Urheilulehden parhaat

Karu tarina formuloiden kulisseista: näin yksi aikasakko tuhosi suomalaiskuskin F1-unelman

Karu tarina formuloiden kulisseista: näin yksi aikasakko tuhosi suomalaiskuskin F1-unelman

Julkaistu:

Urheilulehden parhaat
Autourheilu F1-tähdeksi ei pääse ilman taitoja, rahaa ja onnea. Suomen kaikkien aikojen menestynein kartingkuski Aaro Vainio joutui muuttamaan tavoitteitaan, kun kaksi viimeksi mainittua loppuivat.
Se tuntui kamalalta. Epäoikeudenmukaiseltakin. Silti 19-vuotias formulalupaus Aaro Vainio saattoi vain aavistaa, miten tuhoisat vaikutukset yhdellä aikasakolla olisi hänen unelmalleen.

Vainio näki kyllä keltaiset liput, jotka liehuivat Monzan radan viimeisessä mutkassa Parabolicassa. Hän jarrutti viimeisellä kierroksella mutkaan 30 metriä aikaisemmin kuin tavallisesti. Mutkasta päästyään hän painoi kaasun pohjaan, sillä kilpailussa kakkosena ajanut Tio Ellinas oli vielä tavoitettavissa.

Vainiolla oli vuoden 2012 GP3-sarjan päätösviikonloppuna paljon pelissä, sillä hän taisteli yhtenä neljästä kuljettajasta sarjan mestaruudesta. Suomen kaikkien aikojen menestyneimmän kartingkuljettajan tähtäimessä oli tiukasti paikka F1-sarjassa. Edellisenä kautena GP3-mestaruuden voitti Valtteri Bottas, joka pääsi sen jälkeen Williamsin testikuljettajaksi.


Vainio ei onnistunut enää ohittamaan Ellinasia, mutta kolmossija piti mestaruushaaveet elossa. Heti kisan jälkeen tuli kuitenkin järkytys. Vainio sai 20 sekunnin aikasakon, sillä keltaisista lipuista huolimatta hän oli ajanut viimeisellä kierroksella viimeisessä sektorissa nopeammin kuin kertaakaan aiemmin kisassa. Sakko pudotti Vainion kokonaan pisteiltä, eikä hänellä ollut enää mahdollisuutta mestaruuteen sunnuntain päätösosakilpailussa.

»Olin ajanut koko edellisen suoran imussa. Sektoriaika parani joku kaksi sadasosaa. Se tuntui tyhmältä. Tiesin, että olin hidastanut. Se oli kova paikka. Oikeastaan koko kauden työ mureni siihen, kaikki meni vessasta alas. Olisin ollut kakkosena sarjassa, oli hyvä mahdollisuus voittaa vielä sunnuntaina», Vainio sanoo nyt, viisi vuotta myöhemmin.

GP3-kauden jälkeen Vainio meni vielä ajamaan Formula Renault 3.5-sarjan kolme viimeistä viikonloppua. Kisat menivät nousujohteisesti, kausi päättyi palkintokorokesijaan.

»Koin, että se auttoi tilannettani, mutta parin viikon päästä ei enää ollutkaan manageria.»

Vainion ajouran rahoitus oli ollut kokonaan kiinni manageri Nicolas Todtista, joka päätti lopettaa yhteistyön. Todt oli ennen kautta asettanut Vainiolle ainoaksi tavoitteeksi mestaruuden. Vainio lensi kauden jälkeen Geneveen, jossa istuttiin palaveriin Todtin toimistolla. Puolen tunnin neuvonpidon jälkeen hän soitti isälleen.

»No niin, ei tarvitse enää ajaa», Aaro sanoi puhelimeen.

»Ai jaa, fudut tuli?» isä Kimmo kysyi.

»Näin kävi.»

Viimeisestä palaverista Todtin kanssa on kulunut pian viisi vuotta.

»Ei se koko tilanne tuntunut realistiselta. GP3:n loppu oli ollut pettymys, mutta monesta paikasta oli tullut hyvää palautetta ja kausi loppui positiivisesti. Mutta ei siinä, puolen tunnin palaveri, ja se oli sitä myöten selvä.»

 

Puolen tunnin palaveri, ja se oli sitä myöten selvä.

Yllättävä tilanne tuli Vainiolle »pienimuotoisena shokkina». Kyynelehtimisen sijaan hän oli lähinnä epäuskoinen.

»Tiedätkö, enemmän se tuntui huvittavalta. Että eihän tämä helvetti ole todellista, että tämä näin menee. Aika nopeasti sen kuitenkin tajusi, että totta se on. Siinä kohtaa tiesin, että tästä tulee vaikeaa.»

Kansainvälisen autourheiluliiton puheenjohtajan Jean Todtin poika oli löytänyt Vainion kartingista vuonna 2009 ja ottanut hänet siipiensä suojiin. Nicolas Todt tunnetaan parhaiten Felipe Massan managerina. Hän oli myös löytänyt edesmenneen Jules Bianchin samasta Maranello Motorsportin kartingtallista, jossa Vainio kilpaili Italiassa. Tällä hetkellä Todtin kruununjalokivi on Ferrarin akatemiakuski Charles Leclerc, 19, joka on ollut F2-luokassa täysin ylivoimainen.

Ranskalaiselta Todtilta tuli Aethra-yhtiön kautta rahoitus, jonka avulla Vainio ajoi kolme vuotta. Ensin Formula Renault 2.0:ssa, sitten GP3:ssa. Kausi Formula Renault 2.0:ssa kustantaa kuljettajalta arviolta 350 000 euroa, GP3:ssa budjetin pitää olla liki kaksinkertainen.

Todtin kaltaisille managereille kuljettajat ovat sijoituksia, joiden toivotaan nousevan F1-sarjaan ja alkavan tuottaa rahaa. Managereiden provisiot ovat yleensä 15-20 prosentin luokkaa palkasta.


2000-luvun suomalaisista F1-tähdistä Kimi Räikkösen löysi brittimanageri Steve Robertson. Räikkönen eteni F1-sarjaan ennennäkemättömän nopeasti vain yhden pikkuformulakauden jälkeen. Renault poimi Heikki Kovalaisen nuorten kuljettajien ohjelmaansa ja ajoi suomussalmelaisen hitaasti sisään F1-sarjaan. Valtteri Bottas sai kartingissa ja pikkuformuloissa korvaamatonta tukea bisnespatruuna Antti Aarnio-Wihurilta.

Menestystarinoiden varjoon jää monta lahjakasta yrittäjää. He eivät pääse edes koittamaan formulaluokissa, ainakaan kunnon kalustolla, koska rahaa ei yksinkertaisesti ole riittävästi.


Vainion rakkaus moottoriurheiluun roihahti 5-vuotiaana Bembölen kartingradalla Espoossa. Autourheilun suurimman nuorisolajin harrastajia on tällä hetkellä Suomessa arviolta tuhat. Heistä kansallisella tasolla kilpailee yli 300 kuskia. Kansainvälisiä kisoja kiertää 15. Heistä vain muutama pääsee kokeilemaan siipiään formulaluokissa.

»Asuimme noin kymmenen kilometrin päässä radasta. Tänne oli helppo tulla. Loppupeleissä meni siihen, että tänne tultiin joka viikonpäivä ajelemaan», Vainio muistelee Bembölessä.

Vainio huomasi olevansa kartingissa hyvä jo nuorena. Hänen vahvuutensa oli pelisilmä.

»Pystyin ajattelemaan asioita pidemmälle kuin vain kaksi seuraavaa mutkaa. Olin tietyllä tavalla laskelmoiva. Ulkomaille kun mentiin, raakaa nopeutta ei välttämättä aina ollut, mutta pystyin kompensoimaan sitä. Toki nopeakin pitää olla, jos kärjessä ajaa. Mutta ehkä se pelisilmä toi etulyöntiasemaa muihin.»

Vainion kartingmeriitit ovat kovemmat kuin kenelläkään toisella suomalaisella: kaksi Euroopan mestaruutta ja yksi MM-hopea.

Ensimmäinen EM-kulta tuli 2008, jolloin hän jätti KF3:n EM-finaalissa taakseen muun muassa nykyiset F1-kuskit Daniil Kvjatin ja Carlos Sainzin sekä Suomen nousevan rallitähden Teemu Sunisen. Seuraavana vuonna hän hyppäsi yhden luokan yli, suoraan ammattilaisluokka KF1:een ja yllätti kaikki, itsensäkin. MM-kakkostilan hän otti 16-vuotiaana poikasena, kun kilpakumppaneista kokenein oli 35-vuotias. Kausi oli jackpot, joka toi managerisopimuksen ja siirron formulaluokkiin.


Kun Vainiolle mainitsee hänen olevan Suomen historian menestynein kartingkuski, häntä hymyilyttää.

»Kyllä se mieltä lämmittää. Voi laittaa statsit pöytään ja sanoa, että näin se vaan menee. Faija teki taustalla ison ja hyvän työn, mistä olen kiitollinen. Kartingissa vaaditaan kuitenkin myös rahaa, että pääsee ylöspäin.»

Autoalalla työskentelevä isä Kimmo Vainio ajoi aikanaan rallia kansallisella tasolla. Vainiot tekivät paljon töitä sponsoreiden löytämiseksi, ja yhteistyökumppaneita oli enemmän kuin monilla kotimaisilla kilpailijoilla.

»Käytännössä koko rahoitus tuli sponsoreilta. Kartingaikoina oli tosi paljon sponsoreita, ja pienistä puroista kasvaa iso joki. Kun ajoin 2007–2009 kansainvälistä kartingia, arvioisin kausien maksaneen siihen aikaan pyöreästi noin 100 000 euroa», Vainio kertoo.


Ensimmäisellä formulakaudellaan Vainio sijoittui Formula Renault 2.0 Eurocupissa neljänneksi. Alku oli opettelua. Ajaminen on hyvin erilaista kuin kartingissa, vaikka ratti ja polkimet yhdistävätkin lajeja. Kauden toisella puoliskolla Vainio paransi ja otti viisi palkintokorokesijaa. Edessä oli siirto GP3-sarjaan.

Jälkikäteen Vainio on miettinyt, tapahtuiko hyppy liian nopeasti.

»Neljäs – joo, se on hyvä, mutta se ei ole mestaruus. Kävin testaamassa GP3-autoa. Se meni hyvin, ja mietittiin, olisiko Relluista vielä opittavaa. Siinä kohdassa oltiin sitä mieltä, ettei ehkä niin paljoa. Nyt kun katson taaksepäin, niin ymmärtää sen, että voittaminenkin pitää oppia. Olisiko kannattanut ajaa siellä vielä toinen vuosi, kuka tietää.»

 

Viimeiseen kisaviikonloppuun lähdettiin niin, että mestaruus oli ihan otettavissa.

Ensimmäinen kausi GP3:ssa sujui opetellessa aiempaa isompien ja tehokkaampien autojen tavoille. Isot mestaruusodotukset ladattiin vuoteen 2012.

»Se oli vuosi, jolloin piti tulla tulosta. Se lähti hyvin liikenteeseen, mutta oli tiettyjä asioita, jotka olivat minulle vaikeita. Esimerkiksi se, että muutin silloin Ranskaan. Alkukaudesta oli hyvä lataus, mutta se rupesi vähän sakkaamaan. Tein omia ajovirheitä, ja oli muutama pieni epäonnistuminen. Silti viimeiseen kisaviikonloppuun lähdettiin niin, että mestaruus oli ihan otettavissa.»

Monzassa kaikki romahti lopulta aikasakkoon. Vaikka manageri Todt jätti, Vainio löysi vielä yhden oljenkorren. Hän tarttui puhelimeen ja otti yhteyttä Afa Heikkiseen, suomalaistalli Koiranen GP:n pomoon.

Vainio sai yhdessä tallin kanssa kerättyä sponsorirahapotin, joka mahdollisti ajopaikan seuraavaksi kaudeksi. Paikka GP3-sarjassa maksaa kuljettajille arviolta 600 000-700 000 euroa.

Tulokastallin muut kuljettajat olivat virolainen Kevin Korjus ja Espanjassa kasvanut suomalainen Patrick Kujala. Kauden alku oli vahva: heti ensimmäisenä kisaviikonloppuna Koiranen otti Vainion ja Korjuksen johdolla kaksoisvoiton.


Alkukausi oli hyvä, sitten oli pientä epätasaisuutta, mutta loppukesästä Unkarissa Vainio voitti taas mieliradallaan. Hän oli sarjan kolmantena 15 pisteen päässä kärjestä, kun karmeat realiteetit iskivät kasvoille. Näytti siltä, ettei Vainion budjetti riitä kauden loppuun asti. Vainio kokee sen vaikuttaneen häneen alitajuntaisesti. Kisat Spassa ja Monzassa olivat lohduttomia. Pisteitä ei tullut.

»Olen yrittänyt miettiä, että miksi varsinkin Spa ja Monza olivat pelkkää pään hakkaamista seinään. Jotenkin siinä tapahtui niin paljon ympärillä asioita, jotka häiritsivät. Tiedostin, että jos tulosta ei tule, tämä homma loppuu koska rahaa ei ole. Kävi selväksi, että jos ennen Abu Dhabin kisaa ei ole mahdollisuutta voittaa mestaruutta, en selviä sinne asti.»

Muutama viikko Monzan kilpailun jälkeen Koirasen tallipäällikkö Heikkinen kertoi Vainiolle, että tilalle on löydetty toinen kuski. Britti Dean Stoneman ajaisi Vainion paikalla Abu Dhabissa. Haave F1-urasta oli käytännössä lopullisesti tuhottu.

»Tyhjä olo, tyhjä. Paniikki iski vielä vähän kovempaa kuin vuotta aikaisemmin. Tiedostin, että nyt ei enää ole seuraavaa oljenkortta. Tiesin, että formulajuttu oli siinä», Vainio kuvailee syksyn 2013 tuntojaan.

»Sitä seurannut puoli vuotta oli minulle vaikeaa aikaa. Olin hukassa. Mitä nyt tapahtuu, mitä mä teen, mitä pitäisi tehdä? Tuntui, että jotain pitäisi ajaa. Jotain tarjouksia tuli, mutta kaikkiin olisi pitänyt viedä rahaa. Se oli vaikea paikka, puolisen vuotta meni etsiessä, että mitä lähden tekemään seuraavaksi.»

 

Tiedostin, että nyt ei enää ole seuraavaa oljenkortta. Tiesin, että formulajuttu oli siinä.

Vainio kiinnosti yhä eurooppalaisia huipputalleja. Useat Formula Renault 3.5-tallit ottivat yhteyttä. Kyseessä on sarja, josta muun muassa Carlos Sainz ja Kevin Magnussen ovat heti mestaruuksien jälkeen hypänneet formula ykkösiin.

»Vaadittiin täyttä budjettia, 800 000 euroa. Sanoin, että älkää edes lähettäkö näitä. Mulla ei ole pennin jeniä.»


Vaikka autourheilijan ammatti jää, moni F1-unelmassaan epäonnistunut karting- ja formulalupaus pysyy moottoriurheilun parissa. Niin myös Vainio, joka aloitti työt kartingmekaanikkona oman toiminimensä kautta.

Hän on myös kouluttautunut BMW:n ajokouluttajaksi ja tehnyt töitä saksalaisvalmistajalle muun muassa Lapissa. Lisäksi Vainio on ollut mukana Koiranen GP:llä kuljettajavalmentajana ja insinöörinä SMP F4 -sarjassa ja Espanjan F4-sarjassa.

Minkälaista F1-unelmasta luopuminen sitten oli?

»Ymmärsin vuoden 2013 aikana jo asioita, ja ne realiteetit, etten ikinä saa 800 000 euroa mistään. Mistä minä sellaisen rahan kaivaisin? Ei siinä ollut mitään realismia. Se oli pakko hyväksyä. En koe sitä niin, että olisin mitenkään katkera. Jokainen kilpa-autoilija on omasta mielestään parempi kuin toinen.»

Vainion jälkeen Koirasella kilpaili Carmen Jorda, joka ajoi GP3:ssa kolme kautta ilman yhtään pistettä. Espanjalaisnainen oli myös vuosien 2014 ja 2015 ajan Lotuksen ja Renault'n F1-tallin kehityskuskina mukana.

»Siellä olisi 27 000 nopeampaa ja parempaa kaveria kuin Jorda, mutta niin se vain pyöri siellä. En ole katkera, se on lähinnä huvittavaa. Mitä pidemmälle mennään kohti formula ykkösiä, sitä enemmän kyse on politiikasta: sillä mennään, kenestä on eniten hyötyä ja kuka pystyy tuomaan auton joten kuten maaliin.»

Esimerkkejä riittää. Lance Stroll on ihan hyvä nuori kuljettaja, mutta ei hän ole sellainen supertalentti, että olisi saanut 18-vuotiaana paikan Williamsilta ilman upporikkaan isänsä rahoja. Marcus Ericsson ajaa Sauberilla pitkälti siksi, että hänellä on ruotsalaisia tukijoita, jotka sponsoroivat tallia. Heikosti koko toistaiseksi 1,5-vuotisen F1-uransa ajaneen Jolyon Palmerin isällä, entisellä F1-kuskilla Jonathan Palmerilla on rahaa ja valtaa brittiläisessä autourheilussa. Kolariherkän Pastor Maldonadon ura pikkuluokissa ja F1:ssä rakentui Venezuelan valtiollisen öljy-yhtiön varoille. Toisaalta Sergio Perez on viime kausina ajanut Force Indialla loistavasti, mutta hänenkin F1-uransa olisi ollut vaakalaudalla ilman varakkaita meksikolaistukijoita. Huippulahjakas Esteban Ocon on myöntänyt, että olisi luultavasti töissä McDonald'sissa ilman Toto Wolffilta ja Mercedekseltä tullutta tukea.

Tupakkamainonnan kieltäminen on ollut iso takaisku moottoriurheilulle. Ei ainoastaan F1-talleille, vaan myös pikkuformulatalleille ja yksittäisille kuskeille, jotka saivat takavuosina henkilökohtaisiksi sponsorikseen tupakkayhtiöitä. Vielä vuosituhannen lopussa MM-tittelistä taisteli kaksi kuljettajaa, Mika Häkkinen ja Eddie Irvine, jotka olivat nousseet formula ykkösiin Marlboron kuljettajaohjelmasta.


Aaro Vainio, 23, on ehtinyt käsitellä viime vuosien aikana pettymyksensä ja siirtyä elämässä sillä tavalla eteenpäin, ettei hän enää odottanut saavansa töitä kilpakuskina.

»Kaikille kyselijöille olen kuitenkin sanonut, että missään vaiheessa en ole sanonut, että ura on ohi. Vaikka tiesin, että todennäköisyys siihen että mitään tulisi, oli erittäin pieni.»

Vainion elämä muuttui keväällä, kun hänen ystävänsä Tomas Siltanen soitti ja kertoi, että hänen avullaan voisi olla mahdollista vielä palata kilparadoille. Siltanen oli valmis rahoittamaan osan Vainion budjetista. Paikka löytyisi Italian GT-sarjasta, yhteen F1-kisaviikonloppuun osallistuneen Vincenzo Sospirin tallista.

»Se oli puolikas ihme. Koko homma tuli aprillipäivänä tänä vuonna. Olin asennoitunut tekemään ihan muita juttuja. Kaikki alkoi yhdestä puhelinsoitosta, että kiinnostaako. Heräsin asiaan kuin pikkupoika.»

 

Missään vaiheessa en ole sanonut, että ura on ohi.

Vainio ajaa nyt kuskiparinsa Tuomas Tujulan, 20, kanssa Italian GT-sarjassa ja taistelee mestaruudesta. Tujula on tuttu kaveri pikkuformuloista, joissa Vainio toimi hänen mekaanikkonaan viime vuosina. Tilanne on nyt palautunut siihen, mitä aikoinaan oli. Budjetti on kapea, eikä taustalla ole jättitukijoita. Autoon on kuitenkin saatu useiden suomalaisfirmojen logot. Kuskin mukanaan tuoma budjetti kansallisessa GT-sarjassa on arviolta hieman yli 100 000 euroa.

»Muutama sijoittajakaveri lähti mukaan tukemaan. Haemme oikeastaan koko ajan lisää sponsoreita. Olen oikeastaan ensimmäistä kertaa myös itse siinä touhussa mukana. Junnumpana se oli aina faija.»

Vainion GP3-aikojen kovimmista kilpakumppaneista valtaosa ajaa kansainvälisissä huippusarjoissa. Nyt hän yrittää herättää Italiassa taas maailman huomion samalla tavalla kuin aikoinaan kartingissa. Mahdollisia polkuja on useita. Esimerkiksi suomalainen Toni Vilander aloitti formulaluokkien jälkeen juuri Italiassa GT-autoista ja on sittemmin niittänyt menestystä Ferrarin autoilla ympäri maapalloa.

»Maailmalla on monia kuljettajia, jotka ajavat sekaisin monta sarjaa. En halua sulkea mitään pois, oli se sitten GT-autoja, Formula E:tä, jotain Yhdysvalloissa tai testikuljettajan hommia jossain... Koetan tehdä asiat niin hyvin, että mahdollistaisin sen itselleni. Ajaminen on se, mitä haluan tehdä ja missä koen olevani hyvä.»
Tilaa Urheilulehti tästä:

Urheilulehti + kausioppaat

19,90 €/2 kk * (=9,95 €/kk)

Tilaa »
  • Painettu Urheilulehti torstaisin kotiin kannettuna
  • Kaikki tilausjakson aikana ilmestyvät kausioppaat

* Jatkuva tilaus. Ensimmäiset 2 kk 19,90€, sen jälkeen 26,50€/2 kk.

Urheilulehti, kausioppaat, pelivihjeet ja liveottelut (Ruutu+)

13,95 €/kk

Tilaa »
  • Painettu Urheilulehti torstaisin kotiin kannettuna
  • Kaikki tilausjakson aikana ilmestyvät kausioppaat
  • Päivittäiset pelivihjeet netissä
  • Urheilulehtien arkistot netissä
  • Näköislehti netissä jo keskiviikkoisin
  • Ruutu+ urheilun liveottelut ja tallenteet
  • Ruutu+:n muu sisältö: viihde, leffat, lastenohjelmat, ym.
Urheilulehdessä tällä viikolla: