Urheilulehden parhaat

Nigel Mansell nousi F1-mestariksi vaikeuksien kautta – karkasi sairaalasta ja siivosi öisin toimistoja

Nigel Mansell nousi F1-mestariksi vaikeuksien kautta – karkasi sairaalasta ja siivosi öisin toimistoja

Julkaistu:

Urheilulehden parhaat
Nigel Mansell ajoi F1-sarjassa 12 kautta ennen nousuaan mestariksi. Brittikuljettajalla oli tapana ajautua konflikteihin, mutta varsinkin kotimaassaan hän nousi suureksi sankariksi.
F1-mestaruuden vuonna 1992 voittanut Nigel Mansell kuului kuljettajiin, joita rakastetaan tai vihataan. Brittifanien keskuudessa hän sai aikaan hillitöntä riemua voitettuaan peräti viidesti kotimaansa MM-osakilpailun.

Kun Mansell ajoi Ferrarilla, myös tifosot pitivät viiksekkään englantilaisen räväkästä ajotyylistä. He antoivat hänelle lempinimen Il Leone (leijona).

F1-varikolla ja varsinkin toimittajien keskuudessa Mansellia pidettiin vaikeana persoonana, joka suhtautui vainoharhaisesti moniin tallikavereihinsa ja tallipomoihinsa. Hänen kanssaan ei ollut helppo työskennellä.

Siellä missä oli tallin sisäisiä konflikteja, sopimustaisteluita, onnettomuuksia tai jotain muuta draamaa, siellä oli usein myös Nigel Mansell.

»Vastoinkäymiset motivoivat minua, koska elin niiden kanssa koko ajan», Mansell sanoi taannoin.

Elokuussa 1953 lähellä Birminghamia syntynyt Mansell ajoi ensimmäisen kerran autoa seitsemänvuotiaana. Hän halusi formulakuljettajaksi nähtyään skottilegenda Jim Clarkin ajavan Lotuksella voittoon Britannian GP:ssä Aintreen radalla 1962.

Mansell voitti mestaruuksia kartingissa ja nousi formuloihin, vaikka hänen insinööri-isänsä vastusti poikansa uravalintaa. Hän sai ostettua käytetyn Formula Fordin myytyään suuren osan omaisuudestaan ja saatuaan rahaa myös vaimoltaan Roseannelta, joka myi oman katu­autonsa, jotta mies pääsi ajamaan kilpaa.

He menivät naimisiin, kun Mansell oli 21-vuotias. Vaimo on aina ollut Mansellin suurin tukija.

Mansell voitti Britannian Formula Ford -sarjan 1977. Sitä ennen hän oli loukkaantunut pahasti Brands Hatchin radalla.

Onnettomuudessa Mansellin niska murtui, ja hän oli vaarallisen lähellä neliraajahalvausta. Lääkärit sanoivat, ettei hänen kannattaisi enää koskaan ajaa kilpaa.

Mansell hiippaili ulos sairaalasta ja jatkoi kilpailemista niskatuen avulla. Kolme viikkoa ennen onnettomuuttaan hän oli irtisanoutunut työstään ilmailutekniikan insinöörinä.

Hän halusi vain ajaa kilpaa, mutta nousu F3-tasolle vaikutti taloudellisesti mahdottomalta siirrolta. Mansell yritti saada ajamiseen rahaa siivoamalla öisin toimistoja. Lopulta Mansell ja hänen vaimonsa päättivät myydä yhteisen talon.


Vuonna 1979 Mansellia vietiin jälleen sairaalaan, kun hän ajoi F3-kilpailussa Oulton Parkissa erittäin pahan kolarin Andrea de Cesarisin kanssa. Yksi selkänikama murtui, ja Mansell joutui käyttämään kipulääkkeitä, mutta hän salasi vamman saatuaan mahdollisuuden päästä Lotuksen järjestämään F1-testiin Paul Ricardin radalle.

Muut testiin valitut kuljettajat olivat Elio de Angelis, Eddie Cheever, Jan Lammers ja Stephen South. Testin jälkeen Lotus valitsi Mario Andrettin tallikaveriksi de Angelisin, mutta Mansell pääsi testikuljettajaksi.

Mansell ajoi testeissä erittäin kovia kierrosaikoja etenkin Silverstonen radalla. Lotus-tallin legendaarinen perustaja Colin Chapman päätti antaa Mansellin ajaa kolmessa F1-kilpailussa 1980.

Lisää vammoja tuli Mansellin ensimmäisessä F1-kisassa Österreichringillä. Hän sai takapuoleensa ensimmäisen ja toisen asteen palovammoja, kun polttoainetta oli vuotanut ohjaamoon.


Chapman päätti valita Mansellin tallin toiseksi kuljettajaksi kaudelle 1981. Vuosipalkka oli vain 25 000 puntaa, ja Mansell joutui maksamaan itse matka- ja majoituskulut. Chapman kuitenkin tuplasi palkan, kun Mansell ylsi kolmanneksi Zolderin kisassa ja Monacon aika-ajoissa.

Mansellista ja Chapmanista tuli hyviä ystäviä. Chapmanin yllättävä kuolema sydänkohtaukseen vain 54-vuotiaana joulukuussa 1982 oli kova isku Mansellille.

»Colin uskoi minuun. Meillä oli fantastiset välit. Hän oli kuin isä minulle. Osa minusta kuoli hänen mukanaan», Mansell on sanonut.

Chapman oli ennen kuolemaansa ehtinyt tehdä Mansellin kanssa uuden monivuotisen sopimuksen, joka teki kuljettajasta miljonäärin. Vielä kaudella 1982 Mansell tienasi Lotuksella vain 50 000 puntaa.

Mansell jäi Lotuksella usein tallikaverinsa de Angelisin varjoon. Uusi tallipäällikkö Peter Warr arvosti italialaiskuljettajaa huomattavasti enemmän kuin Mansellia.

»Kun analysoimme hyvin huolellisesti kautta 1982, oli täysin selvää, kuka oli tallin ykköskuski. Se oli Elio. Hän oli no­peampi, oli kukistanut Nigelin aika-ajoissa 10–3 ja saanut kolme kertaa enemmän pisteitä», Warr laski.

De Angelis sai Lotuksella ykköskuskin kohtelun 1983. Hän pääsi käyttämään koko vuoden Renault’n turbomoottoria, mutta Mansell vasta kauden yhdeksännessä kilpailussa.

Warr ei olisi enää halunnut pitää Mansellia, vaikka tällä oli sopimus myös vuodesta 1984. Tallin sponsori John Player kuitenkin vaati, että toisessa autossa on oltava brittikuljettaja.

Mansellin kaudesta 1984 muistetaan ulosajo kärkipaikalta Monacossa ja varsinkin se, kun hän lyyhistyi yritettyään työntää Lotuksen yli maaliviivan Dallasissa, koska autosta oli hajonnut vaihdelaatikko loppumetreillä. Keke Rosbergin voittama kilpailu ajettiin todella kuumissa oloissa, lähes 40 asteen lämmössä.

Tallipäällikkö Warrin ja Mansellin välit olivat niihin aikoihin hyvin kireät.

»Niin kauan kuin minulla on reikä p**seessä, hän ei tule voittamaan yhtään F1-kisaa», Warr laukoi.


Mansell siirtyi Rosbergin tallikaveriksi Williamsille 1985. Aluksi Rosberg vastusti Mansellin pestaamista. He olivat ajautuneet törmäyskurssille Dallasissa. Rosberg oli syyttänyt palkintopallihaastattelussa Mansellia estämisestä ja peittelystä, kun suomalainen oli hakenut ohituspaikkaa.

Tallikavereina he tulivat kuitenkin lopulta varsin hyvin toimeen keskenään.

»Keke oli yksi parhaista tallikavereista, mitä minulla on ollut», Mansell sanoi myöhemmin.

Ranskan GP:n harjoituksissa Mansell ajoi ulos Paul Ricardin radalla 1,8 kilometrin pituisen Mistral-suoran päässä, jossa vauhtia oli yli 320 kilometriä tunnissa. Mansell sai aivotärähdyksen eikä osallistunut kilpailuun.

Kauden loppuvaiheessa Mansell saavutti vihdoin ensimmäisen F1-voittonsa Brands Hatchissä. Hän voitti myös seuraavan kilpailun Kyalamin radalla Etelä-Afrikassa. Niiden voittojen jälkeen hänestä tuli todellinen tähtikuljettaja, varsinkin Britanniassa.

»Jos johdan tai olen 18:ntena, niin annan aina kaikkeni. Fanit rakastavat sellaista», Mansell sanoi suosiostaan.

Rosberg siirtyi McLarenille, ja Mansellin tallikaveriksi tuli Nelson Piquet. Heidän välinsä viilenivät nopeasti. Piquet haukkui Mansellia sivistymättömäksi pölkkypääksi ja arvosteli myös tämän vaimoa.

Puolentoista vuoden aikana 1986 ja 1987 Mansell voitti Williamsilla 11 kilpailua, mutta mestaruus jäi vielä saamatta. Kauden 1986 päätöskilpailussa Mansellin autosta räjähti takarengas Adelaiden radan pääsuoralla 19 kierrosta ennen maalia. Sitä ennen hän oli kolmantena ja kiinni MM-tittelissä.

»Keskeytys oli erittäin masentava. Vastaanotto Englannissa oli kuitenkin sellainen kuin olisin voittanut kymmenen mestaruutta.»

Mansell sanoi vuonna 2012 Sky Sportsin tv-ohjelmassa, että hänen olisi kannattanut ohjata auto rengasrikon jälkeen päin reunamuuria. Kilpailu olisi todennäköisesti keskeytetty. Sitä oli ajettu jo yli kaksi kolmasosaa, joten Mansell olisi pitänyt sijoituksensa ja voittanut mestaruuden.


Williams-Honda oli silloin paras auto, mutta mestaruus meni silti McLarenilla ajaneelle Alain Prostille. Hondan leirissä Piquet’tä pidettiin tallin ykköskuljettajana. Japanilaiset eivät pitäneet lainkaan siitä, että Williams antoi Mansellin sijoittua brasilialaisen edelle ja viedä tältä arvokkaita pisteitä.

Honda maksoi osan Piquet’n palkasta. Jo ennen kauden alkua Honda oli yrittänyt houkutella Frank Williamsia antamaan potkut Mansellille, jotta toiseksi kuljettajaksi olisi saatu japanilainen Satoru Nakajima.

Frank Williams ei kuitenkaan siihen suostunut. Saman vuoden maaliskuussa tallipäällikkö joutui auto-onnettomuuteen, joka vei hänet pyörätuoliin.

Kauden 1987 kohokohta Mansellille oli kotikilpailun voitto ja Piquet’n päihittäminen huikean taistelun jälkeen Silverstonessa. Siitä kilpailusta tuli klassikko.

Mansell rikkoi rataennätyksen useita kertoja, kun hän ajoi tuoreilla renkailla Piquet’tä kiinni. Vain kaksi kierrosta ennen maalia hän ohitti Piquet’n ja ajoi voittoon.

Kun ruutulippu heilui, tuhannet Mansellin fanit ryntäsivät radalle. Mansellin auto pysähtyi, ja monet luulivat, että Williamsista oli loppunut polttoaine.

Autosta oli kuitenkin hajonnut Hondan moottori, koska Mansell oli ajanut kuusi viimeistä kierrosta aika-ajoasetuksilla, jotka antoivat yli sata lisähevosvoimaa. Se oli viimeinen pisara Hondalle, joka päätti lopettaa moottorien toimittamisen Wil­liamsille sen kauden jälkeen.

Mansellin mukaan tappio Silverstonessa oli Piquet’lle niin kova pala, etteivät he puhuneet toisilleen sen jälkeen vuosikausiin.

»Hänellä oli kaikki ainekset olla erinomainen ihminen. Hän päätti kuitenkin olla olematta sellainen ja hyökkäsi monia muita vastaan hyvin julmalla tavalla. Hän teki sen Ayrton Sennalle, minulle, vaimolleni ja lapsilleni», Mansell on sanonut Piquet’stä.

Kauden 1987 toiseksi viimeisenä GP-viikonloppuna Mansell joutui jälleen isoon onnettomuuteen, Suzukan aika-ajoissa. Hän loukkasi ulosajossa selkänsä ja joutui jäämään pois Suzukan ja Adelaiden kilpailuista.

Mestaruus meni Piquet’lle.

»Se oli onnen voitto typeryydestä», Piquet naljaili Mansellin suuntaan.


Mansellista tuli kaudella 1988 ensimmäistä kertaa tallinsa kiistaton ykköskuljettaja. Riccardo Patrese oli Williamsin toinen kuljettaja Piquet’n siirryttyä Hondan mukana Lotukselle.

Juddin V8-moottori yhdistettynä aktiivijousitukseen teki Williamsin autosta erittäin epäluotettavan. Span ja Monzan kilpailuista Mansell joutui jäämään pois vesirokon takia.

Kauden 1988 jälkeen Ferrari palkkasi Mansellin 2+1-vuotisella sopimuksella. Hänestä tuli viimeinen Enzo Ferrarin valitsema Ferrari-kuljettaja.

»Se oli yksi suurimmista kunnianosoituksista koko urallani. Enzo Ferrari kuoli pari viikkoa sen jälkeen, kun olimme tavanneet. Olin viimeinen kuljettaja, joka kävi syömässä hänen kanssaan», Mansell on kertonut.

Ennen kuolemaansa »Il Commendatore» oli ehtinyt lahjoittaa Mansellille uuden Ferrari F40 -urheiluauton.

Mansellin ensimmäinen kausi italialaistallin autolla alkoi voitolla Rio de Janeirossa. Se oli ensimmäinen ykkössija F1-kilpailussa puoliautomaattisella vaihdelaatikolla. Mansell itse uskoi, ettei se kestä kuin muutaman kierroksen.

Hungaroringillä, jossa ohittaminen on tunnetusti vaikeaa, Mansell nousi upeasti 12. lähtöruudusta voittoon. Kilpailun loppuvaiheessa hän ohitti Sennan.


Silloin he eivät kolaroineet, niin kuin oli tapahtunut Adelaidessa 1985, Riossa 1986 ja myös Spassa 1987, jonka jälkeen Mansell oli marssinut Lotuksen pilttuuseen ja tönäissyt Sennan seinää vasten.

Kaudella 1990 Mansellin asema Ferrarilla heikkeni, kun tallikaveriksi tuli sujuvasti italiaa puhunut Prost. Kotiradallaan Silverstonessa Mansell heitti ajohanskat katsomoon ja ilmoitti lähtevänsä F1-sarjasta kauden päätyttyä. Ferrari oli vaihtanut ennen viikonloppua kuljettajien autoja, koska Prostin mielestä Mansellilla oli käsissään parempi yksilö. Mansellille asiasta ei kerrottu etukäteen lainkaan.

Pari kuukautta myöhemmin Mansell pyörsi lopettamispäätöksensä ja teki seuraavasta kaudesta sopimuksen Williamsin kanssa. Mansellin vuosipalkka nousi 4,6 miljoonaan puntaan, ja hänestä tuli silloin eniten tienaava brittiurheilija.

Mansell myös vaati ja sai tallissa ykköskuskin aseman. Tallikaverina oli jälleen Patrese.

Mansell ylsi kahden Ferrarilla ajamansa kauden aikana kolmeen voittoon. Vuonna 1991 hän voitti viisi kilpailua Williams-Renault’lla, mutta tasaisemmin pisteitä kerännyt Senna vei mestaruuden McLarenilla.

Kanadassa Mansell menetti varmalta näyttäneen voiton puoli kierrosta ennen maalia. Keskeytyksen syyksi ilmoitettiin sähkövika, mutta yleisesti uskotaan, että Mansell tunaroi itse ja sammutti autonsa heiluteltuaan jo katsojille.

Kausi 1992 olikin sitten Mansellin dominointia, vaikka hän ontui jalkaansa loukattuaan sen edelliskauden päätöskilpailussa Adelaidessa. Hän voitti ylivoimaisella autolla kauden 16 kilpailusta 9 ja pääsi juhlimaan mestaruutta jo 11. osakilpailussa Unkarissa.


Pian sen jälkeen Mansell kertoi jälleen lopettavansa. Hän oli ajautunut riitoihin Frank Williamsin kanssa. Kiistaa syntyi palkkapyynnöstä ja siitä, että Williams oli tehnyt Prostin kanssa sopimuksen kaudesta 1993. Mansell uskoi, että Prostin vierellä hän joutuisi jälleen samanlaiseen ikävään tilanteeseen kuin Ferrarilla 1990.

Mansell päätti siirtyä Pohjois-Amerikan radoille. Hän teki sopimuksen Newman-Haas-tallin kanssa ja voitti IndyCar-sarjan heti ensimmäisellä yrityksellään. Kukaan ei ollut sitä ennen voittanut IndyCarissa mestaruutta tulokaskaudellaan.

Toisella IndyCar-kaudellaan 1994 Mansell riitaantui tallikaverinsa Mario Andrettin kanssa.

»Ronnie Peterson on ollut paras tallikaverini. Mansell oli huonoin. Arvostin häntä kuljettajana, mutta en ihmisenä», Andretti laukoi myöhemmin.

Senna kuoli keväällä 1994. Williams houkutteli Mansellin ajamaan kauden neljä viimeistä F1-kilpailua. Brittitalli maksoi Mansellille 900 000 puntaa jokaisesta kilpailusta. Tallikaveri Damon Hill sai 300 000 puntaa koko kaudesta.

Australiassa Mansell ajoi voittoon. Se jäi hänen viimeiseksi täysosumakseen F1-sarjassa. Hän uskoi, että Williams käyttää kaudesta 1995 olevan option, mutta talli päätti valita Hillin pariksi David Coulthardin.

Sen jälkeen Mansell teki vielä yllättäen sopimuksen McLarenin kanssa, vaikka ei ollut koskaan aiemmin ollut juuri minkäänlaisissa tekemisissä tallipäällikkö Ron Dennisin kanssa. McLarenin pääsponsori Philip Morris kuitenkin halusi Mika Häkkisen tallikaveriksi juuri Mansellin.

Se projekti päättyi nolosti. Mansell ei mahtunut kunnolla McLareniin eikä pitänyt autosta muutenkaan. Lopulta hän ajoi sillä vain kaksi kilpailua. Hän osallistui viimeiseen F1-kisaansa 41-vuotiaana Barcelonassa 1995.

»Williamsilla olisin pystynyt vielä voittamaan mestaruuden, mutta jouduinkin talliin, joka lupasi minulle paljon, mutta en päässyt kunnolla edes ohjaamoon sisään. Se ei ollut Ronin eikä minun syytäni. Insinöörit rakensivat auton, eikä siihen mahtunut kunnolla Mika Häkkinenkään», Mansell on muistellut.


F1-uransa jälkeen Mansell on ajanut vielä jonkin verran ratakilpailuja. Vuonna 2010 hän osallistui kahden poikansa kanssa Le Mansin 24 tunnin ajoon.

Mansellilla on ollut aktiivisen ajaja­uransa jälkeen golfkerho ja pyöräilytalli. Hän on ollut innokas golfaaja.

Vuodesta 1999 asti Mansell on toiminut brittinuoria auttavan hyväntekeväisyysjärjestön UK Youthin johtajana. Hänellä on myös autoliike Jerseyn saarella Englannin kanaalissa. Siellä hän on asunut parikymmentä vuotta.

Mansellin perheyritys myy uusia Mitsubisheja ja myös käytettyjä autoja. Liikkeen yläkerrassa on F1-mestarin oma museo.

Lähteet: Motor Sport, Autosport ja Daily Telegraph.

Tilaa Urheilulehti tästä:

TARJOUS: Urheilulehti puoleksi vuodeksi

49,00 €/6 kk * (norm. 87 €)

Tilaa »
  • Painettu Urheilulehti viikoittain kotiin kannettuna
  • Kaikki tilausjakson aikana ilmestyvät kausioppaat

* Määräaikainen 6 kk:n tilaus, joka ei jatku automaattisesti.

Urheilulehti, kausioppaat ja liveottelut (Ruutu+)

13,95 €/kk

Tilaa »
  • Painettu Urheilulehti viikoittain kotiin kannettuna
  • Kaikki tilausjakson aikana ilmestyvät kausioppaat
  • Urheilulehtien arkistot netissä
  • Näköislehti + arkisto netissä
  • Ruutu+ urheilun liveottelut ja tallenteet
  • Ruutu+:n muu sisältö: viihde, leffat, lastenohjelmat, ym.
Urheilulehdessä tällä viikolla: