Luka Modric – kranaattien keskeltä jalkapallomaailman tähdeksi

• Tässä juttusarjassa julkaisemme Urheilulehden parhaita artikkeleita viime vuosilta. Lue parhaat jutut tuoreeltaan joka torstai – tilaa Urheilulehti kotiisi tästä.

• Juttu on julkaistu alun perin 24.11.2016.

Kuusivuotias Luka-poika naureskelee kavereidensa kanssa. Porukalla on ollut jälleen tiukka juoksukilpailu, jonka käynnisti kesken jalkapallopelin tullut tuttu äänimerkki. Pian paikalle kiiruhtavat myös lasten vanhemmat. Heidän kasvoillaan ei hymyä näy. Taustalla kuuluu jo vihellyksiä ja räjähdyksiä. Lapsille pommien äänistä on tullut niin tuttuja, etteivät he osaa enää edes pelätä niitä. Jugoslavian sodan keskellä eläville vanhemmille räjähdykset taas merkitsevät jatkuvaa pelkoa, vaaraa ja epätoivoa. Lastensa traumaattisten kokemusten lievittämiseksi he ovat keksineet heille hälytyksen tullessa juoksukilpailun pommisuojaan.

Tällaista oli elämä 1990-luvun alussa Kroatian Dalmatiassa. Neljästä maa­kunnasta koostuvan alueen nimi on tuttu varsinkin koiraihmisille. Monipuolisen luonnon ansiosta Dalmatia on nykyisin Kroatian suosituinta turistialuetta, jossa yhdistyvät Adrianmeren hiekkarannat ja Dinaariset alpit. Historian saatossa dalmatialaiset ovat kokeneet kovia ja joutuneet taistelemaan elämästään. Kroatian kielessä on jopa oma sana »dispet», jolla kuvataan dalmatialaisten taistelutahtoa. Suomalainen mieltää sanan helposti sisuksi.

Sisukkaasta Dalmatiasta on kotoisin valta­osa Kroatian urheilu­tähdistä, kuten kori­pallo­suuruudet Toni Kukoc ja Drazen Petrovic, maailman parhaana käsi­palloilijana pidetty Ivano Balic, korkeus­hyppääjä Blanka Vlasic, tennis­tähti Goran Ivanisevic ja luonnollisesti monet jalka­palloilijat.

Dalmatian rannikolla sijaitsevasta Zadarin kaupungista käynnistyi myös Luka Modricin tarina. Monet pitävät Modricia maailman tämän hetken parhaana keski­kenttäpelaajana. Hän on pokannut urallaan lukuisia palkintoja, joista viimeisimpänä Espanjan liigan viime kauden parhaan keskikenttäpelaajan pystin. Modricin tie Jugoslavian sodan keskeltä Kroatian ja Real Madridin keskikentän tähdeksi on ollut pitkä ja karikkoinen.

Isoisän raaka kohtalo

Zadarilainen Kolovare-hotelli on Modricille paikka, joka herättää tunteet pintaan. Sieltä juontuvat hänen ensimmäiset jalkapallomuistonsa, mutta myös lapsuuden traumaattisimmat kokemukset. Suuri ja suosittu turistihotelli muuttui 1990-luvun alussa Jugoslavian sodan kauhuja paenneiden ihmisten kodiksi. Modricin perhe saapui hotelliin vuoden 1991 joulukuussa. Sitä edelsi tragedia, joka muutti pikkupojan elämän.

Modricin perhe asui pienessä alle 1 000 asukkaan Zaton Obravackin kylässä noin 40 kilometriä Zadarista sisämaahan. Vanhemmat, Stipe ja Radojka, kävivät töissä läheisessä neulevaatetehtaassa. Tästä johtuen kuusivuotias Luka vietti vielä vauvaiässä olleen pikkusiskonsa Jasminen kanssa paljon aikaa isoisänsä luona. Jo tuolloin pallosta oli tullut Lukan paras kaveri, mutta pikkukylässä pelikaverit olivat vähissä.

Isoisä asui vuoriston vieressä sijanneessa kylän viimeisessä talossa, jolle suvun jäsenet olivat antaneet nimen »Modrici». Se oli maailman rauhallisin paikka.

Sitten rauha rikkoutui. Vuosi 1991 muutti tuhansien lähialueiden perheiden elämän. Serbijoukot päättivät katkaista Dalmatian yhteydet muuhun maahan ja aloittivat hyökkäyksen. Zadarin kaupungin läheisyydessä käytiin taisteluita, ja sodan vaikutukset ulottuivat pian myös Modricien kotikylään. Aluksi lähiseudulta kantautui uutisia ryöstelyistä, myöhemmin jo raiskauksista ja siviilien tappamisesta. Obravacin alueelta monet suuntasivat Zadariin, jonne joulukuun 16. päivä myös Modricin perhe joutui lähtemään.

Kuva: FLPA / Bernd Rohrschneider / REX

Luka Modricin idyllinen kotikaupunki Zadar oli sodan näyttämönä 25 vuotta sitten. Mustavalkokuvissa näkyy tuhoja vuodelta 1991.­Kuva: © Antonio Bronic / Reuters

Kyseisen päivän iltana Luka Modricin isoisä teloitettiin kotinsa läheisyydessä. Konekiväärin äänet kantautuivat »Modrici»-talolle asti. Paikalle kiiruhtanut Stipe Modric kohtasi karmean näyn. Isänsä hyväksi hän ei enää voinut tehdä mitään, mutta oma perhe oli saatava turvaan.

Perhe suuntasi Zadariin. Päätös oli oikea. Vain muutama päivä myöhemmin isoisän talo oli tuhottu, eikä siviilien tappaminen ollut pian enää edes uutinen. Luka oli tuolloin kuusivuotias eikä ymmärtänyt täysin tapahtumia. Isoisän muisto on kuitenkin hänen elämässään jatkuvasti läsnä, sillä hänen poikansa Ivano on nimetty isoisän mukaan.

Modricien asuessa Zadarin hotellissa serbit oli ajettu kaupungista, joka oli kuitenkin jatkuvan tykistötulen kohteena. Vaikeista olosuhteista huolimatta ihmiset pyrkivät elämään niin normaalisti kuin mahdollista. Koulut ja kaupat pyrittiin pitämään toiminnassa. Modricin Stipe-isä pääsi töihin armeijan tukikohtana toimineelle Zemunikin lentokentälle, ja äiti-Radojka hyödynsi ompelijan taitojaan. Lukan päivät kuluivat hotellin parkki­paikalla, jossa lapset pelasivat aamusta iltaan jalka­palloa. Välillä peli keskeytyi tykistö­tulen aiheuttamaan hälytykseen, mutta jatkui heti pommituksen tauottua.

Ensimmäisenä Lukan kyvyt huomasi NK Zadarin juniori­valmentaja ja seura­vaikuttaja Tomislav Basic, jota Modric on kutsunut jalka­pallon oppi-isäkseen. Kollegan vinkattua parkki­paikalla pelanneesta pieni­kokoisesta ja taitavasta pikku­pojasta valmentaja kutsui Lukan seuran juniorien harjoituksiin ja otti pojan siipiensä suojiin. Basic oli paitsi valmentaja, myös monen lapsen tuki ja turva sodan keskellä.

»Pelko oli jatkuvasti läsnä. Kukkuloilta satoi kaupunkiin tuhansia kranaatteja, osa niistä myös harjoitus­kentällemme. Jalka­pallo oli meille kuitenkin pako­keino», Basic muisteli muutama vuosi sitten espanja­laisen Canal+-television dokumentissa.

NK Zadarin toimintaa haittasi pommien lisäksi se, että seuran harjoituskentillä piti harjoituksiaan säännöllisesti myös Kroatian armeija. Lukan joukkue harjoitteli usein tankkien ja sotilaiden keskellä, ja välillä harjoitukset jouduttiin perumaan armeijan takia kokonaan. Lukan aloitettua koulun vanhemmat päättivät muuttaa pakolaishotellia. Vaikka talonvaltaajien asuttama Iz-hotelli oli Kolovarea pienempi ja vaatimattomampi, se oli lähempänä koulua ja harjoituskenttää.

Jalkapallosta tuli Lukalle elämän tärkein asia. Valmentajien huomion hän kiinnitti poikkeuksellisen pienen kokonsa takia, mutta myös ikäluokkansa ylivoimaisesti taitavimpana pelaajana. Vuosina 1993–95 Modricin valmentajana toiminut Miodrag Paunovic muistaa yhä, millaisen vaikutuksen Luka häneen teki.

»Hän oli paljon muita pienikokoisempi, mutta erottui 200 pojan joukosta heti. Hän oli teknisesti luonnonlahjakkuus, jolla oli valtava intohimo harjoitteluun», Paunovic kertoi viime keväänä uutistoimisto AFP:lle.

Kovat kokemukset opettivat nöyryyttä

Kun kroaattien tekemä suurhyökkäys »Operaatio Myrsky» päätti elokuussa 1995 sotatoimet Kroatiassa, ihmiset alkoivat palata kotiseuduilleen. Modricin perhe päätti kuitenkin jäädä Lukan koulun ja jalkapallon takia Zadariin. Iz-hotellin pieni huone säilyi heidän kotinaan vielä muutaman vuoden. Vaatimattoman huoneen pienestä televisiosta Luka katsoi, kuinka hänen suuri idolinsa Zvonimir Boban johti Kroatian sensaatiomaisesti vuoden 1998 MM-kisojen pronssille. Joukkueessa pelasi myös Real Madridin tähtihyökkääjäksi noussut Davor Suker, joka muutama viikko sitten arvioi Modricin olevan tämän hetken paras keski­kenttä­pelaaja maailmassa.

Modricilla oli kuitenkin vielä pitkä ja kivikkoinen tie Zadarin harjoituskentiltä Real Madridin parrasvaloihin. Kovat lapsuus­vuodet muokkasivat hänen persoonaansa, ja hän itsenäistyi paljon ikäisiään nopeammin. Nuoruus­vuosinaan Modric oli kentän ulkopuolella ujo, jopa sulkeutunut. Edes myöhemmissä haastatteluissa hän ei ole juuri puhunut menneisyydestään.

Vaatimattomat lähtökohdat opettivat myös nöyryyttä. Modric on viimeisiä henkilöitä, jolle menestyksen voi kuvitella nousevan päähän. Voittojen hetkellä hän ei ole koskaan juhlien pääosassa. Lomillaan hän vierailee usein perheensä kanssa lapsuuden kotiseuduilla, jossa hän haluaa olla vain yksi muista. Pelikaverit ovat kaikissa joukkueissa kuvailleet häntä yksinkertaisesti »hyväksi tyypiksi».

Vaatimattomuuden vastapainoksi Modricin uraa ovat siivittäneet valtava itseluottamus ja tahdonvoima, »dispet», joita vaikeudet ovat vain kasvattaneet. Tämän hän toi esille myös ensimmäisen Tottenhamin-vuotensa alussa Guardianille antamassa haastattelussa.

Kuva: Srdjan Stevanovic / Getty Images

»Minulle ja perheelleni tärkeintä on säilyä terveenä. Minut on kasvatettu olemaan nöyrä ja oma itseni, ja osaan laitaa asiat mittasuhteisiin. Minulla on kuitenkin todella vahva usko itseeni, mikä on tärkeää paitsi jalkapallossa, myös koko elämässä», Modric kommentoi.

Myös Modricin vanhempien luottamus poikaansa oli suuri, kun he sodan tauottua päättivät viedä Zadarin toisen lupauksen Mario Grgurovicin vanhempien kanssa poikansa Hajduk Splitin testeihin. Kroatian suuriin lukeutuva Hajduk on jokaisen Dalmatian junioripelaajan unelma. Joukkue oli juuri edennyt kauden 1994–95 Euroopan cupin puolivälierään, jossa tie katkesi vasta Ajaxia vastaan.

Testimatka olisi ehkä ollut parempi jättää tekemättä. Hajdukin valmentajien arvioissa Lukan pieni koko meni pelillisten taitojen edelle. Tuomio oli tyly: tällä pelaajalla ei ole tulevaisuutta Hajdukissa.

Basic oli raivoissaan hänen tietämättään tehdystä testimatkasta. Hänellä oli omat suunnitelmansa Lukan tulevaisuuden suhteen. Suurseurojen testit olisivat edessä vasta sitten, kun poika saisi edes hieman mittaa ja massaa hentoiseen varteensa. Vaikka Luka oli jo valmis lopettamaan jalkapallon, Basic sai hänet innostumaan entistä kovempaan harjoitteluun.

Sodan lapsista kehittyi yksi NK Zadarin parhaista ikäluokista, joka pääsi pelaamaan muun muassa Ranskassa ja Italiassa. Ikä­luokan kasvu päättyi kuitenkin traagisesti, kun joukkueen valmentajana toiminut Basicin poika Damagoj menehtyi vuonna 1999. Kun Basic vetäytyi poikansa kuoleman jälkeen valmentajan tehtävistä ja seura­toiminnasta, monet pelaajat lähtivät Zadarista. Basic ei silti unohtanut Modricia, vaan pestasi tälle henkilö­kohtaisen valmentajan. Robert Botunacin johdolla Modric hioi tekniikkaansa, joka myöhemmin on ihastuttanut jalka­pallo­maailmaa.

Modricin tekee poikkeukselliseksi pelaajaksi nimenomaan hänen monipuolisuutensa. Pienen kokonsa hän korvaa aggressiivisuudella ja tekniikalla, jonka ansiosta hän pystyy pitämään palloa ahtaissakin paikoissa ja pääsemään eroon vastustajasta. Pelinlukutaidon ja hyvän potkutekniikan ansiosta molemmilla jaloilla ampuva pelaaja voi muuttaa pelin kulun jopa yhdellä pitkällä tai lyhyellä syötöllä. Modric on arvokas myös puolustus­pelaamisessa. Hän voi katkaista pallonriistolla vastustajan hyökkäyksen ja olla seuraavassa tilanteessa antamassa tapposyöttöä tai päättämässä itse hyökkäystä. Ominaisuudet huomasi myös Botunac.

”

 Luka oli kuin pesusieni, joka omaksui heti kaikki mitä hänelle sanoin.

»Hän oli ikäänsä nähden taivaallisen lahjakas. Keskityimme harjoituksissa enimmäkseen tekniikkaan. Luka oli kuin pesusieni, joka omaksui heti kaikki mitä hänelle sanoin», Botunac kuvailee kirjassa Luka Modric – El hijo de la guerra.

Kun Modric sai vuoden 2001 keväällä koulunsa päätökseen, Basic katsoi ajan olleen kypsä. Edessä oli hyppy suurempiin ympyröihin. Hajduk ei edelleenkään ollut kiinnostunut Modricista, joten Basic lähti suojattinsa kanssa Hajdukin pahimman kilpailijan Dinamo Zagrebin pakeille. Muutto pääkaupunkiin merkitsi Basicin ja Modricin yhteistyön päättymistä. Modric piti silti säännöllisesti yhteyttä Basiciin aina tämän reilun kahden vuoden takaiseen kuolemaan asti.

Opettavat kolhut Bosnian liigasta

Sopeutuminen pääkaupunkiin ja maan parhaaseen nuoriso­joukkueeseen ilman perheen läsnä­oloa oli vaikeaa. Peli­kavereidensa kanssa Modric tuli hyvin toimeen, vaikka Hajdukin alueelta tullut dalmatia­lainen saikin välillä kuulla leikillistä virnuilua. Peleissä ei kuitenkaan nähty parasta Modricia. Kaikki muuttui, kun valmentajaksi saapui yllättäen tuttu mies Zadarista: Robert Botunac siirtyi Dinamoon ja otti nuorukaisen suojelukseensa.

Modric nousi nuoriso­joukkueen keski­kentän ehdottomaksi johtajaksi ja sai kutsun alle 17-vuotiaiden maa­joukkueeseen. Zadarin kasvatin tähti alkoi nousta. Sitten tuli aika, jolloin Dinamon oli päätettävä, mitä tehdä 17-vuotiaan super­lupauksensa kanssa. Lopulta Modric vuokrattiin Bosnian liigan Zrinsjki Mostariin.

Ristiriitojen repimän Bosnian pääsarja otti sodan jälkeen vasta ensi­askeliaan. Sitä pidettiin yleisesti Euroopan kova­otteisimpana, jopa brutaalina liigana. Juuri täysi-ikäiseksi tullutta pieni­kokoista taito­pelaajaa rapattiin surutta. Vaikean alun jälkeen Modric oli kuitenkin jokaisen pelin yli­voimaisesti taitavin pelaaja, ja hänet valittiin koko liigan parhaaksi.

»Jos pystyy pelaamaan Bosnian liigassa, pärjää fyysisesti missä tahansa», Modric on sanonut useaan kertaan.

Dinamo Zagrebissa pienikokoinen Modric sai totutella erittäin fyysiseen peliin.­Kuva: Imago Sport

Dinamo päätti silti vielä vuokrata nuorukaisen kaudeksi Kroatian piskuiseen Inter Zapresiciin. Sarjanousijaa ei pidetty kilpailijana. Kun liiga talvitauon jälkeen jakautuisi kahtia, Modricin Zapresicin ennakoitiin pelaavan sarjapaikastaan alemmassa loppusarjassa, jota jotkut kutsuivat pilkallisesti »idioottien liigaksi».

Kaudesta tuli kuitenkin historiallinen. Modric nousi johtajaksi joukkueessa, jonka pienellä kotistadionilla kaatuivat Dinamo, Hajduk Split ja liigaan noussut NK Zadar. Zapresic keikkui kaikkien yllätykseksi syyskaudella liigan kärjessä. Sen sijaan Dinamolle kausi oli yksi historian heikoimmista. Kun joukkue kaksi kierrosta ennen sarjan jakautumista oli 12 joukkueen liigassa seitsemäntenä, seura julkaisi tiedotteen: »Luka Modric ei jatka Zapresicissa, vaan on tästä lähtien Dinamo Zagrebin pelaaja». Mikään ei kuitenkaan enää pelastanut katastrofilta. Modricin kohtalona oli aloittaa Dinamon ykkösjoukkueen pelit »idioottien liigassa».

Jo seuraavalla kaudella Modric otti paikkansa keskikentän johtajana Dinamossa, jossa hän voitti kolme mestaruutta. Vuonna 2006 Modric debytoi Kroatian maajoukkueessa Argentiinaa vastaan. Saksan MM-kisojen heikon menestyksen jälkeen Kroatian uusi päävalmentaja Slaven Bilic aloitti sukupolvenvaihdoksen, ja nosti maajoukkueen vakiokalustoon U21-joukkueesta Modricin, Vedran Corlukan, kroatialaistuneen Eduardon ja myöhemmin Schalkessa läpilyöneen Ivan Rakiticin.

Kun Luka Modric esiteltiin Reald Madridin uutena pelaajana 2012, hänellä oli mukanaan Ivano-poika, joka on nimetty sodassa teloitetun isoisänsä mukaan.­Kuva: Gonzalo Arroyo Moreno / Getty Images

Uuden sukupolven myötä Kroatiasta alkoi kasvaa todella taitava joukkue. »Kroatian Cruyffiksi» ristitty Modrid toimi keski­kentän ehdottomana johtajana, ja Rakitic alkoi ottaa roolia hyökkäävämpänä keski­kenttä­pelaajana uuden kärjen Mario Mandzukicin alapuolella. Kroatian paidassa Modric on myöhemmin kokenut myös uransa suurimmat pettymykset, mutta juuri maa­joukkue merkitsi hänelle viimeistä läpi­murtoa.

Vaikka muun muassa Chelsea, Arsenal ja Tottenham olivat Dinamon tähden perässä, Briteissä epäiltiin pienikokoisen kroaatin sopeutumista Valioliigaan. Hyvät esitykset karsinnoissa vuoden 2008 EM-kisoihin kuitenkin vakuuttivat seurat. Kroatia pelasi samassa karsintalohkossa Englannin kanssa ja pudotti vierasvoitolla viimeisessä, itselleen merkityksettömässä, ottelussa Wembleyllä Englannin kisoista. Modricin ilmoitettiin siirtyvän Tottenhamiin 20 miljoonan euron siirtosummalla.

Alku Valioliigassa oli vaikea, ja brittimedia ehti jo teilata Modricin liian heiveröiseksi floppihankinnaksi. Kun potkut saaneen Juande Ramosin tilalle tullut Harry Redknapp siirsi pelaajan keskikentän keskelle, jossa hän pääsi osallistumaan enemmän peliin, Modric pääsi lopulta näyttämään tasonsa.

»Jokaisessa seurassa, johon Modric on mennyt, hänellä on kestänyt hetki sopeutua. Hän on silti noussut kaikissa joukkueissaan pelaajaksi, jonka muut pelaajat tietävät olevan aina läsnä. Oli pallo lähes missä päin kenttää tahansa, pelikaverit tietävät, että tukalassa tilanteessa varmin vaihtoehto on syöttää pallo Modricille», Kroatian ex-valmentaja Bilic kuvasi pari vuotta sitten FourFourTwo-sivustolle.

”

 Jokaisessa seurassa, johon Modric on mennyt, hänellä on kestänyt hetki sopeutua.

»Modric saa myös muut pelaamaan paremmin. Pallon kanssa hän on pysäyttämätön, ja hänellä on ilmiömäinen taito nähdä, mistä päin vastustajat tulevat. Pienestä koostaan huolimatta hän ei arkaile mennä kaksintaisteluihin, jotka yleensä päättyvät siihen, että Modric juoksee tilanteen jälkeen ylöspäin pallo jaloissaan.»

Tahdonvoimalla maailmantähdeksi

Pian jopa Tottenham kävi Modricille pieneksi. Tittelien voittaminen ei onnistunut lontoolais­seurassa. Puheen­johtaja Daniel Levy torpedoi kuitenkin Chelsean ja muiden suur­seurojen tarjoukset kerta toisensa jälkeen. Lopulta Modric siirtyi monen­laisen käden­väännön jälkeen vajaalla 40 miljoonalla eurolla José Mourinhon Real Madridiin syksyllä 2012.

Kuva: David Ramos / Getty Images

Myös Madridissa alku oli vaikea. Vaihto­penkki tuli tutuksi, ja Espanjan media arvioi Real Madridin olleen liian suuri seura pienelle kroatia­laiselle. Kaikki muuttui yhdessä Mestarien liigan ottelussa Manchester Unidia vastaan. Vaihdosta tulleen Modricin tykki 25 metristä pelasti Madridin ja muutti kerralla pelaajan roolin joukkueessa. Enää Modricia ei pysäyttänyt mikään. Ensimmäisen suuren voittonsa hän saavutti keväällä 2014 Mestarien liigan finaalissa Atlético Madridia vastaan. Sergio Ramos puski Modricin kulma­potkusta lisäajalla maalin, joka pelasti valko­paidat jatko­ajalle ja lopulta voittoon. Kahden Mestarien liigan tittelin jälkeen haussa on vielä liiga­mestaruus.

Madridissa Modricin tähti on noussut niin korkealle kuin se yleensä voi nousta. Enää kukaan ei epäile hänen kykyjään. Koti­otteluissa Santiago Bernabéun yleisö huutaa ottelusta toiseen hänen nimeään. Nykyisin kaikki tietävät, kuka on Luka Modric: Zadarin kasvatti, joka on valtavalla tahdon­voimalla raivannut tiensä pommien ympäröimältä hotellin parkki­paikalta maailman tähdeksi.

Urheilusanomat 47/2016