Palomies Jari Saarion soutuvauhti on pysynyt mainiona, ja mies oli tiistaina puoleen päivään mennessä soutanut jo yli 2 100 kilometriä Atlantilla.
Saario lähti liikkeelle Gran Canarialta 23. tammikuuta, eli vuorokausivauhti on lähellä sataa kilometriä. Samalla tahdilla 7 000 kilometrin urakka Miamiin päättyisi noin 50 päivän päästä, eli maaliskuun lopulla.
Kesäkuussa olisi vielä ohjelmassa paluu New Yorkista Lontooseen. Saarion tavoitteena on olla ensimmäinen ihminen, joka soutaa edestakaisin Atlantin yli.
Muutaman tyynen päivän jälkeen tuuli yltyi, mikä vauhdittaa menoa, mutta vaatii myös enemmän töitä Saariolta.
– Nyt ei ole tyyneydestä tippaakaan tietoa. On kova tuuli, saa taiteilla jatkuvasti veneen kanssa. Pari kertaa on ollut tosi kyljellään, mutta ympäri ei ole mennyt kertaakaan, Saario kertoi HS:lle satelliittipuhelimen välityksellä tiistaina.
Saarion karttajäljestä huomaa, että tuulen kanssa on ollut myös haasteita. Suoran etenemisen sijaan matkassa on pari mutkaa.
– Nyt tuulee hyvästä suunnasta ja aallokko tulee hyvästä suunnasta. Oli muutama vähän jännempi yö. Silloin mentiin vähän sinne, mihin ei olisi haluttu, mutta ei ollut oikein vaihtoehtoa.
Artikkelin yllä olevalla videolla Jari Saario hämmästelee muuttuvia olosuhteita illan pimentyessä ja yöllä helmikuun toisena viikonloppuna 2023.
Saarion suurin murhe on reistaileva vedentekolaite. Saarion on pystyttävä tekemään juomavettä merivedestä, ja nyt operaatioon menee ylimääräistä aikaa ja vaivaa.
– Toimii erikoisesti. Viimeksi piti viimeksi painaa katkaisijasta koko ajan, eli sen 20 minuuttia, mikä kanisterin täyttäminen kestää. Katkaisija täytyy pitää ihan keskellä, ei pohjassa.
Alla olevalla videolla Saario kuvailee vedentekolaiteen katkaisijaongelmaa reilu viikko sitten.
Saario laskeskelee, että 2 500 kilometrin merkkipaalun kohdalla hän on aika lailla keskellä Atlanttia, vaikka matka ei puolessavälissä vielä olekaan.
– Sitten ei kannata enää kääntyä takaisin”, hän vitsailee.
Oikeasti luovuttaminen ei ole käynyt kuulemma mielessäkään, vaikka kolmeviikkoinen urakka ei ihan mökkisoutelusta käykään.
Viime päivät Saario kertoo miettineensä eniten elämänsä varrella kohtaamiaan ihmisiä. Koti-ikävänkin hän kääntää voimavaraksi.
– Mietin vain positiivisia juttuja. Olen tavannut lukemattomia upeita tyyppejä. Mietin, mistä olen keskustellut ja missä törmännyt. Mietin, että nekin varmasti kannustavat mua, siitä saan taas voimaa.
– En ajattele koti-ikävää niin, että haluaisin kotiin nyt. Tiedän, että kaikki ovat hengessä mukana, se lisää tsemppiä ja auttaa jaksamaan.
Ja jaksamista todellakin tarvitaan. Vaikka matka on edistynyt todella mallikkaasti, eivät kilometrit tule ilmaiseksi. Kuten Saario sanoo, ”päivät ovat pitkiä, ja yöt vielä pidemmät.”
Matkan rasitukset alkavat vähitellen myös tuntua kovakuntoisen miehen kropassa. Venyttelyyn ei kiikkerässä veneessä ole juuri mahdollisuuksia.
– Paikat ei yleensä hapota, mutta nyt pohkeet hapottavat ihan kunnolla. Vaikka eihän mulla ole pohkeita ollenkaan, Saario sanoo ja remahtaa nauruun.
Isoja rautoja salilla liikuttelevan Saarion jalat ovat kuuluisat kaveripiirissä, ja tyttären luokkakaveri oli tituleerannut Saariota barbieksi.
– Kaverien mukaan minulla on huippumallin sääret ja reidet. Ehkä tällä reissulla kasvaa vähän ainakin pohkeet.
– Minulla on kipukoukku mukana, sillä yritän vääntää selän lihaksia auki. Takareisiä pystyy vähän venyttämään istuessa, mutta jaksaa sitä soutaa jumittuneellakin paikoilla.
