Urheilulehden parhaat

Valentin Kononen katsoi kultakävelynsä uudestaan – kertoo vihdoin totuuden ”kuoleman katseesta”: ”Kuulin hänen kohtalostaan vasta maalissa”

Julkaistu:

Urheilulehden parhaat
Valentin Kononen kertoi Urheilulehdelle vuoden 1995 MM-kultakävelynsä taustat.
Valentin Kononen ei ollut koskaan urheilu-uransa aikana lenkillä. Hän oli aina harjoituksissa. Ero voi kuulostaa pieneltä, mutta se ei ollut sitä.

»Kun mennään treenaamaan, kevyelläkin harjoituksella on aina tehtävä ja tarkoitus. Sitä ei vaan lenkkeillä. Tekemisessä pitää olla läsnä.»

Harjoituksissaan Kononen keskittyi jokaiseen ottamaansa askeleeseen. Hän haki rullaavuutta ja rentoutta. Metsästi täydellistä askelta, jossa kaikki käytetty energia veisi kävelijää eteenpäin.

Askelta, jossa mikään lihas ei joudu väännölle eikä yksikään jänne tai nivel ylirasitustilaan. Askelta, joka rullaisi kuin itsestään.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

»Oli matka ja laji mikä tahansa, voittajan askel on aina helpon näköinen. Se yhdistää juoksua ja kävelyä.»

Kävelyssä askeleen löytäminen on erityisen tärkeää, sillä askeleita otetaan paljon enemmän kuin missään lajissa. Huippusprintteri juoksee 100 metriä noin 40 askeleella. Maratoonari ottaa puolestaan kisan aikana noin 22 000 askelta.

50 kilometrin kävelijällä askelmäärä on kaksinkertainen. Kilpailijat ottavat matkan aikana 43 000–45 000 askelta. Siksi ne eivät voi olla vain sinne päin.


Maailmanluokan askeleen löytäminen ei ole helppoa. Konosella siihen meni kahdeksan vuotta. Hän aloitti 50 kilometrin kävelyn harjoittelun 17-vuotiaana.

»Hain sitä vuosikausia. Olin voittanut MM-hopeaa 1993, mutta tiesin silloinkin, että tämä ei ollut sitä mitä hain.»

»Sitten se vain napsahti. Muistan vieläkin sen hetken ja kohdan. Soitin valmentajalle treenin jälkeen ja sanoin, että nyt minä tiedän, miten tämä pitää tehdä.»

Elettiin syksyä 1994. Valentin Kononen oli löytänyt voittajan askeleen.

Muille löydös paljastuisi kunnolla vasta seuraavan vuoden elokuussa Göteborgin MM-kisoissa.

Torstai 10. elokuuta 1995 oli Lounais-Ruotsissa aurinkoinen päivä.

»Oli lämmintä. Ehkä 25 astetta», Kononen sanoo.

Ilma olisi ollut mukava uimarannalla makoilulle, mutta Konosella ja hänen 40 kilpakumppanillaan oli toisenlaiset suunnitelmat. Edessä olisi tahdista riippuen noin neljän tunnin rääkki.

Normaalisti kävelykisat käydään aamulla, mikä pehmittää lämpöä ainakin ensimmäisten kilometrien osalta. Göteborgissa käveltiin kuitenkin, kuten Kononen sanoo, »iltakisa». Matkaan lähdettiin alkuiltapäivästä, lämpötilan ollessa korkeimmillaan.


Tämä kaikki vain vahvisti Konosen suunnitelmaa. Hän oli päättänyt, ettei repisi ensimmäisen 30 kilometrin aikana itsestään yhtään ylimääräistä. Suunnitelma piti, vaikka Kiinan Zhao Yongsheng karkasi jo alkumatkasta omille teilleen.

»Tuossa vaiheessa ei ajattele sijoituksia. Antaa koneen herätä rauhassa. Kisa alkaa oikeasti 30 kilometrin jälkeen. Siihen asti pitää säästellä paukkuja. Se on totuus, eikä ole muuttunut mihinkään», Kononen sanoo katsoessaan kiinalaisen irtiottoa läppärin ruudulta.

»Tämä oli minulle hyvä reitti. Siellä oli mäkiä. Olin niissä aina vahva. Muille ne eivät olleet yhtä helppoja», hän lisää.

Kononen pysyi kisan ensimmäisen puolikkaan Zhaoa jahtaavan ryhmän hännillä. Se oli hyvä paikka olla, sillä päivä oli paitsi lämmin myös tuulinen. Parin kilometrin radalla puhuri oli toiseen suuntaan vahvasti vastainen, eikä Kononen halunnut tuhlata energiaa tuulen halkomiseen.

Hyppäämme siihen vaiheeseen, jossa kisa alkaa. 30 kilometrin kohdalla Kononen on noussut takaa-ajoryhmän kärkeen. Kisan alussa päässä ollut lippalakki on saanut lähteä.

»Tässä on alettu kävellä.»

Neljä kilpailijaa, Kononen, Espanjan Jesús Ángel García, Valko-Venäjän Viktor Ginko ja Ukrainan Vitali Popovitsh, edistävät jahtia vuorovedolla. Välimatka kuroutuu umpeen hitaasti mutta varmasti.

»Nyt huomaa, että vauhti on kiihtynyt», Kononen sanoo katsoessaan takaa-ajajien menoa.



Ajassa 2.33 nelikko saa Zhaon kiinni. Tässä vaiheessa Kononen vilkaisee ensimmäisen kerran kiinalaista. Kanssakilpailijoiden havainnointi tuli Konoselle niin luonnostaan, että omien sanojensa mukaan hän ei edes huomannut tekevänsä niin.

Kotikatsomoissa vilkuilu kyllä huomattiin, mutta siitä lisää myöhemmin.

Pari minuuttia myöhemmin Konosen pää pyörii parinkymmenen sekunnin aikana viisi tai kuusi kertaa. Hän kerää tarvitsemansa informaation ja tekee sitten ratkaisunsa.

»Olin tuossa tosi hyvävoimainen. Kävely oli helppoa. Lisäsin aika paljon vauhtia. Muut jäävät taakse. Tästä ei mene kuin viisi minuuttia, niin olemme kiinalaisen kanssa kahdestaan.»

Kononen sanoo nyt, ettei ole nähnyt kisaa ainakaan viiteen vuoteen. Hän kuitenkin muistaa sen tapahtumat erittäin hyvin. Viiden minuutin päästä, 35 kilometrin kohdalla, hän ja Zhao ovat tosiaan kahdestaan.

Ja sitten tapahtuu se, mistä on puhuttu ja kirjoitettu paljon kisan jälkeen. Kononen alkaa taas tarkkailla vastustajaansa. Ero edelliseen kertaan on siinä, että tällä kertaa kamera on paljon lähempänä ja katse hieman aiempaa pidempi.

Kohtaus on kuin lännenelokuvasta. Kononen näyttää tuijottavan itsevarmasti kiinalaista ja käyvän henkistä sotaa. Myöhemmin tilanne nimetään Konosen kuoleman katseeksi, mutta tosiasiassa hän ei niinkään katso Zhaoa, vaan kuuntelee häntä.

Tulkinta itsevarmuudesta osuu kuitenkin oikeaan. Kononen tietää kuulemansa perusteella olevansa todella vahvoilla.

»Kuulin, että hän huohotti paljon. Kun juoksija tai kävelijä huohottaa, hän on ylittänyt aerobisen kynnyksen ja alkaa polttaa hiilihydraatteja nopeasti. Sellaista ei jaksa kauaa.»


»Kuuntelin hänen hengitystään ja mietin, lisäänkö vauhtia vai en. Koska hän huohotti niin paljon, päätin että mennään nyt tätä vauhtia. En lähtenyt kiihdyttämään enempää, vaikka olisin pystynyt, koska tiesin, että hän putoaa tälläkin.»

Analyysi on oikea. Varttitunti myöhemmin Zhao ei enää pysy Konosen vauhdissa mukana. Toinen vartti ja kiinalainen kaatuu lähes suorilta jaloilta katuun.

»En nähnyt sitä. Tarkkailin vain kiinalaisen jo ohittanutta ryhmää. Zhaon kohtalosta kuulin vasta maalissa.»

Koti-Suomessa narratiivi oli kuitenkin valmis: Kononen on murtanut vastustajansa katseellaan.

Todellisuus on toisenlainen. Kononen on yksinkertaisesti aivan ylivoimaisessa kunnossa. Edellisenä syksynä askeleensa löytänyt suomalainen pystyy vauhtiin, jossa kukaan muu ei pysy kyydissä.

Tuijotuksensa lisäksi Kononen muistetaan siitä, että hän oksensi edellisenä vuonna Helsingin EM-kotikisoissa. Yleisölle sen näkeminen oli shokki, pitkän matkan kävelijälle lähes arkipäivää. Matkan aikana juodaan 5–6 litraa nestettä. Imeytyessään se on polttoainetta, mutta nesteestä voi tulla myös taakka.

»Jos neste ei imeydy, se pitää saada pois vatsasta. Muuten paisuu kuin ilmapallo.»


Helsingissä vatsakalvon tulehdus vaikeutti imeytymistä, mutta Göteborgissa juoma upposi niin hyvin, että Kononen uskalsi nostaa kesken matkan annostusta.

»Join kaksi litraa tunnissa. Se on hurja määrä, mutta kaikki se kului. Tuollaisen kisan jälkeen painaa 4–6 kiloa vähemmän kuin lähtiessä, vaikka matkan aikana on juonut kuusi litraa nestettä. Haihtuminen on niin kova.»

Onnistunut nesteytys auttaa Konosta pysymään hyvävoimaisena ja pitämään vauhtia yllä.

Kuvanauhalta on mahdoton nähdä, kuinka kovaa huippukävelijä etenee. Kononen antoi vauhdistaan näytteen vuonna 2000, kun hän kävi Helsingin Sanomien NYT-liitteen pyynnöstä kävelemässä Cooperin testin osana pidempää aamuharjoitustaan.

Kononen käveli 12 minuutissa 3 080 metriä. Hän sanoi tehneensä sen vielä »tyylitellen», ettei jäisi sijaa spekulaatioille.

Hämmästyttävintä ei kuitenkaan ole vauhti vaan kestävyys. Göteborgissa Kononen kävelee viimeiset 20 kilometriä suurin piirtein aikaan 1.26.00. Se vastaa kahdeksaa 2 800 metrin Cooperia putkeen, ja ennen niitä hän on taivaltanut 30 kilometriä maailman kovimpien kävelijöiden kanssa.

Ei ihme, että 40 kilometrin jälkeen naamalla käväisee irvistys. Kononen kuitenkin huomauttaa, että totuuden näkee naaman sijaan paremmin tekemisestä.

»Näytän väsyneeltä, mutta en ole vielä oikeasti väsynyt. Vaikka irvistän, niin kävely ei ole rikki. Se on täysin kasassa.»

Koko kisa on täysin Konosen kontrollissa. Suomeen näkyy tv:n välityksellä, kun hän kysyy valmentajalta: »Paljon eroa!?»

»Se liittyi siihen, mitä minun kannattaa tehdä. Jos minulla on iso keula, minun ei kannata riuhtoa, vaan pitää paketti kasassa.»

Konosella on reilun minuutin johto, joka vain kasvaa koko ajan. Hän ei riuhdo, ei kiihdytä eikä vedä riskirajoilla. Kaikki muut jäävät silti koko ajan lisää.

»Äsken oli minuutti kymmenen eroa, nyt sitä on 1.23. Menin kaikesta huolimatta kovempaa kuin muut.»

Sen näkee lähetyksessä kävelijän ilmeestä, joka vaihtelee irvistyksen ja hymyn välillä. Taustalta kuuluu vähän väliä suomalaisten kannustusta.

»Göteborg on suomalaisten aluetta. Siellä on paljon suomalaisia siirtolaisia. Heitä oli tosi paljon katsomassa. Omasta seurasta lähti yksi bussilastillinen ihmisiä paikalle ihan vain tätä varten. Oma perhekin pääsi paikalle. Se oli harvinainen kisa, kuin kotikisa.»

»Ei sillä käytännön vaikutusta juuri ollut, mutta olihan siinä hieno fiilis parilla viimeisellä kierroksella.»

Kisa on ratkennut, mutta se ei häiritse nyt Konosta. Hän katsoo Youtube-videota keskittyneesti vantaalaisen toimistorakennuksen kahviossa. Hän muistaa hämmästyttävän tarkasti, milloin hän tulee mihinkin kohtaan. Se kertoo, kuinka täsmällisesti kävelijä vauhtinsa jaksotti.

»Tässä tulen käännökseen, ainakin ajan perusteella… Tuossa se tulee.»

Hän muistaa myös sen, missä hänen läheisensä olivat.

»Toisessa päässä rataa olivat vanhempani ja sisarukseni. Viimeisellä kierroksella taisin antaa heille läpyt jo 1,5 kilometriä ennen maalia.»

Samoihin aikoihin Konoselta irtoaa pieni tuuletus. Hänellä on saavuttamaton johto, ja olo on loistava.

»En joutunut kävelemään täysillä siinä kisassa.»

Etkö missään vaiheessa?

»En missään vaiheessa. Olisin pystynyt kiristämään ajasta vielä pois puoli minuuttia tai minuutin.»

Kohta on aika kääntyä stadionille. Kononen nyökkäilee suomalaiskatsojille.

»Tuossa oli paljon tuttuja.»

Hymy on hiipinyt huulille. Kohta Kononen kaartuu stadionille. Hän sanoo, että hienoin hetki oli se, kun näki maaliviivan. 50 kilometrin kävelyssä mikään ei ole varmaa.

»Kaikki on aina mahdollista, vaikka olisi viimeinen kilometri. Voi tulla kramppi tai muuta.»

Kononen kiittää yleisöä. Hän vilkaisee ylös, kävelee viimeiset metrit ja nostaa sitten kädet ilmaan. Hän huutaa, huitoo ja hymyilee. Tuore maailmanmestari jaksaa juhlia.

»Kaikesta näkee, että en ollut oikeastaan edes väsynyt. Yleensä tuosta kannetaan paareilla pois.»


Kononen sen sijaan kieltäytyy hänelle tarjotusta juomapullosta ja lähtee hölkkäämään kunniakierrosta. Seitsenottelijat Tiia Hautala ja Tina Rättyä nappaavat maailmanmestarin hetkeksi kultatuoliin. Sen jälkeen Kononen jatkaa kunniakierrostaan. Virtaa on paljon jäljellä.

»Maalin jälkeen tuli vielä 5,4 kilometriä lisää askeleita mittariin.»


Konosen voittaa kisan puolentoista minuutin erolla. Pari minuuttia Konosen jälkeen maaliin tulee Puolan Robert Korzeniowski, joka ottaa uransa ensimmäisen arvokisamitalin. Seuraavan vuoden aikana Korzeniowski löytää oman voittajan askeleensa ja voittaa vuosikymmenen aikana kaiken 50 kilometrillä: kolme olympiakultaa, kolme maailman- ja kaksi Euroopan mestaruutta.

Viimeistään nyt paljastuu, miten tappavaa tahtia Kononen on kävellyt. Neljästä kilpailijasta, jotka uskaltautuivat kisan ratkaisuhetkillä samaan kyytiin Konosen kanssa, vain edellinen maailmanmestari García pääsee maaliin asti. Hän häviää suomalaiselle melkein viisi minuuttia.

Tuollaisen ylivoiman jälkeen on pakko kysyä: oliko tämä Konosen uran paras kävely?

»Arvokisoissa varmaankin. Parhaan suoritukseni tein 2000. Kävelin silloin yksikseni (edelleen voimassa olevan Suomen ennätyksen) 3.39.34, ja sekin meni aika iisisti. Se oli minusta urani kovin suoritus.»

Samana vuonna Kononen taisteli viimeisessä arvokisassaan Sydneyssä olympiamitalista. Hänet hylättiin vajaat kymmenen kilometriä ennen maalia. Se oli Konosen uran ainut hylkäys.

Käytännössä heti Sydneyn jälkeen Kononen meni yliopistoon opiskelemaan tietojenkäsittelyä. Sillä tiellä hän on edelleen. Hän on IT-firman toimitusjohtaja ja kolmen tyttären isä. Mutta kun aika antaa periksi, hän saattaa lähteä juoksu- tai pyörälenkille.

Nyt hänellä olisi varaa ottaa liikunta lenkin kannalta, mutta se ei aina onnistu. Pyörälenkit saattavat venähtää tilaisuuden tullen kuusituntisiksi.

»Tykkään edelleen vetää itseni väsyksiin ja hapoille», Kononen myöntää.

Jo urheilu-urallaan hän treenasi ajoittain liian rajusti, etsi rajojaan ja kävi niiden toisella puolella. Kisoissa piti mennä järkevämmin, jarrutella sisällä olevia menohaluja. Enää ei tarvitse.

»Saattaa olla, että lähden kevyelle lenkille, mutta sitten vedänkin viimeiset puoli tuntia niin kovaa kuin lähtee. Se vain ajautuu siihen.»

Joitakin ihmisiä ei ole luotu »vaan lenkkeilemään».

Lisää Urheilulehden parhaita voit lukea täältä.
Tilaa Urheilulehti tästä:

Urheilulehti + kausioppaat

19,90 €/2 kk * (=9,95 €/kk)

Tilaa »
  • Painettu Urheilulehti torstaisin kotiin kannettuna
  • Kaikki tilausjakson aikana ilmestyvät kausioppaat

* Jatkuva tilaus. Ensimmäiset 2 kk 19,90€, sen jälkeen 26,50€/2 kk.

Urheilulehti, kausioppaat, pelivihjeet ja liveottelut (Ruutu+)

13,95 €/kk

Tilaa »
  • Painettu Urheilulehti torstaisin kotiin kannettuna
  • Kaikki tilausjakson aikana ilmestyvät kausioppaat
  • Päivittäiset pelivihjeet netissä
  • Urheilulehtien arkistot netissä
  • Näköislehti netissä jo keskiviikkoisin
  • Ruutu+ urheilun liveottelut ja tallenteet
  • Ruutu+:n muu sisältö: viihde, leffat, lastenohjelmat, ym.
Urheilulehdessä tällä viikolla: