Urheilulehden parhaat

TPS oli tehdä sensaation 31 vuotta sitten – ”Italialaiset eivät ymmärrä tätä, mamma mia!”

TPS oli tehdä sensaation 31 vuotta sitten – ”Italialaiset eivät ymmärrä tätä, mamma mia!”

Julkaistu:

Urheilulehden parhaat
Mika Aaltosen maaginen maali San Sirolla vei TPS:n lähelle suomalaisen jalkapallon kaikkien aikojen sensaatiota. Muisto Interin järkyttämisestä syksyllä 1987 nostaa yhä tunteet pintaan. Urheilulehti palasi otteluparin tapahtumiin viime syksyn lehdessä.
Juha Halosen syöttö keskiympyrään vapaaksi jätetylle Mika Aaltoselle on kontrolloitu. TPS:n pelintekijällä on tilaa ja aikaa. Sitä jää pieneksi hetkeksi myös vasemmalla laidalla odottavalle Tommi Paavolalle, jonka Aaltosen tarkka syöttö tavoittaa. Andrea Mandorlini tulee vastaan ja yrittää riistoa, mutta ei saa palloa pois – ei myöskään Adriano Piraccini, jonka edestä Paavola tökkää nahkakuulan takaisin keskustaan Aaltoselle.

Turkulaisen paikallisradion Auran Aaltojen Juha-Pekka Jalo istuu San Siron lehtereillä ja välittää NMT-puhelimeen tunnelmia stadionilta suorana Suomeen.

»Tepsillä olisi oikeastaan nyt hyvä paikka iskeä», Jalo sanoo, kun pallo palautuu Aaltoselle.

Matkaa maaliin on noin 30 metriä. Giuseppe Baresi tulee vähän laiskasti peittämään. Ei kai tosissaan usko, että tuo nuori turkulainen kauppatieteiden opiskelija lähtisi noin kaukaa laukomaan. Ja jos lähtee, maalissa on Walter Zenga, yksi maailman parhaista. Hän kyllä poimisi, jos kuti maalipuiden väliin osuisi.

Pallo pomppaa haltuunoton jälkeen nätisti parikymmentä senttiä ylös nurmikon pinnasta ja Aaltonen virittää oikean jalkansa taakse. Osuma on täydellinen. Pieni ulkokierre lähtee viemään palloa hieman oikealle. Zenga jähmettyy hetkeksi maaliviivalle, kunnes tajuaa tilanteen. Hän hyppää, mutta on myöhässä. Pallo painuu aivan oikeaan ylänurkkaan.


Ottelua Milanossa 21.10.1987 on pelattu vähän yli 11 minuuttia, kun stadion hiljenee. Tai eivät ihan kaikki. Selostaja Jalo antaa palaa kunnolla. Jokainen sana tulee suoraan syvältä sydämestä.

»Aivan uskomatonta, siinä se oli. Turun Palloseura johtaa 1–0, ja italialaiset ovat polvillaan. Aaltonen tuulettaa. Mamma mia, pronto, pronto. Italialaiset eivät ymmärrä tätä, mamma mia!» Jalo hekumoi ääni väristen ja välillä särkyen.

Enää Jalo ei istu vaan seisoo. Täynnä tunnetta oleva hehkutus ei jää italialaisilta huomaamatta. Katsojat tuijottavat vuoroin kentälle, vuoroin täysin palkein höyryävää suomalaisselostajaa.

»Minä olen tällä hetkellä stadionin katsotuin henkilö. Jos jostain syystä selostus katkeaa, minut tavoittaa lähimmästä sairaalasta», Jalo uhkuu.

 

Tommy painotti, että kun näin teemme, voimme voittaa ihan kenet tahansa.

Yksi suomalaisen jalkapallon tarunhohtoisimmista otteluista muistetaan yleensä juuri tuosta Mika Aaltosen maagisesta maalista. Sitä ennen ja sen jälkeen ehti kuitenkin tapahtua paljon.

Lahden Kuusysi vei mestaruuden kahden pisteen erolla Turun Palloseuraan kaudella 1986. Mestaruuden menettäminen tietenkin kirpaisi Turussa, mutta päävalmentaja Tommy Lindholm alkoi kääntää tilannetta heti syksyllä toiseen suuntaan. Vuoden päästä edessä olivat europelit, joihin hopea oli arvokas pääsylippu.

Europelit, europelit, europelit. Niistä Lindholm jaksoi pelaajilleen läpi syksyn ja talven puhua. Niissä olisi mahdollista saavuttaa jotain oikeasti suurta. Ruotsalaiset olivat jo onnistuneet, miksi emme me suomalaisetkin – niin Lindholm aidosti ajatteli ja pyrki kaikin keinoin tartuttamaan uskoaan myös pelaajiinsa. Tukea ja arvokasta sparrausta Lindholm sai Sven-Göran Erikssonilta, joka oli luotsannut IFK Göteborgin Uefa-cupin voittoon 1982 ja siirtynyt sieltä eteenpäin Benfican kautta AS Romaan.

»Meidän jengi oli aikaansa edellä, ja siitä valtava ansio kuuluu Tommylle. Hän sai meidät uskomaan aluepeliin, josta puhui päivästä toiseen. Ei niitä neuvoja pikkupoika tosiaan kyseenalaistanut. Tommy painotti, että kun näin teemme, voimme voittaa ihan kenet tahansa», tuolloin 19-vuotiaana Tepsin kärkimiehenä pelannut Marko Rajamäki muistelee.

Uefa-cupin ensimmäisellä kierroksella 1987 TPS kaatoi itävaltalaisen Admira Wackerin. Seuraavat otteluparit arvottiin Sveitsissä. Tepsin pukumiesosasto oli paikalla Genevessä. Palloseuran vastustajaksi nousi korista Internazionale.

»Eihän me edes tajuttu heti, että se Internazionale on tosiaan Inter Milan», TPS:n tuolloinen puheenjohtaja Pekka Ruola muistelee naurahtaen.

Se Inter oli tuolloin kivikova. Päävalmentajana Giovanni Trapattoni, kapteenina Alessandro Altobelli ja alakerrassa muun muassa Argentiinan maailmanmestari vuodelta 1978, Daniel Passarella. Keskikentällä orkesteria johti belgialainen Enzo Scifo. Myös muut avauskokoonpanon pelaajat olivat tasoa maailmanluokka.

Toimitusjohtaja Jouko Saari alkoi järjestellä paikan päällä käytännön asioita. Hän kertoo sopineensa etukäteen Turussa pelattavan ottelun televisioinneista ja laitamainoksista yhdessä italialaisten kanssa. Aitoa uskoa TPS:n jatkopaikkaan ei tuolloin tainnut olla mustavalkoisten pukukopin ulkopuolella kenelläkään.

»Aloimme myydä Kupittaalle istumapaikkalippuja 80 markalla jo ennen Milanon-peliä. Jos olisimme ajoittaneet myyntiä vieraspelin jälkeiseen aikaan, niin lipuista olisi voinut pyytää 800 markkaa ja ne olisi revitty käsistä», Ruola hymähtää.

TPS:n lento Milanoon lähti Suomesta varhain aamulla. Hyökkääjä Vesa Salmela oli ollut edellisen yön töissä.

»Meillä oli vesisukelluskeikka Turun satamassa, muistan sen hyvin», palomiehenä pelaamisen ohessa työskennellyt Salmela kertoo.

Vedestä etsittiin ruumista.

»Kone Italiaan lähti seitsemältä, joten aika vähiin ne yöunet siinä jäivät. Jätkille naureskelin aamulla, että tuskin ovat Interin kärkimiehet Altobelli ja Aldo Serena samalla lailla peliin valmistautuneet.»

Kun TPS saapui Milanon lentokentälle, paikalliset virkailijat ottivat ryhmän vastaan »italialaisittain». Liukuhihnaa pitkin saapuvien matkatavaroiden päälle oli teipattu lappuja, joissa luki »Inter 10, Turun 0». Pelaajat palauttivat lappuja takaisin Tepsin eduksi muokattuna, mutta italialaiset nokittivat aina lyömällä Interin lukuun uuden nollan perään.

TPS oli tosiaan ristitty Italian lehdissä Turuniksi. Toivoa sille ei annettu. Selostaja Jalo sanoo, etteivät pärjäämiseen uskoneet edes paikalla olleet muutamat suo­ma­lais­toimittajat.

»Mission impossible (mahdoton tehtävä)», Jalo kiteyttää suomalaistoimittajien ennakkoarviot.

»Ei kukaan voinut etukäteen mitenkään arvata, että Tepsi voisi voittaa. Haaveissa saattoi olla, että jos jotenkin tasuri, mutta voitto – ei siihen uskottu.»


Ottelua edeltävänä päivänä TPS vieraili Milanon keskustassa Galleria Vittorio Emanuele II:ssa, yhdessä maailman vanhimmista ostoskeskuksista.

»Kävimme tallomassa mosaiikkisen härän kiveksiä. Se tuo tarinan mukaan onnea», tuolloinen toimitusjohtaja, joukkueen penkillä San Sirolla joukkueenjohtajana istunut Saari kertoo.

Lisäksi päävalmentaja Lindholm ajelutti joukkuetta maaseututeillä bussissa ja loi henkeä. Siellä pölyisillä teillä käytiin läpi suomalaisia sankaritarinoita.

»Hän puhui, miten emme voi täälläkään hävitä, kun suomalaiset eivät sodassakaan antautuneet», Vesa Salmela muistelee Lindholmin vertauksia etukäteen ylivoimaisesta vastustajasta ja altavastaa­jasta.

»Tommylle ihan täysi kunnia siitä, miten hän joukkueen valmisti. Hän sai pojat uskomaan. Mulla ei ollut siihen osaa, ei arpaa. Se oli täydellinen Tommyn soolo», sanoo tuolloin Lindholmin apuvalmentajana toiminut pääsarjatason kaikkien aikojen maalintekijä Heikki Suhonen.

Lindholm itse kertoi Ilta-Sanomien haastattelussa 2014, miten painotti ennen peliä vain negatiivisia asioita vastustajasta. Hän myös myönsi, että tuskin Inter odotti Tepsiltä kovin paljon etukäteen.

»Olettivat, ettemme tiedä heistä mitään. Kyllä minä tiesin lähes kaiken, ja taktiikka laadittiin sen mukaan», Lindholm alleviivasi.

Vahva rooli uskon vahvistamisessa oli myös kapteeni Tomi Jalolla, jolla oli valtava merkitys ryhmässä myös kentän ja kopin ulkopuolella. Jalo piti aina ja kaikessa pelaajien puolia. Hän muun muassa neuvotteli ryhmälle etukäteen reippaat rahalliset bonukset europeleistä. Tarkkaan kukaan Urheilulehden haastattelema ei määriä muista tai tahdo kertoa, mutta markka-aikana puhuttiin kuitenkin viisinumeroisista summista pelaajaa kohden.

»Olin niin nuori, etten paljon tienannut, mutta kyllä se bonus taisi jopa tuplata sen kauden ansioni», Marko Rajamäki muistelee.

»Isoja rahoja ne olivat nuorelle pojalle. Kimin (Suominen) kanssa istuttiin Turussa kopissa vierekkäin, kun Tomi asian kaikille yhteisesti ennen europelejä ilmoitti. Mitä me nuoret pojat olimme siihen muuta miettimään kuin että joo, toi summa sopii mul ja Kimil, Lausteen pojil, kauhia hyvi», Rajamäki naurahtaa Turun murteelle lennosta vaihtaen.

Rahaa ei miettinyt kukaan, kun kapteeni Jalo johti ryhmänsä San Sirolle. Hän vaihdatti teikkauksen jälkeen kenttäpuoliskot ja kätteli kollegaansa Altobellia voimakkaasti, pitkään silmiin katsoen. Tepsi oli valmis, ja Inter – se kuvitteli surffailevansa helppoon voittoon puolivaloilla.

»Altobelli tuli ennen peliä punaisella Ferrarillaan suoraan kopin eteen, sellainen oli asetelma», Mika Aaltonen kertoo.

»Vastustaja oli maailmanluokkaa, mutta me pääsimme hyvin peliin heti kiinni. Itse sain paljon palloja, ja tuli olo, että hyvin täällä pärjää.»

Sitten tuli se hetki. Aaltonen sai Paavolalta pallon.

»Tuli tunne, että nyt!» Aaltonen palaa ajassa 30 vuotta taaksepäin.

Verkko heilahti, mutta peli oli pahasti kesken.

 

Mitä pidemmälle mentiin, sitä enemmän ne alkoivat hermostua. Altobellikin räkäisi päin naamaa.

Vähän myöhemmin Aaltonen sujautti Enzo Scifolta »putket». Kun pallo kierähti belgialaistähden jalkojen välistä, nuori turkulainen tuuletti katsomon suuntaan, sormeaan heristäen. Se ei jäänyt huomaamatta.

»Olin varma, että ne tappavat ’Altsin’ tuon eleen jälkeen», peliä katsomossa jännittänyt puheenjohtaja Ruola huokaa raskaasti.

Eivät tappaneet, mutta ei Scifo sitä nöyryytystään kostamatta jättänyt.

»Hän löi niin kovaa solisluuhun, että siihen tuli valtava jälki», Aaltonen kertoo.

Aika kului, ja TPS pysyi hyvin pelissä mukana. Ei se vaarallisia tilanteita luonut, mutta ei niitä onnistunut myöskään Inter liukuhihnalta rakentamaan. Esa Johansson oli avauskokoonpanossa oikean puolustajan paikalla.

»Kun sen Interin nimilistan näki niin toki vähän jännitti, mutta ei sitten kentällä enää. Aika nopeasti me huomasimme, että taktiikkamme toimi. Mikan maali toi lisää itseluottamusta.»


Tepsillä oli koko ottelussa kaksi laukausta kohti maalia. Aaltosen lisäksi myös Johansson pääsi tälläämään noin 25 metristä ensimmäisen jakson lopussa. Zenga kuitenkin poimi kuulan alanurkasta.

»Mitä pidemmälle mentiin, sitä enemmän ne alkoivat hermostua. Altobellikin räkäisi päin naamaa. Yritti provosoida», Johansson virnistää.

Jokainen minuutti kohti täyttä aikaa satoi Tepsin laariin. Viisarien kanssa samoja askeleita kulki myös J-P Jalon fanaattinen selostus.

»Oli itselle shokeeraavaa, kun huomasin, miten se kaikki meni tunteisiin. Olen muutenkin todella ylitunteellinen, mutta tuo oli järisyttävä kokemus. Riisuin itseni alastomaksi ja annoin palaa. En ole koskaan pystynyt kuuntelemaan koko selostusta jälkikäteen», Jalo sanoo, ja ääni turkulaisen kahvilan pöydässä särkyy.

Hetki on herkkä. Sanoja ei hetkeen löydy.

»Veli Tomi oli kapteenina ja... Muistin pelin aikana senkin, miten faija kuoli, kun olin kymmenvuotias. Hän oli viimeisen päälle tepsiläinen. Kun vaan olisi saanut olla San Sirolla sen kaiken näkemässä. Silloin mietin myös, mikä yksinhuoltaja­äitimme merkitys meille kolmelle pojalle oli.»

»Näitä kaikkia mieleen tulleita elämän tunteellisia tapahtumia sitten siinä maailmalle huutelin.»

Jos on Jalo itse kriittinen selostustaan kohtaan, niin kuuntelijat rakastivat. Ne, jotka olivat radion ääressä, sekä ne, jotka istuivat stadionilla.

Hekin todella kuulivat.

»Luulin, että sieltä tulee pelin jälkeen jengi vetämään mua turpaan, mutta ne italialaiset taputtivatkin selkään ja näyttivät peukkua. Olin siinä pari tuntia itkenyt, nauranut ja huutanut.»

Kun pelikello näytti jo täyttä aikaa, suomalaiskatsomossa hermostuttiin. Puheenjohtaja Ruola muistaa, miten jalkapallo­jaoston puheenjohtaja Hans Martin nousi istuimeltaan seisomaan, näytti kelloa ja huusi tuomarille »tiden är slut, tiden är slut».

»Tuomari oli Irlannista, joten tuskin ymmärsi», Ruola myhäilee.

Marko Rajamäki tuli vaihtoon 87. minuutilla, ja Vesa Salmela kirmasi hänen tilalleen kentälle.

»Hirvensalon hiekkakentältä San Sirolle oli pitkä matka. Olen tuosta kaikesta ikuisesti Tommylle kiitollinen», Salmela toteaa.

Hetken päästä, pelin ollessa vielä kesken, joku katsoja koputti kaiteen läpi Rajamäen selkää. Kädessä oli paksu tukko rahaa, ja mies näytti nuoren suomalaisen pelipaitaa. Rajamäki oli valmis myymään sen heti.

»Pääsin siihen väliin. Ei sitä myydä voinut, kun ei meillä ollut toisia paitoja. Millä se Rapa oli sitten Turussa pelannut?» 83-vuotias, kaikkien aikojen TPS-huoltaja Risto Lindman muistaa.

»Sanoin ’Rippelle’, että mä muuten myyn paitani. Rahalle olisi ollut käyttöä. Toki siinä aika äkkiä tajusin, että totta tosiaan: meillä ei ollut muita pelipaitoja kuin ne yhdet», Rajamäki nauraa.

Lindmanin sana oli laki. Rahat jäivät saamatta myös Aaltoselta, jonka paidasta AC Milania kannattanut liikemies olisi tarjonnut tarinan mukaan miljoonia. Liiroja tosin, mutta nykyeuroiksi muutettuna useita tuhansia.

»Rahaa olisi tullut kahmalokaupalla, mutta minkäs teet. Ei me Turussa ilman paitoja voitu pelata, eikä tuossa ajassa olisi uusia saanut», Lindman sanoo.

Pelin viimeiset minuutit menivät kuin usvassa. Inter piti palloa, mutta Dan-Ola Eckerman Tepsin maalissa ei joutunut enää loppuhetkillä venymään mahdottomiin. Yhteensä TPS:n veskarille kertyi pelissä kahdeksan torjuntaa. Kertaalleen Inter osui tolppaan, muutaman kerran Tepsin pakit putsasivat pallon pois maaliviivalta, mutta verkkoon saakka Interin monimiljonäärit eivät sitä saaneet.

»Dani (Eckerman) sanoi pelin jälkeen, ettei hänellä ole koskaan ollut niin kallista pallopoikaa. Inter laukoi ohi ja yli, ja Altobelli kipitti niitä hakemaan», Pekka Ruola muistaa.

Erotuomari Wilfred Wallacen pilli soi viimeisen kerran, kun lisäaikaa oli pelattu puolitoista minuuttia. Tepsin vaihtopenkki rynni kentälle. Pelaajat kaulailivat toisiaan. Päävalmentaja Lindholm sai onnitteluja oikealta ja vasemmalta.

Yleisö ei ollut uskoa silmiään. Se vihelsi raivokkaasti omilleen. Tepsille se osoitti suosiotaan. Kultivoitunut italialainen jalkapallokulttuuri näytti parhaita puoliaan, kun turkulaiset kiersivät kapteeni Tomi Jalon johdolla kunniakierrosta ympäri kenttää.

»Turun, Turun, Turun», lehtereiltä kaikui.

Interille tulos oli shokki. Se oli pelannut pitkään europelejä häviämättä kotonaan. Nyt putken katkaisi suomalainen »amatööriryhmä». Järkytys paistoi päävalmentaja Giovanni Trapattonin kiviltä kasvoilta, kun hän talsi kentän halki pukukoppitunneliin.

»Monet jätkät olivat jo käyneet suihkussa, kun Trapattonin kova ääni kuului yhä läpi seinien meidän koppiin saakka», Suhonen kertoo.


Mika Aaltosta ja Tommy Lindholmia revittiin kaikkiin mahdollisiin haastatteluihin pelin jälkeen. Muut odottelivat pitkään pukuhuoneessa. Tunnelma ei ollut riehakas, se oli epäuskoinen.

»Jumalauta, jätkät, Milanon ihme!» joku totesi, mutta suljettujen ovien takana ei ollut tietoakaan rinkitanssista ja voitto­huudoista.

»Kun sieltä vihdoin päästiin lähtemään, menimme bussilla hotellille ja syömään. Emme todellakaan juhlineet tapahtunutta suomalaisittain», painottaa Rajamäki.

Lento Suomeen lähti seuraavana päivänä. Muut menivät kentälle bussilla, mutta Mika Aaltonen tuotiin perässä limusiinilla. Muiden ei tarvinnut Aaltosta odotella, kun edellisen illan suurimman sankarin alle luvattiin pitkä putki.

»Italiassa oli tuolloin lentolakko, joten monien koukeroiden jälkeen meille järjestyi matka Amsterdamin kautta. Siellä kentällä meidät tunnistettiin. Näytettiin peukkua ja huudettiin Turun, Turun», tuolloinen toimitusjohtaja Saari innostuu.

Kun ryhmä saapui Suomeen, vastassa oli iso joukko mediaa. Mikrofonit lyötiin taas samojen miesten eteen. Aaltonen ja Lindholm saivat kerrata ties kuinka monetta kertaa ne samat tarinat. Ottelu Milanossa oli hieno, mutta ottelupari oli pahasti kesken. Kahden viikon päästä pelattaisiin Turussa, ja silloin pitäisi yllättää uudestaan.

Heti voiton jälkeen kulisseissa oli alkanut valtava kuhina. Kiinnostus ottelua kohtaan oli niin suurta, ettei sellaista ole Turussa koettu ennen eikä jälkeen marraskuun 1987. Paine viedä peli Helsinkiin Olympiastadionille oli kova, mutta siihen Tepsi ei lopulta käytännön syistä lähtenyt. Järjestelyt olisivat vaatineet vielä lisää resursseja ja jo sovittujen asioiden – isojen ja pienien – muuttamista.

Lisäksi vaakakupissa painoivat ehdottomasti myös urheilulliset syyt. Tepsi haki jatkopaikkaa ja oli Milanossa näyttänyt, että sen hoitaminen kotoisalla Kupittaalla olisi realismia.

SM-sarja oli päättynyt, joten TPS sai keskittyä sataprosenttisesti Inter-otteluun. Muutama päivä ennen h-hetkeä Lindholm siirrätti joukkueen Paimion motelli Valtatie 1:een, pois hälinän ja häiriötekijöiden keskeltä. Siellä ei ylimääräisiä houkutuksia ollut. Aika sujui lähinnä palaveeraten, syöden ja korttia pelaten.

»Ei niissä huoneissa ollut edes telkkareita! Hakattiin sitten korttia ja jauhettiin paskaa», Rajamäki kertoo.

»Kun bussi lähti viemään meitä ottelupäivänä pois sieltä Paimiosta, lataus oli valtava. Jännitystä ei tuntunut lainkaan. Me olimme henkisesti valmiita ottamaan sen jatkopaikan.»

Kupittaa todella kuohui ja kuhisi jo kauan ennen pelin alkua. Kentän ympärille oli rakennettu lisäkatsomoita, joille nykyiset rakennustarkastajat nauraisivat ja löisivät lupapaperiin punaisen leiman. Silloin ei ollut turvamääräyksissä niin noko nuukaa.

»Se lähti ihan käsistä. Palloliiton kortteja kierrätettiin aitojen läpi, ja osa tuli pummilla sisään. Kaikki lipun oikeasti ostaneet eivät nähneet mitään, ja jouduimme maksamaan rahoja osalle takaisin», Saari kertoo.

Yleisöä sai ottaa luvan kanssa sisään hieman alle 12 000, mutta sitä oli ilmoituksen mukaan reilut 13 000, todellisuudessa lähes 15 000. Kukaan, joka paikalla oli, ei sitä ikinä unohda. Ikimuistoista se oli myös pelaajille, jotka olivat tottuneet esiintymään Turussa parilletuhannelle silmäparille.

Ihmisiä roikkui puissa ja toistensa reppuselässä. Osa näki, moni ei. Päätykatsomoon oli joku tuonut Altobellia markkeeranneen nuken, joka heilui tuulen tahtiin oikealta vasemmalle, oksalle hirtettynä.


Pelin avauspuoliaika oli Tepsin. Se loi paremmat tilanteet, mutta ei onnistunut maalaamaan. Jossiteltavaa jäi.

»Heitin Tommylle peliin valmistauduttaessa, että mitä jos shokeerattaisiin ne kunnolla ja prässättäisiin ylhäältä. Niillä olisi voinut mennä paskat housuun, eivät ne olisi sitä odottaneet. Tommy sen kuitenkin heti tyrmäsi, ja ymmärrän häntä hyvin ja arvostan ratkaisuaan. Itse laskin, että me tarvitsisimme kotonakin maalin, ja siksi pitäisi olla paljon aktiivisempi kuin Milanossa», apuvalmentaja Suhonen kertoo.

Tauolle mentiin tilanteessa 0–0. TPS oli edelleen menossa jatkoon. Mitään hätää ei ollut, päinvastoin. Peli eteni Lindholmin käsikirjoituksen mukaan.

50. peliminuutilla Scifo sai pallon noin 25 metrissä. Jos hiljeni San Siro Aaltosen lapikkaan laulaessa, niin samalla tavalla vaikeni myös turkulaisyleisön pauhu, kun belgialaisen yllättävä banaanipotku ohitti maalivahti Eckermanin. Se vaikutti TPS:n pelaajiin henkisesti, ei sitä kukaan 30 vuotta myöhemmin suoraan kiistä.

Edelleen tilanne oli tosin tasan, ja noilla lukemilla mentäisiin jatkoajalle, mutta TPS ei enää toipunut. Kun Altobelli luuti keskityksen takatolpalta sisään 74. minuutilla, peli oli paketissa. Tepsin piti tehdä kaksi päästäkseen jatkoon. Se taisteli loppuun asti, loi muutaman maukkaan tilanteen, mutta kun ei niin ei.

Se oli siinä.

15 000 katsojaa joutui pettymään. Maailmankuulu Inter oli jo sillassa, mutta hartiat eivät kastuneet. TPS:n pitkä kausi päättyi marraskuun koleudessa ensin aplodeihin yleisölle ja sen jälkeen hitaisiin askeleihin kohti hiljaista pukukoppia.


Milanossa Inter oli järjestänyt TPS:n sikariportaalle pelin jälkeen banketin, kuten kansainvälisillä kentillä tapoihin kuuluu. Nyt oli TPS:n vuoro maksaa takaisin italialaisvieraille. Tilat oli järjestetty Turun Linnasta, jossa pöytä oli laitettu viimeisen päälle koreaksi.

Pelaajat olivat jo omassa saunassaan, kun tummiin pukeutunut väki nosteli maljoja Linnan kellarissa. Paikalla oli seurojen edustajien lisäksi väkeä myös eri sidosryhmistä. Myös kaupungin virkamiehistöä oli nautiskelemassa pitkän pöydän antimista.

Ilta alkoi kääntyä jo pikkutunneille, kun puheenjohtaja Ruola vinkkasi toimitusjohtaja Saaren luokseen. Hän pyysi toimitusjohtajaa tilaamaan taksin. Ei kuitenkaan itselleen, vaan erittäin korkeassa asemassa Turun kaupungin virkamieshierarkiassa olleelle miehelle, joka oli nauttinut illan aikana niin alkumaljat, kahvit kuin konjakit, ja kaiken mahdollisen niiden välillä.

Saari saatteli miehen käsikynkässä ulkona odottavaa taksiin.

»Kerroin miehen osoitteen kuskille ja ohjasin väsyneen takapenkille.»

Voipuneen silmät alkoivat painua kiinni, kunnes hän äkisti säpsähti. Saari oli jo laittamassa ovea kiinni, kun hän kuuli kauan kaupunkiaan palvelleen virkamiehen sanat.

»Hei konduktööri, koska tämä juna on Helsingissä?»

Jutussa on käytetty henkilöhaastatteluiden ja Sanoman arkiston lisäksi lähteenä Auran Aaltojen toimittajan Markku Silvennoisen keräämää audioarkistoa.


Agentti soitti heti Aaltoselle

Kun Mika Aaltonen palasi Milanosta Turkuun, puhelin soi. Kansainvälisesti tunnettu agentti kertoi, että iso seura haluaa hänet. Se ei ollut tosin ainoa, halukkaita oli useita.

Toisen pelin jälkeen keskustelut Aaltosen siirtymisestä käynnistyivät toden teolla. Lopulta pöydällä oli kaksi sopimuspaperia, Interin ja Lazion.

»Jos on tilaisuus laulaa La Scalassa, siihen pitää tarttua», Aaltonen perustelee nyt 30 vuotta sitten tekemäänsä ratkaisua.

»Silloin tuntui, että kaikki oli mahdollista. Sain Trapattonin valmentajaksi, ja ympärillä oli ’aika’ hyvää porukkaa».

TPS sai siirtosumman, jonka tarkkaa määrää Aaltonen ei kerro. Eivät myöskään puheenjohtaja Pekka Ruola ja toimitusjohtaja Jouko Saari, jotka tosin vetoavat muistamattomuuteensa. Joka tapauksessa se oli tuon ajan TPS:lle merkittävä, satojatuhansia markkoja, mutta alle miljoona kuitenkin.

Interissä Aaltosen edessä oli maailmanluokan pelaajia, eikä hän onnistunut murtautumaan pelaavaan Serie A -kokoonpanoon.

»Jossittelemaan kun lähtee, niin olisi tietenkin voinut valita myös Lazion. Kun en mennyt, he hankkivat sinne joitakin vuosia myöhemmin Paul Gascoignen», Aaltonen lohkaisee.

Aaltonen pelasi lopulta ulkomailla Sveitsin Bellinzonassa, Italian Bolognassa, Saksan Herthassa ja Israelin Hapoel Beer Shevassa. Ura päättyi Veikkausliigassa TPV:ssä 1994.

Sen jälkeen kauppatieteiden tohtori, 51-vuotias tulevaisuudentutkija Aaltonen on kirjoittanut 12 kirjaa ja julkaissut yli sata tieteellistä artikkelia.

Kokoonpanot

Inter–TPS 21.10.1987 (Milano)

Inter: Walter Zenga; Salvatore Nobile, Daniel Passarella, Riccardo Ferri (24. Fabio Calcaterra), Giuseppe Baresi; Enzo Scifo, Adriano Piraccini, Gianfranco Matteoli (66. Massimo Ciocci), Andrea Mandorlini; Aldo Serena, Alessandro Altobelli.

TPS: Dan-Ola Eckerman; Juha Laaksonen, Petri Sulonen, Ari Heikkinen, Esa Johansson; Kim Suominen, Tommi Paavola, Tomi Jalo, Juha Halonen, Mika Aaltonen; Marko Rajamäki (87. Vesa Salmela).



TPS–Inter 4.11.1987 (Turku)

TPS: Dan-Ola Eckerman; Juha Laaksonen, Petri Sulonen, Ari Heikkinen, Esa Johansson; Kim Suominen (81. Vesa Salmela), Tommi Paavola, Tomi Jalo, Juha Halonen, Mika Aaltonen; Marko Rajamäki.

Inter: Walter Zenga; Giuseppe Bergomi, Giuseppe Baresi, Daniel Passarella, Fabio Calcaterra; Enzo Scifo, Gianfranco Matteoli, Andrea Mandorlini, Pietro Fanna (87. Adriano Piraccini); Aldo Serena, Alessandro Altobelli.
Tilaa Urheilulehti tästä:

Urheilulehti + kausioppaat

19,90 €/2 kk * (=9,95 €/kk)

Tilaa »
  • Painettu Urheilulehti torstaisin kotiin kannettuna
  • Kaikki tilausjakson aikana ilmestyvät kausioppaat

* Jatkuva tilaus. Ensimmäiset 2 kk 19,90€, sen jälkeen 26,50€/2 kk.

Urheilulehti, kausioppaat ja liveottelut (Ruutu+)

13,95 €/kk

Tilaa »
  • Painettu Urheilulehti torstaisin kotiin kannettuna
  • Kaikki tilausjakson aikana ilmestyvät kausioppaat
  • Urheilulehtien arkistot netissä
  • Näköislehti netissä jo keskiviikkoisin
  • Ruutu+ urheilun liveottelut ja tallenteet
  • Ruutu+:n muu sisältö: viihde, leffat, lastenohjelmat, ym.
Urheilulehdessä tällä viikolla: