikoita.

Hän on maailmanluokan pelaaja mutta jää mediahuomiossa selvästi Laineen, Ahon ja Aleksander Barkovin taakse.

Tämä asetelma sopii Rantaselle enemmän kuin hyvin.

»Ei se ole ikinä ollut mulle tärkeää, että pääsisi otsikoihin. Tärkeintä on se, mitä kentällä tapahtuu. Julkisuus tulee toki automaattisesti ammatin mukana, mutta en seuraa aktiivisesti mitä kirjoitetaan tai puhutaan», Rantanen ilmoittaa.

Esillä olo ei ole Rantasta varten.

»Hän ei ole ikinä ollut kukkopoika, jonka tarvitsisi mennä esiintymään tai pätemään. Siksi hänelle on vaikea suuttua tai ottaa silmätikuksi, koska ei ole mitään aihetta. Sitä kautta on tullut myös työrauhaa», Hannu-isä uskoo.

Rantanen tunnetaan sympaattisena kaverina, joka lähestyy asioita positiivisuuden kautta. Jurosta suorittajasta tai koppavasta tähtipelaajasta ei ole tietoakaan.

Rantanen ei ole räiskyvä tai polarisoiva persoona. Enemmänkin hymypoika. Rehti, reilu ja ystävällinen.

Kaikki pohjaa kotikasvatukseen.

»Kävimme paljon asioita läpi, kun Mikko oli nuori. Puhuimme pelistä ja pelin ulkopuolisista asioista. Miten suhtautua epäonnistumisiin ja vastoinkäymisiin. Positiivisuutta on pyritty aina korostamaan. Vaikka asiat eivät olisi aina tiptop, niin aina löytyy jotain posia. Ei kannata alkaa syytellä muita tai etsiä syitä ympäristöstä», Hannu Rantanen sanoo.

»Positiivisuus, rehellisyys ja arvot, joita lapsillemme olemme opettaneet, ne huokuvat Mikosta.»


Maailman parhaaseen kiekkoliigaan ei pääse olemalla kiltti kaukalossa. Ei varsinkaan siihen asemaan, johon Rantanen on nyt noussut.

Rantanen on raivannut polkunsa raa’alla työllä ja päättäväisyydellä. Työt hoidetaan aina jämäkästi.

»Mottona on aina ollut, ettei periksi saa antaa ikinä. Ollaan mukana tosissaan mutta ei ryppyotsaisesti», Hannu painottaa.

Tämä erottaa Rantasen monesta suomalaisesta huippupelaajasta. Hän ei ole samanlainen letkeä lausuntoautomaatti kuin Patrik Laine tai yhtä vimmattu liiderihahmo kuin Mikko Koivu, mutta Rantasessa yhdistyvät harvinaisella tavalla rentous ja jämäkkyys.

Hymyilevän ulkokuoren alla roihuaa kilpailijan sydän.

»Sieltä löytyy se armoton taistelija ja tarvittaessa valtavasti särmikkyyttä ja periksiantamattomuutta. Sen näkee heti katseesta, kun hän suuttuu kentällä. Ei Mikko pudota hanskoja tai vastaavaa, mutta hän antaa takaisin ottamalla kiekon itselleen tai tekemällä väkisin maalin. Se on nähty monesti», isä-Hannu hymähtää.

Entinen leijonakäskijä Raimo Summanen vaati aikanaan pelaajiltaan kuumaa sydäntä ja viileää päätä. Pelille on heittäydyttävä täysillä, mutta kontrolli on säilytettävä. Kuuma sydän, viileä pää -luonnehdinta henkilöityy täydellisesti Mikko Rantaseen.

Kuumissa paikoissa on oltava kylmä. Kuten vuoden 2016 nuorten MM-finaalissa Helsingissä, missä Rantanen ohjasi kaksi minuuttia ennen päätössummeria Suomen 3–2-johtomaalin. Kapteenin C rinnassaan pelanneen Rantasen ohjaus ei jäänyt voittomaaliksi, mutta se oli osoitus hänen kyvystään nousta esille silloin, kun johtavia pelaajia eniten tarvitaan.

Vaisusti turnauksen aloittanut Rantanen pystyi parantamaan ja nostamaan tasoaan sitä mukaa, kun panokset kovenivat. Rantasen kohdalla peli menee harvoin pakottamiseksi.

»Mikko on hyvä nollaamaan eri tilanteet. Hän ei ole jännittäjätyyppi eikä hermoile. Jos on huonompi jakso takana, hän ei anna periksi vaan jatkaa duunin tekemistä ja uskoo, että peli lähtee taas kulkemaan. Tähän asti se on toiminut. Työ palkitsee», Hannu sanoo.

Huoleton luonne ja päättäväinen asenne näkyvät kentällä. Rantasen stressinsietokyky on korkeaa luokkaa, mikä on tärkeä ominaisuus, sillä raastavan 82 ottelun runkosarjassa jokaiselle pelaajalle sattuu heikompia jaksoja, jolloin peli tökkii ja verkko ei heilu.

Oleellista on, miten pelaaja käsittelee vastoinkäymisiä pitkän kauden aikana. Se korostuu etenkin Rantasen kaltaisten eturivin pelaajien kohdalla. Heiltä odotetaan ottelusta toiseen tehoja ja vahvaa pelillistä panosta.

»Tulosvastuun kantaminen illasta toiseen ei ole missään nimessä helppoa. Se on todella haastavaa», Rantanen myöntää.

»Itseltään pitää vaatia aina paljon, mutta yksittäisten pelien onnistumisista tai epäonnistumisista ei saa tehdä liian isoa numeroa. Pitää pystyä vain pelaamaan rennosti. En ole siitä huolissani, koska tunnen itseni taas henkisesti vahvaksi. Se tulee itseluottamuksen kautta.»



Coloradon menestys pohjasi viime kaudella kivikovaan ykkösketjuun. MacKinnonin tähdittämä trio oli suurin syy, miksi Colorado eteni yllättäen pudotuspeleihin.

Tällä kaudella Colorado ei pääse yllättämään enää ketään. Ei etenkään MacKinnonin ketju. Joka kerta kun Rantanen, MacKinnon ja Landeskog hyppäävät kaukaloon, he ovat merkittyjä miehiä.

Se on tähteyden taakka. Parhailta vaaditaan parasta, usein vastustajan parhaita vastaan.

Viime kaudella Hart-äänestyksessä niukasti toiseksi jäänyt MacKinnon, 23, on liigan dominoivimpia pelaajia. Ennen kautta julkaistuissa listauksissa MacKinnon ei ollut Coloradon ainoa pelaaja, joka arvostettiin NHL:n parhaiden pelaajien joukkoon. Rantasen nimi löytyi myös muutamilta top 50 -listoilta.

»Sitä on vaikea ajatella, että olisin nyt joku NHL-tähti», Rantanen naurahtaa.

»Luulen, että täytyy vetää muutama samanlainen kausi, että minua voisi kutsua NHL-tähdeksi. Siihen titteliin pitää olla tasainen tuloksen tekijä.»

Nöyryys. Tavoitteellisuus. Periksiantamattomuus. Nämä ominaisuudet ovat tehneet Mikko Rantasesta NHL-tähden.

Vaikka poika lähti monta vuotta sitten Nousiaisista maailmalle, Nousiainen ei ole lähtenyt pojasta pois.

»Sama kaveri sieltä aina palaa kotiin. Ystäviltä tuleekin paljon arvostusta, kuinka hienosti Mikko käyttäytyy ja miten vaatimaton hän on. Hän ei koskaan mainitse, että hän pelaa jääkiekkoa, jos joku ei tiedä sitä etukäteen. Hän ei tuo itseään esille, päinvastoin. Hän vähän jopa vaivaantuu, jos joku yrittää kauheasti kehua», isä-Hannu sanoo.

»Mikko pitää kiinni matalasta profiilista. Hän on ollut se sama jantteri nuoresta asti. En usko, että se muuttuu mihinkään.»


Mikko Rantanen

Syntynyt: 29. lokakuuta 1996 Nousiaisissa.

Pituus: 193 senttiä.

Paino: 98 kiloa.

Seurat: TPS, Colorado Avalanche, San Antonio Rampage.

SM-liigassa: 108 ottelua, 16+24=40 pistettä.

AHL:ssä: 56 ottelua, 24+38=62 pistettä.

NHL:ssä: 165 ottelua, 49+73=122 pistettä.

Muuta: Pelasi MM-kisoissa 2018 uransa ensimmäisen arvoturnauksen.
Tilaa Urheilulehti tästä:

TARJOUS: Urheilulehti puoleksi vuodeksi

49,00 €/6 kk * (norm. 87 €)

Tilaa »
  • Painettu Urheilulehti viikoittain kotiin kannettuna
  • Kaikki tilausjakson aikana ilmestyvät kausioppaat

* Määräaikainen 6 kk:n tilaus, joka ei jatku automaattisesti.

Urheilulehti, kausioppaat ja liveottelut (Ruutu+)

13,95 €/kk

Tilaa »
  • Painettu Urheilulehti viikoittain kotiin kannettuna
  • Kaikki tilausjakson aikana ilmestyvät kausioppaat
  • Urheilulehtien arkistot netissä
  • Näköislehti + arkisto netissä
  • Ruutu+ urheilun liveottelut ja tallenteet
  • Ruutu+:n muu sisältö: viihde, leffat, lastenohjelmat, ym.
Urheilulehdessä tällä viikolla: