Hiihdon takavuosien maailmanmestari ja nykyinen Suomen olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Matti Heikkinen tietää monen vuosikymmenen aikavälillä, mitä hiihdon harrastaminen juniorina maksaa.
Hiihtoa harrastavien lasten isänä Heikkinen sanoo seuranneensa ja pohtineensa viime aikoina paljon lasten urheiluharrastamisen kustannuksia, joista Urheilulehti julkaisi keskiviikkona laajan selvityksen. Ilta-Sanomat julkaisi selvityksestä tiivistelmän.
Urheilulehden selvityksestä ilmeni, että hiihto on edelleen lasten harrastuksena yksi kalleimmista.
– Tämä on hyvin tuttu aihe. Hiihdon osalta ymmärrän tarkkaan kustannusten muodostumisen ja kehityksen, joka siinä on tapahtunut omasta lapsuudesta omien lasten harrastamiseen. Se on iso muutos. Mekanismit ovat samat, ja monet asiat ovat kallistuneet. Sellainen vaatimustaso ja yleisesti yhteiskunnallinen kehitys on vauhdittanut sitä, Heikkinen sanoi torstaina.
Urheilulehden selvityksessä oli karkea esimerkkilaskelma 14-vuotiaan kilpahiihtäjän kauden hinnasta.
Kaikki kuviteltavissa olevat kustannukset huomioiden loppusumma on 7 000–10 000 euroa.
– Kyllä ne arviot ovat varmasti oikeansuuntaisia ja antavat oikean kuvan, Heikkinen sanoi.
Käytännössä lähes kaikissa urheilulajeissa on mukana väline tai välineitä. Hiihdossa välineisiin (sukset, sauvat, monot ym.) menee enemmän rahaa ja suurempi osuus kokonaiskustannuksista kuin lähes kaikissa muissa lajeissa.
– Harrastuskustannuksissa, joihin liittyvät välineet, ei ole lopulta mitään ylärajaa, Heikkinen sanoi.
””Ajattelen niin, että Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa pitäisi lapsilla olla mahdollisuus harrastaa ja tulisi olla hyvinkin laaja se lajikirjo, jota voisi harrastaa.”
Heikkinen totesi, että iso kustannuserä ovat myös leirit, olivat ne perheen lomamatkoja tai erillisiä leirejä, joissa vanhemmat ovat mukana tai lapset itsekseen.
– Siihen on monta tietä, miten laskea kustannukset.
Urheilulehden selvityksessä nousi esiin harrastuskustannusten hurja nousu. Asiantuntijoiden mielestä edes keskiluokkaiset vanhemmat eivät aina selviä lastensa harrastuskustannuksista.
Heikkinen kertoo olleensa perheineen syksyllä koulujen syyslomalla Vuokatissa, jossa aukesi ensilumen latu.
– Kun katselin siellä niitä katumaastureita, mietin, millaiset edellytykset erilaisista taloudellisista lähtötilanteista olevilla lapsilla on vaikkapa hiihdon harrastamiseen eri vuodenaikoina.
Samaan hengenvetoon Heikkinen myönsi ajavansa itsekin katumaasturilla.
– Olen paljon pohtinut, miten perheiden arjessa se kokonaisuus voidaan hoitaa ajankäytöllisesti ja myös rahallisesti. Ajattelen niin, että Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa pitäisi lapsilla olla mahdollisuus harrastaa, ja tulisi olla hyvinkin laaja se lajikirjo, jota voisi harrastaa.
Heikkinen huomautti, että monissa kohdissa kustannuksissa on liikkumavaraa.
– 1990-luvun alussa tuli Kuhmossa pesisleirillä nukuttua Tuupalan koulun lattialla sellaisella kahden sentin paksuisella makuualustalla. Ollaanko leireillä koulun lattialla vai hotellimajoituksessa? Sekin on sellainen kulma, jolla voidaan muuttaa harrastavan lapsen tai kokonaisen joukkueen kustannusrakennetta. Siinäkin maailma on muuttunut aikalailla.
Heikkisen mielestä mainituista 14-vuotiaan kilpahiihtäjän vuoden kustannuksista voi selvitä pienemmälläkin summalla kuin 7 000–10 000 eurolla.
Hän mainitsee yhden esimerkin omien lastensa seurasta Ski Jyväskylästä.
– Siellä on seuralla suksien lainausmahdollisuus. Kopilta voi hakea suksia, joita voi käyttää harjoituksissa.
– Tai seuran Whatsapp-ryhmässä voi kysellä, onko entisiä suksia tai monoja. Monotkin voivat maksaa 400 euroa tai vaikka 60 euroa. Näissä pystyy tekemään omilla valinnoilla eroa. Aina ei tarvitse olla parasta, vaan niillä käytetyillä ja vähän vanhemmillakin välineillä voi pärjätä.
Kilpailijoita ja kannustajia Lahden Hopeasompa-tapahtumassa viime viikonloppuna.
Heikkinen oli paikalla viime viikonloppuna Lahdessa Hopeasomman loppukilpailuissa, joissa hänen esikoisensa oli mukana.
– Ihan hyvin pärjättiin, vaikka mukana ei ollut kuin yksi suksipari pertsalle ja yksi vapaalle. Jos siihen rupeaa ottamaan useampia suksipareja, niin se kertautuu.
– Mietin siellä myös, että jokainen mukana oleva perhe on voittajia, koska he ovat löytäneet jonkun yhteisöllisen harrastuksen ja ovat siinä mukana.
Heikkisen mielestä lasten urheiluharrastuksen kustannuksia ei välttämättä tarvitse tarkastella ongelmalähtöisesti.
– Puhutaan kustannuksista, että ne ovat tässä ongelma. On myös niin, että harrastamiseen kuluvat rahat voi nähdä investointina. Siinähän pannaan rahaa siihen, että lapset kehittyisivät yhteiskuntakelpoisiksi ihmisiksi. Lopulta yhteiskunta hyötyy, että meillä on työkykyisiä ihmisiä, jotka voivat paremmin ja jaksavat elämässä. Tämä voidaan nähdä kevätauringon valossa tai voidaan synkistellä, että onpa kauheaa.
